Tervetuloa
Sinenmaan
verkkopalveluun

Wälkommen till
Sinenmaas
webbservice

Welcome to
Sinenmaa's
web service

Etusivulle

Uusin sivuillani
Uudempi sivuillani
Uutta sivuillani

Valtakunnan
  puhelinnumerot

IHMEELLISEMPI KUIN TONTTU
25. joulukuuta, v. 2003

Kaupallisen joulun aikaan kuuluu laulaa, miten ihanaa oiskaan, jos joulu jatkuisi aina vaan. Tänä jouluna Te kuitenkin saatte kuulla, että ainainen joulu on myös mahdollista, mutta se tulee aktuaaliseksi vain siten, että kukin ihminen ryhtyy elämään sitä elämää, jota kaikki suuret profeetat Pyhä Nikolaos mukaan lukien ovat eläneet.

Jokaisen tulee rehellisesti tunnustaa tosiasiat. Tosiasia on se, ettei tämä nykyisenkaltainen joulu toteuta sitä elämisen ihannetta, joka oli niillä Itämään tietäjilläkin. Tai Nikolauksella, jonka ansiosta Hänet sittemmin nähtiin pyhänä. Kun siis tunnustat, ettei lahjojen antamiseen kuulu kaupallisuus, niin silloin vasta Sinulla itselläsi on mahdollisuus antaa lahjoja samassa hengessä, jolla esimerkiksi Nikolaus jakoi omin käsin tekemiään töitä muille. Sillä kukaan ei voi ymmärtää lahjoittamisen ideaa, jos ei itse anna muille omaa käsityötään ilmaiseksi.

Aikuiset eivät pystyisi viettämään kaupallista joulua, jos vain Joulupukin mallina olisi Pyhä Nikolaus, tai vaikka ne ns. Itämään Tietäjät.
Esimerkiksi Itämaan Tietäjät eivät pahemmin kyselleet Jeesus-lapselta, oliko Jeesus-lapsi ollut kiltti, eivätkä He edes olleet saaneet Jeesukselta yhtään mitään lahjatoivekirjettäkään, vaan He antoivat lahjansa sillä samalla sydämen hyvyydellä, jolla se nainen voiteli kallisarvoisella voiteella Jeesuksen pään, vaikka Jeesuksen opetuslapset olisivat mieluummin myyneet voiteen, ja ostaneet sillä lahjoja...

Pyhällä Nikolaoksella oli joulu ainainen. Pyhä Nikolaos ei koskaan viettänyt ns. joulua, koska Hän toteutti läpi vuoden sitä samaa lahjoittamisen periaatetta, josta Hän sittemmin tuli tunnetuksi epäpyhien keskuudessa.
Muuten! Epäpyhiä ovat kaikki ne, jotka pyhittävät vain tiettyjä päiviä vuodesta. Kun ihmisellä on pyhimyksiä ja pyhäpäiviä, silloin Hän ei voi elää pyhää elämää edes Jouluna. Vain sellainen osaa ja pystyy elämään pyhää elämää joulun ajankin, joka elää samalla tavoin arkenakin.

Kun siis Sinä alat elämään pyhää elämää, niin silloin Sinä et lopeta sitä Toisen Joulupäivän iltana, etkä myöskään aloita sitä uudestaan vuoden kuluttua vain saadaksesi sitten lopettaa pyhyyden viettämisen. Pyhän ihmisen oma pyhyys ikään kuin pakottaa ihmisen tekemään työtään täysin ilmaiseksi, jolloin Hän tulee huomaamaan, että maksullista elämää viettävät nostavat Hänet pyhimykseksi, kun He ovat ensin ristiinnaulinneet Hänet.

Kun Sinä elät esimerkillistä elämää, eli siis kun elämä on Sinulle pyhä, niin silloin Sinä huomaat itsekin, ettei ole mielekästä opettaa lapsille satuja, koska Sinä huomaat itse eläväsi niin ihmeellistä elämää, että jos Sinun elämäsi tapahtumia kerrottaisiin lapsille, niin He kuuntelisivat kertojaa silmät täysin selällään. Tosielämää elävä ymmärtää itsestään, että lapsille ei tule opettaa satuja vain siksi, että lapset uskovat niitä.
Sillä tosielämä sanoo, että lapset uskovat luonnostaan kaiken, koska lapset eivät luonnostaan voi uskoa satuja.

Jos joku uskottelee lapselle Joulupukin asuvan Korvatunturilla, niin silloin se on uskottelija--valehtelija, jolla on todistamisen taakka. Vain täysin lapselliset aikuiset voivat väittää, että lapset ovat hyväuskoisia, kun He uskovat aikuisten valheita. Tai että lapset tarvitsevat satuja, koska epäpyhien mielestä elämä itsessään ei voi olla niin ihmeellistä kuin sadut.

Joulupukkia lapsille kauppaavat aikuiset todistavat tahattomasti, että Heissä ei ole mitään ihmeellistä, koska He projisoivat kaikki ihmeellisyytensä satujen valheelliseen maailmaan.
Vain valheellista elämää viettävät aikuiset voivat väittää, että tonttujen elämä on ihmeellisempi kuin Pyhimyksien elämä! Joulupukkiin uskovat aikuiset väittävät läpi vuoden, että tontut, pukit, peikot ja muut menninkäiset elävät niin ihmeellistä elämää, että se peittoaa kenen tahansa ihmisen elämäntarinan mennen tullen. Pitää olla todella irti tosielämästä, jotta voi opettaa lapsille, että satujen maailma on ihmeellisempi kuin tosielämä.

Mutta kun asiaa ajatellaan edes sinapinsiemenen verran, niin tajutaan välittömästi, että lapset eivät voi tietää, että tontut ovat ihmisiä ihmeellisempiä. Lapsien on mahdotonta tietää, että sadut ovat mielikuvituksellisempia kuin oikea elämä! Mikään tosiasia ei voi tukea sitä, että lapsille pitää kertoa pyhien ihmisten kokemuksien sijasta satuja.
Kun vain ihminen elää aitoa elämää, silloin Hänen elämästään muodostuu niin ihmeellinen tosikertomusten sarja, että kun sitä elämää kerrottaisiin lapsille, niin aivan varmasti lapset pitäisivät niistä vähintäin yhtä paljon kuin hurjimmastakaan sadusta.

Ja kun aikuinen kertoo tositarinoita lapsille, niin silloin aikuiselle ei tule todistamisen taakkaa, eikä aikuisten tarvitse tuskailla Joulumaan rahoituksen kanssa siitä, miten lapsille voitaisiin todistaa, että aikuisten satu Joulupukista ja tontuista on totta, koska kerta aikuiset ovat rakentaneet täysin kaupallisen joulumaan lapsien nähtäville, jotta aikuiset voisivat edelleen tehdä työtään vain rahasta, eikä Heidän vaan tarvitsisi elää sellaista tosielämää, jota jokainen pyhimys on aina elänyt, koska muutoin meillä ei olisi pyhimyksiä.

Yksikään psykologi ei voi todistaa, että sadut ovat ihmeellisempiä kuin Pyhimysten elämä! Sillä nyt me voimme katsoa lapsista, miten He reagoivat, kun Heille kerrotaan ihmeellinen tositarina jonkun mielikuvituksellisen sadun sijasta. Jos huomataan, että lasten silmät säihkyvät, kun He kuulevat elämän tositarinaa, niin silloin jokainen psykologi, joka vaatii lapsille satuja, on joutunut lopullisesti häpeään.

Kun siis psykologit vaativat lapsille satuja tositarinoiden sijasta, niin nyt psykologien on huomattava, että He sälyttävät ns. aikuisille valtavan masentavan todistustaakan. Psykologit siis ovat yksin syyllisiä siihen, että aikuiset tressaantuvat yrittäessään todistaa lapsille, että satu joulupukista on totta, koska aikuiset ovat alituiseen riitelemässä, missä päin maailma on ainoa oikea joulupukin maa. Psykologeille ei ole tähän päivän saakka juolehtanut mielen, että tosielämä saattaa sittenkin olla ihmeellisempi kuin mikään satu.

Aikuiset siis joutuvat jatkuvasti elämään kaupallista elämää, jotta He voisivat jatkaa tuota loputonta typerien satujensa täyttämää kaupallista elämäänsä, sillä vain sellaiset aikuiset haluavat lasten uskovan satuihin, jotka eivät itse pysty eivätkä halua elää sitä elämää, joka vain tuottaa ihmeellisiä tarinoita lasten kuulla.

Kun siis aikuiset eivät itse halua elää ihmeellistä elämää, niin siksi aikuisten on täysin pakko tyydyttää lasten ihmeellinen elämä pelkillä mielettömillä valheilla, joita aikuiset kutsuvat saduiksi, koska jos aikuiset kutsuisivat satuja valheiksi, niin silloin aikuiset havahtuisivat itse elämään ihmeellistä elämää, joka luonnostaan tuottaisi ihmeellisiä tarinoita lasten unitarinoiksi.

Lasten vanhemmat siis vihaavat oma elämäänsä, koska He opettavat, että sadut ovat ihmellisempiä kuin Heidän omat elämäntarinansa! Lasten vanhempien mukaan peikot ovat ihmeellisempiä kuin lapset, tai ihmiset ylipäätään!
Satuja kertovien aikuisten satuihin on sisäänrakennettuna väite, että ihmiset ovat huonoja, koska satujen mukaan tarinat ihmisten elämästä häviävät mennen tullen satuhahmojen elämälle. Ja sitten nuo samat satujen kertojat ihmettelevät, miksi maailma on paha, kun He opettavat satuihin sisäänrakennetuilla opeillaan, miten ihmiset ovat perihuonoja, eivätkä ihmiset voi luonnostaan elää niin ihmeellistä elämää, että lapset haltioituisivat niistä.

Huomatkaa, että jopa psykologitkin opettavat pelkästään ihmisten huonoutta, kun He opettavat, että lapsille on kerrottava satuja, koska psykologien mukaan se on absoluuttinen totuus, että ihmisten elämä ei voi olla läheskään niin ihmeellistä kuin peikkojen elämä. Psykologien todistuksen mukaan lapset tarvitsevat satuja, koska aikuiset eivät itse saa elää ihmeellistä elämää, jotta sadut peittoaisivat tulevaisuudessakin tosielämän.
Samasta syystä ihmiset eivät saa esimerkiksi istuttaa hedelmäpuita puistoihin ja metsiin koivujen ja muiden risujen tilalle, jotta hedelmäkauppiaat eivät kuolisi nälkään, jos kauppiaatkin saisivat napsia ilmaisia hedelmiä kulkeissaan.

Tuo psykologien totuus peikkojen elämästä sopii ihmeellisen hyvin poliitikoille, koska jos ihmiset alkaisivat elämään pyhää elämää, silloin poliitikot joutuisivat puille paljaille. Sillä pyhää elämää elävät vanhemmat eivät opeta lapsille satuja, koska Heidän oma elämänsä hakkaa mennen tullen ihmeellisyydessä kaikki sadut.

Asiasta lisää:
Index: Jouluntosi
Paperi: Ihmeelliset Lapset
Paperi: Rauhan Yhteiskunta

VALTIO KIITTÄÄ HYVÄNTEKIJÖITÄ
--VASTOIN VALTION PERUSARVOJA
6. joulukuuta, v. 2003

Valtiomiehet kiittelevät kovasti hyväntekijöitä. Poliitikot suitsuttavat kiitostaan hyväntekijäyhdistyksille sanoen Heidän tekevän arvokasta työtä. Jos siis poliitikoiden mielestä hyvän tekeminen on arvokasta, miksi sitten valtio ei toteuta omassa toiminnassaan tuollaista arvoa? Miksi poliitikot eivät saa käyttää valtiota hyväntekijäjärjestönä, jos kerta julkisen vallan haltijat sanovat, että hyvän tekeminen on arvo sinänsä?

Poliitikoita on kielletty ankarasti käyttämästä valtiota hyväntekeväisyyteen, koska muutoin poliitikot eivät voisi kehua juhlapuheissaan hyväntekijöitä, miten arvokasta työtä hyväntekijät tekevätkään. Joku voi nyt kysyä, että kuka semmoisen kiellon on muka antanut, koska kerta perustuslaissakin selvästi sanotaan, että valtion tulee olla hyvä kaikkia kansalaisia kohtaan (katso alla Liite 1.).

Erittäin hyvä kysymys, johon vastauksen löydät välittömästi, kun kysyt itseltäsi, miksi Sinä itsekin ajattelet olevasi arvokkaampi kuin muut vain siksi, koska olet saanut ilmaiseksi kaikki lahjasi. Sitä vastaustasi ennen Sinä tietysti saatat sanoa samoin kuin poliitikotkin, että hyväntekeväisyyttä ei voida mitata rahassa, koska se on mittaamattoman arvokasta työtä. Tokihan hyvyys on sitä siksi, jotta Sinä saisit sitten arvostaa omat lahjasi rahallisesti kaikkien muiden lahjoja arvokkaammaksi.

Ennen muinoin se oli valtiojohtajien intressissä pitää kansa lukutaidottomana, jotta sen ajan poliitikoiden oli helppoa elää rikkaan elämää. Kun sitten lukutaidottomuus haluttiin poistaa, niin se tapahtui vain siksi, kun rikkaat poliitikot käsittivät, että lukemaan oppivat köyhät omaavat suuremman potentiaalin kuin jos He eivät osaisi lukea. Mutta tuo on täyttä pötyä, koska lukutaidottomissa köyhissä on jo ennen lukutaitoakin kaikki mahdolliset potentiaalit.

Mutta poliitikot suostuivat kansan lukutaidon kehittämiseen vain siksi, koska se vapautti köyhien potentiaaleja aktuaaleiksi. Ja koska poliitikoilla on valtion käskyvalta, niin poliitikot kautta maailman säätävät lait siten, että köyhien aineettomat ideat materiaksi muutettuina virtaavat vain köyhiltä rikkaille päin. Ja jotta tuohon virtaan sitten saataisiin akanvirtoja, niin sen työn tekevät poliitikkojen puolesta hyväntekijät ja Heidän järjestönsä.

Poliitikoille ei siis ole tullut vielä mieleen se, että miten suuria potentiaalia köyhät voisivatkaan aktuaalistaa, jos kansalta poistettaisiin rahattomuus --käyttämällä valtiota tuohon tehtävään, kuten aikoinaan poliitikot alkoivat käyttämään valtiota lukutaidottomuuden poistamiseen.

Sillä nyt poliitikot käyttävät valtiota vain rikkaiden hyväntekijäjärjestönä, koska lukutaidottomuutta ei enää pidetä köyhyyden tunnusmerkkinä. Sitä vastoin varattomuutta pidetään yleisesti köyhyyden yksinomaisena tunnusmerkkinä, koska hallitsijat eivät uskalla antaa varallisuutta kansalle, jotta johtajat voisivat kuvitella, että rahan antaminen köyhälle on vaarallista, eikä köyhät edes osaisi käyttää rahaa oikein.

Huomatkaa, että tuhat vuotta sitten poliitikoilla oli päällään täsmälleen samoja pelkotiloja. Tuhat vuotta sitten poliitikot pelkäsivät hirvittävästi, että jos kansalaisille annettaisiin lukutaito, niin He eivät osaisi käyttää sitä oikein, eivätkä poliitikot itse asiassa pystyneet edes kuvittelemaan, mihin kansa itse asiassa lukutaitoa voisi tarvitakaan. Mutta niin vain käy, että kun ihminen oppii lukemaan, niin Hän kyllä keksii ilman poliitikoitakin, miten lukutaito hyödyttää Häntä.

Aivan samoin on nyt: Poliitikoiden on täysin turha pelätä, etteivät köyhät osaisi käyttää oikein varallisuutta, jos valtio perustaisi varallisuudenpoistokouluja, eli kun poliitikot alkaisivat käyttämään valtiota kaikkien eduksi. Yksi kiusallinen asia siitä tietysti seuraisi. Sillä jos kansa olisi yhtä varakasta kuin rikkaat, silloin poliitikot eivät voisi enää suitsuttaa juhlapuheissaan kiitostaan Veikko Hurstillekaan.

Kansa voi olla varallisuusoppinut vain silloin, kun kansassa ei ole varattomuutta. Silloin kansalaiset olisivat siirtyneet seuraavalle tasolle, missä poliitikot jälleen estäisivät kansalta jonkun muun inhimillisen tekijän, jotta varallisuuden hyötykäyttäjien --kansalaisten-- materialisoimat aineettomat ideat virtaisivat jonkun muun kuin raharikkaiden taskuihin. Kuten lukutaidon hyötykäyttäjien aineellistamat ideat virtaavat nyt arvonlisäverolla kuorrutettuna rikkaille.

Tällä ajankohtaistekstillä punnitaan nyt, ovatko poliitikoiden juhlapuheiden arvot myös valtion arvoja. Jos nimittäin poliitikot arvostavat hyväntekeväisyyttä vain juhlapuheissaan, niin silloin tämä on jälleen yksi todiste lisää Sinulle, että poliitikot käyttävät valtiota vain omana etujärjestönään.

Liite 1:

Poliitikoiden ei tule arvostaa mitään sellaista, jolla ei ole valtion arvoa. Tämän kieltää perustuslaki. Perustuslain mukaan poliikot eivät saa edes yksityiselämässä käyttää sellaisia arvoja, jotka ovat valtion edun vastaisia. Koska siis hyväntekeväisyys ei sovi valtiolle, silloin valtiolla ei ole sellaista arvoa, jonka puitteissa valtio olisi hyväntekijänä kaikille.
Koska siis valtion käskynhaltijoita sitovat valtion perusarvot, silloin poliitikot ovat valtiopettureita, jos He edes juhlapuheissaan arvostavat hyväntekeväisyyttä tai hyväntekijöitä. Näin on kuulkaas näreet tällä kertaa.

Asiasta lisää:
Paperi: Vastuullisuus

KANSANEDUSTAJA--TOIVEKANSALAINEN
4. joulukuuta, v. 2003

Jälleen kerran poliitikot ovat opettaneet lapsille, miten hienoa on olla poliitikko, muiden pompottaja. Poliitikot kertovat julkisesti, että kansanedustajuus on ammatti. Mutta kansanedustajuus ei ole mikä tahansa ammatti, vaan se on toiveammatti.

Poliitikkojen oman todistuksen mukaan kansakunnan edustaminen on vain ammatti ammattien joukossa. Ja koska poliitikot kannattavat markkinataloutta ja koska poliitikot antavat mielellään markkinavoimille mahdollisuuden, silloin on täysin selvää, että poliitikot antavat markkinavoimien määrätä, miten paljon kansanedustajalle kuuluu palkkaa. Poliitikoiden luoma palkkiokomitea on tuosta poliitikoiden ylläpitämästä markkinavoimasta erinomainen esimerkki.

Koska siis politiikka ja yhteiskunnan johtaminen eivät ole luottamustehtäviä, vaan se on yksityisyrittämistä, niin silloin on keskipäivän kirkasta, että poliitikoilla on suuri vastuu, koska Heillä on niin paljon menetettävääkin. Ja poliitikoilla on paljon menetettävää, koska poliitikot eivät voi estää markkinavoimien vuolaan varallisuusvirran virtaamisen poliitikkojen taskuihin.

Poliitikot siis pelkäävät menettävänsä paljon, koska markkinavoimat ovat antaneet heille paljon. Siinä on poliitikkojen suuri vastuu, kun He yrittävät kaikin keinoin säilyttää omaisuutensa ja lisätä sitä ilman minkäänlaista käsityötä. Ja tuota poliitikot sitten kutsuvat toiveammatiksi, kun He saavat olla vihreällä oksalla tekemättä mitään hyödyllistä yhteiskunnan hyväksi.

Lakien säätäminen ei ole hyveellistä toimintaa, koska joku voi säätää lakia vain, kun Hänen hyveenään on toiveammattiin pääseminen. Poliitikot siis tavoittelevat julkisen vallan huippuvirkoja oman yksityisen etunsa tähden, koska poliitikoille julkisen vallan haltija on toiveammatissa. Poliitikot eivät ole vastentahtoisesti poliitikoita, joten poliitikot pitävät työstään.

Ja koska siis poliitikoille maistuu työ, missä ei tarvitse käyttää omaa kehoaan lainkaan, niin tuota miellyttävää laiskottelua poliitikot siis kutsuvat vastuulliseksi työksi, joka tressaa Heitä. Sillä koska poliitikot eivät tee fyysistä työtä, niin nyt Heidän on markkinavoimien pakottamana ostettava liikuntapalveluja, ja tehtävä verovaroilla hyvät liikuntamahdolisuudet Eduskuntaankin, jotta He eivät kuolisi tekemisen ikävään.

Miten toiveammatti voi olla tressaavaa? Siten, että poliitikot eivät voisi muutoin perustella tyhmille äänestäjille, miksi He ovat jälleen kerran tippuneet kuoppaan, palkkakuoppaan. Tästä syystä poliitikot eivät milloinkaan ehdoikkana väitä politiikkaa toiveammatikseen, vaan He päästelevät tuollaisia sammakoita suustaan vain, kun Heidän pitää opettaa lapsia, jotta Heistäkin kasvaisi sammakoiden puhujia.

Kilpailuyhteiskunassa ammattilaiset kilpailevat keskenään. Koska siis poliitikot tunnustavat suoraan, että poliitikot eivät ole yrityksien ja työntekijöiden yläpuolella, niin silloin poliitikot kilpailevat muiden ammattien kanssa. Mutta, koska poliitikoiden yrityksenä on koko valtio, niin silloin poliitikot tietysti käyttävät valtiota, jotta poliitikoiden ammatti olisi toiveammatti!

Tajuatteko jo Te typerät äänestäjät! Poliitikot kusettavat Teitä, minkä ehtivät, ja sitten Te uikutatte, kun Teillä menee surkeasti, koska Teillä menee surkeasti tasan niin kauan, kun julkiset virat ovat Teille toiveammatteja! Koska jos vain poliitikot eivät pitäisi edustajuutta toiveammattinaan, silloin poliitikot tekisivät suomalaisuudesta toivekansalaisuuden!

Poliitikot eivät kuitenkaan pysty tekemään hyvää suomalaisille ja suomalaisuudelle, koska He antavat markkinavoimien ohjata hyvää vain poliitikoille ja muille rikkaille, jotta poliitikot voisivat omin silmin nähdä, miten hienompaa se on olla rikas ja kaikkia mahdollisia etuisuuksia nauttiva poliitikko kuin köyhä kuutta pätkätyötä tekevä siivooja!

Nyt poliitikot jopa kehtaavat julistaa, että Suomi ei ole enää suomalainen, vaan se on monikulttuurinen. Poliitikot siis tekivät Suomesta monikulttuurisuuden, koska suomalaisuus on niin vähän kysyttyä eksoottisuutta maailmalle, että tänne pitää saada eksoottisempia kansallisuuksia, jotta poliitikoilla riittäisi karjaa. Poliitikoiden toiveammattiin kuuluu, että muut ammatit, eli siis muut ihmiset ovat poliitikkoiden markkina-aluetta.

Poliitiikot eivät mainosta oman valtioyrityksensä tuotteitaan --lakejaan, pompottamista-- hyvyydellään, koska poliiitikot eivät ensin itse testaa lakejaan omalla elämällään. Poliitikot todellakin siirtävät lakien tuotevastuun täysin lakien kuluttajille. Koska jos vain poliitikko eläisi itse ilman lakia sitä elämää, jonka Hän haluaa lailliseksi, niin silloin poliitikko tietysti ymmärtäisi välittömästi, että kaikki muutkin ihmiset voisivat myös yhtä hyvin elää hyvää toivekansalaisen elämää pelkän järkensä varassa.

Mutta koska poliitikoiden perihyveenä on järjen käyttäminen heikkoja vastaan, niin tietysti poliitikoiden on aivan pakko julistaa, että muut ihmiset eivät pysty elämään järjellistä elämää, vaan Heidän pitää elää vain lakielämää. Ja tuossa järjen köyhyyden tilassaan poliitikoiden on mahdotonta ymmärtää, että poliitikot itse ovat aikaan saaneet muille huonoutta, koska muutoin poliitikot eivät voisi ajatlla olevansa toiveammatissa.

Miten kansanedustajuus voi olla toiveammatti, jos kerta se on poliitikoille pelkkä sivuvirka? Onko kansanedustajan toiveammatti samalla myös toivekansalaisuus? Voivatko kansanedustajat olla toivekansalaisia, jos kansanedustajuus on Heille toiveammatti?

Asiasta lisää:
Eduskunta: Toiveammatti
Paperi: Vanhukset ja Viisaus
Paperi: Kulttuuri
Paperi: Sinenmaan Vapaudet
Paperi: Sinenmaan Oikeudet
Paperi: Laki Maksimipalkasta
Paperi: Laki Minimipalkasta
Paperi: Käsittäminen
Paperi: Yhteiskuntalakko

YHTEISKUNNAN NEUTRAALISUUSPERIAATE
2. joulukuuta, v. 2003

Jotta yhteiskunta voisi olla kansalaisiaan kohtaan neutraali, silloin yhteiskunnan viranhaltijoiden ei pidä asettua minkään ryhmittymän puolelle. Ainoa julkisen vallan haltijoille sallittu ryhmä on koko yhteiskunta.

Koska kuitenkin tuomarit, poliitikot, lainsäätäjät ja viranomaiset haluavat kuulua rikkaisiin, silloin yhteiskunta ei voi olla neutraali köyhiä kohtaan. Julkisen vallan haltijoiden on täysin mahdotonta olla puolueettomia köyhiä kohtaan, kun He tekevät päätöksiään rikkaiden joukosta. On siis päivän selvää, että poliitikot käyttävät valtiota vain rikkaiden etujen ajamiseen. Koska jos huippupoliitikot olisivat neutraaleja, silloin huippupoliitikot eivät voisi kuulua rikkaisiin.

Huippupoliitikoiden rikkaus todistaa kiistattomasti, että yhteiskunnassa ei vallitse neutraalisuusperiaate. Huippupoliitikot eivät voi tehdä oman rikastumisensa vastaisia päätöksiä; huippupoliitikoiden pitää aina olla päätöksiä tehdessään varuillaan, ettei Heidän päätöksensä millään tavoin vaaranna huippupoliitikkojen minimipalkkausjärjestelmää. Sillä huippupoliitikot pystyvät tekemään päteviä päätöksiä vain, kun He saavat minimaalisen korvauksen tuosta korvaamattomasta työstään.

Koska siis huippupoliitikot eivät pysty tekemään alihintaan mitään, silloin on päivän selvää, että tuo minimipalkkausajattelu saa aikaan poliitikoissa sen, että valtiota pitää käyttää jatkuvasti rahan arvon alentamiseen, koska muutoin raha ei voisi virrata jatkuvasti köyhiltä rikkaille. Poliitikot nimittäin ajattelevat, että se on ihmisen luonnossa, ettei Hän voi tehdä työtä, jollei saa siitä minimaalista korvausta, jolla vain työtä voidaan tehdä.
Talkoilla kukaan ei voi politikoida, se on vissi se, koska poliitikot tekivät lain, että talkootyö on veronalaista työtä.

Koska siis poliitikot todistavat, että rikkaiden rikastuminen on täysin luonnollista, ja koska siis poliitikot kuuluvat rikkaisiin, silloin valtion pitääkin olla painottunut rikkaiden puolelle, koska muutoin yhteiskunta olisi tasapainossa, jos siinä vallitsisi neutraalisuusperiaate. Sillä nyt me eletään sitä vaihetta, missä rikkaat höpöttävät, että rikkaat eivät ole millään tavoin syyllisiä köyhyyteen, vaan rahallisesti varattomat köyhät itse ovat syyllisiä kaikkeen köyhyyteen.

Koska jos rikkaat, joiden joukossa poliitikotkin seisovat, tunnustaisivat olevansa syyllisiä köyhyyteen, silloin poliitikot voisivat alkaa pikku hiljaa käsittämään, että lait eivät ole neutraalisesti ajateltu, vaan lainsäätäjät ovat ensisijassa säätämässä lakeja vain siksi, että poliitikoiden jatkuva rahan tarve tulisi tyydytettyä. Mutta poliitikot eivät voi alkaa käsittämään mitään, jos He eivät tee käsillään töitä, koska luonto on luonut käsiin niin paljon hermoratoja, että käsien luovuuden käyttämättä jättäminen surkastuttaa aivot herneen kokoisiksi.

Poliitikoilla tämä surkastuminen on jo tapahtunut, koska He kuvittelevat, että He voivat toteuttaa yhteiskunnan neutraalisuusperiaatteen seisomalla rikkaiden puolella. Sanokaa aivan rehellisesti, että voiko yhteiskunta olla neutraali itsestään, vai pitääkö jonkun pitää tuota neutraaliutta yllä? Pysyykö polkupyörä tasapainossa, jos sen päällä ei ole tasapainotaitoa?

Pysyykö siis yhteiskunta neutraalina vain siksi, koska se on lakiin kirjattu? Poliitikot saavat siis täysin vapaasti rikastua lisää ja lisää, eikä se vaikuta millään tavoin yhteiskunnan neutraalisuusperiaatteen horjumiseen?

Pysyykö yhteiskunnan neutraalisuusperiaate yllä markkinavoimilla, vai tarvitaako siihen ylläpitoon ihmisiäkin? Ovatko poliitikot palkkansa arvoisia, jos He ovat jättäneet yhteiskunnan tasavertaisuusperiaatteen ja neutraalisuusperiaatteen jonkun muun hoidettavaksi?

Asiasta lisää:
Paperi: Laki Maksimipalkasta
Paperi: Laki Minimipalkasta
Paperi: Käsittäminen

Valtio ei ole hyväntekijä! Valtiolla ei siis ole hyviä arvoja, koska jos valtion arvona olisi hyvyys, silloin valtio ei voisi olla olematta hyvä kaikille. Koska siis valtio on hyvä vain rikkaille, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin valtion arvoista.

Koska siis julkisen vallan haltijat toteuttavat valtion arvoja, silloin valtion käskynhaltijat eivät saa olla hyviä kuin vain rikkaille, koska valtion perustuslaki sanoo, että valtiolla ei ole hyvyyden arvoa.
Poliitikot toimivat siis perustuslain mukaan, koska poliitikot toimivat valtion arvojen mukaan, johon ei kuulu hyvyyden arvostaminen --kuin korkeintain juhlapuheissa.
Poliitikot eivät siis tahallaan kohtele köyhiä huonosti, vaan vain siksi, koska valtio velvoittaa Heidät siihen, koska jos poliitikot toimisivat vastoin valtion perusarvoja, ja käyttäisivät valtiota kansalaisten hyväksi, silloin He joutuisivat siitä poliittiseen vastuuseen.