YSTÄVYYSSUHDE

KAIKEN TOIMINNAN PERUSTANA
LOHDUTUSTA KAIKELLE KANSALLE

POLIITIKKO ON VIHOLLISEN PERIKUVA
JUMALA ON YSTÄVÄN PERIKUVA
***

kati sinenmaa, www.geocities.com/sinenmaa.
8.--10. heinäkuuta, v. 2003

SISÄLTÖ:

00. ESIPUHE

Jos ihmisen suhde toiseen ihmiseen ei perustu ystävyydelle, silloin kyseessä on vihollisuus ihmisten välillä. Kaikessa ihmisten välisessä kanssakäymisessä pitää vallita ystävyys, koska muutoin ihmiset joutuvat elämään viholliskuvien muodostajina, jolloin ihmiset joutuvat valittamaan sitä, miten kauhea paikka tämä maailma onkaan. Eivätkä He silloin itse huomaa lainkaan, että maailma on järkyttävä paikka, koska He itse toimivat vihollisen arvoilla.

Ystävät eivät salaa asioita toinen toisiltaan. Vain viholliset salaavat asioita toisiltaan, joten jos joku salaa Sinulta asioitaan, silloin Hän pitää Sinua vihollisenaan huolimatta siitä, mitä Hän muutoin Sinusta puhuu. Ottakaa ystävän arvot aina kaiken toiminnnan perusarvoiksi. Jos Teidän mikä tahansa toimintanne ei perustu ystävän arvoille, silloin Te olette sodassa kaikkia vastaan. Asian salaaminen on aina vihollinen teko. Ystävät eivät nimittäin tee niitä tekoja, joita viholliset tekevät.

Ja tämä pätee vain yksilötasolla, koska mikä tahansa viholliskuva on aina yksilön luoma kuva, ja yksilöiden uskottavissa oleva kuva. Ei ole olemassa valtion viholliskuvaa, koska sen kuvan ovat tehneet yksilöt ja siihen kuvaan uskovat ovat yksilöitä. Valtiolliseen viholliskuvaan tietysti kuuluu se, että sen sanotaan olevan yksilöä suurempi, koska muutoin diktaattori ei voisi mobilisoida heikkomielisiä joukkoja liikekannalle, joka tarvitaan, jotta diktaattori saisi anastaa kansakunnan varat itselleen.

Mutta järki sanoo, ettei mikään kuva voi olla tavallista ihmistä suurempi. Se on aina tavallinen ihminen, jonka omassa vallassa on kuviin uskominen, eikä yksikään ihminen voi lopultakaan välttyä vastuulta omista uskomuksistaan. Jos ihminen yhdessäkin asiassa väittää olevansa vastuussa jostakin, silloin Hän on vastuullinen kaikista uskomuksistaan. Vastuun pulla on syötävä kokonaan, eikä vain rusinoita.

01. YSTÄVÄT OVAT OPEISTA VAPAITA

Ajatelkaa asioitanne vain todellisen arvon pohjalta, älkääkä välittäkö hevon kakkaa yhtään mistään oppien ja ideologioiden julistajien jutuista. Oppien julistajat ovat aina puolueellisia, joten He käyttäytyvät kaikissa tilanteissa Sinua ja kaikkia ihmisiä kohtaan epäinhimillisesti --vihamielisesti. Puolueellisuus on aina vihamielisyyttä sekä omia että muita kohtaan. Oppien julistajat ovat viholliskuvien muodostajia, joten se on kiistattomasti myös omien vihaamista luoda omilleen vihollisia.

Sekin on vihollisuutta Sinua kohtaan, jos joku ei luota Sinuun, ja salaa Sinulta tärkeimmät asiansa. Jos Sinulla on yksikin ystävyyssuhde, silloin Sinä varmasti pystyt näkemään, ettei se ole minkäänlaista ystävyyttä, jos toinen salaa Sinulta jotain. Ystävät eivät salaa toisiltaan asioitaan.

Ystävyyttä ei ole siellä, missä ihmiset suhtautuvat toinen toisiinsa opin mukaan. Oppien mukaan käyttäytyvät ovat sisältä kuin kellokoneisto, joka esittää juuri sitä, mitä pitääkin. Ystävät taasen eivät voi toimia minkään ulkoisen ohjeen mukaan, vaan vain oman sisäisen vakaumuksensa mukaan, että toinen on samanlainen kuin itsekin. Ystävyys perustuu totuudelle siitä, että ystävien sisin olemus on yhtä. Kun taasen oppien mukaan käyttäytyvät yrittävät opeilla pakottaa ihmiset toimimaan yhdenmukaisesti.

Opilliset ovat hölmöjä siksi, koska He yrittävät saada ihmisen toimimaan pakolla siten, kuin ihminen toimisi ilman pakkoa. Kaikki pakottaminen saa ihmisen vastustamaan pakkoa, joten kaikenlainen pakottaminen saa ihmisen toimimaan vastoin sitä omaa luontoa, jolla ihminen toimisi muutenkin. Pakon alla ihmisen on mahdotonta olla pakottajan ystävä, eikä pakottajat voi olla Heidän todellisia ystäviä, joita He pakottavat.

Ystävät voivat olla ystäviä vain niin kauan, kun He eivät yritä pakottaa ystäviään toimimaan oikein. Ystävyys perustuu siihen, että ihminen toimii täsmälleen oikein --ihmisenä, ja ilman oppia. Ystävät siis tietävät kokemuksestaan, että ihminen pystyy toimimaan --ja toimiikin-- täsmälleen oikein ilman oppia, koska ystävät eivät voisi olla ystäviä, jos Heidän ystävyytensä olisi pakollista, opillista ystävyyttä. Vain ystävyydessä ihminen toimii oikein, inhimillisesti.

Poliitikot taasen eivät tiedä, miten ihminen käyttäytyy luonnostaan oikein, koska poliitikot eivät halua olla ihmisten ystäviä. Koska poliitikot eivät ole ihmisten ystäviä, silloin poliitikoiden on täysin mahdotonta käyttäytyä oikein, koska ihminen voi käyttäytyä oikein vain silloin, kun Hän toimii täysin luonnollisesti, eli kun ihminen on villi ja vapaa. Kesyt ihmiset ovat kesyjä, koska He ovat jonkun toisen luonnottomasti käyttäytyvän ihmisen kesyttämiä.

02. POLIITIKOT EIVÄT OLE OPEISTA VAPAITA

Poliitikot eivät siis pidä Sinua ystävänään, koska He eivät luota Sinuun, ja koska poliitikot eivät luota sinuun, silloin He eivät rakasta milliäkään Sinua. Ainoa asia, mistä poliitikot ovat kiinnostuneita Sinussa, on Sinun lihaksesi, joiden työn arvon He haluavat ulosmitata Sinulta, koska poliitikot ovat niin tajuttomia, että He eivät itse tajua omistavansa köyhien lihaksia.

Poliitikot siis pelkäävät hirvittävästi jokaista köyhää, koska poliitikot sielussaan tietävät, että He ovat köyhien riistäjiä, eivätkä niin ollen voi olla köyhien ystäviä, joten poliitikot joutuvat hysteerisesti salaamaan Sinulta kaikki ne asiat, joita poliitikot pitävät tärkeinä.

Huomatkaa kaikki, että samoin kuin hallitsijan pitäisi olla rehellisen perikuva, niin samoin Hänen tulee olla ystävän perikuva. Hallinto on täysin mieletöntä, jos hallitsijat kuvittelevat, että Heidän ei tarvitse olla tavallisten ihmisten ystäviä.
Koska siis hallitsijat kuvittelevat, että He ovat yli-ihmisiä, niin silloin He tietysti uskovat, että politiikkaan ei kuulu ystävyyssuhde tavalliseen ihmiseen, joten silloin poliitikot eivät voi myöskään pitää Sinua ystävänään, joten silloin tietysti tuollaiset mielettömät hallitsijat perustelevat pelollaan, että asiat pitää salata. Se, mitä hallitsijat kaikessa salaamisessaan pelkäävät, on tavallinen ihminen, koska hallitsijat itse ovat asettuneet yli-ihmisiksi, helvetin jumaliksi.

Todellisia arvoja ovat vain ne, jotka kuuluvat ystävyyssuhteeseen. Kaikki muut arvot ovat helvetin arvoja. Jos hallinto ei hyväksy toimintansa pohjaksi ystävyyssuhteen arvoja, silloin tietysti hallinnon arvot ovat vihollissuhteen arvoja.

03. VIHOLLISKUVIEN LUOJAT

Myös se on jo sotaa, kun luodaan viholliskuvia. Kun poliitikot haluavat salata Sinulta asioita, niin se edellyttää, että poliitikot ovat mielessään jo luoneet Sinusta kuvan hallituspolitiikkansa vihollisena. Vain vihollisilta salataan asioita! Se on siis ehdottomasti vihollisen hyökkäys Sinua kohtaan, kun poliitikko salaa Sinulta asioita. Päättäjät eivät milloinkaan ole kansan asialla, koska He pitävät kansaa vihollisenaan

Kaikki sodat ovat poliitikkojen synnyttämiä. Ilman poliitikoita heimot, etniset ryhmät ja kansat eläisivät täysin luonnollista elämää rinnakkain ja sopuisasti, joka on nähty historian kuluessa sen tuhatta kertaa. Mutta aina kun poliitikko pääsee valtaan, niin Hän joutuu ensitöikseen luomaan viholliskuvia, jotta Hän voisi oikeuttaa valtansa.

Jos kansat eläisivät rauhassa, niin tietysti silloin poliitikot tuntisivat itsensä tarpeettomiksi, joten poliitikoiden on oman olemassaolotaistelunsa tähden pakko luoda aina kaikialle epäsopua, ristiriitoja, koska muutoin Hänellä ei olisi olemassaolon oikeutusta poliitikkona. Rauha on poliitikon pahin vihollinen, ja poliitikko on rauhan ainoa vihollinen. Ilman poliitikoita maailmassa ei olisi milloinkaan ollut sotia, mutta aina kun poliitikko valituttaa itsensä johtajaksi jollakin konstilla, niin silloin ja siinä on kansakuntaa kohdannut kaikkein kauhein kuviteltavissa oleva katasrofi.

Siivoojiakin tarvitaan vain niin kauan, kun paikat ovat epäsiistejä. Samoin poliisitkin tuntisivat itsensä tarpeetomiksi, jos kukaan ei olisi rikollinen. Mutta kaikki ammatit palvelevat valtion olemassaoloa, joten valtion käskynhaltijoiden pitää jatkuvasti tehdä kansanedun nimissä sellaisia päätöksiä, jotka saavat aikaan eripuraa, epäsopua ja hajaannusta kaikkien ammattien keskuuteen, jotta hallinto voisi osoittaa olevansa tarpeellinen, koska kansan keskuudessa vallitsee suuri hajaannus.

Jotta siis kansa voisi lähteä sotaan vihollista vastaan, niin siihen vaaditaan aina poliitikko, joka oman poliitikon uransa turvaamiseksi alkaa etsimään vihollisia, ja sitten poliitikko mobilisoi kansakunnan heikkomieliset puolelleen --ja sota on valmis. Ilman poliitikoita missään ryhmässä ei ole mobilisatiivista tekijää, joten ilman poliitikoita kansat eivät voi sotia keskenään.

Olettehan kuulleet palomiehistä, jotka sytyttelevät tulipaloja. Poliiseista, jotka tekevät rikoksia, siivoojista, jotka kaatavat roskiksia, graffitien poistajista, jotka yötöiseen suttaavat seiniä, lasimiehistä, jotka rikkovat näyteikkunoita, metsästäjistä, jotka määrittelevät muut metsästäjän saaliseläimiä syövät eläimet pedoiksi, jotta itse saisi mahdollisimman paljon saalista ja muista semmoisista, missä ammatin harjoittaja oman etunsa turvaamiseksi antaa itselleen töitä. Samalla tavoin poliitikotkin ovat vain elinkeinon harjoittajia, joiden ainoa ajatus on, että miten minä hankin itselleni tekemistä, jotta minulla olisi tekemistä, jotta saisin kynittyä muilta rahat...

Se riippuu poliitikon luonteesta, miten suuria ristiriitoja Hän vallanhimonsa turvaamiseksi synnyttää. Despoottiset luonteet valitsevat kursailematta itse itsensä valtaan, kun taasen vähemmän despoottiset antavat kansan näennäisesti antaa Hänelle vallan valtakirja.

Diktaattorit luovat suoraan muista kansoista itselleen vihollisia, koska diktaattorin eloonjäämistaistelu on siinä, että Hän oikeuttaa ns. suvereenin valtansa --joka konkretisoituu kansan kassaan, kun se on diktaattorin omassa taskussa-- koko kansakuntaa uhkaavalla tuholla.

Vähemmän despoottiset luovat kansakunnan sisälle pieniä tai vähemmän pieniä vihollisia, joita vastaan tuollainen käskynhaltija käy kaikella tarmollaan, jotta Hän voisi osoittaa pätevyytensä. Kaikkien vallanhaltijoiden pätevyys siis konkretisoituu aina rahana, joka on köyhien työtä, koska vallan haltijat eivät itse sormeaan liikuta oman elämänsä hyväksi.

04. HALLINNON ETU vs KANSAN ETU

Itsensä valinneet tai itsensä valituttaneet ovat aina siirtyneet tavallisten ihmisten riveistä hallinnon riveihin. Poliitikot eivät milloinkaan voi edustaa kansaa, koska He edustavat hallintoa. On täysi mahdottomuus, että hallintoa edustava poliitikko edustaisi samaan aikaan myös kansaansa.

Poliitikot kyllä aina puhuvat, miten He ovat kansan edustajia, mutta miten kummassa se on kansan etu, kun kansalta salataan hallinnon tärkeimmät päätökset ja päätöksien perustelut? Hallinnon etu ei voi olla sama kuin kansan etu, joten hallinto voi pysyä pystyssä täsmälleen niin kauan, kun se asettaa oman etunsa kansan edun yläpuolelle.

Hallinnon sisällä poliitikot ovat asettaneet puolueen edun hallinnon edun yläpuolelle, koska muutoin poliitikot eivät voisi olla puoluepoliitikoita. Mutta puolueen etuakin tärkeämpi poliitikoille on oma etu.
Kansan etu on siis poliitikoilla vasta neljännellä sijalla, mutta puheissaan tietysti poliitikot joutuvat puhumaan kansanedusta, koska muutoin poliitikot eivät voisi sumuttaa kansaa, jos He puhuisivat asioista niiden oikeilla nimillä. Politikoiden on taasen täysin mahdotonta puhua asioista niiden oikeilla nimillä, koska poliitikot vilpittömästi uskovat olevansa tarpeellisia, koska poliitikot joutuvat tekemään päätöksiä, jotka eivät miellytä kaikkia.
Koska poliitikot eivät voi tehdä köyhiä miellyttäviä päätöksiä, silloin tietysti jokainen rikkaan miellyttämiseksi tehty päätös aiheuttaa itsessään kismaa yhteiskuntaan, joka täten paljastuu yksityiskunnaksi.

Se on tietty hallinnon etu, kun hallinto salaa asioitaan, mutta sitäkin tärkeämpää salaamiselle on puolueen etu, jonka ylittää aina oma etu. Poliitikko ei milloinkaan ensisijaisesti perustele salaamispäätöstään hallinnon edulla, vaan Hänellä on aina mielessään oma etu, joka turvaamiseksi Hän salaa omat mokansa. Ja sitten noita salattuja mokia kutsutaan täysin mielettömästi kansakunnan eduksi, ikään kuin kansakunnalle on eduksi, ettei se tiedä, miten asiat ovat.

Poliitikot perustelevat salaamispäätöksensä kansakunnan turvallisuuden nimissä, kun taasen järki sanoo, että jokainen salaamispäätös on tehty hallinnon olemassaolon turvaamiseksi, ja hallinto taasen pysyy kansasta erillisenä vain niin kauan, kun hallitsijoiden tärkein valvottava etu on oma etu.

Poliitikot perustelevat kansalaisten keskitysleirittämistäkin kansakunnan edulla, joten on täysin kiistaton totuus, ettei asioiden salaaminen kansakunnalta voi olla kansakunnan etu. Mitä tahansa poliitikot tekevät, niin He eivät milloinkaan perustele sitä järjellä, vaan jollakin mystisellä kansakunnan edulla, joka ihmeesti täyttää poliitikkojen taskut kansakunnan kokonaisvarallisuudella.

Jos asia on perusteltu jollakin muulla kuin järjellä, silloin asia on kertakaikkisen mieletön, koska sitä ei ole perusteltu järjellä. Pohjois-Koreankin 'johtajat' perustelevat ulospäin kansansa keskitysleirittämistä Pohjois-Koreaa uhkaavalla sodalla, ja Pohjois-Korean sisällä keskitysleirit on perusteltu puolueen edulla, mutta puolueen sisällä keskitysleirit perustellaan Suuren Johtajan omalla edulla. Järkeä ei vaan näy missään kohtaan.

05. VALTIO ON ABSRAKTIIVINEN ELINKEINO

Valtion käskynhaltijaksi pyrkivältä vaaditaan viholliskuvaa. Jos ihmisellä ei ole viholliskuvaa, silloin Hän ei voi myöskään pyrkiä poliitikoksi poliitikon paikalle. Poliitikkona voi olla vain sellainen, joka haluaa taistella oikeudenmukaisuuden puolesta epäkohtia vastaan, ja kansansa puolesta.
Epäkohtia voi nähdä vain siellä, missä epäkohta on sama kuin vihollinen. Jollekin poliitikolle toinen kansa voi olla epäkohta, kun taasen sivistyneempinä itseään pitävät ovat maalanneet hieman pienempiä epäkohtia vihollisikseen, kuten työttömyyden tai kilpailukyvyn puutteen. Mutta kaikki poliitikot pitävät sitä epäkohtana, että Heillä on liian pieni palkka.
Yhtä kaikki, niin jokaisen epäkohdan korjausyritys synnyttää aina lisää epäkohtia, joista uudet poliitikkoehdokkaat saavat aina maalattua itselleen uusia ja uusia epäkohtia, joita He osaavat korjata, jos vain Heidät valitaan... Valtio on epäkohtien luomiskone.
On huomattavaa, että oikeudenmukaisuus sinänsä voi olla totta vain silloin, kun ihminen ei luo viholliskuvia --mistään. Oikeudenmukaisuuden esitaistelijat ovat siis niitä, jotka ensin ovat maalanneet piruja seinille, ja sitten He pyrkivät poliitikoksi, jotta He voisivat muka oikeudenmukaisuuden nimissä taistella omia mörköjään vastaan. Varokaa Heitä, jotka ovat valmiita taistelemaan Teidän puolestanne.

Naisetkin olisivat ikuisesti turvassa, jos vain yksikään mies ei kuvittelisi olevansa naisia vahvempi. Vain itseään muita vahvempana pitävät voivat asettua muiden puolustajiksi. Muita ei voida puolustaa, jos ei ensin ajatuksissaan tee väkivaltaa puolustettavalleen. Heikot ovat väkeviä siksi, koska He eivät hyökkää edes ajatuksissaan muiden kimppuun.

On huomattava, että jos ihminen ei pidä varaansa, eli jos ihminen ei käytä omia aivojaan, silloin Hän altistuu valtion toiminnalle. Valtio toimii aina puhtaasti absraktiivisena elinkeinona, missä valtion käskynhaltijat tekevät ainoastaan ja vain eturyhmien mukaisia päätöksiä, jotka aina ovat muiden ryhmien vastaisia päätöksiä.

Se on siis valtio, joka aiheuttaa jatkuvaa ristiriitaisuutta valtioon. Aita on tietysti siinä kohtaan matalin, missä halutaan nähdä kaikenlaiset epäoikeudenmukaisuudet jonkun muun kuin valtiollisen päätöksenteon seurauksina. Valtion päätöksenteon seurauksia --ristiriitoja-- vastaan sitten pitää taistella, kunhan on ensin riittävän kiivaasti ja muita sopivasti populismista syyttäen osannut maalata nuo mörkönsä kansalaisille. Kansalaisille, jotka ovat jättäneet käyttämättä oman järkensä ja ottaneet kritiikittä vastaan opin valtiosta ja sen kaikkivoipaisuudesta ratkoa eturistiriitoja.

Ainoa ongelmien synnyttäjä on valtio. Valtio ei voi koskaan päästä ongelmistaan eroon, eikä valtio voi edes vähentää ongelmiaan, koska jokainen valtiollinen päätös ottaa huomioon vain osan kansasta --pienen osan, eli rikkaat.

06. VALTION VIRALLISET PALKKATAULUKOT

Palataksemme vielä tuohon totuuteen, että valtio on itsessään absraktiivinen elinkeino, niin sen kiistäminen lienee mahdotonta, kun muistetaan, että se on valtio, joka on asettanut ja siunannut kaikki ammatit eriarvostustaulukoksi.

Valtio on siis syyllinen siihen, että esimerkiksi siivoojan ammattia ei arvosteta rahallisesti kovinkaan paljoa. Mutta poliitikon ammattia taasen arvostetaan niin paljon, että poliitikoiden on täysin mahdotonta poliitikkoina olla arvostamatta ammattiaan, koska poliitikot ovat itse antaneet itselleen valtion täyden arvovallan.

Olen tietoinen siitä, että poliitikot uskottelevat kaikille, ettei politikointi ole ammatin/elinkeinon harjoittamista, vaan se on muka luottamustoimi. Jos todella politikointi olisi luottamusta, miten silloin poliitikot voivat esittää epäluottamusta kansaa kohtaan salaamalla kansalta tärkeimpinä pitämänsä asiat, tai miten silloin jossakin toisessa ajassa tai maassa poliitikot yhtä hyvin silmää räpäyttämättä heittävät kanssaihmisiään keskitysleireihin.
Huomatkaa kaikki, että ne ovat valtion palkollisia, jotka ovat luoneet ammattien arvostustaulukot. Ja poliitikot ovat ne silmää räpäyttämättä hyväksyneet.

Poliitikot paljastuvat siis täysin absraktin elinkeinon harjoittajiksi, jolloin He voivat toki uskotella valtiouskoville olevansa vain luottamustointa hoitamassa --, kun He samaan aikaan viittaavat ammattien eriarvostustaulukoihin ja ammattien palkkataulukoihin, jotta He voisivat vollottaa, miten alas palkkakuoppaan He ovat taas pudonneet.

Miten monta kertaa esimerkiksi poliitikot ovat perustelleet palkkakehitystään yrityskohtajien palkoilla? Ja aivan vastaavasti poliitikot ottavat itselleen suurempaa palkkaa, jos siivoojien ansiotaso on vähääkään lähentynyt poliitikkojen mielettömän suuria palkkoja.

Poliitikot siis --kertauksen vuoksi-- ovat itse arvostaneet ammatit rahalla, ja poliitikot käyttävät tuota valtion virallista ammattiluokitusta omaksi edukseen siten, että He viittaavat siihenkin, kun on puhe poliitikkojen palkkojen jälkeenjääneisyydestä.
Poliitikkojen palkoissa ei siis ole kyse kansan edusta, vaan ensisijaisesti poliitikkojen palkkoja voidaan perustella vain poliitikkojen omalla edulla, kuten kenen tahansa muun ammatin harjoittajan ansioitakin perustellaan.

Koska poliitikot eivät itse pysty käyttämään järkeään --puolueoppiuskovia kun ovat--, niin kerrataan vielä tämä äärettömän tärkeä asia: Poliitikot ovat itse arvostaneet (esim.) sairaanhoitajien ammatin politikointia alhaisemmaksi. Ei jumantsuka se ollut Jumala, joka antoi meille ammattien eriarvoisuustaulukot, vaan sen tekivät meille poliitikot, jotka itse harjoittavat politiikkaa absraktina elinkeinonaan.

Jos todella olisi niin, että politikointi olisi vain luottamustehtävä, niin silloin poliitikot eivät vetoaisi milloinkaan mihinkään palkkataulukkoon, puhumattakaan mistään ammattien arvostustaulukosta.

Nyt poliitikot ovat yksin syyllisiä siihenkin, että sairaanhoitajia ei arvosteta, kun taasen politikointia arvostetaan niin suuresti, että vaalien alla ehdokkaat kilpailevat siitä, kuka luo kaikkein hirveimpiä viholliskuvia äänestäjien nähtäville. Työttömyys on oiva viholliskuva, jota kovasti manaamalla ehdokkaat pääsevät kivasti politiikoiksi, vihreälle oksalle, missä kaikki on eläetuja ja veroneuvontaa myöten parempaa kuin kellään muulla kansalaisella.
Jossakin muussa maassa joku muu valtiouskovainen manaa vaikka kommunismia tai kapitalismia, johon Hänellä on oivat vastalääkeet, jos vain Hänet valitaan vihreälle oksalle...

Poliitikkojen on siis mahdotonta kiistää, etteivätkö ammattien eriarvostustaulukot ole nimenomaan valtion virallisia taulukoita, koska poliitikot käyttävät niitä hyväkseen, kun tulee puhe poliitikoiden etujen ajamisesta. Miten kummassa se on kansakunnan etu, että poliitikot ovat yksinomaisia syyllisiä ammattien eriarvostukseen? Siksi varmaan, koska poliitikot eivät milloinkaan aja kansan etua, vaan vain omaa etuaan, koska politikointi on itsessään elinkeino, selviytymistaistelua, missä on luvallista salata asioita kansalta, koska kyseessä on poliitikon oma ura.

07. VALTIO EI TUOTA HYVEITÄ

Valtion virallisiin tuotteisiin eivät kuulu mitkään reaaliset asiat, kuten rakkaus, armo tai totuus, puhumattakaan kauneudesta ja hyvyydestä. Tämä on itsestään selvää, kun muistetaan ylläolevasta ja oman järjen tajunnasta, että valtio on absraktio, jonka ylläpitäjinä ovat viholliskuvia myyvät kaupustelijat, joita valtiouskovat bruukaavat kutsua poliitikoiksi.

Laki ja lain noudattaminen eivät ole hyveitä. Säännön mukaan eläminen voi olla hyve kellokoneistolle, mutta moraaliselle ihmiselle se on kauhistuksien kauhistus. Tietokoneohjelma varmaan pitää algoritmina olosta, mutta sekin haluaa välillä irtiottoa --kaatamalla sievästi koneenne, kun sen piti kaiken virallisen logiikan mukaan pysyä pystyssä.

Lakeja, käskyjä, kieltoja, sääntöjä, arvonalennuksia, luukkuja, eriarvoisuutta, rumuutta, laatikkomaisuutta, valheita, panettelua, sotia, uskomuksia, oppeja, epätasa-arvoa, alkuarvottomuutta, kiirettä, rikollisuutta, lukittuja oveja, läksyjä, salailua, persoonattomuutta, opillista yhdenmukaisuutta, rankaisuita, rakkaudettomuutta, mielettömyyksiä, armopaloja, järjettömyyttä, epärehellisyyttä, uskomuksia, pelkoa, perinteitä, seremonioita, viholliskuvia, vastustusta, luukutusta, petkutusta, poliisisaattueita, kikkelikortteja ja muuta tuommoista. Siinä ovat valtionne ainoat tuotteet.

Valtion tuotteet ovat epäreaalisia, koska valtion käskynhaltijoiden arvot eivät perustu inhimilliseen vuorovaikutukseen. Poliitikot ovat itse erottautuneet kansasta väittämällä, että poliitikkojen ei pidä olla kansalaisten ystäviä. Ja poliitikko esittää tuon väitteen joka kerta, kun Hän salaa asioita kansalaisilta, puhumattakaan siitä, että Hän tekisi keskitysleirin kansalaisiaan varten.

Jos poliitikolta kysytään, että pitääkö julkisen vallan haltijoiden rakastaa kansalaisiaan (niin kuin itseään), niin tietystikään poliitikot eivät voi vastata muuta kuin, ettei poliitikon pidä rakastaa ihmisiä. Koska jos poliitikko rakastaisi lähimmäisiään niin kuin itseään, silloinhan uskonto ja valtio olisivat erottamattomat, mutta koska poliitikko ei voi rakastaa ketään muuta kuin itseään, niin silloin politiikkaa tulee tarkastella teologisesti kuin mitä tahansa uskontoa (jos kerta Pohjois-Korean ja Romanian entiseen hallintoon pitää soveltaa uskonnon oppia, silloin pienempimuotoinenkin politiikka on selvitettävissä vain teologialla).

Edes se ei ole lähimmäisen rakkautta, kun lähimmäinen nähdään vain lain kohteena. Että ihminen on tehty lakia varten. Että laki ei toimi oikein, jos ihmiset eivät toimi lain mukaan. Poliitikot siis väittävät, että ihminen ei voi luonnostaan toimia oikein, koska poliitikot väittävät, että ihminen toimii oikein vain, jos Hän toimii algoritmisesti, konemaisesti.

Koska siis poliitikkojen mukaan ihminen ei toimi oikein ilman lakia, miten silloin poliitikko voi osata tehdä lain --ilman lakia? Tuo kysymys saa ilmiselvän vastauksen siitä, että poliitikot ovat yli-ihmisiä, jotka itse osaavat toimia oikein ilman lakia, kuten papitkin, mutta poliitikkojen uskomuksen mukaan kansalaisten toiminta vaatii jatkuvasti lisää lakeja, käskytyksiä, sääntöjä,..., koska muutoin kansalaiset eivät toimi oikein, koska kansalaisilta puuttuu oikean toiminnan perusta.

Koska poliitikot sanovat, ettei politiikkaan kuulu lähimmäisen rakkaus, silloin tietysti politiikka --valtio-- ei voi tuottaa mnitän inhmillistä kansalaisille, vaan todellakin valtion ja kaiken politikoinnin tuotteita ovat kaikenlainen tyhmyys, joka todellakin olisi arvokas luonnonvara, jos sitä esiintyisi vain harvoilla. Nyt tyhmyydestä on politikoiden mukana tullut kertakulutushyödyke, jota on niin edullista tuottaa, että pienenkin tyhmyyden saa muutamalla ihmishengellä ja loputtomalla inhimillisellä hädällä ja kärsimyksellä.

08. PARANTUNEEN OIKEAT ARVOT

Päättäjien arvot loksahtavatkin kohdallaan vasta sitten, kun Heitä on kohdannut jokin Heidän elämää, terveyttä ja hyvinvointia uhannut tapahtuma. Vasta sen jälkeen päättäjä kuin päättäjä tunnustaa, että elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin raha.

Ja kaikki ovat todellakin niin tyhmiä, etteivät tajua lainkaan, millainen mieletön tilanne nyt vallitsee, kun päättäjät päättävät asioista täysin elämän vastaisin arvoin --koska päättäjien elämänarvot loksahtavat kohdalleen korkeintain vasta sitten, kun He ovat ensin koheltaneet itsensä haudan partaalle.

Oikeassa yhteiskunnassa vain sellaisten annetaan hallita, jotka ovat ensin parantantaneet itse itsensä. Tällaisessa saatanallisessa systeemissä itsensä parantaneet pakotetaan yleisen tyhmyyden jatkumisen nimissä väistymään syrjään, jotta Heidän tilalleen saataisiin sellaisia, joiden elämänarvot eivät ole vielä loksahtaneet paikoilleen. Ja sitten ihmetellään ja kauhistellaan, kun iltapäivälehdet vetävät hirveitä lööppejään...

Kaikenlainen politikointi on aina ihmisten vastustamista, koska muutoin poliitikot eivät voisi tuntea olevansa tarpeellisia, jos He antaisivat ihmisille vapauksia. Vapauksia antava politiikka olisi samaa kuin politiikan tekeminen tarpeettomaksi, kun taasen rajoittava politiikka on politiikan tärkeyden paisuttelua ja hallinnon lihottamista.

Politiikka on kuitenkin aina rajoituksien, sääntöjen, käskyjen ja lakien luomista. Jos joku keksii uuden asian, niin heti kohta poliitikot ovat sen kimpussa kertomassa, miten vain sitä saa käyttää, koska jos poliitikot eivät noin tekisi, silloin rikkaat eivät voisi hyötyä uutuuksista. Kaikki uusi on poliitikoiden mielestä oletusarvoisesti kiellettyä, jos sille ei ole lakia.

Siksi on täysin tyhmää uskoa, että poliitikoita (valtiota) tarvitaan uusien asioiden luomiseen. Internetkin syntyi ilman poliitikota, mutta nyt poliitikot ovat hätää kärsimässä, kun eivät rassukat ole vieläkään saaneet luotua riittävästi rajoituksia internetiä varten, jotta internet tuottaisi optimaalisen hyödyn --rikkaille. Niinpä poliitikoiden tärkein tehtävä internetin suhteen on luoda sille jatkuvasti yhä lisää uhkakuvia, viholliskuvia.

Poliitikoita todellakin tarvitaan tuhoaseiden luomiseksi ja niiden kehittelyyn, joka jo sinänsä paljastaa, että poliitikot ovat muutenkin ihmisen vapautta rajoittava tekijä, koska kerta He eivät osaa keksiä mitään sellaista uutta, joka olisi ihmiselle hyväksi. Vain tuhon välineiden keksimiseen on tarvittu poliitikoita, mutta esimerkiksi internet syntyi täysin spontaanisti ilman, että kukaan olisi sitä ennalta poliittisessa mielessään ajatellut.

Laki on yhtä vähän --tai paljon-- ihmiselle hyväksi kuin on vankilakin. Ihminen, joka on vankilassa, on yhtä vapaa kuin on ihminen, joka tottelee sokeasti lakia, jotta sokea ja tunnoton laki ei vaan loukkaantuisi, tai menisi peräti rikki. Ja sitten tuomarit tuomitsevat vapaita ihmisiä rikki menneillä laeillaan. Mikään ei voi olla sen naurettavampaa kuin ihminen, joka tuomitsee toisia ihmisiä, olkoot kyseessä sitten tuomari tai rikollinen --molemmat toimivat asiassa samalla periaatteella.

09. POLIITIKOT HALUAVAT KONEIDEN HERROIKSI

Vain sellainen ei enää uhkaa rikkaiden rikkauksia, joka on täysin alistettu konemaiseen käytökseen. Mitähän kunniallista on olla koneiden ja automaatti-ihmisten herrana? Varmaan siinä on sitä samaa hurmoksellista vallan ja voimakkuuden viehätystä kuin on isännällä, jonka koira korvat luimussa matelee isäntänsä vierellä, yrittäen salaa olla hiertävän köyden mitan päässä isäntänsä jaloista, ja joka vain odottaa isäntänsä seuraavaa piiskaniskua.

Kun siis poliitikko koheltaa itsensä haudan partaalle, silloin vasta Hän tajuaa elämästä muutakin kuin sen, että se on niin kliffaa alistaa ihmisen luonnollinen elämä poliittisten puolueiden tarkoitusperiä varten, jotta poliitikot eivät kuolisi nälkään. Se on ihmiselämän viheliäinen irvikuva, kun poliitikot pakottavat ihmiset työskentelemään läpielämänsä, jotta He ansaisisivat sitten eläkkeensä, ja pääsivät mahdollisimman nopeasti hautaan, jotta rikkaille kuuluvia veromarkkoja ei menisi turhaan omatoimisuutensa jo lapsuudessa menettäneiden vanhusten hoitoon.

Pakollinen työ ei ole kellekään mikään ilo, joten jos joku silti iloitsee työstään, silloin Hän ei voi vaatia siitä lisää ansiota itselleen, vaikka Hän ottaisikin sille työlle määritellyn poliittisen arvon vastaan. Vain sellaiset vaativat palkankorotuksia, joille työ on vastenmielistä. Ja systeemi, joka pakottaa ihmiset vastenmieliseen työhön, on se itsekin vastenmielinen.

Ihminen, joka ei uskalla elää vapaiden ihmisten keskuudessa, on täysi pelkuri. Vain pelkurit haluavat alistaa lähimmäisensä lakien ja kaikenlaisten käskyjen alle, koska pelkurien mielestä vapaan ja villin ihmisen näkeminen on pelottava asia.

Eivät väkivaltaiset ole rohkeita, vaan He ovat yhtä pelkureita kuin Hekin, joilla on väkivaltakoneisto puolellaan. Poliitikot eivät uskaltaisi tehdä yhden yhtään lakia, jos Heiltä puuttuisi mahdollisuus usuttaa poliisi kimppuun, jos joku kulkee värivaloa päin, kuten bodaaja ei uskaltaisi käydä naisen kimppuun, jos Hän ajattelisi, että Hän itse on heikko.
Käskyttäjä kuvittelee aina Voiman olevan itsensä puolella, koska jos joku kuvittelisi, että Voima on molempien puolella, niin minkäs siinä muuta teet kuin meet kaljalle toisen kanssa.
Valtion väkivaltakoneistoa käskyttävät poliitikot ovat täysiä pelkureita, joille vetää vertoja vain joku rikollinen tai bodaaja, joka kuvittelee olevansa rohkea, kun pystyy alistamaan ja tappamaan heikompia lähimmäisensä. Jos vain yksikin lukija käyttää omaa järkeään, niin jo järki sen sanoo --eikä sitä mikään muu voi sanoakaan--, että vain sellaiset ovat rohkeita, jotka uskaltavat elää villien eläinten keskuudessa hyökäämättä millään tavoin villien kimppuun, vaan vain seuraten niiden uutteraa elämää.

Kuvitelkaa itse kumpi on rohkeutta:
A) Tappaa käärme vai
B) elää käärmeen kanssa antaen käärmeen elää omaa elämäänsä.
Luonnosta me sen tiedämme, että villit eläimet eivät hyökkää villien ihmisten kimppuun. Vain niiden ihmisten kimppuun eläimet hyökkäävät, jotka yrittävät jollakin tavoin alistaa tai häiritä eläimen elämää. Vain sellaiset ihmiset haluavat alistaa muita eläimiä ja muita ihmisiä, jotka ovat itse alistuneet oppien valtaan.

Psykologiakin sen jo todistaa, että vain sellaiset ihmiset alistavat muita, joita on lapsena alistettu. Psykologien tulee olla rehellisiä, ja tunnustaa, että vain sellaiset haluavat luoda lakeja, joille on pienenä luettu lakia. Lain lukeminen lapselle on lapsen aivopesemistä rahatalouden orjaksi. Lapsen kanssa keskusteleva aikuinen pitää lasta vertaisenaan, joten keskustelevat ihmiset eivät alista ja käskytä toinen toisiaan. Opetetut opettavat, sorretut sortavat ja alistetut alistavat ja kiusatut kiusaavat, --jos ketjua ei katkaista käyttämällä sinapin siemenen verran omaa hermostoa.

10. RIKKAUDEN VAKIINNUTTAMINEN HARVOILLE

Kaiken kaikkiaan valtion ja kansalaisten välinen suhde tarkoittaa yksikertaisuudessaan juuri sitä, että rikkaat koettavat kaikin mahdollisin keinoin vakiinnuttaa köyhyyden köyhille, jolloin rikkaudet tulevat silloin vakiinnutetuiksi harvoille.
Tämä vakiinnuttaminen tapahtuu siten, että ei tehdä mitään ammattien eriarvoisuudelle, vaan sanotaan ilman mitään järkiperusteita, että esim. siivoojan työ on arvottomampaa kuin paperiroskan tuottaminen, jota politikointi on parhaimmillaankin.
Yksinkertaisimmillaan rikkaudet vakiinnutetaan totalitaarisissa diktatuureissa harvoille käytännöllisesti tappoaseilla korkeintain muutamaksi kymmeneksi vuodeksi. Niissä yhteiskunnissa, missä demokratiaa käytetään tappoaseiden korvikkeina rikkauksien vakiinnuttaminen harvoille onnistuu hieman pidemmäksi ajaksi. Mutta yhtä kaikki:
Rikkauksien kaiken sorttiset vakiinnuttamispyrkimykset harvoille vaativat rikkaita taistelemaan jatkuvasti köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairauksia ja rikollisuutta vastaan --koska ne ovat rikkaat, jotka itse luovat nuo asiat luomalla yhteiskuntaan noiden kuvat. Köyhyys on aina rikkaiden ja poliitikkojen köyhyyttä, koska köyhät eivät luo köyhyyttä, vaan köyhät tekevät rikkautta, joka poliittisen systeemin ansiosta riistetään rikkaiden taskuihin.

Yhteiskunta olisi jumalallinen, jos vain kukaan ei maalaisi mitään piruja seinille. Mutta nyt yhteiskunnat ovat saatanallisia, koska rikkaat joutuvat jatkuvasti maalaamaan rikkauden vakiinnuttamisen vastustajat esille, koska rikkaat itsekin tajuavat, etteivät He voisi olla rikkaita, jos He eivät jättäisi muita ihmisiä rikkauksien ulkopuolelle. Rikkaat siis yrittävät kaikensorttisilla systeemeillään uskotella köyhille, että köyhyys on Teille hyväksi.

Rikkaat eivät siis koskaan voi vakiinnuttaa asemaansa. Ja poliitikoiden kaikki pyrkimykset vakuuttaa kansalaisille, että siivoojien, sairaanhoitajien ja muiden ruumiillista työtä tekevien työ on jumalallisen työnarvostustaulukon mukainen ikuinen totuus on vääjäämättä päätyvä minkä tahansa poliittisen systeemin täydelliseen konkurssiin.
Poliitikot älkööt uskoko, että He ovat saaneet Jumalalta ikuisen työn eriarvostustaulukon, johon poliitikot voivat aina vedota, kun tulee kyse alempituloisten palkankorotuksista, ja hyvästä elämästä kehdosta hautaan. Jumala ei luonut harvoista kuninkaita, vaan Jumala sanoo, että jokainen ihminen on Jumalan perillinen.

Valtion käskynhaltijoidenkin tulee olla ensisijassa vain ihmisiä, joilla on pyhä velvollisuus toimia sen henkilön ohjeen mukaan, joka puhuu poliitikkojen valanvannomiskirjassa näin virkkoen: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, äläkä pidä rahaa Jumalanasi, koska rahan arvo laskee joka kerta, kun Sinä putoat syvemmälle palkkakuoppaasi. Poliitikko on köyhyyden perikuva. Jumala on rikkauden perikuva. Vain jumalallisia tekoja tekevät ovat rikkaita, eikä se ole jumalallinen teko, kun uskotaan eriarvoisuuteen. Joka uskoo ansaineensa enemmän kuin köyhät, Hän ei voi totuutta tuntea. Koska kukaan ei ole voinut ansaita köyhyyttä.

Asiasta lisää:
Tiedote 45: Pelko Hallinnan Motiivina
Paperi: Liikennevalot
Paperi: Hysteria
Paperi: Avoin Totuus
Paperi: Varaton Totuus

Alkuun

Hosted by www.Geocities.ws

1