Tervetuloa Sinenmaan verkkopalveluun

Wälkommen till Sinenmaas webbservice

Welcome to Sinenmaa's web service

Etusivulle

edellinen seuraava

Poliitikoiden köyhyyden poisto-ohjelma pystyi jälleen kerran onnistuneesti poistamaan poliitikoiden köyhyyden. Mitään moitteen sijaa Valtakunnan Tarkkailija ei voi löytää poliitikoiden köyhyyden poisto-ohjelmasta, koska se poisti jälleen kerran täydellisesti rikkaiden köyhyyden seuraavaan optio-ohjelmaan ja osakeantiin ja veroaleen saakka

Valtakunnan Erikoistarkkailija havaitsi heti vaalien jälkeen välittömästi, että poliitikoiden ei edes tarvinnut puhua köyhyyden poisto-ohjelman yksityiskohdista, kun poliitikot jo saivat läjittäin läppäreitä, kännyköitä, tietokoneita, ADSL-internetyhteyksiä, taximatkoja, ilmaista viinaa, lentolippuja, asuntoja, ilmaisia ruokakuponkeja, hallintopaikkoja, päivärahoja, palkankorotuksia, autoja, kelohonkamökityksiä, kahvituksia, sukulaisilleen virkapaikkoja, pakastevirkoja, valtuustopaikkoja, kiirettä, poliisiturvaa ja muuta semmoista, joista sovittiin yksityiskohtaisesti jo edellisen vaalikauden aikana.

Koska siis poliitikoilla on köyhyyden poisto-ohjelma, ja koska tuo valtiollinen köyhyyden poisto-ohjelma kohdistuu yksinomaan rikkaisiin ja poliitikoihin, silloin poliitikot todistavat, että He ovat köyhiä, koska valtion pitää poistaa juuri Heidän köyhyyttään --ensisijaisesti ja jatkuvasti.

Jos nimittäin poliitikot olisivat kohdentaneet köyhyyden poisto-ohjelmansa yhteiskunnan vähäosaisiin, silloinhan valtio olisi jo tehnyt köyhistä rikkaita, koska köyhyyden poisto-ohjelma on suomeksi: Köyhistä tehdään rikkaita. Mikä köyhyyden poisto-ohjelma se olisikaan, jos köyhille annettaisiin arvoltaan heikennettyä rahaa, jonka nimellisarvo on saatu alemmaksi sillä, että rikkaille on annettu sitä rahaa vieläkin enemmän?

Me kaikki lukijat siis huomaamme, että valtio ei voi poistaa yhteiskunnan vähäosaisuutta, koska jos yhteiskunnasta poistettaisiin vähäosaisuus, silloin rikkaat eivät voisi enää olla rikkaita. Tästä syystä valtio (lue: poliitikot, suom. huom.) ei milloinkaan kohdenna köyhyyden poisto-ohjelmaa yhteiskunnan vähäosaisiin, vaan rikkaisiin, koska jos rikkaita ei koko ajan rikastutettaisi lisää, silloin yhteiskunnasta poistuisi vähäosaisuus luonnostaan.

Voidaan siis syystä kysyä, millä tavoin valtion tila parani sillä, kun poliitikot heti ensitöikseen korottivat omia palkkojaan ja etuisuuksiaan? Ja vastaus on helppo nähdä,--koska poliitikot ovat sama asia kuin valtio. Valtion tila paranee joka kerta, kun poliitikot parantavat omaa köyhyyttään antamalla itselleen valtion kassasta mielettömästi lisää ja lisää.

Poliitikoille ei koskaan voi tulla edes mieleen, että miten yhteiskunnan vähäosaisuus voi millään tavoin vähentyä millään ohjelmalla, jos kerta poliitikot ovat sitä mieltä, että He tarvitsevat enemmän rahaa, jotta He olisivat päteviä. Tuloerot yhteiskunnan vähäosaisten ja poliitikoiden välillä ovat vain kasvaneet, joten tästä nähdään, että valtio ei ole milloinkaan vähimmässäkään määrin yrittänytkään poistaa köyhien (siis vähäosaisten) köyhyyttä, koska rikkaat ovat vain rikastuneet.

Poliitikot ovat siis emävalehtelijoita, jos He väittävät, että Heillä on köyhyyden poisto-ohjelma, mutta samaan aikaan poliitikot itse tarvitsevat lisää rahaa, koska tuonkin ohjelman tekeminen ei onnistu, jos ei saa lisää rahaa. Poliitikkojen käytäntö on täysin ristiriidassa Heidän kaikkien ohjelmapyrkimystensä kanssa.

Poliitikot pyrkivät kaikessa ainoastaan pitämään köyhyyttä yllä, koska valtio voi olla olemassa vain, kun sillä on köyhiä, joihin voidaan kohdistaa ohjelmia, mutta jotka itseasiassa toteuttavat rikkaiden jatkuvan rikastumisen. Valtio tarvitsee köyhyyttä, koska valtio on sama asia kuin rikkaat, eli poliitikot. Valtio on aina niin rikas, että sillä riittää rahaa revittämään poliitikoiden oma ansiotaso yhä kauemmaksi vähäosaisten murusista.

Poliitikot eivät milloinkaan kysy, riittääkö valtion budjetti Heidän palkankorotuksiin ja mielettömiin etuisuuksiin, koska poliitikot itsekin todistavat, että He pitävät valtiota täysin omana yksityisenä bisneksenään, missä köyhyyden poisto-ohjelmia rustataan vain siksi, että poliitikot voisivat perustella, että He ovat palkkansa ja palkankoruksensa ansaineet, koska Heillä on jälleen kerran ollut paljon töitä saunailloissaan, joiden kuluihin He eivät ole itse penniäkään laittaneet.

Köyhyys on valtion primaarinen tarve. Ilman köyhiä rikkaat eivät voisi rikastua. Rikkaat tarvitsevat köyhiä, jotta He voivat rikastua köyhyysohjelmillaan. Rikkaiden on mahdotonta edes ajatella, että köyhyyden poisto-ohjelman suomenkielinen nimi on köyhien rikastuttaminen.

Rikkaat ovat sitä mieltä, että ennen kuin poliitikoiden hienot köyhyyden poisto-ohjelmat voidaan panna täytäntöön, Heidän itsensä täytyy korottaa omia palkkojaan suhteellisesti enemmän kuin köyhille annetaan. Koska rikkaiden mielestä se on rankkaa työtä ajatella köyhien tarvitsevan rahaa elääkseen.

Rikkaat tarvitset ehdoitta köyhyyttä. Köyhyys on rikkaille absoluuttinen välttämättömyys. Ilman köyhyyttä kukaan ei voisi olla raharikas. Asiantilan ollessa juuri näin, silloin valtion ei tule milloinkaan poistaa köyhyyttä, koska silloin valtio tulisi poistaneeksi myös rikkaat. Valtio ei siis voi milloinkaan tehdä köyhyyden poisto-ohjelmia kuin vain rikkaille. Koska raharikkaiden loppumisen myötä valtio olisi tuhoon tuomittu.

Valtion toimintaperiaate on täsmälleen sama kuin poliitikoiden toimintaperiaate. Valtio ei voi toimia eri tavalla kuin poliitikot, koska poliitikot toteuttavat valtion. Koska siis valtion olemassaolo vaatii absoluuttisesti, että valtiossa on köyhyyttä, silloin poliitikoiden perusperiaatteeseen kuuluu, että Heidän tulee ajatella sekä rikkaita että köyhiä. Poliitikoiden olisi mahdotonta olla poliitikoita, jos He ajattelisivat valtiota ilman köyhyyttä.

Mutta poliitikot ajattelevat köyhyyttä vain silloin, kun He itse haluavat rikkauksia, koska vain köyhyyden ajatteleminen saa ihmisen pelkäämään köyhyyttä. Köyhyyttä pelkäävä ihminen haluaa taistella köyhyyttä vastaan riistämällä köyhiltä lisää rahaa, koska köyhyyttä pelkäävä rikas ei voi hyökätä rikkaiden kimppuun.

Koska siis poliitikoiden toimintaperiaate on sama kuin valtion toimintaperiaate, ja koska valtion toimintaperiaate on täysin eri kuin perheen periaate, silloin valtio ei voi mitään muuta kuin vastustaa perheen periaatteen mukaista elämää.

Perheen toiminnan periaate on, että perheessä ei ole erikseen rikkaita eikä köyhiä, joten vanhemmat ja kaikki lapset ovat joko rikkaita tai köyhiä, mutta perheen jäsenet eivät voi olla molempia. Perhe siis toimii oikein, kun sen jäsenet eivät ole eriseuraisia.

Valtio taasen ei voi toimia oikein, koska valtion (poliitikkojen, suom. huom.) toiminnan periaatteeseen kuluu ehdottomasti, että valtio on jaettu rikkaisiin ja köyhiin. Itse asiassa valtiota ei ole jaettu, vaan valtio itsessään on rikas, koska valtio on rikkaiden oma edunvalvontasysteemi, jolla rikkaat taistelevat eloonjäämistaisteluaan köyhiä vastaan. Köyhät ovat valtion ulkopuolella oleva poliitikoiden tahdoton objekti, jota poliitikot käyttävät joka kerta, kun poliitikot tuntevat itsensä köyhiksi.

Poliitikot ovat aina todistaneet, että He ovat valtio, koska köyhät ovat Heille vain kohde. Köyhät eivät siis voi kuulua valtioon, koska köyhät ovat valtiolle, eli poliitikoille vain pelkkiä kohteita, joiden pään yli on kiva puhua, koska poliitikot eivät millään tavoin halua ottaa köyhiä sisälle valtioon, koska silloinhan poliitikot joutuisivat tekemään köyhistä rikkaita.

Valtiolla voi siis olla köyhyyden poisto-ohjelma vain siinä tapauksessa, että ohjelman tekijät ovat itse rikkaita, joille köyhät ovat pelkkä persoonaton massa. Ja valtiolle köyhät ovat kohteita, koska valtio ei milloinkaan voi hävittää köyhyyttä, joten valtion on aina poistettava vain rikkaiden köyhyyttä.

Poliitikoille rikkaat taasen eivät ole kohteita, vaan rahan arvoisia subjekteja, joiden kanssa on mukava keskustella köyhien päiden ylitse, mitä köyhille pitäisi jälleen tehdä, että He oppisivat pomppimaan. Se on pelkkä puhdas totuus, että poliitikot eivät milloinkaan kaveraa köyhien kanssa. Poliitikoille köyhät edustavat vain rahanmenoa, koska köyhät ovat poliitikoille kohteita, eivätkä subjekteja.

Jos poliitikot kohtelisivat köyhiäkin subjekteina, silloin He huomaisivat köyhilläkin olevan arvoa sinänsä. Mutta köyhyys pysyy juuri siksi, että köyhät eivät voi milloinkaan päästä poliitikoiden pään sisälle subjekteina koska se vaatisi poliitikoita kokemaan köyhyys subjektiivisesti. Nyt poliitikot kokevat subjektiivisesti olevansa rikkaita, koska He kohtelevat rikkaita subjekteina, mutta köyhiä vain valtion kohteena.

Poliitikot tosin joutuvat työnsä puolesta kuuntelemaan köyhien lähetystöjä, mutta köyhien puhe ei milloinkaan jää poliitikoiden pään sisään samalla tavoin vaikuttavaksi teoksi, miten rikkaiden puheet vaikuttavat jo aavistuksinakin poliitikoihin.

Tästä hyvänä esimerkkinä on jälleen kerran poliitikoiden yleinen kahminta välittömästi sen jälkeen, kun He ovat tulleet valituksi, koska valtio ei ole mitään muuta kuin eloonjäämistaistelun sotatantere. Sitä päivää ei milloinkaan tule, että poliitikot olisivat köyhien kavereita samalla tavoin kuin He nyt kaveeraavat rikkaiden kanssa.

Eloonjäämistaisteluun kuuluu, että esimerkiksi laillisuutta ja oikeutta ei voida tunnustaa olemassaolon taisteluksi, koska muutoinhan rikkaat eivät voisi poistaa köyhyyttä itseltään, jos He tunnustaisivat, että poliitikot käyttävät lainsäädäntää ja oikeustointa ainoastaan rikkaiden rahantekokoneen virittimenä, jotta valtio saataisiin tuottamaan maksimaalinen hyöty rikkaiden rikkinäisiin taskuihin.

Lisätietoja:
Erikoistarkkailija
Puolen Hehtaarin Metsä,
Jumalan Valtakunta