12.05.2004

Tervetuloa
Sinenmaan
verkkopalveluun

Wälkommen till
Sinenmaas
webbservice

Welcome to
Sinenmaa's
web service

Opastus

Etusivulle

Uusin sivuillani
Uudempi sivuillani
Uutta sivuillani

Valtakunnan
  puhelinnumerot

  Ajankohtaista   Tiedotteet

PSYKOLOGIA, POLIITIKKOJEN PAKKOLIIKKEET ja NIIDEN FASILITOINTI
10. ja 12. toukokuuta, v. 2004

Nykyinen psykologia ei hyödytä ihmistä. Psykologia on kokonaan sellaisen ihmisen puolella, joka perustaa kaikki pelkoon. Mutta itse ihminen ei tullut tänne pelkäämään, vaan nauttimaan elämästä, eli rakastamaan elämää. Tätä totuutta ei voida psykologisoida, eikä virallinen psykologia voi mitään muuta kuin pyöritellä päätään, että jopas hassuja puhut, ellet peräti ole sen sortin hullu, niin kuin me olemme tällaiset puheet ennalta virallisesti määrittäneet.

Kun joku itseään muita parempana pitänyt ehdotti jotakin Jeesuksen kuullen, Jeesus aina kysyi: Mitä se ihmistä hyödyttää? Jeesus näki, että niin maalliset kuin uskonnollisetkin päättäjät osasivat kyllä siivilöidä hyttysiä, mutta eivät lainkaan huomanneet keitossaan olevia kameleita. Hyttysten siivilöintiä on esimerkiksi se, onko 10 pennin yleiskorotus rikkaiden hallitsemalle yhteiskunnalle parempi kuin 20 pennin korotus.
Tai jos otetaan päivänkohtainen juttu, niin tuomarit ja poliitikot siivilöivät hyttysiä, kun He päivittelevät, että eihän toki sotilas ole voinut tietää, mikä on oikeaa vankien kohtelua, koska Hänelle ei ole annettu vartijan koulutusta.
Tai onko puuvillavaippa parempi kuin vaahtomuovinen.
Tai onko koskenkorva terveellisempää kuin vodka?
Tai onko ihmisten parempi polttaa kevytsavukkeita, vai vetää henkeen sikarinsavua?
Tai onko kärpässieni terveellistä, jos sitä otetaan vain pääsekottamiseen.
Tai onko pääministerille parempi ostaa turva-auto Amerikasta vaiko Euroopasta?
Tai koska nämä kannettavat tietokoneet poliitikoille ja Heidän avustajilleen ja avustajien avustajille tulivat kertakönttinä halvaksi, niin me säästettiin tässäkin kohtaan veronmaksajien rahoja miljoonia, joten siksi me olemme ansainneet 20 prosentin palkankorotuksen.
Tai onko viina sydämelle hyväksi, jos sitä otetaan vain terveydeksi.
Tms.

Huomataan siis, että poliitikoilla on pakkoliikkeitä, ja että poliitikot puolustelevat tekojaan itselleen. Eivätkä psykologit edes päivittele poliitikkojen puheita tai tekoja, koska psykologit toimivat täsmälleen samalla periaatteella kuin valtiovalta, eli poliitikot ja tuomarit. Itse asiassa psykologit oikeuttavat ihmisten keskinäisen kilpailun ja koko kilpailuun perustuvan yhteiskunnan sillä, että He luovat jatkuvalla syötöllä mitä kummallisempia psykologisia hilavitkuttimia, joiden mukaan ihmisten ajatellaan toimivan, kun perusoletuksena on Homo Ludio Ludio.

Kun psykologit huomaavat, että ihmiset puolustelevat tekemisiään ja sanomisiaan, niin He ovat siinä samalla nielleet kamelin kuin vettä vain, kun He itse alkavat puolustelemaan psykologialla, että ihmisen puolustus kaltaisiaan vastaan on täysin normaalia, eikä siinä ole mitään väärää. Psykologeille ei tule edes mieleen verrata yhteis/ihmiskuntaa mihin tahansa eliöön, tai assosiaatio-olentoon, kuten muurahaispesään, ja huomata, että terveen eliöiden kehojen yksittäiset solut eivät hyökkää kehonsa muita soluja vastaan, joten niin niiden ei tarvitse myöskään käyttää minkäänlaista (jälki)puolustelua toimintansa oikeuttamiseksi.

Kun ihminen on asettanut itse itsensä muiden päättäjäksi tai parantajaksi tai tuomariksi, niin silloin Häneltä tulee vaatia ehdotonta terveyttä. Ehdottomaan terveyteen kuuluu elämän ymmärtäminen itsestään. Elämää ei ole ymmärretty, jos puhutaan vain opin mukaisia totuuksia, tai parannellaan oppeja, kun havaitaan, että opista puuttuu vielä se ja tuo episykli, jotta sokeiden johtama sokeain yhteiskunta tulisi siltäkin osin täysin opin piiriin.

Psykologit ajattelevat, että ihminen on luotu tänne kilpailemaan, ja Heidän tehtävänsä on selvittää, millä periaatteella ihminen pärjää siinä, että Hän hyökkää jatkuvasti kaltaisiaan vastaan. Ja aivan viime aikoina siis psykologit nielaisivat aivan valtavan kamelin, kun He oivalsivat, että itse asiassa hyökkäystä ei tarvitsekaan psykologisoida, kun vain psykologisoidaan ihminen puolustajaksi. Ja näin psykologit alkoivat kippaamaan 'yhteis'kuntaan suuria kuormia erilaisia hiladefenssivitkuttimia ja psykologisia torjuntamekanismeja ja tautiluokitusepisyklejä, joilla on kiva selittää ihminen luonnostaan omien etujen puolustajaksi.

Missään vaiheessa psykologit eivät ole halunneet ajatella, että ihminen olisi tullut tänne jonkin muun perimmäisen asian tähden kuin puolustelemaan omia tekemisiään. Sillä kun me rehellisesti asiaa katsomme, niin me havaitaan, että itse asiassa koko tuo defenssipsykologia on täydellinen ja erottamaton osa sitä ihmistä, joka kuvittelee, että Hänen korkein päämääränsä on puolustaa omia saavutettuja etujaan, ja sitä kautta hankkia itselle lisää etuja, että tulevat psykologit pärjäisivät tässä kovassa kilpailuyhteiskunnassa paremmin kuin me, jotka olemme palkkakuopassa.

Psykologien opillisuus syntyy siis samalla periaatteella kuin poliitikon pakko sovinnaiseen pukupakkoon with lakerikengillä. Koska psykologit ovat nielleet kamelin, eli sen potaskan, että ihminen on tullut tänne kilpailemaan lähimmäisiään vastaan, niin siksi psykologien pakkoliikkeenä on puolustella, että asia todella on näin. Ja tuon kamelinsyönnin seurauksena syntyy kaikki viralliset psykologiset opit, ja niiden hilavitkuttimet, kuten defenssejä käyttävä ihminen, Homo Habilis Defensicus.

Oikea psykologia on sitä, että ensin psykologisoidaan hallitsijoiden toiminta, ja jos yhteiskunnassa olisi vielä senkin jälkeen köyhyyttä, niin vasta sitten katsotaan, mitä köyhille pitäisi tehdä. Sillä oikean psykologian antaman ennusteen mukaan kaikkinainen köyhyys johtuu aina päästä, eli hallitsijoista.

Psykologit pääsivät pitkälle jo sillä, kun He uskoisivat, että ihmisen ego on puhdasta pelkoa, kun taasen se, mitä ihminen pelkää, on rakkaus, eli ihmisen sisin. Ego ei siis pelkää, vaan egon tosin luonto on pelko, ja sen toiminta on pelon verbi. Pelko ei ole egon työkalu, vaan olemus. Ego ei voi mitään muuta kuin suhtautua kaikkeen pelolla. Jopa psykologien kaikki opitkin ovat psykologien pelokkaan egon puolustusta, että ihminen on tehty kilpailuyhteiskuntaa ja liikennevaloja varten, jotta yhteiskunta toimisi oikein, eli tuottaisi voittoja harvoille ja valituille.

Jos vain psykologit eivät olisi nielleet kilpakamelia ihmisen perimmäisenä olemuksena, niin silloin He eivät olisi voineet luoda myöskään defenssi- ja torjuntamallejaan ihmismielelle. Mutta, koska psykologit eivät ole sinuja oman todellisen itsensä kanssa, niin silloin He eivät voi mitään muuta kuin luoda ihmiskäsityksiä, joihin uskomalla He voivat omalla virallisella toiminnallaan oikeuttaa ja virallistaa epäoikeudenmukaisen ja epätasa-arvoisen yhteiskunnan.
Se on sitten niin kunniakasta, kun pyritään tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen, kun ei pystytä näkemään, että oma toiminta saa ensin aikaan kaiken sen, josta pitää pyrkiä eroon. --Psykologit eivät uskalla rakastaa ihmistä, koska silloin Heidän egonsa --pelko-- kuolisi. Ilman egoa psykologikaan ei voisi olla palkkakuopassa.

Poliitikoiden pakkoliikkeitä:

  • Normaaliuden pakko
  • Pukupakko
  • Pakko käyttää virallista psykologiaa
  • Laillisuuden pakko
  • Pakko uskoa pakkoihin
  • Tuomitsemisen pakko
  • Aikataulupakko
  • Holhoamispakko
  • Kahden Asunnon pakko
  • Pakko pelätä köyhiä ja köyhyyttä
  • Pakko alistaa köyhiä
  • Pesemisen pakko
  • Itsensä ylentämisen pakko
  • Työllistämisen pakko
  • Salauspakko
  • Väen lisäämisen pakko
  • Rikastumisen pakko
  • Vallan käyttämisen pakko
  • Poliittisen pätevyyden pakko
  • Normittamisen pakko
  • Kenkäpakko
  • Verottamisen pakko
  • Sopivaisuuden pakko
  • Köyhän pään yli puhumisen pakko
  • Pakasteviran pakko
  • Virkaetujen pakko
  • Pakkopalkkion pakko
  • Puolueen edustamisen pakko
  • Rahapakko
  • Yleinen pakollisuus pakkoihin
RIKKAIDEN FASILITOINTI
Mitä vaikutusvaltaisempi ja rikkaampi ihminen on sitä suurempi ego Hänellä on. Koska ego on sama asia kuin pelko, niin täten on todistettu, että rikkaat pelkäävät elämää enemmän kuin köyhät, joilla on vain pieni pelko antaa koko elämisensä hyväntekeväisyyteen, kun taasen rikkaat eivät pysty suuressa pelossaan/egossaan antamaan kuin hieman liiastaan. Rehellisen köyhän on helppo luopua kaikesta omaisuudestaan; muutamasta rovostaan, mutta rikas ei pysty luopumaan ilman porua edes liiastaan.

Todisteet ovat kiistattomia, joten kukaan ei voi kiistää järjellisesti sitä, etteikö ego ole pelkoa, ja että mitä suurempi ego sitä suurempi pelko. Mitä enemmän ihmisellä on rahaa sitä suurempi on Hänen pelkonsa, eli egonsa.

Rikkaat siis voivat kiistää tämän puheen vain pelostaan. Eivätkä psykologit halua auttaa rikkaita, koska rikkaiden kaikki liikkeet ovat pakkoliikkeitä, ja ilman rikkaiden pakkoliikkeitä psykologit eivät voisi olla köyhiä parempia ihmisiä. Vähintä, mitä psykologit voisivat rikkaiden hyväksi tehdä, olisi rikkaiden fasilitointi.

Sillä jos kukaan ei fasilitoi rikasta, niin silloin kaikille jää epäselväksi, mitä rikas pakkoliikkeillään haluaa ilmaista. Voi olla jopa niin, että näkevät ihmiset pitävät rikkaita älyttöminä, jos Heidän pakkoliikkeitään ei ohjata oikeaan ilmaisuun. Aivan, kuten skeptikot pitävät Tuomas Alataloa epä-ihmisenä, koska skeptikoilla itsellään on pakkoliikkeitä, kuten kaiken muun paitsi skeptiksen ja rikkaiden oppien epäileminen.

Asiasta lisää:
Vallinto: Vain Neroille
Paperi: Pahan puhujat


NAISTEN OIKEUDET PUPPUA
8. maaliskuuta, v. 2004

Kellekään ihmiselle ei ole voitu antaa valtaa ylitse muiden. Eikä etenkään kukaan ihminen voi omata kykyä jakaa oikeuksia tai perusarvoja. Perusarvoja ei voida antaa, koska ne ovat se peruskallio, jolle jokainen ihminen rakentuu, ja jolta ihmisen itsensä toteuttaminen lähtee. Mikään annettu oikeus tai arvo ei voi olla arvokkaampi kuin ihmisen perusoikeudet ja perusarvot.
Jaetut oikeudet eivät ole perusoikeuksia! Valtion jakama ihmisarvo ei ole ihmisarvoa. Valtiovallan antama vapaus ei ole vapautta.

Koska siis miehet eivät ole milloinkaan saaneet oikeuksia jakaa oikeuksia, niin silloin miehet ovat ikuisesti väärässä, jos He kuvittelevat, että naisilla, lapsilla, eläimillä ja vanhuksilla ei ole oikeuksia, jos miehet eivät ole niitä Heille antaneet. Naisten ei siis pidä ottaa vastaan miesten antamia oikeuksia, koska miehet eivät pysty antamaan perusoikeuksia. Perusoikeudet eivät ole miesten jaettavissa eikä annettavissa, vaan Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle täyden ihmisyyden, mihin kuuluu ehdoton itsemääräämiskyky ja valta.

Jos Sinä nainen kuvittelet, että Sinulla on oikeus, koska miehet ovat sen Sinulle antaneet, niin silloin Sinä olet vain tunnustanut miehet arvokkaammiksi kuin itsesi ja muut naiset. Sinulla nainen on ehdoton oikeus kaikkeen ilman, että kukaan mies Sinulle 'armollisesti' suostuu jakamaan oikeutta siihen tai tuohon nippeliin. Jos siis Sinä olet tunnustanut miehet oikeuksien jakajiksi, niin silloin Sinun oikeutesi on orjan oikeutta, ja Sinun ihmisarvosi on samaa arvoa, mitä on hyötyeläimen arvo miehille.

Naisilla ei siis voi olla oikeuksia, koska miehet eivät ole voineet niitä antaa. Naiset ovat vähän tyhmiä, jos He uskovat, että Heidän oikeutensa on aito, koska miehet ovat sen Heille antaneet. Miehethän eivät tasan tarkkaan ole voineet antaa naisille jotakin sellaista, joka naisilta puuttuisi alun perin. Kukaan ihminen ei ole voinut syntyä tähän maailmaan ilman ihmisyyttä ja ihmisarvoa.

Lakiuskovat jakelevat siis oikeuksia ja perusarvoja vain, jotta He voisivat pitää yllä eriarvoisuutta. Sillä vain eriarvoisuudessa lakiuskovat voivat rikastua jatkuvasti lisää ja lisää ilman mitään määrää. Kun siis miehet kuvittelevat jakavansa realiteetteja, niin itse asiassa He vain kohentelevat oman egonsa asemia ja statusta sillä tavalla. Sillä ihmiset ovat arvokkaita itsessään, eikä yksikään ihminen voi lisätä ihmisen arvoon mitään lisäarvoa. Oikeuksien jakavat vain vievät ihmisiltä oikeuksia, jotta oikeuksien jakajien ego turboaisi lisää.

Arvonsa tunteva ihminen ei milloinkaan voi kuvitella, että joku toinen ihminen olisi syntynyt ihmiseksi ilman ihmisarvoa. Vain sellaiset voivat kuvitella ihmiset arvottomiksi ja oikeudettomiksi, jotka eivät ole vielä koskaan tajunneet omaa todellista arvoaan. Sillä oikeuksia voidaan jakaa vain oikeudettomille. Mutta se on perustuslain vastaista väittää, että ihmisillä ei ole arvoa itsessään.

Asiasta lisää:
Laki ja Oikeus: Omien Oikeuksien luettelo
Huone 3: Laki ja Oikeus
Paperi: Oma Vapaus
Paperi: Miehen Tappi


SALAINEN TUOMIO
4. maaliskuuta, v. 2004

Mistä me voimme tietää, että asioiden salailijat käyttäytyvät demokraattisesti?
Emme mistään, koska jos me tietäisimme, että esimerkiksi Paavo Lipponen puhui Mr. George W. Bush in kanssa demokraattisen vallan edustajana, niin silloin Hän ei olisi voinut salata puheitaan.
Toisaalta me tiedämme senkin, että tuomioistuinten tulee noudattaa tasavaltaista demokraattisuutta kaikissa tuomioissaan, joten silloin oikeuden tuomarit eivät voi tuomita ketään vallan vastaisesta toiminnasta, kun siinä on kyse vallan käytön julkistamisesta, koska demokratiassa julkinen valta on korkeinta valtaa.

Kun siis joku poliitikko salaa puheitaan, niin silloin me tiedämme täysin varmasti, ettei poliitikon valta ole demokraattista, eikä tasavaltaa. Sillä valta voidaan tuntea määritellyksi vallaksi vain silloin, kun se on julkista valtaa.
Salaista valtaa ei kukaan voi määritellä, koska kukaan ei itse asiassa voi tuntea salaista valtaa. Jos joku väittää, että Hän voi erottaa, kenen salaisuudet ovat demokraattisia ja kenen diktaattorisia, niin Hänet tulee palkata heti filosofian professoriksi, koska Hän tietää olemattomia.

Poliitikoiden pitää lain mukaan olla julkisen vallan käyttäjiä. Kun siis poliitikot toimivat salaisesti, eli kun poliitikko salailee asioitaan, niin silloin Hän ei voi kertoa siitä kellekään. Poliitikko ei voi julistaa, että Hänen julkinen vallan käyttönsä perustuu sille tahi tuolle salaisuudelle. Silti on niin, että jokainen asioiden salailija on asettanut salaisuutensa korkeammalle kuin Hänen julkiset puheensa.

Salaisen vallan käyttäjät siis halveksivat suunnattomasti julkista valtaa, koska Heille salainen valta on korkeampi ja perimmäisempi kuin mitä on Heidän julkisesti esittämänsä valta. Sillä kun esimerkiksi pääministeri Lipponen salasi puheitaan, niin silloin Hän asetti nuo salaisuutensa julkisen toimintansa lähtökohdaksi. Sillä huomatkaa, ettei Lipposen salaisuudet olisi minkään arvoisia, jos Hän toimisi julkisesti niitä vastaan.

Pääministeri Lipponen pyrki siis toimimaan julkisen vallan käyttäjänä siten, että se ei olisi ristiriidassa Hänen salaisuuksiensa kanssa. Koska jos näin ei olisi, niin se olisi mitä suurinta typeryyttä pitää niitä asioita salaisina:

Salailijat eivät siis voi perustella asioita kellekään, koska Heidän toimintansa perustuu salaisuuksille. Mitä valtiovallan käyttöä se on, kun valta ei voi perustella päätöksiään? Sanotaanko perustuslaissa todellakin niin, että julkisen vallan haltijoiden ei tule perustella päätöksiään? Sillä niinhän laissa tulee lukea, jos kerta julkisen vallan haltijoilla on laillinen oikeus salata päätöksien perustelut! Salainen valta on siis täten jälleen todistettu täydelliseksi mielivallaksi.

Asioiden julkituominen on julkisen vallan käyttöä. Vain julkinen valta voidaan tunnistaa määritellyksi vallaksi, joten asioiden kertominen julki on demokraattisuutta parhaimmillaan, koska totuus ei voi tehdä kellekään pahaa. Huomatkaa, että koko valtiovalta perustuu siihen, että se tuo esille aina vaan paremman tavan elää ihmiselämää. Jos valtiovalta ei toimisi noin, niin silloin huomattaisiin, että hyvä elämä kuuluu vain harvoille, eli Heille, jotka eivät toimi julkisesti.

Salaisen vallan käyttäjät tunnetaan siis siitä, että He häpeävät omaa rikkauttaan, jos He joutuvat itseään köyhempään seuraan. Salaisen vallan käyttäjät haluavat ennen muuta salata omat tulonsa ja oman varallisuutensa, sillä joku voi rikastua vain siten, ettei Hän kerro apajapaikkoja muille, jotta Hän saisi yksin kahmia itselleen koko saaliin.
Kun siis poliitikot salailevat asioita, niin se ei suinkaan tapahdu kansalaisten elämänlaadun parantamiseksi, vaan siinä on aina kyse pelkästään hallitusherrojen omista bisneksistä.

Yhteenvetona pyydän lukijoita huomaamaan sen, että kun Paavo Lipponen salasi puheitaan, niin silloin Hänen toimintansa perustui niille salaisuuksille. Koska jos Lipposen ei olisi tarvinnut välittää salaisista puheistaan, niin miksi silloin niitä ylipäätään pitää salata. Ja toisaalta: Jos ne puheet todella olivat äärimmäisen tärkeitä, niin silloinhan valtiovalta tuomiovaltaa myöten todistaa, että julkinen valta perustuu täysin salaiselle vallankäytölle, jonka luonnetta kukaan ei voi tuntea.

Jos siis tuomiovalta pitää valtiosalaisuuksien paljastajia rikollisina, niin silloin pyydän lukijoita miettimään sitä, että tälläkin hetkellä Teidän hallitsijanne ovat täysin kykenemättömiä perustelemaan Teille, mihin Heidän vallankäyttönsä todella perustuu. Koska asioiden salailijat eivät voi milloinkaan kertoa, montako salaisuutta Heillä nytkin on.
Eikös vaan se olisikin vähän hassua, jos pääministerinne sanoisi, ettei Hän voi perustella tätä asiaa Teille, koska tämä perustuu salaisuudelle? Teidän johtajanne eivät siis voi sanoa Teille, onko Heillä salaisuuksia...

Julkinen valta on siis ainoastaan harvainvallan naamio, jolla se oikeuttaa minkä tahansa, koska tuomiovalta on täysin alisteinen hallitus- ja lainsäädäntävallalle. Tuomarit eivät voi milloinkaan tuomita perustuslain ja perusarvojen mukaan, koska jos tuomarit pitäisivät perustuslakia perimmäisempänä lakina kuin lainsäätäjien säätämiä tavallisia lakeja, niin silloin lainsäätäjät antaisivat välittömästi tuomareille potkut.

Kansalaisten on siis täysin mahdotonta saada selville minkään asian todellista perustelua, koska päättäjät eivät voi milloinkaan paljastaa, montako salaisuutta Heillä on. Ja tämä koskee myös tuomiovallan antamia päätöksiä, koska tuomiovalta hyväksyy täysin salaisen vallan olevan perustuslaillista vallan käyttöä, koska muutoinhan syytäjät eivät voisi edes ajatella syyttävänsä jotakin henkilöä päättäjien salaisuuksien paljastamisesta. Sinun on täysin mahdotonta tietää, mihin salaisuuteen mikin Sinua koskeva päätös perustuu.

Jos nyt joku vallanhimoinen sattuu tätä lukemaan, niin Hän alkaa tietysti heti vollottamaan, että yksikään vieraan vallan käyttäjä ei suostuisi puhumaan suomalaisten poliitikkojen kanssa, jos poliitikoilla ei olisi laillista oikeutta salata tärkeimpiä asioitaan.
On kuitenkin huomioitava se seikka, että kaikkien valtioiden kansalaisilla on yhtä suuri oikeus saada tietää Heitä koskevien päätösten todelliset perustelut!

Jos ja kun siis Suomen julkisen tasavallan käyttäjiltä ei enää hyväksyttäisi salaista valtaa, niin silloin tietysti esimerkiksi amerikkalaiset jenkit saisivat tietoonsa kaikki ne perustelut, joilla Heitä johdetaan. Kyllä jenkeilläkin on oikeus demokraattiseen, eli julkiseen valtaan. Puhumattakaan suomalaisista.

Asiasta lisää:
Index 9: Salainen valta ei ole tasa valtaa
Index 8: Mielipuolinen salainen valta
Huone 3: Kuoleman sairasta salailua
Huone 3: Laki ja Oikeus


Lait perustuvat markkinavoimille
17. ja 18. helmikuuta, v. 2004

Poliitikot mielellään julistavat, että eduskunnalla on ylin valta. Perustuslaissakin todetaan yksikäsitteisesti, että julkisen (tasa)vallan käytön on perustuttava yksinomaan lakiin. Ja lakien on taasen ehdoitta edistettävä perusarvoja. Perustuslaki ei puhu mitään siitä, että lainsäätäjien tai tuomareiden pitää käyttäytyä markkinavoimien mukaan, ja tanssia talousoppien tahdissa.

Nyt on kuitenkin huomattava eräs perustavaa laatua oleva virhe perustuslaista. Sillä nyt poliitikot olettavat, että vain kansalaiset voivat todistaa lakien olevan perusarvoja edistäviä. Poliitikkojen mukaan lait edistävät perusarvoja, kun vain kansalaiset saadaan käyttäytymään niiden mukaan. Lain mukaan kuitenkaan kansalaisilla ei ole todistusvelvollisuutta todistaa lakien olevan vapautta, ihmisarvoa ja oikeuksia edistäviä, vaan laki nimenomaan vaatii, että poliitikkojen on itse todistettava lain edistävän perusarvoja ennen kuin vaaditaan ihmisiä käyttäytymään lain mukaan.

Poliitikkojen pitäisi ensin itse toimia perustuslain mukaan ennen kuin Heillä olisi logiikan mukaan mahdollisuus tehdä laeista perustuslain mukaisia. Sillä jos poliitikoilla ei ole omakohtaista kokemusta perusarvoista, niin miten He silloin pystyisivätkään edistämään laeillaan perusarvoja. Poliitikot eivät siis pysty toimimaan perustuslain mukaan, koska
A) Poliitikot eivät halua asettaa markkinavoimille mitään rajoja, jotta markkinavoimat voisivat toimia oikein, ja
B) Poliitikoiden arvot eivät ole ihmisarvoisia, koska poliitikot lähtökohtaisesti haluavat vain itselleen hyvää.

Poliitikkojen mukaan markkinoiden toimivuutta ei saa estää lainsäädännällä, joten silloin lainsäädäntä on itsestään selvästi alisteista markkinavoimille. Poliitikot ovat itse tämän asian sanoneet julkisesti jo niin monta kertaa, että sen voivat ohittaa merkityksettömänä puheena vain sellaiset, jotka haluavat markkinoiden olevan hyvä juuri Heidän puolueelleen, tai yritykselle.

Perustuslaki siis velvoittaa julkisen vallan käyttäjät ehdoitta toimimaan vain lain perustukselta. Laki ei siis saa perustua markkinamekanismille, vaan markkinoiden on oltava lain alaisia. Nyt kuitenkin poliitikot ovat täysin tahallaan asettaneet lainsäädännän markkinavoimien palvelukseen, koska poliitikot itse kuuluvat sille puolelle kahtia jaettua yhteiskuntaa, joka hallitsee markkinoita.

Miten sitten poliitikot ovat ylipäätään voineet joutua rikkaiden puolelle? Yksinkertaisesti siksi, koska He ovat itse halunneet valtaan. Vallanhaluisten on täysin mahdotonta olla syrjäytettyjen ja köyhien puolella, vaan vallan halu vie ihmisen vääjäämättä rikkaiden puolelle, mistä vain voidaan pompottaa ihmisiä.
Vallan halu on kiistaton todiste siitä, että vallanhaluinen himoitsee itselleen rikkauksia, joten valtaan pyrkivät ja vallassa olijat aiheuttavat kaiken köyhyyden:

Vallan haluisilla on vallanhaluisen arvomaailma, josta He eivät pääse eroon sinä hetkenä, kun Heidät on valittu valtaan, koska juuri se on ensi askel vallanhaluisen seuraavalle askeleelle. Kansanedustajaksi valinta ei vaihda ihmisen arvomaailmaa miksikään, vaan kansanedustaja jatkaa käyttäytymistään niillä arvoilla, joilla Hän eleskeli ennen edustajaksi tuloaan.
On täysin mahdotonta, että valtaan haluava omaisi omakohtaisen kokemuksen perustuslain mukaisista arvoista, koska jos vain ihminen tuntee olevansa arvokas itsessään, niin silloin Hänellä ei ole mitään himoa nousta valtaan.

Poliitikoita siis vaivaa vallanhimo jo ennen kuin Heidät on edes valittu. Poliitikot näkevät oikein unta siitä, miten He sitten valtaan päästyään saavat laatia mieleisiään lakeja, joiden mukaan koko kansakunta sitten pomppii oikein. Vallanhimoisuus vaatii joko suoraa väkivaltaa, tai jos väkivalta ei ole enää suosiossa jossakin valtiossa, kuten Suomessa, niin silloin vallanhimoisille ei jää muuta mahdollisuutta toteuttaa himoaan kuin lakien säätäminen, tai tuomitseminen tai pamputtaminen.
Vallanhimoisen on mahdotonta toimia tasavaltaisesti, koska vallan himo ei koskaan ole yhteisöllisyyttä, vaan vallan himo toteutuu vain yksityisen edun tavoitteluna.

Täten on todistettu, että jos ihminen on itse halunnut valtaan, niin silloin Hänen on mahdotonta edistää perusarvoja, joten ainoa, mitä vallanhimoiset pystyvät edistämään, on kansakunnan kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin, koska vallanhimoiset kuuluvat oletusarvoisesti omasta mielestään aina rikkaiden puolelle. Tämä on yhtä lailla totta myös tuomarien kohdalla. Palkasta työtään tekevät tuomarit eivät koskaan toimi kutsumuksesta, vaan He ovat leipätuomareita, jotka nauttivat lainsäätäjien antamaa palkkaa. Tuomarit tuomitsevat ihmisiä rahasta, ja lainsäätäjät vastaavasti säätävät lakeja himostaan, joten tuomarien on mahdotonta olla oikeamielisiä silloin, kun He tuomitsevat ihmisiä lakien mukaan.

Lainsäätäjät säätävät lait markkinavoimaan sopiviksi, joten kun sitten tuomarit tuomitsevat markkinavoimaan sovitetuilla laeilla, niin silloin tuomarien ei tarvitse lainkaan miettiä perustuslakia, tai perusarvoja, koska tuomarit tietävät, että He saisivat välittömästi potkut, jos He alkaisivat tuomita ihmisiä ihmisarvoisesti. Tuomarit siis tuomitsevat lakien mukaan siksi, koska lainsäätäjät uhkaavat tuomareita irtisanomisella, jos tuomarit alkaisivat ajattelemaan olevansa yhtä korkeita tasavallan haltijoita kuin ministerit tai kansanedustajat.

Asiasta lisää:
Vastine: Todistustaakka
Paperi: Valtion Edistys


Sivun alkuunEdellinenSeuraava

Valtaan himoitseva ihminen toimii valtaan päästyäänkin himonsa vallassa. Vallanhimoiselle Hänen himonsa on Hänen ylin funktionsa, jonka alle vallanhimoinen laittaa kaikki asiat. Valtaa himoitseva alistaa kaikki arvot vallanhimonsa välineiksi, jotta vallanhimoinen saavuttaisi lisää valtaa.

Vallanhimoisen on täten täysin mahdotonta toteuttaa perusarvoja, koska perusarvot ovat vallanhimoiselle vain välineitä, joita Hän käyttää lisätäkseen omaa valtaansa, jonka symbolina on Hänen (salainen) pankkitilinsä.

Koska siis jokainen poliitikko haluaa valtaan, niin silloin yksikään poliitikko ei pysty toteuttamaan perusarvoja, koska valtaan valitseminen ei vapauta ihmistä Hänen himostaan, vaan valtaa himoitseva ihminen jatkaa himoitsemistaan niin kauan, kunnes Hän joko kuolee --tai paranee koettuun elämänsä kriisin.

Kun sitten joku vallanhimoinen paranee himostaan, niin silloin me huomataan, miten tuollainen himostaan parantunut julistaa, että maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin valta. Tästä me siis huomataan, että valta ja vallanhimo ovat yksikäsitteisesti ihmisen tosiluonnon vastaisia, koska sen ovat meille todistaneet vallanhimostaan parantuneet.

On itsestään selvää, että vallanhimoiset eivät pysty todistamaan vallan olevan vaarallista ihmiselle ja ihmiskunnalle, koska He ovat edelleen sairaita. Eivät sairaat peri Jumalan valtakuntaa, eivätkä sairaat ole päässeet sisälle Jumalan valtakuntaan; totuuteen.

Vain hullut uskovat poliitikkoja, kun He vallanhimossaan julistavat, että ihmiskunta tarvitsee vallanhimoisia. Sillä ei ole lainkaan mitään väliä, mitä ideologiaa tai uskontoa vallanhimoinen sanoo ajavansa, koska jokainen vallanhimoinen toimii samalla periaatteella; himolla.

Hosted by www.Geocities.ws

1