Ysaria III - Merirosvohaltiat

Tuhansia vuosia sitten Suuren Meren Kulkijoiden (kuten merirosvohaltiat itseään kutsuvat) kuuluivat haltiakansaan, joka asui maalla, suurten vuorten rinteillä. Tuolloin haltiat palvoivat jumalaa, jonka nimi on sittemmin kadonnut unholaan, mutta joka edusti taivaankantta ja maata. Hän suojeli näin haltioita tarjoamalla heille paikan jossa, elää. Tämä jumala oli kuitenkin liian kunnianhimoinen ja halusi lisätä repertuaariinsa myös veden. Universaalien lakien vuoksi hän ei voinut edustaa liian montaa elementtiä, joten haltioiden jumala päätti jakaantua kahdeksi jumaluudeksi. Uusi jumaluus, joka otti nimen Qiluid, johdatti osan haltioista mukanaan merenrannalle ja opetti heidät rakentamaan laivoja, joilla ottaa meri asuinpaikakseen.

Jumalia ei ollut kuitenkaan suunniteltu jakautumaan ja niin kävi, että Qiluid heikkeni vuosikymmenten myötä ja jo muutamassa haltiasukupolvessa Suuren Meren Kulkijoiden jumala oli kadonnut ja lakannut vaikuttamasta. Huhun mukaan - sillä jakaantuneet kansat eivät pitäneet toisiinsa elementtijaon vuoksi lainkaan yhteyttä - myös Qiluidin alkuperäinen muoto kuihtui ja kuoli pois, jolloin haltioiden vuorten päälle laskeutui ikuinen varjo ja tämä johdatti vuorten haltiat varjon pauloihin ja sotimaan keskenään.

Jumalatta ja taikuudetta, joka oli ollut jumalansa lahja haltioille, Kulkijat kuitenkin menestyivät ja asettuivat saarille, jonne perustivat kyliä ja kaupunkeja, joissa rakentaa ja korjata maailman hienoimpia laivoja. Ylimielisyydessään ja saarten rajallisen raaka-ainetarjonnan vuoksi haltioista tuli pian merirosvoja, hyvin menestyksekkäitä sellaisia. Varjo oli ottanut osansa myös meren kansan mielistä. Noin tuhat vuotta sitten viimeiset vuorihaltiat saapuivat merihaltioita tapaamaan. Heitä ei tarinoiden mukaan ollut kuin kymmenen, koska kaikki muut olivat kuolleet sotiessaan toisiaan vastaan. Tarinat eivät kerro mitä näille kansansa viimeisille tapahtui heidän saapuessaan merirosvohaltioiden joukkoon.

Merirosvohaltiat eivät koskaan ole olleet kohtuuttomia rosvoilussaan. Turhaan ei tapeta, mutta vähän kumminkin. Turhaan ei rosvota, mutta sopivasti kumminkin. Koska kansa on pieni ja vaikeasti saavutettavissa saarillansa, ei yksikään muu merta matkaava kansa ole uskaltanut tai kokenut vaivan arvoiseksi lähteä kostamaan merirosvousta haltioille. Haltiat jopa nauttivat tietynlaista kunnioitusta sekä normaalin väen että muiden merirosvojen keskuudessa. Onhan heillä maailman hienoimmat laivat ja taistelutekniikat, jotka ovat tulipallojen pelossa (merirosvohaltioiden oma magia kun on hyvin rajoittunutta) kehitetty torjumaan jossain määrin jopa taikuutta.

Haltiat ovat luonnostaan kauniita, kuten aina, eivätkä Suuren Meren Kulkijat halua poiketa tästä, vaikka rankka merenkulkuelämä asettaakin sille rajoituksia. Pääasiallisesti on kahdenlaisesta pukeutuvia merirosvohaltioita; vähiin pukeutuvat ja paljoon pukeutuvat. Vähällä tulevat toimeen yleensä miehistön jäsenet ja enemmän laittavat päälleen kapteenit ja korkeampiarvoiset henkilöt. Vähän päällään pitävät suosivat polvimittaisia housuja ja liivejä. Kyynärvarrensuojat ovat yleisiä myös, aseet kannetaan vyöllä, koska ne ovat kaikki yhdellä kädellä käytettäviä. Jaloissa yleensä sandaalit ja tossut, jos mitään. Päässä huivi tai jokin muu käytännöllinen kapistus. Kylmemmissä ilmastoissa päälle voidaan laittaa löysä, yksinkertainen pusero tai jonkinmoinen lyhyt puoliympyräviitta. Enemmän päälleen laittavilla on usein pitkävartiset saappaat, pitkät housut (lahkeet tietysti saappaiden varsissa sisällä), vyötäröhuivi, vyö, pusero, liivi ja mahdollisimman tyylikäs, suuri hattu (tyypillisesti kolmikolkkamallia). Lisäksi tarvittaessa puolipitkä- tai pitkähelmainen takki tai pitkä näyttävä viitta. Hiuksiaan merirosvohaltiat haluavat pitää pitkinä, mutta tämän ollessa kohtuullisen epäkäytännöllistä merellä, ovat hiukset yleensä aina leteillä. Pikkuleteiksi nikkaroiminen on yleisintä.

Käyttäytymiseltään merirosvohaltiat ovat ylpeitä ja oman arvonsa tuntevia olentoja. He arvostavat kohteliaisuutta, etikettiä ja kunniaa (varkaiden kesken ja muutenkin), mutta karsastavat muille kumartamista tai polvistumista minkään muun edessä. Heidän mielestään ainoa, jonka edessä heidän tulisi polvistua on jo kuollut, kun Qiluid-jumala katosi. Merirosvohaltioiden tapa käyttäytyä johtaa usein myös kansan sisäisiin riitoihin ja tappeluihin. Jostain syystä niitä ei kuitenkaan useimmiten käsitellä kunniallisesti kaksintaisteluilla tai vastaavilla, kuten ulkopuolisten kanssa. Useimmiten vakavan riidan osallisista toinen löytyy murhattuna omasta sängystään tai muuten hiljaisemmin tapettuna.

Sapeleita, veitsiä ja merirosvoille ominaisia yksinkertaisia tuliaseita, joiden teknologian haltiat varastivat joitain kymmeniä vuosia sitten. Materiaalit vaatteissa ovat yleensä nahka, puuvilla ja pellava. Hienompia kankaita käyttävät vain merkittävimmät kansan henkilöt suuremmissa määrin. Pieniä paloja silkkiä tms. saattaa esiintyä huiveissa ja vöissä. Silmälappuja saatetaan käyttää myös huvikseen, koska niiden on todettu olevan pelottavia. Haltiat eivät mielellään korvaa menetettyjä raajoja koukuilla tai puuosilla, kuten muut merenkävijät, mutta jos pakko on niin sitten. Parhaimmilla laivoilla on mukana yleensä myös parantaja, joka on harvinaisen lahjakas (merirosvohaltioiden taikuudettomalla mittapuulla) kanavoimaan jumalallisia energioita parantaakseen vakavampiakin haavoja.

Suurin ja kaunein, Suuren Meren Kulkijoiden pääasuinpaikkana toimiva saari on nimeltään Ilfandar, Auringon Saari. Sen lähistöllä olevia saaria ja sitä kutsutaan yleisesti Auringon Saariksi. Merirosvohaltiat eivät ole suurilukuinen kansa, mutta sisäsiittoisuus ei muodostu suureksi ongelmaksi, koska jonkin verran saadaan uutta verta muista roduista (useimmiten muista haltioista) tulleista värvätyistä tai kaapatuista. Kauniiden naisten tai miesten kaappaaminen on suuri uroteko merirosvohaltioiden keskuudessa. Kaapattuja kohdellaan kyllä varsin hyvin ja joskus vapautetaan lyhyen ajan kuluttua. Joskus korkea-arvoisista kaapatuista vaaditaan kohtuullisia lunnaita tai palveluksia. Merirosvohaltioiden äärimmäisen rento tapa toimitella merirosvoille tyypillisiä kauheuksia luo heille enemmän hyväksyntää muiden kansojen mielissä, jotka romantisoivat monesti kauniiden merenkulkijoiden seikkailuja.

Pääasiallisesti haltiat syövät kalaa saarillaan ja jonkinsortin merikasveja. Kaikki viljatuotteet ovat yleensä muualta hankittuja tai rosvottuja. Ainoa viljatuote, mitä osataan jollain menestyksellä valmistaa, on laivakorppu nimeltä baslem. Korppu (propataan riisikakuilla) on muuten syötävää, mutta ei täytä juuri ollenkaan ja on tuskaisa syödä ilman suuria määriä (alkoholillista) juotavaa. Juomista viini on merirosvohaltioiden joukossa äärimmäisen suosittua, mutta koska sitä ei tehdä itse (rypäleitä kun on nihkeä pienillä saarilla kasvattaa), niin sitä rosvotaan muilta. Jonkinlaisia, varsin hyviäkin siidereitä tehdään saarilla luonnostaan kasvavista hedelmistä. Olut ja väkiviina kuuluvat myös rosvottaviin tuotteisiin. Omintakeisin haltiajuoma lienee Haltiarommi, jota tehdään makeista merilevistä. Alunperin juoma kehitettiin pakolla, kun piti saada merirosvoilu olemaan yhtä uskottavaa, kuin muillakin roduilla myös juotaviensa puolesta, mutta sittemmin haltiarommista on jopa tullut varsin juotavaa ja hyvin päähän nousevaa.

Suuren Meren Kulkijoiden joukossa on kolmenlaisia kansalaisia; merirosvoja/merenkulkijoita, asukkaita ja orjia. Merenkulkijat ovat vapaita miehiä ja naisia, jotka kuuluvat yleensä jonkin laivan miehistöön ja toimivat kuninkaan käskystä armeijana ja sotilaallisena voimana. Jokainen merenkulkija osaa kaikki tarvittavat taidot. Näiden opettaminen on laivan kapteenin vastuulla, kunhan nuori haltia ensin laivaan hyväksytään. Asukkaat ovat perusluokka, he ovat käsityöläisiä, veronmaksajia ja niitä jotka vilkuttavat laivojen perään. Orjat muodostavat ehkä viidesosan kansasta, joten niitä ei ole paljoa verrattain. Orjia on kaikista kansoista ja jopa merirosvohaltiaorjia löytyy. Orjat ovat työvoimaa, joita kohdellaan kohtuullisen hyvin, vaikkakin lupaukset vapautuksesta tietyn ajan jälkeen ovat harvinaisia. Tapana on, että jos orjia omistava merirosvohaltia kuolee ilman perillisiä, orjat vapautetaan ja kuljetetaan lähimmälle mantereelle. Tämä on kumminkin harvinaista, koska haltioilla tyypillisesti, elävät merirosvohaltiatkin lähemmäs parisataavuotiaiksi, joten aikaa hankkia joku perillinen on aina.

Merirosvohaltioilla on Kuningas nimeltään Kael III. Kuninkuus on periytyvä, eikä jälkeläisen tarvitse olla mies. Kuninkuus menee aina vanhimmalle kuninkaan/kuningattaren jälkeläiselle. Kael III on sukulinjaa, joka on toinen varsinainen sukulinja joka on pitänyt kuninkuutta hallussaan. Ensimmäinen sukulinja pääsi kuihtumaan, huhujen mukaan koska sen viimeinen kuningatar halusi odottaa kadonneelta jumalalta merkkiä ennen lisääntymistään. Nykyisen kuningattaren nimi on Rhiannan ja ainoa kuninkaallinen lapsi on nimeltään Adien’thaleé. Prinsessa Adien’thaleé on luonnostaan merirosvo ja on matkannut monen laivan mukana rosvoamassa. Monet sanovat, että kun Kael III kuolee, tulee prinsessasta suosituin kuningatar koskaan. Kuninkaalla on oma laivastonsa johon kuuluu viisikymmentä laivaa, joita johtaa amiraali Waert. Luonnollisesti kuninkaalla on tarvittaessa käskyvalta mihin tahansa laivaan, mutta hän ei hyvän maineensa takia juuri käytä sitä ellei ole pakko. Kuningaskunnalle riittää se, että kaikki merirosvohaltialaivat suorittavat maksunsa (kymmenyksen) rosvoamastaan omaisuudesta ja maksavat veroa kaupankäynnistä saarilla.