KUKA ON RIISTOKAPITALISTI
JÄRJEN PULPPUILUA kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa. 06. lokakuuta, v. 2003 Jos ihminen vaatii itselleen enemmän kuin on valmis antamaan muille, niin Hän on riistokapitalisti. Kukaan ihminen ei ole todellisuudelle yhtään arvokkaampi kuin kuka tahansa muukaan, joten jos Sinä pidät itseäsi arvokkaampana kuin köyhiä, silloin se olet Sinä, joka omalla elämälläsi lisäät köyhien ja rikkaiden välistä kuilua, eli Sinä aiheutat maailmaan kaiken pahuuden. Jos todella haluat uskoa, että Sinut on luotu arvokkaammaksi kuin köyhät, koska Sinä väität, että se on hyveellistä, kun ei pysty elämään vaatimattomasti, niin silloin varmasti Sinä pystyt myös todistamaan, kuka Sinut loi noin arvokkaaksi, että siihen arvoon kuuluu köyhien laittaminen ihmisarvon ulkopuolelle. Ihmisenä olemisen arvokkuuteen ei kuulu vaatimus omasta lisäarvosta, jota ei pysty antamaan köyhille, koska jollakin voi olla lisäarvoa vain, kun Hän väittää, että Hänelle on tahallaan ja tarkoituksella annettu paremmat mahdollisuudet, koska vain siten joku voisi edes yrittää sölköttää, miksi Hänen tulee käyttää älyään tai muita lahjojaan lahjattomia vastaan Luultavasti Sinä nyt änkytät jotakin sattumasta, miten Sinun geenisi vain sattumalta antoivat Sinulle paremmat rikastumisen lähtökohdat kuin köyhille. Tai jos olet uskovainen, niin sinä alat höpisemään jotakin Jumalasta, miten Sinä sait Häneltä lahjoja, joita Sinun tulee käyttää vain omien etujesi ajamiseen. Yhtä kaikki; kukaan ei pysty muuta kuin mielettömyydessään uskomaan sattuman tai Jumalan aiheuttamaan epätasa-arvoisuuteen; jokainen yritys puolustella ihmisten jakamista köyhiin ja rikkaisiin on syntyisin täydellisestä typeryydestä. On täydellisen mieletöntä kuvitella, että sattuma tai Jumala olisi luonut Sinusta jollakin tavoin arvokkaamman yksilön kuin Heistä, joille Sinä et mitään arvoa suo. Olet sitten ateisti tai uskovainen, niin jos Sinä vaadit itsellesi suurempaa palkkaa, niin Sinä olet vain täysin järjetön, etkä mitään muuta, sillä jo järkikin sen sanoo, että Sinulla voi olla enemmän vain siinä tapauksessa, että se on joltain muulta pois. Kenenkään on täysin turhaa syyttää suurrikkaita, jos itse toimii täysin samalla asenteella kuin rikkaat, mutta hieman pienemmissä ympyröissä. Tämän maailman rikkaus ei koskaan ole todellista rikkautta, vaan se, mitä tyhmät kutsuvat rikkaudeksi, on vain pelkkää puhdasta ahneutta. Rikkaat eivät nimittäin voi olla rikkaita, koska He jatkuvasti haluavat vain lisää ja lisää. Ahneuden kutsuminen rikastumisen hyveeksi on vain ahneuden oikeuttamista ainoaksi oikeaksi tavaksi pärjätä maailmassa. Ja juuri tuo sama asenne läpäisee lähes tulkoon jokaisen ihmisen. Vain erittäin harvat ihmiset tyytyvät siihen mitä Heillä on, jolloin He antavat elämänonnelle tilaisuuden antaa Heille sitä, mitä elämä tuo tullessaan, jolloin Heidän ei tarvitse masentua, koska He eivät ole himonsa ohjattavissa, kuten ovat kaikki sellaiset, jotka haluavat jatkuvasti vain rikastua käsittämättä lainkaan, että rikastumisen halu ei voi milloinkaan tyydyttyä. Järkevä ihminen on järkevä, koska Hän tajuaa elämän totuuksia, kuten juuri sen, että ihmisen on täysin mahdotonta tyydyttää omaa himoaan --muuten kuin lopettamalla himoitsemisen. Sillä himo ei synny ihmiseen geneettisesti, eikä ympäristö luo himoa, vaan jokainen ihminen on itse täysin syyllinen siihen, mitä funktioita Hänen hermostonsa milloinkin käyttää. On siis vain tyhmyyden todistamista, jos joku väittää, että Hän ei voi olla himoitsematta, vaan Hän on himonsa orja. Järkevä ihminen ei ole kenenkään orja, sillä järkevyys on järkevää elämää, eikä kukaan ole järkevä, jos ei pysty elämään järkevästi. Järki ei milloinkaan ole ihmisen elämästä erillinen alue, vaan nimenomaan järkevät ihmiset näkevät ihmisen järjellisyyden ihmisen elämästä, eikä järkevät ihmiset milloinkaan vaadi ihmistä todistamaan puheillaan viisauttaan, koska ihmisen elämä todistaa sanoittakin, millainen ihminen on sisältä päin. Sinä et pääse himosta eroon sillä, että Sinä perustelet, miksi Sinä juuri tarvitset lisää palkkaa, etuisuuksia tai verohelpotuksia. Pienikin vaatimus on nimittäin himoitsemista, ja pienikin himoitseminen on himoitsemisen vahvistamista. Ei kukaan ole päässyt suurkapitalistiksi, jos Hän ei koskaan ole himoinnut pieniä asioita. Koska siis suurkapitalstit himoitsevat pieniäkin etuiksuuksia itselleen, niin silloin jokainen pieniä himoitseva on sisimmältään riistokapitalisti, koska tuollainen asenne on juuri Heillä, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin korvaamattomia, ja arvokkaampia kuin kukaan muu. Jos joku sanoisi suoraan olevansa arvokkaampi ihminen, niin Hänet tuomittaisiin välittömästi. Mutta kukaan ei lausu mitään tuomioita, kun ihmiset sanovat täsmälleen saman asian esimerkiksi siten, että He ovat ansainneet omilla ansioillaan rikkautensa ja etuisuutensa. Kukaan rikkaaksi rikkaan paikalle ei tietystikään pysty tuomitsemaan rikkaiden haluja jatkuvaan rikastumiseen, koska juuri tuo asenne vaaditaan, että joku voi kuvitella olevansa niin hyvä ihminen, että Hän on ansainnut omin ansioin kaiken sen, mitä Hän on himoinnutkin. Koska siis rikkaiksi haluavat eivät pysty järkeilemään rikkaaksi haluamisen mielekkyyttä, silloin He eivät tietystikään pysty näkemään omaa himoaan maailman köyhyyden yksinomaisena syynä ja seurauksena, sillä yksikään ei voi olla rikas ilman köyhiä. Rahan ja rikastumisen himo sulkee ihmisen tyysttin kaiken järjellisyyden ulkopuolelle, joten rikastumista havittelevat eivät lainkaan mieti sitä, missä se rikkauden lähde on, mistä Heidän olisi määrä ammentaa kaikki maallinen rikkaus. Sillä varmaa on, että rikkaat eivät ole rikkauden lähteitä, koska jos rikkaat olisivat rikkauden lähteitä, silloin köyhyys voitaisiin poistaa helposti ja lopullisesti, kun rikkaat vain jakaisivat rahansa köyhille, koska lähteen ominaisuus on sellainen, joka pulppuaa aina vaan. Riistokapitalistit --rikkaiksi ja rikkaammiksi haluavat-- eivät kuitenkaan voi poistaa köyhyyttä maailmasta, koska joku voi olla riistokapitalisti vain, kun Hänestä pulppuaa maailmaan järjen köyhyyttä. Vain järkevät ihmiset voivat poistaa köyhyyden, koska järkevä ihminen ei milloinkaan toimi tyhmyyden ja köyhyyden lähteenä. Ihmisen on mahdotonta tyydyttää sitä, jonka luoja Hän itse on. Koska rikastumisen himo on peräisin ihmisestä itsestään, silloin yksikään rikastumista himoitseva ei pysty milloinkaan sanomaan, että nyt Hän on rikas, eikä Hän tarvitse enää palkankorotuksia, optioita, osakesalkkuja tms. On huomattava, etä tuo sama totuus pätee myös järkevyyteen; kun ihminen rupaa järkeväksi, silloin Hän on yhtä varnasti itse aiheuttanut itselleen järkevyyden, jota Hänen on mahdotonta tyydyttää, vaikka lausuisi miten kauniin viisauden tahansa, koska järkevyys Hänessä sanoo, että vieläkin kauniimpia on tulossa. Samoin myös jokainen himoitsevakin on yksin syyyllinen kaikkeen himoonsa, koska Hänen himonsa sanoo Hänelle, että vaikka rikastuisit miten paljon tahansa, niin minä --Sinun rakas Himosi-- annan Sinulle yhä lisää ja lisää rahaa, koska maailmasta köyhät eivät lopu niin kauan, kun Sinä rakastat minua.Koska siis jokaisessa ihmisessä on kyky aiheuttaa itseensä lähteitä, silloin jokainen, joka on aiheuttanut itselleen järjen lähteen, ei voi milloinkaan saavuttaa järjen tyydytystä, vaan järkevä ihminen pulppuaa jatkuvasti lisää ja lisää järkevyyttä maailmaan, kuten riistokapitalistit pulppuavat jatkuvasti pelkää köyhyyttä ja tyhmyyttä. Järki on järkeä vain silloin, kun se saa vapaasti pulputa järjen lähteestä, koska järki ei ole järkeä, jos sitä ammennetaan kuralätäköstä. Asiasta lisää:
|