SISÄLTÖ:
Minkä tiedon pitää ja tulee olla kansakunnan korkeinta tietoa? Onko salainen tieto korkeampaa tai perimmäisempää kuin perustuslaki? Jos perustuslaki ei ole korkeinta tietoa, niin miten silloin kansakuntaa voidaan hallita oikeudenmukaisesti, jos valtion julkinen korkein tieto (perustuslaki) on alisteista jollekin muulle tiedolle, tai arvoille? Koska perustuslain pitää olla kansakunnan korkein moraaliperusta, ja koska korkein tieto--perustuslaki on avointa tietoa kaikille, silloin kansakunnassa ei pitäisi olla mitään sellaista hallitsijan tietoa, arvoa tai totuutta, joka olisi arvoltaan korkeampaa tietoa kuin perustuslain totuus.
Salaisuudet eivät siis voi olla perustuslakia korkeammalla, ja itse asiassa salaisuudet eivät voi olla tietoa ensinkään.
Poliitikkojen mukaan perustuslaki on myös samanlaista tietoa kuin sellainen asia, jonka väitetään olevan niin arkaluontoista, että se pitää salata. Koska jos poliitikoilla ei olisi tällaista tietoa salaisen tiedon olemuksesta, niin silloin poliitikkojen mukaan salainen tieto olisi olemukseltaan periaatteellisesti erilaista kuin tieto yleensä. Se taasen olisi järjetöntä olettaa, että tieto on jotakin muuta kuin tietoa. Koska siis ihmiset yleensä toimivat tiedon etsijöinä ja paljastajina, niin miten silloin joku voi toimia tiedon salaajana, jos salaisuus olisi todellista tietoa?
Mutta poliitikot eivät toimikaan järjen tasolla, vaan He toimivat poliittisen perinteen mukaan, joka toimii ilman järkeä. Perinteen mukaan toiminen ei siis vaadi järkeä. Tiedon olemukseen siis kuuluu, että se pitää tuoda esille. Koska siis salaisuuden olemukseen kuuluu, ettei sitä tuoda esille, niin silloin logiikan mukaan on kiistaton totuus, ettei salaisuus ole tietoa, eikä sillä ole siten mitään arvoakaan.
Jossakin vaiheessa salailun perinteen kyllästämille poliitikoille jopa perustuslain lopullinen luonnos on ollut salaista tietoa, koska salaisuuksiin uskovien poliitikoiden on mahdotonta ymmärtää, että asiat voitaisiin tehdä avoimestikin.
Ei siis voida väittää, että perustuslaki on moraalisuutta, kun taasen joku muu poliitikon yritys olisi jotakin muuta, esim. puhdasta tietoa ilman moraalia. Perustuslaki on tietystikin tiedon lisäksi arvoa, korkeinta arvoa, mutta ei voida väittää, että salaisilta asiapapereilta puuttuisi arvo --silloin, kun salaamista pidetään arvossa.
Salaisuuksilla ei tietystikään ole edes moraalista arvoa, koska moraalinen arvokkuus on ilmeistä vain moraalisessa avoimuudessa, joka vain korostuu sellaisessa systeemissä, missä moraaliperusta korvataan salaisilla asiakirjoilla.
Salaisuudella ei voi olla koskaan mitään merkitystä. Koska salatun asian salaajat eivät voi vedota salaisuuden sisältöön missään asiassaan. Joku voi kuvitella, että salaisuuden merkitys on siinä, että vedotaan asian salaisuuteen, mutta jokainen huomaa välittömästi, että kaikkien muiden asioiden merkitys ei ole asioiden avoimuudessa, vaan asian sisällössä.
Salaisuuden tietäjät eivät siis voi vedota missään asiassaan salaisuuden sisältöön, koska se merkitsisi välittömästi salaisuuden paljastamista. Näin ollen me kaikki järjelliset olennot voimme nyt nähdä, että salailijat eivät käytä järkeään, koska He toimivat täysin epäjohdonmukaisesti: Salailijat nimittäin väittävät aivan oikein, että avoimen asian merkitys on asian sisällössä, mutta salailijat toimivat täysin järjettömästi --epäloogisesti--, koska He väittävät, että salatun asian merkitys ei olekaan asian sisällössä, vaan salailussa.
Jotta näkisimme tämän selvästi, niin otetaan vaikkapa tämän kirjoituksen päivämäärän mukainen ajankohtainen asia: Ns. Irak-asiakirja, jonka Paavo Lipponen salasi, mutta jonka Anneli Jäätteenmäki paljasti. Nythän on niin, ettei Paavo Lipponen olisi voinut missään asiassa vedota salaamansa asian sisältöön, vaan Hän olisi joutunut kaikissa asiaan liittyvissä asioissaan vain toteamaan, että asia on salainen, ja sillä siisti; minä juon nyt kahvia.
Aivan samoin USAn valtaa pitävät eivät olisi voineet mitenkään vedota siihen salaiseen asiakirjaan esimerkiksi siten, että Tehän lupasitte siinä salaisessa asiakirjassa auttaa meitä Irakin sodassa.
Tästä nähdän siis se kiistaton totuus, että avoimissa asiakirjoissa poliitikoille on ratkaisevaa niiden merkityssisältö, mutta salaisissa asiapapereissa poliitikot kaikessa ylimielisyydesään kuvittelevat, että asiakirjan salaisuus on sinänsä merkityksellisempi asia kuin asiankirjan sisältö. Eli poliitikot itse asiassa joutuvat tahattomasti todistamaan, että salaisilta papereilta puuttuu täysin merkityssisältö. Koska jos poliitikot pitäisivät salaisuuksia merkityksellisinä, niin sillon Heidän pitäisi julkistaa niiden merkitys, koska merkitys saa merkityksensä vasta yleisessä, vapaassa kontekstissa. Vankilakin on vankila vain silloin, kun se on saareke vapaudessa.
Salailun merkitys onkin siis siinä, että salailija itse toimii täysin merkityksettömällä tasolla, koska Hänen on mahdotonta perustella toimintaansa salaamansa asian merkityksellä. Ja mikä saa poliitikot elämään tuollaista täysin merkityksetöntä elämää? Onhan se varmaan jännää tietää asioita, joilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Poliitikot siis ovatkin kuin kurittomia pikkupoikia, jotka leikkivät heikoilla jäillä.
Voiko poliittinen systeemi olla oikeassa, jos salaisen asian paljastuminen vahingoittaa sitä? Jos poliittinen systeemi vahingoittuu salaisen asian paljastumisen myötä, silloin poliittinen systeemi kiistattomasti perustuu salailulle. Salaisuuksien luominen valtion turvallisuuden nimissä on siis samaa kuin ylläpitää valtion perustana salaisuutta, jolloin tietysti valtiota kohtaa turvallisuusvaje, jos sen perustuksiin kajotaan salaisuuksia paljastamalla.
Mikä poliittinen systeemi se sellainen on, missä asiat eivät olekaan yhteisiä, vaan ne systeemin kannalta tärkeimmät asiat ovat vain harvojen ja valittujen tiedossa, jotka ovat tietävinään, että valtion koko olemassaolo lepää niiden salaisuuksien perustalla?
Valtion viranhaltijat eivät toimi yhteisten asioiden hoitajina, jos poliitikot salaavat asioita! Perustuslain mukaan poliitikot on määritelty julkisen vallan haltijoiksi. Valta ei voi olla julkista valtaa, jos vallan asiakirjat eivät ole julkisia, ja kaikille yhteisiä. Politiikka sinänsä ja poliitikot erityisesti eivät ole yhteisten asioiden toimijoita, koska poliitikot uskovat, että Heidän politiikkansa ei kestä, jos He eivät salaisi kansalta niitä tärkeimpiä asioitaan.
Koska siis kaikki nykyiset valtiot perustuvat salaisille asiakirjoille, silloin mikään nykyinen valtio ei voi toimia yhteisen hyvän eduksi, vaan jokainen valtio toimii yksikäsitteisesti ainoastaan ja vain omistavan luokan rahakoneena. Valtio ei voi olla mitään muuta kuin raharikkaiden yksityinen edunvalvontajärjestö, kun sen julkisen vallan haltijat pitävät julkista perustuslakia alhaisempana asiakirjana kuin kansakunnalta salattuja papereitaan.
On siis selvästi kaikkien nähtävillä, että koska poliitikoiden sanotaan olevan julkisen vallan haltijoita, silloin valtiossa toimii myös salainen valta, joka on korkeampi valta kuin se poliittinen näytelmä, jota poliitikot näyttelevät kansalle kansakunnan kassakaapin päältä.
On mahdotonta, että vastinpareilla toimiva systeemi ei omaisi salaista valtaa silloin, kun se on määritellyt julkisen vallan. Systeemi toimii silloin vastinpareilla, kun se on oikeuttanut opposition olemassaolon. Systeemi itse asiassa väittää, että hallitsijat eivät toimi järjen mukaan, koska systeemi on asettanut opposition vahtimaan, että asiat eivät loukkaa itse poliittista systeemiä.
Kun joku toimii järjen mukaan, silloin kukaan muu ei voi olla Häntä vastaan. Järki ei milloinkaan hyökkää ketään vastaan. Jos siis poliittinen systeemi olisi järjen systeemi, silloin se systeemi ei voisi sisältää oppositiota, koska systeemin kaikki päätökset olisivat täysin järjellisiä ja jokaisen järjellisen ihmisen tajuttavissa.
Jos siis systeemi on erikseen korostanut poliitikoiden olevan julkisen vallan haltijoita, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin järjettömyydestä, koska tuossa on täysin selvästi silloin sanottu, että systeemissä on myös salaiset toimijat, joiden etuja vastaan julkiset toimijat eivät saa missään nimessä asettua.
Julkisen vallan haltijat eivät voi toimia asemassaan, jos ei olisi myös salaisen vallan haltijoita. Tietysti asiaan kuuluu, että julkisen vallan haltijat eivät voi vedota julkisesti salaisiin päättäjiin. Ylläolevastakin nähtiin, että julkisen vallan haltijat --poliitikot-- eivät voi vedota missään asiassaan omiin salaisiin papereihinsa, joten on täysin selvää, että poliitikoiden on täysin mahdotonta tunnustaa olevansa salaisen vallan alamaisia.
Salainen valta on poliitikoille yhtä itsestään selvä asia kuin ovat poliitikoiden salaiset asiakirjatkin! Ja aivan vastaavasti, kuten poliitikot eivät voi edes vihjaista päätöksiensä perustuvan ei-julkisille asiapapereille, niin poliitikoiden on täysin mahdotonta paljastaa päätöksiensä perustuvan salaiselle vallalle.
Nyt me kaikki järjelliset huomaamme aivan itsestään, että salainen valta on tosiasia, jos on olemassa yksikin salainen asiakirja. Poliitikot on jälleen kerran paljastettu hölmöläisiksi, koska He ovat luulleet pitäneensä korkeinta valtaa, mutta nyt tuo korkein valta on paljastettu salaiseksi vallaksi. Ja poliitikot eivät tajua, kuinka alastomia He ovatkaan järjen edessä.
Ja kaikesta näillä sivuilla olevasta avoimesta tiedostakin me kaikki voimme nähdä, että salaisilla asioilla tai toimijoilla ei ole mitään merkitystä.
Poliitikoiden julkinen valta on nyt osoitettu merkityksettömäksi pelleilyksi, koska poliitikot eivät suinkaan ole julkisia toimijoita, koska poliitikoiden päätökset eivät perustu kaikkien saatavilla olevaan tietoon, vaan poliitikoiden kaikki päätökset perustuvat täysin merkityksettömiin asiakirjoihin, joiden merkityssisältöön poliitikoiden on täysin mahdotonta vedota missään asiassaan.
Julkisen vallan haltijoiden on siis pakko salata tärkeimmät asiansa, koska muutoin itse julkinen valta -käsite olisi täysin merkityksetön. Julkinen valta saa poliitikoissa merkityksensä vain silloin ja siinä, kun poliitikot salaavat tärkeimpinä pitämänsä asiat. Julkinen valta olisi aitoa julkista valtaa vain, jos kukaan ei olisi määritellyt itseään julkisen vallan edustajaksi.
Käsitteenä julkinen valta vaatii absoluuttisena välttämättömyytenä salaisen vallan. Mutta itse käsitteen merkitys vaatii, että julkisen vallan välttämättömyys on korkeampi kuin itse julkinen valta. Salaisen vallan käyttäjien on pakko sanoa julkisen vallan olevan korkeinta, koska se lukee poliittisen näytelmän käsikirjoituksessa, jota poliitikoiden on pakosta noudatettava sanasta sanaan koska muutoin salainen valta erottaisi tuollaisen julkisen vallan käytäjän, joka aidosti pitäisi julkista valtaa korkeimpana valtana.
Salainen valta ei olisi mitään valtaa, jos se olisi alisteinen julkiselle vallalla. Tästä syystä asia on juuri niin, että julkinen valta on alisteinen salailun vallalle, ja että julkinen valta ei ole mitään muuta kuin salaisen vallan esittämää näytelmää, jolla kansakunta yritetään pitää rauhallisena, kun siltä riistetään omaisuudet salaisen vallan taskuihin.
Julkinen valta on siis vain salaisen vallan nukutuspiikki, jonka salainen valta työntää jokaiseen valtioon uskovan mieleen, jotta valtiouskovat eivät tajuaisi, miten Heitä kusetetaan.
Jokaisella julkisen vallan edustajalla on salainen minuus, jolle se julkinen puoli on vain naamio. Jokainen julkisen vallan edustaja ei suinkaan ole julkisen vallan edustaja, vaan kaikki julkisen vallan käyttäjät ovat salaisen vallan toimijoita, joille julkinen valta on ainoastaan oman itsekkään toiminnan kulissi ja perustelu.
Julkisen vallan korkein tieto ei koskaan voi olla julkista, koska julkinen valta edellyttää ehdottomasti taakseen salaisen vallan, jonka etuja julkisen vallan on ehdoitta ajettava. Julkisen vallan korkein näkyvä luomus on tietysti perustuslaki, koska mikä tahansa päinvastainen väite todistaisi salaisen vallan olemassaolon jopa järjettömille. Mutta perustuslaki ei paina yhtään mitään silloin, kun julkisen vallan näyttelijät käyttävät salaista valtaa.
Julkinen valta voi tunnustaa salaisen vallan olemassaolon yhtä vähän kuin poliitikot saattaisivat tunnustaa päätöksiensä perustuvan salaisille asiakirjoille. Jokainen kuitenkin jo tajuaa tässä vaiheessa, että poliitikoiden päätökset ja toiminta perustuvat nimenomaan salailulle ja ei-julkisille papereille.
Poliitikkojen mukaan julkiset asiakirjat voidaan antaa julkisiksi, koska poliitikkojen mukaan ne eivät ole niin tärkeitä kuin salaiset asiakirjat. Täten poliitikot todistavat kaikessa, että kaikkien päätösten perusteena on jokin muu kuin perustuslaki, koska itse perustuslakikin perustuu salaisille asiakirjoille.
Olisi mieletöntä väittää, että julkisella vallalla olisi jotakin salattavaa, joten ainoa taho, joka salaa asioita yhteiskunnalta, on tietystikin salainen valta. Jokainen salailija käyttää aina salaista valtaa. Salailu ei voi tapahtua vallatta, joten joka kerta, kun poliitikot salaavat asioita, se tapahtuu salaisen vallan vallalla, joka ei siis voi olla julkista valtaa, koska muutoin jokainen käsittäisi, että kyseessä on mielettömyys.
Poliitikot eivät siis ole julkisen vallan haltijoita, koska Heidän päätöksensä perustuvat salaisen vallan hallintaan. Salainen valta on totuus siellä, missä asioita salataan. Tässä ei siis suinkaan puhuta järjen vastaisesti, vaan tämä on pelkkä alaston totuus poliitikoista, salaisen vallan näyttelijöistä, joiden korkein päämäärä on olla niin hyviä näyttelijöitä, että He saavat Oscarin ja kunniamerkkien lisäksi kansan kaikki rahat itselleen.
Julkisen vallan haltijat väittävät, että perustuslaki on kansakunnan korkein arvon antaja; että perustuslaissa ihmisille on annettu asiaan kuuluva arvonsa. Jos tuo olisi totuus poliitikoille, eikä vain näytelmää ja sen vuorosanoja, miksi He sitten antavat salaisille asioille suuremman arvon kuin avoimelle perustuslaille?
Perustuslain arvon vertaaminen salaisten asiapapereiden arvoihin antaa tietysti sen saman totuuden, johon yllä ollaan jo päädytty, eli poliitikot vähät välittävät perustuslaista silloin, kun He haluavat salata salaisella vallallaan asioitaan, jotta salainen valta pysyisi ja sen toimijat eivät kuolisi nälkään.
Jos julkisen vallan haltijat todella aidosti pitäisivät julkista perustuslakia ylimpänä arvonaan, silloin Heidän olisi täysin mahdotonta arvottaa jotakin muuta asiaa julkisuuden yläpuolelle, salaisille kaapeilleen, joihin He eivät voi kuitenkaan julkisuudessa millään tavoin vedota.
Mutta järjeltä mikään asia ei voi olla piilossa, joten koska tässä on salainen valta täydellisesti paljastettu, silloin tämä todistaa vain sen, että salaisen vallan käyttäjät eivät käytä järkeään, koska asioiden salailu ei milloinkaan voi olla samaa kuin yhteisten asioiden hoitaminen. Vain järjellinen ihminen voi hoitaa yhteisiä asioita, eikä yhteisiä asioita voida hoitaa salailemalla asioita.
Poliittiset salailijat eivät milloinkaan voi toimia laillisesti, kun laillisuudella tarkoitetaan järjellisyyttä, koska oikeusvaltiossa valta on jaettu kolmeksi yhtä voimalliseksi vallaksi, eikä tuomarin valta perustuslain mukaan kuulu poliitikoille. Kun poliitikko salaa jotakin, niin silloin Hän ei voi perustella salailuaan kyseisen, salaamista tarvitsevan, asiakirjan merkityssisällöllä, koska silloin salaaminen tuntuisi täysin järjettömältä teolta. Tuomarit siis osallistuvat salaiseen vallan käyttöön, jos tuomarit pitävät salaisuuksien arvoja perustuslain yläpuolella, koska perustuslaki ei voi milloinkaan julistaa, että on olemassa jokin korkeampi arvo kuin ihmisarvo, mutta sitä ei saa paljastaa, jotta siitä ei tulisi ihmisille arvoa.
Poliitikot eivät milloinkaan voi perustella julkisuudessa mitään salattavaa päätöstä, joten poliitikot joutuvat salaisen vallan haltijoina aina ylittämään perustuslain Heille suomat julkisen vallan oikeudet. Tästä huomataan täysin selvästi, että poliitikot eivät koskaan voi salata asioita yhteiskunnan edun tähden, vaan mikä tahansa salailu tapahtuu aina puhtaasti poliitikon tai puolueen oman edun tähden.
Jos Te arvoisat lukijani kuuntelitte järjellä sitä Irak--vuoto -jupakkaa, niin siinähän oli kyse pelkästään puolueiden ja edustajaehdokkaiden eduista. Sen paremmin Paavo Lipponen kuin Anneli Jäätteenmäkikään eivät toimineet siinä asiassa kansakunnan etua ajatellen, vaan He molemmat halusivat vain ja ainoastaan puolueensa ja itsensä parasta.
Paavo Lipponen halusi salata sellaiset puheensa, joita Hän katui, koska jos Lipposella ei olisi ollut mitään hävettävää puheissaan, silloin Hän ei olisi voinut salata niitä. Ja jos Lipponen olisi toiminut johdonmukaisesti, silloin Hän olisi tietystikin salannut kaikki keskustelunsa, eikä vain osaa niistä. Ei siis voida järjellisesti ajatella, että Lipponen salasi vain tärkeimmät keskustelut, vaan Lipponen yksinkertaisesti salasi vain omat sammakkonsa, joita Hän pitää suuremmassa arvossa kuin julkista valtaa.
Paavo Lipponen toimi salailijan roolissaan tuomarina omassa asiassaan, eli Häneltä on mennyt vallan kolmijako-oppi ohi korvien, jos Hän on koskaan sitä oikein ymmärtänytkään. Sillä vallan kolmijakoon kuuluu vallan läpinäkyvyys, eli avoimuus. Joten jos kuka tahansa on ymmärtänyt, mitä merkitsee käsite julkisen vallan haltija, silloin Hänen on mahdotonta toimia julkisen vallan haltijana salailijana kaikissa niissä asioissa, jotka koskevat valtion asioita.
Kaikki salaiset asiapaperit eivät siis ole ainoastaan järjen vastaisia, vaan ne ovat kiistattomasti vailla lain voimaa, koska laissa ei ole lakia sille, miten jokin asia määritellään julkisen vallan salaiseksi tiedoksi. Julkisen vallan haltijat eivät pysty teoriassakaan säätämään julkista lakia, jolla määritellään salaisuuden kriteerit! Sillä salaisuuden arvo on merkityksettömyys, koska sillä ei voida perustella julkista vallan käyttöä. Jos taasen julkinen valta perustuu salaisuudelle, niin sitä ei ensinnäkään voida paljastaa, ja toiseksi se on perustuslain vastaista, koska perustuslaki sanoo, että kaikkien päätösten tulee perustua perustuslaille, joten kaikkien päätösten tulee olla perusteltavissa kaikilta osiltaan.
Salaisen vallan idea on juuri siinä, että sitä käytetään julkisen vallan takana kaikessa päätöksen teossa --salaisesti. Mikä tahansa laki perustuu salaisuuksille. Mutta salainen valta ei voi milloinkaan perustella mitään asiaa, vaan salainen valta häpäisee omat perustelunsa joka kerta, kun politikko salaa asioita kansalta. Poliitikot eivät voi järjelle yhtään mitään, koska poliitikot itse toimivat täysin järjettömästi, eli poliitikot toimivat vain ohjelman mukaan, ja perinnäistapoja kunnioittaen ja salailun kulttuuria orjamaisesti noudattaen.
Se on täysin orjamaista toimintaa olla perustelematta, miksi jokin asia pitää salata. Sillä poliitikoiden on kaiken tämän mukaan mahdotonta järjellä perustella, miksi asioita pitää salata. Salainen valta ei koskaan voi perustella julkisesti omaa vallan käyttöään. Kuten olemme yllä olevastakin huomanneet, niin koska salaisuudelta puuttuvat sekä merkityssisältö että asian arvo, silloin itse salailulta puuttuu myös nuo kaksi seikkaa, jotka vaaditaan, että järkeä on.
Ja mikä kauhistuttavinta; salailijoilta puutuvat sekä elämän merkitys että arvokkuus, koska kaikki elämään liittyvät saavat todellisen merkityksensä suhteessa kaikkeen muuhun.
Salaisilla asioilla ei voi olla tosiasian asemaa. Koska asia on tosiasia vain silloin, kun se on avointa tietoa. Koska siis salainen valta ei voi paljastaa itseään sokeille, vaan koska salainen valta paljastuu vain järjellisille, silloin jokainen järjellinen huomaa itsestään, että valtio on tosiasia vain Heille, jotka tuntevat kaikki valtion liittyvät tosiasiat.
Valtio ei siis ole mikään realiteetti köyhille, koska rikkaat kaikessa ylimielisyydessään salaavat asiat köyhiltä. Rikkaat ylläpitävät kuvitelmaansa valtion reaalisuudesta sillä, että He itse tietävät kaikki julkisen vallan salaiset perustelut, koska jos rikkaat eivät tietäisi julkisen vallan käytön salaisia perusteita, silloin tietysti rikkaat eivät voisi tuntea valtiota tosiasianaan.
Valtio on rikkaille vain pelkkä jännä peli, jota on kiva pelata niin kauan, kun kukaan ei vaadi järkeä siihen peliin. Koska rikkaat eivät itse elä omaehtoista elämää, silloin He tietysti hakevat psykologian lainalaisuuden mukaan jännitystä elämäänsä pelaamalla suurinta mahdollista peliään, eli valtiota.
Rikkaiden valtio-peliin kuuluu tietysti, että niin psykologit kuin filosofitkin ovat siinä pelissä vain rikkaiden pelinappuloita, joten rikkaat eivät voi saada järjen hiventäkään peliin mukaan niiltä tahoilta, jotka kuuluvat olennaisesti valtio-pelin ohjeistukseen.
Rikkaat itse voivat pelata valtiotaan vain niin kauan, kun He toimivat perinteen mukaan, sillä kulttuureissa perinne on samassa asemassa kuin peleissä peliohje. Rikkaiden ohjeistukseen siis kuuluu, että He näyttelevät julkisesti olevansa jotakin, mutta niin tehdessään He eivät tajua, että He eivät ole mitään, koska Heidän julkinen minänsä on vain naamio, jotta He voivat kusettaa sillä kaikkia muita niin paljon kuin sietävät. Poliitikot voisivat toimia reaalisesti vain toimiessaan täysin avoimesti, johon ei siis kuulu ehdoton ja sokea usko salaisen vallan käyttöön.
Salailijoilta puuttuu julkinen kyvykkyys perustella, miksi jokin asia pitää salata. Salailijat eivät voi perustella salailun tarvetta salaisen asian merkityssisällöllä, vaan He joutuvat vain sanomaan, että asia on salainen, sillä siisti ja minä menen nyt kahville.
Lainsäätäjät voivat perustella lain vain kaikkien saatavilla olevilla tiedoilla, mutta lainsäätäjien on mahdotonta julkaista niitä tietojaan, joita He itse ovat käyttäneet perusteluinaan. Esimerkiksi perustuslain ensimmäiset pykälät perustuvat pelkkiin tosiasioihin ihmisenä olemisesta, eikä niin ollen niitä voida salata, koska kyseessä ovat totuudet, ihmisen tunteet.
Rikkaat taasen eivät voi säätää muita lakeja ihmisen tunteisiin perustuen, koska silloin rikkaat joutuisivat ajattelemaan, miltä köyhästä tuntuu. Tästä syystä rikkaat eivät koskaan esitä muun kuin perustuslain perusteluja; kaikki rikkaiden lait perustuvat vain ja ainoastaan rikkaiden tunteille, miltä tuntuu olla rikas. Sillä rikas tuntee itsensä rikkaaksi vain silloin, kun Hän rikastuu lisää.
Rikas tuntisi itsensä köykäksi, jos Hän kuluttaisi rahojaan, joten koska rikas ei halua tuntea köyhän tunteita, silloin Hän ei voi perustella rikkaiden tarvitsemia lakeja mitenkään muutoin kuin vain rikkaan näkökulmasta. Tämä on vain muuan tapa sanoa, että valtio on rikkaiden yksityinen edunvalvontasysteemi, missä lainsäädäntä on tuon systeemin viritinosa, jolla valtio viritetään optimaaliseksi rikkaita varten.
Kun rikas ajattelee olevansa ihminen, silloin Hän ei voi samaan aikaan ajatella ihmiskuntaa jaettuna köyhiin ja rikkaisiin. Ihmisenä rikaskin pystyy laatimaan perustuslain, joka ottaa huomioon köyhien ihmisyyden. Rikas on ihminen vain ajoittain.
Rikas on siis ihminen vain perustuslakia laatiessaan, koska silloin Hän ei voi muutakaan. Perustuslait eivät milloinkaan voi jakaa kansakuntaa köyhiin ja rikkaisiin. Mutta koska kaikki kansakunnat on jaettu köyhiin ja rikkaisiin, niin se tapahtuu silloin, kun uskotaan, että ihmiset tarvitsevat muitakin lakeja kuin perustuslain.
Rikkaat eivät toimi järjen mukaan ajatellessaan olevansa rikkaita, joten on ilman muuta selvää, että laatiessaan perustuslain jälkeisiä lakeja He ottavat huomioon vain omat tunteensa, ja unohtavat autuaasti, miltä salaisuuksiin perustuvista laeista osattomiksi jääneiltä voi tuntua.
Rikkaiden järjettömyys lakien säätäjinä paljastuu siinäkin, että He eivät osaa lopettaa lakien säätämistä, vaan aina He näkevät uusia lain paikkoja, joilla köyhiltä otetaan rahat pois. Ilman tällaisia järjen asioihin puuttumisia ihmiskunta olisi kohta puoliin mekanisoitu ja lääkitty pelkäksi koneeksi, missä kaikenlainen asioihin puuttuminen olisi estetty aivokirurgisin toimenpitein yhdessä prosessi-insinöörien kanssa.
Asiasta lisää:
Ajankohtainen: Salainen Tuomio
Index 9: Salainen valta ei ole tasa valtaa
Index 8: Salainen valta salaisen vallan asialla
Kannanotto: Salaisuuden Salaisuus
Tiedote 44: Ihmisen ja Ihmiskunnan Periaate
Tiedote 10: Suomen Omatoiminen Poliisi
Paperi: Alaston Totuus
Paperi: Avoin Totuus
Paperi: Varaton Totuus
Paperi: Edustajan Vaatimukset
Huone 3: Laki ja Oikeus