HITUJEN RAKENNE

Kuten tunnettua, niin tiedemiehet eivät tasan tarkaan tiedä tieteellisesti, mitä ulottuvuudet ovat. Kuitenkin jo järkikin sen sanoo, että kuka tahansa pystyy tietämään ulottuvaisuuden omalla järjellään, koska me kaikki koemme ulottuvuudet järjellämme. Tiedemiehet hetkuttavat itsensä vain suohon, jos He vaativat, että kaikki pitää selittää tieteellisesti, ja palauttaa sitten fysiikkaan.

Miten kaikki voitaisiinkaan selittää tieteellisesti, koska tiedemiehet itsekin myöntävät, että tieteelliset teoriat eivät ole absoluuttisia totuuksia? Jos siis tiedemiehet väittävät, että ulottuvuudet ovat yksiulotteisia säikeitä, jotka luovat ulottuvuudet venkuamalla itseään edestakaisin omassa pituudessaan, niin sallinnette, että kerron Teille totuuden ulottuvuuksista. Sillä mikään ei ole niin hauskaa kuin totuuden puhuminen.

Totuuden puhuminen on jopa niin hauskaa, että tarkkojen punnituksien jälkeen olen tullut siihen totuudelliseen lopputulemaan, että totuuden puhuminen on hauskaa, koska sen hauskuus ylittää tosiasiallisuuden yhdellä prosentilla, jolloin tulokseksi tulee, että asia on totuus kun se sisältää faktaa tasan kaksi prosenttia vähemmän kuin iloa.
Jos nimittäin näin ei olisi asianlaita, silloin ihminen valehtelee. Ja valheiden puhuminen ei ole lainkaan hauskaa, koska itsekin tietää puhuvansa pelkkää puppua. Tämä ensinnä hitujen rakenteesta, joka siis on totta, koska muutoin se olisi valhetta, eikä se olisi taasen yhtään hauskaa tuntea valhe hitujen rakenteesta. Ilo on vain totuuden tuntemisessa, joka perustuu omaan (tosi)asialliseen järkeen.

Valheen tunteminen onnistuu vain itsepettureilta. Se on nimittäin itsensä pettämistä väittää vaikkapa ihmisen nauttivan valehtelusta enemmän tai yhtä paljon kuin totuuden puhumisesta. Itsensä pettäjät väittävät paljon muutakin. He voivat väittää sellaistakin, että tieteellä on itseisarvo. Miten mukamas sellaisella voi olla itsessään arvoa, joka ei ole synnyttänyt itse itseään?

Tieteellä ei voi olla itseisarvoa, koska tarvitaan arvon antaja, jotta tieteellä olisi arvoa. Tieteellä on siis vain välinearvoa, kun taasen arvon antajalla on itseisarvo, koska jos arvon antajalla ei olisi itsessään arvoa, silloin Hän ei voisi antaa arvoa millekään. Tiede ei siis anna arvoaan tiedemiehelle, vaan tiedemies arvostaa tiedettä, koska muutoin tieteellä ei olisi arvoa.
Mikä funktio sitten tiedemiehessä on sellainen, jolla ei ole synnyttäjää, vaan joka on itse itsensä syy ja seuraus?

Ihmiskeholla saattaa olla synnyttäjä, jos sitä katsotaan paikallisesti. Mutta järki todistaa, että ihmisen funktiota ei ole kukaan voinut synnyttää. Ei ainakaan kukaan toinen ihminen. Yllä olevastakin nimittäin huomataan, että logiikalla on ihmiselle itseisarvoa, koska logiikka todistaa itsestään, mitä arvo on, ja miten arvoa tulee käyttää, jotta siat eivät kulkisi enää helmet kaulassaan.

Ihmisen funktio ei nimittäin voi olla erillään logiikasta, vaan jos etsitään ihmisen ominaisuuksia, attribuutteja, niin silloin yksi niistä on eittämättä logiikka. Ihminen ei nimittäin voi olla olemassa ilman logiikka, mutta ilman tiedettä ihminen tietysti pystyy olemaan erinomaisen todistetusti.

Logiikka on siis itse itsensä syy ja seuraus, eikä näin ollen logiikkaa voida todistaa olevaksi, koska logiikka on olemisen referenssi, eikä tieteellä voida päästä logiikan --olemisen-- ulkopuoliselle kielekkeellä julistamaan epälooginen totuus logiikasta. Oleminen on loogista, eikä olemista ole mikään muu voinut synnyttää kuin vain oleminen itse.

Koska siis ihmisen funktio on itse itsensä syy, silloin ihminen ei voi palauttaa itseään mihinkään, koska ei ole mitään paikkaa, mihin ihminen voitaisiin palauttaa. Ihmistä ei ole voitu siirtää sellaiseen paikkaan, missä ihmisen olisi pakko järkeillä, että Hänet pitää täältä sinne, jotta ihminen voitaisiin ymmärtää. Logiikan mukaan olemista ei voida palauttaa mihinkään, joten jos joku väittää, että ihminen voidaan palauttaa jonnekin, niin silloin tuollainen väite ei ole logiikasta --ihmisestä-- syntyisin, vaan sen sanojana on varmaankin itse Beelsepub, tai ainakin jokin CIA:n kätyri.

Täytyy nimittäin todella olla olemisen ulkopuolisella kielekkäällä, jos haluaa väittää ja siten itseään pettää, että oleminen, eli ihminen voidaan palauttaa epäloogiseksi jutuksi. Kunnioitus logiikka kohtaan on logiikan omaa loogista itsetuntoa, sillä jos logiikan arvostus ei olisi loogista, silloin logiikka olisi hyökännyt itseään vastaan, jos logiikan itsekunnioitus olisi vähässäkään epäloogista.

Logiikan on siis loogisuuden pakosta oltava itsesyntyistä, eikä ole loogista väittää, että joku muu kuin logiikka on vastuussa loogisuudesta. Logiikka sisältyy kaikkeuden rakenteeseen, eikä kaikkeutta ole mikään kaikkeuden ulkopuolinen tekijä voinut synnyttää. Tämä oli vain muuan tapa ilmaista totuus ihmisenä olemisen loogisuudesta, joka on siis siinä, kun ihminen synnyttää totuuden itsestään, eikä pidä hermostoaan oppien säilömuistina, joka tehtävä sopii kyllä hienosti kovalevylle, mutta ei suinkaan elävälle hermostolle

Koska siis on loogista olettaa ihminen pohjimmiltaan loogiseksi, silloin ihminen pystyy olemaan looginen itsestään. Itsestään looginen ihminen ei voi olla olematta kokonansa looginen. Joten ihmisen logiikka tulee esille silloin ja vain silloin, kun ihminen on sitä, mitä Hän on, eli luonnollinen.

Jos nimittäin ihminen ei toimisi luontonsa mukaan, silloin Hän ei olisi looginenkaan, koska logiikka toimii vain luonnossa, eikä logiikka pääse luonnosta, eli logiikasta ulos. Ihmisen on aivan pakko olla looginen silloin, kun Hän on luonnollinen, eli silloin, kun ihminen tuntee itsensä. Jos siis ihminen ei tunne itseään, niin se on hieman pahempi juttu, koska silloin Hän on epälooginen.
Pakollinen loogisuus ei ihme kyllä tunnu pakolta, vaan ilolta, koska vain loogisena ihminen tuntee totuuden, joka on siis iloa, eikä surua.

Epäloogisena ihmisen olisi tietysti hieman hankalaa tajuta olevansakin pohjimmiltaan looginen, koska loogisuuden tajuamisen riittää vain logiikka, eikä siihen mikään muu voisi riittääkään. Ja ihminen tajuaa loogisuuden vain silloin, kun Hän ei ns. näyttele kovista, eikä pehmoile muutenkaan, vaan Hän vain sanoo, miten asiat ovat, koska looginen ihminen ei voi sanoa sellaista, miten asiat ovat, kun ne eivät ole niin kuin ne ovat, koska asiat eivät voi olla mitenkään, jos ne eivät ole niin kuin ne ovat, koska vain siinä on logiikka, että ihminen tuntee asiat sellaisena kuin ne ovat. Loogista, eikö totta.

Aineen perimmäisyyteen ei päästä ihan millä logiikalla tahansa. Meidän tulee siksi olla absoluuttisen varmoja, että kyseessä on todellakin logiikka, eikä mikä tahansa logiikka. Koska siis yllä olevasta saimme selville, että tämä on varmasti logiikkaa, niin nyt me olemme jo varmasti niin loogisia, että meillä on voimia tunkeutua aineen perusrakenteeseen asti.

Koska siis aine on olemassaolossaan täysin loogisesti, ja koska ihmisenä olemisen luonnollinen status on luonnollisesti loogisuus, silloin me voimme olla loogisen varmoja, että me ihmiset olemme yhtä aineen perusrakenteen kanssa.

Ihmisen olemassaolo on luonnostaan täysin yhtä loogista kuin atominkin olemassaolo. Tämä ensinnä, ja toiseksi: Ihmisenä oleminen on olemassaolemista siinä, missä ihmisenkin oleminen.
Tämä oli niin looginen totuus, että voisimme ottaa pienet sen kunniaksi, mutta sen estää nyt tässä vaiheessa meidän logiikamme, joka kehottaa meitä jatkamaan matkaamme tällä loogisella tiellämme, jotta emme sortuisi asioiden vähättelyyn pienillä ollessamme.

Koska siis logiikka ei tee eroa ihmisen olemisen ja ihmisenä olemisen välillä, niin siitä näemme heti, että molemmat olemiset ovat yhtä loogisia. Ja koska siis ihmisenä oleminen on yhtä loogista kuin ihmisen kehonkin oleminen, silloin molemmat tavat olla ovat yhtä reaalisia olemisen muotoja.

Ihmisen logiikka ei siis voi hyljätä omaa kehollista ihmisyyttään, ja nousta siitä erilleen. Ja tämä erottamattomuus johtuu siis siitä, että molemmissa on kyse samasta logiikasta. Ja kaikkeudessa ei sitten logiikan mukaan ole muuta kuin yksi logiikka.
Koska jos kaikkeudessa olisi kaksi eri logiikkaa, silloin toinen logiikka ei olisi itseisarvollista logiikkaa, eikä siten olisi toinenkaan. Tällä logiikalla ei voida ymmärtää tuota logiikkaa kuin vain siinä tapauksessa, että ne molemmat ovat loogisia, eli yhtä. Sillä kaikkeushan olisi vähän tyhmä, eli epälooginen, jos kaikkeudelle ei riittäisi yksi logiikka, yksi substanssi.

Kaikkeudessa ei voi olla päällekkäisyyksiä. Päällekkäisyys on aina epäloogista, eikä näin ollen kaikkeudessa olisi logiikkaa, jos kaikkeudella olisi useita samuuksia, eli tässä tapauksessa useita logiikoita. Kaikkeus voi olla olemassa vain ja vain silloin, kun siinä ei ole olemassa hiukkaakaan samuutta.
Kaikkeudessa ei siis voi olla kahtakaan asiaa, jotka olisivat samoja. Tämän voi sanoa vain logiikka, ja jos kuitenkin kyseessä on tieteellinen totuus, niin se on tautologiaa, jonka sanoo jo logiikkakin.

Logiikka on nyt todistanut loogisesti, ettei kaikkeudessa voi olla kuin yksi alkuperäinen kappale kutakin asiaa. Jos siis usealla oliolla on sama ominaisuus, niin silloin jo järkikin sen sanoo, että se ei ole eri ominaisuus, vaan kyse yhdestä ainoasta substanssista. Tästä siis nähdään, että tämä minun logiikkani ei siis ole minun, vaan tämä logiikka on universumin rakenteeseen erottamattomasti kuuluva asia. Ihmisen logiikka on kaikkeuden substanssi, eikä looginen ihminen voi omia logiikkaa omakseen.

Kun asia on näin, silloin se asia ei voi olla mitenkään muutoin. Nyt on siis täysin selvää, että jos elektronin käytös on loogista, niin silloin elektronin logiikka on samaa logiikkaa kuin ihmisenkin logiikka. Luoja-Jumala ei taatusti ole niin tyhmä, että Hän kuvittelisi voivansa luoda useita olioita, jotka eivät eroaisi toisistaan mitenkään. Koska siis Jumalalla on logiikkaa, silloin itse logiikka julistaa jumalallisena totuutena, että myös ihmisen logiikka on samaa logiikkaa kuin Jumalan logiikka, koska jos asia ei olisi näin, silloin kaikkeudessa pitäisi olla kaksi eri Luojaa, jotka vain sattumalta luovat samoja asioita.

Mutta kahden eri Luojan olettaminen ei ole loogista, joten nyt viimeistään me voimme tunkeutua logiikallamme hitujen perusrakenteeseen, koska nyt me tiedämme, että me emme voi löytää hitujen sisältä erilaista logiikkaa, vaan mihin tahansa tunkeudemmekin, niin me löydämme aina vaan omia ominaisuuksia. Ja järkikin sen sitten sanoo jo tässä historiallisessa tilanteessa, että ominaisuutemme eivät ole meidän omia yksilöllisiä ominaisuuksiamme, vaan Jumalan universaalisia attribuuteja.

Stringteoria sanoo, että ulottuvuudet syntyvät, kun yksiulotteiset jouset värähtelevät pituussuunnassaan. Sitä stringteoria ei kerro, että mikä synnyttää stringien värähtelyn. Mutta koska kaikkeudessa kaikki värähtelee ja koska kaikkeudessa kaikki toimii syklisesti, niin voimme olla varmoja, että värähtely on kaikkeuden periominaisuus, eikä sille siis voi olla mitään syytä.

Logiikkamme vähenisi tramaattisesti, jos väittäisimme, että kaikkeuden värähtelyille olisi jokin värähtelemätön alkusyy, joka siis pitäisi löytyä kaikkeuden ulkopuolelta, sillä logiikka sanoo, että kaikkeudessa kaikki värähtelee, koska kerta kaikkeuden perusrakenteen perimmäiset hiukkaset eivät voi olla lepotilassaan muuta kuin pieniä värähtelijöitä. Stringien periominaisuus on siis tieteen mukaan värähtely, joten silloin tiede on todistanut, ettei värähtelylle voi olla olemassa mitään alkusyytä, koska muutoin stringien ominaisuus ei olisi värähtely, vaan ne ikäänkuin olisivat värähtelijöitä jonkun muun pakottamina.

Perimmäiselle ei ole komparatiivia. Me vältämme nerokkaasti logiikkamme häviämisen upottavaan suohon, kun me emme ala etsimään perimmäisille asioille mitään vieläkin perimmäisempää. Koska jos me sen tekisimme, silloin se meidän perimmäinen todellisuutemme ei olisikaan perimmäinen, koska senkin jälkeen olisi jotakin, jolle sitten pitäisi rakentaa oma tieteensä --käyttäen kuitenkin tämän kaikkeuden substansseja.
Ei siis hyvä, joten jättäkäämme epäloogisuudet hölmöläisten hellään hoivaan, koska He pitävät niitä täysin loogisina, jonka todisteena on Heidän elämänsä, sillä hedelmistään puu tunnetaan.

Loogiset lukijat ymmärtävät nyt, että kaikeuden ominaisuuksille ei voi olla mitään alkusyytä. Jos siis ulotteisuudet ovat kaikkeuden ominaisuuksia, silloin ulottuvuudet eivät synny jonkun muun synnyttäminä, vaan ulottuvuudet ovat itsestään olemassa. Logiikka siis todistaa kaikella arvovallallaan, että hidut eivät voi olla syynä ulottuvuuksien syntyyn, sillä silloin meillä pitäisi olla hitujen alkusyy, joka ei ole syynä hitujen ominaisuuksiin, kuten hituihin ulottuvuuksien syynä.

Stringteoriaa on siis nyt muotoiltava uudelleen, koska logiikka on nyt täysin aukottomasti todistanut jokaiselle loogiselle olennolle itsestään, että ei ole olemassa hituja, jotka olisivat Ensimmäinen Liikuttaja ensimmäisen liikuttajan paikalla ensimmäisenä liikuttaja. Olisi täysin hölmöä kuvitella tieteen olettamat stringit ulottuvuuksien alkusyyksi, Perimmäiseksi Jumalaksi, kun samaan aikaan tiede kuitenkin luo Big Bang -alkusyyn stringeille hihasta, eikä oikein usko muuhunkaan Alkusyyhyn.

Tiedemiehet siis väittävät, että Big Bangiin ei itsestään kuulu ulottuvuuksia, vaan vain stringeja, jotka sitten vetävät ulottuvuudet hihasta, ex nihilo! On vieläkin kerran sanottava, miten mieletöntä on väittää hituja ulottuvuuksien Alkusyyksi, jos samaan aikaan uskoo, että noille ulottuvuuksien alkusyyllekin pitää olla jokin (alku)syy, mutta josta ulottuvuudet puuttuvat potentiaalisesti ja absoluuttisesti.
Onko tiede todellakin niin jakomielitautinen, että sen pitää löytää eri syy jokaiselle perimmäiselle asialle? Ulottuvuuksille värähtelevät jouset. Aineelle Big Bang, avaruudelle inflatoorinen Big Bang jne. Miksi kaikki ei saa olla yhden ainoan jakamattoman kokonaisuuden ominaisuuksia? Sillä mitenkä tiede laittaa värähtelevät jousensa ikuisen värähtelyn tilaan?

Yhteinen logiikkamme --kaikkeuden logiikkasubstanssi-- on nyt todistanut loogisesti, että mikään hitu ei voi olla ulottuvuuksien alkusyy. Ulottuvuudet eivät siis ole materiaa eivätkä energiaa, vaan ulottuvuudet ovat mielen tila. Avaruuden aine ja energia ovat tilassa, eli avaruudessa, eikä siis aine luo tilaa, vaan aine on luotu tilaan, eli ulotteisuuteen, eli mieleen.

Olemisessa on aste-eroja. Olisi kauhistuttavan epälooginen erhe kuvitella oleminen ilman mitään perimmäisyyden status-eroavuuksia. Onneksi me kuitenkin olemme nyt turvallisesti logiikan sisällä, missä me mennään koko ajan eteen, joten meidän on nyt turha yrittää luoda uhkakuvia esimerkiksi siitä, että ihminen koostuisi vain yhdestä ainoasta jöötistä, nimittäin materiasta. Pisteellä on hankala luoda kontrastia.

Ulottuvuudet ovat siis aineettomia, mutta mitä se aineettomuus itsessään on, niin ainakaan aineeton ei logiikan mukaan ole olemattoman synonyymi. Tässä vihjaistaan ulottuvuuksien olevan ominaisuudeltaan ulottuvuussubstanssi, jolla on itsessään kuusi eri aste-eroa, ja se seitsemäs on ominaisuudeltaan totaaliulottuvuus, jolla ei ole aste-eroja, koska muutoin kaikkeus ei voisi olla yksi, jos siitä puuttuisi sellainen erilaisuus, joka sitoo kaikkeuden yhdeksi.

Kuten aiemmin on jo tunnettua näiden loogisten kirjoitusten perusteella, niin kaikkeudessa ei ole päällekkäisyyksiä. Näin siis kaikkeudessa ei voi olla kuin yksi ainoa totaaliulottuvuus. Koska siis logiikalla voidaan piirtää totaaliulottuvuus, silloin totaaliulottuvuus on tosiasia, koska logiikkalla ei voida piirtää epäloogisia juttuja, eikä edes olisi loogista uskoa kahteen eri totaaliulottuvuuteen.
Totaaliulottuvuutta alemmilla ulottuvuuksilla on kaikilla oma erityinen statuksensa. Esimerkiksi pituusulottuvuus ei ole sama kuin leveys käännettynä pituudeksi, tai päin vastoin.

Tieteen mukaan ulottuvuudet muodostuvat stringien värähtelystä. Nykytiede todistaa myös, että hiukkaset muodostuvat stringien värähtelystä. Huomataan heti, että molemmat eivät voi olla totta, joten ei uskota enää kumpaakaan tieteen totuuteen, vaan luodaan täysin uusi käsitys kaikkeuden perusrakenteesta.

Stringit eivät siis voi olla vastuussa hiukkasten rakenteesta, koska ne samat stringit ovat myös hiukkasten ulkopuolella luomassa hiukkasille liikkumatilaa. Jos esimerkiksi elektroni muodostuisi sadasta värähtelevästä stringistä, niin miten me voisimme erottaa elektronin silloin avaruudesta, kun niitä värähteleviä stringejä olisi tasaisesti kaikkialla, jotta ulottuvuudet olisivat reiätön tosiasia? Ulottuvuudet nimittäin pitää käsittää loogisiksi jatkumoiksi, joissa ei ole katkoja. Tai ainakin logiikan mukaan ei ole loogista olettaa ulottuvuuksien olevan katkollisia.

Asia ratkeaa siististä, kun me ei siis pidetä ulottuvuuksia materiahiukkasten värähtelynä, vaan me katsomme loogisesti, että värähtely on tosiasia vain ulottuvuudessa. Ilman ulottuvuutta me emme voisi millään todistaa jonkun asian olevan värähtelijä. Stringit eivät siis muodosta ulottuvuuksia, koska ne värähtelevät ulottuvuudessa.

Koska siis stringit eivät ole ulottuvuusvärähtelijöitä, silloin meidän ei tule uskoa myöskään sitä, että stringit olisivat yksiulotteisia. Koska se koettelisi aivan liikaa kaikkeuden logiikkaa uskoa, että sivusuunnassa olematon jousi olisi pituussuunnasssa enemmän kuin pisteen pituinen olio. Yksiulotteinen olio ei voi olla fakta, koska pituus olemassaolokseen vaatii ehdoitta toisen ulottuvuuden, jotta piste voidaan vedättää pituudeksi.

Olisi aivan hassua kuvitella pituus ilman leveyttä. Se olisi yhtä hassua kuin väittää, että joku olisi Isä ilman lasta. On siis logiikan itsensä tähden välttämätöntä, että mitään ulottuvuutta ei pidetä yksinään olemassaolossa, vaan ulottuvuuksissa on kyse sosiaalisuudesta. Ihminenkään ei voi olla ihminen ilman toista ihmistä. Minuutta ei voi olla olemassa ilman sinuutta. Saman periaatteen pitää läpäistä kaikki muutkin, eikä materiakaan voi jäädä ihmisenä olemisen periaatteesta paitsioon. Jumala käyttää kaikkeen vain yhtä periaatetta, koska Hän on looginen Jumala.
Tunnustetaan, että tieteen mukaan se varmaan tuntuu hassulta pitää ulottuvuuksien periaatetta samana kuin ihmisen periaatetta, mutta asialle ei nyt tässä ulottuvuudessa voi mitään, valitan.

Voimme siis olla varmoja, että pituusulottuvuus ei ole milloinkaan ollut ilman viittä muuta ulottuvuutta. Ja koska siis pituusulottuvuus ei ole sama asia kuin esimerkiksi leveysulottuvuus, niin silloin ulottuvuudet eivät ole voineet syntyä eri aikaan. Meillä pitää siis olla ulottuvuuksien ulottuvuus, joka sulkee sisäänsä kaikki muut ulotteisuudet. Ja koska meillä ei voi logiikan mukaan olla kuin vain yksi ulottuvuuksien ulottuvuus, niin tämä oli vain muuan toinen tapa sanoa, että totaaliulottuvuus on looginen totuus.

Yllä oleva oli pieni johdatus pyöreisiin stringeihin. Stringit siis kokivat yllättävän metamorfoosin, koska me huomasimme kaikkeuden logiikkaa hieman käyttämällä, että yksiulotteinen olio on looginen mahdottomuus. Stringien oli siis pakko kokea muodonmuutos stringeistä ultimatoneiksi, koska muutoin me emme olisi voineet päästä logiikalla tänne asti, jos me emme olisi menneet logiikalle sinne, minne uskossaan lujat pelkäävät mennä, koska muutoin Heidän uskonsa koeteltaisiin. To boldly go...

Tämä on todellakin tiedemiehille aivan kertakaikkisen pöyristyttävä koettelemus, jota Heidän on aluksi täysin mahdotonta hyväksyä. Mutta jo muutaman ajan kuluttua He väittävät aina olleensa tätä mieltä. Stringien muodonmuutos on täydellinen, koska tiedemiehet eivät voineet nähdä, mitä stringeistä tulee, kun logiikka käy niihin käsiksi.

Logiikka siis pyöristi jumalattomien mutkattomat jouset takaisin alkuperäiseen muotoonsa. Kaikkeuden avaruus ei siis olekaan täynnä stringejä, vaan se on täynnään ultimatoneja. Kyllä moniulotteisetkin hidut pystyvät värähtelemään, joten tämä ei ole suunnattu värähtelyä vastaan, vaan värähtelyn puolesta, jotta tiedemiehetkin saisivat väristyksiä, ja siten omakohtaisen kokemuksen kaikkeuden perusrakenteesta.

Ultimatoni-pallukoista meidän on nyt helppoa kasata aineellinen todellisuus. Ota siis tasan sata kappaletta universumin valtaenergian pyörteitä, ja anna niiden vaikuttaa toisiinsa, niin siinä on Sinulla atomaarisen todellisuuden perushiukkanen. Muuntele sen atomaarisen hiukkasen ultimatonisuhteita, niin saat siitä kaikki ne perushiukkaset, joita tarvitset luodaksesi niistä aineellisen todellisuuden.

Miksi vain sata hiukkasta? Koska kaikkeudessa pätee logiikan lait --logiikka--, joka sanoo meille, että samaa periaatetta tulee soveltaa kaikkeen mahdolliseen. Mahdottomiin asioihin periaatteita ei tietystikään voida soveltaa, joten periaate on periaate vasta silloin, kun sitä sovelletaan aina, kun vain mahdollista.

Periaatetta ei saa jättää käyttämättä, ja luoda toiminnoille uusi periaate, jos kerta jo olemassaoleva periaate soveltuu uusienkin funktioiden periaatteeksi. Koska siis kaikkeus ei tee mitään turhaa, niin se johtuu vain siitä, että kaikkeus soveltaa yhtä ja samaa periaatetta kaikkiin rakenteisiin.

Jos nimittäin kaikkeus ei näin tekisi, silloin kaikkeudella olisi päällekkäisyyksiä, joka siis olisi epäloogista, ja siten mahdotonta, koska se vaatisi samuuden olevan tosiasia. Ja samuus taasen vähentäisi erilaisuutta, ja erilaisuuden väheneminen on jo periaatteessakin mahdotonta, koska kaikkeuden periaate soveltuu vain erilaisuudessa käytettäväksi. Yksinkertaista, eikö totta!

Koska siis aineellisessa todellisuudessa nähdään kymmenjärjestelmä, silloin on vain loogista nähdä perimmäisissä hiukkasissa kymmenjärjestelmää soveltava kaikkeus, koska jos kaikkeus ei soveltaisi edes perimmäisiin asioihin ikivanhoja ja hyväksi koettuja omia perimmäisiä periaatteitaan, silloin kaikkeus toimisi epäloogisesti, eikä näin ollen logiikka pätisi ensinkään.

Kaikkeus ei siis tuhlaa mitään, eikä kaikkeus tee mitään uutta, jos asia hoituu periytyvillä ominaisuuksilla. Ja olisi hieman liian uhkarohkeaa väittää, että kaikkeuden periaatteeet eivät muka periytyisi Jumalasta, vaan kaikkeus vetäisi hihasta aina uuden periaatteen, eikä edes kokeilisi, toimisiko vanha ja hyväksi havaittu periaate aineen uusiinkiin suhteisiin.

Jumala ei olisi Jumala, jos Hän tarvitsisi asioiden hoitoon useampia kuin yhden periaatteen. Onhan se absoluuttinen totuus sekin, että Jumalalla on vain yksi Poika, koska jos Jumalalla olisi monia poikia, silloin Jumala olisi luonut kaikkeuteen päällekkäisrakenteita, eikä se olisi lainkaan loogista. Jumala on jopa niin nerokas, että maailmalle riittää vain yksi totuus. Yksi totuus pelastaa maailman niin talossa kuin puutarhassakin.
Jumalan mielestä mikään maailma ei edes tarvitse kuin yhden pelastajan, yhden totuuden opettajan, yhden lääkärin ja yhden hallitsijan, koska jos ammatteissa olisi useampi kokki, niin silloin kokit alkavat tappelemaan keskenään, josta seuraisi siis se, että maailma hukkuu...

Kaikkeus osoittautuu siis jumalalliseksi, koska me havaitsemme, että siinä pätee kaikessa yksi ja sama periaate. Elektronikin on looginen konstruktio, koska sen logiikka on samaa, mitä kaikkeus käytti tämänkin kirjoituksen esille tuomiseen. Tämä paperi on looginen siksi, koska tämän kirjoittajalla on periaate. Hidutkin toimivat luotettavasti hituina vain siksi, koska ne pitävät kiinni periaatteestaan, koska se on myös kaikkeuden periaate. Kaikkeuden periaatetta käyttävä paperi on siis itseistodisteena Periaatteesta, eli Jumalasta.

Asiasta lisää:
Internet: Physicists say universe evolution favored three and seven dimensions
Internet: About Theory of everything
Huone II: Kosminen Informaatio
Paperi: Elektroni
Paperi: Totaaliulottuvuus
Paperi: Peri Aate
X-Files: Paperi 1

Alkuun