RAUHAN YHTEISKUNTA

Poliitikoiden arvomaailma aiheuttaa kaikenlaisen niukkuuden. Jotta rikkaisiin luetut poliitikot voisivat perustella kansalaisille, miksi valtiossa on materiaalista niukkuuutta niin tottahan toki silloin poliitikkojenkin pitää päästä niukkuudesta osalliseksi. Rikkaiden niukkuus onkin siis aina ajan niukkuutta, koska jos poliitikoilla olisi riittävästi aikaan, silloin He eivät aiheuttaisi valtakuntaan muutakaan niukkuutta.

Poliitikoiden arvojen ajallisuus voidaan nähdä rahallisesti arvostettavan aineen ja ajan niukkuutena, joka pitää jakaa tasan, jotta poliitikot olisivat päteviä. Köyhille niukat rahat, ja poliitikoille niukat ajat. Kuulukoon siis edelleen valtakunnassa poliisiautojen ulina, kun He raivaavat poliitikoille tietä niukkuudesta kärsivien kansalaisten riveihin jotta poliitikoiden ajan niukkuus olisi kaikille yhtä kova realiteetti, mitä on köyhien hieman toisenlainen niukkuus.

Kukaan ei voi väittää, että poliitikot eivät itse aiheuta itselleen ajan niukkuutta. Koska siis poliitikot ovat itse aiheuttaneet valtakuntaan kovan aikapulan, silloin muunlaistenkin pulien lähdettä pitää etsiä vain poliitikoiden arvomaailmasta.

Me saamme tietää yhteiskunnan arvot, kun vain katsomme poliitikkojen arvoja. Poliitikoiden arvot eivät nimittäin voi olla eivätkä saa olla muita kuin valtion arvoja. Olisi tyhmää kuvitella, että valtion arvot voidaan tietää vain lukemalla ne valtion perustuslaista. Valtiossa vallitsevat arvot eivät koskaan ole kuollutta kirjainta, vaan valtion hallitsijoiden arvot määräävät, mitä arvoja valtiossa arvostetaan. Elämässä kaikki nähdään suoraan kunkin ihmisen elämästä, koska elämä tuottaa aina hedelmää, joka joko maistuu tai ei maistu.

Jos siis valtiossa on niukkuutta, niin se ei johdu perustuslaissa määritellyistä arvoista, vaan poliitikkojen käytännön arvoista. Vain aikapulasta kärsivät poliitikot voivat olla niin sokeita, että He eivät näe ikuisen ja kestävän arvokkuuden näkyvän vain riittävyydessä. Kaukokatseinen ihminen ei koskaan kärsi aikapulasta, joten kaukonäköinen poliitikko ei voi pitää yllä mitään muutakaan niukkuutta. Kestävä kehitys ei voi toteutua niin kauan, kun poliitikot kärsivät aikapulasta.

Kestävä kehitys on aikaa. Jos siis kehitys ei ole kestävää, niin se johtuu vain poliitikkojen aikapulasta, joka taasen johtuu poliitikkojen aikatauluista. Sillä köyhiä on täysin turhaa syyllistää siitä, miksi poliitikoilla on niin niukasti aikaa. On kovin mahdoton ajatus, että kestävä kehitykseen päästään, jos kehityksellä ei ole aikaa. Kestävä kehitys ei voi kärsiä aikapulasta. Vain kestämätön kehitys kärsii samasta ajan niukkuudesta, josta poliitikotkin koko ajan valittavat. Poliitikoiden aikapula estää kestävän kehityksen toteutumisen.

Kehitys ei siis ole kestävää, koska poliitikot tarvitsevat poliiseilta apua, jota poliitikot ehtisivät sukkuloimaan erittäin tärkeiden lounaskokoustensa välillä. Koska jos poliitikot eivät tarvitsisi poliisien ja muiden ihmisten aikaa, silloin poliitikoilla itsellään olisi aina riittävästi aikaa, jolloin poliitikoita ei tarvitsisi suojellakaan.

UHANALAINEN LIITO-POLIITIKKO

Poliisien, armeijan ja turvamiesten pitää siis suojella poliitikoita, koska poliitikoilla on niin hintsusti aikaa. Ja poliitikoilla on vähän aikaa siksi, koska He eivät muutoin ehdi käyttää valtiota vain rikkaiden etujärjestönä. Koska jos poliitikoilla olisi aikaa, niin silloin Heillä olisi aikaa käyttää valtiota kaikkien hyväksi, jolloin kukaan ihminen ei uhkaisi poliitikkoja.

Poliitikoiden pitää siis käyttää valtiota poliitikoiden suojelemiseen, koska poliitikot käyttävät valtiota rikastuakseen. Jos nimittäin poliitikot eivät automaattisesti kuuluisi rikkaiden puolelle, silloin poliitikot eivät myöskään vaatisi lisää palkkaa, jotta He voisivat olla päteviä. Poliitikot kuuluvat automaattisesti rikkaisiin, kun Heillä on valtion palkkataulukot. Poliitikot kuuluvat rikkaisiin vain silloin, kun poliitikot ovat säätäneet asetuksen, että poliisien pitää suojella poliitikoita, joka siis perustuu valtion palkkoihin.

Mitä periaatteellista eroa on muuten liito-oravan tai uhanalaisen lajin suojelulla ja poliitikoiden suojelulla? Jos poliitikoita ei suojeltaisi, silloinhan nykyinen poliittinen laji kuolisi sukupuuttoon. Poliitikot tietysti ymmärtävät olevansa uhanalainen laji, joten siksi poliitikoiden pitää käyttää valtiota omana etujärjestönään, koska jos poliitikot käyttäisivät valtiota kaikkien hyväksi, silloin poliitikot eivät olisi uhanalainen laji. Poliitikot voivat kokea olevansa uhattuja vain silloin, kun poliitikot käyttävät valtiota vain harvojen hyväksi. Yksinkertaista.

Poliitikoilla on siis niukasti aikaa, koska He jakavat niukkuutta. Ja poliitikot jakavat niukkuutta, koska Heidän arvonsa ovat perustuslain vastaisesti ajallisia. Niukkuus on siis sama kuin poliitikoiden arvot; poliitikoiden arvot ovat niukkoja arvoja, joista ei riitä jaettavaa kuin vain rikkaille, joihin poliitikot lukevat itsensä, koska He eivät muuhun pysty. Vain niukalla arvolla voidaan jakaa niukkuutta; niukkuuden jakaminen on poliitikoiden arvo.

POLIITIKOT AIKAVARKAITA

Koska kaikki olennot toimivat yhdellä ainoalla periaatteella, niin siitä me tunnetaan poliitikot riistäjäksi, kun He riistävät myös aikaa. Jos ihmisellä vain olisi aikaa, niin silloin Hän ei voisi riistää ketään. Jos ihminen riistää poliisien, sotilaiden ja turvamiesten aikaa, niin sen poliitikko voi tehdä vain siksi, koska Hän on riistämässä ihmisiltä Heidän inhimillisen elämän perusedellytyksiä. Mitä enemmän poliitikoita suojellaan sitä vähemmän heillä on aikaa, koska poliitikot tarvitsevat suojelua sitä enemmän mitä enemmän poliitikot jakavat hyvää vain harvoille.

Huomataan, ettei valtion väkivaltakoneisto oma-aloitteisesti käytä aikaansa huippupoliitikkojen suojelemiseen, vaan nimenomaan poliitikot käyttävät omaa valtion käskynhallintavaltaa käskyttääkseen väkivaltakoneistoa käyttämään aikaansa, jotta poliitikoilla olisi edelleen niukasti aikaa. Koska jos poliitikkojen ei tarvitsisi käskyttää valtiota poliitikoiden suojelemiseksi, niin silloin valtio olisi johtajilleen jo sinänsä turvallinen paikka elää, asua ja liikkua.

Turvallisessa valtiossa poliitikoita ei tarvitse suojella. Valtio on turvallinen vain silloin, kun sen johtajat eivät riistä millään tavoin kansalaisiaan. Valtio ei voi olla muuta kuin riistovaltio, jos poliitikoiden aikataulujen pitävyys ja pätevyys pitää turvata valtion väkivaltakoneiston aikaa käyttämällä. Miten kummassa poliitikot voivat väittää olevansa päteviä, jos He eivät pysty tekemään aikatauluja, jotka olisivat päteviä sisänsä?

Poliitikot osoittavat oman epäpätevyytensä kaikilla tavoin. Teidän pitää vain lukea poliitikoiden elämää, jolloin Tekin huomaatte, että poliitikon elämä tuottaa jatkuvasti karvaita hedelmiä, joita voivat syödä vain He, jotka kuorruttavat poliitikoiden hedelmät suuren setelinipun alle. Ja Teillä voi olla suuri nippu rahaa vain silloin, kun poliitikot käyttävät valtiota riistämiseen.

Sillä poliitikot todellakin kuvittelevat, että Heillä on automaattinen oikeus vaatia muita ihmisiä tuhlaamaan aikaansa, jotta poliitikot pääsivät turvallisesti paikasta A paikkaan B, ja takaisin, jotta aikataulut olisivat päteviä. Poliitikoiden pätevyys siis ei riipu poliitikoista, vaan miljoonista valtioiden turva- ja virkamiesten tuhlaamasta ajasta.
Poliitikot siis vähät välittävät vallan kolmijaosta, koska huippupoliitikot käskyttävät valtiokoneistoa suojelemaan Heitä aika- ja rahapulalta.
Mr. George W. Bush osoitti hiljattaisella Lontoon vierailullaan, miten paljon muut joutuvat lopulta tuhlaamaan poliitikoille aikaansa, jotta huippupoliitikoilla olisi aikaa sotia ja riistää omaa kansaansa.

Maailmassahan on tasan tarkkaan määrätty määrä aikaa, ja jos muut eivät saa käyttää omaa aikaansa itseään varten, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin niukkuuden jakamisesta. Ja niukkuuden jakaminen on totta vain silloin, kun hyveenä ei ole hyvyys, vaan voiman ja älyn käyttäminen heikkoja vastaan. Joten tästä nähdään, miten älytöntä se on kuvitella, että on ansainnut enemmän siksi, koska kuvittelee olevansa älykkäämpi tai voimakkaampi kuin muut.

Lahjojen käyttäminen muita vastaan on aina köyhyyden aiheuttamista. Vain köyhyys itse voi olla niin typerä, ettei tajua muiden lahjojen arvoa, vaan väittää, että vain tietynlainen lahjakkuus on rahallisesti arvokasta. Ja köyhyys tunnetaan niukkuudesta, mistä tahansa niukkuudesta. Jos siis johtajillanne ei ole aikaa, silloin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että Teidän johtajanne eivät ainoastaan ole aikaköyhiä, vaan köyhyys itse.

On täysin mieletöntä, että ihmiset vaativat ihmisiä suojelemaan ihmisiä ihmisiä vastaan! Poliitikot itse aiheuttavat itselleen pelkoa ihmisiä kohtaan tuolla mielettömällä politiikallaan, ja sitten poliitikot pakottavat lakeja häikäilemättömästi hyväkseen käyttäen jotkut ihmiset tuhlaamaan aikansa ihmisten suojelemiseen ihmisiltä.

POLIITIKKO POLIITIKOLLE

Poliitikot eivät milloinkaan oikeasti keskustele köyhien kanssa. Kun siis poliitikko menee keräämään poliittisia pisteitä köyhien keskuuteen, niin se ei milloinkaan tapahdu siksi, että poliitikko olisi oikeasti kiinnostunut kohtaamaan ihmisenä toisen ihmisen. Kun poliitikko keskustelee köyhän kanssa, niin Hän ei takuulla unohda olevansa poliitikko ja rikas, joten poliitikoiden on mahdotonta kuunnella köyhiä, koska poliitikko on omasta mielestään köyhien keskuudessa.

Mitä tahansa köyhät poliitikoille sanovat, niin poliitikot ovat jo ennen köyhien tapaamista keskenään sopineet, millaista politiikkaa köyhiin sovelletaan. Tai jos He eivät vielä ole päässeet siitä kompromissiin, niin ainakin se on selvää, että poliitikot keskenään tekevät poliittisen kompromissin köyhiin kohdistetusta politiikasta. Poliitikot eivät koskaan tarvitse köyhiä sen kompromissin tekoon, jolla oikeutetaan valtion toimet köyhiä kohtaan.

Ja sitten poliitikot palkkaavat turvamiehiä, kun He ensin itse ovat täysin tahallaan kohdelleet kanssaihmisiään täysin epäinhimillissti, poliittisesti. Sillä ihminen voi kohdata toisen ihmisen vain silloin, kun Hän ei muista titteliään.
Koska siis poliitikko ei voi olla muistamatta omaa pätevää poliitikon statustaan, niin silloin poliitikoiden on täysin mahdotonta käyttää valtiota inhimillisesti muuta kuin rikkaita kohtaan. Vain rikkaille --omilleen-- poliitikot ovat inhimillisiä, koska poliitikot sopivat tasavertaisessa palkkauksessaan rikkaiden kanssa, mitä köyhille on tehtävä.

Jos nimittäin poliitikot sopisivat köyhien kanssa, miten valtiota tulee käyttää, silloin poliitikoiden pitäisi ajatella olevansa tasa-arvoisia köyhien kanssa. Mutta poliitikko ei voi olla tasa-arvoinen silloin, kun ihmisen aika ja työ mitataan rahassa. On rehellisesti tunnustettava, ettei ihmisen elämää ja sen arvoa voida erottaa ihmisen omasta ajasta ja lihastyöstä. Koska siis poliitikot eivät osaa tasapainoa köyhien ja rikkaiden välillä, niin He ovat vain päättäneet asettua ilman perustuslain suomaa laillisuutta rikkaiden puolelle.

Jos nimittäin poliitikko osaisi ajaa tasapainossa valtiota, niin silloin Hän ei eläisi sen paremmin köyhän kuin rikkaankaan elämää, joten tuollainen suurenmoinen elämä itsessään näyttäisi kansalaisille, miten ihmisen on mahdollista elää suurenmoista elämää jakamatta tätä maailmaa köyhiin ja rikkaisiin.

PALKKATYÖLÄISET

Poliitikot eivät ole ottaneet poliitikalla huomioon köyhiä, jos He tekevät politiikkaa palkkatyöläisten hyväksi. Myös palkkatyöläiset kuuluvat rikkaisiin, koska Heillä on täsmälleen se sama asenne, joka on kaikkein rikkaimmallakin.
Kuten kaikkein rikkain on jatkuvasti mankumassa itselleen korkeampaa minimipalkkaa, jotta Hän olisi palkkansa arvoinen, niin myös kaikki palkanvaatijat tekevät sitä samaa.

Poliitikot siis hoitelevat rikkaiden asiaa silloinkin, kun He luulevat olevansa köyhien asialla, kun He säätävät veronappulan juuri täsmälleen siihen asentoon, missä se tuottaa optimaalisen hyvän rikkaille. Jotta poliitikot pääsivät politiikalla aitoon kosketukseen köyhyyden kanssa, niin Heidän ei tule väittää matalapalkkaisia köyhiksi. Poliitikot voivat uskotella, että He ovat köyhien asialla, kun He käyttävät valtiota matalapalkkaisten asian ajamiseen. Mutta matalapalkkaisten asia on aina rikkaiden asia, koska matalapalkkalaiset ovat rikkaiden omaisuutta.

Sillä poliitikoiden on täysin mahdotonta ajaa matalapalkkaisten asiaa valtiolla, koska matalapalkkaisuus riippuu täysin rikkaista. Valtio on silloin täysin rikkaiden asialla, kun poliitikot kuvittelevat hoitelevansa matalapalkkaisten etuja. Poliitikot eivät voi säätää valtiota optimaaliseksi matalapalkkalaisille, koska He samaan aikaan säätävät valtion optimaaliseksi poliitikoille, jotka eivät kuulu matalapalkkaisiin, mutta joita ilman mitään matalapalkkaisuutta ei olisi olemassakaan.

Poliitikoiden politiikan mukaan valtiota ei voida edes kuvitella ilman palkkatyöläisiä. Koska poliitikot haluavat itsekin todistella, miten He itsekin ovat vain palkkatyöläisiä. Koska siis poliitikot eivät voi tehdä työtään kutsumusammattinaan, niin silloin poliitikoiden näkemys köyhistä on varsin kieroutunut. Poliitikon vaatimus omasta minimipalkasta kierouttaa poliitikon näkemyksen tasa-arvosta työn sijasta rahaan.

Poliitikot eivät siis tee oikeasti työtä, vaan He tekevät rahaa, jolla He sitten voivat ostaa muiden työtä itselleen. Mutta kukaan ei voi ostaa toisen työtä, ostamatta samalla myös toisen aikaa. Ja jos toinen on myynyt lihaksensa ja aikansa toiselle, niin silloin Hän on myynyt kyllä paljon muutakin, kuten oman järkensä.

Poliitikot siis pitävät yllä ihmisten orjuutta palkkatyöhön, jotta ihmisten työn arvo voitaisiin muuttaa rikkaille virtaavaksi rahan arvoksi. Koska jos rikkaille ei virtaisi koko ajan lisää rahaa, silloin rahan arvo ei laskisi, vaan rahan arvo nousee silloin, kun se ei virtaa rikkaille.

Koska siis poliitikot ovat onnistuneet myymään idean palkkatyöstä, niin silloin tietysti politiikkaa tehdään vain tuon arvon toteuttamiseksi. Joten poliitikoiden on mahdotonta tehdä kompromisseja aidosti köyhien kanssa, mutta palkkatyöläisten edustajien ja rikkaiden kanssa poliitikot mielellään tekevät sopimuksia, jotta valtion hyvä voidaan jakaa vain etuoikeutettujen kanssa, eli sopimusosapuolien kesken.

AIKA SYVÄLLISEN AJATTELUN EHTONA

Kun siis poliitikot hoitelevat palkkatyöläisten asiaa, niin He itse asiassa vain pyrkivät turvaamaan omat ja rikkaiden edut. Palkkatyöläisten asialla olevat eivät varsinaisesti ole ihmisen asialla, vaan vain rahan asialla. Ja rahalle se ei sovi, että ihmiset saisivat itse kuluttaa oman elämänaikansa itseään varten, vaan raha vaatii poliitikoita käyttämään näennäisen kesyyden tilassa olevaa äärimmäisen väkivaltaista valtiota vain rahan itsensä tähden.

Valtiot eivät ole kenenkään ihmisen hallittavissa, koska ne on suunniteltu vain rahaa varten. Miten tahansa valtiota käytetäänkin, niin valtio pitää aina huolta omistaan, eli niistä, joista on jotain hyötyä rahalle. Valtiolle ei siis sovi sellainen elämä, missä poliitikoilla olisi aina riittävästi aikaa, koska jos poliitikoilla ei olisi pulaa ajasta, niin silloin poliitikoiden aikatauluihin sopisi aina inhimillinen keskustelutuokio kenen tahansa ihmisen kanssa.

Mutta poliitikoiden jatkuva pula ajasta estää Heitä ajattelemasta syvällisesti, miksi Heillä ei ole aikaa, vaikka He hokevatkin, että aika on rahaa. Ja koska poliitikoilla aikansa niukkuudesta johtuen ole aikaa ajatuksiensa syventämiselle, niin He eivät tietystikään ole päässeet ajattelussa sille syvällisyyden tasolle, missä työtä voidaan tehdä palkata ja rahatta. Sillä ihminen ei voi ajatella syvällisesti, jos Hänellä on pulaa ajasta, koska ihmisellä voi olla aikapula vain siksi, kun Hän ei ajattele syvällisiä ajatuksia.

Raha on ikään kuin syvyyden päällä oleva kansi, joka estää poliitikoita pääsemästä ajattelun syvällisyyteen, koska rahataloutta hoitavien poliitikoiden on pakko ajatella kaikki asiat vain rahassa. Tästä syystä poliitikot kuvittelevat olevansa syvällisiäkin ajattelijoita, kun He arvostavat rahalla ns. aineettomatkin arvot, sillä rahasta-ajattelijat eivät voi ajatella minkään asian arvoa muuta kuin rahassa.

Olkoon asia sitten materiaalinen tai aineeton, niin kun se pääsee rahasta-ajattelijan tietoisuuteen, niin siellä se saa varmasti hyvin määritellyn rahallisen arvon. Ja jos joku asia ihmisen tietoisuudessa on arvotettu rahassa, niin rahallisesti arvotettu asia ei voi samaan aikaan omata itseisarvoa, arvoa sinänsä. Raha kumoaa minkä tahansa asian itseisarvon niin eduskunnassa kuin puutarhassakin.
Rahataloudessa ihmisilläkään ei ole arvoa sinänsä, koska poliitikot määräävät myös aineettomille asioille rahallisen arvon.

Kireä aikataulu ei ole syvällisen ajattelun luomus. Koska siis poliitikoilla on jatkuvasti kiire milloin mihinkin kokoukseen allekirjoittamaan läsnäolotodistus, jotta He saisivat rahaa, niin tuo kiire jo sinänsä todistaa, että poliitikot eivät ole syvällisiä ajattelijoita. Ja jos ihminen ei ole syvällinen ajattelija, silloin Hän ei voi olla pätevä yhteiskunnan johtajakaan.

Kiireelliset poliitikot ovat kyllä erinomaisen päteviä johtamaan rahataloutta, koska muutoin poliitikot eivät voisi kuulua rikkaisiin, jos Heillä olisi riittävästi aikaa. Yhteiskuntaa ei voida johtaa rauhaan kireillä aikatauluilla. Vain pohjimmiltaan äärimmäisen väkivaltaiset valtiot tarvitsevat kiirettä, koska väkivallassa on aina kyse toisten riistämisestä.
Kiireen pysyminen ja sen jatkuva lisääntyminen pitää yhteiskunnat jatkuvasti pohjimmiltaan sotaisina valtioina, joilla on aina vajautta jostakin, kuten esimerkiksi turvallisuudesta.

Kiire voi olla totta vain Heillä, jotka riistävät muiden aikaa, jotta Heidän oma aikansa riittäisi muiden riistämiseen. Ajan riistäminen on samalla myös ihmisarvon riistämistä, koska sanovathan poliitikot itsekin, miten arvokasta aika on. Kumma juttu, että rikkaisiin kuuluvat poliitikot ovat niin hurjan köyhiä ajan suhteen? Koska siis poliitikot käyttävät muiden aikaa, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että poliitikot käyttävät valtiota muiden riistämiseen. Ja tuon riistämisen He oikeuttavat sillä, kun He väittävät olevansa matalapalkkaisten asialla.

AIKAPULA RAHAN ASIALLA

Rikkaiden puolella istuvat poliitikot eivät voi olla kenenkään muun kuin rahan asialla. Rahalle se sopii erittäin hyvin, että poliitikot väittävät olevansa matalapalkaisten asialla, koska silloin raha saa nukkua rauhassa rikkaan taskussa tietäen, että politiikkaa edelleen käytetään nukkuvan rahan hyväksi.

Sillä kun ihmisiä pidetään matalapalkkalaisina, niin silloin siinä samalla ihmisiltä riistetään Heidän aikansa. Ja kun ihmiseltä on riistetty aika, silloin Hänen on väkivaltakoneistoisessa systeemissä pakko tehdä työtä rahan hyväksi. Koska jos systeemi ei vaatisi ihmisiltä työllisyyden nimissä palkkatyötä, silloin ihmisillä olisi ehdoton oikeus omaan aikaansa. Ja kun ihmisillä olisi omaa aikaa, silloin Heillä ei olisi milloinkaan aikapulaa.

Sillä ihmisiltä on riistetty Heidän oma aika, kun Heidän työnsä riistetään rikkaiden elättämiseen. Jos siis valtio vaatii ihmisiä elämään rahan tähden, silloin valtio on riistänyt ihmisiltä Heidän oman aikansa, jotta rikkaat voivat esittää sellaisen väitteen, että aika on rahaa. Köyhän aika on todellakin rikkaan rahaa.

Rikkaille ei siis sovi mitenkään se, että köyhillä olisi omaa aikaa. Ja estääkseen köyhiltä ajan, poliitikoiden on pakko väittää, että politiikka on matalapalkkalaisten asialla. Koska kun politiikalla ylläpidetään matalapalkkaisuuden käsitettä, silloin poliitikot tulevat samalla käyttäneeksi valtiota rikkaiden matalien käsitysten pönkittämiseen.

Yllä olevasta me jo huomattiinkin se, että koska rikkailla on jatkuvasti pulaa ajasta, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin rikkaiden matalasta ajattelusta. Rikkaiden käsityksiä siis voidaan pönkittää vain silloin, kun matalapalkkalaiset ymmärtävät valtion olevan pohjimmiltaan äärimmäisen väkivaltainen, koska valtio on ostanut fyysisesti voimakkaiden ihmisten ajan, jotta fyysisesti voimakkailla ei olisi aikaa syvälliseen ajatteluun.

Koska jos valtio ei ostaisi fyysisesti voimakkailta turva-aikaa valtion huippuvirkojen hoitajille, niin silloin valtion huippujohtajat olisivat hoitaneet kaikkien asioita, eikä vain omiaan. Valtiolla on siis jatkuvasti valtava aikavaje, joka koko ajan vain lisääntyy, koska poliitikoiden on jatkuvasti budjetoitava lisää rahaa fyysisesti voimakkaiden ihmisten ajan ostamiseen, jotta fyysisesti voimakkaat eivät pääsisi käyttämään itse omaa aikaansa oman elämänsä hyväksi.

Ei se ole sattuma, että poliiseiksi, turvamiehiksi ja vartijoiksi eivät pääse fyysisesti heikot, koska valtion pitää toisaalla hoitaa myös fyysisesti heikot siten, ettei Heilläkään liikene omaa aikaa muuhun kuin ajan myymiseen rikkaille.

MATALA-AJATTELIJAT MATALAPALKKAISTEN ASIALLA

(Matalan) Poliittisen ajattelun mukaan valtio ei voisi ylläpitää kapitalistista, sosialistista, diktatuurista, kommunistista, islamilaista, länsimaista, kiinalaista, demokraattista, kehitysmaista,.. minkä merkkistä hyvinvointia tahansa, jos ihmiset saisivat ihan itse käyttää oman aikansa. Tuollainen yleismatala ajattelu synnyttää tietysti itseensä käsityksen matalista palkoista, koska ennen sitä tuollainen perimatala ajattelu vaatii itselleen enemmän, jotta matala-ajattelu olisi kaikin puolin pätevää valtion johtamista.

Ja jotta valtion hoitajat voisivat tosiaankin tuntea aidosti huolta matalapalkkaisista, niin asiaan kuuluu, että matalapalkkaisia ei saa päästää lähellekään poliitikkojen palkkatasoa, koska muutoin poliitikkojen ajattelu olisi erittäin korkeaa ajattelua, jos matalapalkkaisuus häviäisi valtiosta.

Valtioiden ajanhallinta on siis niukkuuden hallintaa. Valtioilla ei ole koskaan riittävästi aikaa, koska valtiot eivät anna ihmisille aikaa olla sitä, mitä He ovat. Jos nimittäin valtiot antaisivat ihmisille aikaa olla ihmisiä, silloin poliitikot eivät voisi nähdä ihmisiä palkkatyöläisinä, tai palkkatyöttöminä.

Kun poliitikot näkisivät ihmiset ihmisinä, silloin yhteiskunta ei olisi jaettu köyhiin ja rikkaisiin. Poliitikko voi nähdä ihmisen ihmisenä vain silloin, kun poliitikko ei arvosta ihmisen aikaa rahatalouden tarvitsemaksi ajaksi, jotta poliitikoiden hyvinvointi ei vaarantuisi. Kun siis systeemi ei tarvitsisi ihmisten aikaa, silloin systeemin johtajilla olisi aikaa mihin tahansa, eikä systeemin tarvitsisi maksaa ihmisille siitä, että He antavat aikansa --elämänsä-- systeemille.

Ja jos systeemin ei tarvitse maksaa ajasta, silloin systeemi on kevyt kaikille ihmisille, koska silloin ihmiset saavat käyttää oman aikansa suoraan itsensä hyväksi. Ajasta rikas systeemi tosin ei voi toteutua, jos jotkut kuvittelevat, että Heillä on oikeus ostaa muiden aika itselleen, jotta Heidät ei itsensä tarvitse käyttää Heidän omaa aikaa omaksi hyväkseen. Rikkaat siis kärsivät aikapulaa siksi, koska He eivät käytä omaa aikaa, vaan ostavat siihen tarkoitukseen muiden laatuaikaa.

KORKEAT AJATUKSET OMAN ELÄMÄN ASIALLA

Rikas voisi käyttää omaa aikaa vain silloin, kun rikas käyttäisi omia käsiään. Ja rikas voi käyttää omia käsiään vain silloin, kun Hän ei ajattele matalia ajatuksia. Koska se olisi erittäin typerää itseään kohtaan väittää, että pystyy käyttämään omia käsiään huonoilla tai peräti surkeilla ajatuksillaan.

Ihminen vihaa itseään, jos Hän tarvitsee muiden ajatuksia oman itsensä liikuttamiseen, tai liikumattomuuteen. Koska siis rikkaat korvaavat oman aikansa muiden laatuajalla, niin tuo on päivän selvää itsensä vihaamista, sillä ensinnäkin se olisi typerää väittää, että työntekijöiden vapaa-aika olisi laadukkaampaa kuin se aika, jonka palkatyöläiset joutuvat väkivaltakoneiston uhan alla myymään rikkaille. Ja toiseksi rikkaat vihaavat itseään senkin tähden, että He ylipäätään panttaavat oman aikansa, jotta voisivat korvata sen muiden ajalla, joka on sama kuin väittää, että toisen aika on parempaa ja laadukkaampaa kuin oma aika. Oma aika on elämää, kun sen oikein oivaltaa.

Kun siis ihminen ajattelee korkeita ajatuksia, niin silloin Hänen ajattelunsa ei voi tulla ilmi muuta kuin omalla ajallaan. Korkeat ajatukset ovat aina oman elämän puolella, eikä ihminen ole oman elämänsä puolella, jos Hän joutuu käyttämään muiden aikaa, jotta Hänellä olisi aikaa.

Korkeilla ajatuksilla on erittäin helppoa ymmärtää, että jokaisella on ehdoton oikeus omaan aikaansa. Jos ihminen ei ole tätä ymmärtänyt, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin matalasta ajattelusta. Jos siis systeemi ei salli ihmisten nauttivan omasta ajastaan, niin silloin tuo on kiistaton todistus siitä, että systeemiä hallitaan epäpätevillä ajatuksilla, joiden voidaan nähdä olevan päteviä vain siinä tapauksessa, että uskotaan rahatalouden olevan ainoa mahdollinen systeemi.

Rahatalous on ainoa mahdollinen talous vain silloin, kun se ylläpitää matalapalkkalaisuutta, jotta minimipalkkaa saavat poliitikot voisivat väittää olevansa päteviä hoitamaan matalapalkkaisten etuja. Koska jos systeemi ei pystyisi takaamaan poliitikoille jatkuvasti korkeampaa minimipalkkaa kuin köyhille, niin silloin systeemi osoittaisi todeksi sen, ettei ihmisen pidä pyrkiä ehdottomaan varmuuteen, jos ei ole ehdottoman varma omasta korkeasta ajattelustaan.

KORKEAN AJATUKSEN ITSETODISTUS

Korkea ajatus sanoo, ettei raha ole ajattelun korkeuden ehto. Ihmisen ei tarvitse saada korkeaa palkkaa, jotta Hän olisi ehdottoman varma ajatustensa pätevyydestä. Matala-ajattelijat vaativat korkeaa palkkaa, jotta korkea palkka olisi Heille ehdoton todiste siitä, että Heidän ajattelunsa on pätevää. Mutta aito korkeus ei edellytä rahaa, vaan vain aikaa, koska aika on rahaa.

Jos siis ajattelija vaatii palkkaa ajatuksistaan, niin tuo on eittämättä matalaa ajattelua, joka pitääkin palkita rahalla, koska matalat ajatukset koko ajan vain halventavat kaikkia ajattelemiaan asioita. Rahan arvo alenee vain siksi, koska rahataloutta ei johdeta korkeilla ajatuksilla. Korkeat ajatukset antavat ymmärtää omalla arvovallallaan, että ihminen pystyy ajattelemaan korkeita ajatuksia vain silloin, kun Hän ei käytä ketään hyväkseen.

MITEN RAHASYSTEEMI TOIMII

Köyhän aika on täysin arvotonta aikaa rikkaan aikaan verrattuna. Rikas ei voi koskaan käyttää omaa aikaansa suoraan köyhien hyväksi. Koska se ei ole rikkaan arvolle sopivaa, jos Hän käyttäisi käsiään --omaa aikaansa-- köyhien hyväksi. Rikas voi kyllä rahalla korvata sen, ettei Hänen tarvitse käyttää itse omaa aikaansa käyhien hyväksi.
Mutta kun rikas sitten haluaa kaikessa armollisuudessaan antaa omia rahojaan köyhien hyväksi, niin rikas vaatii samalla köyhää myymään omaa aikaansa minimihintaan rikkaalle.

Näin rahasysteemi tekee rahaa vain rikkaille, koska rikkaiden raha on sama asia kuin köyhien elinaika. Koska rikkailla ei ole omasta takaa mitään aikaa kulutukseen, niin rikkaiden on pakko nukuttaa rahaa samoin kuin rikkaat nukuttavat aikansakin, jotta rikkaat voisivat väittää, ettei rahasysteemi toimi oikein, jos köyhiä ei kannusteta toimeentulon menetyksellä myymään aikaansa rikkaille, joilla ei ole aikaa.

On siis kiistaton tosiasia, että rikaat eivät milloinkaan käytä omaa aikaansa köyhien hyväksi, kun taasen köyhät voivat saada rikkaalta rahaa vain silloin, kun köyhät suostuvat käyttämään omaa aikaansa rikkaiden hyväksi. Rikkailla ei siis ole lainkaan omaa aikaa, koska He ostavat köyhiltä kaiken sen ajan, jonka He voisivat saada itseltäänkin, jos rikkaat tekisivät itse kaiken sen, johon He muutoin tarvitsevat köyhiä ja köyhien aikaa.

Jos siis rikkaat haluaisivat todistaa, että Heilläkin on omaa aikaa, niin ainoa keino, jolla rikas voi todistaa omaavansa omaa aikaa, on siinä, että rikas käyttäisi omaa aikaansa suoraan köyhien hyväksi. Jos nimittäin rikkaat eivät pysty käyttämään aikaansa suoraan köyhille, niin silloin He eivät voi todistaa aikaansa sillä, että ostavat sitä minimihintaan köyhiltä.

Rahasysteemin toimintaperiaate on siis äärimmäisen yksinkertainen:

• Rikkailla ei ole omaa aikaa kuin korkeintain niukasti.
• Rikkaat omistavat kaiken niukan aikansa köyhien elämän ostamiselle.
• Rikkaat käyttävät lainsäädäntöä saadakseen köyhien elämän muutettua rahaksi.
• Sillä köyhillä on elämä, eli aikaa, jota rikkailla ei ole.
• Köyhien itseisarvo pitää siis muuttaa matalapalkkaisuusfunktiolla rikkaiden rahaksi.
• Rikkailla taasen ei ole omaa aikaa rakentaa elämäänsä itse.
• Rikkaiden on käytettävä rahaksi muutettua köyhien elämää ostaakseen sillä lisää köyhien aikaa rikkaille.
• Rikkaiden mielestä köyhien aika on aina laadukkampaa kuin rikkaiden aika.
• Köyhillä ei siis voisi olla palkkatyötä, jos rikkailla olisi omaa laatuaikaa rakentaa talonsa itse.
• Rahasysteemi kehittyy, kun rikkaat keksivät jatkuvasti lisää tapoja arvostaa rahalla köyhien itseisaikaa.

Rikkaiden mielestä köyhien aika on laadukkaampaa aikaa kuin rikkaiden oma aika, koska rikkailla on vain niukasti aikaa, kun taasen rikkaiden mielestä köyhillä on aina riitävästi joutoaikaa tehdä työtään rikkaiden liukuhihnan äärellä. Ihmisen aikaa on mahdotonta erottaa ihmisen elämästä.
Köyhillä ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta myydä elämäänsä rikkaille, koska jos köyhät eivät myisi itseään rikkaille, silloin rikkaita kannustettaisiin toimettomuuden uhalla käyttämään omaa aikaansa, jolloin rikkaat huomaisivat, ettei se aika olekaan niin tiukka kuin sitä luullaan silloin, kun sitä ei käytetä.

Köyhän elämä ei voi olla yhtään sen arvottomampi kuin rikkaan elämä. Köyhien elinaika on varmasti yhtä arvokasta köyhille itselleen mitä olisi rikkaidenkin elinaika rikkaille, jos vain rikkaat joutuisivat siihen tilanteeseen, että He eivät enää voisi ostaa köyhien elinaikaa oman elinaikansa korvikkeeksi.

Asiasta lisää:
Paperi: Liikennevalot
Paperi: Rauhan Systeemi, osa I
Paperi: Rauhan Systeemi, osa II
Paperi: Rauhan Systeemi, osa III
Paperi: Rauhan Systeemi, osa V

Alkuun