UKON PERIAATE

Kuten tunnettua, niin meillä on vain yksi Ukko Yli-Jumala. Ukko on siitä kiva persoona, että Hän toimii aina luotettavasti ukkonamme. Ukolla on siis periaate, josta Hän pitää kiinni, sanokoot muut Jumalat Hänelle mitä tahansa. Ukko ei niin vain lähde hortoilemaan yleisen mielipiteen mukaan, eikä Häntä voi nähdä ajopuunakaan Volgan mutkassa.

Koska meidän Ukkomme on näin suurenmoinen persoonallisuus, niin myös meidän tulee käyttäytyä Yli-Jumalamme arvon mukaan kaikella ukollisuudella ja ylhäisellä jykevyydellä, jotta Ukkomme laskeutuisi periaatteessaan periaatteellisten Ukon Poikien keskuuteen. Se ei sovi Ukon Pojille käyttäytyä kuin tuhlaajapoika, joten ottakaamme jo tänä päivänä meidän suurenmoinen periaateosuutemme omaan käyttöömme, jotta meidän ei tarvitse oppia sitä omaamme kantapään kautta.

Akan Pojat ja Akan tyttäret saattavat nyt hieman pahoittaa mieltään, kun esipuheessa hehkutettiin Ukkoa niin taivaan perusteellisesti. Mutta tämä periaatteellinen paperi tulee kyllä näyttämään toteen niin Akan Tyttärille kuin Ukon Pojillekin, ettei ole mitään valittamista Ukon ylistämisen suhteen, sillä Ukon Akka suhtautuu Tyttäriinsä täsmälleen samalla periaatteella, millä Ukko toimii suhteessaan Ukon Poikiinsa.

Ukon ja Akan perillisillä ei ole periaatteessa mitään hätää, koska Ukon periaate periytyy sellaisenaan Ukon perillisille. Jos kuitenkin Ukon Pojilla on hätä, niin hädissään Pojat kuitenkaan eivät voi muuta kuin käyttää yhtä periaatetta, joka lopulta vapauttaa Pojat Ukon Pojiksi, jolloin Heillä on tasan tarkaan yhtä paljon hätää kuin Isän tykö palanneella entisellä sikopaimenella on.

Ukko toimii samalla periaatteella kuin Akkakin. Näin myös Ukon Pojat eivät periaatteessa eroa Ukon Tyttäristä, ja Akan Tyttäretkin voivat luottaa siihen, että Akan Pojatkin voivat periaatteessa käyttäytyä johdonmukaisesti, koska ketään ei ole luotu toimimaan epäjohdonmukaisesti. Periaate ei koskaan voi olla epälooginen, joten silloin periaatteen ominaisuus on loogisuus. Jos siis olisi useampia periaatteeita, silloin niiden kaikkien ominaisuus olisi kuitenkin loogisuus.

Koska siis kaikki periaatteet toimivat periaatteessa loogisesti, silloin periaatteiden periaate on yksi ja sama jolloin heti nähdään, että kaikkeudessa voi olla vain yksi ainoa periaate. Kaikkeuden periaate vain näyttää erilaiselta, koska sitä samaa periaatetta sovelletaan erilaisiin juttuihin, jolloin ymmärtämättömät eivät voi olla kuvittelematta useita perierilaisia periaatteita, koska Hehän selvästi näkevät erilaisuutta maailmassa.

JUMALAN ROSKAKORI

Voidaan tietysti kuvitella, että Jumala ei olisi jo heti alusta nähnyt, millainen loppu seuraa. Silloin Jumalalla pitäisi olla roskakori, mistä olisi löydettävissä hylättyjä periaatteita. Millainen sitten olisi täydellisen Jumalan hylkäämä periaate?

Oikeastaan on hieman mieletöntä alkaa edes kuvittelemaan täydellisen Jumalan hylkäävän yhtään mitään, mutta tässä tilanteessa asia on vain niin naurettava, että pitää ihan sitten kokeilla, miten moni voi selvityä tämän paperin lukemisesta ilman hymyn häivettäkään.
On tietysti hyvin luultava, että tätä ideaa on jo käytetty esimerkiksi sarjakuvissa, mutta en usko tämän pahentavan tämän asian uskottavuutta, kun tähän kirjaillaan tällaisia sanoja.

Täydellinen Jumala ei siis olisi täydellinen, jos Hän heittäisi keskeneräisiä luomisiaan roskoriin, ikään kuin kyllästyen niihin, ja sanoen: Ei tästäkään tule yhtikäs mitään, joten aloitetaan alusta. Ja sitten rakenteilla ollut periaate vain viuhahtaa, kun se lentää tarkasti luomishuoneen nurkassa olevaan roskikseen, jonka ympärillä on jo monia valkaistulle paperille luotuja rutattuja perimmäisiä periaatteita.

Täydellisen Jumalan hylkäämä periaate siis pitää olla täydellisen epäluotettava ja epäjohdonmukainen ja epätäydellinen. Sillä jos Jumala olisi pitänyt hylkäämäänsä periaatetta viimeisen päälle hyvänä, silloin Hän olisi lopettanut periaatteiden rustaamisen, ja alkanut luomaan jotakin toista juttua. Sillä Jumalan periaate on se, että Hän hylkää välittömästi joka ikisen loumuksensa, jotta Hän voisi jatkaa olemassaoloaan uutta luovana persoonallisuutena.

Täydellisen Jumalan periaatetta pitää siten vielä täydentää sillä, että Jumala antaa jokaiselle luomukselleen itsenäisen olemassaolon, jotta niitä ei tarvitsisi pitää olemassaolossa. Jos Jumala ei antaisi luomuksilleen itsenäistä olemassaoloa, silloin Jumalan pitäisi jatkuvasti vilkuilla taakseen, miten Hänen luomuksensa pärjäävät maailmalla.

Muuan Jumalan Poika julisti jo pari tuhatta vuotta sitten, että älkää huolehtiko. On siis hyvin luultavaa, että huolettomuus on myös Jumalan periaatteena. Siksi meidän tulee nyt täydentää Jumalan periaatetta tähdentämällä sen olevan erittäin huoletonta. Jumala ei siis voisi mennä eteen päin ja kehittyä Luojana, jos Hän loisi luomuksia, joista pitäisi huolehtia. Jumala voi päästä luomistyönsä loppuun vain, kun Hän luo huolettomasti huoltovapaita luomuksia.

Tästä siis huomataan, että maailmankaikkeus on Jumalan roskakori. Maailmankaikkeuden erilaisuus lisääntyy vain siksi, koska Jumala ei jää huolehtimaan jo luoduista luomuksistaan, vaan Hän vain heittelee olkansa ylitse jatkuvalla syötöllä ja harmonisella tahdillaan yhä lisää lisää omintakeisia ja itsellisiä luomuksiaan.
On siinä meillä täydellinen Jumala, kun Hän ei tule tänne huolehtimaan luomuksiensa pärjäämisestä, vaan Hän vain heittelee meitä yhä uusilla luomuksillaan. Pitääkö tässä ruveta ihan huolestumaan, ja alkaa heittelemään Jumalalle takaisin meidän omia luomuksiamme?

IKUISESTI LAAJENTUVA M-KAIKKEUS

Jätetään huolemme Jumalalla, ja aletaan sen sijaan käyttäytyä samalla periaatteella kuin Jumalakin. Koska siis me nyt olemme nähneet vilauksen jumalallisen periaatteen ominaisuuksista, niin sekin näky saa jo meidät ajattelemaan jumalahyväisesti niitä ajatuksia, joita tieteilijät ovat viime aikoina kuvitelleet tieteellisesti.

Kosmologit ovat esittäneet ajatuksen infiniittisyyteen laajenevasta kaikkeudesta. He tosin tekivät sen hatarien havaintojen perusteella luoden niistä vieläkin hatarampia tulkintoja. Me kuitenkin pääsimme tähän samaan, kun aloimme ajattelemaan, miten Jumala toimii. Sillä Jumalan periaatteena on, ettei Hän voi kiivetä latvaan jos Hänellä ei ole latvaa, mihin kiivetä.

Jumalallinen periaate siis julistaa, että Jumala tietää kaiken kaikesta jo heti alussa, joten Jumala on jo nyt perimmäisyydessä, mihin evoluutio vasta on johdattamassa ihmistä. Ihmisessä on kuitenkin paljon Jumalan ominaisuuksia, kuten järki, joten ihminen kuin ihminen pääsee jo nyt järjellään sinne, missä Jumala on.

Jumalallinen järki meissä siis todisti meille, että me näemme evoluutiosta katsellen Jumalan heittelevän lisää erilaisuutta kaikkeuteen, koska se sama järki todistaa sen, että erilaisuus on luonteeltaan infiniittistä. Milloinkaan kehityksen tasolta katseleva tarkkailija ei voisi nähdä kaikkeuden erilaistumisen loppuvan. Järki siis todistaa, että Jumala on aktuaalisesti infiniittinen, koska Jumala on erilainen. Erilaisuus ei olisi nimittäin erilaisuutta, jos erilaisuus olisi numeroituva suure -- Jumala ei siis voi olla numeroituva otus edes järjen mukaan, koska Jumala ei ole rajallinen ideanakaan.

Erilaisuuden tosiasia vaatii, että erilaisuutta on loputtomasti. Mikään aikakausi ei voi milloinkaan tyhjentää erilaisuuden paljastumista täydellisen Jumalan puolelta kaikkeuden evolutiiviselle tasolle. Näin siis kaikkeus ei voi muuta kuin laajentua ikuisesti. Koska jos kaikkeus ei laajenisi ikuisesti, silloin kaikkeudessa olisi rajallinen määrä erilaisuutta. Rajallinen kaikkeus ei olisi milloinkaan voinut lähteä laajentumaan, koska nyt me olemme kaikkeudessa, jonka ominaisuutena on loputon erilaisuus.

TAI SITTEN EI

Voi tietysti olla, että erilaisuudet eivät voi olla samaan aikaan aktuaalisia, jolloin aktuaalisuus ei voisi olla infiniittinen. Siitä nähdään heti, että siinä tapauksessa maailmankaikkeus ei voisi laajentua ikuisesti, koska ikuisesti laajentuva kaikkeus vaatisi, että kaikki erilaisuus voidaan tyhjentää, jolloin potentiaalisuuden pitäisi hävitä tykkänään kaikkeudesta.

Jumala! Nyt meillä on pieni ongelma; miten me saisimme laajennettua kaikkeuden infiniittiseksi siten, että meillä olisi edelleen käytettävissä infiniittinen potentiaalisi? Oletko Sinä Jumala ajatellut asian niin, että koska erilaisuutta on ääretön määrä, ja koska kaikki erilaisuudet eivät voi olla samaan aikaan samassa joukossa, niin Sinä kierrätät kaikkeutta syklisesti siksi, että jokainen erilaisuus saisi olla ainakin kerran aktualiteetti? Ymmärrätkö, mitä ajan takaa?

Koska siis itse potentiaalisuus on itsessään erilaisuus, eikä mitään erilaista voi tuhota, silloin potentiaalisuuden tosiasia vaatisi, että kaikkeus pitää supistaa sykleittäin lähes olemattomaksi, jotta siitä siemenestä kasvaisi esille uusi erilaisuus, joka ei aktuaalistaisi kaikkea täsmälleen sellaisena, millainen se joskus olisi ollut, koska erilaisuuden määrättömyys sallii äärettömän monien erilaisten syklien sykkimisen.

Aktuaalisuuttakaan ei siis voi hävittää, koska myös aktuaalisuus on itsessään erilaisuus, joten ainakin nyt viimeistään me voimme luottaa siihen, että kaikkeus ei supistu singulariteetiksi, jonka säde on nolla. Erilaisuuksien on siis loputtomasti virrattava kahden peruserilaisuuden --potentiaalisuuden ja aktuaalisuuden-- välillä.
Kuules Jumala! Eikös olisi mitään mahkua laajentaa tätä sykliä infiniittiseksi, jolloin sitä ei voisi enää supistaa takaisin, jolloin me pääsisimme eroon tuosta ikuisesti sykkivästä kaikkeudesta?

Koska jos me emme pääse eroon ikuisuuden syklistä, silloin meitä odottavat seuraavissa sykleissä hirveät asiat taasen? Sillä ei voi olla niin, että nyt tässä ikuisuuden syklissä olisimme kokeneet kaikkein pahimmat jutut, vaan itse asiassa täytyy olla niin, että me koemme jokaisessa Sinun uloshenkäyksessäsi tätä samaa!

Sillä tuskimpa asian laita olisi niin, että Sinä opetat meitä tällä syklillä sietämään paremmin hitlereitä ja saatanoita, koska jos tämän syklin tarkoitus olisi opettaa meitä jotenkin, silloin me ymmärrämme sen järjellä niin, että joskus me vapaudumme täysin syklisyydestä. Sinun uloshengityksesi lamauttaa meidän muistomme aiempien syklien merkityksistä, joten koska potentiaalisuutesi on erilaisuudeltaan infiniittinen, silloin siitä riittää jokaiseen kaikkeuden lajentumiseen aivan riittävästi kärsittävää.
Armahda jo itseäsi, ja laajenna aktuaalisuutesi aktuaaliltaan äärettömäksi, jolloin me sitten voimme hoidella kaikki hyvin päin!

Olkoon kumpi tahansa, niin vielä meillä on kuitenkin vähän aikaa suunnitella, miten Sinä Herra Jumala pääset eroon syklisyydestä. Sillä välin voimme keskittyä erilaisuuden merktykseen tälle syklille, jotta päästään edes tässä syklisä eroon noista huonouksista, jotka estävät vapauttamamme olla sitä, mitä me olemme; perierilaisia.

Perierilaisuuden tosiasia siis vaatii, että jokainen perierilainen toimii samalla periaatteella. Koska jos jos Sinä toimisit eri periaatteella kuin minä, silloin kaikkeudessa olisi periaatteellinen päällekkäisyys.

Asiasta lisää:
Paperi: Hitujen Rakenne
Paperi: Totaaliulottuvuus
Paperi: Empatia
Paperi: Logiikka
X-Files: Paperi 1

Alkuun