PAPERIN SISÄLLYS:

PELON LAIT

TOTUUS VAPAUTTAA

Turvallisuuslait osoittavat yksiselitteisesti, että valtion säätämät lait perustuvat pelkoon. Valtion päättäjät ovat siis pelokkaita, koska He säätävät kaikenlaisia turvallisuuslakeja aina terroristilakeihin asti, joista jokainen vaikuttaa tavallisen kansalaisen elämään sen vapautta ja ihmisoikeuksia rajoittaen.
Huippupoliitikot eivät kuitenkaan voisi säätää turvallisuuslakeja, jos He eivät samaan aikaan käyttäisi salaista valtaa. Sillä jos vain lait perustuisivat perustuslakiin, niin silloin lainsäätäjillä ei olisi mitään salattavaa lakien säädännän missään vaiheessa

Rehellinen ihminen ei voi olla tunnustamatta, että turvallisuuslait perustuvat pelkoon. Koska siis oikeudenmukaisuus vaatii oikeudelta ehdotonta rehellisyyttä, niin jos tuomarit eivät tunnusta turvallisuuslakien perustuvan pelkoon, niin silloin oikeuden tuomarit eivät voi olla oikeamielisiä, eikä näin ollen Heidän tuomionsakaan voi edustaa oikeusvaltion periaatteita. Oikeus ilman rehellisyyttä on mahdottomuus. Rehellisyyteen riittää pelkkä ihmisarvo, joten jos vain ihminen haluaa olla rehellinen, niin silloin Hänen ei tarvitse muuta kuin antaa ehdoton ihmisarvo jokaiselle ihmiselle, jotta Hänen oma arvonsa olisi ihmisen arvo.

Tuomarit eivät voi rehellisinä ihmisinä perustella millään lailla, että turvallisuuslakeja säädettäisiin ilman pelkoa. Jos ihminen ei pelkää, niin silloin Hänelle ei voi tulla mieleenkään säätää turvallisuuslakeja. Tuomarien on vain kysyttävä omalta itseltään, että miten perustuslaki suhtautuu pelkoon. Asettaako perustuslaki pelon lakien perustaksi, eli vaatiiko perustuslaki säätäämään turvallisuuslakeja, jos päättäjät pelkäävät elämää?

Jos päättäjät alkavat säätämään turvallisuuslakeja, niin kumpaan He ovat silloin ensin katsoneet; pelkoon, vaiko perustuslakiin. Jos päättäjien pelko saa Heidät ensinnä lähtemään turvallisuuslakien säätämiseen, niin eikä silloin rehellisen ihmisen vinkkelistä katsoen turvallisuuslait perustukin pelkoon? Onko ihmisen ihan pelätä kaltaistaan olentoa, toista ihmistä? Sehän on pelko, joka vain saa ihmisen ajattelemaan turvallisuutta?
Perustuslakia katsova ihminen ei voi nähdä siitä pelkoa, joten turvallisuuslakien perustus on pelko, eikä perustuslaki. Perustuslaista ihmisen tulee nähdä vapautensa, ihmisarvonsa ja oikeutensa, joihin ei kuulu se, että ihmisen pitää pelätä muita ihmisiä. Jos ihminen pelkää, niin silloin Hän ei ole perustanut elämänsä perusarvoille. Ja tämä koskee ennen muita kansojen johtajia, joiden joukkoon myös tuomarit tulee lukea.

LAINSÄÄTÄJIEN JA TUOMARIEN MOTIIVIT

Lainsäätäjien lainsäädännän motiivina on siis pelko. Perustuslaki ja sen ihanteet ja arvot eivät voi olla lainsäätäjien motiivina, koska kerta lainsäätäjät pelkäävät ihmisiä. Jos nimittäin lainsäätäjät eivät pelkäisi ihmisiä, niin silloin Heidän olisi mahdotonta ajatella turvallisuuslakeja tai niiden tarpeellisuutta. Koska tuomarit usein kyselevät motiivien perään, niin tuomarien tulisi ennen muiden kansalaisten motiivien kyselyä kysyä päättäjien motiiveja, miksi jokin laki on tehty. Katson, että tähän päivään asti tuomarit eivät ole juurikaan vaivanneet päätään päättäjien motiiveilla.

Tuomarit ilmeisesti täysin sokeasti luottavat siihen, että lainsäätäjien yksinomaisena motiivina on perustuslaki ja sen puutteellisuudet, koska kerta perustuslaki ihmisoikeuksinaan ja arvoineen ei näytä milloinkaan riittävän hyvän elämän toteuttamiseen. Jos siis tuomarit luottavat lainsäätäjien motiivien olevan aina täysin oikeat ja kaikin puolin hyvät, niin miksi sitten tuomarit eivät pysty luottamaan yhtä sokeasti kenen tahansa muun ihmisen motiivien täydelliseen hyvyyteen?
Sanooko valtiovallan kolmijako todella tuomiovallan haltijoille, että julkisen vallan haltijoiden motiivit eivät koskaan voi olla millään tavoin huonot tahi alhaiset? Onko se sittenkin totta, että tuomiovalta ei voi koskaan nähdä mitään vikaa julkisen vallan haltijoiden motiiveissa, joten tuomiovalta ei milloinkaan voi itse ajatella, että lakien motiivit eivät ehkäpä olekaan ihmisarvoa kunnioittavat?

Päättäjien arvot ovat hukassa, jos Heitä motivoi pelko ihmistä kohtaan, tai edes väärintekemisen pelko. Kun ihminen rakastaa oikeintekemistä, niin silloin Hänellä ei voi olla mitään motiiveja säätää lakeja muiden ihmisten kannettaviksi. Sopiikin siksi kysyä, että jos päättäjiä motivoi pelko, niin sisältyykö siihen päättäjien halu synnin syleilyyn, kuten esimerkiksi porsaanreikien etsimiseen, jotta päättäjien itse ei tarvitsisi kantaa lain koko taakkaa, vaan He voisivat elää tämän ainutkertaisen elämänsä helpommalla kuin köyhät?

Kun ihmistä motivoi rakkaus oikeintekemiseen, niin silloin Hän ei voi elää pelossa. Mikään ei voi pelottaa sellaista, joka rakastaa oikeintekemistä ja oikeamielisyytä. Oikeamielisen ihmisen on mahdotonta motivoitua turvallisuuslakien säätämisen edes muiden pelosta, koska Hänen oma rohkeutensa vääryyden edessä saa vääryyden näyttämään niin heikolta, jolla ei ole mitään valtaa ihmisen ylitse. Oikeamielisen elämä rohkaisee ennen muuta pelkureita elämään rohkeaa elämää. Rohkeita ei tarvitse rohkaista.
Oikeamielisen ihmisen rohkeus ei suinkaan ole uhkarohkeutta, vaan se on rohkeutta elää omaa elämää muiden mielipiteistä välittämättä. Ei sellainen ole rohkea, joka uhmaa omaa elämäänsä vaaroja etsimällä, vaan aidosti rohkea elää rauhallista elämää niin ystäviensä kuin vihollistensakin keskuudessa.

OIKEAMIELISYYDEN PERUSTEET

Tuomiovalta ei voi tuomita oikeaa tuomiota, jos tuomari ei tiedä lainsäätäjien motiivia, miksi lainsäätäjät ovat tehneet sen lain, jonka mukaan tuomarin pitäisi antaa oikeamielinen tuomio. Tuomarin oikeamielisyys vaatii, ettei tuomarilla ole oikeutta kysyä vastaajan/syytetyn motiiveja, jollei Hän tiedä ehdottomasti lain perustana olevaa motiivia, lainsäätäjien motiiveja. Oikeusvaltiossa valtiovalta ei voi missään kohtaan olla tietämätön vallan käyttäjien todellisista motiiveista. Ennen kansalaisen motiivien selvittelyä tuomarien pitää ehdoitta tuntea ja tietää lainsäätäjien motiivit.

Jos oikeus tiedä lainsäätäjien motiiveja, niin kuinka se voi kuvitella silloin vastaajan tai syytetyn motiivien perusteella tehdä oikeudenmukaisen ratkaisun? Huomattakoon, että syytetyn motiivit eivät ehkäpä olekaan rikollisia, jos lainsäätäjien motiivit tuomion perustana oleville laeille eivät ole olleet puhtaita. Otan tästä esimerkin. Julkinen valta ei hyväksy käteismaksua monista palveluistaan. Ja tätä julkinen valta perustelee sillä, että jos kassat ottaisivat vastaan käteistä, niin silloin kassoilla olisi aina käteistä rahaa, jolloin se olisi turvallisuusriski.

Yllä olevasta nähdään välittömästi, että asetus käteismaksujen kieltämiseksi ei perustu perustuslakiin, vaan pelkoon. Kuka tahansa onkaan säätänyt sen, ettei käteistä enää hyväksytä maksuksi, on tehnyt niin vain siksi, koska Hänen motiivinsa ei perustu perustuslakiin, vaan omaan henkilökohtaiseen pelkoon. Tästä siis nähdään, että julkinen valta on asettanut pelon perustuslain yläpuolelle, joten kun lakeja säädetään pelkoon perustuen, niin silloin perustuslaki on pudotettu lainsäätäjien tallottavaksi. Perustuslaki ei enää ole ihmisten yläpuolella, kun lakien todellinen perusta on eläimellinen pelko.

Kun lakien perustana on pelko, niin siloin valtiovalta vaatii ihmisiä tuntemaan pelkoa. Koska jos lakien perustana olisi perustuslaki korkeine arvoineen, niin silloin ihmiset tuntisivat olevansa arvostettuja, mutta miten sellainen voi tuntea olevansa arvollinen, jonka pitää lain tähden tuntea pelkoa, jotta Hän voisi noudattaa pelkoon perustuvaa lakia?

LAKI ILMOITTAA LAIN MOTIIVIN VAIN LAKIUSKOVILLE

Jos ihminen ei tunne pelkoa esimerkiksi käteismaksua vastaan, niin siloin Hänen on täysin mahdotonta ymmärtää, miksi käteismaksu on kielletty. Jotta ihminen voisi tuntea noudattavansa lakia ja asetusta, kun Hän ei käytä käteistä, niin silloin Hänen pitää tuntea pelkoa käteistä kohtaan, koska mitenkään muutoin ihminen ei voisi tuntea olevansa lainnoudattaja, kun Hän maksaa laskujaan. Tämän lukijan tulee ymmärtää, että laki vaatii lain noudattajia tuntemaan sitä samaa tunnetta, jonka perusteella laki on säädetty. Laki ikään kuin kuljettaa mukanaan lainsäätäjien motiiveja, joten jos Sinä et käsitä, mitä pelottavaa esimerkiksi käteisellä maksamisessa on, niin se ei voi johtua mitsään muusta kuin siitä, että Sinä et ole sisäistänyt lainsäätäjien motiiveja. Koska jos lainsäätäjät eivät pelkäisi käteismaksua, niin silloin Heille ei olisi tullut milloinkaan kieltää käteisellä maksamista.

Tästä huomataan kiistattomasti se ikuinen totuus, että ihminen voi sisäistää lain vain silloin, kun Hän on sisäistänyt lainsäätäjien motiivin, miksi laki on tarpeellinen. Jos siis ihminen pelkää maksaa käteisellä, niin se ei voi johtua perustuslaista, vaan laista, joka perustuu käteismaksupelkoon. Tämä sama motiivisuus koskee kaikkea. Kun ihminen tuntee motiivin, niin Hän myöskin toimii tuon motiivin mukaan. Sillä ihminen voi tuntea jonkun asian vain, kun se on Hänelle henkilökohtainen kokemus.

TUOMARIT PELKÄÄVÄT LAINSÄÄTÄJIEN MOTIIVEJA

Yllä olevasta nähdään välittömästi, että jos tuomari tuomitsee ihmisen minkä tahansa lain mukaan, niin silloin tuomari tuntee itse sitä samaa tunnetta, joka lainsäätäjillä oli silloin, kun lainsäätäjä teki tuomitsevan lain. Motiivi on aina liittyneenä ihmisen tunteisiin. Edellistä esimerkkiä vielä jatkaakseni kysyn, että miten tuomari voisi uskoa tuomitsevansa kohtuullisen tuomion käteisellä maksajalle, jos tuomari itse ei tunne mitään pelkoa käteisellä maksamista kohtaan?

Miten kummassa tuomari voisi muka tuntea tuominneensa oikeamielisen tuomion, jos Hän ei itse pidä sitä tekoa vääränä, josta Hän toisen tuomitsee vain siksi, että niin sanotaan laissa? Jos tuomari ei pidä tekoa pelättävänä, niin silloin tuomarin ei pidä millään tavoin rajoittaa ihmisten vapautta ja toimintamahdollisuuksia vaatimalla tuomiota sellaisesta teosta, josta Hän itse vapautaisi itsensä. Tämän kirjoituksen esimerkissä se ei ole tuomarien tehtävä rajoittaa maksuvälineiden määrää vain siksi, että poliitikot pelkäävät käteisvarojen joutumista varkaille. Näin ollen kanaslaisilla on ehdoton oikeus maksaa palvelunsa tai ostoksena millä tavoin tahansa, koska kaikki maksuvälineiden rajopitukset perustuvat vain pelkoon ja sen lietsontaan.

Jos taasen tuomari pitää tekoa pelättävänä, nin silloin HÄn ei ole kyseenalaistanut lainsäätäjien motiveja, vaan toimii lainsäätäjien vallan jatkeena

On täysin helppoa uskoa, että toisen ihmisen vahingoittoiminen tuntuu tuomaristakin vääryydeltä, joten siksi tuomari voi tuntea, että Hän tuomitsee oikein antaessaan väärintekijälle tuomion, koska Hän itse ei voisi tehdä toiselle ihmiselle. Mutta miten kummassa kukaan voisi uskoa tuominneensa oikean tuomion, jos Hän itse ei pitäisi sitä tekoa vääränä, josta laki syyttää syytettyä? Ymmärrätteko? Pelkoon perustuvat lait eivät voi milloinkaan tuottaa oikeudenmukaisuutta, koska silloin lainsäätäjät olettavat, että tuomarien tulee tuomita ihmisiä pelosta, koska pelko on lainsäätäjien motiivi.

Oikeamielinen systeemi ei milloinkaan palkkaa pelkureita vallan käskyhaltijoiksi, koska jos lainsäätäjät perustelevat lakinsa pelolla, niin silloin He rohkaisevat kansalaisia pelkäämään samoin kuin lainsäätäjät jo pelkäävätkin. Ja kun kansalaista tulee pelon lakien seurauksena vieläkin suurempia pelkureita, niin siitä lainsäätäjät motiivin säätää lait vielä tiukemmeksi, jotta lainsäätäjät tuntisivat olonsa turvallieksi.
Mutta koska pelkurit eivät voi milloinkaan tuntea oloaan turvalliseksi, niin siksi pelkoon perustuvan lakisysteemin johtajat tulevat päivä päivältä yhä suuremmiksi pelkureiksi, jolloin Heidän käyttämänsä valta vaatii kansalaisia pelkäämään jatkuvasti yhä mitättömämpiä asioita, jotta lainsäätäjät voisivat tuntea olevansa oikealla asialla, kun He perustelevat lakinsa ja asetuksensa pelolla.

Rohkea lainsäätäjä ei milloinkaan perusta mitään asiaa pelkoon, koska rohkea ihminen tietää, että pelkurit pysyvätkin pelkureina, jos kukaan ei ole Heille esimerkkinä todellisesta rohkeudesta. Pelko lisääntyy siellä, missä valta perustuu pelkoon. Pelkäävien ihmisten pelko lientyy vain siellä, missä valta perustuu järkeen, rehellisyyteen ja rohkeuteen. Jos valta ei liennytä ihmisten pelkoa, vaan lietsoo sitä yhä suurempaan liekkiin, niin ilmoitettakoon totuutena, ettei tuollainen valta toteuta ihmisarvoa, eikä arvosta ihmisten vastuullista vapautta ja ihmisoikeuksia.

Vapaudessa ei koskaan ole mitään pelättävää. Jos ihminen pelkää, niin se on kiistaton osoitus siitä, ettei Hän ole vapaa. Ja ihminen ei ole vapaa, jos Hän uskoo siihen, että ihmiset tarvitsevat pelkoon perustuvia lakeja, joilla pelkurien mukaan vain voidaan estää pelottavuuksien tapahtuminen. Rohkeat ihmiset eivät huvita itseään sillä, että He luovat itselleen tahi muille uhkakuvia, eikä rohkeilla ihmisillä ole vihollisiakaan, koska Heidän ei tarvitse todistella rohkeuttaan hyökkäämällä ihmisten kimppuun omien uhkakuviensa toteuttamiseksi.

LAIN TEHTÄVÄ

Lain ei tule milloinkaan tuottaa ihmisille pelkoa. Kun ihminen toimii oikean lain mukaan, niin silloin Hän ei voi toimia siksi, että Hän pelkäisi jotakin. Laki on kiistattomasti väärämielisten tekemä, jos ihmisen pitää pelätä jotakin, jotta Hän voisi uskoa lain olevan oikeassa. Täten kaikki turvallisuuslait terrorilakeihin asti ovat ehdottomasti vääriä lakeja, koska ihmisten pitää tuntea tiettyä pelkoa, jotta ihmiset voisivat uskoa lakien olevan oikeutettuja. Pelolla oikeutettu laki ei koskaan ole oikeintekijöiden tekemä laki. Pelosta oiketuksensa laki ei voi perustua perustuslakiin, missä ihmisille taataan arvo, oikeudet ja vapaus, johon kuuluu vastuu omasta itsestä.

Ei ainoastaan turvallisuuslait ole pelkureiden tekemiä, vaan kaikki lait. Koska vain pelkuri voi pelätä, että perustuslaki ei riitäkään ihmisille, vaan perustuslain lisäksi ihmisten pitää nuodattaa lukemattomia muita lakeja. Ja pelkureiden mukaan lakien säätämistä ei voi koskaan lopettaa, koska pelko vaatii pelkureita pelkäämään jatkuvasti yhä mitättömämpiä seikkoja.
Kaikkein suurin lainsäätäjien pelko kuitenkin on siinä, että Heidän rahansa ei riitäkään elämiseen. Rahan loppumisen pelko on lainsäätäjien perimmäinen motiivi, jolle lait perustuvat.

OIKEINTEKIJÖIDEN PARATIISI

Kun kansan johtajia motivoi rakkaus oikeintekemiseen, niin silloin hallinnossa ei voi olla moitteen sijaa. Kansalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta ajatella päättäjistä mitään negatiivista, kun päättäjät rakastavat oikeintekemistä. Sillä ihminen voi rakastaa oikeita asioita vain silloin, kun Hän ei pelkää vääriä asioita.
Jos kansa ei valitse johtajikseen rohkeita ihmisiä, niin tieysti silloin kansalla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin painoskella jatkuvasti kasvavien ongelmiensa kanssa, joihin kuuluvat kaikki vääryydet hallinnon nepotismista aina hallinnon totalitaariseen diktatuuriin asti, joka tuhoaa omaa kanaansa, jotta voisi sillä jatkaa kurjaa olemassaoloaan.

On siis varmasti olemassa sellainen systeemi, joka on kaikkia kohtaan ehdottoman oikeamielinen. Ja järki todistaa, että tällaisia systeemejä ei voi olla kuin yksi ainoa. Kaikki muut kuin rohkeiden systeemi, ovat ehdoitta väärämielisten ja pelkurien systeemejä, joissa yritetään päädstä oikemielisyyteen sillä, että alistetaan vapaat kansalaiset lakien orjuuteen, ja sitten väitetään, että tuo on sitä vapautta, jonka perustuslaki takaa kaikille.

Oikeamielisyyteen rakastaneet tietävät, että perustuslain arvoja on suursti loukattu siellä, missä laeilla rajoitetaan ihmisten vapautta, ja laeilla estetään ihmisiltä oikeusia. Sillä jo järkikin sen sanoo, että mitä järkeä on väittää systeemin toteuttavan ihmisarvollista perusoikeuksia ja vapautta, kun laki vähentää ihmisen toimintamahdollisuuksia. Oikeamielisyydessä ihmisten itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia ei suinkaan vähennetä, vaan niiden annetaan jatkuvasti lisääntyä, koska oikeudenmukaisessa systeemissä ei tarvitse millään tavoin pelätä, että kansan johtajat pelkäisivät omia kansalaisiaan.

Oikeintekevät johtajat eivät vaadi itselleen salkkuydinpommin kestäviä panssariautoja, koska He elävät siten, ettei Heidän elämänsä synnytä mitään katkeruutta yhdellekään kansalaisille.
Huomatkaa, että panssariautoja tarvitsevat vain rikollisliigojen johtajat, eivät suinkaan rehelliset ihmiset. Rehellisyys ei koskaan ole keltään pois, eikä rehellisyys voi aiheuttaa minkäänlaista köyhyyttä, tai asunnottomuutta, eikä rehellinen ihminen syrjäytä ketään yhteiskunnan huonommalle puolen, koska rehellinen ihminen näkee yhteiskunnan jakamattomana.

Jos missä tahansa ihmiset on jaettu kahteen ryhmään, niin se on kiistaton todiste johtajien väärämielisyydestä. Ja tuollaiset johtajat sitten tekevät jatkuvasti tuollaisen kahtia jaon ylläpitäviä päätöksiä, jotta He voisivat uskoa olevansa tarpeellisia. Jokainen voi itse lukea perustuslakia, ja huomata, että siellä kansaa ei olla jaettu köyhiin ja rikkaisiin. Kun huomaatte tämän, niin huomatkaa samalla lukukerralla myös se totuus, että lakien säätäjät kuuluvat omasta mielestään laillisesti rikkaisiin. Valtiovallan jokainen käskynhaltija uskoo, ettei kansaa voi johtaa oikein, jos siitä ei saa minimimaalista palkkaa.

Jokainen voi täten kysyä itseltään, mitkä ovat lainsäätäjien ja tuomarien motiivit. Sillä He ovat aina julistaneet, että He eivät voi tehdä päteviä päätöksiä, jos Heille makseta minimipalkkaa.

PERUSTUSLAIN VASTAISET LAIT

Laki ei voi perustua perustuslakiin, jos se rajoittaa ihmisen vapautta tai alentaa ihmisarvoa. Perustuslaissa sanotaan, että se turvaa ihmisen vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Voidaankin jo tältä perustalta kysyä, mitä oikeudenmukaisuuden edistämistä se on, kun laki vaatii ihmisiä pelkäämään pahaa?

Ajatelkoonsa jokainen itse, että jos esimerkiksi valtioneuvoston (tai minkä tahansa julkisen vallan) päätös vaatii käteismaksun kieltämistä, jotta käteiskassoista ei aiheutuisi riskiä, niin kun sitten Sinä aiot maksaa käteisellä, niin laki muistuttaakin Sinua, että Sinä et saa maksaa käteisellä, koska Sinun täytyy pelätä, että siitä aiheutuu riskiä. Jos nimittäin vain lain pitää pelätä pahaa, niin mitä pelkoa se semmoinen on? Tai jos lainsäätäjät pelkäävät pahaa, mutta kansalaiset eivät, niin eikö silloin lainsäätäjät olekin yksikäsitteisesti asettaneet pahan hyvää korkeampaan asemaan?

JULKISEN VALLAN MUKAAN PAHA ON HYVÄÄ VOIMAKKAAMPI

Jos lailla rajoitetaan yksilöiden vapautta tahi kielletään yksilöiden oikeuksia, niin se ei voi tapahtua mistään muusta syystä kuin siitä, että valtiovalta on asettanut pahan korkeammaksi vallaksi kuin hyvän. Perustuslaissa ei lue, että ihmisten pitäisi pitää pahaa todellisena voimana, tai jopa voimakkaampana kuin hyvää. Perustuslain mukaan ihmisarvon yläpuolelle ei tule sijoittaa pahan arvoa. Perustuslain mukaan valtiovallan on oltava ehdoitta hyvän valtaa, eikä mikään valta voi olla sen mukaan korkeampi ja voimakkaampi kuin kansanvaltainen valtiovalta.

Jos siis lainsäätäjät perustelevat lakeja pelolla ja turvallisuudella, niin silloin valtiovalta on tunnustanut, että se on heikko ja voimaton pahan edessä.

Asiasta lisää:
Huone III: Laki ja Oikeus
Ajankohtainen: Fasistinen julkinen valta, 13. tammikuuta 2003
Paperi: Viholliskuvien Luojat
Paperi: Rauhan Yhteiskunta, osat I-V
Tiedote 45: Pelko Hallitsijoiden Motiivina

   

Sivun alkuun   Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  14.--16. tammikuuta v. 2004