PAPERIN SISÄLLYS:

LAKI TEKEMISEN VAPAUDESTA

Tekemisen Vapaus On Vapaiden Uskontojen Isä

Uskonnon ja mielipiteen vapaus ei voi toteutua, jos ihminen ei saa vapaasti toteuttaa omaa lahjakkuuttaan. Laki pään sisällön vapaudesta edellyttää, että ihminen on vapaa myös ulkoisesti. Pään sisältö ei voi olla vapaa, jos kallo on rajapinta orjuuden ja vapauden välillä. Jos lahjakkuus ei ole vapaa, niin silloin myöskään uskomukset eivät ole vapaita.

On tunnettua, että nykyisellä systeemillä lakien säätämisestä ei koskaan tule loppua. Lakiuskovien mielestä maailma tulee täyttää laeilla. Lakiuskovat toteuttavat koko ajan Mooseksen lakia. Siksi lakiuskovat ovat äärimmäisen uskollisia 'Jumalan' käskylle täyttää maa, koska lakiuskovien usko perustuu suoraan Mooseksen jälkeisille fariseusten uskolle. Tämä huomataan siitä, että mikään muu systeemi maan päällä ei tarvitse lain säädäntää, vaan ainoastaan tämä juutalaiskristillinen maailma, ja jokainen siitä siinnyt ideologia.

Kiinalaisetkin ovat valtiona erityisen ahkeria lakien säätäjiä, koska Heidän ideologiansa juontuu suoraan länsimaalaisesta juutalais-kristillisestä hapatuksesta. Karl Marx kumppaneineen imi jo äidinmaidossa itseensä sen uskomuksen, että ihmiset eivät pysty mihinkään omilla aivoillaan, vaan kommunistien manifestin mukaan Jumala on siksi asettanut Karl Marxin aivot kaikkien ihmisten ainoaksi oikeaksi käskyttäjäksi. Kiinalaiset eivät siis itse keksineet lainsäädäntää, vaan se juontuu suoraan juutalaisista oppineista, jotka aikoinaan Babylonin vankeudessa alkoivat sepittämään uudelleen vanhoja sankaritarujaan, joiden sankarit eivät edes olleet juutalaisia, mutta jotka piti saada näyttämään Jumalan valitun kansan perustajaisiltä.

Lakiuskovaisuus on siis yhteistä niin kapitalisteille kuin kommunisteille, koska noiden molempien ideologien sepittäjät ovat imeneet äidinmaidossa fariseusten hapatuksen itseensä, missä se on hapattanut täysin kaikki länsimaalaiset ideologit ja kaikki filosofit. Puhumattakaan poliitikoista, jotka kuvittelevat olevansa suuria, kun kertovat muille, miten suuri Heidän ideologinen oppi-isänsä on, ja kun jopa sen todisteeksi osaavat lausua ulkomuistista muutaman oppi-isänsä ajatuksenkin. Ja tuota poliitikot kehtaavat kutsua uskonnon/ideologian/mielipiteen vapaudeksi.

1. ENSIMMÄINEN FARISEUS

Ensimmäiset fariseukset olivat vapaita tekemään oman uskontonsa. Ja Heillä oli siten myös tekemisen vapaus, koska muutoin He eivät olisi voineet kirjoittaa pään sisältöään ylös, jos vain pään sisältö olisi vapaa ilman käsien liikuttelua pään sisällön mukaan. Ensimmäiset fariseukset sepittivät uudelleen kaikki vanhat uskomuksensa, eikä Heitä pidätellyt siinä mitkään häveliäisyyssäädökset. Tämä täydellinen hävyttömyys on luonnollista kaikille luonnonkansoille. Luonnon ihmiset eivät omaa luonnostaan mitään sellaista lakia, joka estäisi Heidän luonnollista luovuuttaan.
Ensimmäiset juutalaiset olivat siis luonnonkansa, joka vain toteutti luontoaan sepittämällä vanhat legendansa sellaisiksi, että se sai juutalaiset tuntemaan oikeutettua korkeimmuutta, koska se ei ole ihmisluonnon mukaista elää minkäänlaisessa henkisessä alhaisuudessa.

On äärimmäisen alhaista ja ihmisarvoa loukkaavaa vaatia ihmistä toimimaan lain mukaan. Lain mukaan toimiva ihminen ei voi uskoa mihinkään vapaasti. Jotta siis uskonnonvapauslaki olisi voimassa, niin silloin ihmisillä tulee olla myös tekemisen vapaus. Ketään ei saa asettaa eri asemaan tekojensa tähden. Laki tekemisen vapaudesta siis sanoo täysin yksiselitteisesti, että politikointi on täsmälleen yhtä arvokasta kuin esimerkiksi lannan luontikin. Lannan luojat ovat yhtä oikeutettuja kunnolliseen asuntoon ja perusturvaan kuin ovat poliisisaattueissa ja turva-autoillaan liikkuvat poliitikotkin.

Huomattakoon, että ajatukset, mielipiteet, uskomukset, ideologiat ja sanat ovat ensisijaisia tekoihin nähden. Teot seuraavat ihmisen asennoitumisesta maailmaan. Jos siis meillä on jo ideologinen vapaus, niin silloin meillä on jo kirjoittamaton laki tekemisen vapaudesta. Esimerkiksi Kati Sinenmaan henkilökohtainen vapauden uskonto on lailla suojattu, joten silloin lain tulee yhtä lailla turvata myöskin Kati Sinenmaan teot, koska muutoin laki olisi hyökännyt lakia vastaan. Laki voi tuomita vain ne ihmisten teot, jotka ovat ristiriidassa Heidän omia vakaumuksiaan vastaan.

Mutta kukaan vakaumuksellinen ei kuitenkaan pysty tekemään muuta kuin vakaumuksensa mukaisia tekoja, joten täten on kiistattomasti osoitettu, että tekemisen vapaus on kirjoittamaton laki, joka on täten kirjoitettuun lakiin verrattava, koska se on ikiaikainen luonnollinen funktio. Vakaumuksellinen teko on kuin nauru. Koska laki ei voi tuomita ihmisen luonnollisia funktioita, niin silloin laki ei voi tuomita vakaumuksellisia tekojakaan, koska ne ovat ihmisen luontoa.

Poliitikoilta siis puuttuu vielä paljon lakeja, joista alhaisin ei suinkaan ole laki tekemisen vapaudesta. Koska siis poliitikot ovat lakiuskovaisia, ja koska lakiuskovaisuuteen kuuluu tuottaa lakeja, asetuksia, kieltoja ja sääntöjä, niin siksi me voimme olla täysin varmoja, että poliitikoiden on täysin mahdotonta olla lopulta säätämättä lakia tekemisen vapaudesta. Laki tekemisen vapaudesta vain odottaa äärettömässä lakijoukossa omaa esille tuloaan.

Mutta kun poliitikot sitten joskus pakon edessä lopultakin säätävät lain tekemisen vapaudesta, niin siihen loppuu kaikki laki, koska sen jälkeen ihmiset eivät enää tarvitse mitään lakia, sillä laki tekemisen vapaudesta vapauttaa ihmisen aidosti inhimilliseen elämään.

2. LAKI LAIN OLEMUKSESTA

Lain tulee olla itsessään vapaa, jotta laki tekisi sen, jota varten se on luotu. Jos laki ei ole vapaa, niin silloin lakiuskovainenkaan ei voi noudattaa lakia. Laki jää tyhjäksi kirjaimeksi, jos lakiuskovilla ei ole lakia lain vapaudesta. Esimerkiksi laki uskonnonvapaudesta jää täyttämättä, jos samaan aikaan ei noudateta lain vapautta. Koska jos esimerkiksi ihmisen on pakko noudattaa uskonnonvapauslakia, niin silloin tietystikään ihminen ei ole täyttänyt uskonnonvapauslakia. Jos taasen ihminen ei noudata uskonnonvapauslakia, niin silloin Hän on rikkonut lakia vastaan, eli silloin ihminen ei tarvitse lakia, jos Hän pystyy uskomaan uskottavasti tai skeptisesti johonkin oppiin ilman lakia.

Jotta lakiuskovaiset välttyisivät siltä, että laki jää sivurooliin, niin siksi jokaisen lain yhteyteen tulee ehdoitta liittää laki lain vapaudesta, jotta kuka tahansa ihminen pystyisi perustelemaan, että Hän on silti noudattanut lakia, vaikka olisikin tehnyt oikein ilman lakia. Lakiuskovilla tulee siis olla laki lain vapaudesta siksi, että kukaan ei voisi olla lain yläpuolella. Koska jos laki ei ole vapaa, niin silloin se, joka sitoo lain, on korkeampi kuin laki. Olisi aika hassua väittää olevansa lakiuskova, jos voidaan osoittaa, ettei laki olekaan kaikkein korkein uskottava asia. Sillä järjen mukaan usko ei ole uskoa, jos se ei kohdistu Korkeimpaan. Riman alittaminen ei ole osoitus uskosta.

Jos siis poliitikoilla ei ole lakia lain vapaudesta, niin silloin ei tarvita kovinkaan kummoista järkeä, jolla jo pystytään osoittamaan, että lain säätäjät ovat lain yläpuolella. Sillä muutoinhan He eivät voisi olla lain säätäjiä, jos laki olisi korkein uskottava asia, joka jopa on niin korkea, että se pystyy vapauttamaan uskonnotkin täysin vapaiksi. Miten siis ihmisten uskonnot voisivatkaan olla vapaita, jos laki itsessään olisi alisteinen lainsäätäjille? Minä en ainakaan voisi vaatia omalle uskonnolleni laillista asemaa tietäessäni sen, että lainsäätäjät ovat lain yläpuolella.

On siis ehdottoman loogista ja absoluuttinen välttämättömyys, että laki itsessään on täydellisen vapaa, jotta kukaan eikä mikään ei voisi olla lain yläpuolella. Koska vain vapaa laki on täysin vapaa liikkumaan sinnekin, missä joku on ilman lakia. Näin siis on tänään järjellä osoitettu, että jokainen laki tarvitsee rinnalleen lain lain vapaudesta, jotta vältyttäisiin siltä, että poliitikot ja diktaattorit olisivat lain yläpuolella. Sillä nyt me voidaan havaita, että poliitikot ovat kaikkien lakien yläpuolella, koska He etsivät jatkuvasti laeista porsaanreikiä, jotta poliitikoiden ei tarvitsisi itse kokea lakien armottomuutta elävää ihmistä kohtaan.

Esimerkiksi se on poliitikon porsaanreikä, kun Hän itse tarvitsee panssariautoa, turvamiehiä ja kuljetuksia, mutta mökin muorit eivät sitä saa. Valtakunnassa ei siis selvästikään vallitse tekemisen vapaus, koska poliitikoilta puuttuu laki tekemisen vapaudesta, joka voitaisiin määritellä myös lakien laiksi. Sillä vain lakien laki pystyy antamaan kaikille laeille sen, jota yksikään turvalaki ei pysty antamaan edes poliitikoille.

3. LAKIA LAINSÄÄTÄJILLE

Poliitikot eivät koskaan säädä rajoittavia lakeja itseään varten. Poliitikot ovat siis lain yläpuolella. (Ihminen) Lainsäätäjä ei pysty ajattelemaan olevansa lain tarpeessa sille asialle, jonka Hän tietää olevan oikein. Laki ja oikeus kumoavat toisensa juuri siksi, että oikean tietäminen sulkee lain pois. Jos taasen ihminen käyttäytyy lain mukaan, niin silloin Hän ei tiedä, onko se oikein tai väärin. Jotta tämä ihmisarvoa loukkaava lain räikeä epäkohta voitaisiin poistaa ihmisjärjestä, niin siksi juuri me tarvitsemme lain tekemisen vapaudesta.

Laki ei voi olla korkein eikä järjellinen, jos ja kun järjellä pystytään toimimaan oikein ilman lakiakin. Järki on taasen niin suurenmoinen kosminen funktio, ettei sille ole mikään mahdotonta. On siis täysin mahdollista luoda sellainen laki, jolla laki saadaan järjen rinnalle. Järjellä lakia ei voi nostaa järjen yläpuolelle, mutta järjen rinnalle toki se voidaan nostattaa. Jos nyt joku sanoo, että laki on korkein, niin silloin sen sanoja ei ole vielä tutustunut Luojalta saamaansa järjen lahjaan.

Myös se on järjettömyyden huipentamista, jos väitetään, ettei järjellinen ihminen pysty luomaan lakia, joka takaa laillisuuden kaikessa järjellisessä elämisessä. Ja jos ei edes yritetä luoda elämän laillistavaa lakia, niin se on vain osoitus siitä, että poliitikot haluavat elämän olevan oletusarvoisesti laitonta, jotta sitten lain soveltamisella saataisiin aikaan muhkea rahavirta köyhiltä rikkaille.

Kun siis lainsäätäjät itsekin ovat todenneet, että lakeja ei koskaan ole riittävästi (koska muutoin lainsäätäjien tulisi luoda itseään varten lainsäädäntää ajoittava laki, kuten Texasissa on), niin täten on täysin järjellistä vaatia lakia laista, tai lakia tekemisen vapaudesta. Koska kerta ikuinen lainsäätäminen on mahdollista vain silloin, kun lakeja on potentiaalisesti olemassa äärettömästi. Tämä kirjoitus vain tuo esille infiniittisen lakivaraston hienoja aarteita, eli tämä on lakipotentiaalien kypsyttelyä, jotta sitten lainsäätäjät voivat mahdollistaa ne aktuaaleiksi.

Pysykääpähän tuomarit, psykologit, lainsäätäjät ja muut rikkaat tällä kanavalla, jotta voisitte saada edelleenkin hyviä vinkkejä, miten ihmiskuntaa johdetaan järjellä ja ihmisarvoa nostattamalla. Sillä järki todistaa, että se ei ole ainoastaan mahdollista, vaan ehdottoman välttämätöntä pitää elämää kaikilta osiltaan oletusarvoisesti laillisena. Vain elämänvastaisuus tulee olla kaikkiaan täysin laitonta.

Jos siis elämä ei ole laillista, niin silloin se on laki, joka on kaikilta osiltaan elämän vastaista. Laki saadaan elämän puolelle vain siten, että säädetään laki elämän laillisuudesta, koska jos lakikokoelmasta puuttuu laki elämän laillisuudesta, niin silloin kaikki lait ovat elämän vastaisia. Lait eivät palvele ihmistä, vaan vain rikkaita, jos poliitikot eivät uskalla laillistaa koko elämää.

Tämä on ilmiselvää, koska jos ei ole lakia elämän ja siihen erottamattomasti kuuluvien vakaumuksellisten tekojen laillisuudesta, niin silloin ihminen nähdään ainoastaan järjettömänä lain osana, jota ilman laki ei voisi toimia oikein. Ihminen ei ole lakia varten, vaan lain tulee olla kaikilta osiltaan vain ihmistä varten. Lain tulee olla eri puolella kuin elämän vastaisuuden, joka käytännössä siis merkitsee sitä, että lain tulee ehdoitta palvella elämää.

4. PERUSTUSLAKIA KANSOILLE

Koska perustuslaissa on mainittu uskonto, niin silloin perustuslaissa on jo sisäänrakennettuna kaikkeuden korkeimmuus, johon nuo vapauden uskonnot vain voivat kohdistua. Uskonnon mainitseminen ilman Jumalaa on uskontojen pitämistä täysin tyhjänpäiväisenä vouhotuksena. Lainsäätäjän arvokkuuteen ei sopisi se semmoinen, että uskonnot nähtäisiin pelkkänä onttona kuorena ilman mitään sisältöä. Perustuslain luvun 2 ja sen pykälä 6 momentti 1 siis sanoo täysin selvästi, että ihmisten tulee ennen muuta olla tasa-arvoisia vain ihmisen korkeimpien ihanteiden, Jumalan edessä.

Jumalan jumalallisuuteen kuuluu siis myös ihmisen toiminnallisuus, kuten ihmisen järki, joka ei järjen mukaan ole ihmisen järkeä, vaan se on Jumalan lahja. Jumalan antamalla järjellä uskontojen ihanteita ei voida erottaa Jumalasta. Koska siis uskontojen vapaus kohdistuu ihanteisiin (kuka hullu se nyt antaisi vapauden ihanteettomuudelle), niin silloin perustuslaissa on jo viitattu Jumalaan, vaikka joku ajattelematon vaatisikin Jumalaa esiintymään sanana ennen kuin voisi nähdä Jumalan perustuslaista. Arvollinen ja karismaattinen lainsäätäjä ei koskaan epäröisi laittaa perustuslakiin sitä sanaa, joka yksinomaisesti kuvaa jokaisen ihmisen korkeimpien arvojen korkeinta huippua. Se sana on Jumala.

Vain korkein idea tai arvo voi kelvata yhtälaisesti kaikille, joten ihmisten tasa-arvoa ei ole siellä, missä ihmiset eivät saa vapaasti toteuttaa jumalallisuuttaan. Ihmiset voivat tuntea olevansa alempia tai ylempiä vain siellä, missä toteutetaan helvetillisiä arvoja.

Tämä ensinnä.

Toiseksi tuleekin siten tämän paperin aihe, eli työn ja toiminnan vapaus, eli elämän pitäminen sinänsä laillisena. Täten järjellä perustettu ja Jumalaan luottava perustuslaki sanoo, että ketään ei saa mistään syystä vaatia tekemään sellaista työtä, josta ihminen ei pidä. Kun siis kaikilla olisi täydellinen oikeus tehdä vain sitä, mistä pitää, niin silloin kaikenlaiset työperäiset sairaudet ja työperäiset masennukset olisivat tykkänään poissuljettu ythteiskunnasta. Kukaan ei voisi edes kiusata työpaikoilla muita, koska kenenkään ei olisi perusturvansa ja elämisensä tähden pakko olla sellaisessa työpaikassa, joka olisi Hänelle jollakin tavoin ahdistava.

Ihmiskunta voi päästä vapaaksi kaikesta kärsimyksestä. Mutta vain jumalallisia arvoja toteuttamalla. On tyystin järjetöntä väittää, että ihmisten tasa-arvo voisi toteutua pelkästään lakeja säätämällä, joiden mukaan vain pyritään tasa-arvoon. Tuo on yhtä tyhmää, jos kauppias ei pystyisi tasa-painottamaan punnuksilla vakaansa, eikä siten mittaamaan asiakkaalle kilotavaraa. Koska siis kuka tahansa kauppias pystyy saamaan hetkessä vaakansa tasa-painoon, niin aivan vastaavasti myös lainsäätäjien on täysin mahdollista jo tänään pitää ihmisiä tasa-arvoisina, eikä vain tyytyä tyhmänä toteamaan, että tässä tarvitaan lisää lakeja, jotta ihmisten välinen tasa-arvo toteutuisi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ihmiset tarvitsevat tasa-arvoa tänä päivänä, koska vain siten ihmiset voisivat olla tänä päivänä ilman kärsimystä ja masennusta ja ahdistusta. On täysin mieletöntä vaatia tasa-arvoa huomiseksi, koska elämä tapahtuu tässä ja nyt, eikä koskaan huomenna. Ei se ihmisen tämän hetken kärsimystä lievitä, jos lohdutellaan, että sitten sadan vuoden kuluttua ihmiset ovat jo himpun verran tasa-arvoisampia. Tasa-arvon nimissä ihmisillä täytyy olla ehdoton oikeus olla tänään vapaita sodasta, eloonjäämistaistelusta, kärsimyksestä, työpaikkakiusaamisesta ja kaikesta muusta sellaisesta, josta ihmiset ovat aina halunneet eroon, mutta eivät ole siihen kyenneet, koska lainsäätäjät ovat tähän asti vain pyrkineet tasa-arvoon.

Mitäpä sanoisitten kauppiaasta, joka ei saisi vakaansa tasapainoon, ja sanoisi jokaiselle asiakkaalleen, että tulkaa sitten huomenissa uudelleen katsomaan, josko olisin jo silloin saanut tämän vaa'an tasapainoon. Ja joka päivä kuuluisi tuo täsmälleen sama hokema, että elä kuules sie nyt hemmetti hoppuile, minähän koko ajan pyrin saamaan tämän pirun vaa'an tasapainoon.

Kun ihmiset ovat tasa-arvossa, niin silloin Heistä yksikään ei tee sellaista työtä, joka jollakin tavoin vähentäisi Heidän työniloaan. Tasa-arvon vallitessa ihmisillä on aito tekemisen ja itsensä toteuttamisen vapaus, eikä yksikään tasa-arvoinen ihminen kumoa tasa-arvoa, vaan pitää sitä yllä, koska muutoin tasa-arvoa ei pysy, jos ihminen ei pidä omaa tasa-painoaan. Tasapainoinen ihminen ei koskaan tee mitään sellaista, jota Hän ei osaa, tai josta Hän ei pidä. Tasapainoinen ihminen ei koskaan horjuta itsensä eikä muiden tasapainoa.

Tekemisen vapaus on vain siellä, missä ihminen elää korkeimpien arvojensa mukaan --tekemättä kompromisseja arvoilleen. Veneen keinuttajat eivät ole tasapainoisia, eivätkä vapaita.

Asiasta lisää:
Laki ja Oikeus: Vakaumus

   

Sivun alkuun   Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/  14.--16. heinäkuu 2004