1. Rikos Oikeuden Jumalallisuutta Vastaan 2. Kriisitön Oikeuslaitos 3. Alhainen Oikeuslaitos 4. Kristuksen Oikeus 5. Ikuisuuden Asenne 6. Mahtipontiset Teot 7. Käskytön Teko
OIKEUDEN LOUKKAUS
VALHE TOSIASIANA
Kun mies on kriisissä,
niin silloin myös
oikeuslaitos on kriisissä.
Tuomarin loukkaaminen on muuan absurdius, johon miehet ovat joutuneet hylättyään oman luonnollisuutensa. Aito miehekäs mies on äärimmäisen ymmärtäväinen, joka ei tarvitse kirjatietoutta tietääkseen mikä on oikein. Miehekkyyden kadottaminen on siis luonut tilanteen, missä miehet toimivat täysin mielettömästi. Tämä paperi kuvaa muuan sellaisen mielettömyyden, eli oikeuden, jota voidaan loukata.
Oikeus tai tuomarius on loukattavissa vain silloin, kun lainsäätäjät ovat omassa mielessään määritelleet, minkälainen asia on oikeuden mielestä sen loukkaamista. Selvästikään loukkaava asia ei voi olla valhetta, koska oikeus ei voi koskaan ottaa huomioon muuta kuin tosiasioita. Lain mukaan oikeutta voidaan siis loukata vain totuudella, eli totuuden kertominen oikeudesta ei vapautakaan oikeutta, kuten Sanassa sanotaan, vaan oikeuden on pakko ottaa nokkiinsa totuuden julkitulosta, koska jos oikeus loukkaantuisi epätodesta, valheesta, niin silloin oikeus toimisi ristiriitaisesti vaatiessaan muissa tuomioissa tosiasioita.
1. RIKOS OIKEUDEN JUMALALLISUUTTA VASTAAN
On erittäin laiton tilanne, jos tuomari voi tuomita omassa asiassaan. Tuomari on omalla asiallaan silloin, jos joku tuomari haastaa vaikkapa tämän kirjoittajan tuomarin tai oikeuden loukkaamisesta oikeuteen, jossa tuomari joutuisi tuomitsemaan tuomarin loukkaamisesta. Tuomari ei voi toimia syyttäjän virassa silloin, kun Hän toimii tuomarina. Tuomari ei voi samalla kertaa syyttää ja tuomita. Kuitenkin, tämä tilanne tulee esille silloin, kun kantajana on tuomari, jonka tuomarius on jollakin tavoin rikottu.
Jos kantajana on tuomari, jonka haasteena on saada joku syylliseksi tuomarin loukkaamisesta, niin silloin tuohon tuomariuteen kuuluu myös kaikkien oikeuksien tuomareiden tuomarius. Tuomarin loukkaaminen johtaa siis siihen mielettömyyteen, että tuomarit itse määrittelevät, mikä on loukkaavaa, ja tuomitsevat myös siitä 'oikeudenmukaisen' tuomion. Ja tämä voi tapahtua vain silloin, kun laki vaatii tuomareita olemaan tunteidensa herroja, jotta tuomarin inhimillisyys ei pääsisi sotkemaan laillisuuden toteutumista. Miten kummassa sellaista tuomaria voi mikään loukata, joka jo oletusarvoisesti pystyy olemaan loukkaantumatta? Puhumattakaan siitä, että miten oikeudenmukaisuuden palvelija voi olettaa valheella--epätodella olevan energiaa ihan loukkaamiseen asti.
Jo järki sen sanoo, ettei valheella ole mitään energiaalista olemassaoloa. Jos siis joku uskoo valheen voivan loukata Häntä, niin silloin Häntä ei ole loukannut toisen valhe, vaan se valhe, jossa Hän itse elää. Oikeuden tuomari elää valheessa, jos Hän uskoo, että epätosi asia voi jollakin tavoin Häntä satuttaa, ja että siksi epätodesta pitää rangaista jotakin ihmistä esimerkiksi vaatimalla Häneltä mielettömiä summia, jotta toinen joutuisi kärsimään --oikeasti, jotta joku näkisi epätodellisen laki-olennon tulevan jälleen ehjäksi.
Olisi erittäin julma oikeusmurha, jos oikeus tuomitsisi jonkun ihmisen kärsimään oikeasti, vaikka oikeus itsessään ei olisi millään tavoin rikkoontunut. Valhe ei voi ketään rikkoa, mutta valheeseen perustuva tuomio sen kyllä voi tehdä, koska ne kaksi ovat täysin eri tason tapahtumia. Valhe ei tapahdu sillä tasolla, missä ihminen voi joutua vaikkapa elinikäiseen velkavankeuteen siksi, että joku ymmärtämätön tuomari on vetänyt herneen nenäänsä kuvitellusta loukkaantumisestaan. Valhe ei voi olla yhteismitallinen minkään sellaisen kanssaa, joka oikeasti tekee ihmiselle jotakin. Konreettinen tuomio valheesta on aina oikeusmurha, sanokoonsa laki tästä mitä muuta tahansa.
Jotta joku olisi voinut oikeasti loukata oikeutta, niin silloin oikeuden itsensä pitäisi todistaa, että se on jollakin tavalla rikki. Eihän oikeus tuomitse ketään pahoinpitelystäkään, jos uhri ei ole millään tavoin kärsinyt. Miten siis sellainen oikeus voisikaan loukkaantua, joka lain mukaan on kaikkien ihmisten yläpuolella? Onko tuomarien aivan pakko alentaa oikeutta ihmisten tallottavaksi, kun He voisivat itse pitää sen niin ylhäällä, että ihmiset voivat turvallisin mielin kulkea sen alla hakkaamatta päätään sokean oikeuden seipääseen?
2. KRIISITÖN OIKEUSLAITOS
Oikeus ei voi koskaan joutua kriisiin, koska oikeus tuomitsee jokaisen oikeuden loukkauksesta, joka jollakin onnistuu laittamaan tuomarit totuuden eteen. Oikeuden jäsenet eivät kuitenkaan pysty tunnustamaan oikeuden loukkaamista oikeuden kriisiksi, koska tuomarit ovat jo ennalta mielessään ajatelleet, mitkä asiat loukkaavat oikeutta. Ja tuohon oikeuden loukkaamisen ennalta määritelyyn ei tietystikään sovi se sellainen, että itse ennaltamäärittely nähtäisiin oikeuden loukkauksena. Otan vertauksen:
-
Jos Sinä lukija sanot, että olet tyhmä, niin se ei loukkaa Sinua, mutta jos joku muu sanoo Sinua tyhmäksi, niin jostain kumman syystä Sinä otat sen täydestä, ja loukkaanut siitä, vaikka juuri äsken et itse selvästikään uskonut omaa itseäsi, kun omalla suullasi väitit olevasi tyhmä.
Sinä siis väität, että toinen tuntee Sinut paremmin kuin Sinä itse, jos Sinä et pysty loukkaantumaan omasta halvennuksestasi, vaan vain, kun joku muu sanoo saman.
Oikeuden tuomarit käyttäytyvät täsmälleen samoin oikeutta kohtaan. Se ei ole mikään loukkaus oikeutta kohtaan, kun tuomari sanoo, että tulipas tehtyä tyhmästi, mutta kun tuomari kuulee tuon saman jonkun muun suusta, niin välittömästi tuomarit vetävät herneen nenuunsa. Tuomarit siis väittävät, että oikeuden loukkaaja tuntee oikeuden paremmin kuin tuomarit, jotka eivät pysty ymmärtämään olevansa oikeuden loukkaajia, kun He jo mielessään ovat ajatelleet saman, jonka He sitten tunnistavat oikeuden loukkaamiseksi vasta toisen sanomana.
Tuomarit siis toimivat täsmälleen yhtä tunteellisesti kuin kuka tahansa ymmärtämätön mies. Vai voiko joku muka väittää, että kun tuomarit tai lainsäätäjät määrittelevät, mikä on oikeuden loukkaamista, niin silloin ja siinä He eivät ole määritelmällään loukanneet oikeutta, vaan vasta sitten tapahtuu oikeuden loukkaus, kun joku muu sanoo sen saman, joka on sanottuna oikeuden loukkaamisen määritelmässä? Määritelmässä ei siis itsessään ole loukkaamista mukana, vaan vasta sitten, jos joku sanoo määritelmän jollakin aksentilla. Siis itse loukkausasia ei sinällään loukkaa, vaan vain sen muoto.
Tästä syystä tuomarit tai lainsäätäjät voivat täysin mielinmäärin heittää mielessään erilaisia loukkauksia oikeudesta, joista sitten voidaan valita ne törkeimmät, koska se ei ole oikeuden loukkaamista, kun lainsäätäjä mielessään ajattelee oikeutta loukkaavasti, koska lainsäätäjä tai tuomari ei voisi määritellä loukkaamista, jos Hän ajattelisi oikeudesta vain hyvää.
-
Oikeuden mukaan oikeutta loukkaavat asiat ovat totta, sillä oikeus voi ottaa huomioon vain tosiasiat. Koska jos oikeuden mukaan oikeutta loukkaava asiapuhe ei olisikaan totta, niin silloin oikeus ei voisi syyttää ketään oikeuden loukkaamisesta, vaan vain valehtelusta. Miksi siis tuomarit eivät syytä loukkaavia ihmisiä valehtelusta, vaan vain loukkauksesta?
Tekisikö se oikeuden jotenkin vähemmän arvokkaaksi, jos loukkaus tuomittaisiin valheena? Koska jos loukkaus otetaan todesta, eli annetaan loukkauksen loukata, vaikka samaan aikaan väitetään, ettei se ole totta, niin silloin oikeudessa on todellakin jotakin mätää. Oikeudenmukaisuus vaatii, että syytetään oikeista asioista, jos pitää syyttää. Tuomarit eivät voisikaan syyttää oikeuden loukkaamisesta, jos He syyttäisivät ihmistä valheesta. Syyte ei voi koskea samaan aikaan loukkaamista ja valehtelua. Kun nimittäin ihminen todettaisiin oikeudessa valehdelleen, niin silloin olisi aika hassua tuomita ihminen sen lisäksi oikeuden loukkauksesta.
Suomalaisille on tuttu sanonta, että haukkuva koira ei pure. Valhekaan ei voi loukata sellaista, joka tuntee totuuden. Jos siis Sinä lukija tiedät, ettet ole tyhmä, niin silloin kukaan ei voi loukata Sinua, vaikka kutsuisikin Sinua tyhmäksi. Aivan saman tulee päteä myös oikeuteen, koska tässä on takana looginen järki, jota ei ole silloin, jos valheen anneta loukata.
3. ALHAINEN OIKEUSLAITOS
Totuus ei voi koskaan loukata. Joten jos tuomarit syyttävät jotakin oikeuden loukkaamisesta, niin silloin tuomarit ovat todistaneet, että syytetty on sanonut vain totuuden. Vain silloin totuus voi loukata, kun halutaan pitää kiinni valheesta, jotta totuus ei vapauttaisi. Nyt se riippuu vain tuomareista, onko Heissä niin paljoa miestä, että He pystyvät tunnustamaan, ettei mikään valhe voi loukata ketään eikä mitään todellista.
Jos tuomarit eivät ole miehekkäitä, niin tietysti He edelleen jatkavat tuomioillaan valheen opettamista, koska se on valhe, että valhe voi loukata. Loukkaantuva tuomari on suurempi syyllinen oikeuden halventamiseen, koska silloin tuomari väittää korkeinta matalaksi. Oikeus, joka voi loukkaantua, ei ole niin korkea kuin ylevä ja rehellinen ihminen, joka ei pysty loukkaantumaan.
- Oikeuden tuomareiden tulee olla vähintäin yhtä yleviä kuin siihen mennessä elänyt ylevin ihminen, joka on näyttänyt kaikille, miten kuka tahansa ihminen voi halutessaan olla niin ylevä. Jos siis lainsäätäjät ja oikeuden tuomarit eivät ole niin yleviä kuin Jeesus, niin silloin Heidän tekonsa ja sanansa vain halventavat kaikkia ihmisiä.
Koska jos ihminen pystyy loukkaantumaan, niin silloin Hän ei ole sitä, mitä ihminen pystyy olemaan, kun Hän on vain sitä, mitä Hän on, eikä mitään muuta.
Järjen mukaan oikeudenmukaisuuden on oltava korkeinta ihmisyyttä. Oikeudenmukaisuus ei voi syntyä alhaisesta ja pelkurimaisesta ihmisestä. Tuomarit siis pystyvät todistamaan oikeuslaitoksen korkeimmuuden vain siten, että tuomarit eivät loukkaannu yhtään mistään, jolloin myöskään oikeuslaitos ei voi koskaan tulla loukatuksi. Tuomareiden tulee siis olla tosi ihmisiä, koska vain tosi ihminen omaa aktuaalisesti koko ihmisyyden kaikessa ylevyydessään.
Eihän Jumalakaan voi olla vähempää kuin rohkea ihminen, joten silloin oikeuskaan ei voi olla pienempi kuin ylevä ja rehellinen ihminen. Itsensä tunteva ihminen ei koskaan voi tuntea itseään pikkusieluisena, jonka pitäisi tuomita muille kokreettisia tuomioita siitä, että Hän itse olisi vääntänyt oman mielensä loukkausmoodiin. Ei ihmistä loukkaa se, joka menee ihmisen sisäpuolelle, sanoi muuan mies jo pari tuhatta vuotta sitten.
Oikeuslaitoksen korkeimmuus ei siis voi syntyä laista, vaan sen voivat tehdä todeksi vain miehekkäät tuomarit, jotka eivät halveksi ihmisarvoa millään tavoin. Tuomarit halveksivat ja alentavat ihmistä, jos He tuomitsevat ihmisiä oikeuden loukkaamisesta, joiden ei kuitenkaan koskaan ole todettu menneen millään tavoin rikki, koska kerta tuomarit ovat pystyneet tuomitsemaan. Jos nimittäin oikeus olisi ihan oikeesti rikki, kun oikeutta on loukattu, niin silloin rikkinäisellä oikeudella julistettu tuomio olisi ilman muuta epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisarvoa alentavaa.
Lainrikkoja on siis mieletön käsite, koska jos lakia on joskus rikottu, niin silloin pitäisi ilmoittaa kiireen vilkkaa, milloin se on korjattu. Vai ovatko tuomarit niin lakiuskovia ilman mitään inhimillisyyttä, että He uskovat lain korjaamisen olevan sama asia kuin ihmisten tuomitseminen? Laki ja tuomarit eivät koskaan kärsi mitään konkreettista vahinkoa, mutta lain rikkomisesta tuomittu ihminen on tuomittu aina konkreettisesti. Tuomarit käärivät vain seteleitä, kun He ovat esimerkiksi tuominneet lain rikkojan elinkautiseen velkavankeuteen, ja sitten tuomarit vielä kehtaavat väittää, että He ovat ansainneet oman palkkansa. Ja tuomarit silittelevät lakia, että hyvä laki hyvä, kun se takaa meille lainoppineilla makean elämän...
4. KRISTUKSEN OIKEUS
Jos oikeuslaitosta ei voi koskaan kohdata kriisi, niin silloin oikeuslaitos on koko ajan kriisissä. Se on oikeuden kriisi, jos oikeus nähdään alempana kuin ylevin ihminen, kuten esimerkiksi Kristus Jeesus, joka aikoinaan sanoi, että ihmiset eivät saa tuomita toisiaan, ja joka ainoinaan ei tuominnut Heitä, jotka laittoivat Hänet ristille, ja jotka loukkasivat Häntä Hänen siellä riippuessaan. Jos oikeus ei toimi jumalallisesti, niin silloin se ei ole myöskään ihmisjärjellä käsitettävissä, eikä järjetön oikeus voi toteuttaa mitään omaa arvokkuuttaan, puhumattakaan ihmisten arvokkuudesta.
Oikeuden tuomareiden tulee siis olla Jeesuksen kaltaisia, jotka eivät loukaannu loukkauksista. Jeesus ei tarvinnut lainoppia ollakseen tosi ihminen, vaan Jeesuksesta tuli tosi ihminen, kun Hän ei milloinkaan suvainnut sitä, että ihmisten pitäisi elää elämää lain mukaan. Lain mukaan elävät eivät tietystikään tarvitse ymmärrystä, joten lakiuskovien on täten mahdotonta toimia ihmisarvon mukaan. Ymmärrys voi tulla esille vain siinä, missä ei edes ajatella tekojen laillisuutta tai laittomuutta. Ymmärtäväinen ihminen ei katso tekoja lain näkökulmasta, vaan elämän vain kannalta.
Vain sellaiset tarvitsevat lakia, jotka eivät tarvitse omaa ymmärrystään. Tästä nähdään, että laillisuutta korostavat ja ihmisten luonnollista oikeustajua ylenkatsovat tuomarit ovat samalla puolen kuin rikollisetkin. Jos ihminen ei ole totuuden puolella, niin silloin Hän taistelee totuutta vastaan. Totuutta vastaan eivät taistele ainoastaan rikolliset, vaan ensisijaisesti He, jotka ovat alentaneet ihmisen pelkäksi lain osaksi, jotta lakikoneisto toimisi oikein.
Rikollisuus on mahdollista vain siellä, missä hallinto ei ole totuudeen puolella. Tämä on täysin järjellistä, kun vain hieman ajatellaan omalla ymmärryksellä, että varmasti on olemassa systeemi, jossa kaikenlainen laittomuus on olemuksellisesti täysin mahdotonta. Jos Sinä lukija et tätä totuutta pysty heti näkemään, niin se johtuu vain siitä, että Sinä seisot sillä puolella, joka taistelee totuutta vastaan. Ymmärrys on olemassa vain totuuden puolella, joten järki pystyy luomaan laittomuuden pois sulkevan systeemin vain totuudessa.
Se on totuus, että ihminen on aina enemmän kuin lain osa. Ihminen ylittää aina lain, eikä laki koskaan pysty nousemnaan elävän ihmisen tasolle. Totuudellinen ihminen ei siis yritäkään säätää lakeja, vaan Hän toimii oikein laista huolimatta. Totuudellinen ihminen ei siis milloinkaan ala räknäämään, mikä laki olisi oikeudenmukaisuutta millekin rikokselle, koska itse lakien räknääminen on jo sinänsä rikos totuutta vastaan.
Koska totuudellinen mies on sama asia kuin miehekäs mies, ja koska tuomareiden tulee olla vain miehekkäitä miehiä, niin silloin tuomariuteen ei voi kuulua ajallisten tuomioiden jakaminen. Totuus on aina ikuista, joten silloin totuudellinen mies katselee kaikkia ikuisuuden näkökulmasta, joka on avarin mahdollinen asenne ihmiselle. Koska siis yhteiskunta haluaa eroon rikollisuudesta, niin totuudellinen, eli miehekäs tuomari tajuaa heti ja välittömästi, mistä kenkä puristaa, jos halu ja todellisuus ei kohtaa.
5. IKUISUUDEN ASENNE
Ainoa keino päästä eroon rikollisuudesta, ja ihmisten kärsimyksestä on vain siinä, että poistetaan rikollisuuden ja kärsimyksen syy. Sillä rikollisuus on vain oire, eikä järkevä ihminen pysty ajattelemaan, että rikollisuudella ei olisi jotakin sellaista syytä, joka sinänsä olisi lakiuskoville viaton rikollisuuteen. Laki ei voi koskaan olla viaton ihmisten kärsimykselle, koska jos laki todella pystyisi poistamaan kärsimyksen, niin silloinhan laki pitäisi tuomita rikollisena jo siistä syystä, ettei se ole vieläkään tehnyt sitä, eli poistanut rikollisuutta, vaikka sillä on ollut aikaa käytettävissä jo kymmeniä tuhansia vuosia.
Ajallisella asenteella ei siis voida poistaa sitä, jonka aiheuttajana on ihmisen ikuisen olemuksen alennustila. Kaikki ongelmat voidaan hoitaa vain siten, että ihminen nostaa itse itsensä uudestaan sille ylevälle tasolle, joka on Hänen luonnollinen tasonsa. Sillä, jos ihminen ei itse näe itseään ylevänä olentona, niin siloin Hän toimii täsmälleen päin vastoin, eli laatii vain lisää lakeja, ja pistää käskyä käskyn päälle, läksyä läksyn päälle --juuri niin kuin Mafiakin.
Huomataan siis täysin selvästi, että maailmassa voi olla vain kahdenlaisia ihmisiä;
- Heitä, jotka yrittävät kaikin tavoin rajoittaa ihmisiä, ja
- Heitä, jotka antavat jokaisen ihmisen elää ja olla ihmisinä.
Edelliseen ryhmään kuuluvat siis niin rikolliset kuin lainsäätäjätkin, niin murhaajat kuin Heidän tuomarinsakin, niin vartijat kuin pelkuritkin. On ihan yhtä tuomittavaa, rajoittaako ihmistä laki vaiko rikollisjengin suojelutoiminta. Rikollinen ja huippupoliitikko elävät täsmälleen saman periaatteen mukaan. Kumpikaan ei pidä itseään ensisijaisesti ikuisena henkenä, vaan nimenomaan He haluavat jatkuvasti käyttäytyä niin, että se Heidän toimintansa osoittaisi Heille, miten He eivät voi olla ikuisia henkiä, koska kerta He toimivat näin ajallisesti.
Kuva 1 osoittaa visuaalisesti, mitä tässä on kuvattu sanoilla. Kahtiajakoinen ihminen on mielessään jakanut todellisuuden kahtia, ja Hän on sillä väärällä puolen, koska ihminen voi olla todellisuudessa oikealla puolen vain siten, ettei usko dualismiin. Jokainen, joka jakaa ihmisiä eturyhmiin, köyhiin ja rikkaisiin, on siinä samalla asettanut itsensä sille puolen, joka ei ole totta. Kaikki tosiasiat ovat olemassa vain siellä, missä ei ole harhaa.
Myös ymmärryksen havaitaan käyttäytyvän juuri näin; ymmärrys ei pidä siitä, että sen pitäisi olla harhan vallassa, joten jos ihminen mielessään näkee ihmiset jollakin tavoin jaettuna, niin kyseessä on harhainen ihminen, joka ei voi olla ymmärtäväinen --koska todellisuudessa ihmisiä ei voida jakaa esimerkiksi köyhiin ja rikkaisiin, laittomiin ja laillisiin. |
6. MAHTIPONTISET TEOT
Maailman ajallisen puolen ihmiset siis osoittavat teoillaan koko ajan mieltä omaa sisäistä olemustaan vastaan, koska jos vain He hyväksyisivät sen totuuden, että He ovat enemmän kuin ajallisia olentoja, niin silloin Heidän tekonsa vastaisi myös täysin Heidän uutta uskoaan. Kuten nyt He tekevät vain niitä tekoja, jotka todistavat Heille, että He eivät voi olla mitään enempää kuin ajallisia, koska kerta He tekevät ajallisia tekoja.
Ihminen ei voi koskaan tehdä uskonsa vastaisia tekoja, vaan jokainen tekee vain niitä tekoja, joihin uskoo, jotta Hän voisi pitää omaa uskoaan totena siitä, että maailma on juuri minun uskoni mukainen, koska minä jouduin pakosta tekemään juuri näin kun uskon. Tämä psykologia pätee joka ikiseen ihmiseen. Eivät edes Korkeimman Oikeuden lainoppineet pysty olemaan olemassa ilman psyykeen kosmisia lainalaisuuksia. Minä sanon, että tämä pätee kaikkialla universumeissa. Ei yksikään elävä olento voisi olla olemassaolossa, jos Hänen psyykkeensä ei toimisi universaalisen psyyken lain mukaan.
Täten on täysin selvää, että kaikki oikeusoppineetkin taistelevat sitä samaa demonstraalista ja teatraalista taisteluaan totuutta vastaan kuin kuka tahansa isompi tai pienempi rikollinenkin. Jokainen oikeuden lainoppinut voi tehdä vain niitä tuomioita, jotka osoittavat Hänelle, että Hänen uskonsa on tosi, koska Hän tekee juuri niitä tekojaan. Jokainen uskossa tehty teko on aina kehäpäätelmä. Usko on aina mennyt edeltä jo sinne, jonne ihminen menee teoillaan. Ja sitten ihminen pitää oppiaan totena, koska Hän teki oppinsa mukaisia tekoja.
Koska kosmoslaiset eivät julista uskoaan, niin siksi me voimme pian havaita, miten He menevät sinne, minne henki Heitä kuljettaa. Kosmoksessa voivat matkustaa vain sellaiset, jotka eivät julista uskontoa, eivätkä ole minkään puolueen jäseniäkään. Jumaluus on järjestänyt asian niin, että kosmisen matkustamisen tasoiseen ymmärrykseen vaaditaan ns. valaistunut mieli. Ihminen ei voi valaistua, eli tulla ymmärtäväiseksi, jos Hän pitää kiinni uskonsa mukaisesta tekemisestä, koska silloin henki ei voi johdattaa Häntä totuudessa.
Jos siis ihmiset ihmiskuntana haluaa kohdata sellaisen aikakauden, jossa He pääsevät yhteyteen suuremman kosmoksen kanssa, niin silloin ihmisten ei pitäisi osoittaa niin kovasti teoillaan mieltään oman varman uskonsa puolesta ikuisuutta ja loputonta erilaisuutta vastaan. Mikään teko ei ole riittävän mahtipontinen, jos teko on tehty riittämättömyydessä. Jos uskosi rajoittaa Sinua ja lähimmäisiäsi, niin silloin sitä tekevät vieläkin konkreettisemmin omat tekosi. Jos toimit tuomarina ihmisiä tuomiten, niin silloin Sinun tekosi nousevat vain lakiuskovaisuudesta, koska pelkäät sitä, että Sinä joutuisit elämään ja liikkumaan vapaiden ja rohkeiden ihmisten parissa.
Rohkea ihminen ei koskaan pelkää ketään muuta kaltaistaan. Rohkeus ei koskaan aseta yhteistyötä haluaville ihmisille rajoituksia, koska juuri siinä on rohkeus, että luotetaan siihen, että jokainen ihminen on aina omalla paikallaan silloin, kun Häntä ei ole rajoitettu. Lakeihin ja käskyihin uskovat siis eivät usko siihen, että ihminen on jo ikään kuin ennalta ohjelmoitu tekemään jotakin olennaista omalle planeetalleen, joten siksi niin rikolliset kuin laillisetkin haluavat estää ihmisiä toteuttamasta omaa itseään, jotta He sitten voivat huudahtaa voitonriemuisesti, miten ihmisiä ei ole voitu luoda omatoimisuuteen, koska kerta tarvitaan käskyjä siihen, että He voivat toimia työntekijöinä, jotta rikkaat ja rikolliset saisivat rahaa.
7. KÄSKYTÖN TEKO
Ihminen ei tarvitse käskytyksiä itsensä toteuttamiseen. Ihminen toimii ilman käskytyksiäkin. Vapaa ihminen toimii täysin oikein, kun Häntä ei vaadita toimimaan tietyllä tavoin. Ei ole järkevää olettaa ihmisen jäävän makaamaan, jos Häntä ei vaadita menemään töihin.
Miesten on tietysti vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, että ihminen tekee jotakin, vaikka mies ei millään tavoin käskisikään ihmistä tekemään sitä, mitä mies haluaa. Sillä mies ei ole koskaan ymmärtänyt, että Hän saisi naisenkin yhtymään itseensä, vaikka Hän ei millään tavoin pyrkisikään naista yhtymään mieheen. Sillä naisen luontona on se sama halu, joka saa miehenkin etsimään naista.
Nainen ja mies toimivat täsmälleen samalla periaatteella. Naisen ja miehen halut ovat täsmälleen samat. Kaikkeudessa ei voi olla kahta erilaista halua, koska silloin kaikkeudessa olisi päällekkäisyyttä. Luojan Luonto siis on hoitanut asian niin, että mies ja nainen toimivat saman luonnollisen halun ajamina. Miehen ei siis tarvitsisi tehdä muuta kuin olla tekemättä mitään, ja Hän saisi naisen, jos Hänen naisensa on sillä planeetalla, jolla Hän sattuu olemaan.
Mies ei ole järin viisas, jos Hän väittää tietävänsä, että miehen halu on eri halu kun naisen halu, koska sen voisi tietää vain sellainen mies, joka muistaa eläneensä naisena. Mutta silloin sellainen ihminen joutuisi vain seuraamaan tätä järjen juoksua, joka ei pelkää mennä sinne, minne kukaan mies ei ole ennen mennyt. Järki on nimittäin järkeä vain silloin, kun se on yhtä tiedon, rohkeuden, ymmärryksen ja intuition kanssa. Intuitio on totta vain siellä, missä ei pelätä elää ja ja ajatella intuitiivisesti luottaen siihen, että kaikkeuden intuitio-funktio ei koskaan tee erehdyksiä. Se on järkeä se, sano meikäläinen. Ilman intuition mukaista toimintaa intuitio on pelkkä teoria ilman kokemusta.
- Jokaisella miehellä on oma naisensa, ja jokainen nainen saa oman oikean miehensä, jos vain kumpikin lopettaa käskyttämästä omaa luontoaan.
Se, mikä pätee sukupuolten yhdistymisessä, pätee vieläkin enemmän kaikessa muussa. Ei ole millään tavoin tarpeen käskyttää ihmistä tekemään jotakin, koska kun vain ihmisen annetaan olla vapaa, niin Hän taatusti tekee jotakin oikeaa. Jokainen ihminen on lahjakas jollakin tavoin. Mutta ihmisen lahjakkuus voi tulla esille vain siellä, missä luovuudelle annetaan tilaa, eli vapaus.
On tietysti selvä, että vapaa ihminen ei taatusti tee sitä, mitä rikkaat haluavat, koska rikkaiden haluna on pitää yllä ihmiskunnan perusjakoa rikkaisiin ja köyhiin.
- On erinomaisen tyhmää opettaa, että köyhillä ei ole aitoja lahjoja. Tietysti köyhillä ei ole niitä lahjoja, joita rikkaat tarvitsevat, kuten esim. nippelin vääntämisen lahjaa liukuhihnan ääressä, tai Johtajan heittämien roskien korjailun lahjaa. Tuollaiseen työhän tarvitaan siis ihmisiä, jotka pitää jollakin tavoin saada alistettuun asemaan.
Tästä julkisen vallan mielettömästä halusta käskeä ihmisiä tekemään jotakin, jonka ihminen tekisi muutenkin, oli hyvä pilapiirros eräässä lehdessä. Siinä muuan Falun Gongin jäsen harjoitti omaa uskontoaan kädet tyhjinä ollen tekemättä mitään, ja valtion käskyläinen karjui vieressä, että Älä tee mitään!"
Aivan sama koskee mitä tahansa oikeaa tekemistä. Ihmistä ei tarvitse käskeä tekemään oikein, koska Hän tekisi sen vapaana käskemättäkin. Ihminen voi tehdä väärin vain siellä, missä ihmisen tekeminen on orjuutettu lain alle, eli missä ihmiset eivät saa vapaasti tehdä mitään, jotta laki voisi pakottaa ihmiset tekemään töitä rikkaiden rikastuttamiseksi.
Asiasta lisää:
Huone III: Oikeuden Anatomia
Laki ja Oikeus: Miehekäs Oikeuden Aikakäsitys
Paperi: Ukon Periaate
Paperi: Miehen Tappi
Paperi: Hysteria
| Sivun alkuun Copyrights www.geocities.com/sinenmaa/ 24. ja 26.--27. heinäkuu 2004 |