TOTAALIULOTTUVUUS

Kuten tunnettua, niin tiedemiehet pitävät kovasti melua kaikkeuden rakenteesta, siitä, minkä muotoinen kaikkeus on. Tiedemiesten olisi kuitenkin hyvä kuulla se ikuinen totuus, että tiede ei voi milloinkaan ratkaista kaikkeuden muodon arvoitusta (tai ongelmaa) ilman tiedemiehen persoonallisuutta.

Tiedemiehen persoonallisuuden välttämättömyys tieteelle on kiistaton, koska jos joku muu kuin tiedemies väittäisi jotakin fysiikasta, kosmologiasta tai kaikkeuden rakenteesta, niin tiedemiehet heti todistaisivat, ettei se ole tieteellistä. Tiedemiehet ovat siis tieteellisiä vain siinä tapauksessa, että kaikkien muiden ihmisten ajattelulla ei pystytä yhtään mihinkään, koska jos esimerkiksi tavallisen ihmisen aivoituksilla pystyttäisiin näkemään kaikkeuden rakenne, niin silloin tiedemiehet jäisivät työttömiksi, jolloin He masentuisivat, koska systeemi on sellainen, että ihmisen on mahdotonta kuvitella itseään mihinkään muuhun työhön, jotta rikkaat eivät kuolisi nälkään.

REIKÄLEIPÄÄ

Tiedemiehillä on siis ongelma. Heidän ongelmansa on siinä, miten kaikkeus pitäisi nähdä, jotta näky olisi oikea, eikä mikään hihasta vedetty keksitty juttu. Kyseessä on sama asia, kun katsotaan reikäleipää. Reikäleivän reikä voidaan nähdä vain silloin, kun se on leivässä. Mutta tiedemiehet eivät halua eivätkä pysty tunnustamaan tieteen kuvaa kaikkeuden rakenteesta suhteessa johonkin sellaiseen, jota tässä kutsutaan totaaliulottuvuudeksi, joka lopulta tullaan näkemään persoonallisuusulottuvuutena.

Totaaliulottuvuus on kuin se leipä, missä nähdään tietyn muotoinen reikä, jota jotkut ns. tieteellisesti ajattelevat sitten kutsuvat koko kaikkeudeksi, koska He ovat jo ennalta päättäneet, ettei tiedemiehen tarvitse ottaa tieteessä tiedemiehen persoonallisuutta mitenkään huomioon. Tiedemiesten ei siis edes tarvitse redusoida tiedemiehen persoonallisuutta pois kaikkeuden rakenteesta, koska He eivät edes välitä siitä yhtään mitään.
Tiedemiehet ovat vain sopineet ilman yhden yhtäkään tieteellistä tutkimusta, että kaikkeus on itsessään täysin persoonaton ja mieletön, joten persoonallisen tiedemiehen ei siten tarvitse mielessään välittää mitään reikäleivän leivästä, vaan tiedemiehille tärkeintä on vain reikä ja sen muoto.

KUKKA-ASETELMA

Kuva 1-2-3

Kuvassa yksi me nähdään pöytä. Pöytä on tehty sitä varten, että sille voidaan asetella monenlaisia asioita. Oikeastaan pöytä on kuin ihmisen mieli. Ihmisen mieleenkin voidaan astella tavallisia juttuja. Monesti siellä on oikeesti jopa hyvin outoja juttuja.

Tiedemiehen mieli on outo. Tiedemiehen mielessä on oikeesti hyvin outoja juttuja. Tiedemies ei edes kuvittele mielessään, että Hänen mielensä on kuin pöytä, koska silloin Hän joutuisi ottamaan mielensä mukaan omiin kaikkeusasetelmiinsa. Ja jos tiedemies ottaisi mielensä muodon huomioon kaikkeuden rakenteena, silloinhan tiedemies olisi palauttanut ihmismielen fysiikkaan, mutta ilman tiedettä.

Tiedemiehet eivät siis voi mitään muuta kuin pitää inhimillinen ihminen erillään kaikkeuden rakenteesta, jotta He sitten voivat väittää vakavalla naamalla, että ihminen voidaan palauttaa kaikkeuden rakenteeseen. Ikään kuin ihminen ei olisi joka hetki täydellinen osa kaikkeutta ja sen toimintaa! Tässä olisi tämän kirjoittajallakin hieman ihmettelemistä, jos tämän kirjoittaja ei tuntisi totuutta itsestään.

KAIKKEUDEN RAKENNE

Kaikkeuden rakenteeseen kuuluu reikä ja leipä. Tiedemiehen persoonallisuus on se leipä. Tiedemiehen on täysin mahdotonta poistaa persoonallisuuden vaikutusta tieteellisistä lähtöoletuksista. Jos tiedemiehet haluavat olla objektiivisia, niin silloin Heidän on ehdoitta pyrittävä selittämään kaikkeuden rakenne persoonallisuudessa, eikä suinkaan avaruudessa, koska koska avaruus on tiedemiehen persoonallisuudessa, eikä suinkaan avaruudessa.

Avaruutta ei ole ilman persoonallisuutta. Persoonallisuus on olemassa sekä ilman avaruutta että avaruuden kanssa. Avaruuden sisältävä persoonallisuus tarvitaan, jotta täydelliset persoonallisuudet vapautuisivat täydellisyyden rajoituksista. Ilman avaruutta persoonallisuus ei voisi tehdä mitään virheitä, vaan avaruudeton persoonallisuus toimii kaikessa täysin täydellisesti. Se on hyvin ikävää olla täydellisyytensä rajoittama.

KAIKKEUSASETELMA

Kuva 1-2-4.

Tiedemiehen ei pidä kuvitella, että Hänen mielessään oleva kukka-asetelma olisi vähemmän reaalinen kuin Hänen itsensä kuvittelema kaikkeusasetelma, joka kuitenkin häipyy mielestä välittömästi, kun tiedemies vaihtaa mielen sisällön joksikin muuksi, kuten vaikkapa kukka-asetelmaksi. Liikuttakaapa hiirtä kuvan ylitse, jolloin huomaatte, että kaikkeus on fyysikonkin mielessä yhtä reaalinen muodoltaan kuin mikä tahansa muukin juttu.

Kaikkeuden ja fysiikan väittäminen persoonattomaksi olisi sama asia, jos julistettaisiin: Kaikki voidaan palauttaa fysiikkaan, paitsi persoonallisuutta. Koska siis tiedemies ei voi poistaa oikeasti persoonallisuutta kaikkeuden rakenteesta, niin silloin me heti nähdään, että tiedemiehen persoonallinen näkemys kaikkeudesta on kuin kukka-asetelma pöydällä. Aivan samoin kuin ihminen voi vaihtaa pöydälle mielensä asetelman, niin myös tiedemies voi milloin tahansa vaihtaa kuvittelemansa kaikkeuden (dodekaedri)rakenteen vaikkapa kukka-asetelmaan.

IDEAALINEN KAIKKEUS

Jotta tiedemiesten olettama kaikkeuden rakenne olisi mahdollinen, niin silloin sen olisi ensinnäkin oltava ideaalinen muodoltaan, ja toiseksi; tärkein pointti: tiedemiehen olisi nähtävä se kaikkeuden ulkopuolelta mielellä, joka ei ole kaikkeuden rakenteesta lähtöisin.

Ideaalinen kaikkeuden rakenne tarkoittaa sitä, että siinä ei saa olla kuhmuja, se ei saa olla kupera, ei kovera, eikä ainakaan kuperan kovera, koska muutoin se muistuttaa liikaa Ptolemaiksen episyklistä kaikkeutta. Myöskään geoidinen muoto ei ole vietävissä maailmankaikkeuden ulkopinnaksi, koska geoidinen muoto johdetaan kaikkeudessa olevan Maan sisäisistä ominaisuuksista, joihin sovelletaan kaikkeuden perusfunktioita.

Jos siis tiedemiehet löytäisivät kuhmuja kaikkeuden muodosta (olkoon se sitten satulamainen tai dodekaedrinen), niin silloin tiedemiehillä olisi jälleen hieman selittämistä, missä kaikkeus on oikein ollut, kun se on saanut kuhmuja ja lommoja. Tietysti siitä voitaisiin vetää se sama johtotulema kuin pikkupoikienkin kuhmuista, että se on vain hurja lapsuusikä, joka aiheuttaa kuhmuja, eikä sille vain voi mitään, koska pojat ovat poikia.

Mutta jos siis kaikkeus on verrattavissa elämänkaareltaan ihmisiin, niin silloinhan kaikkeuden ulkomuotokin on tarkasteltavissa kaikkeuden ulkopuoliselta näköalapaikalta! Ei ole oikein järkevää verrata kaikkeutta kaikkeuden osiin, jos ei sitten halua kuitenkaan ajatella kaikkeudelle kaikkia ominaisuuksia, joita näkee kaikkeuden osista, kuten pöydälle asetettavan muodon, ja persoonallisuuden, missä nähdään pöytä ja objektit pöydällä.
Muutoin tuollainen muistuttaisi rusinoiden poimimista pullasta, tai sitä sellaista miehistä käyttäytymistä, missä ihminen selitetään eläimenä vain silloin, kun mies haluaa puolustella eläimellistä käyttäytymistään tietyissä tilanteissa, jotta Hänen ei tarvitse ihan kokonaan käyttäytyä eläimenä, eli kiivetä takaisin puuhun.

PALAUTUMATON KAIKKEUS

Puuhun kiivetessään tiedemies voisi hyvinkin oivaltaa ideaalisen totuuden ulottuvuuksista, sillä ilman moniulotteisuutta puuhun ei niin vaan kiivettäisikään. Sillä nythän on niin, että tiedemiehillä on idea siitä, että ulottuvuudet syntyvät yksiulotteisten stringien vipattaessa edes ja takaisin. Ja tuota tiedemiehet kutsuvat loogiseksi ajatukseksi!

Jos vain tiedemiehen ajattelu olisi loogista, silloin Hänen olisi mahdotonta ajatella mitään epäloogista. Epäloogista ajattelua olisi sellainenkin ajatus, että kaikki voidaan palauttaa fysiikkaan, koska tuossa ajattelija väittää, että esimerkiksi logiikka ei ole fysiikkaa, mutta se kuitenkin voidaan palauttaa fysiikkaan. Sallinette, että nyt hieman kysyn mitä se logiikka on nyt, jos se ei ole fysiikkaa, koska kerta se voidaan palauttaa fysiikkaan? Mitä ihminen on nyt, koska tiedemiesten mukaan ihminen ei nyt ole fyysinen olento, koska Hänet voidaan palauttaa fyysiseksi olennoksi? Onko esimerkiksi ratakisko palautettavissa fysiikkaan?

Koska, jos esimerkiksi logiikka voidaan palauttaa fysiikkaan, niin silloin tiede on todistanut, että fysiikka on nyt ilman logiikkaa, koska muutoinhan olisi ihan typerää väittää, että logiikkakin voidaan palauttaa fysiikkaan. Huomatkaa, että jos tiede esittää teesin, silloin tiede on siinä samalla esittänyt myös antiteesin. Ei voida väittää logiikan olevan palautettavissa fysiikkaan, jos uskotaan, että fysiikka on loogista!

On siis täysin typerää --ajattelematonta-- väittää asioiden olevan palautettavissa fysiikkaan, koska miten kummassa joku voi uskoa luonnonlakeihin, jos luonto ei toimisikaan loogisesti. Logiikkakin voidaan palauttaa fysiikkaan vain siinä tapauksessa, että väitetään fysiikan olevan vailla logiikkaa. Ja tuo ei nyt ainakaan ole loogista.

ANTAKAA LOGIIKKA TAKAISIN

Tiedemies voi kuvitella ihmisen olevan palautettavissa fysiikkaan vain siinä tapauksessa, että ihminen tapetaan ja ositetaan ja pilkotaan. Ja sitten väitetään vetyatomista, että siinä on ihminen, joka on palautettu fysiikkaan. Kuten lukijat jo tässä vaiheessa huomaavatkin, niin tiedemiehet ovat jo onnistuneet palauttamaan logiikan fysiikkaan, joten nyt Heillä on vielä sellainen pikku tehtävä, että pitää palauttaa ihminenkin fysiikkaan, jotta kaikki olisi tieteellistä.

Tiedemiehet ovat siis todistaneet logiikan olevan palautettavissa fysiikkaan, koska tiedemiesten väitteillä ei ole enää loogista arvoa, vaan vain tieteellistä, sillä tiedemiesten mukaan logiikka ei anna arvoa tieteelle, vaan päin vastoin tiede arvostaa logiikkaa --niin paljon, että se on onnistuneesti siirretty tiedemiesten korvien välistä takaisin fysiikkaan.

Jos nimittäin tiedemies olisi tullut sellaiseen loogiseen lopputulemaan, ettei ihmistä sen paremmin kuin logiikkaan voida palauttaa fysiikkaan, silloin tiedemiehet voisivat elää ihan tavallista ihmisen elämää ilman mitään pelkoa siitä, että He olisivat epätieteellisiä. Huomatkaa, että esimerkiksi fyysikko Kari Enqvist väittää kaiken --ihminen mukaan lukien-- olevan palautettavissa fysiikkaan.

Muutoinhan fyysikko Kari Enqvits ei olisi tieteellinen, jos Hän uskoisi, ettei Häntä itseään voida palauttaa fysiikkaan. Pitää vaan hämmästellä, että mitähän fyysikko Kari Enqvist sitten puhuisi, kun Hänet olisi palautettu fysiikkaan, --koska tieteen mukaan olio pitää olla tunnistettavissa ja näkyä palautettunakin täsmälleen sellaisena kuin olio oli ennen palautusta.

Jos nimittäin näin ei olisi asian laita, niin mistä fyysikot sitten muka voisivat uskoa asian olevan palautettu fysiikkaan, jos He eivät näkisi sitä fysiikasta? Ei olisi oikein loogista väittää vetyatomin tai muun hidun olevan fysiikkaan palautettu ihminen. Fyysikot voivat olla tästäkin eri mieltä, mutta tämän kirjoittajan pitää puhua vain loogisia asioita, koska muutoin Hän ei voisi olla totuudellinen.

Tiedemiehet eivät tainneet huomata lukea logiikan käyttöohjetta, missä sanotaan selvällä suomella, että logiikka on FOLI: First Out Last In. Logiikan oikeaoppinen käyttäminen vaatii siis, että logiikka on oltava ennen kaikkea muuta, ja kaiken muun jälkeen. Logiikka selvästi sanoo käyttäjälleen, että kaikki muut asiat on ensin palautettava fysiikkaan, ja vasta kaiken muun jälkeen voidaan yrittää vielä logiikankin palauttamista, jos fysiikassa on joku vastaanottaja, joka siellä tietysti logiikan mukaan pitänee olla, koska ihminenkin on silloin palautettu karvoineen päivineen fysiikkaan. Mikähän siinä on silloin muuttunut?

LOGIIKKAA ULOTTUVUUDESTA

Looginen ihmisen ihmisen ei siis tarvitse väittää olevansa tieteenpuolella uskomuksia vastaan, koska logiika itsessään todistaa ilman tiedettäkin, miten asiat ovat. Sillä logiikka ei milloinkaan ole kenenkään yksityisomaisuutta, vaan logiikka kertoo vain siitä, miten asiat ovat.
Jos nimittäin logiikka olisi Sinun logiikkaa erotukseksi minun logiikasta, niin silloinhan Sinä voisit hyvin helposti todistaa asian olevan juuri näin, kun vain kerrot kaikille absoluuttisen totuuden, miten Sinä loit logiikan ja itsesi --ilman ennalta olevia rakenteita, kuten atomeja, kieltä, soluja,...!

Jos siis Sinä et pysty tekemään absoluuttista selvitystä siitä, miten sait logiikan, silloin Sinä et ole looginen, eikä Sinulla edes ole logiikkaa, koska logiikalla voidaan selvittää vain loogiset asiat. Eräs looginen asia on tieteen kuvittelemien yksiulotteisten stringien näkeminen totaaliulottuvuudessa.
Logiikka sanoo ehdottomalla arvovallallaan, että joku tiedemies voisi nähdä yksiulotteisen jousen jousena (tai minkä tahansa olion muodollisena) vain siinä tapauksessa, että se yksiulotteisuus on sisällä jossakin ulottuvuudessa. Logiikka sanoo ilmiselvästi kaikille, että tiedemiesten yksiulotteiset stringit eivät suinkaan ole olemattomuudessa, vaan avaruudessa, eikä vähiten siksi, että He niitä avaruudesta etsivätkin.

Tieteen mukaan tosin avaruuskin on palautettavisaa fysiikkaan, eli materiaan, koska kerta tiedemiesten mukaan ulottuvuudet ovat yksiulotteisia materiahiukkasia, jotka väräjävät kymmeneen eri suuntaan. Vaikka tiedemies ei pitäisikään omaa persoonallisuuttaan perimmäisenä ulottuvuutena, niin vielä ennen lopullista todistusta täytyy kysyä, miten sitten tiedemies voi nähdä yksiulotteiset stringit joko suorana nauhana, tai jollakin tavoin mutkallisesti?

ULOTTUVUUDET OLEMATTOMUUDESSA

Koska tiedemiesten mukaan yksiulotteiset stringit ovat ulottuvuuksien yksinomainen syy ja seuraus, silloinhan logiikka sanoo, että nuo stringit ovat olemattomuudessa. Koska jos stringit olisivat olevaisuudessa, silloin niiden ei tarvitsisi olla ulottuvuustekijöitä, vaan ne voisivat vain löhöillä ulottuvuuden aavalla ulapalla. Nimittäin olevaisuus on olemassa, koska olemassaolo itsessään on ulotteinen.

Jos nimittäin olemassaolo ei olisi ulotteinen itsessään, ja jos stringit olisivat ulotteisuuksien syy ja seuraus, silloin meidän olisi pakko pitää stringejä olemattomuuden stringeinä. Ja jos näin hassusti olisi stringien laita, niin silloinhan me emme voisi pitää stringejä olevaisinakaan, koska sehännyt olisi ihan vallan hassua väittää, että olemattomuus sisältää olevaisuutta.

Tieteen stringteoria ei siis voi olla ihmisen --kaikkeuden omalla-- logiikalla käsitettävissä, koska stringteoria väittää, että ne yksiultteiset stringit ovat olemattomuudessa, eivätkä ne niin ollen voi loogisesti olla olemassa, koska olemattomuus ei voisi olla tosiasia, jos olemattomuudessa on olevaisia juttuja.

Olemattomuus on fakta vain silloin, kun olemattomuutta ei ole olemassa.

Olisi tyhmää pitää olevaisuutta sellaisena asiana, joka vaatii olevaisuuteen ulottuvuustekijät. Jos nimittäin olemassaolo ei olisi itsessään ulotteista, niin silloinhan olemassaolo olisi olematon piste. Ja miten kummassa kukaan voi kuvitella tunkevansa olemattomaan pisteeseen olevaisia juttuja, kuten yksiulotteisia stringejä, jotta olemassaolo saataisiin olevaksi?

MATEMATIIKKA OLEMATTOMUUDESSA

Tiedemies siis ei voi olla looginen, jos Hän väittää tätä loogista todistusta vastaan sillä, että matematiikka todistaa stringteorian olevan totta. Persoonallinen ihminen ei voi löytää matematiikasta mitään persoonatonta muotoa. Matematiikka itsessään ilman persoonallisuutta ei voi tuoda esille yhtään mitään, koska ennen matematiikkaa ihmisessä itsessään ovat kaikki ne pisteet, viivat, neliöt ja tilavuudet, joita matemaatikko kuvaa numeroilla.

Yksikään matemaatikko ei voi kuvata viivaa numeroilla, eikä yksikään ihminen voi nähdä viivaa matematiikasta --ilman, että viiva on jo olemassa ihmisen persoonallisuudessa.

Viiva on tasan tarkalleen yhtä vähän matematiikkaa kuin kirves on fysiikkaa. Matemaatikon paperilla kahden pisteen välillä oleva lyhyin tie on yhtä vähän syyllinen viivalle kuin kirves on syynä CERNin hiukkaskiihdyttimelle. Silti se on absoluuttinen totuus, että ilman kirvestä ei voisi olla fysiikkaa, eikä fysiikan laitoksia. Tämän saman periaatteen mukaan viiva on olemassa ennen matematiikkaa, eikä näin ollen matematiikka voi olla syynä viivan olemassaololle.

Toki nykyään voisi olla mahdollista rakentaa hiukkaskiihdytin ilman kirvestä, mutta kirveen olemassaolo ei häviä, vaikka fyysikot yrittäisivätkin rakentaa uuden super-LIPLAPLOP -kiihdyttimen ilman kirvestä, --muka todistaakseen, ettei tämä tällainen logiikka päde. Näin ollen matemaatikotkaan eivät voi poistaa viivaa kaikkeudesta, jotta He sitten voisivat väittää, että matematiikka todistaa viivan olevan matemaattinen konstruktio. Viivaa --ja muotoja ylipäätään-- on täysin mahdotonta nähdä matematiikasta --ilman persoonallisuutta.

Viivaa ei voida palauttaa matematiikkaan koska viiva ei ole milloinkaan puuttunut kaikkeudesta. Ja koska kaikkeus ei ole olemattomuudesta, silloin viiva ei ole koskaan alun perin ollut olematon. Persoonallisuutta ei voida palauttaa fysiikkaan, koska kaikkeus ei ole milloinkaan ollut ilman persoonallisuutta.
Kuten matematiikka ei ole luonut viivaa, eikä kukaan voi nähdä viivaa koukeroisista luvuista, niin samoin myös fysiikka ei ole persoonallisuuden ensimmäinen liikuttaja.

Koska siis persoonallisuus ei ole ainehitujen synnyttämä, silloin persoonallisuutta ei voida palauttaa fysiikkaan. Ja tämä on sama asia, kun sanotaan, että koska numerot eivät ole luoneet viivaa, silloin viivaa ei voida palauttaa matematiikkaan. Jokainen tietysti voi yrittää nähdä viivan numeroista, mutta numerot eivät kuitenkaan kuvaa sitä, mitä on numeroiden välissä.
Numeroiden välit eivät ole matematiikkaa. Ja tuskimpa numerotkaan ovat matematiikkaa, vaan lyijykynän lyijyä, tai painomustetta. Kynää ei siis voida palauttaa matematiikkaan, koska se oli ennen numeroita.

LUONNONLAIN ALISTUMATTOMUUS

Ihmisen persoonallisuus on yhtä paljon kaikkeuden rakennetta kuin on vaikkapa ainekin. Aine ei määrää persoonallisuutta, koska persoonallisuus on aina kuulunut kaikkeuden perusrakenteeseen. Myös logiikka kuuluu kaikkeuden rakenteeseen, josta ovat todisteena aineen säännönmukainen toiminta. Aine ei itsessään ole aineen sääntö, vaan aine ja aineen logiikka ovat substanssin status-eroja.

Aineen lakeja ei siis voida palauttaa fysiikkaan, koska jos aineen lait olisi palautettavissa jonnekin jostakin, silloin aine ei voisi milloinkaan käyttäytyä lainomaisesti. Sillä silloinhan aineen laki olisi aineelle alisteinen, joten silloin aine olisi jo nyt ilman lakia. Logiikan, lain tai ajatuksien palauttaminen fysiikkaan ei ole mahdollista, koska ajattelu, lainomaisuus ja logiikka ovat kaikki kaikkeuden rakennetta täsmälleen yhtä reaalisesti kuin on ainekin. Aine-energia ei ole reaalisin olomuoto.

Se tuntuu täysin käsittämättömältä, miksi jumalattomat tiedemiehet haluavat ehdoin tahdoin palauttaa kaikki kivat jutut aineeseen, eli siis fysiikkaan. Miksi esimerkiksi jumalattomat neurologit eivät halua palauttaa ainetta ajatuksiin(sa), vaan Hekin ovat sitä mieltä, että Heidän tieteen alansa on vain ainetta, ratakiskoa niin sanoakseni, etten nyt pahemmin lohkaisisi.
Miten kummassa joku voi uskoa, että ajatuksetkin ovat ainetta, puhumattakaan luonnonlaista, tai logiikasta? Ettei vaan tässä ole käynyt niin, että fysiikka on joillekin uskonnon korvike, jotta ei tarvitsisi uskoa vapauttavaan totuuteen? Ratakiskoakaan ei voi palauttaa fysiikkaan.

Ratakiskokin on olemassa, koska kaikkeudessa on ratakiskovärähtelijä, eli Jumalan ajatus ratakiskosta. Sillä tieteen ja logiikan mukaan kaikkeus on olemassa vain värähtelynä, joten silloin kaikkeudessa kaikki värähtelee. Mutta tuota värähtelyä on täysin mahdotonta palauttaa fysiikkaan, koska silloin siinä oltaisiin väitetty, että fysiikka on perivärähtelemätön värähdyttelijä.

Looginen ihminen ei siis yritä palauttaa kaikkeuden perusominaisuuksia yhtään mihinkään, koska muutoin ihminen ei voisi olla looginen, jos Hän väittää, että maailmankaikkeuden ominaisuudet voidaan tuosta noin vain muutaman sadan vuoden vanhalla, mutta äärettömän ylimielisellä tieteellä palauttaa huitsin nevadaan.

PERSOONALLINEN LIIKUTTAJA

Persoonallisuuden kuuluminen kaikkeuden rakenteeseen on selvää, koska kaikkeus on ns. isotrooppinen ja homogeeninen. Toisin sanoen: maailmankaikkeudessa ei ole sellaista kohtaa, joka ei voisi toimia persoonallisen olennon syntypaikkana. Humanoidit ovat varmasti persoonallisia ja loogisia, josta heti nähdään, että logiikka ja persoonallisuus ovat yhtä varmasti kaikkeuden rakennetta kuin on sen ainekin. Persoonallisuus vain niin sanotusti kotiutuu, kun aine on riittävästi kehittynyt kaikkeuden muiden ominaisuuksien modifioimana.

Ihminenkin ns. kotiutuu, kun ensin rakennusmies tekee Hänelle Hänen itsensä suunnitteleman pesän! Sama periaate pätee tässä aineenkin kehittymisessä persoonallisuuden tyyssijaksi.
Jos siis se kuulostaa tiedemiehen mukaan uskomattomalta, että aine luo kaikkeuden persoonallisuudelle persoonallisuuden suunnitteleman kodin, niin silloin tiedemiehen täytyy johdonmukaisuuden vaatimuksesta luopua vaatimasta itselleen muiden tekeleitä, ja pitäytyä täysin sattuman johdatuksessa, eli hölyn pölyssä

Persoonallisuus ei synny sattumalta kaikkeuteen, tai kaikkeuden johonkin kolkkaan. Se on kaikkeus itsessään, joka saa aikaan aineen muodonmuutoksen sellaiseksi, että kaikkeuden persoonallisuusrakenne valuu sitä kautta esille, aktualisoituu potentiaalisuudestaan, joka kuitenkin persoonallisuuden kannalta on potentiaalin luomista.

Aine ja persoonallisuus toimivat yhdessä, eikä looginen ihminen edes yritä alistaa ainetta persoonallisuudelle, eikä vasitenkaan logiikka ole siinä, jos persoonallisuutta yritetään tuputtaa takaisin aineeseen, koska aine ja persoonallisuus ovat omina itsenään saman kaikkeuden rakennetta.

Aine haluaa itsessään päästä esille yksilöitynä asiana. Aineella ei olisi mitään mahdollisuutta yksilöityä, jos se ei pyrkisi toimimaan altaana kaikkeuden persoonallisuus'nesteelle'. Ihminen aineellisena olentona on vain persoonallisuusvati, tai -sieni, joka imee itseensä kaikkeuden herkästi liikkuvia substansseja. Tällä tavoin aine yhdessä kaikkeuden kaikkien muiden substanssien kanssa toimii yhteen, koska mikään kaikkeuden substanssi ei voi toimia erillään muista.

Ei edes aine voisi nousta esille maailmankaikkeuden alkuvahvuudesta, jos kaikkeuden rakenteesta puuttuisi persoonallisuus. Kun aine alkaa nousemaan esille alkuperäisestä avaruusvahvuudesta, niin se on aina persoonallisuudesta johtuva tapahtuma. Aine ei itsessään pelkästään puhtaana energiana pystyisi mitenkään saamaan aikaan persoonallisia olentoja. Jo ajatus siitä, että persoonallisuus hyppää sitten sattumalta aineen itsensä luomaan ihmisen kuoreen on täysin mieletön.

Kaikkeuden perusenergioilla ja kaikilla muillakin kaikkeuden rakenteen tukipylväillä on yksi yhteinen nimittäjä; persoonallisuus. Ilman persoonallisuuden läsnäoloa avaruuden ns. kvanttifluktuaatiot eivät lähde kehittämään ihmisen kuoria.

Jos energia alkaa nostamaan esille ihmisen kuoria jossakin päin kaikkeutta, niin se on saanut aikaan se persoonallisuus, joka sittemmin käyttää sitä kuortaan itseilmaisuunsa, ja joka niin ollen yksilöi aineen, josta tietysti aine nauttii suunnattomasti. Aineen potentiaalien aktuaalistajana toinen persoonallisuus ei tee toisen persoonallisuuden puolesta mitään, koska juuri se on persoonallisuudenominaisuus, kun se tekee kaiken mahdollisen itse.

Vaikka onkin sanottu, että kaikki kaikkeuden substanssit toimivat oma-aloitteisesti, ja ovat itse itsensä syy, niin esimerkiksi ns. kvattifluktuaatiot eivät lähde kehittämään ihmissukupolvea, jos niihin ihmisen kuoriin sittemmin ilmaantuvat persoonallisuudet eivät ole alusta saakka mukana siinä evolutiivisessa hankkeessa. Kaikkeus ei tuota tyhjiä ihmisiä, joten koska kaikkeus tuottaa persoonallisuuksia, silloin persoonallisuus toimii aineen kanssa kimpassa.

Jos tiede onnistuu joskus löytämään tyhjiä ihmiskuoria, niin tähän paperiin voidaan kirjoittaa uusi luku, mutta niin kauan tämä on voimassa, kun ihmisen tyhjyys on korkeintain ihmisen itsensä aiheuttama.

Aine ei siis liiku itsestään, ja synnytä itseensä ihmisen näköisiä möykkyjä, joten kaikkeuden logiikka huomauttaa tähän väliin, että aine aina ikään kuin kuuntelee persoonallisuuden ääntä, eli värinää. Mutta tähän väliin taasen huomauttaa minä, eli persoonallisuus, että koska energia ja kaikki kaikkeuden periominaisuudet --MINÄ OLEN -Olevaisen attribuutit-- ovat absoluutteja (koska kaikkeus on absoluuttinen), niin silloin aineessa tapahtuu aina näennäisesti yhteydettömästi muutos, kun persoonallisuudessa tapahtuu muutos.

YHTEYDETÖN YHTEYS

Yhteydetön yhteys on hienompi tiedonsiirtosysteemi kuin langaton yhteys. Kaikkeus pysyy koossa, koska sen tiedonsiirto ei tarvitse fysikaalisia yhteystapoja. Kaikkeus ei voisi olla olemassa, jos kaikkeus siirtäisi informaatiota ajallisella nopeudella.

Kaikkeus on yksi, joten silloin kaikkeuden ykseys vaatii, että kaikkeus tietää kaiken kaikesta ilman fysikaalisia tiedonsiirtokanavia. Ajallinen siirtymä on vain sellaisten asioiden välillä, joilla ei ole tietoa toisista. Koska kaikkeudella on yksi ainoa perimmäinen lähde ja keskus, silloin kaikkeuden osissa on sisäänrakennettuna yhteydettömän yhteyden peruskanava.

Tämä ihmisessäkin oleva yhteydetön yhteys on ihmisen persoonallisuus, joka on se ainoa tekijä ihmisessä, joka yhdistää ihmisen eri osat yhdeksi minuudeksi. Sillä jos ihmisessä olisi kaksi tai useampia sellaisia tekijöitä, joilla on ykseyttävä ominaisuus, silloin ihminen ei voisi tuntea itseään yhtenä minuutena. Luonnollisessa kaikkeudessa ei ole päällekkäisyyksiä, joten kaikkeuteen tarvitaan vain yksi ainoa ykseyttävä tekijä, ja se huolehtii silloin kaikesta ykseydestä, koska jos persoonallisuus ei pitäisi hyvää huolta ihmisenkään hermoston ja kehon ykseydestä, silloin kaikkeuden monimuotoisuus (diversiteetti) olisi epätäydellinen.

Aivotutkijoita vaivaava hermoston bind-factor on siis täsmälleen sama, joka pitää maailmankaikkeuden kaikki kolkat yhden ja ainoan kaikkeuden osina. Ilman universaalista ykseystekijää ihminenkään ei voisi olla olemassa, puhumattakaan, että ihminen tuntisi itsensä yksilönä.

Jos siis kaikkeudessa ei olisi yhteydetöntä ykseyttä, eli jos kaikkeus olisi liitetty toisiinsa vain ajallisilla voimalinjoilla, silloin kaikkeuden osat eivät enää tunne toisiaan. Nykyinen kosmologia todistaa, että kaikkeuden äärireunat eivät voi enää periaatteessakaan saada yhteyttä toisiinsa, koska fyysikoilla on ainoastaan valonnopeudella toimiva informaatiokanava käytettävissään.

Jos siis kaikkeus olisi rakennettu vain fyysisille informaationopeuksille, silloin se olisi jo heti alussa täysin tietämätön itsestään. Sillä olisi täysin absurdia kuvitella, että fyysinen kaikkeus pääsisi eroon itsestään vasta tietyn ajan jälkeen, eli vasta nyt, kun fyysikot keksivät, että kaikkeus ei enää pysy koossa, koska sen äärireunat ovat etääntyneet toisistaan horisontin taakse. Ei ole hyvää logiikkaa olettaa maailmankaikkeudelle tuollainen ei-kaikkeudeton lopputila.

PERSOONALLISUUSULOTTUVUUS

Persoonallisuuden huomiotta jättäminen matematiikasta, fysiikasta, politiikasta, ja kaikesta muusta on sellainen erhe, jonka tekijä on samalla sulkenut itsensä kaiken loogisuuden ulkopuolelle. On täysin mieletöntä rakentaa mitään systeemiä persoonattoman kaikkeuden perustalle. Persoonallisuus kuuluu ehdoitta; absoluuttisesti ja infiniittisesti kaikkeuteen, joten persoonallisuuden epääminen tieteen teorioilta on osoitus vain epäloogisuudesta, eikä mistään objektiisuudesta, johon tieteen tekijöiden muka pitäisi pyrkiä siten, että He kumoavat ensitöikseen --ilman yhden yhtäkään todistusta-- persoonallisuuden kaikkeudesta.

Objektiivista tiedettä ei siis ole se, että jätetään huomiotta kaikkeuden perimmäiset ominaisuudet, vaan vain sellainen tieteilijä on objektiivinen, joka persoonallistaa kaikkeuden itsestään. Kaikkeuden tulee antaa syntyä itsestään, joten persoonallinen olento näkee tästä heti, ettei Hän voi alkaa etsiä syitä kaikkeudelle, eikä kaikkeuden ominaisuuksille. Tiedemiehet nimittäin aina osaavat ylimielisesti ja halveksivasti kysyä, että jos Jumala on olemassa, niin kuka loi Jumalan, kuka loi Jumalan Jumalan jne.

Milloinkaan tiedemiehet eivät kuitenkaan halua kysyä sitä samaa kysymystä vaikkapa tässä esitetystä ulottuvuuksien alkusyystä, yksiulotteissta stringistä: Kuka loi yksiulotteisen stringin? Kuka loi yksiulotteisen stringin luojan jne? Miksi tiedemiehet ovat täysin kykenemättömiä esittämään loogisia kysymyksiä omista luomuksistaan? Koska tiedemiehet eivät toimi kaikkeuden persoonallisella tasolla, vaan He kuvittelevat kumonneensa persoonallisuuden kaikkeudesta, kun eivät edes huomioi omaa persoonallisuuttaan omista teorioistaan! Ja tuota sitten tiedemiehet kutsuvat objektiiviseksi tieteeksi!

Kuva 1-2-5.

Otetaan tähän vielä kolmannen kerran edellä oleva vaihtokuva. Siinä on nyt pöydälle asetettuna tiedemiesten malli kaikkeudesta, millainen on Heidän kaikkeus ulkomuodoltaan. Siitä me heti näemme, että kaikkeuden ulkomuoto voidaan nähdä vain, jos meillä on käytettävissä sellainen ulottuvuus, jonka sisällä ovat kaikki muut ulottuvuudet. Kun puhun ulkomuodosta, niin tietysti nyt tiedemiehet närkästyvät, ja sanovat, etteivät He tarkoita kaikkeuden muodolla sen ulkopuolta, vaan sisäpuolta.

En minäkään tarkoita sitä, mutta ei voida puhua sisäpuolesta, jos meillä ei ole ulkopuolta. Ei voida kuvitella kaikkeudelle vain sisäpuolta, jos ei uskota kaikkeuden olevan aktualisesti infiniittinen. Vain sellainen on objektiivinen kaikkeuden katselija, joka pitää kaikkeutta tosiasiallisesti aktuaalisesti infiniittisenä, koska vain siten Hänen ei tarvitse asettaa kaikkeutta esille pöydälle.

Koska tiedemiehet eivät ota huomioon omaa persoonallisuuttaan kaikkeuden persoonallisuutena, silloin tiedemiesten on mahdotonta esittää kaikkeudelle sellaista esitystä, johon ei sisältyisi dipolisuus. Tiedemiesten väittämä kaikkeuden muoto ei voi olla pelkästään kaikkeuden sisäinen muoto, jos tiedemies kieltää tuon mallinsa syntyneen vain Hänen persoonallisuuteensa. Koska tiedemiehillä on uskomus, että objektiivinen ihminen ei voi olla persoonallinen.

Koska persoonallisuus on kaikkeuden rakennetta, silloin logiikka todistaa, että kaikkeuden muoto on sama kuin persoonallisuuden muoto. Kun siis tiedemiehet näkevät kaikkeudelle jonkun muodon, ja koska yllä on loogisesti todistettu
1.) persoonallisuuden olevan erottamattomasti ja palautumattomasti kaikkeuden rakennetta, ja koska
2.) kaikkeudessa ei ole persoonallisuustyhjiöitä, eikä
3.) persoonallisuudessa ole reikiä, niin silloin mikä tahansa kaikkeuden muoto on samalla kertaa myös persoonallisuuden näkemys omasta itsestään.

Persoonallisuuden ei siis tarvitse käsittää kaikkea kaksinapaisesti, vaan koska persoonallisuus ulottuu kaikkialle, silloin persoonallisuuden ei tarvitse tehdä pahaa, jotta Hän voisi uskoa kaikkeuden olevan yksinomaan hyvä. Sinun persoonallisuutesi on minun persoonallisuutena, mutta samalla periaatteella muotoiltuna, ja samalla periaatteella toimiva. Se on universaalinen persoonallisuus, joka muovaa samalla periaatteella jokaisen persoonallisuuden omaksi ilmennyksekseen. Sinä et ilmennä itseäsi, vaan kaikkeutta. Kaikkeus toimii samalla periaatteella, jolla persoonallisuus toimii.

Katsokaa vieläkin kerran kuvaa 1-2-5. Viekää hiiriosoitin sen päälle, jolloin Te heti näette yksiulotteisen stringin totaaliulottuvuudessa, eli persoonallisuudessanne. Jos näin ei olisi asia, että persoonallisuus on kaikkeuden suvereenisesti läpäisevä totaalinen ulottuvuus, silloin ihmisen olisi täysin mahdotonta hahmottaa yksiulotteisuuttakaan, koska mitkä tahansa ulottuvuudet tarvitsevat olemassaoloonsa ennalta olemassaolevan ulottuvuuden, joka maailmankaikkeuden tapauksessa on persoonallisuus.

Koska siis tarvitaan persoonallisuus, jotta tiedemies voisi nähdä ulottuvuuden perimmäisen alkusyyn, silloin logiikka todistaa, että ennen ulottuutta on tiedemiehen persoonallisuus. Tiedemiehen persoonallisuus on siis olemassa jo ennen Big Bangia, Alkuräjähdystä. Tiedemiehen persoonallisuus on siis Liikkumaton Liikuttaja, kaiken alkusyy ja perimmäinen tiede. Kun tiedemies näkee tämän, silloin Hänen tieteestään tulee tiedettä, joka on voimassa ikuisesti, koska ihmisen persoonallisuus on ikuinen juttu.

PERSOONALLISUUDEN LOPULLINEN MUOTO

Nyt se lupaamani järkytys omahyväisille tiedemiehille. Koska siis tiedemiehet väittävät, että kaikki voidaan palauttaa fysiikkaan, silloin tiedemiehet väittävät, että persoonallisuus oli olemassa jo Big Bangissa. Ja kaiketi Big Bang oli aika fyysinen juttu. Jos nimittäin tiedemiehen persoonallisuus ei olisi ollut fysiikassa ennen tiedemiestä, silloin tiedemies olisi valehtelija, jos Hän väittää, että kaikki voidaan palauttaa fysiikkaan. Fysiikkaan voidaan palauttaa vain sellaisia juttuja, jotka ovat nousseet esille fysiikasta. Tämä ensinnä.

Toiseksi tulee se, että fysiikkaan palautettu persoonallisuus on universaalinen persoonallisuus. Sillä olisi mieletöntä kuvitella, että persoonallisuus olisi palautettu vain tähän ratakiskoon, mutta tuosta pöllistä se puuttuisi, tai että vain tämä atomi sisältää fysiikkaan palautetun fyysikon persoonallisuuden, mutta tuohon toiseen atomiin sitä ei voitu palauttaa.

Koska siis tiedemiehen persoonallisuus voidaan palauttaa fysiikkaan, ja koska tieteellisyys vaatii, että persoonallisuus voidaan nostaa esille ajasta ja paikasta riippumatta, silloin tiedemiehet ovat itse asiassa todistaneet, että tiedemiehen persoonallisuus on universaalinen olemukseltaan, koska muutoin tiedemiehen persoonallisuuden emergenssiä ei voitaisi toistaa vaikkapa Neitsyen superjoukon vasemman puolisen tähden oikealla laidalla olevalla kolmannella kivellä.

Jos siis tiedemies väittää, että juuri Hänen persoonallisuutensa voidaan nostaa esille fysiikasta vain tällä planeetalla, ja vain tässä maassa, ja vain tässä synnytyssairaaliassa, silloin tiedemies väittää, ettei tiede voi toistaa asioita. Ja sellainen väite kun ei oikein sovi ns. vakavasti otettavan tiedemiehen väittämäksi fysiikasta. Jo tiedekin siis vaatii --puhumattakaan järjestä--, että tiedemiehen persoonallisuus on kaikkialla fysiikassa läsnä.

Tiedemies voidaan siis toistaa, koska sen vaatii tiedemiehen oma väittämä tieteellisyydestä ja palautuvuudesta. Yllä on kuitenkin täydellinen selonteko siitä, että tiedemiehen ei tarvitse pelätä olevansa fysiikkaa, vaan riittää, että Hän pitää itseään persoonallisuutena, sillä persoonallisuutenakin Hän voi luottaa ikuisesti siihen, että Hänet voidaan emergoida esille mistä tahansa maailmankaikkeuden pisteestä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Tiedemiehethän voivat toistaa tekoälynkin. Tiedemiehet voivat nostaa esille Turing Machinen niin talossa kuin puutarhassakin, niin Maassa kuin Marsissakin, eikä edes galaksin nimi voi vaikuttaa siihen, etteikö tiedemies voi nostaa tekoälyä fysiikasta esille yhtä hyvin täällä kuin sielläkin.

Koska siis tiedemies sanoo olevansa palautettavissa fysiikkaan, ja koska myös tekoäly on tiedemiehen mukaan palautettavissa fysiikkaan, silloin johdonmukaisuus sanoo, että tiedemies voidaan samalla tavalla nostaa esille missä päin tahansa maailmankaikkeutta, ja milloin tahansa, koska kerta tiedemies arvostaa kaikkien asioiden palautettavutta täsmälleen yhtä paljon.
Jos nimittäin tiedemies arvostaisi asioiden palautettavuutta eri tavoin, silloin Hän ei voisi palauttaa eriarvoisuuttaan fysiikkaan. Eriarvostavaa tiedemiestäkään ei voitaisi palauttaa fysiikkaan, koska tiedemies kuvittelee toteutuvansa eriarvoisena ja ylimielisenä konstrukstiona, jota tasajakoinen hienosti tasa-arvoinen fysiikka tietysti hylkisi.

Tiedemies ei arvostaisi itseään, jos Hän väittäisi, että Hän kyllä voi rakentaa missä tahansa galaksissa tekoälyn, mutta Häntä itseään ei voitaisi luoda muuta kuin kerran, ja sitä kertaakaan ei muka voitaisi palauttaa samalla arvokkuudella fysiikkaan kuin Mr. Turing Machinea! Halloo! Kristus Jeesuskin sanoi, että Hänet voidaan palauttaa Maahan! Ette kai Te voi olla suurempia kuin Kristus? Herätkää!

Asiasta lisää:
Paperi: Hitujen Rakenne
Paperi: Logiikka
Paperi: Peri Aate
Paperi: Tieteen Missio
Paperi: Moniajosysteemi
Paperi: Käsittäminen
Paperi: Ateismi
Internet: Urantia-Kirja, Paperi 42

Alkuun