ajankohtaiset
erillishankkeet
julkaisut
kannanotot
kuva-arkisto
puheet
päätökset
rukoukset
tiedotteet

Viralliset linkit
Maalliset Apusivut
Etusivulle

Valtakunnan
  puhelinnumerot

Jos et pidä tästä kannanotosta, niin voit syyttää siitä yksinomaan vain rikkaita, koska se oli rikkaiden lanseeraus, että globalisaatio vie työpaikat länsimaista halvan työvoiman maihin.

Koska siis rikkaat ovat päteviä julistamaan, että globalisaatio vie Teiltä työt, eikä rikkailla ole siihen mitään osaa eikä arpaa, niin minun on silloin kysyttävä, että mitä köyhien maiden ihmiset silloin sanovat, kun rikkaat tuovat liukuhihnatyöpaikkoja liukuhihnalla Heidän maihinsa?

Aiheuttaako globalisaatio myös sen, että köyhät maat saavat lisää työpaikkoja? Miten kummassa globalisaatio voi aiheuttaa samaan aikaan kaksi täysin vastakkaista funktiota? Kysykää muuten piruuttaanne --Te enkelit-- rikkailta, että aiheuttaako globalisaatio työpaikkojen lisääntymistä, mutta älkää pirskuta rallaa mainitko, että mihin maahan!

Vaikeisiin kysymyksiin ei kannata lähteä kovin monimutkaisin aattein, vaan tähän pulmaan on mitä yksinkertaisin ja totuudellisin vastaus jo olemassa. Ei siis pidä laittaa globalisaation syyksi yhtään mitään, vaan se on yksinomaan rikkaiden syytä, että länsimaiden työpaikat katoavat ja ilmestyvät uudestaan kehitysmaihin.

Kuten huomaatte, niin globalisaatio olisi oikein hyvä vitsi, jos köyhätkin saisivat nauraa kuolematta nälkään, mutta koska nyt rikkaat itkevät tämän kannanoton tähden, niin siihen ei enää muutama lisäkyynel enää haittaa tee, joten ilmoitetaan siis lopullisena kannanottona, että globalisaatio on sama asia kuin rikkaiden kaikkinainen ahneus.

Asiasta lisää esimerkiksi:
Tiedote 39, Rikkaiden navetta

Tämä kannanotto ei ole ihmisten tekemä kompromissi, vaan tämä on kiistattomasti yhden persoonallisuuden antama lopullinen lausunto kompromissien tekijöistä. Nimittäin persoonallisuuden tosiasia vaatii, että persoonallisuuksilla on ehdoton oikeus ja pyhä velvollisuus elää omien ajatustensa mukaan, koska vain siten ihminen voi olla oma itsensä.

Ahneet tekevät kompromissseja. Persoonallisuudet tyytyvät vallitseviin olosuhteisiin toteuttamalla itseään siinä persoonallisella tavalla. Ahneet taasen ovat täysin tyytymättömiä, ja niinpä He eivät halua eivätkä ahneutensa tähden edes voi itse tehdä oman elämänsä hyväksi kaikkea, vaan He ahneuksissaan esittävät muille täysin mielettömiä vaatimuksiaan.

Kun sitten ahneet huomaavat, että Heidän on mahdotonta saada vaatimuksiaan lävitse, niin He alkavat tekemään kompromissia muiden ahneiden kanssa. Ja kompromissin teon jälkeen ensinnäkin ahnein on voittanut, ja toiseksi kaikki ahneet julistavat suurella porulla, miten ihminen ei ole sosiaalinen, eikä erityisen viisas, jos Hän ei pysty tekemään kompromisseja.

Mutta kompromissin tekijät ja kaiken maailman konsensusporukat eivät lainkaan tajua sitä, että kompromissi vaatii absoluuttisena ennakkoehtona ahneutta. Kompromissin tekijät siis väittävät, että kaikkien pitää olla ahneita, jotta He voisivat osallistua kompromissien kyhäämiseen! Ja koska siis kompromissien välttämättömyyttä vaaditaan valtioiden hallitsijapiireistä asti, niin tästä me kaikki voimme vetää sen kannanoton, että valtioiden johtajat ovat yksin syyllisiä ahneuden ylläpitämiseen ja sen jatkuvaan kasvuun

Luonnossa mikään asia muutosta lukuunottamatta ei voi olla staattinen, joten jos ahneuteen perustuvaa kompromissiyhteiskuntaa tahallaan ylläpidetään, niin se vaatii ahneuden jatkuvaa lisääntymistä, koska muutoin ahneus poistuisi maailmasta, jos se ei lisäänny.

Kompromissien tekijät eivät siis pysty elämään edes teoriassa omien korkeimpien periaatteidensa mukaan, joten eittämättä me nyt havaitaan, että kompromissien tekijät eivät elä persoonallista elämää.

Ahneet tosin väittävät, että Heidän elämänsä on persoonallinen, koska He ovat ahneudella hankineet kotiinsa siistin asetelman muiden tekemiä juttuja. Mutta koska ahneet eivät itse tee omin käsin oman elämänsä hyväksi yhtään mitään, niin silloin kompromisseilla aikaan saatu elämän kulissi ei ole persoonallisuuden julkituloa, vaan se on kiistaton osoitus ahneiden tyhmyydestä.

Esimerkiksi raharikas ostaa itselleen ahneudella miljoonan euron auton, ja sitten Hän väittää, että se on persoonallinen. Siinä Hän on tosin aivan oikeassa, että jokainen auto on suunnittelijansa persoonallisuuden tuotos, mutta sillä ei ole mitään tekemistä rikkaiden persoonallisuuden julkitulon kanssa.

Persoonallisuus voi tulla ilmi vain, kun ihminen tekee omin käsin omien ajatustensa mukaisia juttuja, joka vaatii, että Hän elää omaa elämäänsä ilman yhden yhtäkään kompromissia.

Jos nyt joku väittää, ettei ihmisen ole mahdollista elää, jos Hän ei tee kompromisseja, niin nyt viimeistään me huomaamme, että tuollaisen väitteen esittäjät ovat kompromissien tekijöitä, jotka eivät ole vielä kertaakaan eläneet omien ajatustensa mukaista elämää, joten He eivät selvästikään tiedä, mistä He puhuvat.

Ihmisen on mahdollista elää persoonallista elämää, kun Hän ei vaadi muilta mitään. Kun ihminen ei vaadi muita elättämään itseään, silloin Hänen ei myöskään tarvitse tehdä kompromisseja. Joten jos tuollainen ihminen silti haluaa elää, silloin Hänen on itse tehtävä kaikkensa oman elämänsä hyväksi. Ja se elämä on silloin yhtä kuin persoonallisuuden julkitulo.

Asiasta lisää esimerkiksi:
Tiedote 37, Hyvyyden omaehtoinen elämä

Jos vähälahjaisuus on luonnon totuus, silloinhan lahjakkaiden pitää ehdoitta antaa vähälahjaisille täsmälleen sama elintaso, mitä lahjakkaillakin on, koska vähälahjaisuushan olisi siinä, ettei vähälahjainen selviä elämässä omilla lahjoillaan.

Koska jos ns. lahjakkaat eivät anna vähälahjaisille tai lahjattomille sitä, minkä lahjakkaat saavat ikään kuin ilmaiseksi, silloin lahjakkaat eivät suinkaan ole lahjakkaita, vaan petoja --sillä silloin tuollainen armoton asenne todistaa, että rikkaat pitävät ihmisiä vähälahjaisina vain siksi, että He itse saisivat riistää vähälahjaisia.

Ei kai lahjakkuus ole siinä, että vähälahjaisia ja lahjattomia pidetään nälässä, kylmässä ja kehnoissa asunnoissa, jotta rikkaille riittää ruokaa tuhlattavaksi asti?

Lahjakkuushan on siinä, että ihmiselle on annettu lahjoja, joilla Hän selviytyy hyvin olemassaolossa. Sillä ei kai kukaan kuvittele, että lahjakkaat ovat itse luoneet itsensä lahjoineen päivineen? Ei kukaan voi olla pätevä itseään varten. Pätevyys kuten lahjakkuuskin tulee ilmi vain, kun se ei estä muiden vapautta.

Lahjakkaiden tulee siis antaa kaikille ilmainen elämä ja täysin ilmainen perustoimentulo, koska mitenkään muutoin lahjakkaat eivät voi todistaa sitä, että He eivät ole köyhien riistäjiä, lahjattomia.

Lahjakkaiden ei siis pidä arvottaa lahjojaan rahalla, eikä pätevyydellä pidä rahastaa, jotta rikkaat välttyisivät pitämästä köyhiä vähälahjaisina. Koska, jos rikas arvottaa rahalla oman itsensä, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että rikas on vähälahjainen. Joten rikkaille kuuluu ilmainen perustoimeentulo siinä, missä lahjakkaillekin, kuten köyhille.

Asiasta lisää esimerkiksi:
Tiedote 36, Lahjakkaasti lahjattomat

Dyykkauksen vastustajat perustelevat omaa kuluttavaa elämäntapaansa sillä, että eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki dyykkaisivat.
Viimeistään tästä lähtien tuollaiset perustelut ovat huonouden puolustelua, sillä kun vain katsotaan, millaisia ihmisiä ovat sellaiset, jotka ovat korvanneet yhteiskunnan apupalveluja dyykkauksella, niin saadaan varsin mielenkiintoisia näköaloja sille, jos kaikki muutkin dyykkaisivat.

Se ei ole millään tavoin järkevää puolustella kuluttavaa elämänmenoa. Näin siis on lausuttu yhden lauseen lopullinen todistus sille, että dyykkarit ovat viisaampia kuin dyykkauksen vastustajat. Sillä siis dyykkauksen vastustajat puolustelevat itseään, että He eivät voisi olla dyykkareita jos kaikki olisivat dykkareita, niin tuo tuollainen perustelu syntyy vain huonon elämän puolustelusta.

Huonon elämän puolustajien oma elämä on niin huonoa, että sillä on mahdotonta aikaan saada mitään järkevää perustelua millekään asialle. Jos siis joku haluaa kuulla viisaan perustelun dyykkauksesta, silloin Hänen ei tule kuunnella Heitä, jotka aiheuttavat dyykkauksen tarpeen maailmalle.

Dyykkarit ovat erittäin hienoja ihmisiä, jotka osoittavat omalla elämällään, että jos kaikki olisivat sisäiseltä olemukseltaan dyykkareita, silloin kaikki jakaisivat omaa itseään maailmalle juuri niin kuin dyykkarit tekevät tänä päivänä. Kun siis arvioitte dyykkareita, silloin Teidän tulee katsoa Heidän arkipäiväänsä.

Dyykkarin arkipäivä muodostuu siitä, että Hän haluaa olla avuksi muille. Dyykkarit eivät dyykkaa dyykkauksen itsensä tähden, koska dyykkareiden arvot ylittävät kirkkaasti pelkän roskiksien penkomisen. Dyykkarien arvot ovat siis verrattomia, mitä tulee Heidän arvoihin, jotka aiheuttavat sen, että joitakin on alettu kutsua dyykkareiksi.

Jos nimittäin kaikki olisivat arvoiltaan niin kuin dyykkarit, silloin tietysti kukaan ei voisi dyykata, koska kukaan ei heittäisi mitään arvokasta pois. Koska dyykkarit keräävät arvoa roskiksista, ja koska dyykkarit jakavat sitä keräämänsä arvoa muille, niin jos kaikki olisivat yhtä viisaita kuin dyykkarit, silloin kaikki jakaisivat arvokkuuttaan muille, eivätkä heittäisi sitä hukkaan, jolloin kaikilla olisi kaikkea yllin kyllin.

Ei se ole ihmisten arvossa pitämistä, jos heittää arvokasta tavaraa roksiksiin. Itse asiassa se on ihmisten suunnatonta halveksimista, jos heittää hyvää tavaraa roskiksiin, koska se saa aikaan dyykkauksen tarpeen, koska luonnossa kaikki luonnolliset olennot etsivät luonnostaan sitä, mitä He voivat hyödyntää.

Jos joku roskaa, ja perustelee roskaamisensa sillä, että siten siivoojilla on töitä, silloin tuollainen on täysin saatanallinen perustelu, koska jos maailma olisi täysin siisti, silloin siivoojiksi alennetut saisivat toteuttaa itseään jollaikin korkeammalla tavalla kuin siivota tyhmien roskaajien jälkiä. Roskaajien älliin ei totisesti mahdu se, että jos joidenkin on pakko olla siivoojia, jotta muut saisivat roskata, silloin roskaajien pitäisi maksaa siivojille kaikkein korkeinta palkkaa.

Tuo sama tyhmyys on vallalla myös Heissä, jotka ylenkatsovat dyykkareita, joten kaikesta tästä nähdään, että viisaita eivät ole He, jotka aikaan saavat siivoamisen ja dyykkauksen tarpeen, vaan siivoojat ja dyykkarit ovat ehdoitta parempia ihmisiä kuin ketkään muut.

Sillä jos vain kaikki eläisivät kuten siivoojat ja dyykkarit, silloin maailma olisi täysin puhdas, missä kaikki olisivat aina valmiita auttamaan, jos joku on joutunut tapahtumain kulun seurauksena sellaiseen tilaan, missä Häntä pitää auttaa.

Tästä ei voikaan tehdä muuta kuin sen verrattoman viisaan kannanoton, että He, jotka heittävät käyttökelposta tavaraa roskiksiin, ovat samanlaisia tyhmyreitä kuin sellainen, joka laittaisi rahansa varmaan kassaholviin, ja heittäisi sitten sen kassaholvin avaimen hukkaan.

Sillä aivan taatusti se käyttökelpoinen tavara, joka joutuu tuollaisen ajattelemattoman kuluttamisen tähden kaatopaikoille, on menetetty iäksi. Ja jos siitä pystytään pelastamaan ihmisten käytettäväksi edes osa, niin se ei taatusti ole niiden ansiota vähimmässäkään määrin. jotka ovat sen kaiken käyttökelpoisen tavaran sinne roskiksiin heittäneet.

Asiasta lisää esimerkiksi:
Tiedote 22, Poliitikot vihaavat dyykkareita

Kuuluvatko psykologit rikkaisiin? Miksi psykologit eivät pysty psykologisoimaan rikkaita? Mikä laki sanoo, että psykologien on nähtävä ainoastaan rahallinen köyhyys, köyhät ja vähäosaiset syyllisinä maailman kurjuuteen? Ovatko psykologit itse köyhiä ja vähäosaisia, eli tuntevatko psykologit köyhät subjekteina? Jos psykologit kohtelevat köyhiä objekteina, silloin He ovat tahattomasti todistaneet samastuneensa rikkaisiin, ja ovat siten hoitamassa rikkaiden asioita köyhiä vastaan.

Tämä sopii myös siihen eloonjäämistaisteluun, mistä olen edellä puhunut, josta todistaa myös se, että psykologit psykologisoivat, kohteellistavat ja medikalisoivat lähimmäisiään rahasta, koska He pelkäävät muutoin kuolevansa nälkään.

Eihän kukaan voikaan ilmaiseksi lyödä leimaa ihmisen otsaan, koska Heille ei ole annettu valtaa käskyttää valtiota. Luokittelijan on uskottava olevansa valtion puolella köyhiä vastaan, jotta Hän voi uskoa omaavansa käskyvallan valtion väkivaltakoneistoon. Ilmaiseksi leimattuun valtio ei koske.

Voisivatko psykologit koskaan ajatella, että rikkaat pelkäävät köyhyyttä? Mitä oikeastaan tapahtuu pelokkaassa? Minkä alaisena pelko toimii?
Minä, joka tiedän aika paljon, tiedän myös sen, että kaikki pelokkaat toimivat psykologian lainalaisuuksien mukaan.

Koska siis rikkaat (kuten psykologit) pelkäävät hirvittävän hysteerisesti omaa köyhyyttään, silloin He eivät voi mitään muuta kuin syyttää tuosta pelosta jotakin. Ja koska pelokas ei voi syyttää pelostaan itseään (koska silloin Hän paranisi pelostaan), niin silloin rikkaiden on psykologian armottoman lain mukaan ulkoistettava oma köyhyyden pelkonsa.

Joku voi nyt kuvitella, että köyhät pelkäävät rikkautta, ja köyhät ovat siksi ulkoistaneet oman pelkonsa rikkaisiin. Tämä olisi muuten hyvää psykologiaa, mutta sen estää väkivaltakoneiston tosiasia. Valtion väkivaltakoneisto on se moukari, jolla rikkaat ovat ulkoistaneet oman sisäisen köyhyytensä rikkaiden objekteihin, eli Heihin, joilta on lailla estetty väkivaltakoneiston käskytykset. Ja tuohon väkivaltakoneistoon kuuluvat poliisin ja armeijan lisäksi kaikki valtion ja sen osien (kuntien) laitokset ja instituutiot, kuten psykologia ja psykiatria.

Nyt on tullut aika psykologisoida psykologia. Psykologian psykologisoiminen tarkoittaa tässä sitä, että nähdään myös psykologien ja psykiatrien käyttäytyvän ihmispsyykeen lain mukaan; että psykologit eivät ole voineet saada vapautusta ihmispsyykeltä, koska He eivät ole saaneet vapautusta eloonjäämistaistelustakaan.

Se tosiasia, että psykologit eivät suhtaudu rikkaisiin ja köyhiin samalla tavalla, todistaa kiistatta sen, että psykologit uskovat ihmisten olevan jaettu sekä rikkaisiin että köyhiin. Psykologit siis uskovat valtioon, joka toteutuu vain silloin, kun ihmiset on jaettu. Jo pelkästään tämä osoittaa kiistattomasti, että psykologeille rikkaat ovat subjekteja ja köyhät objekteja, koska jos ihminen pitää kaikkia subjekteina, silloin Hänen on mahdotonta jakaa ihmisiä rikkaisiin ja köyhiin.

Köyhät eivät voi olla psykologeille subjekteja, koska psykologit eivät ole psykologisoineet rikkautta ja rikkaita ongelmikseen, vaan vain köyhiä voidaan psykologisoida silloin, kun pitää rikkaita ystävinään ja silloin, kun saa enemmän palkkaa kuin köyhät. Psykologit ovat taatusti hyvän matkaa minimipalkan yläpuolella, joten He ovat erottaneet itsensä köyhyydestä, ja siten myös köyhistä, koska He ovat koko ajan matkalla rikkautta kohden --palkankorotusvaatimuksillaan, tietysti.

Psykologit siis haluavat samastaa itsensä rikkaisiin, koska He ovat jatkuvasti palkkakuopassa! Koska siis maallinen rikkaus on psykologien päämäärä, silloin psykologien on mahdotonta nähdä rahallisen rikkauden olevan kaiken pahuuden ja kurjuuden syy, koska eihän kukaan ihan tahallaan helvettiin mene!

Psykologit pelkäävät köyhyyttä aivan yhtä intensiivisesti, mitä muutkin rikkaat. Koska psykologit ovat osa valtiota, silloin psykologit eivät voi mitään muuta kuin nähdä köyhyys ja köyhät valtion harminkappaleina. Itse asiassa on niin, että psykologeista valtio (lue: poliitikot, suom. huom.) sai oivan aseen köyhiä vastaan, koska nyt psykologit ovat pystyneet oikein psykologisoinillaan osoittamaan rikkaille, että itse rikkaudessa ja sen havittelussa ei ole mitään vikaa, vaan köyhät ovat yksin syyllisiä omaan köyhyyteensä.

Koska psykologit pelkäävät köyhyyttä, ja koska psykologit ovat psykologian lain alla, silloin psykologit eivät voi mitään muuta kuin köyhien psykologisoinnillaan ulkoistaa oma köyhyyden pelkonsa näkyväksi ilmiöksi maailmassa, jotta psykologit voivat huokaista helpotuksesta. Sillä jos rikkaat eivät saisi näkyviin omia pelkojaan, silloin He eivät voisi uskoa omiin pelkoihinsa.

Rikkaat (kuten psykologit) ovat saaneet köyhyydenpelkonsa näkymään itselleen sillä, että He ovat jakaneet omassa itsessään olevan dualistumispotentiaalinsa ihmiskunnan ja kansakunnan köyhiin ja rikkaisiin. Ja tämä jako köyhiin ja rikkaisiin voi tapahtua vain siten, että toiselle annetaan subjektiivinen olemassaolo, kun taasen toiselta se kielletään täysin. Ja ainoa keino, jolla reaalisubjekteilta (köyhiltä) on voitu viedä subjektiivinen elämä, on pakottaa Heidät väkivaltakoneistolla alistettuun asemaan ja nöyryyttää Heitä kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa tilanteissa.

Valtion väkivaltakoneistoa ei voida käyttää valtiollisiin subjekteihin, vaan ainoastaan valtion objekteihin, eli köyhiin, joiden pään ylitse psykologit puhuvat poliitikoiden ja rikkaiden kanssa, mitä köyhille pitäisi tehdä. Eihän valtion subjekti valtion subjektia noki. Ei korppikaan korpin silmää... Kenen silmää siis nokkii Mr. Sailas?

Tämän kannanoton lopullinen johtopäätös on, että psykologeilla on krooninen köyhyysfobia, jota He yrittävät lääkitä samalla tavalla kuin poliitikot ja muutkin rikkaat; palkankorotuksin. Psykologitkin ovat siis psykologisoitavissa, koska He pelkäävät köyhyyttä, joten He eivät voi olla vapaita ihmismielen pelkoreaktioista.

Palkankorotusvaatimus on ihmismielen hallitsematon pelkoreaktio silloin, kun ihminen ei osaa luopumisen taitoa. Miten psykologi voi olla ihmismielen asiantuntija, jos Hän ei osaa luopumisen taitoa, eli on köyhyysfobian armoilla?

Asiasta lisää esimerkiksi:
Tiedote 35, Psykologien ongelma
Älä anna heille anteeksi, koska He tietävät, miltä tuntuu

Köyhillä on ehdoton oikeus käydä eloonjäämissotaa rikkaita vastaan, jos rikkaat vaativat, että Heidän tulee olla rikkaampia kuin köyhät. Se on kiistaton todiste eloonjäämistaistelusta, jos joku haluaa olla rikkaampi kuin kuka tahansa muu. Köyhillä on oikeus jopa tappaa rikkaita, koska juuri sekin on eloonjäämistaistelua. Sodassa kaikki on sallittua, eikä ole jumalallista lakia köyhien tekojen tuomiota varten

Rikkaat käyvät sotaa köyhien tekoja vastaan sillä, että He kutsuvat köyhien tekoja laittomiksi. --Lainsäädäntä on eloonjäämistaistelua, joten tästä lähtien rikkaat eivät voi enää vedota laillisuuteen, kun köyhät käyvät Heitä vastaan, sillä rikkaat todistavat omaisuuksillaankin, että He käyvät köyhiä vastaan jatkuvaa eloonjäämiskamppailua.

Eloonjäämistaistelijoilla on joko häviäjän tunteita, tai sitten Heillä on omahyväisiä voittajan tunteita, tunne omasta ylimielisestä paremmuudesta, joka tulee esille vaikkapa almujen antamisena, jolla rikas paikkailee omaa tuntoaan. Joka tapauksessa on selvää, että eloonjäämiskamppailua käyvillä ihmisillä on eloonjäämiskamppailun todeksi todistavat tunteet.

Jos siis rikkaat väittävät, että köyhillä ei ole oikeus tuntea ahdistusta,kun rikkaat ovat asettaneet mielettömiä ehtojaan köyhille, jotta köyhät saisivat elämisen perustarpeitaan, silloin rikkaat käyvät sotaa jopa psykologian totuuksia vastaan, puhumattakaan sodasta järkeä vastaan. Sillä se on kiistaton psykologinen totuus, että ihmisen ei tule tukahduttaa tunteitaan.

Se onkin hienoa, että kun köyhien olemassaolotaistelun tunteiden purkauksia kutsutaan laittomiksi, niin tietysti köyhät sairastuvat siitä psyykkisesti ja fyysisesti, joten rikkaat saavat sitten maistaa omaa lääkettään, kun He joutuvat paikkailemaan köyhille aiheuttamiaan vammoja, jotta rikkaat näyttäisivät omissa silmissään edes vähäsen inhimillisiltä otuksilta.

Ainoa keino, jolla köyhä voi toimia psykologisesti oikein, on siinä, että köyhä tekee jotakin pahaa Heille, jotka ovat ensin tehneet pahaa köyhälle. Ja sodassa jopa vihollisen tappaminen on enemmän kuin sallittua, joten aito psykologia todistaa, että köyhillä on luonnollinen oikeus tappaa rikkaita niin kauan, kun rikkaat sotivat köyhiä vastaan.

Rikkaiden on mahdotonta todistaa, että He eivät käy sotaa köyhiä vastaan. Pelkästään rikkaiden rikkaudet ovat kiistaton todiste, että He ovat käyneet eloonjäämistaistelua köyhiä vastaan; rikkaiden kaikki rikkaudet ovat köyhiltä ryöstettyä sotasaalista.

Rikkaita ei siis ole milloinkaan vapautettu eloonjäämistaistelusta. Jopa ala-asteen biologian oppikirjasta voimme lukea, että rikkaita ei ole vapautettu olemassaolon taistelusta. Sen lisäksi köyhien ahdistuneisuus ja alistuneisuus ovat myös yksi kiistaton todiste siitä, että rikkaat ovat sotineet armottomasti köyhiä vastaan.

Vain sodassa saadaan sotavammoja, joten vain rikkaiden käymä sota voi olla syyllinen siihen, että köyhät ovat alistettuja ja nöyryytettyjä ja ahdistuneita, jotka pelkäävät jokapäiväisen leipänsä puolesta. Millään muulla kuin vain eloonjäämiskamppailulla ei voida selittää tieteellisesti köyhien saamia tunnevammoja, ja rikkaiden samanaikaista ylimielisyyttä, joka on suoraan kuin voittajan käsikirjasta otettua.

Asiasta lisää:
Tiedote 31, Eloonjäämistaistelu
Tiedote 32, Eloonjäämistaistelijat

Rahatalouteen nojaavia systeemejä/yhteiskuntia ei voida parantaa siten, että poliitikot korottavat omia palkkojaan, koska tuo on juuri se mätäpaise, joka pitäisi puhkaista ja vuodattaa yhteiskunnasta ulos.

Poliitikot ja rikkaat yrittävät hysteerisesti parannella ja korjailla yhteiskuntia sillä, että He siirtelevät tuotantoa rikkaista maista köyhiin maihin, ja rahalaitoksiaan korkean työvoimakunnasten maista halvan työvoiman maihin. Rahataloudella pyörivät yhteiskunnat ovat mätiä, koska rahatalous itsessään on täysin mätä.

Poliitikot, jotka uskovat palkankorotuksiin, eivät pysty näkemään palkankorotuksissa mitään väärää, vaan He uskovat vakaasti, että ihmiset eivät pysty tekemään työtä, jos rahaa ei käytetä työnteon porkkanana. No! Jos tuo olisi totuus, miksi sitten poliitikot vaativat itselleen ja rikkaille halpaa työvoimaa? Miksi siis se on totuus, että rikkaat tarvitsevat köyhiä, jos kerta ihmiset eivät voi tehdä mitään ilman rahaa?

Miten siis rahasta johtuvia yhteiskunnan vikautuneisuutta voidaankaan korjata sillä, että ihmisille uskotellaan yhteiskunnan tulevan kuntoon, kunhan vain raha on oikein jaettu yhteiskuntaan? Sekö on yhteiskunnan epäkohtien korjaamista, että poliitikot korottavat aina enemmän omia palkkojaan ja etuisuuksiaan, mitä He ovat valmiita antamaan köyhille, vaikka He nimenomaan väittävät, että raha on hyvä porkkana?

On enemmän kuin luultavaa, että köyhyys on poliitikkojen paras porkkana! Se on nimittäin päivän selvä totuus, että poliitikot pitävät köyhistä vain siksi, koska He ovat köyhiä. Poliitikot rakastavat köyhyyttä, koska He ovat valmiita korvaamaan Suomen suomalaiset köyhien maiden halpatyövoimalla. Ja millä tavalla poliitikot porkkanoivatkaan kehitysmaiden köyhiä tänne Suomeen?

Poliitikoille ei tulisi kuuloonkaan, että He korottaisivat Suomen suomalaisten elinolosuhteita, mutta se taasen sopii poliitikoiden napamotiiveihin, että He tuovat tänne Suomen köyhiäkin köyhempiä, joille tarjotaan paremmat elinolosuhteet, koska tuolla toiminnalla poliitikot haluavat tehdä Suomen suomalaisista kehitysmaiden ihmisiä köyhempiä, jotta rikkaat voivat sitten pitää Suomea tulevaisuudessa halvan työvoiman reservaattina, koska poliitikoille ihmiset eivät ole mitään muuta kuin puoluekarjaa, joile lauletaan tuutulauluja.

Rahataloutta ei siis voida parantaa rahataloudella, kuten syöpää ei voida parantaa syövällä. Ja rahatalous on juuri siinä, että ihmiset haluavat enemmän itselleen kuin ovat valmiita antamaan muille. Ja poliitikoissa tuo ahneus on kaikkein alhaisinta, joten rahalla pyöriviä yhteiskuntia on mahdotonta korjata poliitikkojen palkankorotuksilla, vaan yhteiskunnat vajoavat yhtä syvemmälle mielettömyyteen mitä kauemmin poliitikot harrastavat valtion käyttämistä omana etujärjestönään.

Poliitikot sanovat itseään ihmisiksi, joten poliitikot eivät voi luistaa tästä siten, että He väittävät, että Heidän palkkansa on vain pieni osa valtion kassaa! Kaikkien ihmisten palkka on samoin vain pieni osa yhteiskunnan kansantuotetta, joten jos poliitikoiden on määrä parantaa omaa asemaansa palkankorotuksin, silloinhan kaikkien ihmisten --yhteiskunnan-- tila on korjattu sillä, että nostetaan kaikkien ihmisten palkat yhtä korkeiksi.

Koska siis raharikkaat ovat hölmöjä, He eivät tietystikään voi uskoa siihen, että yhteiskunta paranisi tasapalkkaisuudella, joten näin hölmöläiset jatkavat yhteiskunnan parantelua sillä, että He korottelevat kukin vuorollaan omia palkkojaan, mutta poliitikot ja muut raharikkaat katsovat, että Heillä on ehdoton oikeus korottaa omia palkkojaan enemmän kuin muut, jotta He saisivat edelleen olla rikkaita, jotta Heillä olisi köyhiä käytettäväksi halpatyövoimana.

Asiasta lisää esim näissä:
Tiedote 33, Talousnero valtion erosta
Tiedote 34, Valtion köyhyyden poisto-ohjelma

Ihmisessä on niin paljon energiaa, että Hän ei tarvitse siitä kuin murto-osan omaan käyttöönsä. Jos siis Sinä olet joutunut tekemään vuosia töitä, eikä Sinulla vielä ole omaa asuntoa omahallintaisella tontilla, niin tiedoksi vaan Sinulle, että joku kusettaa Sinua ja rajusti, jotta Sinä et voisi käyttää edes sitä murto-osaa energiastasi omaksi hyväksesi.

Huomatkaa, että poliitikon ja sikopaimenen kehojen energiakapasiteeteissa ei ole niin suuria eroja, että sillä voitaisiin selittää se huomiota herättävä seikka, että poliitikko käyttää ainoastaan miljoonasosan lihasenergiastaan perustarpeisiinsa, mutta sikopaimen joutuu käyttämään siihen kaiken energiansa, eikä sekään riitä rikkaille, vaan sen lisäksi minimipalkkalaiset joutuvat rikkomaan kehonsakin.

Mutta ei edes Kauko Kansalaisen rikkinäinen keho riitä tyydyttämään poliitikoiden tyydyttämättömiä tarpeita, vaan poliitikot eivät salli edes sairaiden ja rikkinäisten elää niin pienellä energiamäärällä, jolla poliitikot itse elävät kukkoina tunkiolla.

Me kaikki tiedämme, että köyhien lihasenergian nielu on rikkaiden tykönä, mutta sitä me kaikki emme vielä tiedäkään, että mihin rikkaiden lihasvoima menee kuin maan nielemänä. Jossakin täytyy olla vielä tuntematon nielu, joka imee rikkaiden lihasenergian jättäen Heidän omaan käyttöönsä vain murto-osan tuhannesosan! Taivaan Valtakunta julistaa kesän kestävän ideakilpailun, kuka keksii parhaimman idean, missä se nielu lienee, johon rikkaiden lihasenergia häviää kuin fyysikoiden tieto mustaan aukkoon.

Lähtetä oma ideasi jo tänään Sinenmaahan, Mail To: Sinenmaa
Parhaimmat ideat julkaistaan Sinenmaan webbipalvelun sivuilla kesän jälkeen edellyttäen, että ne ovat asiallisten ihmisten oikeilla tiedoilla varustettuja.
PS. Onko mail -asetuksesi kunnossa, jotta ideasi ei mene suoraan bittitaivaan valtakuntaan?

Sivun alkuun

Kompromissiton kannanotto

Vähälahjaisuuden tosiasia

Jos kaikki dyykkaisivat...

Psykologien suurin ongelma

Olemassaolon taistelijat

Rahatalouden parantelusta

Ihmisen energiataloudesta