28.08.2004

Tervetuloa
Sinenmaan
verkkopalveluun

Wälkommen till
Sinenmaas
webbservice

Welcome to
Sinenmaa's
web service

Opastus

Etusivulle

Uusin
Uudempi
Uutta

Valtakunnan
  puhelinnumerot

  Ajankohtaista   Tiedotteet
HYSTEERINEN KORKEIN OIKEUS
Tuomarit ovat lainkuuliaisina täysin vailla järkeä
28. elokuuta, 2004

Kun ihminen tuntee itsensä älykkäänä, niin silloin Hän tietää, että se (älykkääksi tunteminen) on mahdollista vain sellaisessa maailmassa, jota johdetaan hysteerisesti tunteilla, ja missä tunteellisten johtajien arvovalta on kaikki kaikessa. Sillä älykkyyteen kuuluu älytä se tosiasia, että jos maailman hallitsijat olisivat älykkäitä, niin silloin kukaan ei voisi toimia tunteellisesti, jolloin ei olisi mitään tietoisuutta tunteellisista päätöksistä, sillä niitä ei olisi. Vain älykäs ihminen voi ymmärtää, miten älykäs ihminen elää.

Tämän pohjalta jokainen älykäs ihminen tajuaa, että Korkeimman Oikeuden tuomarit eivät pysty perumaan mitään päätöstään, koska Heidän jokainen päätöksensä perustuu tunteille, eli älyttömille laeille. Vain tunteellinen ihminen pystyy toimimaan kaltaisiaan ihmisiä kohtaan täysin tunteettomasti, eli laillisesti. Sillä tunteeton muiden kohtelu aiheuttaa itselle ja muille tunteellisen reaktion, jota sitten pidetään sen osoituksena, että ihmisen pitää toimia lain mukaan, jotta vältyttäisiin agressioilta.

Siksi Korkeimman Oikeuden arvovalta on tunteellisille tuomareille kaikkein tärkein asia, joten siksi esimerkiksi tuon ns. kaappausjutun lapset eivät voi saada oikeutta, koska tuomarit toimivat tunteellisina vailla minkään sortin älykkyyttä. Josta on siis osoituksena se, että tuomarit eivät osoita tunteitaan, vaan luulevat olevansa älykkäitä ja palkkansa arvoisia pitäessään ihmisiä ainoastaan lain jatkeina, jotta laki toimisi oikein.

Jos nimittäin tuomarit olisivat älyllisiä olentoja, niin silloin He eivät edes miettisi minkään asian laillisuutta, koska älykkyyteen kuuluu erottamattomasti se, että äly on kaikkein korkeinta oikeustajua, koska asia kuin asia on älyllinen vain silloin, kun se ei ole älyttömyyttä. Oikeustaju ei siis voi olla mitään muuta kuin älykkyyttä, koska tuomio voidaan julistaa vain älyttömistä teoista. Älyllinen asia ei milloinkaan aiheuta tunteita. Vain tunteettomuus --mielettömyys-- voi aiheuttaa tunteita.

Korkeimman Kuninkaan Oikeuden tuomarit eivät enää pysty perumaan tässä kyseisessä lapsijutussa annettua tuomiotaan, koska se on jo annettu, ja joka siis sinänsä todistaa jo kaikille, että tuomarit tuomitsevat ihmisiä pelkästään lain kirjaimen mukaan välittämättä vähääkään ihmisarvosta.

Ja juuri tuollainen täysin laillinen, eli täysin tunteeton toiminta aiheuttaa ihmiskuntaan tunteita. Ja sitten vielä minimipalkkansa arvoiset psykologit ilman vähäisintäkään rahatalouden järkeilyä hokevat, että ihmisten pitäisi kunnioittaa älyä vähemmän. Kun asia on täysin päin vastoin; äly tulee nostaa kaiken muun yläpuolelle, jotta äly voisi vihdoinkin todistaa kaikille muillekin, mihin siitä todella on. Nyt tunteellisesti, eli lakisysteemiin uskovat eivät ole vielä koskaan antaneet omalle luontaiselle älylleen minkäänlaista tilaisuutta todistaa oma erinomainen äly.

Mikään seuraava oikeuden tai oikeuden valvojan päätös ei voi enää muuttaa miksikään sitä tosiasiaa, että Suomen oikeuslaitos tuomitsee ihmisiä pelkästään lainkirjaimen mukaan. Minkäänlainen valitus tai tuomion oikaisu ei pysty muuttamaan miksikään sitä tosiasiaa, että KKO tekee päätöksensä täysin epäinhimillisesti, ottaen huomioon ainoastaan oman napansa, joka tarvitsee mielettömästi palkkaa ja etuisuuksia, jotta pystyisi tekemään epäinhimillisiä päätöksiään.

Korkein Kuninkaan Oikeus ei voi mitään muuta kuin tehdä täysin tunteellisia, eli siis laillisia päätöksiä, koska jos Korkein Oikeus syöttäisi oikeudenmukaisuutta tähän maailmaan, niin silloin kaikki olisivat erinomaisen älykkäitä. Mutta koska älykkyys ja tunteellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa, niin siksi juuri tuomarit ovat pakotettuja tekemään epäloogisia ja epä-älyllisiä --tunteettomia-- tuomioita, jotta tuomarien usko tunteellisuuteen ei vaan lakkaisi.

Tunteelliset ihmiset eivät voi eivätkä halua elää älykästä elämää, koska juuri Heidän tunteellinen elämänsä ylläpitää sellaista systeemiä, missä joku voi tunteellisesti kuvitella olevansa älykäs, kun tarvitsee elääkseen ja toimiakseen mielettömiä summia rahaa. Älykäs ihminen nimittäin älyää itsestään, ettei ole älykästä pitää rahaa esimerkiksi oikeuden päätöksien edellytyksenä. Täytyy olla erinomaisen hysteerisessä tilassa uskoakseen sokeasti ilman minkäänlaista järkeilyä, ettei pysty tekemään työtä, jos ei saa siitä minimaalisen riittävää korvausta. Koska siis tuomarit eivät pystyisi olemaan tuomareita ilman rahaa, niin se todistaa meille kaikille, että tuomarit eivät milloinkaan ole järkeilleet itse systeemin mielekkyyttä.

Koska siis rikkaat eivät ole milloinkaan järkeilleet rahatalouden mielekkyyttä, niin se on kiistaton todiste, että rahatalous toimii kaikessa ainoastaan tunteiden pohjalta ilman älyn häivääkään. Se oli siis tunteellisuus, joka sai aikaan senkin, että puolisot eroavat toisistaan, ja että puolisot riitelevät lapsistaan. Ja sekin on täysin tunteellista tuomita ihmisiä rahasta, koska joku voi tuomita ihmisiä rahasta vain silloin, kun Hän ei itse ajattele asiaa, vaan toimii ainoastaan Hitlerin pikkusotilaana, lain ja käskyjen mukaan, jottei saisi itse lopputiliä/joutuisi itse ammutuksi.

Mitä siis tulee tähän ajankohtaiseen lapsijuttuun, niin siitä on todettava seuraavaa:

  • Siinä jutussa vain lapset ovat olleet älykkäitä, eli johdonmukaisia.
  • Siinä jutussa aikuiset ovat alati ja alvariinsa käyttäytyneet täysin lapsellisesti, eli epä-älyllisesti, pelkästään tunteellisesti, josta seuraa se, että ns. aikuiset vain huopaavat kukin eri suuntaan, jonka näkyvä seuraus on juuri se, että asiaa vatvotaan eri oikeuksissa ja valitusasteissa --ja lopulta kaikesta päättää kuitenkin Korkeimman Oikeuden arvovalta, eli miesten erinomaisen täydellinen tunteellisuus ilman häivettäkään mistään älyllisyydestä --jotta rahasysteemi saisi edelleenkin elää, eikä inhimillisyys vaan voittaisi tilaa ihmissydämissä.
ELÄMÄN REALITEETIT
Älykäs ihminen älyää, ettei ole millään lailla järkevää toimia lainkuuliaisesti, eli tunteettomasti. Vain täysin vailla älyä olevat eivät pysty tätä ymmärtämään, koska älyttömät elävät ja toimivat täysin tunteellisesti siksi, että He pelkäävät kaikkia elämän realiteetteja, --kuten omaa huomiokykyään, omaa älykkyyttään, omaa rohkeuttaan jms-- koska tunteelliset ihmiset uskovat täysin, että He kuolisivat nälkään, jos He eivät saisi riistettyä jatkuvasti kaltaisiaan.

Äly on elämän realiteetti, eli Jumalan lahja. Tunteellisuus seura aina sitä, joka jättää Jumalan lahjat ns. omaan arvoonsa, ja kuvittelee, että Hän on olemassaolossa ilman Jumalaa. Koska siis tuomarit eivät pysty laillisuutensa nimissä toimimaan jumalallisesti, eli käyttämään Jumalan lahjoja, niin siksi kaikki tuomarien toiminta tähtää vain ihmisten sokeuttamiseen, jotta tuomarit edelleenkin saisivat kuvitella olevansa palkkansa arvoisia, kun He eivät ota huomioon ihmisten tunteita, eli ihmisarvoa.

Tuomarit eivät pysty älyttömyydessään, eli laillisuudessaan tajuamaan, että kaikenlainen tunteeton toiminta aiheuttaa agressioita. Korkein Oikeus on toiminut täysin tunteellisesti, eli jättänyt ihmisarvon täysin vaille mitään huomiota, koska Korkein Oikeus on nyt kohdannut agressioita.
Älykkyys on sitä, ettei aiheuta ihmisille tunteita. Eli juuri se on tuntevan ihmisen tunnusmerkki, kun Hän ei aiheuta ihmisen perustilaan mitään muutosta. Ihminen on perustilassaan iloinen ja onnellinen, joten jos ihminen ei ole iloinen ja nauti autuudesta, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin älyttömyydestä, eli utnteettomudesta elämää kohtaan, eli laillisuudesta.

Ihminen on tunteellinen siis vain silloin, kun Hän ei ole perustilassaan, eli älykäs. Vain tunteellinen ihminen voi olla ja on täysin tunteeton ihmisarvoa ja elämää kohtaan. Vain täysin älytön ihminen voi väittää, että ihmisten on toimittava lain mukaan, eli tunteettomasti. Sillä tarvitaan täydellinen älyttömyys siihen, ettei tajua sitä, että laki ja tunteettomuus ovat sama asia, sillä lain mukaan voidaan toimia vain silloin, kun aivot ja äly on jätetty narikkaan.


LASTEN OIKEUDET PUPPUA
Aikuiset ovat lakiuskomuksissaan verrattoman älyvapaita
25. elokuuta, 2004

Jos ihminen uskoo olevansa oikeuksien jakaja, niin silloin tietysti muilla ei voi olla mitään oikeuksia. Sillä joku voi uskoa olevansa (lasten, naisten,..) oikeuksien jakaja vain silloin ja siinä, kun Hän itse uskoo saaneensa oikeudet Jumalalta, kun taasen tuon uskomuksen mukaan muille Jumala ei ole jakanut mitään oikeuksia. Sillä jos vain ihminen käsittää, että jokainen on saanut Jumalalta täsmälleen yhtä paljon oikeuksia, niin silloin yksikään ymmärtäväinen ei voisi jakaa muille oikeuksia. Sillä siihen, mitä ihminen on lahjaksi saanut, ei voi lisätä yhtään mitään.

Jälleen kerran valtiovalta oikeuslaitoksineen on todistanut, että sen jakamat oikeudet lapsille ja kaikille ovat pelkkää puhdasta p-paperia, jota lainsäätäjät ja oikeusoppineet eivät edes käytä tarkoituksenmukaisesti, koska Heidän kaikki puheensa ovat pelkkää puppua. Sillä eihän toki vessapaperia voi käyttää suun pyyhkimiseen silloin, kun suusta valuu koko ajan sitä.

Korkein Kuninkaan Oikeus, KKO, osoitti jälleen kerran, että aikuisten oikeudet käyvät kaiken muun edelle, eikä lapsilla ole mitään oikeuksia silloin, kun aikuiset kuvittelevat, että Heillä on oikeus riidellä lapsista. Täytyy vaan ihmetellä, että missä se sellainen riitelyoikeus on annettu, joka käy ylitse kaiken muun oikeuden? Sillä jos vain oikeusoppineet edes vähääkään ajattelivat omilla aivoillaan, He eivät voisi mitään muuta kuin pitää lapsia vertaisinaan. Onko todella totta, että aikuisten oikeus riidellä käy ylitse lasten ihmisyyden? Että oikeuden tuomiossa aikuisten riitelyasiassa ei tule millään lailla huomioida lapsia älyllisinä ja tahtovina olentoina?

Mutta oikeusoppineet eivät milloinkaan ole ajatelleet älyllisesti, joka huomattiin esimerkiksi siitä, miten hysteerisesti He suhtautuivat Tatu Vanhasen tutkimuksiin suomalaisten herrojen älykkyyden tasosta. Koska kun vain ihminen toimii älykkäästi, niin silloin Hänen on täysin mahdotonta pitää yllä epäoikeudenmukaista systeemiä, joka kohtelee lapsia pelkästään lainkäytön objekteina, kuten huomataan tuosta ns. lapsikaappausjutustakin.

Siis se ei ole millään tasolla katsottuna älykästä pitää yllä sellaista systeemiä, missä lapsia kohdellaan täysin epäinhimillisesti, kuten jälleen kerran on nähty ja kuultu. Kaikkia lakisysteemejä, kuten Suomen valtiota voivat kutsua älykkääksi vain sellaiset, jotka katselevat niitä täysin uskonnolliselta kannalta. Se olisi ihan samaa, jos rikkinäistä tietokonetta pidettäisiin älykkäänä siksi, että se ei toimi oikein. Systeemi on älykkäästi tehty ja hallittu vain silloin, kun se ei itsessään tuota ihmisille --kuten lapsille-- mitään kärsimystä.

Miten kukaan älyllinen voisikaan kutsua sellaista lapsikaappaukseksi, kun lapset itse haluavat olla siellä, mihin Heidät on väitetty kaapatun? Tietysti kukaan älytön --kuten oikeusoppinut- ei voikaan käsitellä mitään älyllisesti, joten on selvää, että lapsia pideetään pelkästään tahdottomina ja persoonattomina lain kohteina, jotta laki vaan ei missään tapauksessa menisi rikki. Mitä siitä, että tuollainen lain palvonta rikkoo jatkuvasti ihmisiä ja Heidän suhteitaan, koska älyttömät eivät sitä pysty tajuamaan, sillä ihmisten jatkuva rikkominenhan vain oikeuttaa lakiuskovien kaikki uskomukset. Koska jos yksikään ihminen ei olisi rikki, niin silloin kukaan ei voisi säätää mitään lakeja tai lasten oikeuksien julistuksia, --joilla pyyhitään persettä välittömästi silloin, kun niitä todella tarvittaisiin.

Missä se sellainen laki on, joka sanoo, että lasten oikeuksia ei tule huomioida, jos jollakin aikuisella on jotakin oikeutta vaadittavana? Laki ei siis pidä lapsia ihmisarvoisina silloin, kun aikuisille jaetaan lakia ja oikeutta, jotta aikuisten laillinen (lapsellinen, suom. huom.) maailma ei vaan sortuisi.

Milloin siis oikeusoppineet vetoavat lasten oikeuksien julistukseen käsitellessään lasten oikeuksia? Huomataan selvästi, että oikeusoppineet eivät milloinkaan tarvitse lasten oikeuspykäliä, vaan laillisuus tulee täysin tyydytettyä, kun luetaan lakia ns. aikuisten välisistä riitapykälistä. Sillä siihen ei todellakaan tarvita mitään älykkyyttä, vaan riittää, että tuomarit lukevat ulkomuistista lakia, kuten kone lukee kovalevyltä dataa.

Tähän asiaan liittyy olennaisesti se, että lainoppineet kammoavat hysteerisesti sitä, jos Heidän pitäisi tunnustaa kaikille yksi ja sama Lähde ja Keskus, Jumala. Euroopan Yhdysvaltojen perustuslakiin ei siis saa liittää mitään mainintaa siitä, että me kaikki olemme peräisin yhdestä ja samasta lähteestä, koska silloin jo pelkkä sen asian tunnustaminen tekisi täysin naurettavaksi kaikenlaiset oikeuksien jakamiset, koska silloin jokainen tuntisi saaneensa kaikki oikeudet Jumalalta, joka on yhtälaisesti kaikkien Jumala.

Lakiuskovaiset eivät siis voi julistaa Jumalaa kaikkien ihmisten perimmäiseksi oikeudeksi, koska silloin lakiuskovien olisi mahdotonta soveltaa lapsiin ja aikuisiin erilaista oikeuskäsitystä
On mitä ilmeisintä, että KKO teki tässäkin ajankohtaisessa asiassa ratkaisunsa lasten oikeuksia polkien pelkästä pelosta. Suomen Korkein Oikeus pelkää suurta ja mahtavaa USA:ta, joten siksi on täysin ymmärrettävää, että ihmisiä --kuten lapsia-- ei saa kohdella inhimillisesti, vaan vain laillisesti, joten unohdetaan autuaasti kaikki lasten oikeudet, ja suojellaan vain riiteleviä aikuisia, jotta He edelleenkin riitelisivät, eivätkä koskaan aikuistuisi.

Asiasta lisää:
Lasten Velvollisuuksien Julistus
Vanhus ja Viisaus


USKONNOLLISTA ROTUOPPIA
Tatu Vanhanen on oikeassa suunnassa
10. elokuuta, 2004

Rotuoppi on mahdollista vain silloin, kun miehet eivät ole miehekkäitä. Miehinen mies ei tarvitse minkäänlaista oppia, koska Hän on viisas ja ymmärtäväinen itsestään. Jos mies ei ole aito oma itsensä, niin silloin Hän tietysti luo maailmaansa oppeja, joiden ahtaus saa Hänet sekoamaan pasmoissaan ja kiehumaan omassa ahtaassa kattilassaan.

Jokainen oppi on aina ahdasmielisyyttä. Ahdasmielisyydessä ihminen ei voi muuta kuin olla tyhmä. Koska jos ihminen olisi avarakatseinen, niin silloin Hän olisi myös viisas. Tässä olla -verbiä käytetään juuri niin kuin sitä tuleekin käyttää, eli ihmisen asenne elämää kohtaan määrää Hänen älykkyysosamääränsä.

Ihminen toteuttaa aina omia uskomuksiaan. Ihminen ei voi toimia omia uskomuksiaan vastaan. Ihmisen uskomukset sisältävät Hänen älykkyysosamääränsä. Mikään muu asia ei niin selvästi osoita ihmisen ymmärtäväisyyttä ja viisautta kuin ihmisenteot, jotka syntyvät ihmisen uskomuksista. Ihmisen teot osoittavat tekijälleen, että Hänen uskonsa on oikea, koska Hän tekee uskonsa mukaisia tekoja.

Ihminen ei siis voi uskonnollisena uskoa siihen, että Hän olisi älykkäämpi, jos Hänen uskontonsa/oppinsa olisi maailmoja syleilevä, ihmisiä rakastava ja kaikkea elämää suojeleva. Ihmisen uskonto suojelee ihmistä kaikilta muilta uskonnoilta ja opeilta. Ihmisen uskonto suojelee ihmistä jopa siltä, että Hän tulisi tuntemaan totuuden, koska ihminen uskoo olevansa viisain ja älykkäin, kun Hän uskoo sokeasti omaan oppiinsa.

Täten esimerkiksi afrikkalaiset eivät toki usko olevansa tyhmiä ja vähemmän älykkäitä kuin sumerilais-kreikkalais-juutalais-kristilliset ovat, vaan He nimenomaan pitävät kiinni omista uskomuksistaan vain siksi, koska He usakovat olevansa opeissaan kaikkia muita ylempänä. Ja tämä sama opillinen omahyväisyys pätee ihan joka ikiseen uskomukseen. Yksikään oppiin uskova ei voi mitään muuta kuin pitää omaa oppiiaan kaikkia muita oppeja parempana, koska jos Hän pitäisi jotakin muuta oppia parempana, niin Hän vaihtaisi oman oppinsa siihen välittömästi.

Tämä sama pätee niin ateisteihin kuin teisteihinkin, niin kapitalisteihin kuin sosialisteihinkin, niin työnantajiin kuin työntekijöihin, niin rikkaisiin kuin köyhiinkin. Kaikki nuo ovat pelkkiä uskomuksia ihmispsyykeessä, johon ihminen on vanginnut itsensä, eikä pääse siitä eroon mitenkään muutoin kuin lopettamalla kertakaikkisesti kaikki uskomukset, ja uskomalla vain elämään ja elämän Antajaan.

Uskonnon vaihtaminen toiseen joko lisää tai vähentää ihmisen älykkyyttä. Yleensä ihmiset vaihtavat uskontonsa sellaiseen, joka tarjoaa hieman lisää vapautta. Mutta olkoon uskonto miten vapaa tahansa, niin yksikään ihminen ei pysty olemaan viisas minkään uskonnon puitteissa. Jos ihminen esittää jonkin viisaiden, niin se ylittää aina Hänen uskontonsa rajat. Älykäs ihminen tunnustaa tämän, mutta vain, jos Hänen uskontonsa ei tuomitse Häntä helvettiin tähän todelliseen vapauteen uskomisesta.

Uskonto, joka on hyvin rajoittava, ei salli uskoviensa uskoa tällaiseen. Siksi juuri se on uskonto, joka rajaa ihmisen älykkyysosamäärän juuri sille tasolle, jolla sitä uskontoa voidaan harjoittaa. Ihmisen älykkyysosamäärä voidaan määrittää vain silloin, kun ihminen uskoo johonkin oppiin. Mitä ahdasmielisempi oppi sitä pienempi on ihmisen älykkyys, koska ahdasmielisyyttä voidaan harjoittaa vain pienellä älyllä.

Tämä sama totuus pätee joka ikiseen oppiin. Se on oppi, joka rajoittaa ihmisen älykkyyden juuri sille tasolle, jossa oppiin voidaan sokeasti uskoa. Koska jos ihmisen älykkyys olisi vaikka himpun verran suurempi kuin oppiin uskovien älykkyys, niin silloin tuollainen himpun verran älykkäämpi uskoisi jo sellaiseen oppiin, joka on himpun verran vapaamielisempi.

Ihmisen perimä ei rajoita ihmistä. Ainoa tekijä, joka voi rajoittaa ihmistä, on ihmisen omaksuma asenne, eli uskomusjoukko, uskonto. Tietysti on selvää, että tarvitaan ihmistä rajoittava oppi, jotta Hän voi uskoa, että se on ihmisen perimä, joka rajoittaa ihmistä ja alentaa, eikä suinkaan ihmisen uskonto. Tiedemiehenkin uskonnollisuus on fakta, jos Hän uskoo, että ihmisen perimä rajoittaa ihmistä ja estää Häntä olemasta verrattoman älykäs.

Tästä nähdään, että oppien vapausastetta tutkimalla nähdään välittömästi oppeihin uskovien älykkyysosamäärä. Oppien ja uskontojen vapausaste on täydellisessä vastaavuussuhteessa niihin uskovien älykkyyteen. Ja siten on selvää, että kun ihmisellä on täysin oma uskonto, jonka antajana on itse Elämä, niin silloin Hänen älykkyytensä on verratonta ja ymmärrys ylitse käyvää ja viisaus jumalallista.

Kaikki opit ovat ehdoitta ihmistä rajoittavia. Jos oppi rajoittaa ihmistä, niin silloin siihen rajoitukseen kuuluu järjen mukaan myös ihmisen älykkyys. On täysin mahdoton ajatus, että ihmisen älykkyys ei olisi rajoitettua, kun ihminen muutoin elää ulkoisten rajoitusten alaisuudessa. Asiaan tietysti kuuluu, että tämä voidaan tajuta ja ymmärtää vain silloin, kun ihminen ei usko mihinkään uskontoon, tai uskonnottomuuteen.

Jos ihmisellä on älyä edes himpun verran, niin se riittää, koska silloin se todistaa, että Hänen perimänsä ei ole rajoittanut Hänen älyään. Pienikin määrä älyä riittää hapattamaan ihmisen verrattoman älykkääksi. Toisaalta pätee myös vastakkainen. Pieninkin määrä opillisuutta riittää hapattamaan ihmisen tyhmäksi. Jeesus ei suotta varoittanut meitä oppineiden hapatuksesta.

Luojan tekemä ihmisen suurenmoisuus todistuu oikeaksi juuri sillä, että äly toimii ihmisen tietoisuudesta huolimatta aina oikein. Juuri siinä on ihmiskehon täydellisyys, kun ihmisen asenne toteutaan sillä funktiolla, että se on aina älyllisesti rajoitettua.


ERÄÄN TUOMION ANATOMIA
Eli tuomareiden koko laintulkinnan johdonmukaisuus:
hengen lähtönopeus kehosta==setelin pakonopeus lompakosta
16. heinäkuuta, 2004

Paljon on taitettu peistä siitä, miten paljon murhatun on oltava kärsinyt, jotta murhaaja voitaisiin tuomita elinkautiseen. Tässä ja tänään todistetaan, että tuo on täysin mieletöntä alkaa arvioimaan syytetylle tuomion pituutta sen mukaan, miten paljon Hän aiheutti kärsimystä murhatulle, koska kaikissa murhatapauksissa lopputulos on täsmälleen sama. Ihmisen kärsimykselle ei tule laittaa mitään painoarvoa, jos Hän ei ole enää itse todistamassa sitä.

Murhaamisessakin palkka tulee maksaa lopputuloksen mukaan, mutta jos murhan palkkaa todella aletaan räknätä, niin silloin huonosti (julmasti/hitaasti/hutiloiden) tehdystä murhasta pitää antaa pienempi palkka. Täten siis murhan kapitalistaminen sanoo eittämättömällä talouden arvovallallaan, että julmista murhista tulee antaa pienempi tuomio kuin ammattimaisesti tehdyistä nopsista ja siisteistä töistä.

En kuitenkaan usko, että on olemassa raa'an ja erityisen julman murhan vastakohtana jokin pehmomurha, joka jotenkin jättäisi uhrin ikään kuin välitilaan, eli aaveeksi, joka ei pääsikään sinne, minne erityisellä raakuudella murhatut pääsevät. Murhaamisen lopputuote on aina kuollut ihminen, joten murhaamisen lopputuote on joka kerta yhtä hyvä, josta kannattaa joka kerta maksaa kunnolla, eikä alkaa pihistelemään.
Jos kuitenkin voidaan todistaa, että murhan tekotapa ratkaisee murhatun tulevan sijoituspaikan taivaisiin, niin silloin tietysti murhan tekotapaa tulee pitää joko lieventävä tai koventavana seikkana tuomiota sorvattaessa. Mutta silloin pitää olla ehdottoman selvillä, joutuuko kuollut kärsimään taivaissaan, vaiko eikö.

Korkeimman Oikeuden antaman laintulkinnan mukaan ihminen on tehnyt hyvän murhan, jos Hän murhaa vaikkapa Korkeimman Oikeuden tuomarin nopealla niskalaukauksella sen sijaan, että murhaaja olisi ensin hieman nautiskellut tilanteesta. Ja niin tuollainen murhattu tuomari ihmettelee taivaissa, että mitä Hän täällä tekee, kun hänenhän piti olla lähikuppilassa kaljalla muiden eliittituomareiden kanssa juhlistamassa jälleen uutta Korkeimman Oikeuden antamaa laintulkintaa.

Kysynkin siis tuomarilta, että miten se vaikuttaa uhrin maalliseen kulkuun, kun Hän ei enää voikaan liikkua Maan päällä, vaan joutuu liihottelemaan harpun kanssa pilvissä? Mitä merkittävää eroa sillä on siihen, miten hitaasti tai nopsaan ja pehmeästi tai julmasti uhri murhattiin, kun kerta lopputulos on ehdottomasti täsmälleen sama? Miksi esimerkiksi se poliisien murhaaja sai elinkautisen, vaikka Hän murhasi poliisit nopeilla laukauksilla niskaan? Miksi Hänen kohdallaan ei luettu lieventäväksi asianhaaraksi sitä, että Hän toteutti murhat ilman ns. kärsimystä?

Korkein Oikeus on siis jälleen lanseerannut uuden ja varsin mielenkiintoisen käsitteen suomalaiseen oikeusilmapiiriin: Lievä murha.
Murha on lievä silloin, kun se on lyhytkestoinen. Lyhytkestoisesti murhattujen murhaajia ei siis tule tuomita murhasta, koska murhan lyhyys on riittävä peruste lieventämään murha kuin murha pelkäksi tapoksi.

Jos kuitenkin katsotaan asiaa tarkemmin, niin huomataan, että henki lähtee täsmälleen yhtä nopeasti meistä kaikista. Ihminen oli juuri äsken vielä hengissä, mutta nyt se on kuollut. Eikö siis jokainen kuolema olekin täsmälleen yhtä lyhytkestoinen? Korkeimman Oikeuden tunareilla on siis jokin erityinen tieto siitä, miten nopeaan ihmisen henki lähtee ihmisestä.

Koska valtiovalta pitää filosofeja, psykologeja ja psykiatreja vain ja ainoastaan valtiovallan korkeapalkkaisina suojatyöläisinä, niin siksi tietysti Korkeimman Oikeuden tuomareiden ei tarvitse esittää todisteitaan esimerkiksi neurologeille, kuinka on mahdollista, että pehmomurhattujen henki lähtee murhatusta yhdessä hujauksessa, kun taasen julmasti murhattujen henki ikään kuin jää Maan päälle vaikertamaan, että miksi ihmeessä minä en pääse irti tästä murjotusta kehostani...
Vastaavasti Korkeimman Oikeuden tuomareiden ei tarvitse välittää mitään asiantuntijoiden mielipiteistä siitä, miten nopeaan ihmisen henki aina ihmisen kehosta erkanee.

Yllä oleva on suoraa seurausta siitä, kun tuomiolaitos ei pysty lukemaan lakia kirjaimellisesti, vaan vain tulkitsemaan sitä --paitsi silloin, kun on kyse tuomareiden saavutetuista, ja lakiin kirjoitetuista eduista. Tuomareiden laintulkinta on yhtä vähän se laki, joka on kirjoitettu kuin on teologien oppi samaa siitä, mitä Jeesus puhui. Tulkinta ei koskaan ole sama asia kuin se, jota on tulkittu. Asian tulkinta ei koskaan edes osoita samaan suuntaan kuin tulkittu asia.

Koska siis ihmiset tuomitaan lain tulkinnan, eikä lain mukaan, niin silloin valtio ei ole lakiuskovaisille hyvä paikka, jos laintulkintaa ei kirjoiteta laiksi. Sillä lait on kirjoitettu aikoinaan yleisen mielipiteen vaatimuksesta, joten silloin myöskin lakien tulkinnan tulee edustaa yleistä mielipidettä, jotta laki olisi uskottava.

Korkeimman Oikeuden tuomarit kertoivatkin julkisuudelle, että He eivät voi ottaa huomioon arvoja, vaan Heidän ensisijainen tehtävänsä on toimia laintulkitsijoina ja ennakkotapauksien luojina. Oikeuslaitos siis väittää, että laintulkitsemisessa arvot ovat vasta kolmannella sijalla, ja yleinen mielipide ei ole millään sijalla. Kuitenkin, lainsäätäjien pyhä velvollisuus on säätää jokainen laki perustuslakia noudatten, ja koska perustuslaki vaatii julkisen vallan haltijoita toteuttamaan ihmisarvoja, niin jo on kumma, jos oikeuslaitos ei kuulukaan julkiseen valtaan.

Hyvät lukijat. Tänään on Teille osoitettu, että oikeusistuimien tuomarit ovat rikollisia kansan vallan edessä, koska He eivät välitä mitään perustuslaista, ja sen käskystä, jonka mukaan myös tuomareiden on kaikessa toiminnassaan noudatettava kansan tahtoa --yleistä mielipidettä-- ja ihmisarvoa. Yleinen mielipide on vakaampi kuin Korkeimman Oikeuden ennakkotapaukset.

PS.
Tuomarit puolustavat ihmisten hakkaajia silloinkin, kun ihminen jää henkiin vain nopean avun turvin. Sehän ei ole murha, jos ihminen on hakattu henkihieveriin keskussairaalan teho-osastolla, mutta se on murha, jos sama olisi tehty erämaassa.
Tuomariskunta on siis täysin pihalla ihmisarvoista, koska jo se on murhaamista, kun ihminen ajattelee murhaavansa toisen. Oikeassa rauhan yhteiskunnassa murhaajien ei sallita pilaavan omaa elämäänsä, vaan Heidät suljetaan keskitysleiriin, koska vain siten yhteiskunta voi osoittaa rakastavansa ihmistä, ja pitävänsä Häntä arvossa. Kun siis tuomarit tuomitsisivat murhaajat määräämättömäksi ajaksi vankeuteen heti, kun He ovat esittäneet pahoja ajatuksiaan, niin silloin kukaan ei olisi uhri, joten silloin ei edes Korkeimman Oikeuden tuomareiden ei tarvitsisi tulkita lakia.

Järki vaatii, että asia kuin asia voidaan ottaa ilman mitään tulkintaa. Järki sulkee aina tulkinnan mahdollisuuden tykkänään pois, jotta asiat olisivat johdonmukaisia.

Jotta Korkeimman Oikeuden laintulkinta olisi johdonmukaista, niin se vaatisi, että tuomareiden on ehdoitta tulkittava myös omaa palkkaustaan aina sen mukaan, miten lievänä murhana He tavallisen murhan näkevät. Sillä jos hengellä on aina eri lähtönopeus kehosta, niin silloin se sama periaate on myös seteleillä lompakosta, tai pankkitililtä.

Asiasta lisää:
Huone 3: Oikeuden Anatomia


Lehdistötiedote
26. toukokuuta, v. 2004

Kati Sinenmaa on tehnyt kantelun Suomen viranomaisten mielivallasta. Kantelussaan Hän esittää ennen kuulumattomalla tavalla, miksi rikkaat eivät voi mitään muuta kuin toimia järjettömästi, eli oikeudettomasti, jotta rikkailla olisi jatkuvasti lisää köyhiä työllistettäviksi. Sillä rikkaat ovat itse todistaneet, että rikkaat eivät työllistä rikkaita, vaan ainoastaan köyhiä

Jotta rikkailla olisi mahdollisuus ylipäätään työllistää ihmisiä, niin siksi Heidän on ensin käytettävä systeemiä, jotta ihmiset saataisiin työllistyskuntoon, eli köyhiksi. Sillä eivät edes lainsäätäjät tee työllisyyslakeja saadakseen rikkaille töitä, vaan kaiken lainsäädännän yksinomainen tarkoitus on tehdä ihmisistä köyhiä, jotta rikkaat voisivat määrätä Heille rikkaita hyödyttävää työtä.

Jotta siis rikkailla olisi antaa köyhille töitä, niin kaikki lainsäädäntä luo samalla suurimmasta osasta ihmisistä köyhiä, jotta harvat voisivat ylimielisesti todistaa olevansa hyviä, koska He antavat köyhille töitä. Sillä korppi ei korpin silmää noki, eikä rikas pysty työllistämään rikasta, vaan ainoastaan köyhiä. Lakien on siis pakko toimia samaan aikaan ihmisten köyhdyttäjinä, jotta lait voisivat toimia ihmisten työllistäjinä.

Koska jos lait eivät köyhdyttäisi ihmistä ja rikastuttaisi rikkaita, niin silloin tietysti köyhiä ei tarvitsisi työllistää, koska silloin jokainen ihminen työllistäisi vain itsensä. Sillä jo järki sen sanoo, etteivät kaikki voi olla ihmisten työllistäjiä, vaan jotta systeemi olisi tasapainoinen ja tasa-arvoinen, niin se vaatii sen, että jokaisen ihmisen annetaan tehdä vain sitä, mitä Hän luonnostaan osaa, jotta systeemi olisi täysin luonnollinen.
Systeemin tasapaino ei koskaan pysy, jos sitä joku ei pidä sitä yllä.

Tästä siis huomataan, ettei yksikään ihminen luonnostaan osaa työllistää ihmisiä, koska ihminen ei ole luonnostaan työtön. Ihmisten työllistäminen on siis äärettömän luonnotonta, eli typerää toimintaa, johon pystyvät vain rikkaat, koska rikkaat itse ovat todistaneet, että vain rikkaat ovat hyviä ihmisiä, koska vain rikkaat työllistävät köyhiä.

On siis täysin selvää, että rikkaat kärsivät jatkuvaa työvoimapulaa, koska rikkaat teettävät köyhillä täysin mielettömiä töitä, ja koska rikkaat eivät voi laajentaa mieletöntä tuotantoaan, jos Heillä ei olisi reservissään lisää köyhiä. Tästä syystä Suomen valtiokin pitää Kiinaa rikkaiden työvoimareservinä, koska muutoin Suomen (rikkaiden, suom. huom.) kilpailykyky heikkenisi, jos suomalaiset saisivat itse kukin tehdä, mitä parhaiten osaavat.

Se tosiasia, että poliitikot hokevat Suomen kärsivän työvoimapulasta, osoittaa täysin kiistattomasti, että poliitikot ovat käyttäneet lainsäädäntää rikkaiden etujen ajamiseen, koska mitenkään muutoin poliitikot eivät voisi uskoa, että rikkaat kärsivät työvoimapulasta, koska rikkaille ei riitä köyhiä työllistettäväksi, jotta köyhät voisivat nostella kaikkien rikkaiden kissojen häntiä. On siis ilman muuta selvää, että poliitikot vaativat köyhiä lisääntymään edelleen, jotta rikkaiden ei itse tarvitsisi nostella kissojensa häntiä.

Asiasta lisää:
Huone 3: Tapaus 03/28100
Paperi: Vastuullisuus
Paperi: Riistokapitalisti
Paperi: Armon Kerjäläiset


Sivun alkuunEdellinenSeuraava


Järki vaatii, että asia kuin asia voidaan ottaa ilman mitään tulkintaa.

Järki sulkee aina tulkinnan mahdollisuuden tykkänään pois, jotta asiat olisivat johdonmukaisia.

Jos asia on tulkinta, niin silloin se ei voi olla johdonmukaisuutta, jos samaan aikaan vaaditaan laillisuutta.
Korkeimman Oikeuden tuomarit voisivat olla tulkinnoissaan johdonmukaisia vain siinä tapauksessa, että myös Heidän palkkauksensa kaikkien muiden asetusten, lakien, säädösten kanssa olisi pelkkä tulkinta.

Logiikan mukaan tulkinnat kuuluvat tulkintajoukkoon. Koska lait eivät kuulu tulkintajoukkoon, vaan ne kuuluvat vain lakijoukkoon, niin silloin tulkinnat eivät ole laillisuutta. Vain lait voivat olla laillisia.
Tulkinnat ovat taasen aina ja kaikkialla vain tulkinnallisia.

Logiikkaa
Tämä puhe kuuluu kokonaisuudessaan logiikkaan. Logiikka todistaa, että koska valtio maksaa loogikoille kovaa palkkaa, niin silloin julkisen vallan haltijoiden tulee noudattaa filosofien ilmoittamaa logiikkaa, jotta valtion hallinto olisi looginen, kun se maksaa palkkaa logiikansäätäjille.
Logiikka ei ole tulkinta johdonmukaisuudesta, vaan se on johdonmukaisuutta.

Tulkinnat sulkevat ihmisarvon ja laillisuusperiaatteen kokonaan pois laista. Valtion palkkaamilla filosofeilla ei ole ihmisarvoa, jos valtion hallinnon ei tarvitse noudattaa logiikkaa.

Hosted by www.Geocities.ws

1