PAPERIN SISÄLLYS:

VAKAUMUS

Vain totuuden mukaan voidaan elää

Vakaumuksellisuuden yksinomainen tunnusmerkki on se, että vakaumuksellinen ihminen ei aseta ihmisiä eri asemaan. Vakaumuksellinen ihminen ei vaadi itselleen eri lakia, eikä vakaumus koskaan toteudu siinä, missä säädetään lakeja, jotta ihmiset saataisiiin pois yhdenvertaisuuden piiristä

Kuitenkin, Suomessa jokainen ihminen kuuluu jonkin erillislain piiriin, joten tästä huomataan, että Suomessa vakaumuksettomuus on sääntö, ja vakaumuksellisuus on harvinainen poikkeus. Suomessa ei arvosteta vakaumuksellisuutta, koska lainsäätäjät eivät arvosta vakaumusta. Jos nimittäin lainsäätäjät arvostaisivat vakaumuksellisuutta, niin silloinhan He edistäisivät sitä. Sillä perustuslaki vaatii julkisen tasavallan haltijoita ehdoitta edistämään perusarvoja.
Ilmeisestikään valtion käskynhaltijat eivät ole henkilökohtaisessa vakaumuksellisuudessa, koska He toimivat päin vastoin kuin vakaumuksellinen ihminen toimii, joten vakaumuksuudettomilta (tuomareilta, poliitikoilta, ministereiltä, sotilailta jms) on turha odottakaan arvonantoa vakaumuksellisuutta kohtaan.

Valtiovalta ei selvästikään edistä ihmisten oikeutta henkilökohtaiseen vakaumukseen, koska valtiovalta hallitsijoina, lainsäätäjinä ja tuomareina on laittanut jokaisen ihmisen johonkin muuhun ryhmään kuin tavallisten ihmisten joukkoon.
Tavallisten ihminen tavallinen järki sanoo, että uskontoa ei saa asettaa vakaumuksen yläpuolelle; vakaumuksellisuuden tulee olla yhtä pätevä syy vapauttamaan ihminen esimerkiksi asevelvollisuudesta kuin on se ainoa uskonto, jonka jäsenet on eri vapaudella vapautettu asevelvollisuudesta.

Jos ihminen vapautettaisiin vakaumuksensa perusteella asevelvollisuudesta, niin uskaltaisimpa jopa sanoa, että vakaumuksensa mukaan eri vapauden saanut pyrkisi toimimaan niin, että kaikki muutkin saisivat saman vapauden kuin Hän on saanut. Sitä vastoin uskonnon nojalla eri asemaan laitettu ihminen ei omaa niin lujaa vakaumusta, että Hän toimisi yhteiskunnassa vapauden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Kuten huomataan, niin jehovantodistajat ovat sangen tyytyväisiä omaan erityisasemaansa, ja tuskimpa Heiltä heruu ymmärrystä sille, että joku saisi saman aseman pelkän vakaumuksensa mukaan, koska kullakin uskonnolla on sentään oma Korkein Jumala, joka on ollut suopea uskovaista kohtaan, jos He ovat saaneet valtiovallalta erityisaseman suhteessa muuhun luomakuntaan.

Koska jehovantodistajat eivät saaneet erivapautta asepalveluksesta Jumalalta, vaan Suomen valtiovallalta, niin silloin jehovantodistajien pitäisi olla aktiivisia kansalaisia, ja vaatia kaikille muillekin niitä samoja oikeuksia, jotka He ovat pakotteillaan saaneet itselleen. Jehovantodistajat siis asettivat Suomen valtion Jehovan valtakunnan yläpuolelle, joten valtion kansalaisuus yhdessä Heidän jumalallisen moraalinsa kanssa velvoittaa Heitä toimimaan julkisesti niiden oikeuksien puolesta puhujina, joita He pitävät arvossa.
Jos kuka tahansa vaatii ja saa valtiovallalta eri kohtelun, niin silloin Hänellä on ehdoton velvollisuus toimia kansalaisaktivistina, jotta kaikille tulisi sama erikoiskohtelu, jonka on itse saanut. Itsetyytyväisyys ja omassa erikoisasemassaan paistattelu ei voi johtaa ihmiskuntaa parempaan huomiseen. Jokaisen ihmisen on tehtävä kaikkensa tämän planeetan ja tämän sukupolven puolesta, eikä suinkaan odotettava tuonpuoleista Paratiisia.

Suomessa vakaumuksellisuus on selvästikin poikkeus kuin sääntö, joten silloin on selvää, että vakaumuksellisuuteen suhtaudutaan nuivasti myös valtiovallan taholta. Koska jos asia olisi niin päin, että vakaumuksettomuus olisi harvinaista, niin silloin valtiovalta tuomiovaltaa myöten pitäisi vakaumuksellisuutta suuressa arvossa, ja sen sijaan tuomitsisi ankarasti jokaisen poikkeuksen vakaumuksellisuuden sääntöön.

Vakaumusta aidosti kunnioittava valta ei voisi olla kohtelematta periaatteettomia vähintäin yhtä nurjasti, miten Suomi kohtelee nyt Heitä, joiden elämänasenne ei salli Heidän asettuvan väkivaltakoneiston puolelle. Onkin hyvin luultavaa, että vakaumuksettomuus on nyt vallalla siksi, koska vakaumus häiritsisi poikkeuksellisen vakavasti ihmisten rikastumispyrkimyksiä. Erityisesti tuomarit ja poliitikot kokisivat varmasti oman vakaumuksensa haittavaan syvästi minimipalkkavaatimuksia, ja yleisen mielipiteen mukaista oman edun tavoittelua.

   

Sivun alkuun   Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  5.-6. helmikuu 2004