RAUHAN YHTEISKUNTA

Miten yhteiskunta voi samaan aikaan siunata köyhyyden tekijöitä, kun se kiroaa kaikenmoisten virusten tekijät? Voiko systeemi olla looginen ja johdonmukainen, jos se ei kohtele köyhyyden syytä yhtä armottomasti kuin sairauksien syitä? Jokaisen on kysyttävä itseltään, että voiko Hän itse olla totuudellinen, jos Hän käyttäytyy epäloogisesti. Voi nimittäin hyvinkin olla, että ihmiseen on koodattuna oikea --inhimillinen-- käytös, ja jos ihminen ei ajattele sen mukaisia ajatuksia, niin se ei voi silloin olla näkymättä ihmisen hermoston tressinä, ja ihmisen epäloogisena käyttäytymisenä.

Tressin tieteellinen määritelmä: Tressi on hermoston epätasapaino, jonka saa aikaan ihmisen usko omaan erillisyyteen, eli ykseydettömyyteen muista ihmisistä ja koko kaikkeudesta, pistemäiseen erillisyyteen kaikkeudellisen erilaisuuden sijasta.
Markkinavoiman totuudellinen määrittely: Markkinavoima on aineen (lähinnä pääoman, rahan, tuotannontekijöiden ja kiinteistöjen) liikettä kohden mielen epätasapainoa.
Markkinavoiman psykologinen määritelmä: Markkinavoima on poliitikon pään sisäinen mielentila, jolle poliitikko ei voi yhtikäs mitään, jollei Hän vaihda mielen tilaansa.

Kristus Jeesus puhui monesti, että ihmisen ei tule elää vastakohtaparien mukaan. Kristus sanoi täysin selvällä suomenkielellä, että ihminen ei pääse sisälle Valtakuntaan (totuuteen), jos Hän kuvittelee olevansa mies, nainen, rikas, köyhä, hallitsija, alamainen, pappi, maallikko tai muuta vastaavaa. Ihmisen ei tule asettaa itseään kenenkään yläpuolelle, eikä ihmisen tule uskoa olevansa muita huonompi.
Tapillisen ihmisen ei tule kuvitella olevansa vain mies, eikä reiällisten ihmisten tule käyttäytyä naisellisesti, jos He haluavat oikeasti ja rehellisesti ja vilpittömästi tuntea totuuden.

Ihminen kokee erillisyyttä, jos Hän uskoo olevansa rikas, mies, rakas, köyhä, varas, pappi, lukkari, nainen, kuppari... Erillisyydessä elävä ei voi julistaa mitään yleistäpäteviä totuuksia, jotka olisivat muiden elettävissä. Totuus ei ole totuus, jos sitä ei voida elää todeksi. Pappikin todistaa tahtomattaan olevansa epätasapainoinen, koska pappi ei voi papin oman todistuksen mukaan elää maallikon elämää.

Vain totuuden mukaan voidaan elää hyvää ja onnellista elämää. Miehenkään totuus ei ole mitenkään sovitettavissa naisen totuudeksi, eikä köyhä voi elää rikkaan elämää, eikä rikas voi julistaa totuutta köyhän elämästä. Ja poliitikot eivät voi mitenkään tietää, mikä on se raha, jolla ihminen tulee toimeen, koska poliitikot elävät rikkaiden elämää. Poliitikoiden on täysin mahdotonta määritellä toimeentulon minimirajaa, koska poliitikot itse eivät elä sillä minimitoimeentulorajalla.
Rikkaat poliitikot eivät voi mitään muuta kuin käyttää valtiota rikkaiden etujärjestönä, koska poliitikot elävät tasapainottomuuden tilassa, rikkaina, koska He eivät voi elää minimipalkalla, jos minimipalkaksi ei sovita huippupoliitikon palkkaa.

Ihmisen ajatukset siis vaikuttavat kiistattomasti ihmisen hermostoon, koska jos ihminen ajattelee olevansa rikas, silloin Hän ei voi käskyttää itseään elämään löyhän elämää. On huomioitava geneettiset totuudet; ihmisen jokainen lihas, ja jokainen liike on geneettisesti ohjelmoitu. Tosiasia siis on se, että jokainen ihminen pystyisi elämään sekä köyhän että rikkaan elämää, mutta jos ihminen elää vain vastakohtaisuuksissa, silloin Hän itse ohjelmoi hermostoonsa toispuoleuden, eli tasapainottomuuden.

Tasapainoton ihminen ei pysty kokemaan, miltä se tuntuisi elää tasapainoisen ihmisen elämää, joten siksi tasapainottomat (rikkaat, köyhät, papit, sukupuolet jne) perustelevat itselleen, miksi kuitenkin juuri He ovat tasapainoisia. Tämä nähdään erityisen selvästi sekä miehistä että rikkaista:

• Miehet ovat ykseydettöminä kautta aikain selittäneet itseään pettäen, miksi juuri miehet ovat tasapainoisia, kun taasen naisilla on ihan oma logiikkansakin. Ja naiset ovat keskeneräisiä miehiä ja muuta vastaavaa typeryyttä. Miehet jopa vasta aivan hiljattain pystyivät antamaan naisille äänioikeuden, vaikka He eivät ole tähän päivään mennessä pystyneet selittämään Jumalalle, mistä miehet saivat oikeuden jakaa muille oikeuksia. Raamattu ja koko yhteiskunta kieltä myöten kaikessa maskuliinisuudessaan todistaa eittämättömästi miesten epätasapainoisuuden.
• Rikkaat taasen ovat omasta mielestään äärimmäisen älykkäitä, ja köyhät ovat rikkaiden mukaan itse syyllisiä köyhyyteen, eivätkä rikkaat voi siksi päästää köyhiä hallitsemaan, koska vain rikkaat ovat tasapainoisia ja kaikin puolin täysin loogisia ja kaikkea muuta täyttä puppua. Rikkaiden mielestä ihminen ei voi olla älykäs, jos Hän ei käytä älyään köyhiä vastaan. Rikkaat aina muistavat huomauttaa, että köyhillä on täysin oikeus rikkauksiin, koska köyhät eivät ole tasapainoisia. Maailman kaikkinainen rikkaus on pahasti kallistuneena täysin rikkaiden puolelle, kuten on älykin. Ja tuota täysin selvää epätasapainoa niin miehet kuin rikkaatkin kutsuvat tasapainoksi.

Miehet ja naiset, sekä rikkaat ja köyhät elävät erillisyydessä, eivätkä He siksi voi olla tasapainoisia ihmisiä, jonka He todistavat päivän selvästi, kun He väittävät, että rikkaille kuuluukin rikkauden jakautuminen äärimmäisen ja vaarallisen epätasapainoisesti, kuten miehille kuuluu miehisyys, eikä naisellinen ihminen voi käyttäytyä johdonmukaisen kohteliaasti, koska se kuuluu naisellisuuteen, että Hän haluaa olla kaikessa tasapainottomuudessaan muiden hyysättävänä.

Köyhätkään ei voi mitään muuta kuin todistaa, että rikkaille kuuluvat kaikki rikkaudet, kunhan vain meistä tulee niitä rikkaita. Rikkaat ovat vain pidemmällä tasapainottomuudessa kuin köyhät, joka nähdään juuri siitä, että rikkaat kuvittelevat, että vain Heidän opeillaan maailma voidaan pelastaa, jos vain rikkaudet edelleen virtaavat meidän puolelle. Rikkaiden mukaan maailma pelastuu, kun vain rikkaudet kasaantuvat vieläkin epätasapainoisemmin.

MAAILMAN PELASTAJAT

Vain epätasapainoinen ihminen voi vaatia maailmaan yhä lisää ja lisää epätasapainoa. Rikkauksien epätasainen jakautuminen ei voi syntyä tasapainoisesta hallitsemisesta, vaan hallitsijat nimenomaan osoittavat olevansa vieläkin epätasapainoisempia kuin on se epätasapaino, miten nyt rikkaudet ovat tässä maailmassa jakautuneet. Tämä on itsestään selvää, koska rikkaat haluavat rikkaudet kokonaan itselleen.

Koska siis maailman hallitsijat ovat itsekin rikkaita, silloin poliitikot kautta maailman toteuttavat vain omaa erillisyyttään, kun He säätävät lakeja, joiden yksinomaisena taka-ajatuksena on, miten rikkaudet saataisiin jaettua vieläkin epätasaisemmin. Mitä epätasaisemmin rikkaidet on jaettu sitä oikeudenmukaisemmalta maailma näyttää epätasapainoisten rikkaiden mielestä, koska yhä lisääntyvä rikkauksien epätasapaino ja tuloerojen kasvu vastaa silloin yhä paremmin rikkaiden omaa sisäistä epätasapainoa.

Tuota rikkauksien jatkuvaa virtaamista rikkaiden puolelle poliitikot kutsuvat markkinavoimaksi, jolle He eivät omasta mielestään mahda mitään. Poliitikot eivät totisesti mahda markkinavoimalla yhtikäs mitään, koska sen aiheuttaa poliitikoiden oma pään sisäinen epätasapaino, joka haluaa nähdä sen saman epätasapainon myös ulkopuolella, jotta poliitikko voisi uskoa olevansa oikeassa. Kun ihmisen ulkoinen ja sisäinen osa vastaavat toisiaan, silloin ihminen kokee kaiken olevan kohdallaan, vaikka kaikki olisi päin helvettiä.

Jos ihminen ei etsi tasapainoa tälle ajalle, silloin Hän vaatii tämän ajan ihmisiä sietämään epätasapainoa, epätasa-arvoa, epäloogisuuksia ja kaiken epätasaista jakautumista. Ihmiset voivat väittää typeriä vain typerinä. On äärettömän typerää mennä kohden tasa-arvoa, koska tasa-arvo on vain siellä, missä ihminen on tasapainossa.
Tasa-arvolaitkaan eivät ole osoitus lainsäätäjien tasa-arvosta, vaan Heidän kaikkinaisesta tasapainottomuudesta. Vain epätasa-arvoinen voi väittää, että meidän tulee pyrkiä tasa-arvoon, jotta sitten joskus tulevaisuudessa ihmiset voisivat elää tasa-arvoisina. Miksi lainsäätäjät tahallaan kieltävät oman aikansa ihmisiltä tasa-arvon?

Lait eivät siis koskaan vaadi tätä aikaa olemaan tasapainoinen, vaan lait ovat nimenomaan säädetty pitämään tasapainottomuutta ja epätasa-arvoa yllä, ja jopa lisäämään sitä. Hyvää elämää ei pidä katsella tulevaisuudesta, vaan ihmisten tulee jo elää tässä ja nyt hyvää ja tasapainoista elämää, jotta kaikki tämän ajan ihmiset voisivat nauttia yhtä lailla omasta ainutkertaisesta elämästään.

Kun siis lainsäätäjät näkevät tasa-arvon toteutumisen vasta tulevaisuudessa, niin He näkevät väärin, koska tulevaisuutta ei ole olemassa. Totuudellinen ihminen näkee vain nykyhetken. Kärsimys ei koskaan koske tulevia sukupolvia, vaan kärsimys niin kuin kärsimyksen poistaminenkin voi tapahtua vain nyt. Lääkärinkin tulee antaa kipupiikki vain silloin, kun koskee.
Sitä vastoin poliitikot rokottavat vain tulevaisuuden ihmisiä; poliitikoiden näkemyksen mukaan vasta tulevaisuudessa ihmiset voivat päästä tasa-arvoon, kunhan nyt vain köyhät jaksaisivat edelleenkin kärsiä.

LAKI EPÄTASA-ARVOSTA

Koska siis lainsäätäjät pyrkivät vasta tulevaisuuden tasa-arvoon, niin silloin He tahallaan hukuttavat tämän ajan ihmisiä. Lainsäätäjät eivät ole tämän ajan ja tämän maailman pelastajia, koska He täysin tietoisesti ja tahallaan jättävät tasa-arvon toteuttamisen syntymättömille sukupolville. Mistä kummasta tämän ajan poliitikot voivat tietää, että tulevaisuudessa ihmiset sitten toteuttavat ihmisten välisen tasa-arvon, jos kerta tämänkin ajan hallitsijat tekevät historiaa, eli jatkavat isiensä tekoja?

Meneekö tasa-arvo todellakin sillä eteenpäin, kun rikkauksia pyritään jatkuvasti siirtämään köyhien taskuista rikkaiden salaisille pankkitileillä, jotta rikkailla olisi sitä ylimääräistä, mistä jakaa? Ja niinkö poliitikot todellakin uskovat, että tämä kehitys sitten tulevaisuudessa kääntyy kaikkien eduksi, kunhan van tämän ajan rikkaille taataan tasainen tulonjako.

Eikö se olekaan totta, että tämän päivän päätöksillä oikeutetaan seuraavien sukupolvien päättäjien toimet yhtä varmasti kuin nyt tämän päivän päättäjät vetoavat epäoikeudenmukaisessa tulonjaossa siihen, että se on ikimuistoinen oikeus? Rikkailla on ikimuistoinen oikeus olla rikkaita, ja tulla vieläkin rikkaimmiksi. Laki tasa-arvosta siis vain oikeuttaa tulevaisuudessakin epätasa-arvoisuuden ja rahan epätasaisen jakaantumisen, koska lailla ei milloinkaan saavuteta lain tarkoitusta. Milloinkaan rikkaat eivät saavuta lopullista rikkautta, vaan aina He ovat putoamassa palkkakuoppaan.

Tulevaisuudenkin päättäjilläkin on yhä edelleen laki tasa-arvosta, jos sitä ei tänä päivänä osata poistaa. On täysin järjetöntä uskoa, että tulevaisuudessa laki epätasa-arvosta on helpompi poistaa kuin nyt. Laki tasa-arvosta voi olla voimassa vain epätasa-arvoisessa maailmassa. Laki tasa-arvosta pitää yllä epätasa-arvoa, koska päättäjät vetoavat lakiin joka kerta, kun tulee kyse epätasa-arvosta. Tulevaisuudenkin päättäjät tulevat varmasti vetoamaan tasa-arvolakeihin joka kerta, kun ihmiset vetoavat epätasa-arvoonsa.

Lainsäädännöllä ei siis voida päästä rauhan maailmaan, koska lainsäätäjät kuuluvat rikkaisiin. Ja rikkaat haluavat vain turvata sen, että He taatusti kuuluvat myös jatkossa rikkaisiin. Lainsäätäjien epätasa-arvoinen mieli on siis se, joka saa aikaan epätasa-arvoisuuden jatkumisen, joka toteutetaan antaumalla autuaasti markkinavoimien vietäväksi, mutta jota näennäisesti puolustellaan köyhille sillä, että sitten tulevaisuudessa vauraus voidaan jakaa tasaisemmin, kunhan se tässä ja nyt jaetaan rikkaille.

RAUHAN HINTA

Lainsäädännöstä luopuminen on se hinta, jonka ihmiskunta joutuu maksamaan rauhasta. Ihmiskunta ei voi päästä rauhan, jos lainsäädännällä vain jatketaan kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoista kohtelua. Mitä ideaa on säätää lakeja tiettyjä ryhmiä varten? Mitä kumman ideaa on väittää, että lasten oikeudet eivät ole täsmälleen samoja kuin ihmisoikeudet? Eikö aikuinen mukamas halua itselleen hyvää ja turvallista elämää, jota aikuiset vaativat oikein lailla lapsille? Mihin naiset tarvitsevat tasa-arvoa, jollei vain siihen, että epätasa-arvo olisi edelleenkin vallitseva totuus?

Valitettavaa on vain se, että ihmisen pitäisi olla mieleltään tasapainoinen, jotta Hän voisi toteuttaa lain hengen ilman lakia. Vain mieleltään tasapainoinen pystyy kohtelemaan kaikkia vertaisinaan, eikä mielen tasapaino tarvitse mitään lakia pönkittämään sitä tasapainoa. Ihminen ei ole mielen tasapainossa, jos Hän käyttää lakia apupyörinään, jotta voi olla omasta mielestään oikeudenmukainen.

Rauhan hintana on se, että rikkaat jakavat tänä päivänä tämän maailman kaikkien ihmisten kesken tasan. rauha ei tarvitse lakia, vaan pelkkä Ojalan laskuoppi riittää sanomaan, että jos minulle kuuluu Puoli Hehtaaria omaan reviiriin, niin silloin jokaiselle aikuiselle kuuluu täsmälleen saman verran. Tasapaino on niin helppoa todeta matemaattisesti:

Jos Tepolla on tuhatmiljardia, mutta Matilla ei ole yhtään, anna sitten Matille viisisataamiljardia, jotta Teillä kummallakin on yhtä paljon. Jos Maijalla ja Mirkulla ei ole yhtään, niin antakaa Heille 250 miljardia, jotta Teillä kaikilla neljällä olisi yhtä paljon. Jos Johnilla, Osamalla, Saddamilla ja Georgella ei ole yhtään, niin antakaa Heille 125 miljardia, jotta Teillä kaikilla kahdeksalla olisi yhtä paljon. Jne. Idean Te ymmärrätte.

Ette Te voi päästä rauhaan, jos Teillä ei ole kykyä luopumiseen. Rauhan maailmaan voidaan päästä vain, kun maailman hallitsijoilla on kykyä luopumiseen. Nyt poliitikot täysin selvästi osoittavat, että He eivät pysty luopumiseen, koska poliitikot kautta maailman haluavat jatkuvasti olla rikkaita, etuoikeutettujen leirissä. Poliitikot eivät ole valmiita maksamaan mitään hintaa rauhasta. Poliitikot eivät halua antaa mitään omastaan, jotta maailmaan saataisiin rauha.

Poliitikot uskottelevat köyhille, että maailmaan saadaan rauha, kunhan vain käytetään yhteiskunnan varoja. Ja mihin tarkoitukseen poliitikot taasen yhteiskunnan varoja käyttävätkään?

• Hallinnon osat, virastot ja ministeriöt ostavat ja myyvät vettä, sähköä, ruokaa, lämpöä, rakennuksia, tiloja ja palveluita toinen toisilleen markkinahintaan, tai jopa maksavat niistä ylihintaa. Eli ne siirtelevät yhteiskunnan rahaa taskusta toiseen taskun jotta hallinnon osat voivat osoittaa olevansa voitollisia.
• Poliitikot nostattavat hintoja vaatimalla markkinahintaa yhteiskunnan palveluista ja vaatimalla markkinavuokraa julkisten tilojen käytöstä.
• Poliitikot käyttävät verorahoja, jotta rikkaille saataisiin kyllin arvokkaita asuinalueita, koska rikkaille eivät luonnonkauniit alueet enää riitä, eivätkä rikkaat saa käyttää omia rahojaan asuinalueidensa parantamiseen, jotta rikkaat rikastuisivat.
• Poliitikot vaativat yhteiskuntaa maksamaan politikoinnista markkinahintainen korvaus, koska muutoin poliitikot uhkaavat epäpätevyydellä, jos Heille ei makseta maltaita.
• Poliitikot kaikkialla uhkailevat kansaa, että yritykset muuttavat halvempiin maihin, jos lakia ei käytetä rikkaiden hyväksi.
• Poliitikot uhkailevat taantumalla, jos poliittinen eliitti ei saa kuunnella rikkaiden työmarkkinajohtajien uhkailuja.
• Poliitikot pelottelevat deflaatio-peikolla, jos He eivät saa jatkuvasti tehdä inflaatiota, alentaa rahan nimellisarvoa.

Politiikka on siis jatkuvaa pelottelua, miten asiat ovat tulevaisuudessa huonosti, jos yhteiskuntaa ei nyt käytetä rikkaiden hyväksi. Ja se on taasen ihan vain sattumaa, että poliitikot itse kuuluvat rikkaisiin. Poliitikot ovat omasta mielestään täysin puolueettomia, vaikka He kuuluvatkin rikkaisiin, koska se on vain ikimuistoinen tapa, että hallitsijoilla menee hyvin, vaikka kansalla menisi miten tahansa. Poliitikkojen mielestä poliitikkojen rikkaus ei mitenkään vaikuta Heidän päätöksiin.

Köyhien ei tule pelätä, että poliitikot käyttävät lainsäädäntää köyhiä vastaan, koska poliitikot itse ovat niin vakuuttaneet, että Heille pitää maksaa markkinahintainen korvaus siitä, että He ovat poliitikoita, koska muutoin kansa saisi epäpäteviä päättäjiä, jos poliitikot tekisivät päätöksiä muun kuin rahan tähden.

Tosin joku voisi ajatella, että jo siinä on köyhää vastaan hyökätty, kun väitetään, että köyhiä hallitsevan luokan pitää saada rutkasti rahaa ennen kuin He pystyvät hallitsemaan köyhyyttä. Sillä rikkaathan ovat älykkäitä ja päteviä, joten lakia ei tarvita niiden tähden, jotka osaavat säätää lakeja.

Olisihan se vallan absurdia ajatella, että joku säätäisi lain, jota ei itse ole jo ennalta pystynyt noudattamaan. Ei se voi olla lainkaan mahdollista, että lainsäätäjät säätäisivät muka lakeja, joita He sitten testaavat kansalaisilla. Kyllä kuulkaas asian tulee olla niin, että politikoiden pitää ja tulee säätää vain sellaisia lakeja, joiden henkeä poliitikot itse jo noudattavat.

LAILLINEN KÖYHYYS

Koska siis rikkaat pystyvät hallitsemaan omaa itseään ilman lakiakin, silloin jokainen huomaa, että lakeja tarvitaan ennen muuta pitämään köyhät kurissa ja Herran nuhteessa. Köyhyyttä sinänsä kuitenkaan ei voida tehdä rikolliseksi toiminnaksi, koska senhän sanoo jo järkikin, että jos rikkaat säätäisivät lain köyhyyden poistamiseksi, silloin rikkaat eivät voisi enää rikastua.
Jos nimittäin rikkailla olisi köyhyyden poistamiseen tähtäävä laki, silloin rikkaat olisivat rikollisia, jos He haluaisivat itselleen enemmän kuin antavat köyhille.

Köyhyys ei siis voi lain mukaan olla rikos! Koska siis köyhyys on täysin laillista, silloin rikkaat ovat ikuisesti väärässä, jos He haluavat köyhät töihin. Köyhiä ei pidä nimenomaan vaatia töihin, koska laki ei kiellä ketään olemasta köyhä. Köyhillä on perustuslaillinen oikeus köyhyyteen. Köyhiä ei saa lain mukaan patistaa töihin, koska se vähentää köyhyyttä, joka on rikos rikkauden laillisuutta kohtaan.

Köyhillä on perustuslain suoma oikeus jopa suurimpaan mahdolliseen köyhyyteen. Missään laissa ei voida määritellä köyhyyden alarajaa, koska missään laissa ei ole määritelty rikkauden ylärajaakaan. Koska siis köyhillä on ehdoton oikeus olla riittävän köyhiä, silloin köyhien ei pidä pompia rikkaiden pillin mukaan.

Köyhä tekee rikoksen, jos Hän haluaa rikkaaksi, koska se merkitsee köyhyyden vähentymistä, joka merkitsee samalla kertaa rikkaiden vähentymistä. Ei kukaan voi olla rikas, jos kaikki ovat rikkaita. Asia on nimittäin sillä tavalla, että köyhyys on rikkaille absoluuttinen välttämättömyys.

Maailmassa tulee olla mahdollisimman paljon köyhyyttä, jotta rikkailla olisi reaalinen mahdollisuus rikastua miten paljon tahansa. Sillä rikkaat eivät voisi iäti olla palkkakuopassa, jos maailmassa ei olisi suurta köyhyyttä.

Köyhien pitää nyt vain totella järjen ääntä, ja olla ottamatta vastaan rikkaiden tarjoamia saastaisia töitä ja kortistokurssituksia, koska vain näin köyhä voi olla kyllin arvokas rikkaille. Jos Sinä köyhä otat ja pompit rikkaiden pillin mukaan, silloin rikkaat eivät voisi olla niin rikkaita kuin jos Sinä tyytyisit minimaaliseen köyhyyteen. Sinun tulee nimenomaan vaatia perustuslakiin perustavasti suurin mahdollinen köyhyys itsellesi, jotta rikkaat voisivat olla todella rikkaita.

Kun siis rikkaat yrittävät pompottaa Sinua, niin ota tästä neuvosta vaari, ja perustele rikkaille perustuslakiin viitaten, että köyhyys ei ole rikos. Sinulla on ehdoton oikeus olla ja möllöttää kotona,
koska köyhyys ei ole rikos,
koska Sinulla on ehdoton oikeus toimeentuloon, ja
koska rikkailla on ehdoton ja laillinen oikeus rikastua miten paljon tahansa.

Rikkailla ei siis voi olla reaalista mahdollisuutta rikastua, jos maailmassa ei olisi absoluuttista köyhyyttä. Rikkaat eivät voi vaatia absoluuttisen köyhyyden olevan vain köyhissä maissa, vaan nimenomaan Suomessakin on oltava absoluuttisen köyhiä, jos kerta rikkaat Suomessa sanovat, että Heillä on oikeus rikastua miten rikkaiksi tahansa. Tämähän on nyt niin selvää ja puhdasta järkeä, että ihmetellä pitää, miksi poliitikot eivät ole ennen tätä tajunneet!

Jotta siis Suomessa olisi mahdollisuus rikastua miten rikkaaksi tahansa, niin silloin rikkaat ovat suurrikollisia, jos He eivät vaadi ihmisiä olemaan absoluuttisessa köyhyydessä. Oikeastaan on niin, että oikeus absoluuttiseen köyhyyteen on jo olemassa siksi, että Suomessa on jo riittävän rikkaita. Sillä riittävän rikkaita pitää vastata riittävän köyhät. Köyhät eivät voi olla riittävän köyhiä, jos He eivät saa olla ja möllöttää kotonaan täysin vapaasti, ilman mitään vaatimuksia.

Jos taasen Suomessa ei ole vielä riittävän rikkaita, silloin Suomessa ei voi olla myöskään riittävän köyhiä. Koska siis poliitikotkin haluavat yhä lisää rikkautta, silloin poliitikot eivät saa perustuslain hengen mukaan vaatia köyhiä menemään töihin, koska poliitikoiden olisi sitä helpompi saada lisää rikkautta itselleen mitä suurempaa köyhyyttä Suomessa olisi.

Rikkaat osoittavat joka päivä, että He eivät ole vielä riittävän köyhiä. Näin siis rikkaat todistavat, että köyhätkään eivät voi olla vielä riittävän köyhiä.

IHMEELLINEN KÖYHYYS

Jotta köyhä osoittaisi oikeaa kunnioitusta lakia, isänmaataan ja rikkaita kohtaan, silloin köyhän ei tule osoittaa rikkaille älyään. Sillä jos Sinä köyhä osoitat olevasi älykäs, silloin Sinä olet uhka rikkaille, jolloin rikkaat vaativat Sinua varten lisää suojelulakejaan. Miten nimittäin rikkaat voisivat tietää, että Sinä olet köyhä, jos oletkin älykäs? Ole siis Sinä köyhä ovela kuin kärmes ja viekas kuin kettu, mutta tyhmä kuin saapas, jotta olisit rikkaiden luottamuksen arvoinen.

Siksi Sinun tulee tulee olla järjeltäsi täysin köyhä, eli oma itsesi. Sinä et voisi olla köyhä, jos Sinä et olisi sitä sisäisesti. Vain sisäinen köyhyys saa Sinut todella näyttämään köyhältä, joten älä pelkää näyttää sisäistä köyhyytäsi, sillä se on ihmeellisin asia, mitä voi olla. Huomaa jo tänään, miten ihmeellistä köyhyys on, kun se on aitoa ja rehellistä. Sillä rikkaat saavat niin harvoin nähdä täysin ehtaa 99,99 prosenttista köyhyyttä, vaan He aina yrittävät peittää sen rahakasan alle.

Jos nimittäin rikkaat näkisivät, että Sinussa on älyä, silloin rikkailla olisi selittämistä, miksi on olemassa älykkäitä köyhiä, vaikka rikkaiden oman ja kaikin puolin luotettavan todistuksen mukaan vain rikkaat ovat älykkäitä. Koska rikkaat ovat aina väittäneet, että älykäs ei voi olla olematta rikas; älykkäiden on suorastaan pakko käyttää älyään köyhiä vastaan, koska jos älykäs ei hyökkäisi köyhiä vastaan, silloin rikkaat pitäisivät tuollaista ihmistä vähän tyhmänä.

Jotta siis rikkaat eivät joutuisi siihen kiusalliseen tilanteeseen, missä Heidän pitäisi perustella, miksi maailmassa on älykkäitä köyhiä, niin Sinun tulee tästä syystä todellakin olla tyhmä kuin saapas. Näin siis Sinun ei tule järjen köyhyyden suuruuden nimissä ottaa vastaan rikkaiden tarjoamia surkeita työpaikkoja, koska sehän vaatisi Sinulta älyllisyyttä, etkä Sinä voisi silloin olla järjen köyhä.

Laillinen köyhyys nimittäin vaatii Sinua toteuttamaan ennen muuta järjen köyhyyttä, koska järjen köyhyys on yksinomainen syypää aineelliseen köyhyyteen.

RIKKAUS EI OLE PAKOLLISTA

Jos voidaan näyttää toteen, että köyhät ovat älykkäitä, niin silloin ja siinä on samalla näytetty toteen, ettei älykkään ole pakko olla rikas, eikä rikas ole välttämättä älykäs. Jos siis rikas väittää, että Hänen on pakko saada lisää rikkautta, silloin rikas on esittänyt väitteen, että köyhillä ei ole edes periaatteessa mahdollisuutta rikkauteen, koska rikkaan mielestä köyhät eivät ole älykkäitä.

Rikkaiden on mahdotonta perustella järjellä sellaista lakia, joka oikeuttaisi rikkaan saamaan riittävä korvaus siitä, että Hän on rikas/älykäs. Rikkaus ei ole sellainen välttämättömyys älykkäälle, kuten on esimerkiksi lämmin asunto, puhdas vesi ja energia. Raha ei ole perustarve. Älykäs ihminen ei voi vaatia pätevyydestään rahaa.

Rikkaus ei voi perustua lakiin, koska köyhyyskään ei voi perustua lakiin. Rikkaat kuitenkin perustelevat rikkautensa älykkyydellään, eivätkä lailla. Jos nimittäin rikkaan vaatimus rikkaudesta perustuisi lakiin, silloin siihen lakiin kuuluisi köyhyyden laillistaminen, vaikka sitä ei suoraan siinä lukisikaan. Silloin olisi täysin mahdotonta yrittää poistaa köyhyyttä lailla, jos rikkaus perustuisi lakiin.
Rikkaat eivät siis voi perustella rikkauksiaan millään lailla, koska silloin He olisivat laillistaneet köyhyyden, jotta He itse olisivat laillisesti rikkaita.

Rikkaus ei voi perustua myöskään älykkyyteen --jos on olemassa yksikin älykäs köyhä. Yksikin älykäs köyhä kumoaa jokaisen sellaisen säännön, joka sanoo, että älykkäillä on ehdoton ja laillinen oikeus saada riittävä korvaus älykkyydestään.

Rikkaat eivät voi määritellä köyhyyden alarajaa, jonka yläpuolella kaikki olisivat rikkaita. Kuitenkin esimerkiksi minimipalkka on rikkaiden mielestä sama kuin rikkauden alaraja; kaikki vähintäin minimipalkkaa saavat kuuluvat rikkaiden mukaan rikkaisiin. Koska jos asia ei olisi näin, silloin rikkaan on mahdotonta perustella lailla tai järjellä, miksi Hänelle kuuluu suurempi minimipalkka.

JOHTAJAT JOHTAVAT MINIMIPALKALLA

Rikkaat todistavat omalla elämällään, mikä on Heidän mukaansa ainoa todellinen minimipalkka. Rikkaiden oman absoluuttisen todistuksen mukaan minimipalkka on se palkka, jolla johtaja pystyy johtamaan pätevästi. Rikkaat itse väittävät, etteivät He pysty olemaan päteviä, jos He eivät saa minimipalkaa.

Rikkaiden palkka on aina minimipalkka siksi, koska sitä pitää aina korottaa. Jos nimittäin rikkaiden palkka ei olisi minimipalkka, silloin rikkaan saama palkka olisi aina sama, eikä sitä olisi tarvis korottaa. Ja koska rikkaat todistavat, että köyhät eivät ole älykkäitä, silloin rikkaiden minimipalkka on tietysti äärettömän älyllinen tosiasia.

Jos rikkaille ei maksettaisi minimipalkkaa, silloin rikkaat oman todistuksensa mukaisesti olisivat tahallaan epäpäteviä johtajia. Jokainen saakoon itse miettiä, miten järkevää se on vaatia minimipalkkaa, jotta voisi olla pätevä. Koska siis tuo pätevyysperustelu on ainoa perustelu, jonka rikkaat pystyvät esittämään minimipalkkansa tuoteksi, silloin jokainen miettiköön itse, mitä järkeä on ylipäätään maksaa mitään rikkaille.

Sillä yllä oleva todistaa järjellisesti, että rikkaat eivät voi perustella rikkaan palkkaa lailla, eikä älyllä. Ainoa perustelu, jonka rikas voi esittää palkkansa tueksi, on pätevyysperustelu, joka on nyt osoitettu epäpäteväksi, koska se on uhkailua, eikä perustelua.

RIKKAUS PERUSTUU UHKAILULLE

On karmeaa, kun yhteiskuntaa johdetaan uhkailulla. Yhteiskunnan johtajilla ei ole minkäänlaisia laillisia tai älyllisiä perusteluja omalle palkalleen, vaan He tahtovat huimaa palkkaa vain siksi, koska muutoin He olisivat tahallaan epäpäteviä. Epäpätevyydellä uhkailu ei ole pätevä perustelu sille, miksi rikkaille pitää maksaa kovaa palkkaa.

Rikkaat ja poliitikot saavat toki nyt mahdollisuuden vastata tähän kirjoitukseen. Vaatimuksena on, että Heidän tulee osoittaa järjellä, miksi rikkaus pitää perustua lakiin. Tai lailla, miksi älykkään on pakko saada kovaa palkkaa. Jos Te rikkaat ette pysty osoittamaan lakia, johon rikkautenne perustuu, tai jos Te ette pysty perustelemaan järjellä, miksi pätevä ihminen ei voi olla pätevä ilman kovaa palkka, silloin Teillä on oleva jatkossa entistäkin hankalampaa jatkuvien palkankorotusvaatimustenne kanssa.

Koska jopa eduskunnan puhemies on uhkaillut kansaa epäpätevyydellä, jos kansan johtajille ei makseta riittävää palkkaa, silloin on jo todistettu, että rikkaiden minimipalkka perustuu vain uhkailuun. Eduskunnan puhemies ei perustellut palkankorotuksia lailla, eikä Hän järkeillyt mitenkään, kun Hän esitti suoran ja selväsanaisen uhkauksen Suomen kansalle johtajien epäpätevyydestä.
Jos kansan valitsema poliitikko uhkailee kansaa, niin eikö tuo olekin vallankaappaus ja selvää maanpetturuutta?

Kun ihminen uhkailee muita, niin silloin se on selvä osoitus pelosta. Rikkaat siis pelkäävät hirvittävästi sitä köyhyyttä, jota He vaativat muilta. Sillä rikkaat vaativat köyhiä olemaan ehdottomassa köyhyydessä, koska muutoin rikkaat eivät voisi olla rikkaita. Juuri siitähän rikkaiden minimipalkkavaatimuksissa on kyse, että He vaativat itselleen suurempaa minimipalkkaa kuin ovat valmiita antamaan köyhille.

Rikkaat eivät ole itse milloinkaan edes kokeilleet sitä, tuleeko köyhien minimipalkalla ylipäätään toimeen, koska rikkaat eivät selviä elämästä edes eduskunnan puhemiehen minimipalkalla --koska sitä joudutaan jatkuvasti korottamaan enemmän kuin köyhien minimipalkkaa. Tämä siitä huolimatta, että on olemassa älykkäitäkin köyhiä.
Tietysti rikkaat eivät ole tätä mieltä, koska rikkaat väittävät, että älykkään on pakko käyttää älyään heikkoja vastaan --uhkailemalla heikkoja heikolla johtamisella, jos heikot eivät raada rikkaiden hyväksi.

Jos nimittäin rikkaiden ei olisi pakko käyttää älyään heikkoja vastaan, silloin rikkaiden ei olisi mikään pakko vaatia itselleen mielettömän korkeita minimipalkkoja! Rikkaat eivät voi perustella johtajatason palkkojaan mitenkään muutoin kuin pakkovaatimuksella, ja rikkaiden pakolliseen rikkauteen kuuluu uhkailu:
A) koska eivät edes rikkaat eivät voi perustella palkkojaan lailla tai järjellä,
B) koska rikkaat pitävät köyhiä tyhminä, koska jos köyhät olisivat rikkaiden mielestä viisaita, silloin He eivät uhkailisi köyhiä, vaan perustelisivat palkkavaatimuksensa järjellä.

Rikkailla ei siis ole omasta mielestään mitään vaihtoehtoa rikastumisella, koska rikkaat ovat omasta mielestään älykkäitä, joita taasen köyhät eivät rikkaiden mukaan yksinkertaisesti voi olla, koska muutoin köyhienkin pitäisi olla rikkaan opin mukaan rikkaita, ja Heitä ei silloin voitaisi uhkaillakaan.

Tarvitseeko älykäs köyhä todella enemmän rahaa kuin tyhmä köyhä? Ovatko rikkaat tehneet edes tieteellistä vertailututkimusta siitä, tuleeko älykäs köyhä toimeen sillä summalla, jolla tyhmät selviävät. Jos nimittäin selviäisi, että älykkäät selviävät tyhmiä älykkäämmin vähälläkin rahalla, niin eikö tuo olisikin silloin suurenmoinen todiste rikkaiden ihmeellisestä tyhmyydestä?

OPISKELUN KALLEUS PALKAN PERUSTEENA

Koska järjellä voidaan jo nähdä, kuinka rikkaat kaivavat nyt esille opintoihinsa kulutettujen rahojen tositteita, niin minun on nyt aivan pakko kysyä, miksi Sinun rikkaan oli aivan pakko maksaa opiskelustasi niin kova hinta? Tiesitkö, että jos vain rikkaat eivät uhkailisi epäpätevyydellään saadakseen kovaa palkkaa, niin silloin rikkaat eivät olisi syyllisiä opintojesi kalleuteen.

Eivät köyhät ole voineet aiheuttaa hintojen nousua. Se yksinomainen syy, joka sa aikaan elinkustannusten --myös opiskelukustannusten-- jatkuvan nousun, on rikkaiden uhkailu epäpätevyydellään. Juuri siksihän Sinäkin nyt opiskelet, jotta voisit sitten uhkailla epäpätevyydelläsi, jos Sinulle ei korvata tuhatkertaisesti sitä, kun jouduit maksamaan aiempien opiskelijoiden uhkailun seurauksena mielettömän kalliin hinnan opiskelustasi.

Sinun pätevöitymisesi kalleus ei siis ole mikään järjellinen peruste sille, miksi Sinulle pitäisi maksaa kovaa minimipalkkaa. Sinä et ole voinut pätevöityä johdonmukaisuudessa, jos kuvittelet, että opiskelusi kalleus ei johdu yksinomaan rikkaista, ja että opiskelusi kalleus tulee jatkossakin nostamaan opiskeluja vieläkin kalliimmaksi --jos et katkaise tuota mieletöntä kierrettä.

Et ole järkevä, jos väität, että rikkaan palkan peruste on rikkaan maksaman opiskelun hinta. Opiskelun hintaa ei määrää opiskelijat tai köyhät, vaan yksinomaan rikkaat. Ja rikkaat on nyt osoitettu kaikin tavoin tyhmiksi, koska He perustelevat kovan palkkansa opiskelujensa kalleudella pystymättä mitenkään ymmärtämään, mistä opiskelun kalleus itse asiassa johtuu.

Rikkaat siis mielellään korottavat opiskelun ja elämisen hintaa, koska He tietävät, että He eivät voi perustella rikkaan minimipalkkaa mitenkään muutoin kuin opiskelun kalleudella. Uhkaillahan rikkaat aina osaavat, mutta rikkauden perusteluihin He eivät järjellisesti kykene.

NUORUUS PALKAN PERUSTEENA

Pitkän opiskeluajan käyttäminen rikkauden perusteluna olisi vieläkin tyhmempää, koska ihmisen on toki johonkin elämänaikansa käytettävä. Jos ylipäätään haluat elää mielekästä elämää, silloin Sinä et voi järjellä perustella, miksi Sinun elämäsi ei ole mielekästä, jos et saa siitä korvausta. Sinun on elääksesi pakosta käytävä lävitse lapsuus ja nuoruus, joten niihin käytettyä aikaa et voi käyttää palkan perusteena, jollet ole vieläkin tyhmempi kuin tyhmät.

Asiasta lisää:
Paperi: Rauhan Systeemi, osa I
Paperi: Rauhan Systeemi, osa III
Paperi: Rauhan Systeemi, osa IV
Paperi: Rauhan Yhteiskunta, osa V
Paperi: Lasten Velvollisuudet

Alkuun