00. Esipuhe

Ihmisen logiikan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että Hän käyttää jatkuvasti omaa itseään, johon kuuluu olennaisesti liikkuminen omien aistihavaintojen mukaan. Ihminen ei liiku omien aistihavaintojen mukaan, jos Hän seisoo liikennevaloissa, vaikka risteykseen ei ole tulossa muista suunnista ketään, tai jos Hän ei uskalla mennä risteykseen, jonka liikenne muuten on vain niin hiljaista, että jos se olisi ollut yhtä hiljaista silloin, kun päättäjillä oli varaa juuri niihin liikennevaloihin, sillä silloin ne liikennevalot olisi rakennettu johonkin vilkkaampaan risteykseen, koska liikennevaloja ei millonkaan laiteta ohjaamaan hiljaista liikennettä, sillä se ei ole loogista.

Liikennevaloilta puuttuu siis täysin logiikka hiljaista liikennettä varten, eikä edes ns. älykkäät ja kalliimmat liikennevalot voi omata logiikkaa hoitamaan harvakseltaan soljuvaa liikennettä, koska niitä liikennevaloja ei edes oltaisi laitettu siihen risteykseen, jos siinä olisi ollut yhtä hiljainen liikenne myös silloin, kun poliitikoilla oli varaa juuri niihin liikennevaloihin.
Kun siis joku liikenneasiantuntija lukee tätä, niin Hänen on hyvä ymmärtää, että liikennevalojen logiikkaan pitää ottaa mukaan myös se päätöksentekovaihe, jolloin päätettiin liikennevalojen rakentamisesta johonkin vilkkaaseen risteykseen, koska niihin oli juuri silloin varaakin. On täysin epäloogista perustella liikennevalojen tarpeellisuutta hiljaista liikennettä varten sillä, että niihin on ympätty mukaan tunnistintekniikkaa, joka huomaa lähestyvät autot. Ei se tarpeellisuus voi syntyä enää tekniikkaa kehittämällä, koska liikennevalojen tarpeellisuus määritellään jo siinä vaiheessa, kun on saatu määräraha liikennevalojen rakentamiseksi sellaiseen risteykseen, missä on vilkkain liikenne ilman valo-ohjausta. Tuossa on se ainoa tarpeellisuus, jolla liikennevaloja perustellaan, eikä näin ollen se osoita muuta kuin tyhmyyttä, jos perustelee liikennevalojen tarpeellisuutta sillä, että niihin on lisätty enemmän hilavitkuttimia.

On siis täysin hyödytöntä vaatia ihmisiä noudattamaan liikennevaloja hiljaisinakin aikoina vain siksi, koska ne kerta ovat siihen risteykseen rakennettu. Sillä kaikkien liikennevalojen ainoa logiikka voi olla vain vilkkaan liikenteen ohjaamisessa, joten niillä ei kertakaikkiaan voi ohjata liikennettä, joka soljuisi muutenkin, kuten me täysin hyvin tiedetään tämä valottomista risteyksistä, jotka ovat jäänet valoja paitsi juuri siksi, koska liikenne soljuu niissä muutoinkin.

Kun liikenne soljuu ilman liikennevaloja, silloin liikennevalot eivät tuo mitään lisähyvää liikenteeseen, sillä jos liikennevalot automaattisesti olisivat vain hyviä, niin silloin liikennevalot pitäisi rakentaa kaikkiin risteyksiin. Eikä siinä vielä kaikki. Jos siis liikennevalot olisivat pelkästään hyviä tieliikenteessä, silloin niiden hyvyys ei katoaisi myöskään siinä, kun ihmisiä ohjailtaisiin valojen mukaan myös jalkakäytävillä, toreilla, tavarataloissa, ja jopa kodeissa.

Ihminen ei siis toimi loogisesti, jos Hän käyttää esimerkiksi aineita tai meditaatiota, jotta kestäisi kipua paremmin, koska tuo tuollainen tarkoittaa sitä, että ihminen toimii tahallaan aisteja vastaan. Eli epäloogiselle ihmiselle Hänen aistinsa ovat Hänen vihollisia, joita pitää kontrolloida.
Kun taasen looginen ihminen tekee täysin päin vastoin; looginen ihminen antaa omien aistiensa kontrolloida ympäristöään, jottei Hänelle tapahdu mitään pahaa, ja juuri siksi Hän onkin looginen ihminen, koska pitää aisteja ja niiden luonnollista toimintaa ystävänään, joihin voi aina luottaa. Looginen ihminen ei luovuta omaa aisteihinsa perustuvaa loogisuuttaan kellekään, eikä edes liikennevalot voi milloinkaan omata niin korkeaa loogisuutta ja huomiokykyä, jotka loogisella ihmisellä on luonnostaan.

Liikennevaloinsinöörit saavat toki kehitellä liikennevaloista yhä teknisempiä, ja laittaa tien pintaan yhä lisää ja lisää antureita, mutta milloinkaan He eivät voi ympätä tiehen ihmisyyttä, eli milloinkaan itse tie ei voi muuttua inhimilliseksi, joka olisi samalla tavoin looginen ja huomaavainen kuin vain ihminen voi olla. Koska mitä enemmän insinöörit antavat tielle tekoälyä sitä enemmän He vaativat ihmisiä alistumaan tien vaatimuksiin. Ei siis puhettakaan, että tiestä tulisi ihminen ihmisten joukossa, vaan tieinsinöörien ainoa päämäärä on alistaa ihminen tien toiminnalliseksi osaksi, eli insinöörien mielestä tie ja sen valot eivät toimi oikein, jos ihminen ei toimi liikennevalojen logiikan mukaan.

Sillä insinöörit toimivat heti alusta saakka periaatteella, että ihminen toimii oikein vain silloin, kun Hän toimii liikennevalojen osana. Koska jos insinöörien mielestä ihmisen logiikkana olisi vain aistien mukainen toiminta, silloin He eivät missään tapauksessa vaatisi ihmisiä jättämään aistejaan huomiotta. Ja ihminen on jättänyt aistinsa huomiotta, jos Hän ei mene kadun ylitse, kun katu on vapaa huolimatta punaisista valoista, ja kadun ylitse on silti tarkoitus mennä.
Näin siis ei voi olla puhettakaan, että tien -ja liikennevalojen suunnittelijat vaihtaisivat tarkoitusperiaatteensa jossakin välissä joksikin muuksi, sillä He eivät alkuunkaan vaatisi ihmisiä toimimaan aistejaan vastaan, jos He jo olisivat sitä mieltä, että ihmisellä on vapaus toimia aistiensa mukaan. Ja ihmisen vapaus on vain siinä, kun Hän toimii aistiensa puitteissa. Edellä jo nähtiin, että tuohon ihmisen vapauteen ei kuulu aisteja vastaan toimiminen, joka mainitaan tässä Heitä varten, jotka olisivat heti väittämässä, että punaista päin kävely on synonyymi auton alle kävelyn kanssa.

Poliisikaan ei voi väittää ihmistä epäloogiseksi, joten poliisitkin joutuvat järjettömästi virkansa puolesta väittämään, että se on täysin loogista seisoa hiljaisen liikenteen aikana punaisissa valoissa kuin märkä tumppu pakkasella. Poliisin järkeä ei siis ohjaa logiikka ja omat aistimukset, vaan poliisin 'logiikka' on täysin luonnonvastaista 'virallista logiikkaa', jonka ainoa tarkoitus on pakottaa ihmiset pelon avulla ja rangaistuksen uhalla sulkemaan silmänsä aistien antamalta todelliselta informaatiolta, ja vaatia ihmisiä ottamaan vastaan pelkkää lumeinformaatiota, joka tässä tapauksessa on sitäkin, että poliisit väittävät ihmisen jäävän auton alle, jos He menevät punaisia päin, vaikka missään ei näkyisikään liikkuvia ajoneuvoja. Tuo on kiistatta ihmisten harhauttamista, eli dis-informaation välittämistä.

Jos poliisit edes ajattelisivat, että se on epäloogista totella sokeasti liikennevaloja, niin silloin He eivät totisesti voisi sakottaa ihmisiä punaisia päin kulkemisesta, koska silloin poliisin ajattelu olisi loogista, jossa on otettu huomioon ihmisen kyky toimia aistiensa varassa, jolloin poliisit aivan oikein päättelisivät, ettei se ole oikein väittää ihmistä epäloogiseksi, kun Hän kulkee päin punaisia, koska se ei voi olla sama asia kuin toiseen kulkijaan törmääminen.
Mutta koska poliisi on poliisi virkansa puolesta, silloin poliisin on täysin mahdotonta ajatella inhimillisesti, koska poliisi ajattelee vain virkansa parasta, joka ei ole sama asia kuin ihmisen hyvä. Se ei nyt vain ole inhimillistä väittää, että ihminen tekee rikoksen, kun Hän vain tottelee omia aistejaan, jotka sanovat, että koska autoletka meni juuri ohitse, niin punaisista huolimatta se on nyt turvallista liikkua eteen päin. On äärettömän epäinhimillistä estää ihmisiä toimimasta aistiensa mukaan. Se on äärettömän epäloogista vaatia ihmisiä noudattamaan ulkoisia ohjeita sen sijaan, että He noudattaisivat omia sisäisiä aistimuksellisia neuvoja, joita aistit lähettävät jatkuvasti ihmisen keskushermostolle vain siksi, ettei ihmiselle sattuisi mitään pahaa.

On huomattava, että tällaisen argumentaation yhteydessä poliisit vetävät valttikorttinsa hihasta, eli He väittävät, ettei sillä voiteta aikaa, kun kävellään punaisia päin. Kyse ei olekaan ajan voittamisesta, vaan ihmisen omasta loogisesta liikkeestä, jota ei saa ulkoapäin ohjailla, koska logiikka vaatii jatkuvuuden, jotta se olisi logiikkaa. Ihmisillä pitää olla oikeus itse päättää, milloin He seisahtuvat ja miten nopeaan Heidän tulee kulkea. Ja täten looginen ihminen ei toki kulje autojen eteen, kuten Hän ei kävele jalan muita jalankulkijoita päin. Ei se autokaan ole sen kummempi jalkaliikenteen este kuin puu metsässä; looginen ihminen väistää varmasti yhtä lailla petäjää kuin autoakin, joten ei siinä tarvita yhtään mitään muilta sanomista, miten ihmisen pitää askeleensa asettaa. Ja looginen ihminen jatkaa loogista elämää myös autonratissa.

Ihmisellä on todellista valtaa vain silloin, kun sitä ei käytetä elävien olentojen hallitsemiseksi, sillä todellinen vallan hallitsija tietää, että se nyt on vain tyhmää alistaa elävän olennon aivosto pelkäksi mekanismiksi, jolla ei itsellään saisi olla valtaa omaan itseensä. Itsensä hallitseminen on rakkautta. Ja oman itsensä rakastaminen vaatii, että omia aistihavaintoja on rakastettava, eli itseään rakastava elää omien aistiensa varassa. Siis elää, eikä kuole tai loukkaannu, sillä juuri siinä on rakkaus itseä kohtaan, joka samalla on myös rakkautta kaikkia muita kohtaan.
Muiden hallitseminen on pelkuruutta, jota ei tavata Heillä, jotka tuntevat itsensä henkilökohtaisesti. Elävä olento ei voi milloinkaan käyttäytyä muiden elävien olentojen kesyttäjänä, puhumattakaan, että otus voisi olla elävähenkinen, jos Hän loukkaa ja vahingoittaa muuta elämää.

Valtakin on aitoa valtaa vain silloin, kun se kohdistuu vain omaan itseensä. Muihin kohdistuvana valta on aina mielivaltaa, mielettömyyttä, sillä silloin niiltä muilta on evätty mahdollisuus toimia omana itsenään. On siis täysin järjetöntä uskoa, että kehon ulkoisilla aivoilla voitaisiin hallita kehon tunteita ja toimia kehon aistimusten mukaan! Silti tämä nykyinen yhteiskunta toimii juuri tuolla mielettömällä uskolla, että ihmiset eivät periaatteessa osaa eivätkä pysty hallitsemaan omaa itseään, josta uskosta siis seuraa, että päättäjien on jatkuvasti tehtävä sellaisia päätöksiä, jotka toteuttavat käytännössä tuon uskon, jotta päättäjät voisivat uskoa olevansa asiassaan oikeassa.

Ihminen voi tuntea itsensä vain, kun Hän ei laadi muille minkäänlaisia käyttäytymissääntöjä. Lakien laatiminen on aina muiden kivittämistä kuoliaiksi; muiden käsittämistä hengettöminä mekanismeina. Ja vain kuolleet voivat toimia niin, että pitävät muita ihmisiä mekanismeina. Lainsäätäjät (poliitikot, rikkaat, papit jms) ovat siis henkisesti kuolleita, täysin sairaita, jotka eivät elävää elämää tunne itsessään, eivätkä salli kenenkään muunkaan tuntea elävää elämää, koska jos lainsäätäjät sallisivat ihmisten olevan eläviä itsenäisiä prosesseja, silloin He eivät voisi toimia Heitä kohtaan lakien säätäjinä, eivätkä He millään tavoin pelottelisi, että ihminen joutuu auton alle, jos Hän kävelee omien aistiensa varassa.

Uskonnollisen ajattelun selvin tuntomerkki onkin juuri siinä, että se syöttää muille pelkkää puppua, informaation pukuun puettua lumeinformaatiota. Lakiin uskovat tunnetaan lakiuskonnon uskoviksi juuri siksi, koska He väittävät, että ihminen loukkaa itsensä, tai jopa kävelee autojen alle, jos Hän käyttää omaa huomiokykyään. Eittämättä tuossa on kyse vain disinformaatiosta, sillä jokainen selväjärkinen tajuaa, miten mieletöntä se on väittää kadun toiselle puolen haluavan ihmisen päätyvän auton alle, kun Hän katselee ympärillään, tuleeko autoja. Poliitikkojen logiikka perustuu siis kiistattomasti lumeinformaation tuottamiseen; että poliitikkojen on jatkuvasti keksittävä yhä uusia ja uusia ideoita, joilla huomiokyvyttömät ihmiset voivat joutua onnettomuuksiin.

Uskonnot tunnetaan siitä, että ne pitävät uskovaisiaan pelon otteessa, eli uskontojen papit pelottelevat uskoviaan, jotta He eivät alkaisi itse ajattelemaan asioita. Täten myös lakiuskonnon papit, eli poliitikot pelottelevat jatkuvasti ihmisiä, jotta ihmiset saataisiin pysymään uskossa sokeaan ja kaikin puolin aistittomaan ja tunnottamaan lakiin. Ja on todella huomionarvoista, miten poliitikot väittävät täysin elottoman lain tuomitsevan jokaisen lainrikkojan, eli poliitikot väittävät, että laki on rikki, mutta siitä huolimatta He eivät vaihda lakia ehjään, vaan tuomitsevat ihmisiä lailla, joka joutaisi välittömästi hajotettavaksi, jos joku järkevä ihminen saisi sen käsiinsä.

Joka Teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisen kiven; joka teistä elää täysin tervettä elämää, se säätäköön ensimmäisenä kypäräpakon, liikennevalot, verotuksen, turvavyöpakon, työsuojelulait, perustuslain,... Sillä vain täysin terveellistä elämää elävillä voisi olla oikeus paapoa muita. Tervehenkinen ihminen ei kuitenkaan milloinkaan voi toimia lakien säätäjinä, sillä elämä on terveellistä vain, kun se on täysin ilmaista. Lainsäätäjien on täysin mahdotonta antaa ihmisten asua ilmaiseksi, koska silloin lainsäätäjät kuolisivat nälkään, sillä lainsäätäjä ei milloinkaan voi olla terve ihminen, sillä lainsäätäjät loukkaantuvat lakinsa puolesta, kuten uskovat vihastuvat Jumalan puolesta, jotta uskovainen voisi uskoa olevansa oikeassa. Lainsäätäjät ovat siis jo valmiiksi loukkaantuneita ja kovasti närkästyneitä lain puolesta, sillä muutoin lainsäätäjät voisivatkin vaatia ihmisiltä itseltään hieman vastuuta omasta elämästään.

Lakiuskovien pelko lain rikkoutumisesti on psykologisesti ja reaalisesti ottaen samaa pelkoa kuin pelko Jumalan vihasta uskonnon opin rikkojaa kohtaan. Lakia voidaan rikkoa vain sellaisessa systeemissä missä on uskoa lain kaikkivoipaisuudesta, kuten Jumalaa vastaan voidaan rikkoa vain sellaisissa uskonnoissa, missä Kaikkivaltias Jumala ei ole muuta kuin ylimielisten ja omahyväisten uskovien jumalankuva, eikä mikään oikea Jumala, joka olisi kaiken loukkaamisen yläpuolella. Ne ovat siis lakiuskovat, jotka väittävät, että lakia voidaan rikkoa myös silloin, kun kukaan ei ole tehnyt kellekään elävälle yhtään mitään pahaa, joka on siis samanlainen syytös ihmistä vastaan, minkä uskovat tekevät, kun väittävät Jumalan olevan niin vihainen, jos ihminen ei usko helvettiin, että Hän heittää tuollaiset epäuskoiset ilman muuta helvettiin.

Poliitikot väittävät kaikessa lakiuskovaisuudessaan, että ihmisiä varten pitää jatkuvasti säätää lakeja, koska muutoin ihmiset joutuisivat poliitikkojen mielestä hunningolle, eli helvettiin uskovien uskon mukaan, jos uskovat eivät kaikesta sielustaan tukisi lainsäätäjiä. Taitaa olla vain niin, että kaiken tuon ihmisten holhoamisen takana on usko oman opin ylivertaisuuteen, jonka tulee uskovien mielestä näkyä maallisena rikkautena, jotta oppiinsa uskovat voisivat edelleen uskoa oppiinsa. Sillä kaikki maalliset opit vaativat itselleen maallista hyvää, jotta uskovat voisivat uskoa, että Heidän oppinsa on paras ja ainoa oikea oppi, koska Heillä on eniten maallista rikkautta. Joten kaiken maailman uskovaiset käyttävät surutta hyväkseen ihmisten kaipuuta hengelliseen auktoriteettiin, jolla uskotaan olevan korkein mahdollinen totuus.

Poliitikot siis säätävät ihmisille lakeja vain siksi, koska muutoin He joutuisivat julkisen vallan käyttäjinä opastamaan ihmisiä yhä suurempaan omatoimisuuteen. Jos ihmisistä tulisi omatoimisempia, silloin tietysti poliitikot eivät voisi holhota Heitä, eikä silloin rahavirrat nousisi köyhiltä rikkaille, joten poliitikoiden ainoa mahdollisuus on jatkuvasti toimia perustuslakia vastaan, jotta He voisivat käyttää kansaa härkisti omien itsekkäiden etujensa ajamiseen.

Lainsäädäntä kaikessaan --siis myös liikennelainsäädäntä-- on vain rikkaiden rikkauskoneen --valtion-- yksityinen viritinosa, jolla rikkaat säätävät valtion tuottamaan maksimaalinen määrä rahassa mitattavaa hyvää itselleen. Ja se tapahtuu lumeinformaation levittämiselle, eli jatkuvasti kuvitellaan miten monella eri tapaa huomiokykyään käyttämätön ihminen voi joutua onnettomuuksiin. Tuon tuollaisen pupun levittämiseen sopii älyttömän hyvin se, että puhutaan huomaavaisista tupakoitsijoista, joiden ainoa huomaavaisuus näyttää olevan oman huomiokyvyn täydellinen huomioimottomuus, ja huomaavaisista autoilijoista, joiden huomaavaisuuden sanotaan olevan liikennesääntöjen orjallisessa noudattamisessa. Jms.