IHMINEN ON MONIAJOSYSTEEMI

SISÄLTÖ:

• 00. Forewords
• 01. Rikkaat Pihalla Käden Taidoista
• 02. Miten Geenit Toimivat
• 03. Solujen Suhteet Genomin Aiheuttamia
• 04. Ihmisyyden Aiheuttaja On Henki
• 05. Ihminen Ei Ole Vuorovaikutus
• 06. Tieteellinen Tutkimus Älymystöstä
• 07. Köyhyys On Sairautta
• 08. Köyhyys On Geenien Ja Rikkaiden Suhde

Ihmisen on kuitenkin mahdotonta elää itseään varten, jos Hän toimii jonkun opin mukaan, tai uskoo lakiin, koska kaikki opit ja lait on tehty jotakin toista varten, vaan ei koskaan ihmistä itseään varten. Joku laatii lain siksi, että Hänellä on oppi, että Hänen tulee elättää itsensä lakeja säätämällä. Ja tuollainen oppi voi olla totta vain silloin, kun rikkaat haluavat säätää lakeja aktivoidakseen (uhkaillakseen, kannustaaksen, luukuttaakseen, pompottaakseen, kiristääkseen, pelotellakseen ja maanitellakseen) köyhiä käyttämään omia geenejään, jotta rikkaiden ei itse tarvitse aktivoida itsessään juuri niitä samoja geenejä, jotka köyhillä toimiessaan saavat köyhät tuottamaan aineellista hyvää rikkaille, jotta rikkaat voisivat väittää, että on ihmisiä on kahta eri sorttia:

• A-ihmisiä, joiden tulee elättää itseään vain aivotyöllä, ja
• B-ihmisiä, joille aivotyö ei sovi mitenkään elinkeinoksi.

Rikkaat siis uskovat olevansa älykkäämpiä kuin köyhät vain siksi, koska He uskovat oppiin, että He ovat älykkäämpiä kuin köyhät, koska Heidän ei tarvitse tehdä käsillään töitä, vaan He voivat säätää päällään lakeja, jotta vain köyhien pitää käyttää käsiään. Tuollaiseen oppiin uskovilla on loistavat mahdollisuudet päästä Mensan jäseniksi. Joku taisi jo pari tuhatta vuotta sitten puhua lainsäätäjistä ja kirjanoppineista, miten He kasaavat taakkoja ihmisten kannettaviksi, joihin rikkaiden ei tarvitse sormellakaan teko vaiheessa koskea.

Ihminen ei voi uskoa oppiinsa, jos Hän ei käyttäydy oppinsa edellyttämällä tavalla. Ihmiset siis uskovat oppiinsa vain silloin, kun He itse toteuttavat oppiaan omalla elämällään. Joku viisaampi voisi huomata tuossa jotakin kehäpäätelmä, mutta opilliset eivät mokomaa kehää huomaa, koska Heidän oppinsa sanoo, että He eivät voi elää millään muulla tavalla, koska silloinhan he olisivat harhaoppisia, jos He eivät eläisi oppinsa mukaisesti.

Rikkaat ovat siis oppinsa vaatimuksesta pihalla käsitöistä, joten silloin rikkailla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin uskoa, että Luoja loi vain Heidät aivotyöläisiksi. Koska jos rikkaat uskoisivat omien käsiensä hyötykäyttöön, niin tottahan toki se voisi ilmetä vain siten, että rikkaat itse omin käsin tekisivät töitä käsillään, jotta He voisivat uskoa omiin käsiinsä. Ihminen ei voi uskoa kuin vain sitä, jota Hän toteuttaa, joten koska rikkaat toteuttavat aivotyöläisen rooliaan, niin silloin rikkaiden on täysin mahdotonta uskoa, että Hekin olisivat käsistään yhtä hyviä kuin köyhätkin.

Ilmassa on nähtävissä sellaista oppia, että geenit nähdään pelkästään ihmisen kehon rakentajina. Se on tietysti ymmärrettävää, että genomin osia voidaan näin genetiikan alkuaikoina paikallistaa helpommin, kun ne tekevät keholle jotakin. Tunnetut geenit siis ovat niitä, jotka olivat helpoiten löydettävissä. Mutta mikä tai kuka on vastuussa esimerkiksi käden liikkeistä?

Jos geenien tutkijat väittävät, että käden liikkeen saa aikaan ihminen, eikä geeneillä ole siihen asiaan mitään sanomista, silloinhan tiedemiehet ovat todistaneet, että ihminen on aivoissa solujen välissä seikkaileva pikku-ukko, joka nykii naruista, tai ainakin näppäilee hermostoon pieniä ohjelmanpätkiä, ja tallentaa ne sitten liikeaivokuorelle, missä ne ovat exe -päätteisiä ohjelmia Käynnistys -kansiossa.

On siis epäloogista väittää, että geenit ohjaavat ihmisen kehon rakentumista ja kehon funktionaalista toimintaa, jos samaan jumalattomasti uskotaan, että geeneillä ei ole mitään vaikutusta ihmisenä olemisen totuuteen. Jos geenit eivät ohjaa lihaksien liikkeitä, silloin pitää olla rehellinen, ja tunnustaa, että ihminen on silloin kehon henki, eikä suinkaan keho. Mutta! Koska geneetikot eivät usko ihmisen olevan kehon henki, vaan He opettavat, että ihminen on yksi yhteen kehon kanssa, silloin geneetikot ovat epäjohdonmukaisia, jos He eivät nyt ala etsimään ihmisen toiminnallisia geenejä, koska kerta He ovat etsineet ja löytäneet ihmisen genotyypin rakentajageenejäkin.

Etsivä löytää. Ihmisen henki --siis käden taidollisuus, liikunnalliset liikesarjat, jokainen ajatus, kaikki tunteet, kaikki maut, hajut, värit-- koko loputtoman monimuotoinen maailma pitää olla koodattuna geeneihin, jos uskotaan ja opetetaan, että ihmisessä ei ole mitään jumalallista henkeä, vaan ihminen on pelkkä kehollinen toiminta. Minä perustan siis tämän kirjoituksen sille totuudelle, jota ateistinen tiede opettaa, että ihminen on ainoastaan keho, eikä mitään muuta.

Koska siis tiede on jo todistanut, ettei Jumalaa --Kaikkeuden Henkeä-- ole olemassa, siitä seuraa välittömästi se suora todisus, ettei sitä henkeä silloin löydy myöskään kaikkeuden osista, kuten ihmisestä. Kaikkeuden Hengestä seuraisi suoraan ihmisen henki, ja päin vastoin. Tieteen mukaan geeneistä riippumattomasta ihmisen psyykeestä (ns. mielen toiminnasta) seuraa suoraan kaikkeuden mielellisyys, ja päin vastoin.

Tieteen mukaan ihmisessä ei siis ole mitään hengellistä, ja ihmisen psyykkiset toiminnatkin ovat täysin geenien aikaan saannosta, puhumattakaan ihmisen lihasten liikkeistä. Tieteen mukaan Sinä olet yhtä kuin genomisi, ja jos Sinä liikutat sormeasi, silloin Sinun genomisi sormenliikuttaja geeni siinä vain hääräilee, etkä suinkaan Sinä. Koska jos tiede ei olisi näin todistanut Sinusta, silloin tiede olisi todistanut, että Sinä olet kehosi henki, etkä suinkaan keho.

Nyt on siis osoitettu se kiistaton totuus, että tiede pitää Sinua vain genomina. Kun Sinä puhut jotakin, silloin se on Sinun solujesi genomi, joka näppäilee itseään, eli geenejään, ja siitä syntyy Sinun puheesi, joka tieteen mukaan ei ole puhetta, vaan vain väliaineessa leviävä häiriöaalto, jonka informaatiosisältö on nolla.

Tieteen mukaan se ei ole tieteellistä olettaa, että jokin muu kuin geenit saisivat Sinun käyttäytymään ihmisenä. Se olisi epätieteellistä väittää, että solun ulkopuolella olisi jokin sellainen gilgon-laite, joka saa Sinut toimimaan Sinuna. Hyvät hyssykät sentään! Ajatelkaa nyt itsekin, että jos Te uskotte geenienne olevan vastuussa kehon rakentumisesta, miten Te silloin voisitte uskoa, että genomi olisi jättänyt ihmisen toiminnan jonkun muun hilavitkuttimen vastuulla, joka kaiken lisäksi olisi jossakin välitilassa, ellei peräti perätilassa poikittain genomin tahtoa vastaan?

Tänä päivänä on siis osoitettu, että tieteen mukaan ihmisen (psyykkistä) käyttäytymistä säätelevät myös geenit, eivätkä geenit ole siten ainoastaan kehosi rakennus- ja toimintaohjeita, vaan genomiin kuuluu sisäänrakennettuna kaikki ne lihaksien liikkeet, mitä Sinä ikinä teetkin, ja jopa jokainen ajatuksesi on jo sanomista vaille täysin valmiina Sinun geeneissäsi. Kun siis Sinä kallistat mukia, niin se on vain Sinun genomisi, joka näpyttelee geenikarttaan: Nyt on oikea aika kallistaa mukia, kun lasken kolmeen.

Onko Sinulla näytettävänä sitä luovutuskirjaa, jolla genomisi siirsi vastuun Sinun hermosolujesi suhteista Sinulle, ja siten genomisi ei ole enää vastuussa hermosolujen keskinäisistä suhteista? Vai et kai vaan ole itse tehnyt vallankaapausta, ja ottanut ilman lakia haltuusi genomin aikaansaaman kehollisuutesi? Voi Voi Sinua, jos Sinä luulet Jumalan olevan tarpeeton olettamus, mutta sitten uskot, että Sinun käyttäytymistäsi ei ole koodattu genomiin, vaan Sinussa on jotakin sellaista, joka ei ole peräisin perimästäsi.

Koska tiedemiehet pitävät absoluuttisena totuutena, että Jumala on tarpeeton olettamus, niin silloin tiedemiehet ovat tahattomasti todistaneet, että ihmisen perimä on kaikesta vastuussa; että kun tiedemies tekee jotakin, niin siitä ei niinkään pidä antaa kunniaa tiedemiehelle, vaan ihmisen genomille, koska se on vain ja vain ihmisen genomi, joka tieteen mukaan on vastuussa koko ihmisen rakenteesta ja ihmisen käyttäytymisestä aina ihmisen viimeistä ajatusta myöten. Koska muutoin jumalaton tiede olisi epäloogista, jos se väittää, että ihmisen käyttäytymisen saa aikaan jokin sellainen, jota ei edes periaatteessa voi palauttaa geeneihin, eikä mihinkään ihmisen perinölliseen ominaisuuteen.

Jotta me voisimme vielä pelastaa tieteestä sen, mitä siitä voidaan pelastaa, niin nyt meidän tulee pitää ihmisen henkeä faktana, koska muutoin tiede ei pysty tieteelliseen päättelyyn siitä, mistä ihmisen toiminta viime kädessä johtuu. Tämän tieteen viimeisen sanan mukaan tiede siis joutuu pitämään Kaikkeuden Henkeä absoluuttisena faktana, josta seuraa se, että ihminen ei ole vain geeniensä summa, vaan ihmisessä on jotakin, joka ei ole löydettävissä ihmisen perimästä, vaan se on löydettävissä vain Kaikkeuden Hengessä omaa hengellistä elämää tutkimalla.

Tieteen upouuden näkökulman mukaan kaikkeudessa on sellainen olemus, jota ei voida kutsua aineeksi, ja että tuo aineeton kaikkeuden olemus tulee esille myös ihmisessä, ihmisenä. Jos siis näin ei olisi asianlaita, silloin tiedemiehen on selitettävä absoluuttisesti, miksi ihmisen perimä ei ohjaakaan ihmisen käyttäytymistä, vaan sen saa aikaan ihmisessä oleva jokin tuntematon puoli, jota tiede ei vielä ole vain löytänyt. Se on taasen vain lapsellista alkaa väittämään, että ihmisen käyttäytymisen saa aikaan tuntematon, mutta tiedemiehen mukaan tuntematon ei missään tapauksessa voi olla aineeton!

Ihminen on järjissään vain, jos Hän ei väitä järjettömiä. Olisi järjetöntä väittää, että tuntee tuntemattoman. Tuntematon on aktuaalinen fakta ihmiselle vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että ihminen ei väitä tuntevansa Häntä. Tuntemattomasta ei voida sanoa edes että tuntematon on se, eikä Hän, koska silloin väittäjä esittää omaa persoonallisuuttaan vastaan, että Hän tuntee tuntemattoman, eikä se varmasti ole Hän, eli persoonallisuus. Persoonallinen ihminen tuntee tuntemattoman olevan Hän, koska ihmisen persoonallisuus on tuntemattoman aiheuttama, eikä suinkaan genomin rustaama rakenne, joka näkyisi koeputkessa sakkana, jos persoonallisuus olisi ainetta.

Tuo on juuri sitä järjettömyyttä, josta yritän lukijaa varoittaa, jos Hän samaan aikaan väittää, että Hän on persoona, mutta yllä olevan luettuaankin väittää, että genomi ei määrää Hänen käyttäytymistään viimeistä piirtoa myöten, vaan Hän on vapaa itse tahtomaan, milloin nostaa viinalasin huulilleen, milloin polttaa röökin, milloin lyö naapuriaan, milloin heittää roskia luontoon, milloin tappaa hirviä, koska hirvet ovat suurempi uhka ihmiselle kuin autot jne.

Järkevä ihminen ei ala selittelemään, miksi tuntematon on vain ainetta. Järjetön ihminen taasen uskoo, ettei kaikeudessa voi olla Hänen mukaansa mitään henkeä, koska kerta Hän on jo etukäteen päättänyt, että tuntematon on vain ainetta. Tuolloin Hän vain tuo esille sitä, mitä Hänen on pakko sanoa, koska pelkkä aineellinen maailma ei voi sisältää tuntematonta, eikä vapaata tahtoa, koska kerta tuollaisen ihmisen mukaan kaikkeudessa ei ole mitään henkeä, jonka Hän sanoo kaikella asiaan kuuluvalla paatoksella.

Jos siis tuntematon olisi ainetta, silloinhan se näkyisi ihmisen perimässä, ja silloin ihmisen perimä selittäisi ihmisen käyttätymisen viimeistä piirtoa myöten. Mutta tuo kumoutuu välittömästi, kun kysyy jumalattomalta jotakin asiaan liittyvää, koska ihmisen on täysin mahdotonta tuntea olevansa ennalta determinoitu.

Koska siis ihminen tuntee olevansa vapaa, niin tuo tunne todistaa meille, että ihmisen perimä ei selitä ihmisen käyttäytymistä, joten koska ihmisen perimä ei voi selittää esimerkiksi tämän tieteellis--filosofisen paperin esiintuloa, niin silloin ihmisessä on jokin tuntematon, joka ei voi olla ainetta, koska jos se tuntematon olisi ainetta, niin se olisi myös näkyvissä ihmisen perimässä, jolloin siis ihminen olisi determinoitu käyttäytymään, puhumaan ja ajattelemaan ilman mitään vapaata tahtoa.

Tuntematon niin kuin persoonallisuuskin on solujen välissä yhtä paljon kuin atomienkin välissä. Itse tila on tuntematon, eikä aine voi selittää tilaa, jos aine ei itsessään ole tilaa.

Jos ihminen olisi kehon vuorovaikutus, niin siitä seuraisi, että rikkaiden kehot ovat vähemmän ihmisiä suhteessa ympäristöön, koska rikkaat saavat kaikki konkreettisesti rakastamansa esineet köyhien kehojen käsityön avulla. Ja siitä siis seuraa se, että köyhillä itsellään ei ole aikaa tehdä itselleen niitä konkreettisia tekoja, joita rikkaat pakottavat köyhät tekemään rikkaille.

Tästä siis huomataan, että on eroa ihmisen ja ihmisen suhteessa ympäristöön. Köyhillä on tietysti kiinteämpi suhde ympäristöön kuin rikkailla, koska rikkaat eivät itse ole kehollisia suhteessa ympäristöönsä, koska He vaativat köyhiä olemaan Heidän puolestaan suhteessa ympäristöön konkreettisella tavalla, että rikkaat voisivat sitten vain hivellä tuolla tavoin hankkimiaan esineitä.

Jos nimittäin ihminen ole ympäristön ja kehon suhde, silloin kaikki ihmiset olisivat sitä samalla tavalla, mutta koska on selvästi havaittavissa, että rikkaita vaivaa maaninen tarve välttää omaa henkilökohtaista suhdettaan ympäristöönsä, silloin tässä on tieteellisesti todistettu, ettei yleinen ihminen ole kehon ja ympäristön suhde, vaan jotakin tuntematonta, kuten yllä on jo tieteellisesti todistettukin.

Nyt siis joku huomaa välittömästi, että rikkaat ovat ihmisiä, koska Heillä on älyllinen suhde ympäristöön, kun taasen köyhät eivät ole ihmisiä, koska köyhillä on ainoastaan kehollinen suhde ympäristöön, koska rikkaat eivät muutoin pysty rakentamaan omaa suhdettaan esineisiin, jos ei olisi köyhiä, jotka tekevät rikkaille rikkaiden rakastamia esineitä, kuten kuudennen kännykän, viidennen auton, neljännen lisärakennuksen, kolmannen kelohonkamökin, ja kakkosasunnon ynnä jalasmökin, jolla saadaan yhteiskunta maksamaan rikkaalle täysi korvaus asunnosta, koska muutoin rikas joutuisi kuluttamaan pankkitiliään, jos Hän ei saisi kulukorvauksia.

Jos siis ihminen toteutuisi suhteessa ympäristöön, niin silloinhan ihmiskunnan älymystö tietysti olisi kiinteämmässä suhteessa ympäristön kanssa kuin köyhät. Koska tosiasiat eivät kuitenkaan tue tätä näkemystä, niin silloin on tieteellinen totuus, ettei ihminen ole kehon ja ympäristön vuorovaikutus. Tieteen mukaan köyhät ovat kiinteämmässä suhteessa ympäristöön kuin rikkaat, koska tieteen mukaan ihmiskunta on jaettu lopullisesti rikkaisiin ja köyhiin. Tieteen mukaan köyhän ja rikkaan ympäristö ovat erilaisia, koska jos näin ei olisi asian laita, silloin me olisimme kaikki vain ihmisiä, joilla on sama ympäristö.

Jos nimittäin ihminen olisi ympäristön ja genomin summa, niin silloinhan rikas on köyhän ympäristö, koska köyhän ihmisolemus on köyhä, eikä köyhä voisi olla köyhä, jos rikas ei olisi köyhän ympäristö. Huomatkaa kaikki, että tiede on tähän asti väittänyt, että ihminen on ympäristön ja geenien summa, mutta koska tieteen mukaan ihmiskunta on ikiajoiksi jaettu rikkaisiin ja köyhiin, silloin on sanottu vain tieteellinen totuus, kun sanotaan, että rikkaat ovat köyhän ympäristö, koska muutoin köyhät eivät olisi köyhiä, vaan ihmisiä.

Jos siis ihminen olisi ympäristön ja geenien suhde, silloin tieteen pitäisi julistaa, ettei yksikään ihminen saa asettua kenenkään toisen ihmisen ympäristöksi. Koska tiede ei kuitenkaan tee mitään köyhien ympäristölle, niin se johtuu vain siitä, että tiedemiehet ovat asettuneet rikkaiden puolelle köyhien ympäristöksi, jotta köyhien genomi edelleen saisi aikaan köyhän syyllisyyden köyhyyteen, eikä tiedemiestenkään näin ollen tarvitse kantaa mitään syyllisyyttä köyhyydestä

Koska jos rikkailla olisi köyhän geenit, ja koska meillä kaikilla on tieteen mukaan sama ympäristö, silloin tieteen mukaan köyhyys on mahdotonta! Jollei tosiaankin ole niin, että tiede vain vahvistaa rikkaiden ympäristön ainoaksi oikeaksi totuudekseen, johon kuuluu pysyvä köyhyys, jotta rikkaat voisivat edelleen rikastua, koska muutoin rikkaat olisivat niin kuin ihmiset. Tiede on siis todistanut, että köyhyys johtuu köyhien geeneistä, koska jos köyhyys johtuisi köyhän ympäristöstä --rikkaista-- niin tietysti silloin tieteelle olisi lasten leikkiä sanoa, mikä yhteiskuntaa vaivaa, ja miten köyhyydestä päästäisiin lopullisesti eroon.

Tiedemiehet eivät siis periaatteessakaan pysty sanomaan totuutta köyhyydestä, koska tiedemiehiltä puuttuu se ympäristö, joka saa köyhän geenit tuottamaan köyhälle köyhyyden. Ja tiedemiehiltä puuttuu köyhän ympäristö, koska tiedemiehet ovat asettuneet rikaiden puolelle,missä rikkaat käyttävät valtiota ja kaikkia valtion instituutioita yksinomaan köyhiä vastaan;
tiedemiehet käyttävät tiedettä köyhiä vastaan, eikä tiedemiehillä ole mitään aikomustakaan käyttää tiedettä köyhyyden poistamiseen, koska tiedemies ei voi olla rikkaiden puolella, jos kukaan ei ole köyhä. Tiedemiehetkin lukevat Raamattua kuin Piru: Kristus puhui rikkaille, kun Hän julisti, että köyhät Teillä on aina keskuudessanne.

Sairautta tutkimalla ei päästä perille terveestä elämästä, vaan tieteen on ehdoitta tutkittava terveitä, jotta terveiden elämästä saadaan vedettyä yleispätevä tieto ihmisestä, ja siitä, miten terve ihminen toimii. Koska siis köyhyys on tieteen mukaan ikisairautta, niin silloin tieteen tulee sulkea köyhät ihmiset tyystin tieteellisen ihmistutkimuksen ulkopuolelle, jotta tiedemiehet voisivat selvittää, miksi rikkaat haluavat päästä köyhistä eroon, mutta miksi sitten rikkaat kuitenkaan eivät halua päästä köyhistä eroon.

Arvostetut psykologitkin ovat jo huomanneet, että sairaiden sijasta tieteen kannattaa tutkia terveitä, jotta tiede saisi selville, miten terve ihminen toimii ja ajattelee. Jos nimittäin tiede tutkisi köyhiä älymystön sijasta, niin tietysti silloin tiedemiesten olisi täysin mahdotonta saada selville tieteellinen totuus älymystöstä ja rikkaista, joten on siis tieteellinen totuus, että tieteen on ihmistotuuden selville saamiseksi jätettävä köyhät ihmiset täysin tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle, ja ehdoitta.

Sillä älymystö ei kuitenkaan uskoisi sellaista tiedettä, joka vetäisi köyhistä saamansa totuuden koskemaan myös rikkaita. Mitä hyötyä älymystölle köyhien utkimuksesta onkaan, koska älymystä jo tietää, että köyhyys on köyhien oma vika, joten tiede ei voi koskaan myydä köyhien ihmisten ihmiskuvaa älykkäille. Koska siis tiedemiehet eivät voi saada tutkimusrahaa suoraan köyhiltä, vaan vain älymystöltä, joka on varastanut ne rahat köyhiltä, niin silloin tieteen on jo oman etunsakin vuoksi jätettävä köyhät täysin oman onnensa nojaan, sillä sitä vaatii puolueeton ja objektiivinen tiede, jotta sen tieteen johtopäätökset olisivat yleispäteviä totuuksia älymystön mielestä.

Olisihan se vallan kaamea katastrofi raharikkaille, kun He eivät enää voisikaan siirtää konkreettisten esineiden tuotantoa halvan työvoiman maihin. Ja samaan aikaan poliitikot julkisesti väittävät, että Heillä on köyhyydenpoisto-ohjelma, kun He julkisuudelta salassa käyttävät koko ajan köyhyyttä hyväkseen, jotta rikkaiden ei itse tarvitse tehdä yhtään mitään käsillään.

Tiedettä ei siis tippaakaan kiinnosta ihmisen etu ja ihmiskunnan hyvä, vaan tiede pyrkii kaikessa redusoimaan tuollaiset tiedettä häiritsevät tekijät pois, kuten persoonallisuus tai tietoisuus, jotka kaikki ovat rikkaiden etua, sillä tiede, uskonto ja filosofia palvelevat uskollisesti politiikkaa. Ja poliitikoille valtio on rikkaiden etujärjestö. Koska tämä on tieteellinen tosiasia tieteestä, silloin tieteellä ei ole nokan koputtamista tämän artikkelin tieteellisyydestä, joka osoittaa kiistattomasti, että ihmiskunnan on tehtävä kaikkensa, jotta köyhyys saataisiin lopullisesti nujerretuksi tältä loputtoman rikkaalta yhteiseltä planeetaltamme.

Myös tieteen on oltava osa ihmiskuntaa. Tiede ei voi kuitenkaan olla osa ihmiskuntaa, jos tiede paloittelee ihmisen osiinsa, jotta tuollainen tiede voi kaikessa ylimielisyydessään sitten väittää, että Jumala on tarpeeton olettamus, koska tiede pystyy palauttamaan ihmisen alkeishiukkasiksi, jotka syntyivät tasan 13.666 miljardia valovuotta sitten olemattomuudesta.

Rikas on siis sairaus, ja köyhä on rikkaan oire, jota rikkaat pyrkivät hoitamaan hyvin, jotta köyhyys vaan ei poistuisi maailmasta. Jos nimittäin rikkaat eivät koko ajan huolehtisi köyhistä säätämällä Heitä varten yhä lisää ja lisää lakeja, silloin rikkaat eivät olisikaan köyhän ympäristö, joka siis vaaditaan sille, että ihminen käyttäytyy ympäristön vaatimusten mukaan juuri siten kuin ihmisgenomi vaatii ihmistä käyttäytymään.

Ilman rikkaita köyhät käyttäytyisivät arvokkaasti ihmisinä, mutta tarvitaan totta tosiaan rikas sanomaan, että me olemme tasa-arvoisia, mutta minä olen arvokkaampi kuin köyhät. Olisihan se tieteen mukaan täysin mahdotonta, että ihminen käyttäytyisi köyhänä, jos Hänellä olisi sama ympäristö kuin rikkaalla, sillä se on tieteellinen totuus, että ihminen käyttäytyy omassa ympäristössään geeniensä mukaan aina oikein. Rikas sanoo köyhälle:

Hyvin tehty, sinä käsityöläinen. Tässä on kymmenen euroa osuudestasi, ja minä pidän nämä loput 990 euroa omana osuutenani, (koska minä olen näin paljon Sinua arvokkaampi,) koska me olemme tasa-arvoisia ja ihmisiä kumpikin.

Jos rikkaat olisivat suhteessa luontoon samoin kuin köyhätkin, silloin rikkaat tekisivät käsillään töitä, kuten köyhätkin. Tästä siis huomataan, että rikkaat eivät ole samalla tavoin suhteessa ympäristöön, vaan rikkaat ovat suhteessa ainoastaan kirjoihinsa, joista He lukevat, miten ihmisen tulee käyttäytyä, jotta ihminen olisi hyödyksi rahataloudelle. Rikkaat eivät siis ole moniajosysteemi, koska Heillä on ainoastaan yksi totuus kerrallaan työmuistissa. Eikä rikkaiden työmuistiin mahdu samaan aikaan käsien käyttämistä yhteiskuntaa hyödyttävään työhön, koska rikkaat ovat suhteessa oppiinsa, joka sanoo Heille, että lakien säätäminen köyhiä varten hyödyttää valtiota, koska muutoin jokainen ihminen (myös rikkaat) saisivat tehdä työnsä suoraan itsensä hyväksi, joka vaatisi ihmistä käyttämään käsiään, eli olemaan moniajosysteemi.

Köyhyys ei voi olla köyhän geenien suhde luontoon, vaan tarvitaan nimenomaan rikkaat köyhän ja luonnon välimaastoon, jotta ihminen voisi käyttäytyä köyhänä, sillä jos vain ihminen olisi geeniensa mukaisessa suhteessa suoraan luontoon, niin silloin ihminen olisi luonnollinen ihminen, eikä suinkaan köyhä tai rikas.
Tämä oli vain toinen tapa sanoa se tieteellinen totuus, että rikkaat eivät ole suhteessa luontoon, vaan He ovat asettuneet lakikirjojensa ja raamattujensa kanssa köyhän ja luonnon välitilaan, jotta He voisivat julistaa kaikessa tekopyhyydessään köyhyyden vastaisia ohjelmiaan.

Rikkaan olisi järjellisenä ihmisenä niin yksinkertaista päätsä eroon köyhyydestä, kun Hän vain antaisi jokaoiselle köyhälle täsmälleen sen saman korvauksen osuudestaan, minkä Hän ottaa omasta osuudestaan. Vai onko nyt joku tiedemies muka todistanut, että poliitikon työ on suurempi kuin köyhän, joten poliitikolle kuuluu tuollaisen tiedemiehen järkeilyn mukaan suurempi osuun kuin köyhälle, vaikka molemmilla on samat perustarpeet, ja molemmat ovat kaiketi samaa lajia, vai ovatko?

Asiasta lisää:
Paperi: Käsittäminen
Paperi: X-Paperi 1
Paperi: X-Paperi 2
Paperi: Ihmeelliset Lapset
Paperi: Ateismi
Rukous: Hartaudu
Päätökset: Valtakunnan Allasasiantuntijan tutkimukset
Helsingin Sanomat, 13. 10. 2003, sivu C 3, Nikkari-Mikko opettaa lapsille käden taitoja

Alkuun