12.05.2004 |
Tervetuloa Wälkommen till Welcome to |
Valtakunnan |
Ajankohtaista | Tiedotteet |
PSYKOLOGIA, POLIITIKKOJEN PAKKOLIIKKEET ja NIIDEN FASILITOINTI10. ja 12. toukokuuta, v. 2004Nykyinen psykologia ei hyödytä ihmistä. Psykologia on kokonaan sellaisen ihmisen puolella, joka perustaa kaikki pelkoon. Mutta itse ihminen ei tullut tänne pelkäämään, vaan nauttimaan elämästä, eli rakastamaan elämää. Tätä totuutta ei voida psykologisoida, eikä virallinen psykologia voi mitään muuta kuin pyöritellä päätään, että jopas hassuja puhut, ellet peräti ole sen sortin hullu, niin kuin me olemme tällaiset puheet ennalta virallisesti määrittäneet.
Kun joku itseään muita parempana pitänyt ehdotti jotakin Jeesuksen kuullen, Jeesus aina kysyi: Mitä se ihmistä hyödyttää? Jeesus näki, että niin maalliset kuin uskonnollisetkin päättäjät osasivat kyllä siivilöidä hyttysiä, mutta eivät lainkaan huomanneet keitossaan olevia kameleita. Hyttysten siivilöintiä on esimerkiksi se, onko 10 pennin yleiskorotus rikkaiden hallitsemalle yhteiskunnalle parempi kuin 20 pennin korotus. Huomataan siis, että poliitikoilla on pakkoliikkeitä, ja että poliitikot puolustelevat tekojaan itselleen. Eivätkä psykologit edes päivittele poliitikkojen puheita tai tekoja, koska psykologit toimivat täsmälleen samalla periaatteella kuin valtiovalta, eli poliitikot ja tuomarit. Itse asiassa psykologit oikeuttavat ihmisten keskinäisen kilpailun ja koko kilpailuun perustuvan yhteiskunnan sillä, että He luovat jatkuvalla syötöllä mitä kummallisempia psykologisia hilavitkuttimia, joiden mukaan ihmisten ajatellaan toimivan, kun perusoletuksena on Homo Ludio Ludio. Kun psykologit huomaavat, että ihmiset puolustelevat tekemisiään ja sanomisiaan, niin He ovat siinä samalla nielleet kamelin kuin vettä vain, kun He itse alkavat puolustelemaan psykologialla, että ihmisen puolustus kaltaisiaan vastaan on täysin normaalia, eikä siinä ole mitään väärää. Psykologeille ei tule edes mieleen verrata yhteis/ihmiskuntaa mihin tahansa eliöön, tai assosiaatio-olentoon, kuten muurahaispesään, ja huomata, että terveen eliöiden kehojen yksittäiset solut eivät hyökkää kehonsa muita soluja vastaan, joten niin niiden ei tarvitse myöskään käyttää minkäänlaista (jälki)puolustelua toimintansa oikeuttamiseksi. Kun ihminen on asettanut itse itsensä muiden päättäjäksi tai parantajaksi tai tuomariksi, niin silloin Häneltä tulee vaatia ehdotonta terveyttä. Ehdottomaan terveyteen kuuluu elämän ymmärtäminen itsestään. Elämää ei ole ymmärretty, jos puhutaan vain opin mukaisia totuuksia, tai parannellaan oppeja, kun havaitaan, että opista puuttuu vielä se ja tuo episykli, jotta sokeiden johtama sokeain yhteiskunta tulisi siltäkin osin täysin opin piiriin. Psykologit ajattelevat, että ihminen on luotu tänne kilpailemaan, ja Heidän tehtävänsä on selvittää, millä periaatteella ihminen pärjää siinä, että Hän hyökkää jatkuvasti kaltaisiaan vastaan. Ja aivan viime aikoina siis psykologit nielaisivat aivan valtavan kamelin, kun He oivalsivat, että itse asiassa hyökkäystä ei tarvitsekaan psykologisoida, kun vain psykologisoidaan ihminen puolustajaksi. Ja näin psykologit alkoivat kippaamaan 'yhteis'kuntaan suuria kuormia erilaisia hiladefenssivitkuttimia ja psykologisia torjuntamekanismeja ja tautiluokitusepisyklejä, joilla on kiva selittää ihminen luonnostaan omien etujen puolustajaksi. Missään vaiheessa psykologit eivät ole halunneet ajatella, että ihminen olisi tullut tänne jonkin muun perimmäisen asian tähden kuin puolustelemaan omia tekemisiään. Sillä kun me rehellisesti asiaa katsomme, niin me havaitaan, että itse asiassa koko tuo defenssipsykologia on täydellinen ja erottamaton osa sitä ihmistä, joka kuvittelee, että Hänen korkein päämääränsä on puolustaa omia saavutettuja etujaan, ja sitä kautta hankkia itselle lisää etuja, että tulevat psykologit pärjäisivät tässä kovassa kilpailuyhteiskunnassa paremmin kuin me, jotka olemme palkkakuopassa. Psykologien opillisuus syntyy siis samalla periaatteella kuin poliitikon pakko sovinnaiseen pukupakkoon with lakerikengillä. Koska psykologit ovat nielleet kamelin, eli sen potaskan, että ihminen on tullut tänne kilpailemaan lähimmäisiään vastaan, niin siksi psykologien pakkoliikkeenä on puolustella, että asia todella on näin. Ja tuon kamelinsyönnin seurauksena syntyy kaikki viralliset psykologiset opit, ja niiden hilavitkuttimet, kuten defenssejä käyttävä ihminen, Homo Habilis Defensicus. Oikea psykologia on sitä, että ensin psykologisoidaan hallitsijoiden toiminta, ja jos yhteiskunnassa olisi vielä senkin jälkeen köyhyyttä, niin vasta sitten katsotaan, mitä köyhille pitäisi tehdä. Sillä oikean psykologian antaman ennusteen mukaan kaikkinainen köyhyys johtuu aina päästä, eli hallitsijoista.
Poliitikoiden pakkoliikkeitä:
RIKKAIDEN FASILITOINTIMitä vaikutusvaltaisempi ja rikkaampi ihminen on sitä suurempi ego Hänellä on. Koska ego on sama asia kuin pelko, niin täten on todistettu, että rikkaat pelkäävät elämää enemmän kuin köyhät, joilla on vain pieni pelko antaa koko elämisensä hyväntekeväisyyteen, kun taasen rikkaat eivät pysty suuressa pelossaan/egossaan antamaan kuin hieman liiastaan. Rehellisen köyhän on helppo luopua kaikesta omaisuudestaan; muutamasta rovostaan, mutta rikas ei pysty luopumaan ilman porua edes liiastaan.Todisteet ovat kiistattomia, joten kukaan ei voi kiistää järjellisesti sitä, etteikö ego ole pelkoa, ja että mitä suurempi ego sitä suurempi pelko. Mitä enemmän ihmisellä on rahaa sitä suurempi on Hänen pelkonsa, eli egonsa. Rikkaat siis voivat kiistää tämän puheen vain pelostaan. Eivätkä psykologit halua auttaa rikkaita, koska rikkaiden kaikki liikkeet ovat pakkoliikkeitä, ja ilman rikkaiden pakkoliikkeitä psykologit eivät voisi olla köyhiä parempia ihmisiä. Vähintä, mitä psykologit voisivat rikkaiden hyväksi tehdä, olisi rikkaiden fasilitointi. Sillä jos kukaan ei fasilitoi rikasta, niin silloin kaikille jää epäselväksi, mitä rikas pakkoliikkeillään haluaa ilmaista. Voi olla jopa niin, että näkevät ihmiset pitävät rikkaita älyttöminä, jos Heidän pakkoliikkeitään ei ohjata oikeaan ilmaisuun. Aivan, kuten skeptikot pitävät Tuomas Alataloa epä-ihmisenä, koska skeptikoilla itsellään on pakkoliikkeitä, kuten kaiken muun paitsi skeptiksen ja rikkaiden oppien epäileminen. Asiasta lisää: NAISTEN OIKEUDET PUPPUA
Kellekään ihmiselle ei ole voitu antaa valtaa ylitse muiden. Eikä etenkään kukaan ihminen voi omata kykyä jakaa oikeuksia tai perusarvoja. Perusarvoja ei voida antaa, koska ne ovat se peruskallio, jolle jokainen ihminen rakentuu, ja jolta ihmisen itsensä toteuttaminen lähtee. Mikään annettu oikeus tai arvo ei voi olla arvokkaampi kuin ihmisen perusoikeudet ja perusarvot. Koska siis miehet eivät ole milloinkaan saaneet oikeuksia jakaa oikeuksia, niin silloin miehet ovat ikuisesti väärässä, jos He kuvittelevat, että naisilla, lapsilla, eläimillä ja vanhuksilla ei ole oikeuksia, jos miehet eivät ole niitä Heille antaneet. Naisten ei siis pidä ottaa vastaan miesten antamia oikeuksia, koska miehet eivät pysty antamaan perusoikeuksia. Perusoikeudet eivät ole miesten jaettavissa eikä annettavissa, vaan Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle täyden ihmisyyden, mihin kuuluu ehdoton itsemääräämiskyky ja valta. Jos Sinä nainen kuvittelet, että Sinulla on oikeus, koska miehet ovat sen Sinulle antaneet, niin silloin Sinä olet vain tunnustanut miehet arvokkaammiksi kuin itsesi ja muut naiset. Sinulla nainen on ehdoton oikeus kaikkeen ilman, että kukaan mies Sinulle 'armollisesti' suostuu jakamaan oikeutta siihen tai tuohon nippeliin. Jos siis Sinä olet tunnustanut miehet oikeuksien jakajiksi, niin silloin Sinun oikeutesi on orjan oikeutta, ja Sinun ihmisarvosi on samaa arvoa, mitä on hyötyeläimen arvo miehille. Naisilla ei siis voi olla oikeuksia, koska miehet eivät ole voineet niitä antaa. Naiset ovat vähän tyhmiä, jos He uskovat, että Heidän oikeutensa on aito, koska miehet ovat sen Heille antaneet. Miehethän eivät tasan tarkkaan ole voineet antaa naisille jotakin sellaista, joka naisilta puuttuisi alun perin. Kukaan ihminen ei ole voinut syntyä tähän maailmaan ilman ihmisyyttä ja ihmisarvoa. Lakiuskovat jakelevat siis oikeuksia ja perusarvoja vain, jotta He voisivat pitää yllä eriarvoisuutta. Sillä vain eriarvoisuudessa lakiuskovat voivat rikastua jatkuvasti lisää ja lisää ilman mitään määrää. Kun siis miehet kuvittelevat jakavansa realiteetteja, niin itse asiassa He vain kohentelevat oman egonsa asemia ja statusta sillä tavalla. Sillä ihmiset ovat arvokkaita itsessään, eikä yksikään ihminen voi lisätä ihmisen arvoon mitään lisäarvoa. Oikeuksien jakavat vain vievät ihmisiltä oikeuksia, jotta oikeuksien jakajien ego turboaisi lisää. Arvonsa tunteva ihminen ei milloinkaan voi kuvitella, että joku toinen ihminen olisi syntynyt ihmiseksi ilman ihmisarvoa. Vain sellaiset voivat kuvitella ihmiset arvottomiksi ja oikeudettomiksi, jotka eivät ole vielä koskaan tajunneet omaa todellista arvoaan. Sillä oikeuksia voidaan jakaa vain oikeudettomille. Mutta se on perustuslain vastaista väittää, että ihmisillä ei ole arvoa itsessään. Asiasta lisää: SALAINEN TUOMIO
Mistä me voimme tietää, että asioiden salailijat käyttäytyvät demokraattisesti?
Kun siis joku poliitikko salaa puheitaan, niin silloin me tiedämme täysin varmasti, ettei poliitikon valta ole demokraattista, eikä tasavaltaa. Sillä valta voidaan tuntea määritellyksi vallaksi vain silloin, kun se on julkista valtaa. Poliitikoiden pitää lain mukaan olla julkisen vallan käyttäjiä. Kun siis poliitikot toimivat salaisesti, eli kun poliitikko salailee asioitaan, niin silloin Hän ei voi kertoa siitä kellekään. Poliitikko ei voi julistaa, että Hänen julkinen vallan käyttönsä perustuu sille tahi tuolle salaisuudelle. Silti on niin, että jokainen asioiden salailija on asettanut salaisuutensa korkeammalle kuin Hänen julkiset puheensa. Salaisen vallan käyttäjät siis halveksivat suunnattomasti julkista valtaa, koska Heille salainen valta on korkeampi ja perimmäisempi kuin mitä on Heidän julkisesti esittämänsä valta. Sillä kun esimerkiksi pääministeri Lipponen salasi puheitaan, niin silloin Hän asetti nuo salaisuutensa julkisen toimintansa lähtökohdaksi. Sillä huomatkaa, ettei Lipposen salaisuudet olisi minkään arvoisia, jos Hän toimisi julkisesti niitä vastaan. Pääministeri Lipponen pyrki siis toimimaan julkisen vallan käyttäjänä siten, että se ei olisi ristiriidassa Hänen salaisuuksiensa kanssa. Koska jos näin ei olisi, niin se olisi mitä suurinta typeryyttä pitää niitä asioita salaisina:
Asioiden julkituominen on julkisen vallan käyttöä. Vain julkinen valta voidaan tunnistaa määritellyksi vallaksi, joten asioiden kertominen julki on demokraattisuutta parhaimmillaan, koska totuus ei voi tehdä kellekään pahaa. Huomatkaa, että koko valtiovalta perustuu siihen, että se tuo esille aina vaan paremman tavan elää ihmiselämää. Jos valtiovalta ei toimisi noin, niin silloin huomattaisiin, että hyvä elämä kuuluu vain harvoille, eli Heille, jotka eivät toimi julkisesti.
Salaisen vallan käyttäjät tunnetaan siis siitä, että He häpeävät omaa rikkauttaan, jos He joutuvat itseään köyhempään seuraan. Salaisen vallan käyttäjät haluavat ennen muuta salata omat tulonsa ja oman varallisuutensa, sillä joku voi rikastua vain siten, ettei Hän kerro apajapaikkoja muille, jotta Hän saisi yksin kahmia itselleen koko saaliin.
Yhteenvetona pyydän lukijoita huomaamaan sen, että kun Paavo Lipponen salasi puheitaan, niin silloin Hänen toimintansa perustui niille salaisuuksille. Koska jos Lipposen ei olisi tarvinnut välittää salaisista puheistaan, niin miksi silloin niitä ylipäätään pitää salata. Ja toisaalta: Jos ne puheet todella olivat äärimmäisen tärkeitä, niin silloinhan valtiovalta tuomiovaltaa myöten todistaa, että julkinen valta perustuu täysin salaiselle vallankäytölle, jonka luonnetta kukaan ei voi tuntea.
Jos siis tuomiovalta pitää valtiosalaisuuksien paljastajia rikollisina, niin silloin pyydän lukijoita miettimään sitä, että tälläkin hetkellä Teidän hallitsijanne ovat täysin kykenemättömiä perustelemaan Teille, mihin Heidän vallankäyttönsä todella perustuu. Koska asioiden salailijat eivät voi milloinkaan kertoa, montako salaisuutta Heillä nytkin on. Julkinen valta on siis ainoastaan harvainvallan naamio, jolla se oikeuttaa minkä tahansa, koska tuomiovalta on täysin alisteinen hallitus- ja lainsäädäntävallalle. Tuomarit eivät voi milloinkaan tuomita perustuslain ja perusarvojen mukaan, koska jos tuomarit pitäisivät perustuslakia perimmäisempänä lakina kuin lainsäätäjien säätämiä tavallisia lakeja, niin silloin lainsäätäjät antaisivat välittömästi tuomareille potkut.
Jos nyt joku vallanhimoinen sattuu tätä lukemaan, niin Hän alkaa tietysti heti vollottamaan, että yksikään vieraan vallan käyttäjä ei suostuisi puhumaan suomalaisten poliitikkojen kanssa, jos poliitikoilla ei olisi laillista oikeutta salata tärkeimpiä asioitaan. Jos ja kun siis Suomen julkisen tasavallan käyttäjiltä ei enää hyväksyttäisi salaista valtaa, niin silloin tietysti esimerkiksi amerikkalaiset jenkit saisivat tietoonsa kaikki ne perustelut, joilla Heitä johdetaan. Kyllä jenkeilläkin on oikeus demokraattiseen, eli julkiseen valtaan. Puhumattakaan suomalaisista. Asiasta lisää: Lait perustuvat markkinavoimille Poliitikot mielellään julistavat, että eduskunnalla on ylin valta. Perustuslaissakin todetaan yksikäsitteisesti, että julkisen (tasa)vallan käytön on perustuttava yksinomaan lakiin. Ja lakien on taasen ehdoitta edistettävä perusarvoja. Perustuslaki ei puhu mitään siitä, että lainsäätäjien tai tuomareiden pitää käyttäytyä markkinavoimien mukaan, ja tanssia talousoppien tahdissa. Nyt on kuitenkin huomattava eräs perustavaa laatua oleva virhe perustuslaista. Sillä nyt poliitikot olettavat, että vain kansalaiset voivat todistaa lakien olevan perusarvoja edistäviä. Poliitikkojen mukaan lait edistävät perusarvoja, kun vain kansalaiset saadaan käyttäytymään niiden mukaan. Lain mukaan kuitenkaan kansalaisilla ei ole todistusvelvollisuutta todistaa lakien olevan vapautta, ihmisarvoa ja oikeuksia edistäviä, vaan laki nimenomaan vaatii, että poliitikkojen on itse todistettava lain edistävän perusarvoja ennen kuin vaaditaan ihmisiä käyttäytymään lain mukaan.
Poliitikkojen pitäisi ensin itse toimia perustuslain mukaan ennen kuin Heillä olisi logiikan mukaan mahdollisuus tehdä laeista perustuslain mukaisia. Sillä jos poliitikoilla ei ole omakohtaista kokemusta perusarvoista, niin miten He silloin pystyisivätkään edistämään laeillaan perusarvoja. Poliitikot eivät siis pysty toimimaan perustuslain mukaan, koska Poliitikkojen mukaan markkinoiden toimivuutta ei saa estää lainsäädännällä, joten silloin lainsäädäntä on itsestään selvästi alisteista markkinavoimille. Poliitikot ovat itse tämän asian sanoneet julkisesti jo niin monta kertaa, että sen voivat ohittaa merkityksettömänä puheena vain sellaiset, jotka haluavat markkinoiden olevan hyvä juuri Heidän puolueelleen, tai yritykselle. Perustuslaki siis velvoittaa julkisen vallan käyttäjät ehdoitta toimimaan vain lain perustukselta. Laki ei siis saa perustua markkinamekanismille, vaan markkinoiden on oltava lain alaisia. Nyt kuitenkin poliitikot ovat täysin tahallaan asettaneet lainsäädännän markkinavoimien palvelukseen, koska poliitikot itse kuuluvat sille puolelle kahtia jaettua yhteiskuntaa, joka hallitsee markkinoita.
Miten sitten poliitikot ovat ylipäätään voineet joutua rikkaiden puolelle? Yksinkertaisesti siksi, koska He ovat itse halunneet valtaan. Vallanhaluisten on täysin mahdotonta olla syrjäytettyjen ja köyhien puolella, vaan vallan halu vie ihmisen vääjäämättä rikkaiden puolelle, mistä vain voidaan pompottaa ihmisiä.
Poliitikoita siis vaivaa vallanhimo jo ennen kuin Heidät on edes valittu. Poliitikot näkevät oikein unta siitä, miten He sitten valtaan päästyään saavat laatia mieleisiään lakeja, joiden mukaan koko kansakunta sitten pomppii oikein. Vallanhimoisuus vaatii joko suoraa väkivaltaa, tai jos väkivalta ei ole enää suosiossa jossakin valtiossa, kuten Suomessa, niin silloin vallanhimoisille ei jää muuta mahdollisuutta toteuttaa himoaan kuin lakien säätäminen, tai tuomitseminen tai pamputtaminen.
Täten on todistettu, että jos ihminen on itse halunnut valtaan, niin silloin Hänen on mahdotonta edistää perusarvoja, joten ainoa, mitä vallanhimoiset pystyvät edistämään, on kansakunnan kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin, koska vallanhimoiset kuuluvat oletusarvoisesti omasta mielestään aina rikkaiden puolelle. Tämä on yhtä lailla totta myös tuomarien kohdalla. Palkasta työtään tekevät tuomarit eivät koskaan toimi kutsumuksesta, vaan He ovat leipätuomareita, jotka nauttivat lainsäätäjien antamaa palkkaa. Tuomarit tuomitsevat ihmisiä rahasta, ja lainsäätäjät vastaavasti säätävät lakeja himostaan, joten tuomarien on mahdotonta olla oikeamielisiä silloin, kun He tuomitsevat ihmisiä lakien mukaan. Lainsäätäjät säätävät lait markkinavoimaan sopiviksi, joten kun sitten tuomarit tuomitsevat markkinavoimaan sovitetuilla laeilla, niin silloin tuomarien ei tarvitse lainkaan miettiä perustuslakia, tai perusarvoja, koska tuomarit tietävät, että He saisivat välittömästi potkut, jos He alkaisivat tuomita ihmisiä ihmisarvoisesti. Tuomarit siis tuomitsevat lakien mukaan siksi, koska lainsäätäjät uhkaavat tuomareita irtisanomisella, jos tuomarit alkaisivat ajattelemaan olevansa yhtä korkeita tasavallan haltijoita kuin ministerit tai kansanedustajat. Asiasta lisää:
|
Valtaan himoitseva ihminen toimii valtaan päästyäänkin himonsa vallassa. Vallanhimoiselle Hänen himonsa on Hänen ylin funktionsa, jonka alle vallanhimoinen laittaa kaikki asiat. Valtaa himoitseva alistaa kaikki arvot vallanhimonsa välineiksi, jotta vallanhimoinen saavuttaisi lisää valtaa. Vallanhimoisen on täten täysin mahdotonta toteuttaa perusarvoja, koska perusarvot ovat vallanhimoiselle vain välineitä, joita Hän käyttää lisätäkseen omaa valtaansa, jonka symbolina on Hänen (salainen) pankkitilinsä. Koska siis jokainen poliitikko haluaa valtaan, niin silloin yksikään poliitikko ei pysty toteuttamaan perusarvoja, koska valtaan valitseminen ei vapauta ihmistä Hänen himostaan, vaan valtaa himoitseva ihminen jatkaa himoitsemistaan niin kauan, kunnes Hän joko kuolee --tai paranee koettuun elämänsä kriisin. Kun sitten joku vallanhimoinen paranee himostaan, niin silloin me huomataan, miten tuollainen himostaan parantunut julistaa, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin valta. Tästä me siis huomataan, että valta ja vallanhimo ovat yksikäsitteisesti ihmisen tosiluonnon vastaisia, koska sen ovat meille todistaneet vallanhimostaan parantuneet. On itsestään selvää, että vallanhimoiset eivät pysty todistamaan vallan olevan vaarallista ihmiselle ja ihmiskunnalle, koska He ovat edelleen sairaita. Eivät sairaat peri Jumalan valtakuntaa, eivätkä sairaat ole päässeet sisälle Jumalan valtakuntaan; totuuteen. Vain hullut uskovat poliitikkoja, kun He vallanhimossaan julistavat, että ihmiskunta tarvitsee vallanhimoisia. Sillä ei ole lainkaan mitään väliä, mitä ideologiaa tai uskontoa vallanhimoinen sanoo ajavansa, koska jokainen vallanhimoinen toimii samalla periaatteella; himolla. |