Kun oikeuksia tarkastellaan järjen valossa, niin ei voida olla näkemättä, että ihmisellä on oikeuksia vain lakiyhteiskunnassa. Kun ihminen on ja elää yhteiskunnan ulkopuolella, silloin Hän ei voi vaatia yhteiskunnalta mitään oikeuksia. Yhteiskunnan ulkopuolella eläjältä vaaditaan suurenmoista järkeä, koska siinä ei olisi mitään järkeä, että yhteiskunnan pitäisi jollakin tavoin vartioida sellaista, joka elää vapaata elämää. Vapaus ei ole koskaan vapautta elää järjettömästi, ilman velvollisuutta. Rikolliset, rikkaat ja muut pahan tekijät, kuten lainsäätäjät ja oikeuksien antajat, eivät ole vapaita.
Jos siis tämän kirjoittaja vaatisi (tekijän)oikeuksia kaikkeen, mitä tämän kirjoittaja tuottaa tai tekee, niin silloin Hän saisi eittämättä taakakseen kaikki mahdolliset oikeudet. Ei olisi mitään järkeä elää vapaana yhteiskunnan asettamista oikeuksista, jos ei ole rohkeutta antaa muille ilmaiseksi omaa työtään.
Oikeudet eivät siis koskaan ole iloinen asia ihmiselle, vaan vapaan ihmisen mielestä oikeudet ovat ehdottomia pakkoja; yhteiskunnallisella ihmisellä ei ole mitään oikeutta olla vapaa oikeuksistaan. Yhteiskunnallisen ihmisen ei siten edes tarvitsisi vaatia tekijänoikeuksiakaan, koska Hänen on mahdotonta jäädä niistä paitsi. Ja vapaa ihminen ei taasen voi vapauden nimissä vaatia itselleen tekijänoikeuksia. Juuri siinä huomataan yhteiskunnan päälaellisuus, kun se väittää ihmisenä olemisen velvollisuuksia oikeuksiksi.
Vapaa ihminen ymmärtää itsestään, että Hänen velvollisuutensa on elää hyvää elämää, kun taasen lakiyhteiskunnat vaativat niille oikeuksia. Vapaa ihminen ei voi väittää sellaistakaan, että lapsilla on muka oikeus hyvään ja turvalliseen elämään, joka merkitsee samalla sitä, että yhteiskunta ei ole antanut aikuisille noita oikeuksia, jos hyvä ja turvallinen elämä kuuluu lain mukaan erityisesti vain lapsille.
Jos siis joku yhteiskuntaan kuuluva kuvittelee jonkun valtion kansalaisena, että Hänellä on oikeus esimerkiksi sopia vapaasti, millaista palkkaa Hän ottaisi, niin se ei onnistu muuten kuin epäjohdonmukaisesti. Nimittäin pelkästään jo tekijänoikeuksienkin vaatiminen saa yhteiskunnan pyörittämään lakimyllyään tuon vaatijan kohdalla niin kauan, että tekijänoikeuksien saajan on mahdotonta olla lopulta ottamatta vastaan yhteisesti sovittu tekijänoikeus palkkio.
Miten Sinä muka voit olla vapaa sopimaan palkkaasi alle minimipalkan, jos kuvittelet, että Sinulle kuuluisi tekijänoikeuskorvaukset mahdollisesta taiteellisesta työstäsi? Sinähän et tasan tarkkaan edes pysty olemaan vaatimatta tekijänoikeuskorvauksia; ei se ole vapautta, jos kuvittelee, että ei saa tekijänoikeuskorvauksia, jos ei kirjoita jokaisen tekstin alle: Kaikki oikeudet pidätetään. Sinun ei edes tarvitsisi kirjoittaa tuota, koska laki ei edes vaadi tuota tekstiä. Sinä kirjoitat tuon vain, koska Sinä haluat minimipalkan itsellesi, eli riittävän suuren korvauksen siitä, että satut olemaan luova ihminen.
Tekijänoikeuksiin kuuluu se, että tekijänoikeussysteemin on elätettävä laillisesti valtaisa joukko muitakin ihmisiä, joten Sinulla ei ole mitään mahdollisuutta olla ottamatta vastaan yhteisesti sovittu määrä tekijänoikeuskorvauksia. Ne ovat siis lakimääräisiä siksi, koska siihenkin asiaan liittyy kaikki muukin laillisuus ja oikeudellisuus, joita muut varmasti vaativat, vaikka Sinä sanoisitkin ilman kokeilua, etteivät oikeudet ole pakollisia ja lakimääreisiä.
Jos siis tekijänoikeuksia vaativa vaatii itselleen yleisesti hyväksyttyä tekijänoikeuskorvausta, silloin Hän olisi vain epälooginen, jos Hän toisaalla vaatisi itselleen muita alhaisempaa palkkaa vain osoittaakseen, että kati sinenmaa on väärässä, kun Hän sanoo, että lakiyhteiskunnalla on laki minimipalkasta, vaikka sitä ei missään lukisikaan. Minimipalkka on lakisysteemin rakenteellinen ominaisuus, joten vaikka lakiuskovilla ei olisikaan kirjoitettua lakia minimipalkasta, niin se saadaan kuitenkin esille varsin helposti, kun joku vaatii oikeuksiaan.
Se on niin helppoa puhua oikeuksista, jos ei ole itse kokeillut sitä, mitä sitten tapahtuu, kun luopuu vapaaehtoisesti oikeuksien vaatimisesta. Kokeilkaa itse elää oikeudettomasti, niin tulette varmasti huomaamaan, että se teidän vapautenne yhteiskunnan antamista oikeuksista muuttuukin päälaelleen; Teidän on mahdotonta elää johdonmukaisesti vapaana ilman velvollisuuksia. Ihminen ei voi olla vapaana, jos Hän ei ole äärettömän älykäs. Vapaana Teidän olisi mahdotonta vaatia yhteiskunnalta oikeuksianne, koska silloin Te ette olisi enää vapaa.
Kati sinenmaa ei esimerkiksi pysty vaatimaan itselleen vapaaehtoistyöntekijän statusta, kun Hän tekee ilmaistyötä, koska jos kati vaatisi itselleen vapaaehtoistyöntekijän statuksen, niin silloin se yhdistys, jolle Hän tekee ilmaista työtä, joutuisi hankalaan tilanteeseen:
Vapaaehtoistyö on yhteiskunnan antama oikeudellinen nimike. Yrityksien ja yhdistysten on ilmoitettava vapaaehtoistyöntekijät, jos ne haluavat saada valtiolta tai kunnalta vapaaehtoistyöntekijöitä varten budjetoitua määrärahaa, johon niillä on oikeus. Se taasen ei onnistu, jos vapaaehtoistyöntekijä sanoo, että Hän ei ota sitä vastaan, koska silloin yritys tai yhdistys sanoo, että lähde sitten luistelemaan täältä muaalle, jotta me voisimme saada tilallesi sellaisen vapaaehtoistyöntekijän, jolla me saadaan tänne ilmaista rahaa.
Vapaa ihminen ei ole vapaa, jos Hän estäisi jotakin palkaamasta vapaaehtoistyöntekijää, jotta työnantaja saisi systeemiltä oikeuksien mukaiset korvaukset.
Sillä nyt on itsestään selvää, että ilmaiseksi työtä tekevä joutuu laskelmoimaan, mikä hinta ilmaisesta työstä pitää maksaa. Ilmaiseksi työtä tekevä ei voi estää yritystä tai yhdistystä ottamasta vastaan lakimääräistä korvausta vapaaehtoistyöntekijästä, johon sillä on oikeus. Ilmaistyötä tekevä joutuu huomaamaan, että mikä Hän on estämään muita vain siksi, jotta Hän voisi olla vapaaehtoistyöntekijän statuksella työtä tekemässä.
Näin siis ilmaiseksi työtään tekevä ei voi antaa yhteiskunnan määrittää edes statustaan, vaan oikeudeton elämä on todellakin täysin oikeudetonta elämää. Se olisi hirvittävän raskas kantaa, jos sitä ei pysty ottamaan kevyesti.
Vapaa ihminen on vapaa vain silloin, kun Hän luottaa täysin siihen, että muilla on omatunto. Vapaalla ihmisellä ei ole oikeutta vaatia mitää muilta, vaan Hän elää vain velvollisuuksissa, ja Hän toivoo, että toiset kohtelevat Häntä omantuntonsa mukaan.
Vapaa ihminen on vapaa siitä valheesta, että Hän ei voisi elää, jos ei saa minimipalkkaa. Minimipalkka sattuu aina olemaan tasan tarkkaan se palkka, jota kuka tahansa lakiuskovainen vaatii itselleen. Koska vain minimipalkasysteemissä ihmiset voivat uskoa rikastuvansa, kun minimipalkkaa korotellaan loputtomasti. Minimipalkkasysteemi vaan on sellainen, että rikkaat saavat sillä perustella rikkaussatuun uskoville, miksi He eivät voi olla päteviä, jos johtajat eivät saa minimipalkkaa, jolla vain johtaja voi johtaa kansaa.
Tosin vapaalla ihmisellä on yksi ehdoton oikeus; totuudellisuus. Totuuden puhuminen on vapauden ainoa tunnusmerkki, rehellisyyden, hyvyyden, johdonmukaisuuden ja viisauden lisäksi. Totuuden puhuminen saa aikaan sen, että valheessa elävät kokevat omantunnon pistoksen, koska He näkevät totuuden puhujassa sen, mihin He itsekin pystyisivät, jos olisivat vapaita. Valheessa eläjät eivät taasen halua vapautta, koska He uskovat rikkaiden kertomiin satuihin.
Rikkaat kertovat lapsille satua, miten kaikilla on mahdollisuus rikastua. Rikkaat kuitenkin tietävät, että vain rikkaat rikastuvat. Rikkaat eivät kuitenkaan voisi rikastua, jos lapsia ei saada uskomaan, että Heilläkin on mahdollisuus rikastua. Sillä vain rikastumista yrittävät voivat tehdä työtä rikkaille. Jos nimittäin rikkailla ei olisi orjia, jotka haluavat työnteolla rikkaiksi, silloin ihmiset tekisivät työtään jonkun muun syyn kuin rikastumisen tähden.
Rikkaiden pitää saada ihmiset tekemään työtä jonkun muun syyn kuin pelkän huvin vuoksi. Rikkauden satuun uskovat ihmiset eivät voi uskoa, että työnteko voisi olla pelkää hupia, koska rikkaiksi haluavat uskovat, että vain työllä voidaan rikastua. Niinpä työnteko ei totisesti aiheuta rikastumissatuun uskoville iloa, vaan He tekevät työtään äärimmäisen vakavasti.
Kun ihmiset eivät uskoisi rikastumiseen, niin se ei suinkaan lopettaisi työntekoa, vaan silloin ihmiset tekisivät työtään pelkästään ollakseen onnellisia. Ihminen, jonka ei tarvitse tehdä työtä rikastumissadun tähden, tekisi työtä omalle itselleen, jolloin Hänelle jäisi valtavasti aikaa myös kaikille lähimmäisilleen. Nyt ihmisillä ei ole aikaa edes lapsilleen, koska Heidän pitää jatkuvasti raataa, jotta He voisivat uskoa siihen, että kaikilla on mahdollisuus rikastua. Jos nimittäin ihminen ei uskoisi sellaiseen satuun, että kaikilla on mahdollisuus rikastua, silloin Hän ei tekisi enää päivääkään työtä sellaisen systeemin eteen, joka opettaa sellaista typeryyttä, että kaikilla on mahdollisuus rikastua.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta rikastua, jos rikkaat --eli poliitikot-- eivät luo lakia maksimipalkasta. Kaikilla on mahdollisuus rikastua vain maksimaalisesti --jos olisi laki, jolla estettäisin rikkauksia kasaantumasta harvojen käsiin. Rikkaiden ja satuihin uskovien on kuitekin täysin mahdotonta luoda lakia maksimipalkasta, koska silloin He eivät voisi enää uskoa satuun siitä, että kaikki voisivat olla rikkaita.
Ihmisten on täysin mahdotonta käsittää puhetta sitä, että rikkaat eivät saisikaan olla laillisesti miten rikkaita tahansa, kun He uskovat satuun siitä, että kaikilla on mahdollisuus rikastua miten paljon tahansa.
Näin siis satu kaikkien rikkaudesta perustuu lakiin, koska laki sanoo, että Sinulla on ehdoton oikeus --suorastaan pakko-- vaatia itsellesi tekijänoikeuksia, koska jos Sinä et vaadi itsellesi tekijänoikeuksia, silloin joku muu ei voi rikastua. Jos siis Sinä kirjoittaisit täysin ilmaiseksi, niin jos silloin vaatisit jotakin oikeutta yhteiskunalta itsellesi, silloin rikkaat hyökkäisivät välittömästi Sinun kimppuusi syyttäen Sinua siitä, kun He ovat jäänet paitsi mahdollisuutta saada rikastua Sinun kustannuksella.
Tosin Sinäkään et pysty ymmärtämään, mitä tässä lukee, jos Sinä et edes tajua sitä, että Sinun ei ole pakko uskoa satuun kaikkien rikastumisesta, joka ei voi milloinkaan reaalistua, koska maailmassa rahaa riittää vain rikkaille. Ja rahaa riittä rikkaille vain sellaisessa systeemissä, missä kaikki tekevät työtään uskoen voivansa rikastua.
Jos Sinä todella haluat rikkaaksi, silloin Sinun tulee käsittää, että Sinulla ei ole oikeutta estää kenenkään muun halua rikastua täsmälleen yhtä paljon. Sinun siis tulee käyttää matematiikkaa, ja tajuta, että rikastumiselle pitää luoda tosiasiallinen yläraja, jotta kaikilla olisi reaalinen mahdollisuus sen saavuttamiseen. Oikeutesi rikkauteen ei perustu reaaliseen mahdollisuuteen, joten Sinun oikeutesi rikkaaksi tulemiseen perustuu satuun.
Koska siis lakiyhteiskunnassa ihmisille on luotu käsitys rikastumisen oikeudesta, ja koska tuo oikeus ei perustu aitoon mahdollisuuteen, silloin lakiyhteiskunta on pelkkä suuri valhe. Kaikki Sinun lakiyhteiskunnalta saamasi oikeudet ovat vain kahle Sinun vapaudellesi. Se on lakiyhteiskunta, joka tosiasiallisesti estää kaikkia olemasta rikkaita, jotta rikkaiden rikkaudet olisivat laillisia. Rikkaat voivat olla oikeudellisesti ja laillisesti rikkaita vain sellaisessa systeemissä, missä köyhät uskovat satuun siitä, että Hekin pääsevät rikkaiksi, kunhan tekevät riittävän kovaa työtään --rikkaiden hyväksi. Sillä rikkaiden rikkaus ei edes perustu työntekoon, vaan vain älyttömien satujen kertomiseen, joita He väittävät aivotyöksi.
Poliitikoiden mukaan lakien säätäminen on rankkaa työtä, jota He eivät pystyisi tekemään, jos Heille ei makseta minimipalkkaa, joka sattuu olemaan monikymmen kertainen Sinun saamaasi minimipalkkaan verrattuna. Mutta tosiasiassa lakien säätäminen on satujen säätämistä ns. laeiksi. Aikuisten sadut ovat lapsille kerrottuja lakeja ja oikeuksia. Jokainen laki on pelkkää satua. Se on pelkkää satua, että lapsi ei mukamas pääse kadun ylitse, jollei noudata lakia. Se on pelkkää satua, että Sinä voisit rikastua miten paljon tahansa. Se on pelkkää satua, että Sinulla on oikeus rikastua omalla työlläsi. Se on pelkkää satua, että Sinun pitää kirjoittaa All Rights Reserved jokaisen työsi alle, jotta Sinulla olisi oikeus tekijänoikeuteen!
Kun lopetat vaatimasta oikeuksia, silloin Sinä olet päässyt vapaaksi Ruususen Unestasi. Kun teet vain velvollisuutesi, silloin rikkaat eivät voi enää rikastua Sinun työlläsi, vaan Sinun pelkkä oma velvollisuudentuntosi elättää Sinun. Kun lopetat vaatimasta oikeuksia, silloin rikkaidenkin pitää alkaa tekemään työtä omilla käsillään. Kun et vaadi oikeuksia, silloin Sinä olet antanut kaikki oikeudet kaikille --laittomasti.
Jos Sinä et anna ilman lakia kaikkia oikeuksia kaikille, silloin Sinun pitää tietysti uskoa lakisysteemiin, jotta Sinä voisit uskoa, että ihmiset ovat syntyneet tänne ilman oikeuksia, jotta Heillä olisi oikeus rikastua miten paljon tahansa --jos He vain uskovat lakisysteemiin.
Onko Sinun täysin mahdotonta uskoa, että systeemi kenties olisi oikeudenmukaisempi silloin, kun rikkaat joutuisivat tekemään ihan oikaa työtä? Nythän on nimittäin juuri niin, että kaikkein rikkaimmat eivät tee yhtikäs mitään työtä. Ja tiedätkös, että se on tämä lakisysteemi, missä vain rikkaimmilla on oikeus rikastua miten paljon tahansa --ilman mitään työn tekoa. Sinun uskosi Sinun oikeuteesi rikastumiseen työnteollasi oikeuttaa rikkaimpien rikastumisen ilman työntekoa! Mitäs tähän sanot?
Sinulla on tasan tarkkaan oikeudellinen uskomus oikeudesta rikastumiseen vain lakisysteemissä. Ilman lakisysteemiä Sinä olisit täsmälleen yhtä rikas kuin kaikki muutkin. Ilman lakisysteemiä rikkailla ei olisi mitään mahdollisuutta --oikeudesta puhumattakaan-- olla miten rikkaita tahansa --ilman työtä! Rikkaiden on siis pakko opettaa jatkuvasti satuja, jotta ihmiset eivät lopettaisi uskomasta rikkaiden satuun. Joka ikinen laki on vain jatkoa tuohon satuun, että kaikilla on oikeus rikastua työnteolla.
Joka ikinen sotakin kuuluu rikkaiden satuun. Ilman sotia rikkaat eivät voisi jatkaa satujen kertomista, lakien säätämistä. Joka ikinen sota oikeuttaa rikkaat uhkailemaan Sinua, jotta Sinä uskoisit, että Sinua varten pitää säätää laki, jotta Sinä et uhkaisi rikkaiden systeemiä. Osama bin Laden oli ja on täysin syytön siihen, että oikeudentuntoisilla ei ole rikkaiden systeemiä vastaan muuta konkreettista lääkettä kuin terrori.
Tämä kirjoitus on taasen henkinen totuus siitä, miten asiat ovat. Voit täysin vapaasti jättää tämän totuuden vaile mitään huomiota, jos uskot siihen, että kaikkein rikkaimmilla on oikeus rikastua lisää ja lisää ilman kovaa työntekoa, ilman minkäänlaista työntekoa! Sillä siihenhän Sinä uskot, jos uskot, että Sinulla on oikeus rikastua; Sinä haluat ökymöykkäriksi ökymöykkärin tilalle.
Ainiin! Anteeksi tuo lipsahdukseni: Sinulla ei ole mitään vapautta jättää tätä kirjoitusta huomiotta, jos uskot lailliseen oikeuteesi rikastua miten paljon tahansa, vaan tuo uskomuksesi pakottaa Sinut olemaan täysin sokea tällaisen julistuksen edessä. Et voi lopettaa uskoasi rikkaiden satuihin, jos uskot siihen, että Sinulla on rikkaiden antama oikeus tulla työn teolla rikkaaksi.
Asiasta lisää:
Copylefts © 1990-2005: All rights released
Paperi: Oikeustiede
Paperi: Ihmeelliset Lapset
Alkuun