ELEKTRONI--ELECTRON

Logiikkaa--Järkeilyä ei voida todistaa tieteelliseksi tosiasiaksi
Ihminen voi ymmärtää vain loogisia
Teorian voisi ymmärtää vain loogisesti
Looginen teoria on logiikkaa, eikä teoriaa

00. Esipuhe

Mitä on elektronin sisällä? Tämän ajan tiedemiehet, jotka haluavat olla vakavasti otettavia, tuskin ovat valmiita tunnustamaan, että elektronilla on sisäinen rakenne, koska vakavasti otettava tiede on Heidän mielestään siinä, että elektronilla ei voi olla sisärakennetta, koska se ei ole vielä tullut ilmi hiukkaskiihdyttimien tuloksia analysoitaessa.

On kuitenkin olemassa myös toisenlaisia tieteilijöitä, jotka uskaltavat luottaa omaan loogiseen järkeilyynsä, joka sanoo ennen tieteen havaintoja, miten asiat ovat. Tuollaiset tieteilijät ovat Heitä, joiden kautta tiede saa aina jotain uutta purtavaa. Aito tieteilijä pitää omaa logiikkansa tieteestä riippumattomana faktana.

01. Puhdasta Logiikkaa Elektronin Sisärakenteesta

Koska protonin ominaisuudet ovat (monet päinvastoin) samoja kuin elektronilla, ja koska protonilla on sisärakenne, silloin olisi mieletöntä väittää, että elektronin ominaisuudet syntyisivät rakenteettomuudesta.
Koska elektronilla on säde, silloin elektronilla on pakosta myöskin pintarakenne, eikä kukaan voi ajatella pintaa ilman sisäpuolta.
Elektronia on siis mahdotonta ajatella sisäpuolettomana, mutta jos joku sitä ajattelee, silloin kyseessä on samanlainen ajatus kuin punakattoinen avoauto, tai ympyrämäinen neliö.
Koska elektronilla on sekä pinta että sitä vastaava sisäpuoli, silloin olisi mieletöntä ajatella, että elektronin sisäpuolella ei olisi mitään ominaisuuksia.
Jos joku kuitenkin ajattelee, että on olemassa jokin tila, jossa ei ole mitään ominaisuuksia, niin silloin kyseessä on täsmälleen samasta ajatuksesta, jos sanottaisiin, että universumi on tullut olevaisuuteen olemattomasta. Ominaisuudeton tila on yhtä kuin olematon juttu, ja on kertakaikkisen mieletöntä väittää, että olematon tila voi olla olemassa.
Ei edes elektronin säteen sisäpuoli voi olla olematon, koska jos elektronin säteen sisäpuolella ei olisi mitään, miten silloin elektronin säteellä on tietty pituus?
Elektronin voidaan uskoa olevan vailla sisärakennetta vain, kun pidetään ikuisena totuutena, että elektronin säde on nolla, eli kun sanotaan, että elektronia ei ole olemassa, joka siis kumoaisi kaiken fysiikan.
Hiduilla voi olla säde vain, kun se säde ei kulje olemattomuudessa.
Säteen sisäpuoli ei voi milloinkaan olla ja ilmetä ilman ominaisuuksia.
Kaikilla ominaisuuksin varustetuilla asioilla on sisäinen tila.
Sisäinen tila voi syntyä vain sisäisen rakenteen funktiona.
Protonin ominaisuuksia ei voi selittää ilman protonin sisärakennetta.
Elektronilla on ominaisuuksia, koska sillä on sisärakenne.
Loogisen päättelyn johtopäätöstä ei voida kumota tieteellä eikä loogisella asenteella.
- Jos looginen johtopäätös olisi falsifioitavissa, silloin mikään järkeily ei voisi olla totta.
- Jos falsifioitavuusperiaate olisi tiedettä, silloin tiede ja kaikki tieteen löydökset olisivat jo kumottu.
- Asia voisi olla kumottavissa vain silloin ja siinä, kun se ei ole fakta.
- Asia ei ole fakta (tosiasia), kun se on valhetta.
- Faktoja ei voida kumota, eikä valheita tarvitse kumota, koska valheet eivät pidä reaalitodellisuutta yllä; valheet eivät alkuunkaan ole pystyssä.
- Ei-faktat eivät osallistu mihinkään luonnonprosessiin.
- Valheellistamisperiaate ei tee mitään, koska sillä ei ole faktoja käytettävissä.
- Faktoja käyttämällä ei voida saada esille falsifioitavia asioita.
- Tiede voi saada falsifioitavia juttuja itseensä vain epätieteellisellä asenteella.
- Falsifioitavuusperiaate ei voi kuulua tieteen työkaluihin.

02. Epälooginen Tiede Vetää Puoleensa Epätieteellisiä Tutkijoita

Joku voi nyt epäillä tätä logiikkaa, jonka Hän perustelee sillä, että tieteessä on kuitenkin aina myös huijareita, jotka tulee paljastaa. Logiikassa on kuitenkin kyse puhtaasti faktuaalisesta ajattelusta, joten tiedemiesten on tämän perusteella osallistuttava inhimillisen elämän rakentamiseksi sellaiseksi, missä kellään ei voisi olla mahdollisuuksia tai tarvetta toteuttaa itseään epäloogisten asioiden tieteellistäjinä. Jos nimittäin tiedemiehet eivät osallistu yhteisen inhimillisen elämän parantamiseen, silloin He tietysti joutuvat ajasta aikaan taistelemaan vääryyttä vastaan myös tieteessä.

Ei siis ole loogista, että tiedemies ei osallistu inhimilliseen elämään sen kaikilla alueilla, vaan sanoo, että hoitakaa Te muut nuo asiat. Tiede ei siis voi päästä eroon epätieteellisyydestä, sillä, että He työntävät päänsä pensaaseen, eli ovat olevinaan niin kovia tieteentekijöitä, että Heidän ei mukamas tarvitse liata käsiään talikoidakseen pois se sontakasa tästä maailmasta, joka tuottaa vääryyttä ei ainoastaan tieteeseen, vaan kaikkialle muuallekin, ja joka muualla ei ehkäpä ilmene niin steriilinä, että se voidaan hoitaa Occamin Partaveitsellä, vaan useimmiten se vääryyden lähde aiheuttaa ihmisille suunnattomia kärsimyksiä ja inhimillistä hätää.

Suosittelen siis tiedemiehille, että He eivät vast'edes edes yritä väittää, että kaikki asiat olisivat palautettavissa fysiikkaan, eli että logiikka olisi erotettavissa tiedemiehestä. Olkaa täysin loogisia, niin silloin Te ette anna epäloogisuudelle sijaa tässä maailmassa.
Miten tiedemies voisikaan sellaisenaan löytyä siltä tasolta, jota tiede tutkii? Jos Te luulette pystyvänne palauttamaan tiedemiehen perusfysiikkaan, silloin Te olette päästäneet epäloogisuuden mellastamaan tieteeseen, joten syyttäkää silloin vain itseänne, kun Te löydätte valheellista tiedettä.
On epäloogista väittää, ettei ihmiskunta koskaan tule pääsemään eroon väärintekijöistä. Juuri tuollainen asenne tarvitaan siihen, että väärintekijöitä on tässä maailmassa.

03. Kellä On Oikeus Falsifiointiin

Monet tiedemiehinä itseään pitävät julistavat kuuluvasti, että tiede eroaa uskonnoista siksi, koska tieteen totuudet ovat falsifioitavissa, kun taasen uskontojen totuudet ovat ikuisia ja siten muuttumattomia. Falsifiointiin uskovat tiedemiehet eivät kuitenkaan itse milloinkaan tiedettä tehdessään ajattele käsillään olevien totuuksien totuusarvosta yhtään mitään, vaan tiedemiehet käsittelevät niitä ikään kuin niissä ei olisi mitään vikaa, puhumattakaan, että tiedemies pitäisi niitä juuri sinä hetkenä falsifioitavina, kun tiedemies tekee niillä tiedettään.

Jos siis joku ihminen alkaa sitten käyttämään falsifiointia tiedemiehen totuuksiin, niin johan koira älähtää. Sillä tiedemiehet voivat vain puhua falsifioinnista, mutta He eivät itse suin surminkaan käytä falsifiointiprosessia tieteensä totuuksiin. Kellä sitten on oikeus falsifioida tieteen totuuksia, koska tiedemiehet itse väittävät huuhailijoiksi Heitä, jotka edes puhuvat jotakin tieteen totuuksien kanssa ristiriitaista juttua?

Tiedeuskontoon hurahtaneet ns. tiedemiehet eivät ymmärrä erilaisten ajatuksien esittämistä tieteen 'totuuksien' falsifioinniksi sinänsä, koska uskovaisuuteen nimenomaan kuuluu, että kaikki oman puolen jutut nähdään ikuisina totuuksina, joita kukaan ei saa epäillä saamatta välittömästi uskovaisten tuomiota päälleen. Tiedemiehet kyllä mielellään puhuvat tieteen falsifioitavuudesta, mutta jos He näkevät, kuulevat tai luulevat jonkun sitten olevan falsifioimassa tieteen totuuksia, niin juuri silloin ja siinä paljastuu tiedemiesten oikea karva, joka on uskovaisen kunnon pesunkestävä turkki. Tiedemiehet ovat siis kykenemättömiä itse näkemään mitään väärää kaikissa tieteen totuuksissaan, joita He käsittelevät, ja jos joku sitten esittää hiemankaan niistä poikkeavia ajatuksia, niin välittömästi ns. virallisen tieteen edustajat ovat väittämässä tuollaista vilpitöntä ajattelijaa huuhaan edustajaksi.

Tieteen mukaan tieteen falsifioinnista voidaan kyllä puhua, kunhan vain siinä yhteydessä ei vaan esitetä yhden yhtäkään tieteen vastaista ajatusta. Kellään ei siis ole oikeutta falsifioida tieteen totuuksia, koska tieteen mukaan jokainen, joka ajattelee paradigmaattisen tieteen ylittäviä ajatuksia, on ilman muuta ja kiistattomasti huuhaan puolella. Tieteen mukaan tieteellisten totuuksien falsifiointi on täysin tyhjä käsite, koska käytäntö on osoittanut, että falsifioinnista saa ainoastaan puhua, mutta kukaan ei saa aidosti tieteen parissa harrastaa tieteen totuuksien falsifiointia, puhumattakaan, että joku tekisi sitä tieteellisenä työnään.

Kuten uskonnoissa ei sallita vähääkään sitä, että pappi opettaisi uskontonsa vastaisia totuuksia ammatikseen, niin myös tieteessä se olisi täysin mahdoton ajatus, että jollekin maksettaisiin tiedemiehen palkkaa tieteen totuuksien falsifioinnista. Koska siis tieteessä on täysin mahdotonta tehdä falsifiointia käytännössä, niin silloin tieteen falsifiointia voitaisiin tehdä vain tieteen ulkopuolella. Mutta tiedemiehet tuomitsevat jokaisen, joka vähääkään esittää tieteen totuuksien vastaisia ajatuksiaan. Näin on loogisesti osoitettu ja järjellä todistettu, ettei tiede ole falsifioitavissa, koska kellekään ei makseta falsifioinnista muuta palkkaa kuin ivaa ja halveksuntaa.

Tiedemiehet siis lähtevät itse tieteen sisältä tieteen ulkopuolelle tuomitsemaan huuhailijoiksi jokaisen, joka esittää tieteen totuuksien vastaisia ajatuksia. Ja on huomattava, että tiedemiehet tekevät tuon ulostulonsa täysin ilmaiseksi ja yhtä mielellään kuin uskontojen uskovatkin, jotka jatkuvasti harhailevat epäuskovaisten parissa julistamassa Heille tuomioitaan.

04. Aika Yksin On Syyllinen Vanhentumiseen

Kun tätä paradigmaattisen tieteen falsifiointia edelleen jatketaan, silloin me järki-ihmiset käytämme sitä logiikkaa, jonka luonto on meille antanut, jolloin me tajuamme välittömästi, miten ristiriitaista tuo paradigmaattinen tiede onkaan, jonka tiedemiehet (uskovat, suom. huom.) puhuvat yhtä aikaa tieteen kumulatiivisuudesta ja tieteen totuuksien falsifioitavuudesta. Jo järki siis sen sanoo, että kumulatiivisuus ja falsifioitavuus ovat toinen toisensa poissulkevia. Tiede ei voi olla kumulatiivinen, jos sen totuudet ovat falsifioitavia!

Mutta tiedemiehet eivät ole ristiriitaisia ainoastaan kumalatiivisuus-falsifiointi -akselilla, vaan He esittävät perin juurin kummallista järkeilyä tieteen vanhoista totuuksistakin. Tiedemiesten mukaan vanhat tieteen totuudet voidaan rinnastaa falsifioituihin totuuksiin. Tieteen mukaan nykyiset tieteen totuudet eivät kuitenkaan ole vanhennettavia, koska jos nykyiset tieteen totuudet vanhenisivat, silloin tiedemiehet eivät olisi niin kärkkäästi puolustamassa nykyisiä tieteen totuuksia, koska kun vain ihminen omakohtaisesti omalla järjellään käsittää tieteen totuuksien vanhentuvan, silloin Hän ymmärtäisi olevansa itsekin vain muuan piste loputtomalla aikajanalla, joka ei pääty milloinkaan mihinkään lopulliseen teoriaan kaikesta.

Miten helppoa se onkaan järjelle katsoa tiedettä tuhannen tai jopa miljoonan vuoden päästä, ja huomata, että siinä ei ole paljonkaan eroa, onko jokin tieteellinen totuus 1000 vuotta vanha, tai peräti 1050 vuotta vanha! Tämä ajatus oli ja on Heille, jotka väittävät sellaisia huuhaan edustajiksi, jotka uskovat 50 vuotta vanhoihin tieteen totuuksiin, koska se on niin helppoa järjellä nähdä, miten vanhoja nykyiset tieteen totuudet ovatkaan tuhannen vuoden kuluttua.
Sitä todellakin uskoo ihan tosissaan, etteivät nämä nykyiset tieteen totuudet koskaan voi vanheta, koska kerta itseään tiedemiehinä pitävät tuomitsevat jokaisen, joka uskoo hieman vanhempiin tieteen totuuksiin, joka merkitsee käytännössä sitä, että tieteen mukaan vanha on väärän synonyymi; että vanhentunut tieteen totuus ei olekaan osa kumulatiivista tiedettä, vaan se on ilmiselvästi väärää tiedettä, joka on ihan sama, jos joku menisi jonkun rakennuksen vanhaan osaan, niin Hän on jo sen tähden tuomittu vääryydentekijäksi, koska tuomitsijat ovat itse rakennuksen uudisosassa, joka tosin ei sitä voisi olla, jos vanha olisi automaattisesti sama kuin väärä.

Koska siis tieteen mukaan tieteellinen tieto vanhenee, joten silloin on tieteellinen totuus, että tiede on falsifioitavissa. Koska siis tieteellisen tiedon vanhentuminen on tosiasia, silloin jokainen nykyiseen tieteelliseen tietoon totuutena uskova joutuu myös uskomaan, että jo muutaman vuoden kuluttua Hän on itsekin epätieteellinen, koska Hän halveksii vanhuutta yleisesti ja tieteen vanhoja totuuksia erityisesti. Tiedemiesten mukaan tieteellinen tieto vanhenee valon nopeudella, koska kerta itse aika saa aikaan tieteellisen tiedon vanhentumisen, eikä siihen siis tarvitakaan ketään ihmistä.

Näin on tultu siihen hämmästyttävään johtopäätökseen, että tiede ei suvaitse tieteen totuuksien falsifioijia, koska tieteen mukaan siihen riittää pelkkä aika. Kellään ihmisellä ei siis ole oikeutta puhua tieteen totuuksien vastaisia ajatuksiaan julki, koska se on selvästi tieteellinen totuus, että puhdas aika vanhentaa totuudet niin talossa kuin puutarhassakin. Eikä aika tarvitse uusia ajatuksia, koska kerta se on pelkkä aika, joka vanhentaa tieteen totuudet ilman uutta luovaa ajatteluakin.
Tiedemiehet siis voivat nyt huokaista helpotuksesta, koska se on nyt todistettu, että tiedemiehet voivat syyttää vain aikaa siitä, että sen totuudet vanhentuvat, eikä täten tiedemiesten enää tarvitse syyttää uusien ajatuksien ajattelijoita tieteen vastaisuudesta, sillä ne ajatuksethan eivät aiheuta ajan kulumista, koska kerta uudet ajatukset esitetään nimenomaan tässä ajassa. Olisihan se varsin tyhmää ja siten myös epätieteellistä väittää, että uudet ajatukset muka ovat syynä ajan kulumiseen, joten tiedemiesten ei enää tarvitse syyttää ketään epätieteellisyydestä, koska tiedemiehet voivat nyt ihan itse nähdä, että tieteen totuudet vanhentuvat pelkän ajan vaikutuksesta, eivätkä siksi, että tieteen totuuksien rinnalle tuodaan uusia ja tuoreita ajatuksia.

05. Totuus Litteästä Maasta

Mitä siis voimme päätellä tieteen totuuksien falsifioinnista? Voimme tehdä sellaisen järjellisen selvityksen tieteestä, ettei tieteen totuudet milloinkaan voi olla falsifioitavissa, vääriksi osoitettavia, mutta jos joku tieteellinen totuus osoittautuu siitä huolimatta vääräksi, niin silloin joku tiedemies on täysin tahallaan tieteellistänyt valheen. Millään muulla tavalla tieteeseen ei voi päästä valhetta kuin vain siten, että joku valehtelee. Ja joku voi valehdella vain siksi, koska ei tunne totuutta. Eikä ihminen tunne totuutta silloin, kun Hän kuvittelee olevansa itse jotenkin erityisasemassa muihin nähden, eli muiden yläpuolella. Jokainen ihminen on toki erilainen kuin kukaan muu, mutta kukaan totuudellinen ei voi ihmisten erilaisuudesta päästä siihen, että ihmisten pitää olla eriarvoisiakin.

Epätotuudelliset ihmiset mielellään ottavat vastaan epätotuuksia, jotta He edelleen voisivat jatkaa epätotuudellista elämäänsä. He esimerkiksi ottivat tieteelliseksi totuudekseen sen, kun joku väitti Maan olevan litteä, koska jos kukaan ei olisi väittänyt litteän maan valhetta tieteeksi, silloin kukaan muu ei olisi voinut väittää tietoa litteästä maasta tieteelliseksi tiedoksi, joka sittemmin falsifioitiin!
On tieteellinen totuus, että käsitys Maan pyöreydestä on vähintään yhtä vanha kuin käsitys Maan litteydestäkin.

Jotta jokin tieto voi olla tieteessä falsifioitavissa, niin sen tiedon on oltava jo alunperinkin väärää tietoa. Ja jokin vääryys voi olla tietoa vain, kun joku epätotuudellinen on sen siksi korottanut. Litteällä maalla olisi siis kysyntää vain siksi, että sen avulla jotkut pystyivät osoittamaan tieteellisen tiedon olevan falsifioitavaa. Eli siis joidenkin intressissä oli ottaa käsitys litteästä maasta osaksi tiedettä, koska jos kukaan ei olisi tehnyt sitä valintaa, silloin tiede olisi siltä osin ollut falsifioimatonta.

On erikseen painotettava sitä, ettei minään aikakautena kaksi erilaista näkemystä voi olla tiedettä. Te voitte jokainen tämän ajan perusteella itsekin todeta, voiko jonkun nykyisen tieteen totuuden rinnalla olla sille vastakkainen tieteellinen totuus. Ei voi, koska jokainen tieteen totuuden vastainen totuus on aina kunkin aikakauden tiedeuskoville huuhaata.
Siksi se ei ole millään muotoa perusteltavissa, että joskus muinoin kyllä pidettiin tieteenä vastakkaisia totuuksia, joten tästä ei voi tulla muuhun järjelliseen tulokseen kuin siihen yllä jo esitettyyn, että se oli tieteen falsifiointiin uskovien omassa intressissä väittää litteän maan olleen joskus tieteellinen totuus, koska jos tieteen totuuksien falsifiointiin uskovilta olisi puuttunut niinkin selvä falsifiointi tapaus, niin Heidän olisi ollut vähän huonompi perustella tieteen totuuksien olevan falsifioitavia totuuksia.

Onko esimerkiksi tieteessä hyväksyttyä Big Bang -teorian vastainen teoria, eli ovatko He kunnioitettuja tieteen parissa, jotka esittävät anti-binbangiläisiä ajatuksiaan? Jokainen kokeilkoon tätä itse käytännössä, koska kun vain ihmisellä on omakohtainen kokemus, silloin Hän pystyy puhumaan kestävää totuutta. Menkää siis tieteen pyhättöihin puhumaan Big Bang -teorian vastaisia ajatuksia, niin saatte itse huomata, ettei tiede suvaitse kahtakaan erilaista käsitystä jostakin tieteellisestä asiasta!

Se ei siis ole ensinkään järkevää ja inhimilliseen kokemukseen nojautuen väittää, että joskus muinoin kyllä tiede olisi ollut niin salliva, että sillä olisi samaan aikaan ollut tieteellisenä totuutena sekä pyöreä että litteä maa. Jos taasen jotkut nyt väittävät, että litteä maa tarvittiin, jotta meillä olisi pyöreä Maa, niin se on taasen aivan eri asia, koska silloin me puhumme tieteellisen tiedon kumulatiivisuudesta. Mutta ainakin tämän kirjoittajalla on sellaista tietoa, että tieteessä nimenomaan uskotaan litteän Maan olleen joskus tieteellisenä totuutena yhtä aikaa pyöreän Maan kanssa. Antiikin kirjoittajien kirjoituksista taasen voidaan päätellä, että monet ihmiset uskoivat jo silloin omaan järkeilyynsä nojaten Maan olevan muodoltaan pyöreä, koska se jätti esimerkiksi kuun pinnalle pyöreän varjonkin.
Näin on osoitettu, että käsitys litteästä maasta on jälkikäteen tieteellistetty, jotta tieteellä olisi jotakin falsifioitavaa, koska tiedettä ei voi falsifioida, jos kukaan ei väitä valhetta tieteeksi.

Jos siis tiede ei hyväksy tieteen kriteeriksi tiedemiehen omaa järkeilyä, niin mihin tiede sitten perustuu? Vanhoihin kirjoituksiinko? Mistäs ne uudet kirjoitukset sitten tulevat, jos ihmisen mieli ei olekaan uusien ajatuksien lähteenä?

06. Tieteellisen Vallankumouksen Rakenne

Thomas Kuhn on kirjoittanut teorian tieteellisen vallankumouksen rakenteesta. Nyt voidaan kysyä, pätevätkö Kuhnin ajatukset teorioiden tieteellistymisestä Kuhnin oman teorian totuudellistumiseen, eli oliko Thomas Kuhnin teoria jo syntyessään totuus, vaiko pitääkö Kuhnin Tieteellisen Vallankumouksen Rakenne -teorian pätevöintiä tieteen piirissä lisätä, jotta teoriasta tulisi falsifioimaton teoria, jotta se olisi oikea kuvaus siitä, miten tieteellinen vallankumous etenee?

Jotta me voisimme todeta, pitääkö Kuhnin teoriaa vielä realisoida, vai onko se on jo statukseltaan ehdottoman reaalinen, meidän tulee tässä miettiä sitä, miksi Kuhnin teoria olisi jo syntyessään falsifioimaton, eli miksi teorioiden luojat eivät itse pysty falsifioimaan omia teorioitaan, eivätkä tieteeseen uskovat yleisesti ottaen näytä uskovan minkään yksittäisen teorian kumoutumiseen, tai edes niiden vanhentumiseen, joka tietyssä mielessä on sama asia kuin teorian kumoutuminen.
Tiedemiehet itse omalla käyttäytymisellään todistavat, että He kyllä mielellään puhuvat tieteen teorioiden falsifioitavuudesta, mutta itse He eivät kuitenkaan toteuta falsifiointia tieteellisenä työnään, kuten uskovat yleensäkään eivät itse halua eivätkä uskalla kumota oman uskontonsa opin kappaleita.

Jos tiedemiehellä ei ole omaa kokemusta tieteen teorioiden kumoamisesta, miten silloin Hänen puheensa tieteen teorioiden falsifioitavuudesta olisikaan totuus. Voisiko joku pitää totuutena veden märkyyttä, jos Hän vain lukee kirjasta, että vesi on märkää, mutta Hänellä itsellään ei olisi mitään kokemusta vedestä? Jos siis tiedemies vain puhuu tieteen teorioiden kumottavuudesta ilman omakohtaista kokemusta, silloin voidaan vertauksen mukaan pitää varmana, ettei pelkkä puhe tee jostakin tieteen käsitteestä sellaista totuutta, johon pitää sokeasti vain uskoa. Totuudellisuus siis edellyttää omaa kokemusta asiasta, ja koska tiedemiehet ovat yhtä kyvyttömiä kumoamaan omia teorioitaan kuin uskovat ovat kyvyttömiä näkemään omien oppien valheellisuutta, silloin pitää pitää paikkansa, ettei tieteen teorioiden falsifioitavuus voi olla tieteellinen tosiasia. Tiedemies ei siis voi olla vakuuttava väitteissään tieteen teorioiden kumottavuudesta, jos Hän ei ole itse henkilökohtaisesti kumonnut yhden yhtäkään tieteen teoriaa. Ilman omakohtaista kokemusta puhe on aina uskonnollista puhetta, olkoon se sitten puettu tieteen kaapuun tai ei.

Tiedemiehet kuitenkin ovat niin ovelia, että koska He itse eivät halua eivätkä He pysty kumoamaan omia teorioitaan, niin tiedemiehet ovat delegoineet sen kumoamisvallan tieteen ulkopuolisille tahoille, joita tiedemiehet kutsuvat epätieteellisiksi, jos nuo tieteen arvovallan ulkopuolelle jätetyt vähääkään puhuvat tieteen teorioiden vastaisia uusia ajatuksia.
Kuitenkin on niin, että tiedemiesten mukaan tieteen falsifioitavuus on tieteelle olennaisen tärkeä juttu, jolla tiede erottautuu uskonnoista. Koska siis tiedemiehet ovat antaneet tuon tieteen likaisen työn (kumoamistyön) huuhaaihmisille, silloin tiedemiehet voisivat käyttäytyä hieman kunnioittavammin tieteen teorioiden kumoajia kohtaan, koska sehän on tieteelle täysin välttämätöntä työtä, jotta tiedemiehet voisivat rehellisesti sanoa olevansa ei-uskovaisia suhteessa todellisuuteen.

Tieteellinen vallankumous siis edellyttää, että tieteen sisäpiiriläiset puolustavat kiivaasti tieteen sisällä jo olevia totuuksia väittämällä kaikkea uutta tieteen vastaiseksi, jota uusi aina onkin jo luonteensakin vuoksi. Uusi ei voi milloinkaan olla suoraan osa vanhaa, vaan kuten Jeesus sanoi, niin uusi pitää ensin vanuttaa ennen kuin siitä tehdään paikka vanhaan vaatteeseen. Ja tämä vanutustyö pätee yhtä hyvin sekä tieteeseen että uskontoihin.

Tieteellinen vallankumous siis etenee siten, että on olemassa tieteen sisäpiiri, joka pyrkii torjumaan kaiken uuden tunkeutumisen tieteen alueelle. Ja tuo uusien ajatuksien torjuminen on samaa kuin uusien ajatuksien vanuttaminen sopiviksi vanhaan tieteeseen, jottei uusi ajatus repisi vanhaa tiedettä kappaleiksi. Tästä nähdään välittömästi, että tiede on tiedettä vain, kun uudet ajatukset eivät enää ole alkuperäisiä uusia ajatuksia siitä, miten asiat oikeasti ovat, vaan ne uudet ajatukset ovat enää pelkkä varjo siitä, mitä uusi ajatus oli silloin, kun se syntyi.

Tieteen totuudet siis vanhenevat siksi, koska tiede ei suvaitse mitään uutta ajatusta, jollei sitä ole ensin tulkittu vanhalle tieteelle myönteiseksi teoriaksi siitä, miten asioiden pitäisi olla. Ei siis olekaan mikään ihme, että tieteen teoriat vanhenevat, koska ne ovat jo alunperinkin uudesta vanhennettuja, jotta niitä voitaisiin kutsua tieteellisiksi teorioiksi. Jos nimittäin tiede sisältäisi vain vanuttamattomia ajatuksia, silloin tiedemiehet olisivat suvaitsevaisia uusia ajatuksia ajattelevia ihmisiä kohtaan, mutta koska tiede on olemukseltaan vanhaa tiedettä, silloin me ymmärrämme täysin, miksi tiede vaatii, että uudet ajatukset pitää ensin vanuttaa, jotta niillä voitaisiin paikata vanhaa tiedettä.

Tiede toimii siis sillä samalla periaatteella (katso myös sama periaate), millä uskonnotkin pysyvät vielä pystyssä, eli jatkuvalla paikkaamisella ja korjaamisella. Tiede on vanhaa ja erityisesti tiede on rikkinäistä, koska se ei voi ottaa vastaan uutta, vaan se vaatii, että uutta pitää kovasti vanuttaa ja hioa, jotta se uusi saataisiin sopimaan tiedettä korjaavaksi osaksi. Jos jotakin tarvitsee korjata, silloin kyseessä on ilmiselvästi rikkinäinen asia. Koska tiedettä pitää jatkuvasti korjailla, silloin tiede on kiistatta rikkinäinen tiede, eikä täten ole soveliasta väittää, etteikö jossakin olisi olemassa ehjä ja kunnolla toimiva tiede, joka tämän vanhan, rikkinäisen ja väsyneen tieteen tilalle installoituna ei missään nimessä tekisi sellaista, että väittäisi uusien ajatuksien ajattelijoiden olevan luonteeltaan epätieteellisiä ihmisiä tai muuten vain harhaoppisia.

Uskonnot tunnetaan siitä, että niiden kannattajat kiivaasti puolustavat itseään väittämällä uusien ajatuksien ajattelijoita harhaoppisiksi. Samoin nähdään myös tiedemiesten toimivan suhteessa Heihin, jotka vain tekevät sitä työtä, johon tiedemiehet eivät itse pysty. Tiedemiehet suhtautuvat yleisesti ottaen erittäin nurjasti ja ylimielisesti tieteen teorioiden falsifioihin, jotka suorittavat sitä työtä siten, että He vain ajattelevat jatkuvasti uusia ajatuksia. Kukaan ei siis erityisesti kumoa tieteen teorioita --ainakaan ammatikseen--, vaan ne muuttuvat ihan itsestään, kun ajatusilmapiiriin tuotetaan uusia ajatuksia.

Uudet ja sinänsä epätieteelliset ajatukset toimivat siten hapatteena tieteen parissa työskentelevien mielissä huolimatta siitä, millainen suhde yksittäisellä tiedemiehellä on Heihin, joita Hän ei pidä tieteen edustajina. Yksikään ihminen ei voi välttää muutosta omassa ajattelussaan, kun Hän kuulee muiden puheita, olkoon nuo muut sitten oikeaoppisia tai muutoin vain harhaoppisia. Joka väittää uusia ajatuksia tieteellisiksi, ei ymmärrä lainkaan uusien ajatusten merkitystä ihmisen kasvavalle kokemuksesta universumin luonteesta. Uudet ajatukset eivät voi olla muuta kuin harhaoppisia ja epätieteellisiä niiden mielestä, jotka kuvittelevat jo omistavansa ainoan oikean totuuden.

Muuan nuori mies sanoi tässä parisen tuhatta vuotta sitten, että olkaa hengellisesti köyhiä, joka tämän mukaan selvästi tarkoittaa sitä, että ottakaa aina uusia ajatuksia vastaan samalla innolla, jolla Te otatte aina rahaa itsellenne, jos joku sitä Teille tarjoaa. Vain aidosti rikkaat ovat siinä asemassa, että He eivät ota vastaan rahaa, jos sitä Heille tarjotaan, ja vain oikeaoppiset ovat sellaisia, jotka itsepäisesti kieltäytyvät ottamasta uusia ajatuksia vastaan väittäen suoraan, että uudet ajatukset ovat harhaoppisia ja epätieteellisiä, joita ne tietysti ovatkin, koska mikään uusi ei voi suoraan sopia sellaiseen koneistoon, jonka sanotaan jo toimivan täydellisesti.
Jos joku rikas ottaa rahaa vastaan, niin Hän todistaa olevansa köyhä, ja kun joku uskovainen ottaa vastaan uusia ajatuksia, silloin Hän on sata prosenttisesti viisaampi kuin yksikään oikeaoppinen, jonka ei tarvitse uskoa uusiin juttuihin. Tieteellinen vallankumous on siis rakenteeton, koska tiede muuttuu ja muuntuu pelkästään uusien ajatuksien myötä. Ja tieteelle ei siis ole mitään väliä, kuka ajattelee uusia ajatuksia, koska yksikään ihminen ei voi välttyä muutokselta, kun Hän kuulee jonkun uuden asian, olkoon se sitten millainen ufojuttu tahansa kuulijan mielestä.

07. Universaalinen Käsitteen Muodostus

Käsitteiden muodostaminen vaatii universaalisuuden. Jokainen käsite luodaan aina kaikkien ymmärrettäväksi, ja tähän kaikkien joukkoon lukeutuu myös kaikki Maan ulkopuoliset älyt, sekä tietysti tekoäly. Jos käsitteen muodostaja uskoo, ettei esimerkiksi tekoäly tai köyhä pysty Hänen käsitettään ymmärtämään, silloin kyseessä on epälooginen väite, koska jos käsite on niin vaikea, ettei sitä voi kuka tahansa ymmärtää, niin silloin käsitteen muodostajakaan ei ole sitä ymmärtänyt.

Koska siis käsitettä ei voida ymmärtää ilman universaalisuutta, silloin universaalisuus on jokaiseen olentoon sisään rakennettuna. Tätä totuutta kukaan ei voi kumota siksi, että
A) totuuden kumoaja ei tunne totuutta, ja
B) universaalisuuden kumoajan tulisi uskoa puhuvansa universaalista totuutta.

Käsitteen muodostuksen tulee olla tietoista kielen ohjausta. Uuden käsitteen on oltava tavallisen ihmisen arkikielestä muodostettu. Satuihin ja myytteihin perustuvia hompsuntompsuja ei tule edes harkita tieteen uusien totuuksien nimittelyssä. Tieteen uusille löydöille tulee olla merkitys, joka on tavallisella arkikielellä johdettavissa. Sillä tiede ei ole itseään varten, vaan tavallisen ihmisen elämän laadun parantamiseksi luotu funktio.

Käsite on universaalinen, kun tavallinen ihminen käyttää sitä merkityksellisesti arkikielessä. Tiede ei ole universaalista, jos tiedemiehet nimittelevät tieteen uusia löytöjä satumaailman olioilla. Tuollainen nimityskäytäntö on paitsi arjen vastaista, niin myös erittäin lapsellista. Satumaailman nimistöllä tietysti saadaan tiedemiehet uskomaan olevansa jokin erityinen ihmislaji, jonka satuiluita maallikot eivät voi edes teoriassa käsittää, jos He eivät usko sokeasti, mitä tieteen ylipapit maailmasta opettavat.

Koska siis tiede ei voi todistaa universaalisuutta huuhaaksi, silloin tiedemiesten on oltava käsitteen muodostuksen universalisteja. Sillä universaalisuus on fakta, joka läpäisee jopa tiedemiehenkin, eikä todellisuuden universaalisuudessa ole pienintäkään universaalityhjiötä, joka olisi jonkun muun valloitettavissa.

Universaalisia käsitteitä muodostava tiedemies ei myöskään voi pitää muiden maailmojen humanoideja pelkkänä tieteen todistettavana olevansa asiana, koska universaalisuuteen kuuluu sisäänrakennettuna maailmankaikkeuden kaikki asutut maailmat. Tiedemies ei siis ole käsittänyt universaalisuuden aktuaalista tosiasiaa itsessään jos Hän väittää, ettei humanoideja ole olemassa, koska tiede ei ole Heitä vielä todistanut. Tuollainen tiedemies siis vain todistaa oman olemattomuutensa, koska silloin Hänkään ei ole olemassa humanoidelle, jos He ovat samanlaisia tiedeuskovia kuin Maan tiedemiehet yleensä näyttävät olevan. Asiat ovat niin kuin ne ovat, eivätkä ne voi olla muulla tavoin.

Asiasta lisää:
Paperi: Logiikka eli Järkeily
Paperi: Tieteen Missio
Paperi: Moniajosysteemi
Paperi: Käsittäminen
Paperi: Ateismi

Sivun alkuun Copyrights www.geocities.com/sinenmaa/ 27. tammikuuta ja 29.-30. lokakuuta 2003