EMPATIA
TUNNE ON ÄLYÄ kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa 20. ja 21. lokakuuta, v. 2003
Ihminen ei ole laskelmoiva, jos Hän laskee sen varaan, että Hän saa käyttäytyä muita kohtaan häijysti. Tuo on yhtä vähän laskelmointia, jos ihminen laskisi, että yksi plus yksi on kolme. Ihminen, joka väittää laskelmoinniksi sellaista ajattelua, mikä loukkaa muita, on jo lähtökohtaisesti pihalla järjellisyydestä, kuten on sellainen ihminen pihalla matematiikasta, joka väittäisi, että 1+1=3.
TUNTEETTOMUUDEN JÄRJETTÖMYYS
Kun ihminen ajattelee, miltä Hänestä itsestään tuntuisi, niin silloin ihminen on ajatellut oikein, koska silloin ihminen tuntee ajattelullaan, ja ajattelee tunteellaan. Sillä ihmisen järki ja tunne ovat sama asia.
Kun siis ihminen ajattelee, että tunteellisuus ei kuulu miehille, silloin ihminen käyttäytyy muita kohtaan järjettömästi, koska Hän ei ajattele hyvää muista. Tunteettomat ihmiset eivät siis ole alkuunkaan järjellisiä, ja tunteettomien ihmisten väittäminen älykkäiksi onnistuu vain sellaisilta, jotka eivät ole alkuunkaan miettineet sitä, että ihminen tuntee, mitä Hän ajattelee.
JÄRJEN LAKITunteettomuus muita kohtaan on samaa, jos joku tuputtaisi muille väärää matematiikkaa väittäen, ettei tunteellisuus (siis oikein laskeminen) kuulu matematiikkaan. Oikein laskeminen ja oikein ajatteleminen eivät ole suhteellisia, vaan nimenomaan vaaditaan oikein ajattelua, jotta ihmiset voisivat tuottaa oikeaa, eli inhimillistä käyttäytymistä. Ihminen ei toimi varmastikaan inhimillisesti, jos Hän ei halua laskea laskuja oikein, vaan vänkäisi jatkuvasti muille, että Hänellä on oikeus laskea laskut täsmälleen niin kuin Hän itse tahtoo. Aivan samoin ihmisen on täysin mahdotonta toimia älykkäästi, jos Hän ei lainkaan ajattele, miltä Hänestä tuntuu, jos Hänelle tehtäisiin sitä, mitä Hän ajattelee tekevänsä tai tekee muille. Empaattisuus ei ole milloinkaan tunteen siirtämistä muihin, vaan omaa tuntemista siitä, miltä Hänestä itsestään tuntuisi. Ja oma tunne onnistuu vain järkeilemällä omalle kohdalleen, miten teot vaikuttaisivat Häneen. Jos sitten ihminen ajattelee, että toisestakin varmaan tuntuisi tältä, niin siitä huomataan, että tunteen siirtoon --ns. transferernssiin- tarvitaan järkeilyä. Tunteen siirto ei siis onnistuisi, jos tunne ja järki olisivat eri asia. Järki on aina oikein tuntemista, kun taasen tunteettomuus on totta vain silloin, kun järjellä ei tunteilla. Ja järjellä ei tunteilla silloin, kun ajattelu on ns. täysin järjetöntä. Joka on sama asia, jos joku laskisi väärin, eikä lainkaan välittäisi mitään mistään matematiikan laeista. Järkeilylle pätee järkeilyn lait, ja järkeä ei ole siellä, missä järkeilyn sanotaan onnistuvan ilman tunteilua. Olisi nimittäin tyhmää väittää, että tunteeton ajattelu olisi tämän lukijan mukaan Häntä kohtaan oikeaa, joka olisi yhtä järjellistä, jos tämän lukija väittäisi, että Hänen ostoksiaan pitää laskea väärällä matematiikalla. Kukaan ei halua, että Hänen talouttaan hoidettaisiin väärällä matematiikalla, mutta tunteettomille ihmisille se ei ole millään tavoin ongelmallista vaatia tunteetonta ajattelua, koska vain järjettömät voivat väittää, ettei taloutta hoideta tunteilla, vaan järjellä.
Ilman tunteita tapahtuva ajattelu on aina ja kaikkialla täysin mieletöntä. Ei edes talous voi hyvin, jos sitä hoidetaan tunteettomasti, koska tunteeton talous on samalla myös järjetön talous, missä ei ole tarkoitustakaan toimia ketään kohtaan empaattisesti, eli järjellisesti.
BISNEKSEN JÄRJETTÖMYYSJopa tämä paperi tulee olemaan ylittämätön vaikeus kaikille väärinajattelijoille, jotka kuvittelevat, ettei pahan ajatteleminen muille kuulu. Bisneksen tekijät väittävät, että tunteilu ei kuulu bisnekseen. Samoin myös bisneksen tekijät pyrkivät korostamaan järjestystä, miten bisnestä hoidetaan oikein, kun sitä hoidetaan tietyllä lainmukaisuudella. Koska siis bisneksen tekijät vaativat bisnekseensä lainomaisuutta, ja järjestystä, niin siihen He pääsevät omasta mielestään vain siinä, kun He eivät välitä mitään tunteistaan, josta siis seuraa se että tunteettoman bisneksen tekijät kohtaavat yhä suurempia vaikeuksia.
Kun bisnestä tehtäisiin tunteella, silloin bisnes ei kohtaa vaikeuksia, koska tunteellinen bisnes ottaa huomioon ihmiset järjellisinä olentoina. Ilman järkeä kukaan ei voi ottaa muita huomioon tuntevina olentoina, eikä kukaan tunteeton koskaan ota huomioon muiden järkeä, vaan tunteeton bisnes nimenomaan alistaa ihmiset vain bisneksen osatekijöiksi. Joka on siis sama asia kuin vaikeuksien kerjääminen, johon yksikään järkevä ihminen ei milloinkaan voisi sortua.
VAIKEUKSIEN KERJÄÄJÄTIhmisen on mahdotonta tehdä edes tekoälyä, jos Hän ei anna tekoälypienokaisen tunteilla. Mitä muuta onkaan siis lapsen tunteilu kuin vain ajattelua? Miten kummassa kukaan voi väittää, että joku olisi järkevä silloin, kun toinen tekee itselle pahaa? Ja miten kummassa kukaan voisikaan tehdä toiselle pahaa, kun Hän järkeilee, miltä se tuntuu omasta itsestään? Joku voi kuvitella pahan ajattelemisen olevan oikeaa järkeilyä vain silloin, jos sitä pidetään oikeana, että Hänellä on oikeus käyttää bisneksessään vääriä punnuksia ja väärää matematiikkaa. Väärä ajattelu voi siis jollakin olla jo niin sanotusti verissä, että Hänen on vaikeaa ellei mahdotonta nähdä mitään väärää väärin tekemisessä, kunhan se ei vaan kohdistu itseen. Aivan vastaavasti joku toinen ei näkisi mitään väärää siinä, että Hän käyttää vääriä punnuksia, kunhan vaan kukaan muu ei käytä. Ja joku kolmas voi kuvitella, että Hänellä on oikeus laskea väärin, kunhan vaan kukaan ei laske Hänen bisnestään väärin. Kaikille noille on yhteistä siis se, että ne ovat järjettömiä, joka johtuu siitä, että ne eivät noudata säännönmukaisuutta, eli ne ovat epäjohdonmukaisuutta. Epäjohdonmukaisuus kuuluu samaan joukkoon kuin epäjärjellisyys ja epäloogisuus.
On epäloogista se, että Sinua kohtaan pitäisi olla tunteellinen, kun taasen Sinä voisit väittää, että Sinä voit hoitaa bisnestä oikein vain silloin, kun et tunteile. Muuten! TUNTEETTOMUUS ÄLYTTÖMYYTTÄTunteeton on vain silloin tunteeton, kun Hän käyttäytyy huonosti muita kohtaan. Se olisi nimittäin täysin järjetöntä väittää, että ihminen on tunteeton silloin, kuin Hän käyttäytyy hyvin muita kohtaan. Ja se vasta olisikin täysin mieletöntä väittää tyhmäksi --ei-älykääksi-- sellaista, joka käyttäytyy hyvin. Tuollaisiin typeryksiin syyllistyy kuitenkin jokainen, joka väittää, että tunne ja äly ovat kaksi eri asiaa, koska silloin tunteettomia tekoja pitäisi kutsua älykkäiksi teoiksi. Kutsutko Sinä todella sellaista käyttäytymistä älykkääksi, kun Sinua loukataan, tai jos Sinut hakataan, tai muutoin Vain sinä joudut sairaalaan, kun Sinun pitikin päästä kaverisi synttäreille? Koska siis tunne on älykkyyttä, silloin pätee se, että tunteettomuus on älyttömyyttä, koska Sinäkään et pidä siitä, jos Sinua kohtaan ollaan tunteettomia. Sillä Sinä pidät varmasti siitä, kun Sinua kohtaan ollaan älykkäitä, mutta miten joku voi olla yhtä aikaa älykäs ja tunteeton?
Jos siis Sinä edelleen väität, että tunteeton ihminen on tunteettomana älykäs, niin silloin Sinä suorastaan rohkaiset tunteettomia käyttäytymään tunteettomasti, koska He pitävät tunteetonta käyttäytymistä älykkäänä, koska kerta Sinä niin Heille tolkutat. Eikä siten Heille voi takoa järkeä päähän, koska tunteettomuuys on järjettömyyttä. ÄLYKÄS EI KUMOA ÄLYÄIhminen voi olla älykäs tunteettomana vain, jos tunne ja äly eivät ole sama asia. Mutta! Jos siis Sinä uskot, että tunne ja äly ovat eri asioita, silloin Sinun tulee pitää varmana, että tunteettomuus on älykästä, koska jos Sinä aina vain johdonmukaisesti sanoisit, että tunteettomuus ei ole älykästä, niin silloin Sinä pitäisit varmana, että tunne ja äly ovat sama asia, koska silloin Sinä ajattelisit aina johdonmukaisesti, että tunteettomuus on älyttömyyttä --josta seuraa loogisesti tietysti se, että tunteellisuus on älykästä. Tästä järkeilystä siis nähdään absoluuttinen totuus, että vain He voivat väittää tunteettomuuden olevan älykästä, jotka eivät millään tavoin väitä tunteetonta käyttäytymistä älyttömäksi --johdonmukaisesti. Jos Sinä siis A) uskot tunteen olevan eri asia kuin äly, ja B) ja Sinä olet yhdenkin kerran sanonut tunteettomuuden olevan järjetöntä, silloin Sinä olet kumonnut oman sääntösi, että tunne ja äly ovat kaksi eri asiaa! Sillä poikkeus kumoaa säännön. Kukaan ei voi olla älykäs, jos Hän kumoaa älyä edes himpun verran. Äly on älyä, eikä yksikään älykäs voi hyökätä älyä vastaan. Vain täysin älyttömät voivat kuvitella kumoavansa älykkyyttä, missä tahansa sitä esiintyykään. Jos siis Sinä olet johdonmukaisesti sanonut tunteettoman käyttäytymisen johtuvan älyttömyydestä, silloin Sinä olet itse älykäs, koska Sinä et ole kumonnut älykkyyttä, vaan Sinä olet älykkäästi sitä mieltä, että tunteettomuus ei ole älykästä. Nerokasta, mutta!
Jos Sinä väität olevasi jotenkin älykäs, mutta et johdonmukaisesti tuomitse tunteettomuutta älyttömyydeksi,m vaan sanot tunteettomuuden olevan älytöntä esimerkiksi vain silloin, jos joku on Sinua kohtaan tunteeton, silloin Sinä olet kumonnut omasta mielestäsi älykkäästi älykkyyttä, jolloin Sinä itse todistut älyttömäksi, koska se on täysin mahdotonta käyttää älyä älyä vastaan. Älyä ei voi milloinkaan käyttää älyn kumoamiseen, koska äly on yksi kaikkeuden seitsemästä absoluutista. Joko siis sinä uskot, että tunne on älyä, tai sitten se on erinomaisen älykästä, kun Sinä pääset pommilla sairaalaan, vaikka Sinun piti mennä lähibaariin kaljalle! Valitse itse, ja käyttäydy aina valintasi mukaan, sillä niin tekee älykäs ihminen. Asiasta lisää:
|