Tervetuloa Sinenmaan verkkopalveluun

Wälkommen till Sinenmaas webbservice

Welcome to Sinenmaa's web service

Etusivulle

edellinen seuraava

Jos köyhät olisivat psykologeille samanlaisia subjekteja kuin rikkaat ovat Heille, silloin psykologien olisi mahdotonta säilyttää jakoa köyhiin ja rikkaisiin. Köyhät eivät ole psykologisia tai poliittisia subjekteja, vaan He ovat politiikan ja psykologian (rahasta-ajattelijoiden) objekteja.

Köyhä on psykologinen objekti samalla tavalla psykologeille, millä tavoin poliitikko pitää köyhiä poliittisina objekteinaan. Subjektille toinen subjekti on ystävä, kun taasen subjektin vihollinen on aina subjektille objekti, johon on kiva liimata kaikenlaisia hassuja nimityksiä. Ja vain objektille voidaan suorittaa lääkintää tai ohjelmointia, kuten työllisyysohjelmaa, tai asunto-ohjelmaa, koska objekti on aina ongelma subjektille.

Jos köyhä olisi rikkaalle subjekti, silloin rikas jeesaisi köyhää aina tarvittaessa. Ja jos rikas pitäisi köyhää vertaisenaan, silloin köyhäkin pitäisi rikasta subjektinaan, ystävään. Ja silloin köyhä vippaisi rikkaalle, jos rikas olisi pulassa. Subjektit auttavat toisiaan mäessä, kun taasen subjektin mielestä objekti on taakka, koska subjekti ei subjektoi objektille ihmisarvoa. Kivireki ei paljoa auta miestä mäessä, paitsi palkkakuoppaan putoamisessa.

Jos siis köyhät olisivatkin poliitikkojen ja psykologien subjekteja, silloinhan poliitikot ja psykologit kuuntelisivat Heitä täsmälleen samalla hartaudella, millä poliitikot ja psykologit nyt kuuntelevat rikkaita. Mutta koska köyhät eivät ole rahasta-ajattelijoille subjekteja, niin nyt köyhien pään ylitse on kiva puhua, koska köyhiä ei voida ottaa vakavasti, koska He eivät ole edes ihmisiä, vaan vain kohteita.

Rikkaiden on siis täysin mahdotonta ratkaista köyhyyden ongelmaa, koska rikkaat eivät pidä rikkauttaan ongelmana. Rikkaat ovat ulkoistaneet oman ongelmansa niin täydellisesti, että eivät edes filosofit tai psykologit pysty samaan ongelmavyyhden narun päästä kiinni purkaakseen sen auki, jotta näkisivät, että itse asiassa se kannattaisi välillä psykologisoida rikkaus, jotta voisi nähdä rikkauden olevan myös ongelma. Ihmisen on erittäin helppoa luoda ongelmia; ei tarvita muuta kuin esineellistäminen, niin ongelma on siinä

Rikkaiden on psykologisesti ottaen täysin mahdotonta psykologisoida rikkautta, koska He ovat psykologisoineet köyhyyden. Ja köyhyyden psykologisoinnin mukana rikkaat ovat saaneet köyhät harmikseen, koska enää köyhät eivät ole rikkaille subjekteja, vaan harminkappaleita, objekteja, esineitä, joilla on sen verran toimintaa, että niitä voidaan pakottaa nälkäkuolemalla uhkaamalla kirjoittamaan 21 kertaa kuukaudessa: Työtön.

Joku viisas voisi jo viimeistään tässä vaiheessa tajuta, että hyvät hyssykät sentään: Köyhyysongelmassa ainoan ongelman muodostavat yksin rikkaat. Sillä köyhyyden kohteellistamisen myötä köyhiltä on viety ikuisesti mahdollisuus päästä eroon köyhyydestä, koska rikas tarvitsee köyhyyttä absoluuttisena välttämättömyytenä, jotta rikas voisi ulkoistaa sen ongelman, jonka synnyttäjänä on rikas itse, kun rikas on mennyt objektoimaan lähimmäisensä.

Rikas ei voi päästä köyhyydestä eroon niin kauan, kun rikas pitää itseään rikkaana. Jonkun on pakko olla köyhä, jotta rikas voisi olla edelleen rikas. Ja jotta rikas voisi olla rikas, silloin rikkaan on pidettävä köyhiä objekteinaan, jotta Hän voisi puhtaalla omalla tunnolla väittää, ettei köyhän köyhyys ole rikkaan vika, vaan köyhät ovat itse yksin syyllisiä köyhyyteensä.

Tuota ei pidä kutsua älykkyydeksi, koska kyseessä on puhdas kausaliteetti; lähimmäisen objektisointi ei johda älylliseen rikkauteen, vaan viheliäiseen köyhyyteen. Huomatkaa, että rikkaat (joiden joukossa ovat myös psykologit) pitävät rikkauttaan subjektiivisena totuutena, kun taasen rikkaille köyhyys on objektiivinen tosiasia.

Rikkaiden on siksi täysin mahdotonta nähdä rikkautta ongelmien aiheuttajana, koska rikkaus on rikkaalle subjektiivinen olotila. Rikas on rikas, koska köyhät eivät ole rikkaan ystäviä, eli subjekteja, vaan vain pelättäviä kohteita.

Rikkaat pelkäävät hysteerisesti, että Heistä tulee itsestään köyhiä, eli rikkaiden objekteja. Siksi rikkaat ovat valmiita tekemään mitä tahansa köyhille, jotta He saisivat riistettyä köyhän arvokkuuden itselleen rahalliseksi arvoksi.

Rikkaat ovat siis subjektoineet rikkauden, eli rikkaat ovat antaneet rikkaudelle subjektinsa. Niinpä psykologienkin on täysin mahdotonta nähdä rikkautta köyhyyden aiheuttajaksi, koska rikkaalle rikkaus on perin juurin subjektiivinen asia. Tästä syystä psykologitkaan eivät pysty ymmärtämään, että itse asiassa rikkaiden rikkaus on suunnatonta köyhyyttä.

Se on siis rikkaiden rikkaus, joka aiheuttaa köyhyyden, koska rikkaiden rikkaus on täydellistä järjen köyhyyttä. Ja koska siis rikkaat ovat ulkoistaneet köyhyytensä, mutta subjektoineet rikkauden itseensä, silloin rikkaat ovat itse tuo köyhyys, joka saa aikaan Heidän niin hysteerisesti pelkäämän ulkoisen köyhyyden. Sillä rikkaus -käsite vaatii absoluuttisena välttämättömyytensä köyhyyden.

Vain sisäinen köyhyys voi aiheuttaa ulkoisen köyhyyden. Rikkaat ovat vain ulkoistaneet oman sisäisen köyhyytensä omiin objekteihinsa, eli köyhiin. Rikkaille köyhät ovat rikkaan syntipukkeja, joiden selkään rikkaat lastaavat kaiken sen köyhyyden, jonka rikkaat ovat yksin saaneet aikaan.

Lisätietoja:
esim: Kannanotot, Psykologit psykologisen lain orjia, 30. 4. 2003,
tai: Älä anna Heille anteeksi, koska He tietävät, miltä toisesta tuntuu

Valtakunnan Subjekti
Puolen Hehtaarin Metsä,
Jumalan Valtakunta