Lyhyt historiaLännessä, maassa jossa vuorokaudet olivat pidempiä ja kesä ainainen, sijaitsi haltiain alkukoti Länsilehto; lehtimetsä, jonka puiden latvoihin haltiat olivat rakentaneet vehreät asumuksensa ja jonka niityillä he juhlivat ja kiittivät jumaliaan joka ilta siitä paikasta, jonka nämä heille olivat suoneet. Ikuisuuden haltiat siellä asuivat, kunnes tuhatkunta vuotta sitten suurten katastrofien jälkeen lähtivät haltiat veneillä pakoon etsien uutta kotia, turvasatamaa. Katastrofien luonteesta liikkuu monenlaisia tarinoita; kerrotaan yhtälailla talven tulleen Länsilehtoon kuin julmien örkkien teurastuksista ja jalon haltiaprinssi L'orean sorruttua palvomaan epäjumalia. Yhtä kaikki haltiat lähtivät kiireellä, seuraten sotakenraali L'oneria puisin purjekanootein kantaen mukanaan sen mitä jaksoivat, tietämättä, mitä tulevaisuus heille toisi. Täysin jumalat eivät heitä olleet hylänneet, sillä kuukausien merilläkäynnin jälkeen he rantautuivat mantereelle, jonka nimesivät sittemmin L'ener An Oriksi, joka heidän omalla muinaisella kielellään tarkoitti Turvasatamaa. Ihmiset suuressa mielikuvituksentulvassaan nimesivät paikan Haltialehdoksi, koska siellä oli haltioita ja pensaita. Leneranorissa, kuten mantereen nykyinen ääntämysasu kuuluu, haltiat ovatkin asuneet viimeiset tuhatkunta vuotta. Leneranor paljastui itäosaksi mannerta, jonka länsiosissa Ysaria ja Generia sijaitsivat. Suuren osan aikaansa haltiat ovatkin saaneet asua rauhassa vihreässä lehdossaan maata viljellen ja vanhoille jumalilleen uhraten. Haltiat tutustuivat molempiin ihmiskansoihin ja elivät rintarinnan näiden kanssa, heidän ehdoillaan niin, että pitkäikäinen haltiaveri alkoi hiljalleen sekoittua ihmisveren kanssa ja puolirotuiset eivät olleen sen harvinaisempia kuin kokonaan valkoiset hevosetkaan. Hieman yli sata vuotta sitten koettiin haltiain Leneranorissa asumisen synkimmät hetket, kun erimielisyydet ihmisten kanssa Leneranorin ja Ysarian välissä olevan lahden kalastusoikeuksista riistäytyi käsistä ja lukuisten molemminpuolisten loukkausten jälkeen ihmiset rantautuivat Leneranorin eteläisille maille ja aloittivat joukkoteurastuksen. Haltiain sotajoukko koottiin nopeasti ja tilanne tasapuolistui pian ja lyhyen sodan jälkeen sovittiin ensin tulitauko ja myöhemmin myös siitä asti kestänyt rauha, jota yhä kunnioitetaan molemmissa leireissä. ElinikäHaltiat elävät luonnostaan noin 160-vuotiaiksi ja vanhenevat koko ikänsä noin puolet hitaammin kuin ihmiset. Viimeiset parikymmentä vuotta haltiat ovat huonossa kunnossa ja heidän muistinsa pätkii ja mielessä vanhat ja uudemmat tapahtumat sekoittuvat keskenään. Kunniallisen lopun saadakseen monet vanhimmat haltiat lähtevätkin soutamaan kohti Länsisatamaa jumalien johdatuksessa. Haltioiden elimistö on sopeutunut huonosti Leneanorin vuodenaikavaihteluihin ja haltioita kuolee paljon nuorempina sään armoilla tai sairauksien seurauksina. On epäilty, että yleisin haltiain kuolinsyy olisikin tuikitavallinen flunssa jälkitauteineen. ElinkeinotSuurin osa haltioista elättää itsensä maanviljelyllä. Haltiain jumaluudet siunaavat kansaansa isolla sadolla ja sitä myymällä he voivatkin hankkia itselleen kohtuullista vaurautta. Uskonto ja ruokailutottumuksetHaltioiden jumaluudet elivät kasveissa ja eläimissä, erityisesti jäniksissä. Kansantarujen mukaan kuollut haltia syntyy uudelleen uudessa muodossa, autuaan elämän elänyt haltia jäniksenä, mikä selittää näiden suuren määrän. Äiti luontoa haltiat kunnioittavat yhä, eivätkä syö lihaa tai muutoin kahlitse eläimiä tarpeettomasti. Kalat eivät kuitenkaan ole pyhiä eläimiä ja niiden syöminen on näin ollen sallittua, joskin usein hyvin epämiellyttävää, sillä ne ovat niin niljakkaita. Erillistä papistoa haltioilla ei ole, sillä kaikki kokevat olevansa vuorovaikutuksessa yliluonnollisen kanssa arkisessa elämässään luonnossa. Suurin osa haltioista osaa synnynnäisesti sulautua luontoon, puhua kasveille (saamatta suoraa vastausta, mutta tietäen että nämä ymmärtävät) ja muuta sellaista, minkä ihmiset kokevat maagiseksi. Tulipalloja haltioilla ei ole. SäädytVarsinaisia säätyjä haltioilla ei ole. "Hovin" muodostaa käytännössä hallitsijan lähipiiri, sukulaiset, joiden kanssa tämä on väleissä ja ystävät. Muu kansakunta elättää hovin, mistä syystä hallitsijan ystävänä pysyminen on arvossaan. Haltiahovia on vaivannut jo muutaman sadan vuoden sisäsiittoisuus, mikä on hieman lyhentänyt hallitsijoiden elinikää ja terveyttä. Maanviljelijöitä on suurin osa kansasta. Nämä viljelevät mansikoita, herneitä, omenoita, appelsiineja, banaaneja ja muita makeita kasveja. Lantut, perunat ja muut ihmisten viljelykset ovat haltioille kauhistuksia, sillä ne ovat niin karvaita ja sokerittomia. Myöskään eläimiä haltiat eivät kasvata. Käsityöläisiä on vain muutamia ja he elävät lähinnä myymällä korujaan ihmisvaltakuntiin. TaideHaltiat eivät ymmärrä maalaustaiteen tai näyttämötaiteen päälle, mutta joukkolaulut ovat hyvin suosittua ajanvietettä haltiain parissa. Myös kielisoittimien soittaminen on arvostettu taito, joskin soittimet lähinnä säestävät haltiain sekalaista laulukuoroa. Haltiat laulavat paitsi jokapäiväisistä asioista ja kansantaruistaan, myös surumielisempiä säkeitä Länsilehdon suuntaan, jota he niin syvästi kaipaavat. KäsityötKaikenlainen vaatteiden tekeminen on osoittautunut haltioille vastenmieliseksi ja liian monimutkaiseksi tässä vuodenaikojen tulvassa ja monet ihmiset ovatkin erikoistuneet tekemään haltioille näiden mieleisiä vaatteita kevyistä, kiiltävistä kankaista, joiden lanka on kehrätty haltiamailla sijaitsevien Trobella-puiden rihmastoista. Sen sijaan korujen tekemisessä haltiakäsityöläiset ovat omaa luokkaansa ja näiden arvokivistä, kuivista lehdistä, kukista ja meren simpukoista tekemät korut ovatkin arvossaan ihmisten keskuudessa. MerirosvohaltiatMerirosvohaltiat eivät ole lähtöisin Leneranorin haltioista vaan oma, ties mitä kautta samalle mantereelle päätynyt rotu. PuvustusEtenkin haltiahovin jäsenet eivät suvaitse housuja kuin miehillä, naisten helmojen pituuden suhteen ei sen sijaan olla yhtä tarkkoja, kunhan ne ulottuvat selvästi vähintään polviin asti. Värimaailma on huomattavasti ihmisten käyttämiä sävyjä vaaleampi ja materiaaleissakin suositaan eniten silkkiä, satiinia ja muita vastaavia kankaita. Kaiken kaikkiaan pukeutuminen on hyvin kevyttä ja viehkoa, joskin tärkeä yksityiskohta on viitta, jollaista käyttävät kaikki miespuoliset haltiat ja monet naispuolisetkin. Viitat ovat useimmiten valkoisia tai muutoin neutraalin värisiä, muissa vaatteissa sen sijaan ei kaihdeta näyttäviä valintoja esimerkiksi kullan- ja hopeansävyisten materiaalien muodossa. Pitsejä sun muita rimssuja ei myöskään kaihdeta, mutta klassista otsapantaa lukuun ottamatta korut eivät ole suosiossa ehkä yksinkertaisia helminauhoja lukuun ottamatta. Viuhkoja ja päähineitä ei myöskään käytetä, haltiat panostavat ennemmin kampauksiin ja etenkin silmien ehostukseen - kyllä, glitter on jo keksitty, sitä saa muutamista kukista. Haltiakorvia ei pelaajilta vaadita, mutta tällöin on hiukset (tai peruukki) aseteltava klassiseksi haltiakampaukseksi - muistathan Orlando Bloomin Legolaksena. |