LAPSIEN VELVOLLISUUKSIEN JULISTUS

TOTUUS LAPSEUTTAA

OIKEUKSITTA SYNTYNEET
TYPERYYTEEN TUOMITUT
VASTUUTTOMUUS VASTUUTTOMISTA
VASTUULLINEN ELÄMÄ OPETTAA
LAILLISUUS AIHEUTTAA LAITTOMUUDEN
OPILLISUUS ON SAATANASTA
SUUREMPI KUIN PAAVALI
YLEINEN OPPI LASTENTARHALAPSISTA
YLEINEN OPPI KÖYHISTÄ LAPSISTA


kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa.
16. ja 22.--24. marraskuuta v. 2003


Oikeuksien käytännön toteutus johtaa aina pahuuteen. Tämä on selvää, koska oikeuksien jakaminen on aina pahuutta. Sillä joku voi jakaa oikeuksia muille vain siksi, että Hän voi itse kuvitella olevansa muiden yläpuolella. Oikeuksien jakavat todella kuvittelevat, että se on rahallisesti arvokasta rustata ja jakaa oikeuksia. Oikeuksien jakavat oikeuttavat oman rahallisen arvonsa sillä, että He ovat parempia kuin muut, koska He sentään jakavat oikeuksia oikeuksittomille. Oikeuksien jakajille ei siis tule mielenkään se, miten mieletöntä on kuvitella ensin muut oikeudettomiksi, jotta sitten voi elättää itsensä oikeuksien jakajana.

Oikeuksien jakajat puhuvat aina oikeuksien kohteiden päiden ylitse. Mutta se on varmaa, että esimerkiksi lapset eivät ymmärrä lasten oikeuksia sellaisina oikeuksina, joina ne on annettu, vaan lapsien oikeudet lapsissa toteutuvat arkielämässä vain oikeutena pahuuteen. Lapset eivät kuvittele, että oikeuksilla on annettu lapsille oikeus hyvään ja hyväntekemiseen, vaan arkielämä opettaa, että lapset käsittävät oikeudet vain oikeutena pahan tekemiseen.

Järjellä ei voi tulla sellaiseen tulokseen, että hyvän tekeminen on velvollisuus, kun taasen kaikki muu on oikeutta. Järki sanoo, että jos jollekin on annettu jokin oikeus, niin silloin siinä ei ole annettu oikeutta hyvään, vaan vain pahaan. Pahaan siksi, koska oikeuden antaminen ei koskaan oikeuta ihmistä hyvyyteen. Oikeuden saajat eivät voi kuvitella, että Heillä on oikeus hyvän tekemiseen, sillä hyvä on aina lain yläpuolella ja laista riippumatonta. Hyvä on aina inhimillisyyttä, eikä laki voi oikeuttaa eikä synnyttää inhimillisyyttä. Kun joku on hyvä, niin Hän ei voi olla hyvä siksi, että Hän kuvittelee sen lailliseksi oikeudeksi.

Ei kukaan ihminen voi kuvitella, että Hänellä ei ole luonnostaan oikeuksia. Eivät edes lapset osaa ajatella, että He eivät ole ihmisiä siinä, missä kuka tahansa ihminen. Koska siis lapset eivät omasta mielestään tarvitse oikeuksia, niin jos sitten lapsille opetetaan, että tässä on Teille oikeat oikeudet, niin varmaa, että lapset eivät travitse niitä oikeuksia hyvän tekemiseen, vaan lapsilkle oikeuksien antaminen on samaa, jos sanoisi lapsille, että tehkää vain pahaa, eikä Teitä ei siitä millään tavoin rangaista.

Kun siis systeemi opettaa lapsille lasten oikeuksia, niin lapset eivät voi ymmärtää sellaista, että Heidät on suljettu lasten oikeuksien ulkopuolelle; että vanhemmat toteuttavat lapsille lasten oikeudet. Aikuisten on mahdotonta puhua lasten oikeuksista siten, etteivätkö lapset ala itse ajattelemaan, mitä ne lasten oikeudet oikein ovat, joita Heillä ei muka luonnostaan ole.

Lapsille ei siis tule mieleenkään, että oikeuksilla annettaisiin lapsille oikeus hyvään elämään, koska lapset luonnostaan haluavat vain hyvää itselleen. Niinpä lapset eivät voi mitään muuta kuin käsittää lasten oikeudet oikeutena tehdä pahaa. Koska lapsilla on luonnostaan kykyä hyvään. Jopa lapset tajuavat, miten typerää se olisi antaa oikeutta hyvään.


TYPERYYTEEN TUOMITUT

Aikuiset saavat toki opettaa lapsille, että lapset saavat tehdä vastuuttomia tekoja. Ja kun sitten lapset ovat oppineet, että Heillä on oikeus tehdä vastuuttomia tekoja, niin tuota lasten oppineisuutta ns. aikuiset pitävät sen todisteena, että alle viisitoistavuotiaat ihmiset eivät vielä tajua tekojensa seurauksia.

Ensin on siis laki, joka sanoo, että sen ja sen ikäistä lasta ei rikosoikeus koske. Ja sitten on lapsia, joiden oikeustaju on niin täydellistä, että He tajuavat heti, mitä laki Heille opettaa. Jos lapsilla ei olisi täydellistä kykyä ymmärrykseen, niin miten silloin lapset voisivat ymmärtää, mitä laki tarkoittaa? Koska siis lapsilla on täydellinen ymmärrys, silloin Heillä on myös täydellinen vastuuntunto, ja kyky ymmärtää tekojensa seuraukset.

Nyt siis huomataan, että ne ovat nuo lainsäätäjät, jotka eivät ymmärrä lakien seurauksia, joten itseasiassa ne ovatkin lainsäätäjät, jotka ovat vastuuttomia. Sillä pitää todellakin olla sokea, jos ei ymmärrä sitä, että kun lapsia opettetaan laillisuuteen, silloin lasta ei voida samaan aikaan opettaa vastuullisuuteen.
Laillisuus ja vastuullisuus ovat toisensa poissulkevia. Vastuun tunne ei koskaan synny lain kunnioituksesta, eikä vastuullinen ihminen tarvitse lakia sanomaan, miten ihmisen tulee käyttäytyä.

Aikuisten luomat lait siis julistavat jokaiselle lapselle, että Heillä on oikeus pahan tekemiseen, eli vastuuttomuuteen, koska aikuisten luoma laki sanoo, että alle viisitoista vuotiaat lapset eivät vielä ymmärrä tekojensa seurauksia. Miten kummassa luonto voi totella lainsäätäjiä?

Luonto ei tottelekaan lakia. Vaikka laki vapauttaisikin lapset rikosoikeudellisesta vastuusta, niin luonto ei taatusti tunne pienintäkään armoa sellaisia ihmisiä, kohtaan jotka tekevät tahallaan muille pahaa. Luonto ei tunne mitään ikärajaa vastuun tuntemiseen, joten olkoon ihminen miten nuori tahansa, niin jos Hän tekee muille tahallaan pahaa, silloin luonto tuomitsee tuollaisen ihmisen jo sen teon ajattelusta ehdottomaan typeryyteen.

Luonto ei armahda ketään typeryyteen tuomittua, jollei ihminen itse armahda itseään, ja ala käyttäytymään kunnioittavasti kaikkea elämää kohtaan. Lapsi, joka tekee muille pahaa, tai muutoin tuhoaa ympäristöään, on tuomittu ehdottomaan typeryyteen täsmälleen niin pitkäksi aikaa, kunnes Hän osaa antaa anteeksi kaikille ihmisille. Iällä ei siis ole mitään tekemistä vastuuntunnon kanssa, kuten luonto ei kunnioita mitään ikärajaa ymmärryksenkään kohdalla.

Vastuuttomat poliitikot pystyvät luonnostaan luomaan erittäin helposti vastuuttomia lakeja, joiden toteutumista He täysin vastuuttomasti vaativat muilta. Poliitikot eivät siis koskaan ole vielä vapautuneet luonnon antamasta typeryystuomiosta, koska poliitikot jatkuvasti opettavat ihmisiä vastuuttomuuteen.

Luonto ei koskaan tuomitse ketään ehdollisesti typeryyteen, vaan luonto antaa aina ehdottoman tuomion. Luonto ei myöskään koskaan anna määräaikaisia typeryystuomioita, vaan jos ihminen on tuomittu typeryyteen, niin silloin ihminen ei pääse takaisin järjen vapauteen ennen kuin on maksanut viimeisenkin centin.

Kuten kuolema ei ole mikään ansio ihmiselle, jolla Hän pääsisi suoraan Paratiisiin, niin myöskään lainoppineisuus ei ole minkäänlainen ansio, jolla ihminen mukamas vapautuu siitä ehdottomasta typeryydestä, johon Hänet on voitu tuomita, jos Hän ei tottele omaa järkeään. Kun siis ihminen pääsee valtio-opilliseen, tai opiskelemaan lakia, tai jos Hänet muutoin vain valitaan poliitikoksi, niin lainoppineisuus, eikä poliitikkous ole mikään semmoinen ansio, joka vapauttaisi ihmisen typeryydestä.


VASTUUTTOMUUS VASTUUTTOMISTA

Lakiuskovat kuvittelevat, että ihmisen oma järki ei riitä mihinkään, joten tätä perustettu lakiuskovat käyttävät aina, kun He perustelevat, miksi ihmisten pitää totella lakia. Lainoppineisuus on pikemmin kiistaton todiste siitä, että ihminen ei käytä omaa järkeään. Poliitikot eivät pysty edes periaatteessa opettamaan lapsille velvollisuuksia, koska poliitikot itse vielä kärsivät omaa typeryystuomiotaan, jonka He saivat, kun alkoivat syleilemään opillisuutta.

Poliitikoiden mielestä lapsille ei saa opettaa vastuuta ennen kuin lapsi on täyttänyt viisitoista. Koska jos lapsille opetettaisiin vastuullisuutta, silloin poliitikoiden ei tarvitsisi säätää rikosoikeudellisia (ala)ikärajoja. Ja jos siis poliitikoiden työmäärä vähenisi sitä mukaa, kun ihmiset oppisivat vastuullisiksi, silloin tietysti poliitikot eivät voisi pudota jatkuvasti palkkakuoppiinkaan. Puhumattakaan, että poliitikoiden pitäisi jatkuvasti paisuttaa hallintoa. Eduskunnan lisärakennus on kiistaton todisten lainkäytön pahuudesta.

Poliitikoiden on täysin mahdotonta opettaa lapsille vastuullisuutta, koska poliitikoiden säätämän lain mukaan alaikäiset lapset eivät pysty vastuullisuuteen omista teoistaan. Sillä juuri noinhan laki opettaa, että lapset eivät voi lainsäätäjien mukaan tajuta tekojensa seurauksia. Koska jos poliitikot uskoisivat, että lapset tajuavat tekojensa seuraukset, silloin poliitikot eivät säätäisi ikärajoja.
Huomatkaa, että lapset tietävät, että Heidän pahanteostaan ei seuraa alaikäisille mitään rangaistusta, joten on täysin typerää väittää, että lapset eivät ymmärrä tekojensa seurauksia.

Tästä siis nähdään, että poliitikot eivät opeta lapsille vastuullisuutta, koska poliitikot opettavat lapsille lakia siitä, miten vastuuttomia lapset ovat viidenteentoista ikävuoteensa asti. Lasten tuleekin näyttää lainsäätäjille vastuuttomuutta, koska lainsäätäjät nimenomaa vaativat lapsilta vastuuttomuutta. Ilman lakia kukaan ei vaatisi lapsia vastuuttomuuteen, joten ilman lakia yksikään lapsi ei voisi näyttää lainsäätäjille pitkää nenää.

Poliitikoiden mukaan siis alle viisitoistavuotiaille pitää opettaa, että He saavat tehdä rikoksia, eikä Heitä tuomita. Ja kun sitten lapset ovat oppineet ikärajalainoppineiksi, eli vastuuttomiksi, niin vasta sitten poliitikot alkavat opettamaan nuorille vastuuta.

Mitenkähän tuon asian laita lienee: Oppivatko vastuuttomuuteen opetetut niin vain helpolla vastuuta omasta elämästään kuin jos lapsia jo pienestä pitäen kasvatettaisiin vastuullisiksi ihmisiksi?
Taitaa asian laita siis olla niin, että lakiuskovaiset poliitikot eivät voi, eivät pysty eivätkä halua opettaa vastuullisuutta, sillä lakiuskoville laillisuus on vastuullisuuden korviketta, ja koska vastuullisille ihmisille ei tarvitse säätää lakeja.

Vain vastuulliset ihmiset pystyvät opettamaan vastuullisuutta, koska vastuulliset ihmiset eivät opeta lainkuuliaisuutta. Vastuulliset ihmiset eivät luo keinotekoisia ikärajoja, joita luonnon mukamas pitäisi noudattaa. Luonto on antanut kaikille ihmisille (siis lapsillekin) ehdottoman oikeuden omaan järkeen. Vastuullisuus edellyttää ehdotonta oman järjen käyttämistä.

Jos lapselle annetaan kokemus siitä, ettei Hänen tarvitse välittää oman järjen äänestä, silloin hyväntahtoiset aikuiset ovat kaikessa typeryydessään tuominneet lapset määräämättömäksi ajaksi typeryyteen. Aikuiset luulevat, että jos vain lasta ei rangaista, silloin lapsi on vapaa, mutta mihin silloin lapsi on vapautettu? Vastuuttomuuteen ja typeryyteen.

Mutta se on taasen poliitikoiden etu, että ihmiset eivät opi vastuullisiksi, koska muutoinhan poliitikot joutuisivat etsimään muita hommia.


VASTUULLINEN ELÄMÄ OPETTAA

Kun ihminen on vastuullinen, silloin jokainen näkee Hänen elämästään, mitä vastuullisuus on. Vastuullinen ihminen ei tee mitään sellaista, josta Hän joutuisi vastuuseen. Vastuuseen joutuvat vain sellaiset, jotka tekevät vastuuttomia tekoja. Vastuullinen ihminen ei taasen tee mitään vastuutonta, vaan Hän delegoi vastuullisuuden kaikille muillekin.

Vastuullinen ihminen ei opeta lapsille, että He saavat johonkin ikärajaan asti tehdä pahaa muille, ja Heitä ei siitä tuomita. Sillä vastuullinen ihminen tietää, että vaikka laki ei tuomitsisikaan vastuuttomia lapsia, niin luonto ei voi jättää mitään tekoa huomiotta, vaan ihminen tuomitaan jokaisesta ajatuksestaankin.

Vastuuttomat tietysti eivät näe vastuullista elämää, koska vastuuttomat kuvittelevat, että vastuullisuus voidaan aktivoida vasta sitten, kun on ensin tehty jotain vastuutonta. Tästä syystä vastuuttomat puhuvat aina mielellään vastuun ottamisesta, koska jos He eläisivät vastuullista elämää, silloin He eivät voisi ottaa vastuuta mistään.

Poliitikot siis todistetaan vastuun ottajinakin vastuuttomiksi. Sillä jos lapsille opetetaan, että He voivat tehdä typeriä tekoja, kunhan vain ottavat sitten niistä vastuun, niin tuo on päivän selvää vastuutonta elämää. Vastuunottaminen siis opettaa, että ihmisillä on oikeus tehdä typeriä tekoja, kunhan He sitten vain ottavat vastuun teoistaan.

Mutta millä tavoin vastuun ottaja voi ottaa vastuun toiselle aiheutetusta vahingosta? Miten vastuunottaminen voi tehdä vastuuttoman teon vastuulliseksi teoksi? Tai miten kummassa vastuun ottaminen parantaa toiselle aiheutetun ruumiin vamman, tai mitätöi tuhotyön aiheuttaman tuhon?
Vaikka on itsestään selvää, ettei vastuunottaja voi mitenkään kantaa tekonsa seurauksia, niin silti poliitikot jatkuvasti opettavat, että He ovat vastuullisia, koska He ovat lainoppineita, joten tuo oppineisuus on ikään kuin sen takeena, että poliitikot eivät joudu vastuuseen mistään, ja jos He ottavatkin vastuun, niin sekin vain lisää poliitikoiden rikkauksia. Poliitikot siis ottavat mielellään vastuuta --tekevät vastuuttomia tekojaan--, koska tietävät, että He rikastuvat silläkin tavoin.

Vastuuta ei siis voida nähdä vastuullisesta ihmisestä siksi, koska Hän ei joudu koskaan vastuuseen. Vastuuttomuus siis on ehdoton edellytys sille, että maailmassa on sellainen käsitepari kuin vastuu--vastuuttomuus. Ilman vastuuttomuutta --laillisuutta-- ihmiset eivät edes ajattelisi vastuullisuuttakaan, koska Heiltä puuttuisi silloin vastuuttomat. Se on siis laki, joka saa aikaan synnin, eli laittomuuden.


LAILLISUUS AIHEUTTAA LAITTOMUUDEN

Lapset ja nuoret eivät voisi kasvaa kieroon laittomassa yhteiskunnassa. Sillä yllä olevakin on sen todisteena, että laki saa lapset tekemään tahallaan pahaa, koska laki sanoo, että He saavat tehdä sen ilman, että se aiheuttaa lapsen älylliseen kehityksen mitään haittavaikutuksia. Laki ei nimittäin koskaan voi sanoa, miten ihmisen hermoston pitää reagoida ihmisen omaan ajatteluun.

Ihmisen hermosto ei voi olla reagoimatta joka ikiseen ajatukseen, mitä ihminen ajattelee. Ihmisen hermoston reagointiin laki ei koskaan voi vaikuttaa positiivisesti. Ihmisen hermosto voi reagoida lain hengen mukaisesti vain ihmisen luonnolliseen käyttäytymiseen, inhimillisyyteen. Inhimillisyys ei taasen edellytä lakia, vaan vain oman järjen käyttöä.

Silti ihmisen hermosto reagoi varmasti oikein ihmisen jokaiseen tahtomukseen ja ajatukseen. Ihmisen jokainen ajatus tekee hermostoon ajatusta vastaavan muutoksen, joka on assosioitu kiinteällä linkillä ihmisen haluun. Jos ihminen tekee tahallaan pahaa muille, niin siitä jää täysin varmasti merkintä ihmisen hermotsoon. Ja seuraavalla kerralla ihmisen on entistäkin helpompi toimia väärin. Hermoston opettaminen vääryyteen on lakiuskovaisuutta parhaimmillaan. Vain riippuvuuksista vapaa hermosto on todella vapaa.

Rikolliset tietävät varmasti, mitä laki sanoo Heidän ajatuksistaan, mutta koska Heidän lakiin sidotut ajatuksensa on linkitetty Heidän haluihinsa, niin He eivät voi vapautua typeryydestään, jolleivat He itse halua toisin. Lakiuskovaisuus vähentää ehdoitta ihmisen älyllistä kyvykkyyttä. Sillä ihmisen älyllisyys voi kasvaa vain siten, että Hän toimii inhimillisesti katsoen oikein ilman lakia, puhtaasti omien aistien antamaan informaation mukaan.

Ihmisen aistit eivät voi johdattaa ihmistä harhaan. Ihmisen aistit on tarkoitettu ihmisen parhaaksi. Ihmisen paras ei ole siinä, että ihminen joutuu häpeämään tekojaan, tai ihminen saa kipuja kehoonsa, tai että ihminen ei saa kulkea tyhjän kadun ylitse silloin, kun huvittaa.


OPILLISUUS ON SAATANASTA

Se on laki --opillisuus ylipäätään--, joka saa ihmiset tekemään pahaa, toimimaan lain henkeä vastaan. Kaikki ihmiset eivät tietystikään toimi lakia vastaan, mutta se ei ole lain ansiota, vaan suurin osa ihmistä suhtautuu luonnostaan muihin järjellisesti. Ei ainoastaan joku tai jotkin lait saa ihmisiä käyttäytymään lakia vastaan, vaan kaikki lait provosoivat ihmisiä toimimaan ns. laittomasti.

Ihmiset voivat näennäisesti käyttätyä lain mukaan, jos se ei ole vastoin Heidän sen hetkistä etuaan. Mutta lainsäätäjien on täysin mahdotonta ottaa yksittäisellä lailla huomioon kaikkien etua, joten siksi kaikki lait ovat jollakin tavoin ristiriidassa yksittäin ihmisten etujen kanssa. Ihmiset eivät useinkaan tahallaan riko lakia, vaan kenen tahansa ihmisen tavallisen arkipäiväinen toiminta menee ristiin lain kanssa, jos lakia ja elämää satutaan vertaamaan keskenään.

Laki ei milloinkaan ole hyväksi ihmisen älyllisyydelle; yksikään ihminen ei kehity älyllisyydessä siksi, että Hän noudattaa lakia. Ihmiset kehittyvät älyllisesti vain, kun He omalla järjellään noudattavat tiedostamattomasti ns. lain henkeä.

Lain henki ei taasen koskaan vaadi ihmistä toimimaan lain kirjaimen mukaan, vaan lain henki sanoo esimerkiksi tieliikenteestä, että kun Sinä kävelet tien ylitse aiheuttamatta onnettomuuksia, silloin Sinä olet noudattanut lain henkeä, vaikka kävelisitkin punaisia päin. Oikeamielinen tuomari ei tuomitse Sinua lainkirjaimen mukaan. Vain väärämieliset tuomarit vaativat elävää ihmistä käyttäytymään lain jatkeena.

Vain se on järjellistä toimintaa, joka tapahtuu omalla järjellä. Laillinen toiminta ei koskaan vaadi ihmiseltä omaa ajattelua, joten laki ei voi koskaan olla ihmiselle hyväksi, eikä lain kunnioitus lisää tippaakaan ihmisen viisautta. Ihminen viisastuu vain, kun Hän käyttäytyy ilman lakia omaehtoisesti oikein.

Kun siis lapsi tekee tahallaan pahaa, niin Hän pystyy siihen vain, kun Hän toimii lain alla. Laki alaikärajasta saa lapsen käyttäytymään vastuuttomasti; järjettömästi! Miten siis joku voi vielä väittää, että laki on hyväksi? Miten joku voi todella väittää, että jos lapsi ei tee pahaa, niin se johtuu laista, eikä suinkaan lapsen omasta vastuuntunnosta?

Ilman lakia yksikään ihminen ei voi tehdä tahallaan pahaa kellekään. Ilman lakia ihmiset voisivat korkeintain vahingossa vahingoittaa muita. Ja ihminen oppii luonnostaan vahingoista. Mutta:

Kun ihminen tekee pahallaan tahaa, silloin Hänen on mahdotonta oppia siitä, mitä Hän tekee! Tahattomat vahingot opettavat ihmistä kantapään kautta, mutta tahalliset pahanteot opettavat ja ehdollistavat ihmisen vain jatkamaan pahuuttaan. Tahallinen pahanteko ei milloinkaan johda ihmistä hyvyyteen.

Laki on eittämättä paha, koska vain laki saa lapset tekemään tahallaan pahaa. Ilman lakia lasten olisi mahdotonta ajatella, että lapsilla on oikeus toimia vastuuttomasti, koska rikoslaki ei ulotu lapsiin! Laki on siis kiistattomasti kaikille ihmisille vahingollista, ei ainoastaan lapsille. Jopa lakien säätäminen on mahdollista vain silloin, kun laki on rikkonut ihmisen luonnollisuuden, ja saanut ihmisen toimimaan luonnottomasti, eli laillisesti, ilman mitään järkeä. Oikeustieteellisessä on paljon typeryyteen tuomittuja.


SUUREMPI KUIN PAAVALI

Apostoli Paavali kertoi kaiketi tämän saman toisin sanoin. Mutta Paavali halusi ratkaista lain aiheuttaman syntiongelman tarjoamalla lain tilalle uskonnollista sovitusoppia. Tämän kirjoittaja kuitenkaan ei voi järjen vaatimuksesta vaatia, että ihmisen pitää ottaa tupakin tilalle tupakkilaastaria, lain tilalle parempi laki, opin tilalle toinen oppi, uskonnon tilalle toinen ainoa oikeaoppinen uskonto, himoriippuvuuden tilalle toinen riippuvuus.

Vain ehdoton laillisuudesta luopuminen on se hinta, joka ihmiskunnan tulee maksaa, jotta ihmiset vapautuisivat lopullisesti pahuudesta ja kärsimyksistään. Rauhan maailmassa ihmiset eivät voi käyttäytyä lain kirjaimen mukaan. Rauhan maailmassa lakia ei tarvita, koska rauha on ihmisen luonnollinen olotila, ja ihminen pääsee rauhaan vain siten, että Hän palaa luontoon ilman lakia.

Luopukaa ehdoitta laillisuudesta ja kaikesta opillisuudesta ja alkakaa kaikki toimimaan oman järkenne mukaan. Vain oman järkensä mukaan toimivat voivat omalla elämällään opettaa lapsia kasvamaan suoraselkäisiksi ihmisiksi, joiden itsetuntoa ei tarvitse pönkittää laittomuuksilla. Se on laki, joka aiheuttaa synnin. Synti ei poistu maailmasta niin kauan, kun poliitikot vaativat järjellisiä ihmisiä hylkäämään oman järkensä, ja ottamaan tilalle algoritmisen käyttäytymismallin.

Aikuisuus ei ole sitä, että ihminen noudattaa lakia. Aikuisuus tarkoittaa omana itsenään olemista. Ihminen ei ole oma itsensä, jos Hän ei käytä itse itseään, vaan toimii ulkoisen lain mukaan --tai sitä vastaan.


YLEINEN OPPI LASTENTARHALAPSISTA

Lapset eivät voi luonnostaan tehdä mitään pahaa. Te ette voi ottaa tämän ajan lastentarhalapsien käytösmallia kaikkien aikojen lapsia koskevaksi yleispäteväksi käyttäytymismalliksi. Luonnosta erotetut lapset eivät voi käyttäytyä niin kuin lapset luonnostaan käyttäytyisivät.

Te olette rakentaneet lapsille ei-luonnollisen ympäristön. Te ette anna lasten saada luonnollisia virikkeitä, vaan Te ns. aikuiset rustaatte lapsille äärettömän epäluonnollisia virikkeitä. Ja jos sitten lapsi onnistuu karkaamaan tuosta erittäin keinotekoisesta lainmukaisesta ympäristöstään, niin Te jopa syytätte lasta karkuriksi!

Teidän on siis täysin mahdotonta perustella tätä vastaan Teidän omilla arvoillanne, jotka ovat lasta kohtaan mielettömän epäluonnollisia. Kun siis tässä on kirjoitettu, että lapset eivät tee luonnostaan mitään pahaa, niin silloin Teidän tulee tajuta olla erottamatta lasta luonnosta, ja havainnoikaa lapsia vasta sitten. Havainnointi ei kuitenkaan saa vaikuttaa havaittavaan.

Jopa etologit haluavat saada selville eläimen luonnollisen käyttäytymismallin luonnossa. Mitä perustavaa laatua käyttäytymistutkimusta se olisikaan, jos eläimiä havainnoitaisiin eläintarhassa, tai rakennetussa ja tekovirikkeellisessä ympäristössä, missä eläinen ei tarvitsisi edes yrittää käyttää luonnosta löytämiään työ- tai leikkikaluja.

Oletteko yhtään ajatelleet, että Teidän käsityksenne ihmispennuista ei voi olla mitään muuta kuin luonnoton, koska te olette erottaneet ihmispennut luonnosta luonnottomiin karsinoihin? Luonnottomuudessa elävät lapset, joita laki väittää luonnostaan vastuuttomiksi, tekevät taatusti pahaa, koska sen saa aikaan laki, eli ns. aikuisten kaikkinainen typeryys.

Kyllähän siatkin syövät karsinoissa toistensa saparoita, ja rotat käyttäytyvät agressiivisesti toisiaan kohtaan laboratorio-olosuhteissa, kun ne pistetään samaan tekovirikkeelliseen laatikkoon ilman mahdollisuutta olla luovia. Teidän ns. aikuisten väitteet lasten vastuuttomuudesta kumoutuvat oitis, kun Teidän systeemiä tarkastellaan puhtaalla järjellä.

Teidän systeemissä jopa psykologit palvelevat opillisesti pelkästään rahataloutta, joten se on ilman muuta täysin selvää, että psykologien on täysin mahdotonta edes ajatella sellaista 'koetta', missä lapset perheineen eläisivät ja asuisivat vapaudessa. Psykologien on siis rahan tähden pakko nähdä lastentarhalapset peri-inhimillisessä kontekstissa, joka on sitä samaa, jota jo Paavali opetti: ihminen on luonteeltaan periapaha, koska lastentarhalapset ovat pahoja toisilleen.

Tuo yleistys sopii ihmeen hyvin rikkaiden rikastumispyrkimyksiin, koska kun psykologit ovat nähneet lasten luonteen olevan luonnostaan peripaha, niin silloin sitä pahuutta voidaan hillitä vain lakeja säätämällä. Lait tosin tuottavat rikkaille ikään kuin sivutuotteena lisää rikkautta, mutta koska psykologit eivät ole milloinkaan nähneet luonnollista lasta luonnollisessa ympäristössään, niin rikkailla ei ole rikastumisestaan huolimatta mitään vaikeuksia opettaa, että lait ovat välttämättömyyksiä, koska muutoin ihmiset olisivat villejä ja vapaita --ja rikkaat yhtä rikkaita kuin köyhät.

Psykologien, poliitikoiden ja rikkaiden väitteet lasten luonnollisesta pahuudesta ovat yhtä typeriä kuin väittää, että siat syövät luonnostaan toistensa saparoita. Koska onhan se ainakin vähän hassua väittää, että lastentarhapset ovat luonnollisessa ympäristössä, eikä itse lastentarhasysteemi millään tavoin vaikuta lasten käyttäytymiseen. Tuo olisi samaa, jos väitettäisiin, että sikala on sikojen luonnollinen ympäristö, eikä se ole sikalan ja sikalan rakentajan vika, että siat syövät toistensa saparoita.


YLEINEN OPPI KÖYHISTÄ LAPSISTA

Jotta asia saataisiin laajenemaan kaikkiin nykysysteemin yhteiskuntaluokkiin, niin otetaan tähän myös köyhissä olosuhteissa elävät lapset. Nimittäin nyt tietysti psykologit haluavat kumota tämän opetuksen sillä, että köyhissä olosuhteissa elävät lapset tekevät toisilleen pahaa, joten tämä 'oppi' lapsen luonnollisesta vastuuntunnosta ei voi pitää paikkaansa.

On kuitenkin tunnustettava tosiasiana se, että köyhyys on yksinomaan rikkaiden syytä; köyhät eivät ole vapaaehtoisessa köyhyydessä, joten köyhien lapset ovat täsmälleen yhtä kaukana luonnonmukaisesta ympäristöstä kuin ovat rikkaiden lastentarhakakaratkin. Jotta siis psykologit voisivat tehdä oikean tutkimuksen ihmisluonnosta, niin psykologien olisi vaadittava päättäjiä lopettamaan lakien rustaaminen, ja lakien sijasta psykologien olisi vaadittava päättäjiä elämään esimerkillistä elämää, missä ihminen toimii oikein pelkän oman järkensä varassa.

Vain omalla järjellään elävät voivat muodostaa täysin luonnonmukaisen yhteiskunnan. Ja vain täysin luonnonmukaisesti elävien ihmisten lapsia voidaan tutkia luonnollisissa olosuhteissa. Ja vain luonnossa elävistä lapsista voidaan saada oikeaa ja lopullista tietoa, millainen ihmisen psyyke on pohjimmiltaan.

Jos psykologit eivät suostu toteuttamaan täysin luonnonmukaista yhteiskuntaa, silloin psykologeilla ei ole mitään mahdollisuutta todistaa, että lapset eivät tajua oikean ja väärän eroa; että poliitikot ovat täysin oikeassa, kun He ovat säätäneet rikosoikeudellisen alaikärajan. Psykologit ovat kimpassa poliitikoiden kanssa aivopesemässä lapsia äärettömän epäluonnolliseen systeemin, missä suurin rikos on ajatella lasisen lakiyhteiskunnan ulkopuolisia ajatuksia.

Psykologit näkevät luonnollisen lapsen systeemin vihollisena, joka pitää alistaa lain alle, jotta Hän käyttäytyisi lakiuskovien mukaan oikein. Psykologit opettavat, etteivät lapset pysty oikeudenmukaisuuteen luonnostaan, koska psykologit eivät ole itse vielä pääseet vapaaksi luonnon antamasta ehdottomasta typeryystuomiosta.

Jos asia ei olisi näin, silloin tietysti psykologit vastustaisivat lainsäätäjien lakeja, ja silloin psykologit opettaisivat jopa lapsille, että Te pystytte luonnostanne toimimaan oikein, kunhan vain ette usko lakiin, sillä laki estää järjen käytön niin talossa kuin puutarhassakin.

Psykologit eivät siis pysty opettamaan pelkkään järkeen perustuvaa oikeudenmukaisuutta, koska jos seuraava sukupolvi käyttäytyisi luonnostaan oikein, silloin lakisysteemi --rahasysteemi-- romahtaisi. Ja psykologit jäisivät ilman palkkaa, koska psykologit eivät pysty kuvittelemaan itselleen muuta tekemistä kuin íhmisen pahuudellistamisen, jotta rikkaat rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät.

Asiasta lisää:
Paperi: Ihmeelliset Lapset

Alkuun

Hosted by www.Geocities.ws

1