Sitten tulimmekin sieltä Hämeen Takamaalle. Muistan erityisen hyvin, kun tulimme Tampereen rautatieasemalla talvella -55. Sieltä lähdimme pitkänokka-Vanajalla ja tulimme Tuotanto-osuuskaupan pihaan, josta nousimme hevosvetoiseen rekeen. Pakkasta oli varmaan kovasti, koska muistini mukaan meidät lapset peiteltiin erityisen hyvin huopiin. Ja niin pääsimme Vanhan Koulun pihaan, Takamaan Vähä-Vahantajärvelle. Nukuimme sen talven lattialla. Ja hiiriäkin oli paljon.
Parin vuoden jälkeen pääsimme muuttamaan Kivijärven rantaan, jonne kolmevuotias pikkusiskoni sittemmin hukkui. Sieltä pääsimme itse Outokumpuun työläisasuntoon, ja sitten toiseenkin, josta jouduimme muuttamaan vajaan kilometrin päähän, kun kaivostoiminnan vähentymisen myötä isäni sai lähteä sieltä.

On huomioitava se seikka, että jo viisikymmenluvulla Outokumpu OY laittoi kaivoskylään tulijoille suuren 2mx3m kyltin, jossa kerrottiin, että kylässä on 137 lasta, ja autoilijoiden piti ajaa korkeintain kolmeakymppiä. Siis, kyläyhteisö pystyy itse huolehtimaan turvallisuudesta tarvitsematta siihen mitään korkeampaa instituutiota. Lasten kasvattamiseen tarvitaan enimmillään koko kylä, mutta ei kuntaa, valtiota, eikä EU:ta. Valtioherrojen viisaus ei voi olla suurempaa kuin kylien asukkaiden viisaus.

Valtio on aivan liian kaukana lapsista, jotta valtioherrojen näkemys voisi olla pätevä lapsiin kohdistuneena. Vain siinä tapauksessa valtioherra pystyy sanomaan jotakin totta lapsista, kun Hän on ensin todistanut olevansa pätevä johtamaan yhtä pientä kylää. Eikä kukaan voi johtaa kylää, jollei ensin ole todistanut olevansa pätevä hallitsemaan itse itseään.

Kaukaa katsottuna tarvitaan aina teorioita siitä, miten lähiöitä ja kyliä pitäisi johtaa, kun taasen kylän johtaminen sujuisi luonnostaan Heiltä, jotka ovat kyläläisiä. Tähtitieteilijöilläkin on ainoastaan tähtiteorioita, joita johdetaan teleskooppien näkymistä. Teoria ei koskaan voi johdattaa todellisuutta, eikä mikään ideologia voi nousta käytännön elämän yläpuolelle.
Tähtitieteilijät sentään korjaavat jatkuvasti teorioitaan uusien havaintojen mukaiseksi, mutta milloinkaan poliitikot eivät korjaa omia ideologioitaan vastaamaan havaittua ihmisarvoa. Sillä poliitikot eivät katsele elämää, koska He eivät itse elä vaatimatonta ihmisen elämää vaatiessaan itselleen jatkuvasti mielettömiä kuvitellen olevansa päteviä, kun ovat systeemiä hyväksi käyttäen kahmineet itselleen ns. saavutettuja etuisuuksia. Poliitikoilla ei siis ole oikeita havaintoja ihmisestä, koska He eivät itse elä ihmisarvoaan todeksi. Ihmisen arvona ei ole pelko.

Siihen aikaan tiellä kuljetettiin paljon kuparikiisua Epilän rautatieasemalla, joten kylätie oli kesäisin mustansileä kuormista tippuneesta kiisusta. Oli kivaa kävellä siinä paljain jaloin... Kaivoksen ala-, keski- ja yläkiisukentät mustavetisine avolouhoksineen ja ympäröivine kallioisine erämaineen ja monine järvineen olivat muutoinkin paras leikkipaikka. Siihen aikaan lapset eivät olleet rangaistussiirtoloissa tarkan vartioinnin alaisine, kuten nykyään lapset joutuvat vankeuteen heti kävelemään alettuaan, ja siksi nuorilla onkin kova hinku koetella kadonneita rajojaan...
Nyttemmin Ala-, ja Keskikiisu ovat jääneet Parosjärven alle, koska jätekiisut heitettiin kuivattuun Parosjärveen...

Parin vuoden kuluttua Outokummusta muuttamisen jälkeen muutimme Tampereen Ala-Pispalaan, Hyhkyyn, josta edelleen Tesomalle pariin asuntoon. Ja sieltä lähdin asumaan Epilään, josta pääsin Messukylän Aakkulaan, josta edelleen Viinikkaan, josta edelleen Peltolammille, josta edelleen Helsingin Tapulikaupunkiin, josta parin muuton jälkeen pääsin vihdoinkin lopullisesti Metsään.

Lapsuuteni sain siis elää Pohjois-Hämeen maalaismaisemissa. Onnellisen lapsuuden jälkeinen elämäni on ollut hyvin vaihtelevaa, rahallisesti köyhää mutta enimmäkseen siedettävää --kunnes tuli 1980-vuosikymmen, jonka aikana ja melkoisten kokemusten myötä elämäni muuttui kuolettavasta elähdyttäväksi. Sen jälkeen en ole kokenut päivääkään ikävystymistä, eikä elämäni ole siitä asti tuntunut merkityksettömältä. Ja kaikki tämä ilman päänsekoilua, tai siksipä juuri siksi. Olen siitä asti ollut jopa niin köyhä, ettei minulla ole ollut varaa tuhota yhden yhtäkään soluani, hermosoluistani nyt puhumattakaan.

Tuohon -80-luvun mullistukseen kuului opiskelu Tampereen Iltalukiossa, johon jouduin, koska koulutodistukseni äidinkielen numeroa piti korottaa... Kävin siis keskikoulun ja lukion, ja sain suositukset pyrkiä yliopistoon, jonne pyrinkin ilman mitään erityisiä toiveita. Sain sittemmin opiskelupaikan Helsingin Yliopistosta vuonna -89. Alkuun se innosti, mutta sitten löysin internetin news-paikat, ja opiskelu jäi yhä vähemmälle. Siihen aikaan internet koostui vain mail: -ja news: -yhteyskäytännöistä, ja irc:protokollakin oli vasta tuloillaan, kun muuan oululainen opiskelija käytti vapaata aikaansa... Ja Tim Barnes-Lee ei ollut vielä saanut ilmaista ja kosmista ideaa graafisesta hypertekstipohjaisesta internetistä...

News -kirjoittelu vei minut pois opiskeluistani. Vuoden 1994 lopussa tein sitten päätöksen lähteä pois opiskelija-asunnostani ennen kuin minun pitäisi lähteä sieltä jonkun toisen päätöksen tähden. Sillä olin jo silloin niin paatunut omaehtoisuudessa, etten olisi voinut sallia itselleni sitä, että olisin joutunut muuttamaan.. Nyt sain lähteä täysin omasta aloitteestani, ja vaikka en tiennytkään, mitä siitä seuraisi, niin lähdin siitä huolimatta Vapun aattona, -95. Ensimmäisen yöni vietin Viikin luonnonsuojelualueella, lintutornin juurella telttaani kääriytyneenä --koska en saanut sitä kasattua yön pimeydessä.. Pakkasta oli kymmenen astetta, ja taivas oli niin kirkas ja tähdet lähellä.
Kesän -95 telttailin eri puolilla pääkaupunkiseutua tarkoituksena lähteä syksyn tullen jonnekin Väli-Meren maisemiin. Mutta syksy tuli, ja nukuin yöni edelleen teltassa --eikä minulla ollut minkäänlaista pelkoa tulevasta talvesta, ja asunnottomuudesta. En ollut millään tavoin huolissani olosuhteistani, vaan annoin päivien mennä menojaan, ja minun tehdä omia tekojaan. Koko kesän ajan tunsin olevani vain huviretkellä.

Elokuun 10. -95 muutin Viikin kallioiden päältä telttani Pohjois-Pasilaan. Ja sinne erääseen metsikköön aloin sitten rakentaa telttani päälle sateen suojaa, josta sittemmin kehkeytyi minun itse sitä mitenkään ennalta suunnittelematta se, josta se sittemmin on saanut julkisuutta. Sillä kun ihminen antautuu elämän vietäväksi, niin silloin elämä on vietävän jännittävää, merkityksellistä ja monivivahteista ilman minkäänlaista mahdollisuutta ikävystymiseen.

Ensivuoteni Puolen Hehtaarin Metsässä tuntuivat ikään kuin olisin koko ajan retkellä. Koska siihen aikaan en vielä tiennyt asunnottomille järjestetyistä palveluista, niin en pitänyt sitä minään, kun kävin vessoissa pesuilla. Olin ikään kuin en olisi edes tiennyt mistään paremmasta, joten en siksi osannut edes haaveilla siitä, tai vaatia muita toteuttamaan minulle sellaisen elämän, jota pidetään nykyään arvossa, koska ei uskalleta elää elämää luonnollisissa yhteyksissään.

Se oli vasta joskus -98, kun kaupungin sosiaalivirkailija Mikko Kangas tuli käymään minun luonani, ja Hän sitten kertoi, että siellä on semmoinen kuin kaupungin päiväkeskus, jossa voisin käydä pesulla. Sitä kautta sain tutustua moniin uusiin asioihin ja ihmisiin.

Mutta se pesuhomma on nykyisin karannut käsistäni aivan tykkänään; en ole enää pariin vuoteen käynyt lainkaan suihkussa, koska en ole kokenut sitä mitenkään tarpeellisena esimerkiksi hajuhaittojen torjumiseksi. Ihminen tuntee tarvetta pesuun, jos Hän haisee, joten jos ei haise, niin pesemisen tarvekin on kadonnut. Ihminen ei edes haise, kun Hän ei käytä ikävystymiseen mitään aineita, ja koska minulla ei ole ikäviä päiviä, niin siksi saan nauttia elämästä tarvitsematta tuhlata aikaani tuollaiseen jonninjoutavuuteen kuin kehon pesuun...

Olen siis saanut aikaa valtavasti käyttööni, kun olen lopettanut elämästäni huolehtimisen. Minun ei esimerkiksi ole millään tavoin tarvis rasvata, hioa, puunata tai maalata itseäni. Ja tukkakin lyhenee kivasti, kun vain hieman viitsii itse heiluttaa saksia. Minun ei tarvitse olla milliäkään huolissani siitä, onko minun hiukseni millilleen molemmin puolin yhtä pitkät, tai lyhyet. En edes tuhlaa aivokapasiteettiani sen ajattelemiseen, mitä muut minusta ajattelevat, ja siksi tuokin voimavara on minun käytettävissäni johonkin hyödyllisempään kuin oman itsensä tarkkailemiseen, jotta olisi mieliksi muille.

Vaatteet ja kengät olen jo vuosien ajan saanut ilmaiseksi roskiksista. Ja koska minulla ei ole varaa tuhlata aivoenergiaa siihen, mitä muut minusta milloinkin ajattelevat, niin siksi minä saan kulkea upeissa roskisvaatteissa kaiket ajat. En siis ole tippaakaan huolissani siitä, miten esimerkiksi kampaajat pärjäisivät, jos Te muutkin alkaisitte leikkaamaan itse omat hiuksenne, koska silloin tietysti kampaajienkin pitäisi alkaa leikkaamaan vain omia hiuksiaan. Tämä sama periaate pätee kaikkeen, aivan kertakaikkisesti jokaiseen. Jos itse rakennat oman talosi, niin tietysti silloin talonrakentajat ovat jääneet työttömiksi siltä osin --mutta se merkitsee vain sitä, että jokainen muukin saisi halutessaan oman talonsa kun vain hieman käyttäisi omia käsiään.

Kun siis minä en tarjoa muille töitä, niin siksi minulla on valtavasti aikaa tehdä mitä tahansa. Minulla ei ole mahdollisuutta ikävystymiseen, joten elämäni on minulle ehdottoman mielekäs, eikä minulla siksi ole mitään tarvitta sekoittaa päätäni, jotta muka voisin väittää maailman olevan vailla tarkoitusta.
Minä siis tiedän omasta kokemuksestani, että ihmisillä ei ole aikaa, jos Heidän pitää koko ajan olla huolissaan, mitä muut Heistä ajattelevat. Ja ihmiset ovat tietysti huolissaan, jos He eivät ole itse havahtuneet katsomaan maailman menoa ilman värillisiä silmälaseja.

Minun mielestä ihmiset eivät paljoakaan ajattele sitä, miten paljon He tuhlaavat aikaansa. Minusta on vastenmielistä ajatella, että ihmisen pitäisi elää tämä ainutkertainen elämänsä tekemällä palkkatöitä, jotta saisi asua kuivassa ja lämpimässä. Asumisen tulee olla jokaisen ihmisen ehdoton oikeus, joka ei riipu millään tavoin siitä, tekeekö ihminen palkkatöitä vain ei. Tuskimpa poliitikot arvaavatkaan, miten hienoja ideoita köyhillä on, mutta yhteiskunta ei niistä hyödy mitään, koska poliitikot eivät edes arvaa sitä, miten hienosti kuka tahansa ihminen ajattelee.
Kunnon asumisen järjestäminen ei vie ihmisen elämästä mitään aikaa, vaan kun vain ihmiset itse alkaisivat omin käsin suoraan rakentamaan itselleen taloja, niin silloin Heillä olisi valtavasti aikaa kaikkeen muuhun, koska silloin He eivät tuhlaisi aikaa kaikkeen ikävään, josta on seurauksena tämä kärsimyksen maailma. Oman talon rakentaminen on elämää, joten oman pesän rakentaminen ei vie mitään aikaa, koska se kuuluu elämään.

Ihminen nimenomaan saa lisää aikaa --elämää itselleen--, kun Hän ei vaadi muilta sitä, mitä tahtoo, vaan alkaa itse käyttämään itseään, koska juuri siihen ihminen on luotukin. Itsensä käyttäminen ei vie eikä tuhlaa aikaa, koska se on elämää. Kun siis Sinä esimerkiksi leikkaisit itse omat hiuksesi, niin silloin huomaat itsekin, ettei se vie aikaa, koska se on omien hiusten leikkaamista, jonka voit tehdä missä tahansa, milloin tahansa, joten silloin Sinun ei tarvitse luoda aikatauluja, ja mennä edes takaisin sinne sun tuonne, ja siltikin ajaisit Turengissa ojaan...

Ajattele itsekin, miten paljon esimerkiksi pelkkä hiusten leikkauttaminen vie Sinulta aikaa, kun Sinun pitää olla koko ajan huolissasi ajan ja rahan kulumisesta ja matkoistasi, ja tuloistasi, jotta Sinulla olisi varaa hiustenleikkuuseen. Sinun siis pitää olla huolestunut lähes kaikesta muustakin kuin vain muiden ajatuksista hiuksiasi kohtaan silloin, jos Sinä katsot, ettet Sinä voi itse leikata omia hiuksiasi.

Miten paljon enemmän tämä koskeekaan sitten talosi rakentamista. Kun rakennat talosi ihan itse, niin säästät aivan valtavasti aikaa, koska kaikki on silloin vain elämää, eikä silloin Sinun tarvitse edes tuhlata aikaasi taloasi suunnitteluun, vaan se kasvaisi omien tämän hetken tarpeittesi mukaan, aivan kuten jääkukka ikkunassa kasvaa. Sillä kun elät keskeneräisessä maailmassa, niin silloin Sinulla ei ole aikaa turhiin hömpötyksiin, ja pään sekoittamiseen --huumeilla tai aikaa miettimällä.
Elämäsi on silloin kiteytettyä, kun elämäsi tarpeet kasvavat omia aikojaan, kuten atomit liittyvät toinen toisiinsa muodostaen toimivia jättiläistähtiä, ja koko universumin. Jos et usko, että kokonaiset galaksit on tehty atomeista, niin silloin Sinulla on tietysti huoli, mistä saisit kokonaisia, valmiita taloja, joita ei sinun mukaasi ole tehty atomeista.

Ihmiset ikävystyvät ja pitävät elämäänsä merkityksettömänä vain siellä, missä ihmiset asuvat muiden valmiiksi tekemissä taloissa. Ajan miettiminen on ajan tuhlausta. Ajan miettiminen on poissa elämän ajasta. Et elä etkä toimi silloin, kun mietit, onko Sinulla aikaa. Jos Sinulla on aikaa olla huolissasi ajastasi, niin silloin Sinulla ei ole aikaa muuhun.
Elämän ja ajan erottaminen toisistaan on syynä kaikkeen pahuuteen, sillä silloin ihmiset eivät elä elämää vaan harhaista aikaa, jolloin Heillä ei ole aikaa--elämää mihinkään todelliseen, koska elämä ja aika ovat erottamattomat.