28.08.2004 |
Tervetuloa Wälkommen till Welcome to |
Valtakunnan |
Ajankohtaista | Tiedotteet |
HYSTEERINEN KORKEIN OIKEUSTuomarit ovat lainkuuliaisina täysin vailla järkeä28. elokuuta, 2004Kun ihminen tuntee itsensä älykkäänä, niin silloin Hän tietää, että se (älykkääksi tunteminen) on mahdollista vain sellaisessa maailmassa, jota johdetaan hysteerisesti tunteilla, ja missä tunteellisten johtajien arvovalta on kaikki kaikessa. Sillä älykkyyteen kuuluu älytä se tosiasia, että jos maailman hallitsijat olisivat älykkäitä, niin silloin kukaan ei voisi toimia tunteellisesti, jolloin ei olisi mitään tietoisuutta tunteellisista päätöksistä, sillä niitä ei olisi. Vain älykäs ihminen voi ymmärtää, miten älykäs ihminen elää. Tämän pohjalta jokainen älykäs ihminen tajuaa, että Korkeimman Oikeuden tuomarit eivät pysty perumaan mitään päätöstään, koska Heidän jokainen päätöksensä perustuu tunteille, eli älyttömille laeille. Vain tunteellinen ihminen pystyy toimimaan kaltaisiaan ihmisiä kohtaan täysin tunteettomasti, eli laillisesti. Sillä tunteeton muiden kohtelu aiheuttaa itselle ja muille tunteellisen reaktion, jota sitten pidetään sen osoituksena, että ihmisen pitää toimia lain mukaan, jotta vältyttäisiin agressioilta. Siksi Korkeimman Oikeuden arvovalta on tunteellisille tuomareille kaikkein tärkein asia, joten siksi esimerkiksi tuon ns. kaappausjutun lapset eivät voi saada oikeutta, koska tuomarit toimivat tunteellisina vailla minkään sortin älykkyyttä. Josta on siis osoituksena se, että tuomarit eivät osoita tunteitaan, vaan luulevat olevansa älykkäitä ja palkkansa arvoisia pitäessään ihmisiä ainoastaan lain jatkeina, jotta laki toimisi oikein.
Korkeimman Kuninkaan Oikeuden tuomarit eivät enää pysty perumaan tässä kyseisessä lapsijutussa annettua tuomiotaan, koska se on jo annettu, ja joka siis sinänsä todistaa jo kaikille, että tuomarit tuomitsevat ihmisiä pelkästään lain kirjaimen mukaan välittämättä vähääkään ihmisarvosta.
Mikään seuraava oikeuden tai oikeuden valvojan päätös ei voi enää muuttaa miksikään sitä tosiasiaa, että Suomen oikeuslaitos tuomitsee ihmisiä pelkästään lainkirjaimen mukaan. Minkäänlainen valitus tai tuomion oikaisu ei pysty muuttamaan miksikään sitä tosiasiaa, että KKO tekee päätöksensä täysin epäinhimillisesti, ottaen huomioon ainoastaan oman napansa, joka tarvitsee mielettömästi palkkaa ja etuisuuksia, jotta pystyisi tekemään epäinhimillisiä päätöksiään. Korkein Kuninkaan Oikeus ei voi mitään muuta kuin tehdä täysin tunteellisia, eli siis laillisia päätöksiä, koska jos Korkein Oikeus syöttäisi oikeudenmukaisuutta tähän maailmaan, niin silloin kaikki olisivat erinomaisen älykkäitä. Mutta koska älykkyys ja tunteellisuus ovat kaksi täysin eri asiaa, niin siksi juuri tuomarit ovat pakotettuja tekemään epäloogisia ja epä-älyllisiä --tunteettomia-- tuomioita, jotta tuomarien usko tunteellisuuteen ei vaan lakkaisi. Tunteelliset ihmiset eivät voi eivätkä halua elää älykästä elämää, koska juuri Heidän tunteellinen elämänsä ylläpitää sellaista systeemiä, missä joku voi tunteellisesti kuvitella olevansa älykäs, kun tarvitsee elääkseen ja toimiakseen mielettömiä summia rahaa. Älykäs ihminen nimittäin älyää itsestään, ettei ole älykästä pitää rahaa esimerkiksi oikeuden päätöksien edellytyksenä. Täytyy olla erinomaisen hysteerisessä tilassa uskoakseen sokeasti ilman minkäänlaista järkeilyä, ettei pysty tekemään työtä, jos ei saa siitä minimaalisen riittävää korvausta. Koska siis tuomarit eivät pystyisi olemaan tuomareita ilman rahaa, niin se todistaa meille kaikille, että tuomarit eivät milloinkaan ole järkeilleet itse systeemin mielekkyyttä. Koska siis rikkaat eivät ole milloinkaan järkeilleet rahatalouden mielekkyyttä, niin se on kiistaton todiste, että rahatalous toimii kaikessa ainoastaan tunteiden pohjalta ilman älyn häivääkään. Se oli siis tunteellisuus, joka sai aikaan senkin, että puolisot eroavat toisistaan, ja että puolisot riitelevät lapsistaan. Ja sekin on täysin tunteellista tuomita ihmisiä rahasta, koska joku voi tuomita ihmisiä rahasta vain silloin, kun Hän ei itse ajattele asiaa, vaan toimii ainoastaan Hitlerin pikkusotilaana, lain ja käskyjen mukaan, jottei saisi itse lopputiliä/joutuisi itse ammutuksi. Mitä siis tulee tähän ajankohtaiseen lapsijuttuun, niin siitä on todettava seuraavaa:
ELÄMÄN REALITEETITÄlykäs ihminen älyää, ettei ole millään lailla järkevää toimia lainkuuliaisesti, eli tunteettomasti. Vain täysin vailla älyä olevat eivät pysty tätä ymmärtämään, koska älyttömät elävät ja toimivat täysin tunteellisesti siksi, että He pelkäävät kaikkia elämän realiteetteja, --kuten omaa huomiokykyään, omaa älykkyyttään, omaa rohkeuttaan jms-- koska tunteelliset ihmiset uskovat täysin, että He kuolisivat nälkään, jos He eivät saisi riistettyä jatkuvasti kaltaisiaan.Äly on elämän realiteetti, eli Jumalan lahja. Tunteellisuus seura aina sitä, joka jättää Jumalan lahjat ns. omaan arvoonsa, ja kuvittelee, että Hän on olemassaolossa ilman Jumalaa. Koska siis tuomarit eivät pysty laillisuutensa nimissä toimimaan jumalallisesti, eli käyttämään Jumalan lahjoja, niin siksi kaikki tuomarien toiminta tähtää vain ihmisten sokeuttamiseen, jotta tuomarit edelleenkin saisivat kuvitella olevansa palkkansa arvoisia, kun He eivät ota huomioon ihmisten tunteita, eli ihmisarvoa.
Tuomarit eivät pysty älyttömyydessään, eli laillisuudessaan tajuamaan, että kaikenlainen tunteeton toiminta aiheuttaa agressioita. Korkein Oikeus on toiminut täysin tunteellisesti, eli jättänyt ihmisarvon täysin vaille mitään huomiota, koska Korkein Oikeus on nyt kohdannut agressioita. Ihminen on tunteellinen siis vain silloin, kun Hän ei ole perustilassaan, eli älykäs. Vain tunteellinen ihminen voi olla ja on täysin tunteeton ihmisarvoa ja elämää kohtaan. Vain täysin älytön ihminen voi väittää, että ihmisten on toimittava lain mukaan, eli tunteettomasti. Sillä tarvitaan täydellinen älyttömyys siihen, ettei tajua sitä, että laki ja tunteettomuus ovat sama asia, sillä lain mukaan voidaan toimia vain silloin, kun aivot ja äly on jätetty narikkaan. LASTEN OIKEUDET PUPPUAAikuiset ovat lakiuskomuksissaan verrattoman älyvapaita25. elokuuta, 2004Jos ihminen uskoo olevansa oikeuksien jakaja, niin silloin tietysti muilla ei voi olla mitään oikeuksia. Sillä joku voi uskoa olevansa (lasten, naisten,..) oikeuksien jakaja vain silloin ja siinä, kun Hän itse uskoo saaneensa oikeudet Jumalalta, kun taasen tuon uskomuksen mukaan muille Jumala ei ole jakanut mitään oikeuksia. Sillä jos vain ihminen käsittää, että jokainen on saanut Jumalalta täsmälleen yhtä paljon oikeuksia, niin silloin yksikään ymmärtäväinen ei voisi jakaa muille oikeuksia. Sillä siihen, mitä ihminen on lahjaksi saanut, ei voi lisätä yhtään mitään. Jälleen kerran valtiovalta oikeuslaitoksineen on todistanut, että sen jakamat oikeudet lapsille ja kaikille ovat pelkkää puhdasta p-paperia, jota lainsäätäjät ja oikeusoppineet eivät edes käytä tarkoituksenmukaisesti, koska Heidän kaikki puheensa ovat pelkkää puppua. Sillä eihän toki vessapaperia voi käyttää suun pyyhkimiseen silloin, kun suusta valuu koko ajan sitä. Korkein Kuninkaan Oikeus, KKO, osoitti jälleen kerran, että aikuisten oikeudet käyvät kaiken muun edelle, eikä lapsilla ole mitään oikeuksia silloin, kun aikuiset kuvittelevat, että Heillä on oikeus riidellä lapsista. Täytyy vaan ihmetellä, että missä se sellainen riitelyoikeus on annettu, joka käy ylitse kaiken muun oikeuden? Sillä jos vain oikeusoppineet edes vähääkään ajattelivat omilla aivoillaan, He eivät voisi mitään muuta kuin pitää lapsia vertaisinaan. Onko todella totta, että aikuisten oikeus riidellä käy ylitse lasten ihmisyyden? Että oikeuden tuomiossa aikuisten riitelyasiassa ei tule millään lailla huomioida lapsia älyllisinä ja tahtovina olentoina? Mutta oikeusoppineet eivät milloinkaan ole ajatelleet älyllisesti, joka huomattiin esimerkiksi siitä, miten hysteerisesti He suhtautuivat Tatu Vanhasen tutkimuksiin suomalaisten herrojen älykkyyden tasosta. Koska kun vain ihminen toimii älykkäästi, niin silloin Hänen on täysin mahdotonta pitää yllä epäoikeudenmukaista systeemiä, joka kohtelee lapsia pelkästään lainkäytön objekteina, kuten huomataan tuosta ns. lapsikaappausjutustakin.
Miten kukaan älyllinen voisikaan kutsua sellaista lapsikaappaukseksi, kun lapset itse haluavat olla siellä, mihin Heidät on väitetty kaapatun? Tietysti kukaan älytön --kuten oikeusoppinut- ei voikaan käsitellä mitään älyllisesti, joten on selvää, että lapsia pideetään pelkästään tahdottomina ja persoonattomina lain kohteina, jotta laki vaan ei missään tapauksessa menisi rikki. Mitä siitä, että tuollainen lain palvonta rikkoo jatkuvasti ihmisiä ja Heidän suhteitaan, koska älyttömät eivät sitä pysty tajuamaan, sillä ihmisten jatkuva rikkominenhan vain oikeuttaa lakiuskovien kaikki uskomukset. Koska jos yksikään ihminen ei olisi rikki, niin silloin kukaan ei voisi säätää mitään lakeja tai lasten oikeuksien julistuksia, --joilla pyyhitään persettä välittömästi silloin, kun niitä todella tarvittaisiin.
Milloin siis oikeusoppineet vetoavat lasten oikeuksien julistukseen käsitellessään lasten oikeuksia? Huomataan selvästi, että oikeusoppineet eivät milloinkaan tarvitse lasten oikeuspykäliä, vaan laillisuus tulee täysin tyydytettyä, kun luetaan lakia ns. aikuisten välisistä riitapykälistä. Sillä siihen ei todellakaan tarvita mitään älykkyyttä, vaan riittää, että tuomarit lukevat ulkomuistista lakia, kuten kone lukee kovalevyltä dataa. Tähän asiaan liittyy olennaisesti se, että lainoppineet kammoavat hysteerisesti sitä, jos Heidän pitäisi tunnustaa kaikille yksi ja sama Lähde ja Keskus, Jumala. Euroopan Yhdysvaltojen perustuslakiin ei siis saa liittää mitään mainintaa siitä, että me kaikki olemme peräisin yhdestä ja samasta lähteestä, koska silloin jo pelkkä sen asian tunnustaminen tekisi täysin naurettavaksi kaikenlaiset oikeuksien jakamiset, koska silloin jokainen tuntisi saaneensa kaikki oikeudet Jumalalta, joka on yhtälaisesti kaikkien Jumala.
Lakiuskovaiset eivät siis voi julistaa Jumalaa kaikkien ihmisten perimmäiseksi oikeudeksi, koska silloin lakiuskovien olisi mahdotonta soveltaa lapsiin ja aikuisiin erilaista oikeuskäsitystä
Asiasta lisää: USKONNOLLISTA ROTUOPPIATatu Vanhanen on oikeassa suunnassa10. elokuuta, 2004Rotuoppi on mahdollista vain silloin, kun miehet eivät ole miehekkäitä. Miehinen mies ei tarvitse minkäänlaista oppia, koska Hän on viisas ja ymmärtäväinen itsestään. Jos mies ei ole aito oma itsensä, niin silloin Hän tietysti luo maailmaansa oppeja, joiden ahtaus saa Hänet sekoamaan pasmoissaan ja kiehumaan omassa ahtaassa kattilassaan. Jokainen oppi on aina ahdasmielisyyttä. Ahdasmielisyydessä ihminen ei voi muuta kuin olla tyhmä. Koska jos ihminen olisi avarakatseinen, niin silloin Hän olisi myös viisas. Tässä olla -verbiä käytetään juuri niin kuin sitä tuleekin käyttää, eli ihmisen asenne elämää kohtaan määrää Hänen älykkyysosamääränsä. Ihminen toteuttaa aina omia uskomuksiaan. Ihminen ei voi toimia omia uskomuksiaan vastaan. Ihmisen uskomukset sisältävät Hänen älykkyysosamääränsä. Mikään muu asia ei niin selvästi osoita ihmisen ymmärtäväisyyttä ja viisautta kuin ihmisenteot, jotka syntyvät ihmisen uskomuksista. Ihmisen teot osoittavat tekijälleen, että Hänen uskonsa on oikea, koska Hän tekee uskonsa mukaisia tekoja. Ihminen ei siis voi uskonnollisena uskoa siihen, että Hän olisi älykkäämpi, jos Hänen uskontonsa/oppinsa olisi maailmoja syleilevä, ihmisiä rakastava ja kaikkea elämää suojeleva. Ihmisen uskonto suojelee ihmistä kaikilta muilta uskonnoilta ja opeilta. Ihmisen uskonto suojelee ihmistä jopa siltä, että Hän tulisi tuntemaan totuuden, koska ihminen uskoo olevansa viisain ja älykkäin, kun Hän uskoo sokeasti omaan oppiinsa. Täten esimerkiksi afrikkalaiset eivät toki usko olevansa tyhmiä ja vähemmän älykkäitä kuin sumerilais-kreikkalais-juutalais-kristilliset ovat, vaan He nimenomaan pitävät kiinni omista uskomuksistaan vain siksi, koska He usakovat olevansa opeissaan kaikkia muita ylempänä. Ja tämä sama opillinen omahyväisyys pätee ihan joka ikiseen uskomukseen. Yksikään oppiin uskova ei voi mitään muuta kuin pitää omaa oppiiaan kaikkia muita oppeja parempana, koska jos Hän pitäisi jotakin muuta oppia parempana, niin Hän vaihtaisi oman oppinsa siihen välittömästi. Tämä sama pätee niin ateisteihin kuin teisteihinkin, niin kapitalisteihin kuin sosialisteihinkin, niin työnantajiin kuin työntekijöihin, niin rikkaisiin kuin köyhiinkin. Kaikki nuo ovat pelkkiä uskomuksia ihmispsyykeessä, johon ihminen on vanginnut itsensä, eikä pääse siitä eroon mitenkään muutoin kuin lopettamalla kertakaikkisesti kaikki uskomukset, ja uskomalla vain elämään ja elämän Antajaan. Uskonnon vaihtaminen toiseen joko lisää tai vähentää ihmisen älykkyyttä. Yleensä ihmiset vaihtavat uskontonsa sellaiseen, joka tarjoaa hieman lisää vapautta. Mutta olkoon uskonto miten vapaa tahansa, niin yksikään ihminen ei pysty olemaan viisas minkään uskonnon puitteissa. Jos ihminen esittää jonkin viisaiden, niin se ylittää aina Hänen uskontonsa rajat. Älykäs ihminen tunnustaa tämän, mutta vain, jos Hänen uskontonsa ei tuomitse Häntä helvettiin tähän todelliseen vapauteen uskomisesta. Uskonto, joka on hyvin rajoittava, ei salli uskoviensa uskoa tällaiseen. Siksi juuri se on uskonto, joka rajaa ihmisen älykkyysosamäärän juuri sille tasolle, jolla sitä uskontoa voidaan harjoittaa. Ihmisen älykkyysosamäärä voidaan määrittää vain silloin, kun ihminen uskoo johonkin oppiin. Mitä ahdasmielisempi oppi sitä pienempi on ihmisen älykkyys, koska ahdasmielisyyttä voidaan harjoittaa vain pienellä älyllä. Tämä sama totuus pätee joka ikiseen oppiin. Se on oppi, joka rajoittaa ihmisen älykkyyden juuri sille tasolle, jossa oppiin voidaan sokeasti uskoa. Koska jos ihmisen älykkyys olisi vaikka himpun verran suurempi kuin oppiin uskovien älykkyys, niin silloin tuollainen himpun verran älykkäämpi uskoisi jo sellaiseen oppiin, joka on himpun verran vapaamielisempi.
Tästä nähdään, että oppien vapausastetta tutkimalla nähdään välittömästi oppeihin uskovien älykkyysosamäärä. Oppien ja uskontojen vapausaste on täydellisessä vastaavuussuhteessa niihin uskovien älykkyyteen. Ja siten on selvää, että kun ihmisellä on täysin oma uskonto, jonka antajana on itse Elämä, niin silloin Hänen älykkyytensä on verratonta ja ymmärrys ylitse käyvää ja viisaus jumalallista. Kaikki opit ovat ehdoitta ihmistä rajoittavia. Jos oppi rajoittaa ihmistä, niin silloin siihen rajoitukseen kuuluu järjen mukaan myös ihmisen älykkyys. On täysin mahdoton ajatus, että ihmisen älykkyys ei olisi rajoitettua, kun ihminen muutoin elää ulkoisten rajoitusten alaisuudessa. Asiaan tietysti kuuluu, että tämä voidaan tajuta ja ymmärtää vain silloin, kun ihminen ei usko mihinkään uskontoon, tai uskonnottomuuteen. Jos ihmisellä on älyä edes himpun verran, niin se riittää, koska silloin se todistaa, että Hänen perimänsä ei ole rajoittanut Hänen älyään. Pienikin määrä älyä riittää hapattamaan ihmisen verrattoman älykkääksi. Toisaalta pätee myös vastakkainen. Pieninkin määrä opillisuutta riittää hapattamaan ihmisen tyhmäksi. Jeesus ei suotta varoittanut meitä oppineiden hapatuksesta. Luojan tekemä ihmisen suurenmoisuus todistuu oikeaksi juuri sillä, että äly toimii ihmisen tietoisuudesta huolimatta aina oikein. Juuri siinä on ihmiskehon täydellisyys, kun ihmisen asenne toteutaan sillä funktiolla, että se on aina älyllisesti rajoitettua.
ERÄÄN TUOMION ANATOMIAEli tuomareiden koko laintulkinnan johdonmukaisuus:
16. heinäkuuta, 2004
|
Sivun alkuun | Edellinen | Seuraava |
---|
Järki vaatii, että asia kuin asia voidaan ottaa ilman mitään tulkintaa.
Järki sulkee aina tulkinnan mahdollisuuden tykkänään pois, jotta asiat olisivat johdonmukaisia.
Jos asia on tulkinta, niin silloin se ei voi olla johdonmukaisuutta, jos samaan aikaan vaaditaan laillisuutta.
Korkeimman Oikeuden tuomarit voisivat olla tulkinnoissaan johdonmukaisia vain siinä tapauksessa, että myös Heidän palkkauksensa kaikkien muiden asetusten, lakien, säädösten kanssa olisi pelkkä tulkinta.
Logiikan mukaan tulkinnat kuuluvat tulkintajoukkoon. Koska lait eivät kuulu tulkintajoukkoon, vaan ne kuuluvat vain lakijoukkoon, niin silloin tulkinnat eivät ole laillisuutta. Vain lait voivat olla laillisia.
Tulkinnat ovat taasen aina ja kaikkialla vain tulkinnallisia.
Tulkinnat sulkevat ihmisarvon ja laillisuusperiaatteen kokonaan pois laista. Valtion palkkaamilla filosofeilla ei ole ihmisarvoa, jos valtion hallinnon ei tarvitse noudattaa logiikkaa.