Poliitikot nauttivat aina minimipalkkaa. Poliitikoiden palkka on lakiin perustuva minimipalkka, vaikka laissa ei lukisikaan yhtään minimi-sanaa. Sillä systeemin hallitsijat itse todistavat, että He eivät pysty pätevään työhön, jos He eivät saa minimipalkkaa. Poliitikot eivät siis voi vaatia itselleen sellaista palkkaa, joka olisi yli sen, jolla He voivat ajatella järkevästi, vaan poliitikot nimenomaan omilla palkkavaatimuksillaan ovat määrittäneet sen palkan, jolla yhteiskunnassa vain voidaan elää onnellista elämää.
Poliitikot eivät voi mitenkään todistaa, etteikö poliitikon palkka olisi lakiin perustuva minimipalkka. Koska poliitikot eivät voi saada laitonta palkkaa, silloin on päivän selvää, että poliitikot ovat itseasiassa määritelleet, mikä on kullekin ajalle sopivin lakiin perustuva minimitoimeentulo.
Sillä juurihan poliitikot pääsivät siihen tulokseen, ettei presidentilläkään saa olla mitään sellaista, jota laissa ei ole sanottu. Näin siis poliitikotkaan eivät voi nauttia julkisen vallan haltijoina muuta kuin laillista palkkaa. Poliitikoiden palkkaus pitää perustua lakiin.
Koska siis yhteiskunnassa suurin osa ihmisistä nauttii alempaa palkkaa kuin poliitikoiden minimipalkkaa, silloin on ilman muuta selvää, miksi ihmiset eivät ole niin onnellisia kuin rikkaat. Se johtuu vain siitä, että poliitikot eivät ymmärtäneet, että He nauttivat lain mukaista minimipalkkaa, koska poliitikoiden palkkaus ei voi perustua laittomuuteen. Koska jos poliitikoiden palkkaus ei perustuisi lakiin, niin miten silloin poliitikot onnistuivat luomaan itseään varten palkkiotoimikunnan ilman lainsuojaa?
Poliitikot eivät voi perustella palkkansa suuruutta sillä, että Heillä on suuremmat menot kuin köyhillä, koska poliitikoilla ei ole laillista velvoitetta olla suurkuluttajia. Jotta siis poliitikot voisivat perustella, miksi poliitikoiden minimipalkka pitää olla satakertainen minimitoimeentuloon verrattuna, silloin poliitikoilla pitää olla laki, joka velvoittaa poliitikot rangaistuksen uhalla kuluttamaan luonnon varoja satakertaa enemmän kuin tavikset.
Minkä rangaistuksen poliitikot ovat määränneet itselleen, jos He eivät kuluta luonnonvaroja määräämättömästi enemmän kuin köyhät? Onko se sanktio ehkä tuo vanha tuttu itkuvirsi: Me emme voi olla päteviä, jos meille ei makseta minimipalkkaa, jolla me vain hoitaa työmme pätevästi. Siis poliitikot ovat määränneet, että Heidän pitää itkeä, jos Heillä ei ole varaa kuluttaa luontoa torsoksi! Tuskin on järkeä olettaa poliitikoiden saavan mitään muuta rangaistusta kuin vain oma poliittinen surkea vollotus ja jatkuva kitinä, jos Heille ei anneta laillista oikeutta tuhota maapalloa omalta osaltaan kaikin käytettävissä olevin laillisin keinoin.
Kansan siis pitää kustantaa poliitikoille onnellinen elämä, koska muutoin poliitikot olisivat kovin onnettomia, jos Heidän pitäisi kuulua taviksiin. Tavisten ei siis pidä ajatella olevansa poliitikoita huonommassa asemassa, koska poliitikot ovat kiistattomasti taviksia tyhmempiä, sillä tavikset sentään pystyvät elämän sillä summalla onnellisesti, joka saisi poliitikot itkeä vollottamaan koko vaalikauden, miten Heidän pitää tehdä huonoja lakeja, koska Heille maksetaan alle sen minimin, joka kuuluu maksaa hyvästä lain laadinnasta.
Voi tietysti hyvinkin olla, että poliitikoilla ei vielä ole lakia siitä, että Heidät velvoitetaan rangaistuksen uhalla olemaan rikkaiden, eli siis suurkuluttajien puolella. Jos nimittäin rikas eivät ole sama asia suurkuluttaja, niin miksi sitten rikkaat tarvitsevat enemmän rahaa? Jos nimittäin ihminen ei ole suurkuluttaja, silloin Hän tulee toimeen vähälläkin rahalla. Ovatko köyhät suurkuluttajia, mukamas?
Kun siis poliitikot puhuvat, miten kulutusta pitää saada pienemmäksi, jotta planeetta säilyisi pari vuotta kauemmin, niin tuo puhe ei voi koskea poliitikoita, koska laki velvoittaa poliitikot kuulumaan suurkuluttajiin. Poliitikot eivät voisi nimittäin kuulua rikkaisiin, jos se ei olisi lakiin perustuva velvoite, että poliitikoiden pitää kuulua rikkaiden joukkoon. Poliitikoiden ei tarvitse edes perustella järjellä kellekään, miksi poliitikot ovat rikkaiden puolella, koska laski sanoo täysin selvästi, että poliitikoiden pitää saada minimipalkkaa, koska muutoin poliitikoilla olisi laillinen velvollisuus ajatella epäpäteviä lakeja.
Planeetta tuhotaan siis täysin laillisesti, koska poliitikot saavat aina vain minimipalkkaa. Sillä poliitikoiden palkalla planeettaa ei voi tuhota päivässä, kuten Roomankin tuho kesti pari päivää, mutta se tuhoutui silti. Näin siis poliitikot ajattelevat, että se on planeetan kannalta erinomainen asia, kun se tuhotaan vain hiljaa hivuttaen.
Se ei olisi lainkaan hyvä asia, jos planeetta saisi elää miljardeja vuosia, koska silloin poliitikoille ei silloin voitaisi maksaa minimipalkkaa, vaan He joutuisivat tulemaan toimeen vähällä. Se ei taasen olisi minkäänlainen älykkyyden merkki poliitikoille, jos Heidän pitäisi tulla toimeen älykkäästi, joten tästä syystä poliitikoiden on täysin pakko tuhota planeetta vain laillisin keinoin, koska jos planeetta tuhottaisiin laittomasti, niin siitä ei takuulla hyvää seuraisi. Vain laillinen tuho planeetan hyödyttää rikkaita.
Planeetan ei voida antaa kuolla luonnollista kuolemaa, puhumattakaan siitä, että se eläisi pidempää kuin tiedemiehet ovat teorioissaan antaneet sille ikää. Niinpä ainoa keino saada planeetan kuolemasta täysi hyöty rikkaille on vain siinä, että rikkaat murhaavat sen laillisesti käyttäen siihen murhaan laillista huippupoliitikon minimipalkkaa, koska muutoin poliitikot eivät voisi tuhota planeettaa.
Mikä siis olisikaan laillisempi keino tuhota kaikki elämä kuin se, jota poliitikot käyttävät. Kuuluminen rikkaiden puolelle on siis äärettömän laillista, koska jos poliitikot kuuluisivat köyhien puolelle, silloin He eivät voi perustella äänestäjille, miksi Jeesus sanoi rikkaille, että köyhät Teillä on aina keskuudessanne. Koska jos poliitikot kuuluisivat köyhiin, silloin He olisivat köyhien puolella, jolloin rikkaat kuuluisivat köyhiin, eikä kukaan olisi enää köyhä.
Sillä poliitikot toteuttavat hyvän vain sille puolen, mihin He omasta mielestään laillisesti kuuluvat. Koska jos poliitikot käyttäisivät valtiota kaikkien hyväksi, niin silloin poliitikot eivät voisi kuulua puolueisiin, puhumattakaan kuulumisesta rikkaisiin.
Koska siis meillä ei ilmeisestikään ole lakia siitä, mille puolen poliitikoiden pitää laillisesti kuulua, silloin voisi herätä pienoinen epäillys, että poliitikot ovat vain oman uskomuksensa mukaan rikkaiden puolella. Mutta tämähän on silloin täysin oikein laillista, että poliitikot kuuluvat uskomuksensa mukaan rikkaiden puolelle, koska poliitikot ovat säätäneet uskonnonvapauslain, joka sanoo täysin selvästi, että poliitikoilla on laillinen vapaus uskoa olevansa rikkaita.
Koska siis poliitikoille kuuluu laillinen oikeus uskoa olevansa rikkaiden puolella, niin tuo oikeus ei tietystikään voisi toteutua, jos poliitikoille ei maksettaisi minimipalkkaa. Näin siis nähdään päivän selvästi, että poliitikoille pitää maksaa minimipalkkaa, koska sen sanoo uskonnonvapauslaki. Uskonnonvapauslaki siis on se laki, joka määrää poliitikot maksamaan itselleen minimipalkkaa, koska jos poliitikoilta puuttuisi laillinen oikeus uskoa vapaasti, silloin He joutuisivat vaatimaan suuremman minimipalkan, jotta He pystyisivät säätämään pätevästi jonkun toisen lain, jonka mukaan Heille kuuluu maksaa minimipalkkaa, jotta Heillä olisi laillinen velvoite kuluttaa kaikki luonnonvarat ennen kuin Jeesus tulee toisen kerran.
Poliitikot ovat siis hartaita uskovia, jotka tekevät kaikki lait vilpittömästi taivasta ajatellen. Taivaaseen ei tietystikään pääse, jos tämä planeetta säilytettäisiin luonnontilassa, joten poliitikoiden pitää tällä tavoin nyt perustella, miksi planeetta pitää tuhota vain laillisin keinoin.
Luonnosta me näemme, miten luonto noudattaa kaikessa minimin saavutettavuuden lakia. Esimerkiksi suora on pituuden mimini kahden pisteen välillä. Koska siis minimi on luonnon laki, niin silloin me heti tajuamme, että luonnossa mitään työtä ei voida tehdä kuin minimipalkalla. Luonnon laki sanoo, että kaikki työt on aina tehty ja tullaan aina tekemään minimaalisella palkalla, koska jos näin ei olisi asian laita, silloin esimerkiksi poliitikot eivät olisi koskaan voineet säätää yhden yhtäkään lakia. Tai ehkäpä olisivat, mutta silloin ne lait olisivat epäpäteviä, koska ne olisi tehty alihintaan.
Luonnonlaki työn minimiarvosta siis sanoo, että jos ihminen ei tee työtä, silloin Hänen arvonsa todistaa, millä arvolla lakiyhteiskunta oikeasti arvostaa kaikkia ihmisiä. Sillä laki työn minimiarvosta todistaa, että se on työ, jolla on minimiarvo, eikä siihen vaikuta mitään ihmisen arvo. Katsotaan tätä asiaa siten, että jos Paavo Lipponen ei tekisi työtä, silloin Hän saisi vain minimiperustoimeentulon. Mutta kun Hän tekee poliitikon työtä, silloin Hän saa poliitikon työn minimiarvon, jolla vain poliittista virkaa voidaan hoitaa pätevästi.
Oikeasti siis Paavo Lipposen ihmisarvo on täsmälleen sama kuin kenen tahansa köyhän, sillä jos esimerkiksi joku toinen köyhä tekisi poliitikon virkaa, silloin Hänelle maksettaisiin myös poliitikon minimipalkkaa, koska tämän sanoo luonnonlaki.
Näin siis tänään on nähty, että se onkin työ, joka on sinänsä arvokkaampi kuin ihminen. Eduskunnan puheenjohtajan työ sinällään on sata kertaa arvokkaampi asia kuin itse Paavo Lipponen, koska jos Paavo Lipponen ei tekisi työtä, silloin luonnonlaki antaisi Hänelle ainoastaan minimipalkan siitä hyvästä, että Hän toimittaa Ihmisen Virkaa.
Koska siis mikä tahansa työ on arvokkaampi kuin ihminen, silloin poliitikot tekevät väärin, jos He ottavat työn minimiarvon itselleen, eivätkä anna sitä Työlle itselleen. Sillä nyt on päivän selvää, että poliitikoiden mielestä työ ja ihminen ovat kaksi eri asiaa, joten ihmiset ovat laittomia, jos He omivat työn arvon itselleen väittäen jopa olevansa tuo työ, jota He tekevät. Perustuslain mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, joten poliitikko on rikollinen, jos Hän ottaa työn arvon itselleen.
Joku voi nyt kysyä, että missä tuo Työ sitten on, jolle työnarvo muka kuluisi. Kysymys ei suinkaan ole tyhmä, vaan se erittäin hieno osoitus kysyjän järjestä. Se on yhtä hyvä kysymys, kuin poliitikon kysymys, jolla poliitikko haluaa osoittaa kansalle, että Hänellä ei suinkaan ole vastauksia, vaan poliitikko kuin poliitikko pystyy aina kysymään kansalta oikeita kysymyksiä, jotta poliitikoiden ei tarvitse joutua työstään vastuuseen, eikä poliitikoiden tarvitse itse tehdä mitään ajatustyötä, kun He vain osaavat kysellä kansalta oikeita kysymyksiä. Poliitikoilla ei ole vastauksia, vaan vain kysymyksiä, joten siksi He ovatkin kuin pieniä lapsia.
Työ on tietystikin sama asia kuin kansanedustajien eläkevakuutuslaitos. Sillä tämäkin on luonnon laki; kansanedustajat saavat nimittäin luonnonlain mukaan myös minimieläkettä. Sillä jos poliitikot eivät saisi minimieläkettä, silloin poliitikot tietystikin korottaisivat eläkkeitään niin kauan, kunnes saavutetaan minimaalisen pieni eläke, jolla vain poliitikot pystyvät tulemaan toimeen --ilman työtä.
Huomataan siis päivän selvästi se totuus, että poliitikot toimivat aina luonnonlain mukaan; Poliitikoiden on täysin mahdotonta arvostaa ihmistä sinänsä, koska vain työlle voidaan antaa minimaalinen arvo, joka on aina se hinta, jolla työ voidaan tehdä. Se on siis luonto, joka arvostaa ihmisen minimihintaiseksi. Luonnonlaki siis antaa ihmisille perustoimeentulon, eikä siihen tarvita mitään politiikkaa, koska poliitikotkin saavat vain luonnonlain mukaisen minimaalisen hinnan siitä, että He tekevät poliitikon työtä. Huomatkaa, että se on Työ, jolle maksetaan, eikä suinkaan työntekijälle.
Työntekijä on luonnonlain mukaan aina oikeutettu vain minimaaliseen perusturvaan, mutta jos Työ käyttää ihmistä itsensä toteuttamiseen, silloin Työlle kuuluu ihmisarvoa korkeampi minimiarvo, koska Työ ei voi kokea muuta kuin minimihintaisen emergenssin, kuten ihminenkin. Jotta asiasta tulisi keskipäivän selvä juttu, niin nyt me voimme ottaa kaksi työtä, jotka ovat tuottaneet samanlaista.
Toinen niistä on urakoitsijan tekemä laatikkomainen hometalo, ja toinen kaunis ja monimuotoinen talo, joka on tehty talkootyönä. Nyt huomataan välittömästi, että molemmat on tehty minimihintaan, koska mikään muu ei ole mahdollista.
Poliitikoiden työ on siis täysin näennäistä, ellei peräti sijaistyötä, koska kaikki, mitä poliitikot tekevät, johtuu luonnonlaista, joka itsessään julistaa universaalista totuutta, että mitään työtä ei voida kuin vain minimipalkalla. Sillä luonto ei ole tuhlari, vaan luonnossa kaikki huippuarkkitehdin viivaa myöten on aina minimaalinen suoritus. Jos siis näet jossakin ilmaiseksi tehtyä hyvää työtä, niin sekin johtuu tasan tarkkaan vain luonnonlaista, koska luonnossa mikään muu ei voi olla mahdollista.
Joku maalarikin on voinut töhertää satavuotta sitten jossakin pimeässä pirtissä maalauksia, eikä Hän saanut niistä itse penniäkään, koska Hän teki ne minimaaliseen hintaan. Ei siis mikään ihme, että taidemaalarit kuolevat, koska He tekevät työnsä minimaaliseen hintaan! Ja kun ne taulut nyt roikkuvat rikkaiden seinillä, niin nytkin huomataan, että rikkaat eivät ole voineet maksaa niistä ylihintaa, vaan rikas voi ostaa minkä tahansa ilmaiseksi tehdyn taulun vain minimihintaan. Poliitikot itse ovat tästä huipputodiste, koska Hekin haluavat elää mahdollisimman halvalla.
Poliitikoiden olisi mahdotonta elää mahdollisimman halvalla, jos He saisivat työstään ylihintaa! Koska siis poliitikotkin haluavat päästä elämästä eroon mahdollisimman edullisesti, niin nyt huomataan, että tuo halu perustuu luonnon minimilakiin. Luonnossa vallitseva minimi sanoo, että jos poliitikko ei halua maksaa huippukalliista asunnostaan liikaa, niin silloin poliitikon on saatava työstään minimipalkkaa. Poliitikon on siis saatava minimipalkkaa huippukalliin asunnon ostamiseen, koska muutoin poliitikon elämä --josta on jäljellä jotain parikymmentä vuotta-- tuntuisi poliitikosta itsestään aivan liian kalliilta.
Koska tässä on äärettömän älykkäästi perusteltu, mihin (luonnon)lakiin poliitikoiden rikkaus perustuu, niin suosittelen rikkaille, että He ostavat tämän perustelun rahatta ja hinnatta, ja naulaavat tämän sen ristin yläpuolelle, johon He ovat jo totuudenpuhujan mielessään naulanneet.
Jos nimittäin joku perustelisi totuutta paremmin, mihin lakiin poliitikot voivat vedota määritettäessä poliitikoiden seuraavan palkkakuopan jälkeistä minimipalkkaa, niin tietystikin poliitikot saisivat siitäkin hyvän syyn siihen, miksi Heidän ei tarvitse kuunnella totuuden ääntä.Laki uskonnon vapaudesta siis velvoittaa lakiuskovat olemaan kuulematta totuuden ääntä, koska totuus ei koskaan ole lainalaista. Jos näin on asian laita lakiuskovien suhteen, niin vieläkin paremmin tämä totuus sopii lainsäätäjiin, poliitikoihin.
Poliitikoilla on siis täydellinen oikeus olla kuulematta totuutta, koska muutoin Heillä ei olisi oikeutta säätää lakeja. Jos jos poliitikot eivät voisi säätää lakeja, silloin He eivät voisi nauttia huippupoliitikoiden minimipalkkaakaan. Ja jos poliitikoilla ei olisi laillista oikeutta minimipalkkaan, niin silloin Heillä ei olisi oikeudellista velvollisuutta kuulua suurkuluttajiinkaan. Ja jos poliitikot eivät saisi laillisesti kuulua suurkuluttajiin, silloin poliitikoiden ei tarvitsisi säätää lakia edes biodiversiteetin puolesta, koska silloin luonnon monimuotoisuus säilyisi ilman lakiakin.
Poliitikot siis tarvitsevat huippupolitiikon minimipalkkaa, jotta He voisivat suojella luontoa. Tämä oli vain toinen tapa sanoa, että jokaiseen poliitikoiden lakiin on sisään rakennettuna poliitikoiden laillinen minimipalkkaus. Kiitos, kun jaksoit lukea tänne asti. Mutta muista, että tällä kertaa Sinun tulee käyttää hyvin desinfioituja nauluja, koska silloin edellisellä kerralla naulasi olivat niin likaisia, että niistä jäi niin ikävät stigmatkin.
Asiasta lisää:
Paperi: Maksimipalkka