LAIN PERUSTA

JOKAINEN ON OIKEUDEN ARVOINEN

Tämän kirjoituksen järkeilemisestä, luomisesta
ja toimittamisesta huolehti muuan maallikko,
joka ei ole saanut sekuntiakaan mitään
oppia oikeustieteeseen.
Poliitikoiden elämästä on pystyttävä johtamaan systeemin perustuslaki. Jos aito (oikeus)tiede ei pysty johtamaan poliitikon elämästä perustuslakia, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että poliitikon elämästä on johdettavissa mikä muu laki tahansa, mutta ei perustuslakia. Oikeustieteellinen alkuoletus kuuluu siis, että poliitikoiden elämästä pitää ehdoitta löytää jokin laki. Laillista elämää elävän poliitikon elämää tutkimalla löydetään absoluuttisen varmasti se laki, jota poliitiikko noudattaa. Ja kun kyseessä on korkeinta palkkaa nauttivan poliitikon elämä, niin silloin tieteellinen totuus kuuluu, että siitä saadaan oikeuseläintieteellisellä esille systeemin perustuslaki.

Kun poliitikon elämästä voidaan nähdä, mitä perustuslakia poliitikko noudattaa, niin silloin poliitikko on vapautettu lopullisesti lakien säätämisestä, koska Hän osaa jo elää perustuslain mukaan. Muutoinhan olisi mahdotonta, että huippupoliitikko olisi huippupoliitikko. Ja päin vastoin:
Jos poliitikon elämä ei noudata Hänen maailmansa perustuslakia, niin se johtuu vain siitä, että poliitikko ei usko perustuslain riittävän Hänelle, joten tuollainen riittämättömyyden tunne pakottaa poliitikon jatkuvaan ja loputtomaan turhanpäiväisten lakien rustailemiseen.

Poliitikkojen ei koskaan tule vedota toiminnassaan mihinkään muuhun lakiin kuin vain perustuslakiin. Kaikkien lakien on perustuttava perustuslakiin, joten poliitikoiden on äärettömän helppoa elää perustuslaillista elämää, koska He itse tietävät kaikkein parhaiten, miten lait perustuvat vain perustuslakiin. Jos nimittäin perustuslain mukaan ei voida elää, niin vielä vähemmin voidaan elää tavallisten lakien mukaan. Jos poliitikko ei pysty elämään perustuslaillista elämää, niin miten Hän silloin pystyy näkemään, miten muut lait perustuvat perustuslakiin? Onko tavallisen lain ja perustuslain välissä jokin sellainen raja, jota elämä ei pysty ylittämään? Perustuslakiko on ilman elämää?

Ovatko poliitikot loukanneet ihmisarvoa valtiosäännön mukaan, jos poliitikot kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin köyhät? Sillä totta kai poliitikkojen palkkakehitys on ainoastaan suora seuraus poliitikkojen paremmasta elämästä, joka on poliitikon pään sisällä, eikä suinkaan perustuslain vaatimus. Ei se poliitikon työ ole yhtään vastuullisempaa tai vaarallisempaa kuin vaikkapa kuljettajien työ. Montako kuljettajaa on menettänyt henkensä työnsä tähden, ja montako kansanedustajaa on kuollut työtapaturmaan tänä vuonna? Miten hyväkuntoisena duunari pääsee eläkkeelle viettämään kivuliaat viimeiset päivänsä?

Kun siis perustuslaki sanoo, että se turvaa ihmisten oikeudet ja vapauden, tasavertaisuuden ja ihmisarvon, ja kun perustuslaki itse sanoo edistävänsä oikeudenmukaisuutta, niin silloin mikään muu laki ei voi tehdä sitä paremmin kuin perustuslain valtiosääntöpykälä. Poliitikot ovat perustuslaittomia, jos He säätävät perustuslain kanssa päällekkäisiä lakeja. Perustuslaki tulee yksin riittää ihmisten oikeuksien ja vapauden toteutumiselle, koska niin sanoo perustuslaki. Mikään toinen laki ei voi antaa ihmiselle vapautta suurempaa vapaus. Perustuslaillinen vapaus on jo vapautta, joka ei voi saada lisäarvollista vapautta miltään muulta lailta.

Perustuslaki sanoo myös, että kaikki ihmiset ovat täysin tasa-arvoisia. Perustuslain mukaan ketään ei saa asettaa kenenkään ylä- tai alapuolelle. Jos siis rikkaalle päättäjälle kuuluu mahdollisimman halpa oikeus, niin silloin se oikeus on annettu kaikille.
Perustuslaissa ei pyritä tasa-arvoon, vaan perustuslaillinen tasa-arvo on realiteetti. Koska jos näin ei olisi asianlaita, niin miten silloin tasa-arvolakeja voidaan säätää perustuslakia noudattaen? Jos siis päättäjät eivät kohtele kansalaisia tasa-arvoisesti, niin silloin tietysti päättäjät oikeuttavat tasa-arvolainsäädännän juuri sillä, että kaikki eivät voi olla tasa-arvoisia, koska päättäjien mukaan päättäjille kuuluu halvempi elämä kuin köyhille, koska muutoin päättäjät eivät omasta mielestään voisi olla päteviä --säätämään tasa-arvolakeja. Kuitenkin perustuslaki ei puhu mitään päättäjien omasta mielestä, vaan perustuslain mukaan kuka tahansa ihminen on pätevä tekemään omaa työtään, vaikka ei vaatisikaan siitä mitään palkkaa.

Päättäjien on mahdotonta vedota perustuslakiin, kun He vaativat itselleen enemmän kuin ovat valmiita antamaan kelle tahansa muulle. Jos kuitenkin poliitikko vetoaa valtion palkkataulukoihin ja niiden jälkeenjääneisyyteen, niin silloin poliitikko ei ole vetoamassa perustuslakiin, koska perustuslain mukaan ihmisen pätevyys ei riipu rahasta. Valtion palkkataulukot ja poliitikkojen asettamat palkkiotoimikunnat eivät perustu perustuslakiin, vaan poliitikkojen ahneuteen.

Jos nimittäin ihmisen pätevyys riippuisi rahasta, niin silloin perustuslaissa sanottaisiin selvästi, että perustuslaki perustuu rahaan. Raha voi olla pätevyyden mittari vain silloin, kun raha korvaa perustuslain.
Perustuslain mukaan valtion ja julkisen vallan haltijoiden toiminta ei voi perustua perinteille ja ikimuistoisille oikeuksille, koska jos niin olisi, niin silloin perustuslaki olisi tehty vain siunaamaan isien vääryydet ja turvaamaan rikkaiden saavuttamat privilegiot. Poliitikkojen, asianajajien ja tuomarien kuuluminen rikkaisiin on siis vain ikimuistoinen 'oikeus', jota ei kuitenkaan ole kirjattu perustuslakiin.

Jos perustusalaki ei riitä päättäjille, niin silloin päättäjille eivät riitä myriaditkaan lait. Päättäjät siis perustelevat lainsäädäntätyönsä sillä, että perustuslaki on täysin riittämätön systeemille, eli rikkaille. Päättäjät ja kaikki valtion käskynhaltijat eivät siis elä perustuslaillista elämää, jotta He voisivat omalla elämällään todistaa itselleen, ettei perustuslaki riitä hyvän elämän perustaksi. Loputon lakien säätäminen tuntuu mielekkäältä vain sellaisilta, jotka eivät itse osaa elää oikein perustuslain mukaan.

Oikeus on kaikkein arvokkaimmillaan, kun se on täysin ilmaista kaikille. Sillä järkikin sen jo sanoo, että rikkaat haluavat rikastua loputtomasti lisää ja lisää, jotta asiat olisivat Heille itselleen mahdollisimman halpoja. Koska siis lainsäätäjät ja tuomarit haluavat itselleen mielettömästi palkkaa, jotta elämä olisi Heille itselleen halpaa, niin silloin He todistavat tahattomasti, että ilmainen elämä on arvokkainta elämää, koska jos lainsäätäjät, asianajajat ja tuomarit eivät olisi palkkakuopassa, niin silloin vasta rahallinen elämä olisi arvokkaampaa kuin ilmaiseen elämään pyrkiminen.

VÄÄRÄMIELINEN SYSTEEMI

Nyt siis valtion käskynhaltijat pyrkivät ilmaiseen elämään sillä, että He kieltävät ilmaisen elämän köyhiltä, jotta köyhät voisivat toimia rikkaiden rikastumisen lähteinä. Koska tämän kirjoittaja ei enää pyri ilmaiseen elämään, niin silloin tässä on sanottu lopullinen totuus rahatalouteen perustuvasta systeemistä, missä yksikään kansalainen ei saa osakseen oikeamielisyyttä, koska systeemin oikeus perustuu rahatalouteen.

Totuus on, että jokaisella kansalaisella on ehdoton oikeus ainakin niin halpaan oikeuteen, mitä kaikkein rikkain päättäjä maksaa omasta oikeudestaan. Koska siis kaikkein rikkain päättäjä ei köyhdy, vaikka Hän kuluttaisi miljoonia mahdolliseen oikeusjuttuunsa, niin silloin kellään ei ole velvollisuutta päästä velkavankeuteen oikeuden toteutumisen tähden. Tästä syystä minä julkaisen kaikki julkisen vallan ja itseni väliset jutut, jotta niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä kaikille.

Oikeus ei siis ole oikeutta, jos siitä on pakko maksaa. Eikä maksullisen oikeuden tuloksista ole kovinkaan paljoa hyötyä, koska rahatalouteen perusturva systeemi ei voi antaa muiden hyötyä ilmaiseksi edes oikeuden perusteluista, koska jos oikeuden perustelut olisivat kaikille ilmaisia, niin silloin oikeuden tuomarien pitäisi elää ilmaista elämää, jolloin elämä olisi yhtä lailla ilmaista niin tuomareille kuin kaikille muillekin.

Kun siis elämä olisi ilmaista kaikille, niin silloin kukaan ei voisi tehdä rikoksia, koska rikollisuus on mahdollista vain rahataloudessa. Taivaissa kukaan ei ryöstä pankkeja, koska taivaissa ei tarvita rahaa, sillä taivaissa jokainen on luova, eikä kukaan ota luovuudestaan mitään hintaa, koska luovuus on taivaan lahja, kun on todellinen järkikin. Ja luovuus kuten järkikin tuntuvat reaalisilta vain silloin, kun ihminen ei mieti niiden hintaa, koska olisihan se täysin järjetöntä miettiä hintaa omalle järjelleen.

Järki sanoo, että systeemi on mahdollista tehdä sellaiseksi, että siinä on mahdotonta toteuttaa rikoksia. Koska siis on mahdollista luoda systeemi sellaiseksi, ettei se suosi rikollisia mahdollisuuksia, silloin järjellinen ihminen ei voi olla luomatta systeemiä, missä kukaan ei voi olla rikollinen. Kun siis ihmisten on mahdotonta tehdä rikoksia, silloin systeemi ei tarvitse oikeuslaitostakaan, joten oikeamielisyyden systeemissä kukaan ei voi ajatella ryhtyvänsä muiden asianajajaksi, koska oikeamielinen ihminen ajaa vain omia asioitaan.

PAHOLAISEN ASIANAJAJAT

Tässä nykyisessä systeemissä se on tuomarien ja asianajajien etu, että ihmiset tekevät toisilleen pahaa, joten siksi lainsäätäjien ja tuomarien on mahdotonta antaa köyhille ilmaista elämää, koska jos käyhät saisivat esimerkiksi täysin ilmaisen oikeuden itselleen, niin silloin tuomarit lainsäätäjien kanssa olisivat vaatimassa sitä samaa oikeutta itselleenkin. Asianajajille ei siis sovi se, että ihmiset saisivat täysin ilmaiseksi kaikki oikeusneuvonnatkin, koska silloin se johtaisi ihmiskunnan sellaiseen systeemiin, missä kaikenlainen rikollisuus olisi tehty mahdottomaksi, jolloin asianajajat menettäisivät hyväpalkkaisen työnsä.

Asianajajien palkkiot ja tuomarien palkat siis ovat yksinomainen syy siihen, että systeemissä rikollisuus on mahdollista. Koska minä en ole Paholaisen Asianajaja, niin jokainen saa täysin vapaasti ottaa näiltä sivuilta omaan käyttöönsä kaiken, minkä itse hyväksi näkee. Sillä totuus on, että jos Tuomari katsoo elämässään vain omaa etuaan, silloin Hän ei voi olla oikeusalissaan puolueeton köyhien asiassa.
Koska siis asianajajat ja tuomarit haluavat itselleen lisää palkkaa vain siksi, että asiat olisivat Heille itselleen mahdollisimman halpoja, niin silloin tuomarien ja asianajajien pelkkä elämä tekee elämän muille kalliiksi. Tuomarit ovat siis ryhtyneet muiden tuomareiksi jo silloin, kun He eivät pysty elämään vähällä rahalla, jolla He silti vaativat köyhiä elämään onnellista elämää.

TODELLINEN OIKEUSISTUIN

Todellinen oikeus ei koskaan istu oikeutta oikeussaleissa, vaan todellinen oikeus tapahtuu oikeussalien ulkopuolella, elämässä. Kun siis elämä on oikeutta, niin silloin ihmiset eivät voi tehdä mitään väärää. Ihmiset tekevät väärin vain silloin, kun He uskovat, että oikeutta on vain oikeussaleissa. Ja ihmiset uskovat oikeusalien oikeuteen vain sellaisessa systeemissä, missä systeemin käskynhaltijoiden oma elämä on epäoikeudenmukaisuutta kansalaisia kohtaan.

Elämä ei voi olla oikeudenmukaisuutta, jos tuomarit haluavat itselleen mahdollisimman halvan elämän, eli jos tuomarit eivät pysty elämään sillä summalla, jolla He kuvittelevat köyhien elävän onnellista elämää. Jos nimittäin tuomari mielessään järkeilee, että köyhät tuskin ovat onnellisia, kun Heillä on niin vähän rahaa, niin silloin tuomari todistaa olevansa epäoikeudenmukainen, jos Hän tukee omalla elämällään sellaista systeemiä, missä tuomarien ei itse tarvitse kokea, onko köyhän elämä todella onnetonta.

Jos taasen tuomari ajattelee että kyllä köyhätkin pystyvät elämään onnellista elämää, niin silloin tuomarin elämä on epäoikeudenmukaista köyhiä kohtaan jos Hän ajattelee, ettei Hän itse kuitenkaan pystyisi elämään onnellista elämää yhtä vähällä kuin millä mökin muori pärjäilee.

Ei pidä väittää, että kyllä köyhäkin pystyy elämään onnellista elämää, jos ei itse pysty elämään köyhän elämää.
Ei pidä väittää, että ei se raha tee onnelliseksi, jos ei itse pysty elämään vaatimatonta elämää.
Rikkaan väite köyhän onnellisesta elämästä kumoaa täysin rikkaan kaikki väitteet ja totuudet rahataloudesta.

Rikkaat ovat tyhmiä, jos He väittävät, että kyllä köyhänäkin pystyy elämään onnellista elämää, koska silloin rikkaalla ei ole mitään perustetta sille, miksi Hän tarvitsee enemmän rahaa kuin köyhä. Rikas voi olla johdonmukainen vain silloin, kun Hän ehdottomasti todistaa, että köyhien on mahdotonta olla onnellisia, koska jos rikas edes ajattelee mielessään, että ei se raha tee ketään onnelliseksi, silloin rikkaalla itsellään ei ole mitään oikeutta vaatia itselleen enemmän kuin on on valmis antamaan kelle tahansa muulle.

Huomataan siis täysin selvästi, että kallispalkkaisten tuomarien elämä aiheuttaa epäoikeudenmukaisuuden maailmaan, joten tuomarit eivät voi olla oikeamielisiä edes oikeussaleissa, koska He eivät ole sitä elämässäänkään. Kun siis tuomarit eläisivät onnellista elämää vaatimattomasti, niin silloin yksikään ihminen ei voisi haluta itselleen enempää, koska silloin itse systeemissä vaatimattomuus olisi perushyveenä.

VAATIMATTOMUUDEN SYSTEEMI

Kun siis vaatimattomuus olisi hyveenä, silloin kaikki tahtoisivat itselleen vaatimattomuutta yhä lisää ja lisää, jolloin ihmisten vanhurskaus vain lisääntyisi, eikä yksikään ihminen voisi taistella sellaista systeemiä vastaan, koska vaatimattomuus ei olisi systeemin ominaisuus, vaan ihmisten.

Nyt systeemissä ahneus on hyveenä, koska systeemin käskynhaltijat tuomarit etunenässä elävät sellaista elämää, missä vaatimattomuus ei ole hyveenä. Vain ahneuden ilmapiirissä rikollisuus on tehty mahdolliseksi, koska systeemin mukaan rikollista on vain se ahneus, joka vähentää systeemin hallitsijoiden ahneuden harjoittamismahdollisuuksia.

Hyvyyden systeemissä vaatimattomuuden lisääntyminen on sama asia, mitä pahuuden systeemissä on ahneuden lisääntyminen. Vaatimattomuuden systeemi on siis täysin päinvastainen ahneuden systeemille, joka nyt on vallalla vain siksi, että systeemin käskynhaltijat ovat ahneita, eikä yksikään Heistä pyri elämällään osoittamaan suuntaa vaatimattomaan systeemiin, missä rikollisuutta ei ole, koska vaatimattomuuden systeemissä He ovat kaikkein innokkaimpia lisäämään vaatimattomuutta, joita ahneuden systeemissä kutsuttaisiin rikollisiksi.

Vaatimattomuuden systeemissä systeemin käskynhaltijat omasta vaatimattomuudestaan eivät koskaan vaadi itselleen palkkaa ollakseen päteviä, tai pystäkseen käyttämään kehoaan luovasti. Vaatimattomuuden systeemin käskynhaltijat ovat vaatimattomia luonnostaan joten vaatimattomuus ei ole Heille mikään rasite, eikä Heidän tarvitse pelätä köyhyyttäkään, koska mitä vaatimattomampia käskynhaltijoita kansalaiset valitsevat itselleen sitä vaatimattomammin kansalaisetkin tekisivät kaikki sitä, mitä He parhaiten osaavat.

Vaatimattomuuden systeemissä päättäjät siis haluavat lisää ja lisää vaatimattomuutta itselleen, koska silloin He tajuavat kirkkaasti, että päättäjät saavat itselleen sitä enemmän kaikenlaisia asioita mitä vähemmän ansiota He itse vaativat omista teoistaan. Vaatimattomuuden systeemin päättäjät siis osoittavat elämällään, että ihmisten on täysin mahdollista tehdä työtään pätevästi, vaikka He eivät vaatisikaan työstään mitään ansiota itselleen, koska juuri se on vaatimattomuutta, että työ tehdään vaatimuksetta.

Vaatimattomuuden systeemissä ihmisten tekemät ansiot liikkuvat täysin vapaasti ihmisten välillä, koska kukaan ei vaadi itselleen mitään tehdäkseen mitä huvittaa. Niinpä vain vaatimattomuuden systeemi takaa kaikille ylitsevuotavan rikkaan elämän, johon rikkaat pyrkivät ahneuden systeemissään sillä, että He kieltävät köyhiltä ilmaisen elämän. Vaatimattomuuden systeemissä kenenkään ei tarvitse pelätä omaisuutensa menettämistä, koska omaisuutta on joka hetki ylitsevuotavasti tarjolla kelle tahansa.

Asiasta lisää:
Paperi: Oikeustiede
Internet, Google-haku: Perustuslaki author:sinenmaa

Sivun alkuun Copyrights www.geocities.com/sinenmaa/ Lauantaina, 3. tammikuuta, vuonna 2004