JUMALALLINEN ATEISMI
JUMALALLISUUS ON VAATIMATTOMUUTTA kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa. 27. ja 28. syyskuuta 2003 ja 8. joulukuuta 2004 SISÄLTÖ:
00. ESIPUHETarvitaako uskontoa? Ateistien mukaan uskontoa ei tarvita. Mutta tässäkin kysymyksessä havaitaan välittömästi, miten lapsellisia uskovaisia ateistit ovat, kun He silti uskovat, että uskonnottomassa maailmassa ihmiset silti uskoisivat ateismiin? Ateistit siis eivät tajua, että ateismi syntyi vasta jumalauskomusten jälkeen. On siis täysin mahdotonta palauttaa tilannetta sellaiseksi, että maailmassa kukaan ei ajattelisi Jumalaa, mutta ateisit ajattelisivat, että He ovat ateisteja, koska Heiltä puuttuu usko yliluonnolliseen, eikä Heillä ole tarvetta uskoa Jumalaankaan. Miten kummassa kukaan voi kuvitella kuin vain suuressa lapsellisuudessa voivansa pitää uskonsa ateismiin, jos kellään ei ole uskoa yliluonnolliseen?
Energian häviämättömyyden laki olisi kumottu, jos maailmasta voitaisiin poistaa usko Jumalaan siten, että jäljelle jäisi vain usko jumalattomaan. Energian häviämättömyyden laki sanoo, että luonto ei tuhlaa energiaa minkään asian poistamiseen kaikkeudesta. Jotta jokin asia voitaisiin poistaa kaikkeudesta, niin silloin se vaatisi myös siihen kulutetun ja sidotun energian poistamista, jolloin energiaa häviäisi kaikkeudesta. On siis suoranaista energian hukkakäyttöä yrittää poistaa kaikkeudesta jotakin sellaista, joka on olemassa vain sitoutuneena poistajaansa.
01. USKON PUUTE ON HUUHAATAAteistien mukaan Hekin olisivat uskovaisia, jos vain luonto ei olisi jättänyt Heitä osattomiksi uskosta. Ja sillähän ei tasan taatusti ole mitään väliä, mihin tuota uskoa voidaan käyttää, koska ateistien mukaan vain uskonpuutteesta kärsivät ovat terveitä. Tämä ateistien suunnaton terveys suhteessa uskovaisiin siis nähdään siitä, kun ateistit väittävät, että vaikka maailma olisikin ilman uskontoja, niin Heillä olisi edelleen luja usko siihen, että Heillä on uskon puute.
Vaikka siis maailmasta pystyttäisiinkin poistamaan usko kaikkeen yliluonnolliseen, niin jotta joku ihminen voisi väittää olevansa ateisti --kärsivänsä uskon puutteesta--, niin silloin ihmisen pitää omassa mielessään kuvitella itselleen yliluonnollisia, jotta Hän voi väittää, että Hän on aito ateisti, koska Hänen ei tarvitse uskoa itsensä luomiin kuvitelmiin yliluonnollisesti --Ja tuo siis tapahtuu, vaikka kukaan muu ei kuvittelisikaan yhtään mitään yliluonnollista!
02. JUMALA IHMISEN PERIMÄSSÄTästä siis nähdään, että eivät ainoastaan ateistit ole itseriittoisia yliluonnollisuudessa, vaan jokainen ihminen synnyttää käsityksen yliluonnollisuudesta omaan mieleensä puhtaasti mielen perusrakenteen tähden. Sillä eivät edes ateistit voi kaikessa lapsellisuudessaan ja uskon puutteessaan olettaa, että ihmisen mieli olisi ihmisen itsensä luoma värkki, joka vain sattumalta on samaa mieltä (perimmäisesti ajatellen) kuin kaikkien muidenkin ihmisten luoma mielitekele.
Koska siis on täysin varmaa, ettei ateisti ole itse luonut itseään, ja vaikka ateistit nyt loukkaantuvat suunnattomasti tällaisesta varmuudesta, niin nyt me tiedämme, että: Tämä on kiistaton ja epäillyksetön totuus, koska ateistit itse todistavat, että He olisivat ateisteja ilman uskontojakin (koska ateistien missiona on uskontojen tuhoaminen), ja ainoa keino, jolla joku voi omata uskon puutteen yliluonnolliseen uskonnottomassa maailmassa on vain siinä, kun yliluonnollinen synnyttää itse itsensä luonnolliseen ihmiseen. Koska siis ateistit todistavat, että He eivät itse luo uskoa yliluonnolliseen, ja koska ateismi on uskoa yliluonnollisuuden puuttumiseen, niin tästä me nyt assosioidaan se varma ja eittämätön totuus, että ateistit ovat jumalallisia, koska He eivät tarvitse ulkoista Jumaluutta pitääkseen yllä omaa lujaa uskoaan jumalauskonsa puuttumiseen silloinkin, kun kukaan muu ei esitä mitään väitettä yliluonnollisuudesta tai sen mahdollisesta olemassaolosta.
Ateistit ovat siis kiistattomasti parempia kuin uskovaiset, koska uskovaiset tarvitsevat ulkoisen Jumalan, kun taasen ateistit todistavat itse olevansa tuo Jumala, joka luo tarpeen muiden Jumalien jumalattomuuteen, jotta ateisteilla ei olisi muuta kuin yksi persoonaton sattuma, joka on kaiken lopullinen selittäjä. Ateisti nimittäin vetää esille aina sattuman, kun tulee kyse perimmäisestä alkuperästä.
03. ME OLLAAN ATEISTEJA KAIKKI
Asia on varmaankin täsmälleen sama kuin missä tahansa sellaiseen asiaan uskomisessa, josta ei ole mitään ajatusta. Tästä siis nähdään, että me kaikki olemme ateisteja --ateistien antaman varman ja lopullisen ja ikuisen ateismin määritelmän mukaan--, koska meiltä kaikilta puuttuu usko X:sään, missä X on meidän kannalta sellainen, jota kukaan ei ole milloinkaan ajatellut. Nyt joku voisi ainakin tässä vaiheessa huomauttaa, että mitä hemmetin hyötyä on väittää omaavansa uskon puutteen sellaiseen asiaan, jota ei ole milloinkaan ajateltu, eikä tuotu julki. Älä vaan minulta kysy tuota, vaan mene nyt kiiruusti kysymään asiaa ateisteilta, koska Hehän tätä olematonta uskonpuutostaan julistavat, miten sitä tarvitaan, vaikka maailmassa ei olisikaan mitään yliluonnollista, eikä sitä olisi kukaan Heille tuputtamassakaan. Joku on joskus sanonut --ainakin nyt--, että jos voi olla alkemiaa ilman viisasten kiveä, ja ateismia ilman Jumalaa, niin silloin myöskin uskonpuutetta voi olla ilman mitään ajatusta siitä, minkä puuttumiseen itse asiassa tässä nyt pitää uskoa, jotta voi väittää, että omaa uskonpuutteen, eikä suinkaan lujaa uskoa uskonpuutteeseen, joka ateistien mukaan jo alunperinkin on kohdistunut tuntemattomaan.
Jos nyt joku ei tältä lukemiselta usko, että ateismi vaatii absoluuttisena välttämättömyytensä Jumalan, niin Hän jatkakoonsa lukemista, kunnes Hänen uskonsa uskon puutteeseen on havaittu varsin köykäiseksi.
04. ATEISTINA VAIKO FILOSOFINAKaikkeus ei realisoi mitään oppia, koska kaikkeus ei toimi opin mukaan; kaikkeus ei lue mistään oppikirjasta, miten sen pitää reagoida. Mutta opilliset ajattelevat, että kaikkeus toimii juuri Heidän oppinsa mukaan, joten siksi opilliset tuovat ikuisesti julki vain epäreaalisuuttaan. Ateistien epäreaalisuus on ilmeistä, koska He perustelevat esimerkiksi Kaikkivaltiaan olemattomuuden sillä, että ateistit luovat jonkun ristiriitaisen olion (kuten punakattoisen avoauton, tai neliöllisen ympyrän), ja sitten He asettavat tuon olion Kaikkivaltiaan eteen. Koska ateistien mielestä ei edes Kaikkivaltias pysty luomaan epäreaalista kohdetta, niin siitä ateistit vetävät täysin varmana pitämänsä johtotuleman, ettei Kaikkivaltias voi olla reaalinen, koska Kaikkivaltias ei pysty luomaan epäreaalisia asioita. Jos kuitenkin joku esittää, etä Kaikkivaltias on olemassa, koska vain reaaliset asiat ovat olemassa, niin tuo menee kirkkaasti yli ateistien ymmärryksen, koska ateistit eivät ymmärrä, miten joku voi muka kuvitella, että reaalinen olio olisi reaalisen Kaikkivaltiaan luomus, sillä ateisteilla on fiksaationa, että Kaikkivaltias voi todistaa reaalisen olemassaolonsa vain siten, että Hän loisi ateisteille epäreaalisia juttuja, kuten punakattoisen avoauton, jolla ateisti keräisi kummasti katseita päristellessään sillä pitkin mainstreettiä. Ja miten mahtava taikuri naimisissa oleva poikamies-ateisti olisikaan jos Hän saisi vedettyä hatustaan neliöllisen ympyrän. Koska siis ateistin on tyytyminen vain reaalisiin juttuihin, niin silloin ateistien opin mukaan Kaikkivaltias ei voi olla olemassa, koska reaalisuus ei ole mikään todiste siitä, että reaaliset asiat olisi jonkun reaalisen Kaikkivaltiaan kädestä lähtöisin. Tämä ateistien ääretön epärealismi nähdään siitä, kun esitetään väite, että Kaikkivaltias on olemassa, koska Kaikkivaltiaan kykyyn kuuluu sekin, että Hän voi olla ateisti. Kun nyt ateistit kohtaavat tällaisen väitteen, niin jos He jotakin siitä tajuavat, niin He heti väittävät, että tuo ei ole ateismia, vaan se on vain filosofointia. Ymmärrättekö? Ateisti siis toimii ateistisesti vain silloin, kun Hän esittää jonkun epäreaalisen tehtävän Kaikkivaltiaan tehtäväksi, mutta jos ateistille esitetään, että Kaikkivaltias on olemassa, koska Hän pystyy mihin tahansa reaaliseen olemiseen, niin silloin ateisti väittääkin, ettei se ole mikään todiste Kaikkivaltiaasta, vaan vain filosofiaa.
Filosofit taasen vänkäävät, että mikään ei voi olla varmaa, joten koska ateistit sanovat olevansa filosofisia aina silloin, kun joku liittää ateistin persoonan Kaikkivaltiaan persoonallisuuteen, niin tästä huomataan, että ateistit eivät voi olla ateisteja, koska He eivät ole sitä jatkuvasti, vaan vain silloin, kun se Heille sopii.
05. KAIKKIVALTIAS ATEISTINATästä siis nähdään heti, että ateistina Kaikkivaltias pystyy siihen, mihin Hän ei Kaikkivaltiaana ateistin mielestä pysty, joten tämä on kiistaton todiste, että Kaikkivaltias on olemassa, koska Kaikkivaltias realisoituu ateistinakin. Ja ateisti pystyy myös luomaan niin suuren taakan, jota Hän ei jaksa nostaa, joten koska on olemassa olio, jolla on kyky luoda voimaansa suurempi taakka, silloin ateistit eivät voi käyttää tuotakaan väitettä Kaikkivaltiuden kumoamiseen. Kaikkivaltias siis pystyy mihin tahansa, kuten siihen, että Hän pystyy olemaan ateisti. Jos siis ateistit olisivat rehellisiä, silloin He eivät tietystikään edes ajattelisi, että Heidän pitää kumota tämä väite, joka on vain totuus. Sillä jos ateisti kuvittelee, että Hänen tehtävänään on vain totuuksien kumoaminen, niin voidaan jälleen hyvin kysyä, että mitä mieltä on silloin missään, jos joku kuvittelee, että totuudet pitää aina kumota. Koska siis Kaikkivaltiaalla on kykyä olla ateisti, silloin kellään muulla ei voi olla samaa kykyä. Koska jos joku muukin kuin Kaikkivaltias voisi olla ateisti, niin silloin meillä olisi vähintäin kaksi eri olentoa, joilla on sama kyky, ja samat ominaisuudet. Siis, jotta me säilyttäisimme järjellisyytemme, niin meidän ei tule olettaa kaikkeuteen kahta olentoa, jotka ovat ominaisuuksiltaan samoja. Samuus on absoluuttisesti poissuljettu mahdollisuus kaikkeudesta, joka tulee ilmi vain erilaisuudessa erilaisuuksina.
Koska siis kaikkeudessa ei voi olla kahta eri olentoa, joilla olisi kyky olla ateistina, silloin me voimme tälläkin tavoin nähdä, että Kaikkivaltias on ateistina, koska ei ole muuta olentoa, joka voisi tehdä saman.
06. HENKILÖKOHTAINEN SATTUMAPersoonallisen Jumalan vaihtaminen sattumaksi on osoitus niin suuresta Jumalan pelosta, jota ei edes Raamattu vaadi. Jumalan teon kutsuminen sattuman teoksi vaatii niin suurta Jumalan pelkoa, joka menee kirkkaasti ylitse jopa pappien opetuksen siitä, miten suurta pelkoa Jumala vaatii. Sattuma ei selitä mitään. Sattuma ei perustu matematiikkaankaan, joten sattuma on lähtökohtaisesti kaiken tieteellisyyden ulottumattomissa. Jos ihminen uskoo sattumaan, niin silloin Hänen tulee logiikan vuoksi uskoa, että kaikki Hänen ajatuksensa ovat seurausta jostakin. Sattumaan uskominen vaatii, että ihminen ei itse pysty tuottamaan mitään ajatusta. Jos ihminen uskoo itse pystyvänsä tuottamaan (perimmäisiä) ajatuksia --ilman sattumaa--, niin silloin ihminen ei ole looginen, jos Hän siitä huolimatta uskoo sattuman olevan vastuussa (perimmäisistä) asioista. Loogisuus vaatii, että ihmisen pitää ehdoitta tunnustaa persoonallinen lähde, jos Hän itse pystyy tuottamaan jotakin uutta, kuten ajatuksia.
Sattumaan uskovien tulisi siis rohkeasti uskoa olevansa epätieteellisiä, joiden kaikki ajatukset ovat vain kausaalisesti olemassa. Samoin se on epäloogista uskoa sattumaan, jos uskoo, että sattumaan uskominen ei ole syntyisin sattumasta, vaan sattuma olisi jonkun sattumaan uskovan luomus. Rohkea ateisti ei siis voi olla tunnustamatta tosiasiaa, joka sanoo, että sattuma sekä uskomuksellisena käsitteenä että tieteellisenä funktiona johtuu puhtaasti itse sattumasta, eikä kellään ateistilla voi olla mitään osaa eikä arpaa sattuman luomiseen. On pelkkä puhdas sattuma, että ihminen uskoo sattumaan. Sattumaan uskovat älköönsä väittäkö, että usko sattumaan ja jumalattomuuteen on syntyisin ihmisestä, koska silloin sattuma ei ole uskottava juttu, jos ihminen on pystynyt tahallaan ja harkitusti luomaan tieteelle sen tarvitseman lopuliisen alkusyyn. Kun siis ateisti on näin päässyt kiinni sattuman logiikkaan, niin tästä on helppoa huomata, että koska persoonallinen ihminen pystyy synnyttämään ei-kausaalisia ajatuksia, niin silloin logiikka vaatii, ettei sitä kykyä voi kieltää myöskään todellisuudelta. Ei-kausaalinen on sama asia, mitä sattumaltakin odotetaan, paitsi sitä yhtä ainoaa tekijää, joka saa jokaisen sattumauskovaisen hyppimään seinille; persoonallinen ei-kausaalinen synty. Ilman persoonallisuutta ei edes ateisti pystyisi uskomaan voivansa ajatella ei-kausaalisia ajatuksia. Ei-kausaalisuus on totta vain persoonallisuudessa. Persoonaton sattuma ei voi pystyä luomaan mitään itsestään, koska ainoa todiste ei-kausaalisuudesta on persoonallinen ihminen itse. Persoonallisuus on itsetiedostuksen absoluuttinen välttämättömyys, joten sattuma ei voi tuottaa mitään, koska se ei tiedosta, mitä se on tuottanut ja mistä. Ihminen on persoonallinen, kun Hän ei elä minkään opin mukaan, vaan vain logiikan mukaan. Sillä persoonallisuus on rohkeaa elämää, eikä kukaan voi elää rohkeasti, jos Hän elää epäloogisesti. Epäloogisuuden toteuttaminen on mielettömyyttä, eikä se vaadi mitään järkeä. Vain rohkeat ovat järjellisiä, koska He eivät ole oppien seuraajia.
Sattumaan uskominen on mielettömyyttä juuri siksi, koska sattumaan uskovaiset väittävät olevansa suurenmoisia ajattelijoita, mutta sitten He eivät pysty, eivätkä uskalla ajatella omien ajatustensa olevan sattuman ajatuksia, vaan He ylimielisesti väittävät uskomuksissaan olevansa jopa sattuman luojia. Joka on tietysti totta, koska sattuma on uskottavasti olemassa vain siellä, missä reaalinen perimmäisyys on kielletty.
07. SATTUMA ja LUONNONLAKISattuman sanotaan olevan kaikkein perimmäinen, minkä tiede pystyy näkemään. Kummaa, etteivät tiedemiehet kuitenkaan sano sattuman olevan luonnonlaki. Jos nimittäin sattuma on saanut kaiken aikaan, niin eikö jo loogisuus vaatisi, että sattuma on silloin luonnon tosin luonto?
Tiedemiehet julistavat, että Jumala on tarpeeton olettamus. Tiedemiehet näkevät, ettei Jumalalle jää enää paljoakaan tilaa tieteen teorioiden ahtauteen. Sitä vastoin sattuma ei ole jumalattomuutta korostavien tiedemiesten mukaan tarpeeton olettamus, vaan nimenomaan nykyinen täysin jumalaton tiede olisi täysin hukassa, jos tiedemiehet eivät voisi selittää perimmäisiä asioita sattumalla --Jumalan sijasta.
Koska siis jumalattomalle tieteelle sattuma on perimmäinen kaiken selittäjä, niin tietysti silloin pitää olla totta, että kaikki luonnonlait ovat sattumalle alisteisia. Jumalaton tiede siis sulkee sattuman täysin pois tieteen selitettävistä olevista asioista, mutta samaan aikaan se sama tiede väittää sattuman olevan vastuussa joka kerta, kun eteen tulee kyse jonkun asian perimmäisestä lähteestä. Miten kummassa tieteessä voidaan etsiä lainalaisuuksia, jos kerta ennen minkään lain löytymistä pidetään täysin varmana, että sattuma selittää kaiken? Jumalattoman tieteen mukaan luonnonlaitkin ovat aidosti sattumalta syntyneitä. Tosin sattumaan uskominen yhdessä luonnonlakiin uskomisen kanssa on jo niin kolossaalinen erhe, ettei pidä ihmetellä maailman nykyistä moraalista tilaa.
Tiedemiehen mukaan sattuma alkaa aina siitä, mihin luonnonlaki jää. Jumalattomien tiedemiesten opetuksen sisäistämällä luonnonlaeille ei jää niinkään paljoa tilaa tieteessä kuin Jumalalle on jätetty. Jumalalle on jätetty vielä jokin pieni avanto, mutta luonnonlaeille ei ole jätetty mitään, koska tieteen mukaan luonnonlait ovat täysin satunnaisia olioita kahden olemattomuuden välissä. Luonnonlait ovat jumalattomille tiedemiehille pelkkiä oikkuja kahden aidosti satunnaisen tapahtuman välillä, joka on yhtä pitävää sen kanssa, kun tuo sama jumalaton tiede opettaa, miten olevaisuus sijaitsee juuri ja juuri hikisesti kahden olemattomuuden välissä.
08. TIEDE LUONNONLAKINATieteen mukaan sattuma on kaikkien tapahtumien perimmäinen aiheuttaja. Tieteen mukaan tieteessä ei voi olla mitään sellaista, jota ei voida tieteellä selittää. Täten sattuma on tieteellinen tosiasia, joka voidaan selittää täydellisesti tieteessä, koska muutoin tiedemiehet olisivat korvanneet yhden selittämättömän toisella, ja vielä mystisemmällä selittäjällä, koska silloin tieteen pitäisi selittää sekin, miksi yksi selittäjä piti vaihtaa toiseen.
Koska siis tieteelle sattuma on vain yksi tieteellinen tosiasia kaikkien muiden tieteellisten tosiasioiden joukossa, niin silloin havaitaan triviaalisti, että luonnossa on yksi funktio, jolla voidaan selittää kaikki --nimittäin tiede. Luonto käyttää tiedettä kaiken muun selittämiseen, paitsi sen selittämiseen, miksi Jumala piti vaihtaa sattumaan. Vain ateistit voivat tietää sen tieteellisen syyn, miksi ja miten selittämätön sattuma on parempi kaiken selittäjä kuin ikiaikojen hyvä Jumala. Ateistit ovat siis luonnonlain mukaan ainoa absoluuttinen selitys kaikkeen, koska ateismi tapahtuu kahden ikuisen olemattomuuden välissä. Asiasta lisää:
|