PAPERIN SISÄLLYS:

LAINSÄÄTÄJIEN
TODISTUSTAAKKA

Yksikin poikkeus kumoaa lain

Kansalainen ei voi todistaa lakien olevan perusarvoja edistäviä. Lain noudattaminen ei sinänsä ole mikään todiste lain edistävyydestä. Lain mukaan kansalaisella ei edes ole velvollisuutta todistaa lakien olevan perusarvoja edistäviä. Logiikan mukaan kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuuttakaan todistaa lakien edistyksellisyydestä yhtikäs mitään.

Poliitikoiden mukaan lait ovat perusarvoja edistäviä, koska tuomarit pystyvät antamaan laillisia tuomioita. Koska jos tuomarit tuomitsisivat maalaisjärjen mukaan, niin silloin tuomiot eivät tietystikään olisi lain mukaisia, vaan ne olisivat oikeudenmukaisia. Mutta tuomareiden on pakko tuomita lain mukaan, vaikka oma järki sanoisi mitä tahansa muuta, koska muutoin lainsäätäjät antaisivat potkut sellaiselle tuomarille, joka katsoisi tuomioissaan ensisijaisesti perusarvoja.

Oikeuslaitoksen riippumattomuus ei voi tulla esille silloin, kun tuomarien on pakko tuomita lain mukaan, jotta tuomiot olisivat mukamas laillisia. Tuomiot ovat tietystikin silloin laillisia, kun tuomarit eivät käytä omaa harkintavaltaansa, mutta silloin tuomiot eivät ole oikeudenmukaisia. Tuomioiden ei pidä koskaan olla lain mukaan annettuja, vaan tuomareiden on aina käytettävä kaikessa toiminnassaan vain inhimillisyyttä.

Todellisuus perustuu aina tekemiselle. Pelkkä kirjoitettu sana oikeusistuimien riippumattomuudesta ei toteuta tuomareiden riippumattomuutta. Puhe tuomareiden riippumattomuudesta ei toteuta riippumattomuuta. Tuomareiden riippumattomuus lainsäätäjistä voi toteutua vain siten, että tuomarit eivät toimi tuomioautomaatteina, jotka vain siirtävät eduskunnan päättämän tuomion tuomitulle.

Vallan kolmijaon mukaan tuomiovalta kuuluu yksinomaan tuomareille. Jos siis tuomareiden ei tarvitse harkita tuomiota, vaan He vain lukevat lainsäätäjien papereista, millainen tuomio mistäkin teosta tahi mielipiteestä pitää antaa, niin silloin pitää olla vähän lakiuskovaisuuteen taipuvainen, jos pystyy uskomaan, että valtiovalta on ihan käytännössäkin jaettu kolmeen, eikä vain paperilla.

Tarvitaan tuomiovallan arkielämän riippumattomuus lainsäätäjistä, jotta kolmivaltainen valtiovalta voisi todistaa lakien edistävän oikeudenmukaisuutta. Lait eivät voi edistää oikeudenmukaisuutta, jos todellakin lainsäätäjät ovat säätäneet lain, että tuomareiden päätöksien tulee perustua lakiin. Millä siis lainsäätäjät voivat todistaa lakien olevan oikeudenmukaisia ja yhteiskuntaa edistäviä, jos tuomarit eivät saa tuomita maalaisjärjellään?

Se, että ihmiset käyttäytyvät rangaistuksen pelossa lain mukaan ei todellakaan ole todiste siitä, että lait ovat hyviä. Lakien totuudellisuutta ei voida jättää kansalaisten tehtäväksi. Tuomaritkaan eivät kykene olemaan totuuden puolella, jos Heidän tulee aina jakaa ainoastaan laillisia tuomioita.
Lainsäätäjien vallassa oleva perustuslakivaliokuntakaan ei pysty todistamaan lakien perustuvan perusarvoihin, koska tuomareiden ja kansalaisten tulee rangaistuksen uhalla noudattaa mitä tahansa lakia, joka tulee ulos eduskunnasta, missä siis sijaitsee tuo surullisen kuuluisi perustuslakivaliokuntakin. Ei siinä ole mitään todistetta lain pätevyyden puolesta, että joku kansalainen noudattaa sitä, koska muutoin pelkää saavansa valtiovallan tuomion ylleen.

PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA

Perustuslakivaliokunta ei pysty perustelemaan valmisteltavien lakien olevan perustuslain mukaisia, koska lainsäätäjät ovat kumonneet perustuslain, ja kaikki perusarvot. Sillä laki on kumottu välittömästi, jos siihen on yksikin poikkeus. Laki ei ole enää voimassa, jos jollakin on ns. laillinen oikeus toimia sitä lakia vastaan. Laille tehty poikkeuslaki kumoaa aina ja ehdoitta itse lain. Esimerkiksi Suomessa kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia, koska eduskunta on säätänyt kymmeniä tai jopa satoja poikkeuksia yhdenvertaisuuteen.

Kansalaiset ovat yhdenvertaisia vain silloin, kun yhdenvertaisuuteen ei ole olemassa yhden yhtäkään poikkeusta. Ja tämä sama poikkeamattomuus koskee jokaista perustuslaissa sanottua perusarvoakin.
Perustuslakivaliokunnassa lainsäätäjät ilmeisesti kuvittelevat, että laeista säädetyt poikkeukset ovat perustuslaillisia, koska lainsäätäjät ovat itse kirjoittaneet perustuslakiin, että lainsäätäjät pystyvät aina löytämään hyväksyttävän perusteen, miksi laista pitää poiketa. Ja tuo lainkohta hyväksytyistä perusteista menee tuomareihin täydestä kuin häkä. Tuomarit eivät välitä tippaakaan perustuslaista ja perusarvoista, koska tuomareille perusarvoista tehdyt poikkeukset ovat korkeampia ja perimmäisempiä lakeja kuin itse perusarvot, kuten yhdenvertaisuus lain edessä.

Miten kummassa valtiovalta tuomiovaltaa myöten voikin olla niin typerä, että se kuvittelee ihmisten olevan yhdenvertaisia lain edessä, kun toisiin ihmisiin sovelletaan lakia X, ja toisiin taasen siihen lakiin X tehtyä poikkeusta, poikkeuksia ja poikkeuksien poikkeuksia, jotta niiden toisten ei tarvitse noudattaa sitä lakia X, mitä toisten pitää rangaistuksen uhalla noudattaa?

Ja sitten niin lainsäätäjät kuin tuomaritkin väittävät naama vakavana, että Suomessa ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä!

Minkä lain? Todistavatko esimerkiksi jehovantodistajat yhdenvertaisuuden olevan käytännön elämän tosiasia? Vai millä tavoin lainsäätäjät ovat ajatelleet todistaa lakien todella olevan perustarvoja kunnioittavia?
Kenties lakiuskovat tuomarit mukaan lukien uskovat, että kun ihminen tuomitaan vankeuteen vakauksestaan siksi, koska Hän ei valtiovallan uhkailuista huolimatta suostunut luopumaan vakamuksestaan, niin tuo todistaa kiistatta lakien olevan laillisia.

PERUSTUSLAILLINEN PORSAANREIKÄ

On täysin ilmeistä, että lait eivät ole perustuslain mukaisia vain siksi, että ne kuljetetaan perustuslakivaliokunnan kautta. Sillä lainsäätäjät ovat laittaneet perustuslain tekstiin porsaanreiän, jotta He voivat aina väittää minkä tahansa lain olevan perustuslain mukainen, koska He lukevat perustuslaista, että poikkeuksien luominen mihin tahansa perusarvoon on täysin laillista.

Täten on näytetty toteen, että lainsäätäjät ovat kumonneet perustuslain, koska Suomessa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia. Ihmisten yhdenvertaisuus on ainoastaan perustuslainkirjan, mutta ei enää yhdessäkään siitä säädetyssä poikkeuksessa, johon lainsäätäjät aina löytävät syitä kuin juoppo juopotteluunsa. Käytännön elämässä ihmiset eivät ole yhdenvertaisia, joten se ei voi johtua mistään muusta kuin perustuslaittomuudesta, joka on lähtöisin eduskunnasta, ja joka vahvistetaan tuomioistuimissa. Käytännön elämässä tuomarit eivät koskaan tuomitse ihmisiä perusarvojen mukaan, vaan niistä säädettyjen poikkeuksien mukaan. Näin on tosi.

Kun siis tuomarit jakavat laillisia tuomioitaan, niin sillä tuomarit vain vahvistavat perustuslaittomuuden, eli vapauden, ihmisarvon, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon, mielipiteen vapauden, vakamuksellisuuden ja oikeuksien jatkuvan polkemisen. Valtiovalta ei siis kuulu kansalle, koska tuomarit vahvistavat, että kansalaisia tulee tuomita vain laissa olevien poikkeuksien mukaan.

Tuomarit eivät siis saa pitää ihmisiä yhdenvertaisina, koska silloin He eivät voisi tuomita ihmisiä ns. eri asemaan hyväksyttävien perusteiden mukaan luotujen lakien mukaan. Esimerkiksi laki jehovantodistajista on korkeampi laki kuin laki ihmisten yhdenvertaisuudesta. Tuomarit eivät siis saa soveltaa kaikkiin vakaumuksellisiin lakia jehovantodistajista, koska laki jehovantodistajista on kumonnut ihmisten yhdenvertaisuuden.
Mitäpä siitä tulisikaan, jos Jumalan -tahi Järjen todistajia kohdeltaisiin tasavertaisina Jehovan todistajien kanssa, koska lain mukaan Jumalat eivät ole yhdenvertaisia tuomioistuimissa olevan lain edessä, vaikka perustuslaissa muuta sanottaisiinkin.

Älköön siis tuomarit lukeko tätä tekstiä järjellä, koska silloin Te tuntisitte syyllisyyttä siitä, että Te vahvistatte ainoastaan päättäjien mielivaltaisuutta kansalaisia kohtaan. Jatkakaa kaikessa rauhassa edelleen lain jatkeena olemistanne, jotta ette menettäisi turhaan yöuntanne, kun olette vain tehneet sen, mitä Teidän auktoriteettinne on käskenyt Teitä tekemään.

On siis täysin hassua väittää, että kun kansalainen käyttäytyy laista tehdyn poikkeuslain mukaan, niin silloin kansalainen itse asiassa vahvistaa lain yhdenvertaisuuden. Samoin lakien laillisuusperiaate on ainoastaan tuomareiden korvien välissä, jos He todella kuvittelevat, että tuomioiden laillisuus takaa lakien perustuslaillisuuden.
Enpä mene sanomaan, mitä valtionvallan haltijoiden korvien välissä on, mutta helposti voimme havaita, että järki sieltä ainakin puuttuu. Laki ja järki ovat toisensa poissulkevia. Jos asia ei olisi noin, niin silloinhan järkevä ihminen ei pysty väittämään ihmisten olevan yhdenvertaisia lain edessä, kun toisille on tehty poikkeuksia siitä laista.

Tuomarit voisivat osoittaa tuomioistuinten riippumattomuuden lainsäätäjistä vain siten, että He heittävät kaikki perustuslaista tehdyt poikkeukset jätepaperiastiaan. Sillä esimerkiksi ihmisten yhdenvertaisuus vaatii, ettei siihen ole mitään poikkeusta, koska yksikin poikkeus kumoaa välittömästi ihmisten yhdenvertaisuuden.

Tietysti yllä sanottua tulee tarkastella objektiivisesti, eli järjellä. Lakiuskovien on täysin mahdotonta tarkastella elämää puolueettomasti, vaan He ovat aina laillisuuden puolella. Ja kuten nyt olemme saneet havaita, niin kaikki poikkeuksetkin saadaan kivasti lailliseksi, kun vain lainsäätäjät muistavat kirjoittaa perustuslakiin, että poikkeukset ovat hyväksyttäviä. Mitäpä siitä, että poikkeus kumoaa säännön, kunhan vaan poikkeuksia sitten voidaan sanoa laillisiksi, joiden mukaan ihmisiä voidaan pitää eriarvoisina, koska se on täten tehty lailliseksi.

YHDENVERTAISUUSPERIAATE

Ja tuomarit saavat kahvia juodakseen, kun He ovat vain tuominneet ihmisiä ehdottomaan vankeuteen lain mukaan, kun taasen poikkeuslain alaiset pääsevät Mallorcalle. Ihmiset ovat täten yhdenvertaisia lain edessä, kunhan vain tuomarit valikoivat sen lakinsa lain mukaan, jotta eivät rikkoisia lakia.

Esimerkiksi tuomarit katsovat, että kaikki jehovantodistajat ovat yhdenvertaisia jehovantodistajista säädetyn lain edessä. Ja vastaavasti kaikki muut vakaumukselliset ovat yhdenvertaisia, koska He saavat ehdotonta ilman mitään armahdusoikeutta.
Se oli siis poliitikoilta erittäin ovela veto kirjoittaa perustuslakiin laki hyväksytyistä perusteista, koska muutoin tuomarit eivät saisi nukuttua kunnolla, jos He eivät voisi lukea laista, että se on täysin laillista asettaa ihmiset eri asemaan. Koska siis ihmiset ovat täysin laillisesti eri asemissa, niin silloin tietysti se ei tuota lakiuskoville minkäänlaisia vaikeuksia uskoa ihmisten yhdenvertaisuuteen, koska laki on kumonnut järjen.

Koska siis laissa selvästi lukee, että lainsäätäjillä on laillinen oikeus perustella perusarvoihin tehdyt poikkeukset, niin silloin tietystikin tuomioistuimet eivät ole laista riippumattomia, koska tuomareiden on tuomittava ainoastaan poikkeuksien vastaisesti käyttäytyvät ihmiset. Laki poikkeuksien säätämisestä asettaa tuomiovallan ehdoitta lainsäätäjien aseeksi, ja riistää tuomiovallan riippumattomuuden.

Jos nimittäin laki ei sallisia poikkeuksia perusarvoihin, niin silloin tietysti tuomarit joutuisivat tuomitsemaan vain perusarvojen loukkaajat. Mutta nyt tuomarien on pakko tuomita esimerkiksi vakaumukselliset, koska nyt tuomareilla on poikkeus henkilökohtaiseen vakaumukseen. Ja se on jehovantodistajien ryhmävakaumus, josta taasen laissa ei sanota mitään, koska muutoinhan jehovantodistajat olisivat henkilökohtaisen vakaumuksellisuuden rikkojia, joita valtiovalta uhkailisi tuomiolla samoin kuin muitakin vakaumuksellisia, koska perusarvo on rikos silloin, kun siihen on säädetty poikkeuksia.

   

Sivun alkuun   Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  16. ja 25. helmikuu 2004