SUURISUISET POLIITIKOT
LAATUAIKAA KAIKILLE
LAATUAJATTELIJAN KVANTITATIIVISET AJATUKSET
UUSIA IHMISIÄ LISÄÄ JA HETI
OMA ELÄMÄ LAATUAIKANA
AJAN NIUKKUUS TAKAA LAATUAJAN
RAHA TUHOAA AJAN JA TYÖN ITSEISARVON
IHMINEN ON LUOTU RAHASYSTEEMIÄ VARTEN
RAHAN MÄÄRÄ TAKAA RAHAN LAADUN
Jos poliitikko ei kertakaikkiaan pysty itse rakentamaan omaa pesäänsä itselleen, niin miten poliitikko voi silloin väittää, että Hänen työnsä on arvokkaampaa ja vastuullisempaa kuin matalapalkkaisten työt, jotka tekevät poliitikolle sen, jota ilman poliitikko ei katso voivansa elää? Koska köyhät toteuttavat poliitikoiden perustarpeet, niin miten kummassa politikoilla on otsaa väittää, että köyhien työ ei ole kovin vastuullista?
Poliitikot ovat tämän systeemin suunnittelleet, mutta köyhät tarvitaan systeemin toteuttajiksi. Ilman köyhiä poliitikot eivät voisi kuin pyöritellä peukaloita, että mistäs me nyt otetaan työntekijät toteuttamaan nämä meidän hienot suunnitelmat, miten vain ihmisen on mahdollista elää tämä ainutkertainen elämä palkkatyöntekijänä.
Jotta me voisimme tarkastella oikein rahataloutta, niin meidän pitää nähdä arvot oikeissa suhteissaan, sillä jos me emme näe oikeita arvoja, niin miten me silloin voisimme itsestämme olla tasa-arvoisia ilman lakia?
Jos ihminen ei pysty tasa-arvoisuuteen itsestään, niin se ei voi johtua mistään muusta kun ihmisen vääristyneistä, epätasa-arvoisista arvoista. Ihminen ei voi toimia kuin vain omien arvojensa mukaisesti.
Ihmisen arvot eivät ole oikeita ja kestäviä arvoja, jos Hän kuvittelee olevansa tasa-arvoinen, kun Hän vasta pyrkii laillisuuden nimissä tasa-arvoon. Epätasa-arvoisilla arvoilla ihmisen on erittäin helppoa väittää, että Hänen työnsä on arvokkaampaa työtä kuin muiden, koska Hän sentään tekee omasta mielestään vastuullista työtä. Se on kuitenkin jälleen kerran todettava, etteivät ihmisen arvot vastaa perustuslainkaan vaatimaa ihmisten välistä tasa-arvoa, jos Hän väittää, että perustuslaissa on pystytty yksikäsitteisesti arvottamaan työt niiden vastuullisuuden perusteella.
Jos poliitikko väittää, että kyllä Hänkin pystyisi rakentamaan oman pesänsä, jos vain haluaisi, niin tuo tuollainen on pelkkää suun soittoa ilman minkäänlaista näyttöä. Poliitikko voisi näyttää pystyvänsä käyttämään omia käsiään oman elämänsä hyväksi vain siten, että Hän tekee itse sen, johon Hän ennen tarvitsi köyhien työtä. Jos poliitikko ei käytä omia käsiään, niin silloin poliitikko tietysti tuntee potevansa aikapulaa.
Ja kun poliitikko tuntee, ettei Hän millään ehdi itse rakentaa itselleen omaa pesäänsä, niin poliitikko alkaa käyttämään valtiota määritellääkseen lailla, miten paljon Hän voi korkeintain maksaa köyhille, kun köyhät tekevät sen, johon poliitikko ei itse pysty.
Koska siis poliitikot eivät pysty rakentamaan omin käsin ja omin aivoituksin pesiä itselleen, niin silloin poliitikot eivät voi sallia vapaata pesän rakentelua kuin korkeintain pienimmille lapsille, jotka eivät ainakaan vielä tarvitse laillista arkkitehtuuria ja infrastruktuuria majan rakenteluunsa.
Jos poliitikot aliarvostavat köyhien elinaikaa maksamalla siitä huonommin kuin omasta elinajastaan, niin silloin poliitikot luovat itse huonoutta valtioon. On täysin mahdoton ajatus, että köyhien pitäisi iloita ja ylistää poliitikoita siitä, kun poliitikot väittävät, että köyhien myymä työaika rikkaille ei ole niin arvokasta kuin rikkaiden aika, jota rikkailla ei ole kuin niukalti.
Jo perustuslakikin sen sanoo, että jokaisen ihmisen aika on yhtä arvokasta kuin kenen tahansa muun ihmisen aika.
Huomatkaa, että tässä tarkastellaan ihmisten elämän tasa-arvoa, eli siis sitä aikaa, jota ihmiset elävät, kun He käyttävät elinaikaansa. Sillä itse asiassa jo järkikin sen sanoo, että ihminen ei voi olla kuluttamatta aikaansa; ihmisen aika kuluu täysin vääjäämättä käyttää Hän sitä sitten miten tahansa. Kuten jo tämän kirjoituksen kakkososassa kerrottiin, ettei ihminen voi pitää oma aikaansa palkan perusteena, niin nyt viimeistään lyödään viimeinen naula rahatalouden arkkuun.
Rahasta-ajattelijat eivät koskaan ole ajatelleet ihmisten arvoa ajan itseisarvona. Poliitikot nimenomaan väittävät, että poliitikoiden elinaika on arvokkaampaa kuin köyhien elinaika. Köyhillä ei ole poliitikkojen mukaan mitään oikeutta omaan aikaansa, vaan poliitikot käyttävät valtiota häikäilemättömästi rikkaiden hyväksi, jotta köyhien elinaika voitaisiin saada muutettua rikkaiden tarvitsemaksi rahaksi, jotta rikkailla olisi yhä enemmän rahaa ostaa köyhien elinaikaa itselleen, joka taasen vain lisää rikkaiden rahaa.
Köyhät siis joutuvat tekemään montaa työtä, jotta Heillä olisi systeemin mukaan oikeus elää, kun taasen rikkaat poliitikot kahmivat itselleen sivu- ja pakastevirkoja, koska poliitikoilla ei ole aikaa edes siihen päävirkaansa, mihin Heidät vain on valittu. Koska jos poliitikoilla olisi aikaa hoitaa julkisen vallan virkaansa, niin silloin poliitikot eivät tekisi kireitä aikatauluja.
Mutta nyt poliitikoilla ei ole aikaa, koska poliitikoiden aika ei ole laadullista aikaa. Sillä poliitikkojen aika on vain määrällistä. On täysin selvää, että poliitikkojen aika on puhtaasti määrällistä, koska sitä on niukasti. Jos nimittäin poliitikoilla olisi riittävästi aikaa, silloin me emme voisi puhua määrällisestä ajasta, vaan vain laatuajasta. Mutta nyt me emme voi puhua poliitikkojen laatuajasta, koska poliitikot eivät pysty ajattelemaan laadullisia ajatuksia pula-ajatuksillaan.
Aika on laatuaikaa, laadullista vain silloin, kun sitä on riittävästi. Jos nimittäin aika olisi määrällistä, silloin aikaa ei olisi riittävästi, vaan siitä olisi jatkuva pula. Näin siis tällainen laadullinen ajattelu todistaa itsessään, miten aika ei voi yhtä aikaa olla sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista.
Tämä ajattelu on erittäin kvalitatiivista siksi, koska tällä ajattelijalle ei ole pulaa ajatuksista. Ajattelu ei voi olla laadullista, jos ajatukset eivät virtaa itsestään ihmisen päästä ulos. Vain virtaavat ajatukset ovat laadullisia, sillä kun ajatusvirta tuottaa loputtomasti ajatuksia, niin silloin niiden määrällä ei ole mitään rajaa.
Kun siis ajatuksia on riittävästi, silloin ajatuksista ei ole pulaa, joten ajattelijan ei tarvitse ajatella sitä, ettei Hän voisikaan itse esittää asiaansa, vaan tarvitsisi siihen muiden ajatuksia.
Laadullisella ajattelulla ei voida todistaa rajattomien ajatuksien olevan määrällisiä. Se sellainen ei yksinkertaisesti vain ole loogista, että väittäisi rajatonta rajalliseksi, määrätöntä määrälliseksi.
Te kaikki voitte helposti itsekin nähdä, että kati sinenmaalla tosiaan ei ole pulaa ajatuksista, joten kati sinenmaan ei tarvitse itse huolehtia ajattelun laadullisesta puolesta ensinkään. Koska siis tämän kirjoittaja on vapaa ajatuksiensa määrän riittävyydestä, silloin kati sinenmaan ajattelu on yllä olevaan nojaten vain laatuajattelua.
Määrällisillä, eli rajallisilla ajatuksilla ei siis voida tuottaa laadullisuutta, kuten esimerkiksi laatuaikaa, tai laadullista elämää. Poliitikkojen rajalliset ajatukset siis pyrkivät rajattomuuteen sillä, että poliitikot kaikkialla väittävät, ettei Heillä ole vielä riittävästi työntekijöitä, vaan syntyvyys pitää saadaan nousuun, jotta poliitikot kaikessa laaduttomuudessaan ja niukkuuden jakamisessaan voisivat turvata tämän nykyisen kvantitatiivisen yhteiskuntamuodon politiittisen jatkumisen.
Poliitikot haluavat lisää uusia ihmisiä, kuten elinsiirtoa odottava haluaa uuden ihmisen maailmaan, jotta Hän saisi riistettyä siltä itselleen uuden elimen. Tietysti silloin uusi ihminen jäisi itse vaille tuota elintärkeää elintään, koska kaikkein tärkeintä on vanhan pönkittäminen, jotta vanhat saisivat edelleen jatkaa sairasta elämäntyyliään.
Mitä sillä on väliä, vaikka uudet ihmiset jäisivätkin hetkeksi aikaa suu auki, että tätäkö varten minä vain tulinkin maailmaan.
Aivan samoin poliitikoiden himoitsemat uudet ihmisetkin jäisivät vaille omaa laatuaikaansa, koska poliitikot nimenomaan käyttäisivät niitä uusia ihmisiään vain rikkaiden orjina, jotta rikkaiden itsensä ei tarvitsisi käyttää omaa niukkaa aikaansa itsensä hyväksi.
Poliitikot eivät pysty itse ajattelemaan sitä, miltä Heistä itsestään tuntuisi, jos Heidät olisi tehty vain siksi, jotta poliitikot saisivat edelleen jatkaa tätä nykyistä politiikkaansa. Empatia puuttuu poliitikoilta siksi, koska ihminen voi tuntea myötätuntoa syntymättömiäkin kohtaan vain laadullisella ajattelulla. Sillä laadullinen ajattelu todistaa, että ihminen tuntee sitä, mitä Hän ajattelee.
Voi tietysti hyvinkin olla, että poliitikot ajattelevat itsekin olevansa vain rahasysteemiä varten luotuja. Mutta jos niin on, miksi sitten poliitikot eivät mene kirkkoihin ja filosofian laitoksille julistamaan ilosanomaa, että ihmisen perimmäinen elämäntarkoitus on elinajan myyminen rikkaille, koska rikkailla itsellään ei ole minkään vertaa laatuaikaa, jolla He tulisivat itsenäisesti toimeen.
Jos vain poliitikoilla olisi laatuaikaa, niin silloin Heidän laadullinen ajattelunsa todistaisi ilman lakia, että köyhän ja rikkaan laatuajalla ei ole mitään laadullista tai määrällistä eroa. Köyhän laatuaika on aivan yhtä arvokasta kuin kenen tahansa muunkin ihmisen, joten laadullisella ajattelulla on mahdotonta perustella, miksi köyhän pitäisi myydä oma elinaikaansa halvemmalla kuin rikkaiden.
Miten tahansa nykyisten valtioiden johtajien arvomaailma katsellaankin laadullisesti, niin tulos on erittäin laaduton. Poliitikot todellakin voivat väittää sellaistakin, että He voivat viettää laatuaikaa lastensa kanssa kahden kiireisen työtehtävän välillä.
Mutta jos köyhä viettää aikaansa lastensa kanssa, niin poliitikkojen mielestä köyhän aika ei ole niin arvokasta kuin rikkaiden lapsiinsa tuhlaama aika, koska poliitikkojen mielestä laatuaika on ikuisuuden rajallinen mineraali jota on taloudellisesti kannattavaa pantata,
Kenenkään aika ei ole laadullista, jos se ei ole omaa elinaikaa. Vain elinaika on todistettavasti laadullista, koska kun ihmisellä on aikaa johonkin, niin silloin Hän todistaa itse, että Hänellä on koko elämä aikaa. Kun siis ihmisen elinaika nähdään laatuaikana, niin silloin ihmisellä ei ole kiire minnekään, koska Hänen aikansa ei ole määrällistä.
Sillä ihminen tietää, ettei Hän tiedä päiviensä määrää, joten silloin ihmisen ei tarvitse huolehtia elinajansa pituudestakaan. Ihmisen elämä on laatuaikaa, kun ihminen ei murehdi huomisesta. Laadullista elämää elävä voi aina julistaa: Minulla on koko elämä aikaa. Kun ihmisellä on koko elämä aikaa, silloin Hän ei vaadi itselleen valmiita asuntoja, koska ihmisellä ei ole koko elämä aikaa, jos Hänellä ei ole aikaa rakentaa itse edes omaa pesäänsä.
Poliitikoiden lapsiinsa käyttämä aika on laatuaikaa, koska poliitikoiden aika on aina niukkaa. Poliitikot siis ovat todistaneet kaikille filosofeille, mitä laatu ja laadullinen aika on: Aika on laadullista silloin,kun sitä on niukasti. Kun siis poliitikot käyttävät aikaa laadullisesti, niin He koko ajan hermoilevat, että tämä aika on nyt kovin kovin rajallista (,eli määrällistä). Ja niin He kertovat lapsilleen, että iskän/äiskän on hyvin pian lähdettävä takaisin (palkka)töihin, joten käytetään tämä niukka aika nyt laatuaikana, jotta meillä olisi kivaa...
Ja näin poliitikot ja muut rikkaat kasvattavat lapsensa tajuamaan laadun 'todellisen' merkityksen, jotta rikkaiden lasten ei tarvitse lukea filosofiaa, missä pohdittaisiin ajan laadukkuutta, vaan He voivat suoraan kiertotietä päästä rahatietoisiksi filosofeiksi, opettamaan ajan olevan on laadullista vain silloin, kun se on määrällistä, eli rajoitettua, jotta sitten voi väittää viettävänsä laatuaikaa, kun tuntee ajan olevan vähissä.
Sillä tosi on, että rahatietoiset filosofit eivät voi opettaa laadullisuutta muuta kuin määrällisesti, koska jos filosofilla olisi koko elämä aikaa ajatella oikeita ajatuksia, niin silloin Hän ei voisi määritellä laatua rajallisilla käsitteillä, vaan laatu on läsnä vain silloin, kun puhutaan ikuisilla käsityksillä.
Rahasta-ajattelijat eivät siis edes periaatteessa pääse käsiksi laatuun, koska rahasta-ajattelijoiden on mahdotonta ajatella muuta kuin rahasta. Rahasta-ajattelijat eivät voi ajatella mitään arvoa, jos se ei ole rahaa. Rahasta-ajattelijoiden kaikki arvot on määritelty ainoastaan rahassa. Jota todistaa sekin tosiasia, että sitä mukaan, kun rahasta-ajattelijat löytävät aineettomia arvoja, niin He aineellistavat ne --rahalla.
Poliitikoille jonkun asian arvo on aineeton, jos sille ei ole vielä määritelty hintaa. Poliitikot eivät käsitä minkään asian olevan arvokas itsessään, koska asia on poliitikoiden mielestä aineeton, jos sitä ei ole vielä hyödynnetty rahallisesti. Ja mitä enemmän asioita poliitikot arvottavat rahalla sitä enemmän poliitikot tarvitsevat palkkatyöntekijöitä. Sillä kun poliitikko on arvostanut aineettoman arvon rahalla, niin poliitikolla tulisi kusi housuihin, jos kukaan ei tee palkkatyötä sillä poliitikon määrittelemällä arvolla. Koska jos kukaan ei tee rahaa aineettomalla arvolla, niin silloin poliitikot kokevat, ettei Heidän suunnitelmansa toteudu, joten silloin poliitikot alkavat ajamaan aineetonta arvoa rahasysteemin kuin käärmettä aseen piippuun, jotta kansa saataisiin työllistettyä.
Otetaan aineettoman arvon esimerkkinä vaikkapa oman kodin rakentaminen ilmaiseksi. Tuo on täysin selvästi poliitikoille aineeton arvo, joten poliitikot ovat aineellistaneet sen sillä, että He käyttävät valtiota, jotta kukaan ei voisi rakentaa omaa pesäänsä ilmaiseksi. Näin siis nähdään konkreettisesti, miten arvoista tulee poliitikoille aineellisia vain silloin, kun He saavat siitä kahisevaa.
Jos nyt joku ei usko, että oman kodin rakentaminen täysin omalla työllä on itseisarvo, kun se tehdään täysin ilmaiseksi, vaatimatta mitään rahallista arvoa omalle työlle, niin suosittelen lämpimästi, että jatkat edelleen näiden käsillä olevien kirjoitusten syvälukemista. Sillä huomaat nyt varmaan itsekin, että tähän asti Sinä olet itse syynä siihen, ettei Sinun työlläsi ole vähäisintäkään itseisarvoa, vaan vain rahallinen arvo.
Sinä rakas lukijani et pysty tekemään itseisarvoista työtä, koska Sinä uskot poliitikoiden valheisiin, että työ on työtä vain silloin, kun sen arvo määritellään rahassa. Sillä se on taivaan tosi, että työlläsi on itseisarvo, mutta se on sitä vain silloin, kun Sinä et määrittele sitä mitenkään, vaan vain teet työtäsi. Filosofinkin ajatuksilla on itseisarvo vain silloin, kun Hän ei ota niistä rahaa.
Jos siis Sinä et tee työtäsi ilmaiseksi, silloin Sinun työlläsi ei voi olla itseisarvoa. Ja jos Sinun työlläsi on vain rahallinen arvo, silloin Sinulla ei ole ihmisenäkään mitään pysyvää arvoa, vaan Sinä olet arvollinen systeemille vain rahallisesti. Sinun on täysin turha puhua mistään itsensä toteuttamista, jos Sinun työllesi on määritelty rahallinen arvo, koska Sinä et tee silloin työtäsi itseäsi varten, vaan vain ylläpitääksesi rahasysteemiä.
Rahasysteemin johtajien on sis pakosta arvostettava kaikki vain rahassa, jotta ihmiset voitaisiin mitata rahassa. Koska poliitikot eivät pysty käsittämään ihmisiä itseisarvoisina, sillä poliitikot eivät pysty käsittämään ihmistä vähäisempiäkään asioita muuten kuin rahallisesti. Huomatkaa kaikki, että ihmisen työ ja ihmisen aika eivät ole ihmistä vähäisempiä, vaan nimenomaan ihmisyys toteutuu vain silloin, kun ihmisen elinaika ja ihmisen lihastoiminta ovat arvokkaita sinänsä.
Koska siis poliitikot eivät voi sallia ihmisen elinajalle ja ihmisen lihaksistolle mitään itseisarvoa, niin silloin poliitikot itse asiassa julistavat, ettei ihmisestä ole mitään arvoa rahasysteemille, jos systeemi ei arvotta ihmisen elinaikaa ja lihastoimintaa rahassa ja vain rahalla.
Millään asialla ei ole samaan aikaan kahta arvoa. Joko asia on arvokas itsessään, tai sitten se on arvokas vain rahassa mitattuna. Sinä et ole rehellinen, jos Sinä väität tuntevasi oman itseisarvosi silloin, kun väität tuntevasi oman rahallisen arvosi. Sinulla on itseisarvoa vain silloin, kun Sinä et ajattele olevasi rahallisesti arvokas. Sinä voit ajatella olevasi itsessäsi arvokas vain silloin, kun Sinä teet työsi täysin ilmaiseksi.
Asioiden itseisarvo ja rahallinen arvo eivät ole missään muualla kuin ihmisen päässä. Jos siis joku arvottaa aikansa tai työnsä rahalla, silloin Hänen päässään ei ole samaan aikaan ihmisarvoa. Ihminen voi tuntea oman itseisarvonsa vain silloin, kun ihminen ei myy työtään tai elinaikaansa, vaan käyttää sitä itsensä hyväksi. Kun siis Sinä rakentaisit itse oman pesäsi miettimättä sen rahallista arvoa, niin silloin poliitikotkin joutuisivat kohtaamaan elämän ankarat realiteetit, kuten ihmisen itseisarvon.
Nyt on täysin selvää, että poliitikot eivät tunne omaa itseisarvoaan, koska He julistavat, että He eivät ole päteviä, jos He eivät saa minimipalkkaa. Ja jos ihminen ei tunne omaa itseisarvoaan, niin silloin Hän ei tunne myöskään omaa itseään. Ja jos ihminen ei tunne omaa itseään, niin silloin Hän ei oikeastaan tiedä ihmisestä yhtikäs mitään.
Koska siis poliitikoilta puuttuu täydellisesti oma itsetuntemus, niin silloin He eivät pysty sanomaan, miten ihmisten pitäisi toimia, jotta kaikilla ihmisillä olisi hyvä elämä. Poliitikot eivät pysty suunnittelemaan oikeaa systeemiä ihmistä varten, koska He eivät edes tiedä niin yksinkertaista asiaa kuin miten ihminen toimii silloin, kun ihminen toimii itseisarvoisesti.
Poliitikot tietävät vain sen, miten systeemi toimii silloin, kun ihmisen työ on palkkatyötä. Poliitikoille systeemin oikea toiminta on ehdoitta tärkeämpi ja arvokkaampi juttu kuin ihmisten oikea toiminta.
Poliitikot tuntevat rahasysteemin paremmin kuin ihmisen. Koska siis poliitikot ovat systeemin asiantuntijoita, niin tietysti silloin He haluavat pakottaa ihmiset rahasysteemiä varten. Koska jos poliitikot olisivat ihmistuntijoita, niin silloin poliitikot suunnittelisivat systeemin ihmistä varten. Jos systeemi olisi ihmisiä varten, niin silloin systeemin hallitsijat arvostaisivat ihmisen itseisarvoa, mutta kun ihmiset nähdään vain rahassa, niin silloin ihmiset ovat vain systeemiä varten.
Kun systeemin hallitsijat arvostaisivat ihmistä itseään ilman rahaa, niin silloin tuollaiset johtajat antaisivat ihmisten toteuttaa itseään ilman rahaa, koska tuollaiset johtajat itsekin olisivat huomanneet, miten hieno elämä Heillä on, kun He saavat toteuttaa itseään määrittelemättä mitään hintaa omalle toiminnalleen.
Tässä systemissä poliitikot eivät voi olla ihmistuntijoita yksinkertaisesti siksi, koska poliitikot määrittävät oman ihmisyytensä systeemille pelkästään rahassa. Ja koska poliitikot ovat määritelleet oman systeemiarvonsa rahassa, niin Heidän on täysin pakko määritellä kaikille ihmisille rahallinen arvo. Tästä syystä poliitikot etsivät hysteerisesti aineettomia arvoja, jotta He saisivat ihmiset tekemään mitä tahansa palkkatyötä. Työn arvolla planeetalle ei ole mitään väliä, koska ihmisellä on arvoa systeemille vain silloin, kun Hän tekee mitä tahansa rahallisesti määriteltyä työtä.
Poliitikot todistavat ihmisen olevan vain systeemi varten, jos poliitikot eivät salli ihmisten elää, olla ja liikkua ilman rahaa. Vain käytäntö, eli elämnä osoittaa todeksi ihmisen arvot. Jos siis ihmiset eivät saa itse rakentaa itselleen omaa pesää, niin se ei voi johtua mistään muusta arvosta kuin siitä, että ihmisen arvo on vain rahallinen arvo.
Poliitikoiden on täysin mahdotonta enää esittää tietämätöntä arvojen todellisuudesta, koska jos vain ihmisillä olisi itseisarvoa poliitikoille, niin silloin mikään laki ei estäisi ihmisiä rakentamasta itse omaa pesää ilman mitään rahaa.
Nyt poliitikoilla on koko lakisysteemi sitä varten, että ihmiset eivät saa rakentaa itse omaa pesää, joten poliitikoilla on laki siitä, että ihmisillä ei ole mitään itseisarvoa. Poliitikot näkevät ihmiset vain rikkaiden karjana. Ja rikkaiden karja saa tehdä mitä muuta tahansa, mutta mitään itseisarvoista --ilmaista-- työtä ihmisille ei voida sallia.
On se vaan kumma, miten poliitikot ajattelevat ajan niukkuuden olevan ajan laadun takeena. Mutta kun tulee puhe rahan laadusta, niin sitä laatua varten rahaa pitääkin olla määrättömästi? Mutta hei! Eihän poliitikoilla olekaan rahaa kvantitatiivisesti, koska Heillä on jatkuvasti pulaa rahasta.
Saimme kuin saimmekin pelastettua poliitikot saman periaatteen suojaan, koska nyt huomattiin, että poliitikoiden kokema rahan niukkuus saa Heidät jatkuvasti vaatimaan lisää ja lisää rahaa, jotta se olisi Heille laadukkaan elämän ensimmäinen tae ja viimeinen kulmakivi.
Poliitikot siis käyttäytyvät rahan suhteen samalla arvokkuudella, miten He kohtelevat laatuaikaansakin, ja se on jo jotain se. Täten poliitikot todellakin ovat tasa-arvoisia, koska He kohtelevat sekä omaa elinaikaansa että omia lihaksiaan yhtä halveksivasti. Sillä se ei voi olla kovinkaan imartelevaa poliitikoiden elämälle päästä tästä elämästä lävitse tuntematta mitään mielenkiintoa omaa itseisarvoaan kohtaan.
Miten poliitikot voisivatkaan tuntea ihmisen arvon, jos Heille edes tasa-arvo ole mikään itseisarvo, vaan vain lailliseen tasa-arvoon pyrkimisen kohde? Jos nimittäin poliitikot tuntisivat tasa-arvon omana itseisarvonaan, silloin mikään laki ei voisi olla itseisarvoisen tasa-arvon yläpuolelle julistamassa, miten ihmisten tulee elää, jotta rahasysteemi voisi pyrkiä lailliseen tasa-arvoon.
Ihmisen laatu ei voi toteutua, jos poliitikot käyttävät ihmisiä vain rahan tuottamiseen. Laatu ja rajoitettu kvantitatiivisuus ovat ns. ekslusiivisia, toisensa poissulkevia. Ajalla ei ole laatua, jos aika pitää määritellä laatuajaksi kahden kiireen väliseksi mielettömäksi hetkeksi. Eikä rahakaan ole minkään arvoista, jos ihmiset joutuvat jatkuvasti tekemään työtään vain minimipalkalla. Ihmiset eivät voi olla laadukkaita, jos ihmisillä ei ole itseisarvoista tasa-arvoa. Tasa-arvoon pyrkivä lakisysteemi todistaa itseisarvoisesti, ettei ihmisillä ole minkäänlaista itseisarvoa, koska tuo lakisysteemi sinänsä arvottaa ihmiset vain rahassa.
Miten muka poliitikko voi olla tasa-arvoinen, jos kerta poliitikon elinaika on (rahallisesti) arvokkaampi kuin köyhän elämä? Siinäkö on todellakin poliitikon arvo, kun poliitikko tulee maksamaan ainakin miljoona kertaa enemmän systeemille kuin köyhä? Huomasitteko tämän tempun?
Nyt ei kysyttykään poliitikolta, mikä on Hänen arvonsa, vaan nyt asiaa kysyttiin suoraan Mr. Raha TJ. Systeemiltä. Ja vastaukseksi saimme omaksi hämmästykseksi, rakas Poliitikko, että Sinä tulet maksamaan Mr. Systeemille hirvittävästi verrattuna köyhiin? Mitäs nyt sanot? Vai sanotko Sinä, että koska Sinä olet tuo Systeemi, niin tämä tällainen ajattelu ei ole pätevää?
Et ole laadullinen ihminen, jos määrittelet itsesi arvon rajallisella määrällä rahaa. Ja jos et ole laadukas ihminen, et voi silloin olla laadukas ajattelijakaan, koska Sinä myyt systeemille rajallisia ajatuksiasi, etkä suinkaan jaa niitä ilmaiseksi --kuten kati sinenmaa--, koska Sinulla on jatkuvasti niukasti aikaa, joten et vain ehdi ajattelemaan mitään todellista, koska koko vähä aikasi kuluu pelkkien turhuuksien suunnitteluun.
Koska siis Sinä poliitikko et ole laadukas ihminen, silloin Sinä et pysty viettämään laatuaikaakaan. Sillä ihminen voi viettää laatuaikaa vain siten, että Hän toteuttaa itseisarvoisesti itseään. Ja siihenhän Sinä poliitiko et vain pysty, koska Sinä olet säätänyt lait sellaisiksi, ettei ihmisillä ole laillista oikeutta toteuttaa itseään elämän perusasioissa, kuten pesän rakentamisessa.
Asiasta lisää:
Paperi: Rauhan Systeemi, osa I
Paperi: Rauhan Systeemi, osa II
Paperi: Rauhan Systeemi, osa III
Paperi: Rauhan Systeemi, osa IV