Kosminen Informaatio

Energia ja informaatio ovat toisiinsa niin kietoutuneita, että niitä voidaan pitää yhtenä ja samana olemuksensa. On mahdotonta, että informaatio voisi esiintyä ilman energiaa, joten ihminen toimii loogisesti, kun Hän pitää energiaa itsetietoisena, eli informaationa siitä, miten asiat ovat. Asiat ovat vain niin kuin energiakin on, joten vain sellainen ihminen on looginen, joka pitää energiaa itsetietoisuuden perustana. Energia voi olla olemassa vain silloin, kun siinä on informaatiota, eikä energia koskaan voi sisältää informaatiota liikaa tai liian vähän, vaan aina sopivasti.

Jokainen hiukkanen on kaikkeuden valtaenergiasta syntynyt yksittäinen pyörre, jonka keskus on kaikkeuden keskus. Jokainen yksittäinen hiukkanen on informaatiohiukkanen. Mikään hiukkanen ei voi olla olemassaolossa ilman informaatiota. Hiukkasen avaruudeton ja ajaton keskus aiheuttaa hukkasen pyörimisen samoin kuin itse avaruuden keskus pyörittää kaikkeutta.

Hiukkasten välinen tila on valtaenergiaa (jota tiede kutsuu nollapiste-energiaksi), ja sen keskus on yhtä kuin avaruuden keskus. Avaruuden keskus on taasen sama kuin jokaisen hiukkasen keskus, mutta minkään hiukkasen keskus ei ole lokaalisesti sama kuin avaruuden keskus. Avaruudessa on kaikkeuden keskus, koska kaikkeudella on oltava jokin muoto, jolloin sillä on oltava myös keskus, koska jokaisella muodolla on keskus, eikä mikään sellainen voi olla ilman keskusta, jolle on olemassa jokin muoto.

1. AVARUUDEN MUOTO

Jos joku haluaa, että avaruudella on oltava jokin muoto, niin silloin Hänen on ehdoitta hyväksyttävä myös se, että, kaikkeudella on myös keskus. Ihminen ei ole looginen, jos Hän ei pidä kaikkeuden keskuksesta, mutta rakastaa etsiä kaikkeudella jotakin muotoa. Joka etsii muotoa, Hän etsiköön myös keskustaa, jotta voisi laskea oman tilanteensa oikein.

Ihmisellä on kova todistamisen taakka, jos Hän sanoo kaikkeuden olevan muodoltaan sellainen tahi tuollainen, mutta että sille ei olisi sitten mitään keskustaa. Ottakoonsa jokainen vain sellaisen taakan, jonka jaksaa kantaa, jottei vahingossa tulisi pilkanneeksi itseään silloin, kun pilkkaa Kaikkivaltiasta, joka ei muka jaksa nostaa isoja kiviä. Looginen ihminen pystyy kantamaan kaikki realiteetit, koska kaikki realiteetit kuuluvat samaan taakkaan, joka on kevyt kantaa.

Kaikkeudelle ei voi löytää muotoa, jos siltä puuttuisi keskus. Mikään ei voi olla olemassa ilman keskustaa. Jos joku voi osoittaa jonkun asian, jolla ei ole keskustaa, niin tietysti sitten olisi mahdollista sekin, että kaikkeudella olisi muoto ilman keskustaa.

Avaruus ei voi olla muodoton. Kaikki olevaiset ovat aina jonkin moutoisia. Vain olemattomalla asialla ei ole mitään muotoa, koska jos olemattomalle asialle voitaisiin määritellä muoto, niin silloin sille olisi määritelty olemassaolo. Kun siis tarkastellaan kosmoksen olemassaoloa, niin silloin se on vain luonnollista, että ihminen pyrkii näkemään kosmoksen muodon, sillä ihminen tajuaa jo alitajuisesti, ettei kosmos voi olla muodoltaan muodoton.

Tämä on tietysti huono juttu jokaiselle, joka ei halua kuulla puhuttavankaan avaruuden universaalisesta keskuksesta. Mutta juuri siinä ihminen voi osoittaa todellista rohkeutta, että Hän ymmärtää muodon merkityksen olemassaololle, ja keskuksen merkityksen muodolle. Ymmärtäminen vaatii rohkeutta, rohkeutta jättää vanhat uskomukset syrjään, ja uskoa vain omia aistejaan.

Oman kokemukseni mukaan minä en pysty aistimaan sellaisia, joilta puuttuu muoto. Oman järkeni mukaan minä en pysty ajattelemaan sellaista, jolla ei ole muotoa. Muodottoman ajatteleminen kuuluu samaan joukkoon kuin esimerkiksi punakattoisen avoauton, tai neliömäisen ympyrän ajatteleminen. Tämän tunnustaminen ei vaadi muuta kuin rohkeutta.

2. JUMALA MUODON VUOKSI

Kosmologien on pakko ajatella avaruudelle muotoa, koska muutoin He eivät pystyisi ajattelemaan avaruutta. Avaruutta kuten mitä tahansa muutakin voi ajatella vain silloin, kun näkee sen olevan jonkin muotoinen. Muodon vuoksi ihmiset haluavat tehdä Jumalastakin kuvan, koska muutoin Jumala olisi Heille olematon.

Jumala ei ole koskaan kieltänyt ihmisiä kuvaamasta itseään, koska Jumala tuntee oman muotonsa. Ihminen ei voisi ajatella sellaista Jumalaa, jolta puuttuisi muoto. Muoto on kaikkeuden rakenteessa, joten silloin itse kaikkeuskin ei voi olla muotoa vailla. Ihminen voi ajatella vain muodollisesti.
Jokin asia on olematon vain siksi, ettei sillä ole muotoa, joten kaikki olevainen on aina jonkun muotoista, joten nyt astronomit voivat alkaa etsimään kosmoksesta avaruuden keskustaa, jolloin astronomit tulevat löytämään kompassisuunnat myös kosmokselle.

Ihminen etsii kaikkeudelle muotoa, jotta Hän voisi nähdä itsensä. Jos ihminen ei etsisi muotoja, silloin ihminen ei olisi henkinen olento. Muodon etsiminen on todistus ihmisen henkisestä olemuksesta. Keskuksen etsiminen muodolle on taasen osoitus ihmisen järjellisyydestä. Henkinen olento etsii muotoja tiedostamatta, miksi Hän niin tekee. Järjellinen ihminen ymmärtää, että kaikella on muotonsa, joten muodollisen ihmisen on mahdotonta välttyä muotojen etsimiseltä.
Muotojen perimalli on sisäänrakennettuna jokaiseen ihmiseen, joten kysymys siitä, miksi ihminen etsii kaikkeuden rakenteelle muotoa, saa vastauksen siitä, ettei ihminen voi mitään muutakaan.

Sattumaan uskova tiede ei voi antaa perimmäistä vastausta siihen miksi-kysymyksen, miksi ihminen etsii muotoja. Kaikki keskuksettoman tieteen vastaukset ovat vain kehäpäätelmiä, joilla ei voida antaa vastausta mihinkään perimmäiseen kysymykseen.

3. TIETEEN KESKUS

Jos tieteellä ei ole kaikkeuden universaalista keskustaa, niin silloin huomataan, että sellainen keskukseton tiede selittää sattumalla kaikki perimmäiset kysymykset. Kysy nykytieteeltä mitä tahansa perimmäistä, niin Sinä tulet saamaan aina vastauksen, että sattuma on siitä vastuussa.
Keskuksettomaan universumiin uskovan on pakko pitää sattumaa perimmäisenä liikuttaja, koska mikään muu ei ole mahdollista silloin, kun ihminen ei ole ajatellut, miten muoto voi olla olemassa ilman keskustaa.

Jotta tiede pääsisi eroon sattumalla selittämisestä, niin silloin tiedemiesten kautta koko tiedeyhteisön pitää määritellä tieteelle korkein selittäjä, joka olisi tieteelle myös ihmisen persoonallisuuden selittäjä, eikä ainoastaan aineen ja avaruuden alkuperä. Sillä järjen mukaan sattuma ei ole minkään asian selittäjä. Sattumaan uskovat ovat ainoastaan vaihtaneet tuntemattoman Jumalan täysin mystiseen sattumaan.

Jotta sattuma olisi tieteellisesti pätevä selittäjä, niin silloin sattuman pitäisi olla tieteellisesti selitetty, eli tieteellisen sattuman on oltava tieteellinen tosiasia. Mutta sattuma on luonteensa mukaan sellainen, jota ei voida tieteellä selittää, koska jos sattuma olisi tieteellinen tosiasia, niin silloin mikään sattuman teoksi väitetty tapahtuma ei voisi olla sattuman tekoa.

Sattuma ei siis voi kuulua tieteen työkaluihin, koska tiede ei voi koskaan selittää sattumaa. Jumalattomat tiedemiehethän hylkäsivät Jumalan tieteestä vain siksi, ettei Jumalaa voi selittää tieteellisesti. Ei ole kovinkaan järkevää vaihtaa selittämätöntä Jumalaa mystiseen sattumaan, jolla ei voida selittää edes ihmisen olemusta sortumatta välittömästi järjen halveksuntaan.

Mikä sitten olisi sopiva nimi kuvaamaan tieteellisesti sitä olemusta, joka on kaikkien ilmiöiden takana? Tässä olisi muutama sellainen:

Ensimmäinen Lähde ja Keskus
Ensimmäinen ja Viimeinen
Aiheuttamaton Aiheuttaja
Liikkumaton Liikuttaja
Universumin Keskus
Ensimmäinen Lähde
Olevaistaja
Yumala
Keskus
Voima

Tieteen on välttämätöntä personoida sattuma, koska sattuma kaiken perimmäisenä liikuttajana ei enää kovinkaan kauaa tyydytä suuria kansanjoukkoja, joiden tietoisuus universumista nousee sitä mukaan, mitä ihmeellisempiä ja selittämättömpiä asioita tiede nostaa esille. Sattuma oli ehkäpä jollakin tavoin tarpeellinen siihen aikaan, kun ihminen ei vielä ollut tieteellinen, mutta järjellinen ihminen ei voi tyytyä mihinkään sellaiseen, missä kaikki perimmäinen pannaan jonkun mystisen ja persoonattoman sattuman piikkiin.

Ihmiset tulevat vieraantumaan tieteestä, jos tiedemiehet pitävät kiinni sokeasta sattumasta, joka ihan vain sattumalta luo myriadeittain ihmisiä kaikkialle kosmokseen, joista jokainen kuuluu yhteen seitsemästä persoonallisuuden päätyypistä.

4. SATTUMAN MUOTO

Mikään muodoton ei voi tuntea itseään sisältä päin. Olento voi tuntea itsensä vain muodollisena olentona. Kuka tai mikä tahansa olento joutuu näkemän itsensä jonkin muotoisena. Ei edes Jumalaksi tituleerattu olento voisi tuntea itseään, jos Hän olisi olemukseltaan muodoton. Perimuoto siis vaikuttaa kaikki olemassaolevat muodot. Muodollinen olento voi olla olemassaolossa vain silloin, kun muoto on sen vaikuttanut. Olemassaoleva olio, kuten ihminen, ei voi kuvitella olevansa sisäpuoleltaan muodoton, koska jokaisen olennon sisäpuoli on perinyt muodon antajan muodon.

Sattuman kuvitteleminen jonkin muotoiseksi ei taasen voi onnistua samasta syystä kuin ympyrän näkeminen neliönä. Sattuma ei siis voi olla perisyynä millekään muodolle, koska sattumalla ei ole mitään ulkoista tahi sisäistä muotoa. Sattuma ei voi nähdä omaa itseään, koska sattumalla ei ole muotoa. Ja koska sattumalla ei ole muotoa, niin silloin sitä ei voi olla olemassakaan. Olematon ei voi vaikuttaa olemassaoloa.

Tiede tosin väittää, että olemassaolon syynä on ex-nihilo, eli muodoton sattuma, jota kukaan muu kuin tiedemies ei voi nähdä, koska vain tiedemiehen korvien välissä on muoto ilman keskustaa.
Muodottoman vaikutus muotoon on vieläkin mystisempää kuin ateistien hengen vaikutus aineeseen.
Sattuman ominaisuudet:

Sattumalla ei ole informaatiota
Sattumalla ei ole muotoa
Sattumalla ei ole keskustaa
Sattumalla ei ole mitään ominaisuuksia
Sattumalla ei ole olemassaoloa
Sattumalla ei ole mahdollisuuksia
Sattuma ei voi lokalisoitua
Sattumaa ei voida kumota, koska sattuma on valhetta ikuisesti, jos se voitaisiin selittää
Sattuma on ns. falsifioimaton
Sattuma ei voi vaikuttaa mitään muuta kuin älyttömyyden
Vain älyllisesti laiskat hyötyvät sattumasta
Älyllinen laiskuus on älyn puutetta, älyttömyyttä

Jotta sattuma olisi aidosti satunnainen, niin silloin sillä pitäisi olla kaikki ne ominaisuudet, jotka ovat Jumalallakin --persoonallisuutta lukuunottamatta. Aidon sattuman tulee ehdoitta olla Korkein (Voima) kaikille ateisteille. Jos ateistit eivät kunnioita kaikessa sattumaa, niin silloin He ovat omalla elämällään osoittaneet, ettei sattuma ole kunnioituksen arvoinen. Koska siis ateistit eivät palvo sattumaa, niin sekin on osaltaan kiistaton osoitus, ettei sattumaa ole.

Sattumalla ei ole ateisteille informatiivista arvoa, koska sattumalta puuttuu informaatio. Ateistitkaan eivät voi pitää sattumaa merkityksellisenä, koska vain se voi saada merkityksen, jolla on informaatio itsessään. Esimerkiksi 1+1=2 on merkityksellinen, kun taasen 1+1=3 ei ole merkityksellinen, koska siitä puuttuu informaatio. Aivan samoin nopan heitossakin vain ne luvut ovat merkityksellisiä, joilla on nopan pelaajalle merkitystä.
Sattumalla taasen ei ole lukuja itsessään (koska sattumasta puuttuu informaatio ja mahdollisuudet) joten sattuma ei ole voinut vaikuttaa mitään nopanheitossakaan. On huomioitava, että nopan heittäjille itse nopalla on merkitystä, joten tuntuu aika kummalta, että itse noppa ei olisi sattumalta syntynyt, kun taasen nopan tulokset olisivat.

Millään epäreaalisella ei ole merkityksiä, koska niillä ei ole informaatiotakaan. Mikä olisi esimerkiksi punakattoisen avoauton informaatiosisältö. Tai miten paljon jollakin muodottamalla on informaatiota? Kukaan ei voi luoda merkitystä sellaiselle, jolta puuttuu informaatio. Joku voi sanoa informaation syntyvän sattumalta, mutta itse tuollainen lause on täysin merkityksetön, koska sattuma ei voi luoda mitään informaatiota; kaikilla oikeilla asioilla on informaatio siitä huolimatta, että joku väittää sattuman luoneen sen. Jollekin asialle ei synny informaatiota siitä, että väitetään sattuman luoneen sen, vaan sillä on ollut alusta asti informaatio itsessään.

5. SATTUMAN VAIKUTUS TIETEESEEN

Jos tiedeyhteisö pitää sattumaa tieteellisenä tosiasiana, niin silloin jokaisen tiedemiehen pitää pystyä perustelemaan absoluuttisesti, miten ja miksi sattuma vaikuttaa. Absoluuttisuuden vaatimus tulee siitä, kun tieteessä sattumaa väitetään perimmäiseksi vaikuttajaksi, joten sattuma ei voi olla perimmäinen vaikuttaja, jos se ei ole absoluuttista.
Tieteen on ehdoitta pystyttävä perustelemaan perimmäiset selittäjät, tai muutoin tiede perustuu huuhaaseen. Esimerkiksi kaksoisrakokeessa tieteen on ehdoitta pystyttävä perustelemaan minkä tahansa hiukkasen paikka tieteellisesti ja tieteen korkeimmalla kaiken vaikuttajalla, eikä sattumalla. Sattuma ei voi olla tieteellinen selittäjä millekään sellaiselle ilmiölle, jossa on vielä tuntemattomia tekijöitä. Muutoinhan jokaisen itseään kunnioittavan tiedemiehen pitäisi langeta polvilleen joka kerta, kun He kohtaavat sattuman, sillä sattuman on oltava tiedettä korkeampi, jotta se olisi sattuma.

Tieteeseen kuuluu järjen käyttö, eikä se ole tiedettä, jos tuntematon halutaan kieltää kaikkeudesta, eli siten, että kaikkeuden tuntematon olisi määrältään ja laadultaan rajallista, eli tyhjennettävissä. Onhan täysin selvää, että jos sattuma on tieteellinen tosiasia, niin silloin mikään ei voi koskaan kumota sattuman vaikutusta. Jotta sattuma olisi tosiasia, niin silloin se on sitä vain silloin, kun tiede ei voi milloinkaan selittää sattumaa. Todella merkillisen tieteellistä, että tiede on voinutkin valinnut infiniittisen Jumalan tilalle ikuisen sattuman. Liekö sattumalla ollut osuutta asiaan?

Sattuman on oltava ikuisesti sattumaa, jotta se olisi tänä päivänä sitä. Tieteellisen sattuman on oltava tyhjentymättömästi ja falsifioimattomasti sattumaa. Koska siis tieteellä on jo tänä päivänä perimmäisenä selittäjänä ikuisesti tyhjentymätön sattuma, niin silloin tiedeyhteisö ei ole älyllinen, jos se hylkää Jumalan vain siksi, ettei Jumalaa voi selittää.

Tiede ei voi milloinkaan tyhjentää sattumaa, eli poistaa sattumaa, jos sattuma on tänä päivänä tarpeellinen tieteelle. Sattuma voi olla tarpeellinen vain siten, ettei tiede millään tavoin tuhoa sattuman perimmäistä olemusta. Tiede on siis sitonut kätensä täydellisesti, koska tiede pitää sellaista selittäjää perimmäisenä, jonka olemukseen tiede ei voi ottaa milloinkaan mitään kantaa.

Huomataan siis triviaalisti, miten tiedeyhteisö on vaihtanut tuntemattoman Jumalan äärimmäisen mystiseen sattumaan vain siksi, että tiedeyhteisö voisi väittää, ettei Jumalaa tarvita tieteessä. Mistä tiedemiehet vetivät tieteeseen sen, että sattuma on tarpeellinen tieteelle, eikä sattumassa ole aukkojakaan?

Tiedeyhteisö ei voi järjellisesti selittää, miksi se tarvitsee ikuisesti tuntematonta sattumaa perimmäisenä selittäjänä. Tiede ei voi järjellisesti selittää, miksi Jumala on pitänyt vaihtaa sattumaan, koska se ei voi olla järjellistä, että ikuisesti tyhjentymättömällä sattumalla selitetään esimerkiksi tiedemiehen persoonallisuus, joka kuuluu absoluuttisesti yhteen persoonallisuuden seitsemästä päätyypistä. Koska ei ole olemassa kuin seitsemän personallisuuden päätyyppiä.

Tiedemiehet sössöttävät, miten Jumalaa ei tarvita kaiken selittäjäksi, kun Heillä on jo sattuma, joka selittää ikuisesti kaiken ex-nihilo ilman järjen hiventäkään. Koska jos sattuma voitaisiin kumota tieteestä, niin silloin sattuma ei ole koskaan totta. On siis totta, ettei järjen Jumala ole voinut vaikuttaa sattumaa tieteen perimmäiseksi selittäjäksi, vaan täysin järjetön sattuma on saanut tiedeyhteisön hysteeriseen pelkotilaan Jumalaa kohtaan --jolla voidaan täydellisesti ja täysimääräisesti selittää kaikki --ilman, että mitään olennaista jäisi selittämättömäksi.

6. FALSIFIOIMATON INFORMAATIO

Sattuma voi olla totta vain ja vain silloin, kun se on periaatteellisesti falsifioimaton. Jumalankin tulee olla falsifioimaton, jotta Jumala olisi totta. Sattumakin on totta vain silloin, kun kukaan ei voi osoittaa sattumaa vääräksi. On siis anteeksiantamatonta tyhmyyttä kieltää Jumala tieteestä siksi, että falsifioimattoman Jumalan tilalle pitää ottaa falsifioimaton sattuma.
Sattumaan nojaava tiede ei voi esimerkiksi koskaan selittää, miksi yksittäiset elektronit menevät ns. kaksoisrakokokeessa ns. todennäköisiin paikkoihin.

Sattumaan uskova tiedemies ei voi koskaan selittää yksittäisten hiukkasten liikeratoja, koska Hän on jo ennalta tehnyt oletuksen, että se on sattuman vaikutusta, joten tiedemies ei edes pyri ajattelemaan siitä mitään muuta. Sitä vastoin Jumalaan uskova ihminen pystyy erittäin helposti universaalisella älyllään selittämään minkä tahansa asian, koska Hänelle mikään ei ole sattuman vaikutusta, joten silloin Hän ei voi koskaan ajatella, että maailmassa olisi jotakin salattua, johon voidaan korkeintaan soveltaa todennäköisyyksiä, tai sitten jättää se kokonaan sattuman haltuun, kuten tiede useimmiten tekee.

Järjellä nähdään, että kaikki hiukkaset ovat informaatiohiukkasia. Järjellä havaitaan myös se, ettei kukaan voi falsifioida informaatiota. Vain valhe voidaan falsifioida, koska se olisi täysin älytöntä edes ajatella, että tosiasia olisi osoitettavissa epätodeksi. On siis älyllisesti mahdotonta, että tiede voisi pitää hiukkasia tieteellisesti pelkkinä aineellisina hiukkasina, jotka olisivat jonkun aineettoman sattuman tönittävinä.

Tieteellisesti ottaen jokaisella tieteen havaintojen piirissä olevalla hiukkasella on informaatiota, joka vaikuttaa sen, miten hiukkanen kulloinkin käyttäytyy. Sillä tiede ei voi havaita sellaisia hiukkasia, joilla ei ole informaatiota. Olemattomia hiukkasia on hieman hankalaa käyttää tieteessä todisteena jostakin jumalattomasta sattumasta. Hiukkanen voi esiintyä ilman informaatiota vain siinä tapauksessa, että se on aineettoman ja informaatiottoman sattuman holhouksessa.

On tietysti ikuisesti falsifioimatonta, että sattumaan uskovien on pakko falsifioida hiukkasilta informaatio, jotta hiukkaset voisivat käyttäytyä täysin satunnaisesti. Näin ollen sattumaan uskovat eivät voi edes periaatteessa uskoa, että esimerkiksi kaksoisrakokokeessa yksittäiset hiukkaset ohjautuisivat perille informaation mukaan, koska muutoin sattuma ei voisi olla tieteessä Jumalan korvikkeena.

7. IHMISEN TILASTOLLISUUS

Mikä tahansa ei-satunnainen ilmiö --ihmisen ajatus mukaan lukien-- on kumonnut universaalisesti sattuman. Sattuman falsifiointi ei koskaan voi olla paikallista, eikä mikään ilmiö voi olla sattumaan perustuva täällä, jos se on loogista jossakin muualla. Jos ajattelu ei perustu Andromedasssa sattumaan, niin silloin looginen ajattelu ei voi perustua missään sattumaan.

Logiikka pätee kaikkialla. Logiikka olisi kumottu kaikkialta, jos sattuma vaikuttaisi yhdenkin asian missä ajassa tai paikassa tahansa. On täysin älytöntä väittää logiikka sattumalta syntyväksi. Miten siis logiikalla voitaisiinkaan luoda sellainen sattuma, joka vaikuttaa logiikan ja kaiken muunkin. Logiikalla, eli järjellä ei siis ole koskaan voitu luoda tieteelle sattumaa, koska tieteellä oli alunperin Jumala kaiken järjellisenä selittäjänä. Sattuma ei ole voinut vaikuttaa logiikkaa, eikä logiikalla voida luoda aitoa satunnaisuutta.

Kun siis tiedemies palaa juurilleen, niin Hän pääsee jälleen järjen yhteyteen, jolloin Hän huomaa Jumalan olevan äärettömän looginen, joka ei heitä noppaa edes kvanteilla. Järjellä ei voida ajatella edes sellaista, että sattuma tuottaisi tilastoja, tai (tilastollisia) todennäköisyyksiä. Aito sattuma ei voi aiheuttaa mitään sellaista, joka jollakin tavalla toistuu kaikkeudessa. Toisto ja kopiointi ei järjellä ajatellen tarvitse sattumaa, vaan suurenmoisen älyn.

Järjellä on mahdotonta tuottaa sellaisia ajatuksia, että esimerkiksi fyysikoiden tekemissä kaksoisrakokokeissa syntyvä interferenssikuvio olisi sattuman aiheuttama, jossa yksittäisen hidun paikka voidaan määrittää vain tilastollisella todennäköisyysfunktiolla. Sillä järki ei voi olla kysymättä, miten sattuma voi aiheuttaa tilastollisuuden, tai mitä kumman sattumaa voi löytyä todennäköisyydestä? Puhumattakaan siitä, miten sattuma voi aiheuttaa koejärjestelyn kaikkine hilavitkuttimeen ja rakoineen?

Koska siis tilastoja ei tehdä sattumalta, niin silloin sattumalla ei voida perustella informaatiota olevien hitujen reittiä edes fyysikoiden rakokokeissa.
Tässä artikkelissa on jo osoitettu, miten kaikki energiahiukkaset ovat käsitettävissä ennemminkin informaatioksi kuin aineeksi. Hiduilla ei olisi itsessään informaationa mitattavia ominaisuuksia, jos informaation olemassaoloon vaaditaan ihmisen käsityskyky. Hitujen käsittäminen informaationa vaatii, että hituja pidetään myös itsetietoisina, koska se nyt olisi vain hassua olettaa, että informaatiota etsivä ja käsittelevä ihminen olisi syntyisin aineesta, jossa itsessään ei olisi mitään informaatiota.

8. AINEEN KATOAMINEN

Hitujen informaatio edeltää ihmisen käsittämää informaatiota, ja on sille ehdoton edellytys. Koska ihmisen tietoisuus edellyttää informaatiota, niin samoin voimme pitää varmana, että hitujen itseinformaatio on totta vain silloin, kun hidut tietävät itse, miten niiden on liikuttava oman sisäisen informaationsa määrääminä. Koska jos hitujen informaatio ei määräisi hitujen liikettä, niin silloin myös ihmisen tietoisuus olisi täysin eri asia kuin ihmisen informaatio.

Hitujen informaation voidaan siis katsoa olevan sama asia kuin hitujen itsetietoisuus. Vastaavasti pitää olla voimassa, että ihmisen tietoisuus on sama asia kuin se, mitä ihminen tietää. Ihmisen käsittelemä informaatio on sama asia kuin ihmisen tietoisuus. Ihminen tietää joka hetki vain sen, mitä informaatiota Hänellä on päässään, eli sisässään.

Hitujen on siis pakko tietää oma informaationsa, koska muutoin hiduilla ei voisi olla informaatiota, jos lähin entiteetti --hitu itse-- ei sitä tietäisi. Hidulle hidun informaatio ei voi olla tilastollista, eikä todennäköistä, koska hitu on ja liikkuu vain sen mukaan, mikä on sen sisäinen tieto, eli mitä hitu on olemukseltaan. Hidun näkökulmasta hidun paikkaa ei koskaan määrää todennäköisyys, vaan hitu itse, eli se informaatio, joka ilmenee hituna.

Hitu on olemukseltaan täydellisesti sitä, mikä on sen sisäinen tila. Jo fysiikan alkeista voimme havaita, että minkä tahansa hidun tilaa kuvataan informaatiolla, jota kutsutaan hiukkasen ominaisuuksilla. Hiukkanen ei ole kuvattuna millään tavoin, jos sitä sanotaan aineeksi. Aineeksi sanominen ei anna mitään informaatiota mistään, joten hiukkaset eivät koskaan voi olla ainetta, koska aine ei sisällä informaatiota hiukkasesta.

Ihmisestäkään ei ole ilmaistu mitään tietoa, jos ihmistä sanotaan aineeksi. Ihmisen kuvaamiseen tarvitaan aina informaatiota. Yksikään ihminen ei ole massaa, vaan jopa ateistit vaativat, että Heitä tulee pitää yksilöinä. Ihminen ei kuvaudu yksilönä, jos ihminen olisi pohjimmiltaan ainetta. Vain yksilön muodostama informaatio voi olla se kallio, joka tyydyttää niin ateistin kuin teistinkin mielen ilman mielipahaa.

Kun siis ihminen puhuu aineen perushiukkasista, niin fysiikassa perushiukkaset kuvataan informaationa, joka määrittää mihin joukkoon mikin hiukkanen kuuluu. Joukkojen joukkokaan ei voi olla aine, koska aine ei ilmaise mitään informaatiota; ainetta ei voi olla olemassa, koska aineeksi kutsuminen ei anna ihmiselle mitään tietoa siitä, miten asiat ovat. Minkä tahansa yksittäisen perushiukkasenkin asia on kuvattavissa vain informaationa, joka sisältää tietoa enemmän kuin yhden ominaisuuden verran. Jokaisen hiukkasen informaatio on kuvattavissa vain matriisilla, joka on selvästikin tiedoltaan jotakin muuta kuin hiukkasen nimittäminen aineeksi, joka ei siis tämän perusteellisen selvityksen mukaan ole lainkaan mitään tietoa.

Kun ainetta katsotaan järjellä, niin se häviää, --koska se aineeksi kutsuttu ei ole ainetta, vaan informaatiota. Järki ei voi käsittää mitään sellaista, jolta puuttuu tieto. Järki voi olla looginen vain silloin, kun se käsittelee informaatiota.
Kaikki sellainen katoaa jokaisen loogisen olennon näkyvistä, jolla ei ole informaatiota itsessään. Vain sellainen säilyy, joka on syntynyt itsestään, koska sitä ei voi mikään tuhota, jonka syntymistä mikään toinen olevainen ei ole vaikuttanut. Kaikkeudessa ei voi olla mitään sellaista, joka olisi jotakin muuta kuin informaatiota. Olevaisten ilmiöiden informaatio ei ole minkään toisen olevaisen ilmiön aikaan saannosta, vaan kaikki informaatio tulee kaikkeuden informaatiokeskuksesta, Jumalasta.

9. IHMISEN KOKEMUS

Jos ihminen kuvittelee jonkun sellaisen kaikkeuden, josta puuttuisi informaatio kokonaan tai joltakin hetkeltä, niin nyt on osoitettu, että tuollainen kuvittelu kuuluu samaan joukkoon kuin neliömäinen ympyrä, punakattoinen avoauto tai muoto, jolta puuttuu keskusta. Ihmisen on mahdotonta ajatella kaikkeutta, josta puuttuisi informaatio, joten on olemassa vain sellaisia kaikkeuksia, joissa on tietoisuus. Jokainen voi itse testata tämän: Kuvittele kaikkeus, joka sattumaan uskovan tieteen mukaan ei sovi tietoisuudelle. Kysele sitten itseltäsi:

onko se kaikkeus syntynyt Bing Bangista? Milloin ja miksi?
onko siellä atomeja? Mistä tiedät?
onko siellä luonnon perusvoimia? Mistä sen tiedät?
onko siellä gravitaatiota? Miten niin?
onko siellä aika-avaruutta? Mistäs tiedät?
onko sen avaruudella jokin muoto? Miksi, miten?
onko siellä niin isoja kiviä, joita ateisti ei jaksa nostaa? Mistä tiedät?
Jne?

Jos et tiedä, miten asiat ovat jossakin kaikkeudessa, niin silloin huomaat itsekin, ettei sellaista kaikkeutta voi olla olemassakaan. Huomataan siis, että ihminen voi tietää vain sen, missä on tietoisuutta, eli informaatiota. Kaikkeus ei ole voinut koskaan olla ilman tietoisuutta, koska kaikkeus ei ole koskaan voinut olla ilman informaatiota. Kaikki järjellinen on sisäiseltä ja vaikuttavalta olemukseltaan aina ja kaikkialla puhdasta informaatiota. Järjettömän aineen tai- kaikkeuden kuvitteleminen ei kuulu järjen, eikä siten myöskään minkään inhimillisen ajattelun piiriin.

Aine ei kuulu inhimillisen kokemuksen piiriin, koska inhimillinen kokemus on olemukseltaan informaatiota, eikä ainetta. Ihminen ei voi kokea mitään sellaista, joka olisi olemukseltaan jotakin muuta kuin informaatiota. Ihminen ei voi myöskään ajatella sellaista, joka olisi olemukseltaan ei-tietoa. Ihminen voi ajatella vain tietoa, joten aine on selvästikin sekä ihmisen kokemuksen että ajattelun ulottumattomissa. Jos kuka tahansa puhuu, miten Hän on kokenut ainetta, niin nyt me tiedämme, että siinä puhuu ihminen, joka ei tiedä, mitä puhuu.

Kukaan ei ole voinut koskaan ajatella aidosti sattumaa, tai jotakin muuta sellaista, joka ei ole olemukseltaan informaatiota. Sattuma ei ole informaatiota --edes tilastollisesti. Ihminen ei yksinkertaisesti tiedä, mitä Hän puhuu, kun Hän puhuu sattumasta. Sattumasta puhuminen ei ole tiedollisen ihmisen puhetta, vaan joku voi puhua vakavissaan sattumasta ja sattuman vaikutuksesta vain silloin, kun Hän ei käytä järkeään.

10. INTERFERENSSI

Olemme nyt riittävästi käsitelleet energiaa informaationa, jotta voimme päätellä, miten yksittäinen fotoni tai elektroni voi mennä fyysikoiden raosta valoherkälle filmille ollen ikään kuin todennäköisyyden tilassa, mutta samalla kertaa osa filmille muodostuvaa interferenssikuviota. Interferenssikuvio ei voi olla todennäköisyyden aiheuttama, eikä todennäköinen, vaan täyttä totta. Se ei siis voi olla tilastollinen todennäköisyys, joka määrää, miten yksittäinen hiukkanen käyttäytyy. Myöskään sattumalla ei ole osaa eikä arpaa informaation käsittelyssä, joten ainoa mahdollisuus jokaiselle hidulle on siinä, että ne itse määräävät oman paikkansa.

Informaatio on suomeksi sisältä muotoutuva, joten jokainen itsestään muodostuva ilmiö todistaa kiistattomasti, että sen saa aikaan hitujen sisäinen informaatio. Interferenssiä ei vaikuta sattuma, eikä se tottele tieteen kaavojakaan, vaan tieteen kaavat on vain sovitettu vastaamaan havaintoja. Tieteen kaavat tottelevat havaintoja, eikä tiede voi kaavoillaan mitään sille, miten asiat ilmentyvät.

Tiedemiehen tiedostamaton sisäinen tieto vaikuttaa siihen, mitä tiedemies havaitsee. Koska tiedemiehen sisäinen tieto ei voi olla jotakin muuta kuin hiukkasten sisäistä tietoa, joka on kaikkeuden tietoa. Tiedemiehen tietoisuus on interferenssissä kaiken sen kanssa, mitä tiedemies itse havaitsee. Tiedemies voi siis havaita interenssiä laitteissaan vain silloin, kun Hän ei häiritse informaation kokonaisuutta, johon kuuluu tiedemiehen tietoisuus ja kaikkien niiden hitujen sisäinen tila, jotka jollakin tavoin ovat lomittuneet tiedemieheen, kietoutuneet tiedemiehen laskentaan ja Hänen lähiympäristöönsä.

Tiedemiehen informaation kokonaisuus on se kuva, jonka tiedemies kuvittelee maailmakseen. Se on se häiritsemätön koe, jonka suorittaa Jumalan tietoisuus, ja joka ilmenee yksityiskohdissaan vaikkapa kaksoisrakokokeen interferenssikuviona. Koko maailma on tietoisuuden muuan havainto informaation interferenssistä, missä tiedemiehen tietoisuus on erottamaton osa hitujen informaatiosta. Tiedemiehen tietoisuus ei katsele mitään interferenssikuvioita ulkopuolisena, vaan sisältä päin ollen itse täysin yhtä sen kanssa.

Tiedemies on päässyt yksikkötietoisuuteen tuosta kokonaisuuden kuvasta siten, että Hän on kääntänyt näkökulman päin vastaiseksi kuin se on todellisuudessa. Tiedemies uskoo olevansa interenssikuvion ulkopuolinen tarkkailija, mutta se on se taikatemppu, jolla Jumalan tietoisuus on pystynyt tulemaan kvantteina olemassaoloon. Todellisuudessa tiedemies katselee mitä tahansa sisäpuolelta, mutta maailma tapahtuu silloin, kun havaitsija on kääntänyt mielessään sisäpuolen ulkopuoleksi, ja ulkopuolen sisäpuoleksi.

Tiedemiehen oma tietoisuus siis vaikuttaa sen, mitä tiedemies näkee. Tämä huomataan siitäkin, jos tiedemies häiritsee tuota tietoisuuttaan syvätasolla, kuten yrittämällä mitata jonkin kvantin tilaa ennen kuin se muodostaisi kuvaa. Tiedemiehen kvanttikenttään suorittama mittaus on yritys tietää sen informaatiosisältö silloin, kun se on vielä häiritsemätöntä tietoisuutta. Tuollainen yritys on tuomittu epäonnistumaan, koska tietoisuus ei voi nousta itsensä yläpuoliseksi tarkkailijaksi.

Jos on totta, että ihminen on osa universumia, niin silloin sen kanssa pitää olla ehdoton totuus, ettei ihminen voi nousta informaation yläpuolelle. Informaatio ei voi olla universumista ja sen energiasta erillinen. Ihmisen tietoisuus on informaatiota, joten tämän perusteella me jo järjellä tiedostamme, ettei ihminen voi nousta oman tietoisuutensa yläpuolelle. Eli ihmiselle on mahdotonta tietää kaikkea alkeishiukkasista, koska ne hiukkaset eivät ole olemukseltaan ainetta vaan informaatiota.

Voi vain kummastella, miten kummassa itseään järkevinä pitävät tiedemiehet voivat kuvitella tyhjentävänsä hiukkasten informaation, eli muka kuvitella, että Heillä itsellään voi säilyä tietoisuus, kun He pääsisivät tietämään hiukkasta kaiken, eli pääsisivät nousemaan hiukkasten, eli informaation yläpuoliselle näköalapaikalle. Jo David Bohm todisti, että kaikkeus on tyhjentymättömästi totta, --joka pitäisi jokaisen järkevän ihmisen ymmärtää itsestäänkin.

11. KVANTTI-INFORMAATIO

Järkevä tiedemies ei voi edes odottaa saavansa mitään informaatiota ulos kvanteista ennen kuin tapahtuu kvanttien in formaatio -- ennen kuin tapahtuu sisältäpäin nouseva muoto. Tieto on aina dynaaminen tapahtuma, eikä suinkaan jokin staattinen lauseke. Kaikkeus generoi aina uudestaan uusiin olosuhteisiin tietoa, eli kaikkeus informoi kaiken aikaa tietoisuutta. Huvittavinta tässä on se, että sekä kaikkeuden tieto että tietoisuus on yksi ja sama asia.

Tietoisuus siis informoi itseään aina, kun tietoisuus havaitsee jotakin. Tietoisuus menettää havainnon aina, kun se yrittää mitata itseään. Tämä muodon menetys havaitaan nykyään parhaiten siellä, missä fyysikot yrittävät mitata kvanttitilaa ennen kuin niissä on tapahtunut in formaatio. Kvantin tilan mittaaminen saa aikaan sen, ettei kvantti enää voi muotoutua sisäisen tietonsa mukaan, koska tiedemies on ikään kuin varastanut sen tiedon itselleen, ajalliseen tietoisuuteensa, joka on nurinkurista tietoisuutta.

Kaikki informaatio on kvantittunutta. Ei edes tiedemiehen tieto voi olla lineaarista, vaan sen on oltava samalla tavalla kvantittunutta kuin minkä tahansa hiukkasen tila. Hiukkasten näkeminen informaationa selittää meille täysin sen, miksi hiukkanen voi esiintyä sekä energiapartikkelina että energia-aaltona. Koska informaatio on kaikkeuden perusrakenne, ja koska informaatio ei koskaan voi olla lineaarista, vaan vain paloittaista --tai sitten kokonaisuus.

Informaatio on itsensä muodostamista, eli tietoiseksi tuloa. Tietoisuuden on joka hetki oltava tietoiseksi tulemisen prosessina, eli kaikkeuden on joka hetki toimittava kvanttitietokoneen tavoin, jotta kaikkeudessa voisi olla tietoisuutta paloittain tai kokonaisena. Tätä on elämä. Elämä ei voisi olla elävää, jos se ei olisi prosessi, eikä prosessi voisi olla fakta, jos se ei olisi kvanttilaskentaa, eli epä-lineaarinen yhtälö, missä persoonallinen tietoisuus on yhtälön vasen puoli ja maailma on sen oikea puoli.

Sattumalla ei ole tässä osaa eikä arpaa, koska sattuma ei ole kvantti, eikä kvantittunut. Kaikkeus on kvantteja siksi, koska se on tietoa, eikä tieto olisi tietoa, jos se olisi lineaarinen pötkylä.
Matematiikka kuvaa kaikeutta siksi, koska kaikkeus ei ole materiaa, vaan tietoa. Jos kaikkeuden toiminnan perusta olisi sattuma, niin silloin matematiikka ei sopisi niin hyvin yhteen kaikkeuden kanssa. Tiedemiehetkin ovat jo kovasti ihmetelleet, miten ja miksi matematiikka sopii niin hyvin yhteen universumin kanssa, että Heistä tuntuu usein siltä ikään kuin matematiikka itse ohjaisi itseään.

Dynaamiseen kvantti-In Formaatioon perustuva kaikkeus siis selittää arvovaltaisella ja kiistattomalla tavalla,

miksi avaruudella on jokin muoto,
miksi kaikkeus on perustasolla kvantteja ja tietoisuudessa ilmiöitä,
miksi Heisenbergin epätarkkuusperiaate on voimassa,
miksi kaikkeutta voidaan kuvata matematiikalla,
miksi muodot ilmestyvät ikään kuin itsestään,
miksi energia on ikuista,
miksi hidut käyttäytyvät spontaanisti,
miten hidut tietävät, miten ns. ainetta tehdään,
mikä on hitujen piilomuuttuja,
mitä on olemassaolo,
miksi vallitsee ns. antrooppinen periaate,
miksi on olemassa vain yksi kaikkeus,
miksi ihmisen tietoisuudessa voi olla vain tietoa,
miten ihminen voidaan palauttaa energiaan eli in formaatioon,
mitä ihminen on,
miten ihminen voi olla tietoinen yksilö ja
mitä Juamala vastaa, kun Häneltä kysytään miksi kaikki tämä ja tuokin vielä?

Koska näin on hyvä. Sillä ihminen voi olla olemassa vain kokonaisuuden palana, eikä kokonaisuutta voisi paloitella, jos se olisi pohjimmiltaan jotakin muuta kuin informaatiota. Ihminen ei voisi tietää energiastakaan mitän, jos energia ei olisi ihmisen tietoisuudessa tietoa. Ihminen on Yumalan tietoisuus nurin päin käännettynä, eli kun Jumala katselee asiaa sisäpuoli ulos päin, niin ihminen näkee saman, mutta ulkopuoli sisäpuolena.

Ihminen ei voi tulla Yumalaksi, koska sen estää kaikkeuden päällekkäisyyden kieltolaki; kaikkeudessa voi olla vain yksi tietoinen olento, joka tietää kaiken. Mutta se ei kiellä sitä, etteikö ihmisen tietoisuus olisi tuon kaikkitietävyyden kvantti, ja etteikö se voisi sulautua siihen, jos niin haluaa.

Energian tietoisuutena jokainen voi kuitenkin saavuttaa kaiken, mutta vain kvanttien interferenssi-ilmiöinä. Sillä tietoisuuden superpositio sisältää kaiken tiedon, mutta se voidaan esittää olemassaoloon vain kohtauksittain sen mukaan, mikä ihmisestä tuntuu oikealta.

12. PILOTTOAALTO

David Bohm kehitti pilottiaaltoteorian selittämään sen, miksi kvanttisysteemi toteutuu ihmisen näkökulmasta vain todennäköisyytenä. Teorian mukaan hiukkasia ohjataan pilottiaallolla, joka kulkee hiukkasen edessä ohjaten jokaisen hiukkasen juuri oikeaan paikkaan, josta muodostuu esimerkiksi interferenssikuvio, missä yksittäisten hiukkasten paikka on tieteelle vain todennäköisyyksiä.

Tässä kuitenkin esitetään, ettei mitään pilottiaaltoa tai piilomuuttujia tarvita silloin, kun hiukkaset käsitetään informaationa. Hiukkanen ei voi olla itsessään informaatiota, jos se tarvitsee ulkoista informaatio ollakseen olemassa ja liikkuakseen olemassaolossa. Toisaalta me tiedämme, ettei informaatio voi olla erillään hiukkasista, joten ei ole viisasta yrittää väkin luoda teoriaa informaatiohiukkasista ja muista hiukkasista, jotka tarvisisivat informaatiohiukkasia.

Luonto toimii mahdollisimman yksinkertaisesti, joten ei ole lainkaan tarpeellista olettaa luontoon informaatiota, joka olisi energiasta erillistä. Occamin periaate sanoo, että liiat oletukset on leikattava pois. Hiukkasille ei siis tule olettaa hiukkasista erillistä informaatiota, vaan informaatiota on tiukasti pidettävä samana kuin hiukkasiakin. Hiukkasen informaatio itse ohjaa hiukkasen käyttäytymään aina oikein, eikä suinkaan jokin hiukkasesta erillinen teoria tai pilottiaalto.

Toisaalta turhien oletuksien välttäminen vaatii meitä hylkäämään myös sen, että jokin hiukkaista erillinen tieteellinen sattuma saisi aikaan tämän näkyvän kaikkeuden, missä tapahtuu toistoa. Ainoa looginen selitys kaikelle tälle on siinä, että informaatio ohjaa kaikkeutta, ja että energia on itsessään itsetietoista.
Luonto on täynnään hienoja koodeja, joiden olettaminen pelkäksi järjettömäksi aineeksi on täysin kestämätöntä. Ihmisen itsetietoisuus saa pahan kolauksen, jos ihminen tietoisuudessaan kuvittelee sellaisia ajatuksia, joilla luonnosta kielletään itsetietoisuus. Miten esimerkiksi DNA-koodi voisi toimia, jos siinä ei olisi ihmisestä riippumatonta informaatiota? Tai miten gravitaatio voisi toimia kaikkialla, jos luonto ei tietäisi mitään gravitaatiosta.

Tai kuinka energiasta voi syntyä kvarkille sopiva pari. Äkkiä ajatellen voidaan hyvinkin kuvitella, että energiassa on tieto siitä, missä kohtaan kvarkki tarvitsee mitäkin. Koska jos energiassa ei olisi tietoa, niin silloin olisi epäloogista väittää, että se on sattuma, joka joka kerta pystyy luomaan kvarkille juuri oikean parin oikeaan kohtaan oikeana aikana.

13. SPONTAANIUS

Tiede ei voi kuvitella selittävänsä mitään hiukkasten spontaanilla käytöksellä, jos tiedemies ei ymmärrä olevansa itsekin spontaanisti toimiva kaikkeuden osanen. Esimerkiksi vapaat ydinhiukkaset hajovat spontaanisti, mutta spontaanius ei ole mikään selitys sille, miksi hiukkaset hajoavat. Kuten hiukkasten spontaaniutta ei voida selittää millään informaatiolla, joka olisi hiukkasista riippumatonta.

Toki tiedemiehet voivat väittää, että kvanttimekaniikka selittää kaiken silloin, kun kvanttien spontaania käytöstä selitetään spontaanisuudella tai tilastollisella todennäköisyydellä, mutta kun ihmiset saavat lukea tällaista tekstiä, niin varmastikin tiedemiehiltä odotetaan jotakin luonnollisempaa selitystä luonnolle kuin ihmisen rakentamaa kvanttimekaniikkaa, joka jumalattomuudessaan nojaa satunnaiseen spontaaniuteen perimmäisissä vastauksissaan.

Mikä olisikaan luonnollisin ja yksinkertaisin vastaus esimerkiksi vapaan neutronin spontaaniin hajoamiseen kuin tiedemiehen oma spontaanius? Jos kerta tiedemies ei tunne olevansa mystikko toimiessaan spontaanisti, niin silloin on turha alkaa väittämään hiukkasen sisäistä informaatiota mystiseksi selitykseksi, joka ei muka selitä mitään. On vain loogista pitää luontoa kaikilta osiltaan johdonmukaisena, joten jos triljoonista hiukkasista koostuva tiedemies voi toimia spontaanisti, niin silloin ei ole kovinkaan älykästä väittää, että tiedemiehen spontaanius olisi jotenkin epätieteellistä verrattuna yksittäisten hiukkasten spontaanisuuteen, eli informatiiviseen käyttäytymiseen.

Kuten tiedemiehen spontaanius syntyy tiedemiehen sisäisestä informaatiosta, niin silloin pelkkä puhdas logiikkaa vaatii tiedemiestä hyväksymään hiukkasen oman informaation olevan syynä mihin tahansa spontaaniin käyttäytymiseen. Tiedemies ei ole viisas eikä johdonmukainen, jos Hän jättää oman spontaaniutensa luonnottomaksi vaatiessaan tieteellistä selitystä luonnon spontaaniuksille.
Ainoa tieteellinen selitys hiukkasten spontaaniudelle ja niiden epäaidolle todennäköiselle käytökselle on siinä, kun tiedemies osaa koplata oman spontaaniutensa samaksi spontaaniudeksi kuin on hiukkasillakin. Aito tiede selittää yhdellä ja samalla funktiolla sekä tiedemiehen spontaaniuden että hiukkasten spontaaniuden. Se ei kuulu järjen piiriin väittää, ettei tiedemiehen spontaanius kuulu luontoon ja luonnontieteeseen, mutta hiukkasten spontaanius selitetään fysiikassa luonnollisella spontaaniudella, tai piilomuuttujilla tai niihin verrattavilla selityksillä.

14. HITUJEN ORJUUS

Tieteellä on ylimääräisiä selityksiä, jos tiedemiehet väittävät, että hiukkasen spontaanius pitää selittää eri tavalla kuin tiedemiehen spontaanius; että tiedemiehen sisäinen tieto on (tieteellistä) informaatiota kun taasen hiukkasilla ei ole informaatiota itsessään, vaan niitä täytyy paimentaa sattumalla. Tiedemiehet eivät ole viisaita, jos He omivat aidon informaation itselleen, eivätkä jätä hiukkasille mitään aitoa, eli sisäistä informaatiota.

Nykyinen tieteellinen käsitys hiukkasista on periaatteessa sama mikä rikkaillakin. Rikkaiden mukaan ihmisiä pitää ohjailla ulkoapäin, koska rikkaat eivät voisi olla rikkaita, jos He antaisivat ihmisten toimia oman järkensä mukaan. Sama pompottamisen pakko näköjään on tiedemiehilläkin; tiedemiesten on pakko kuvitella sattuma pompottamaan hiukkasia, koska jos tieteessä tehtäisiin sellainen asenteen vaihdos, että hiukkasilla on tieto itsessään, niin silloin tiedemiesten olisi pakko olla nöyriä ja kunnioittaa luontoa

Tiedemiehet haluavat aina syyn jollekin ilmiölle. Tiedemiehet eivät voi hyväksyä sitä ajatusta, että hiukkasissa olisi itsessään syy niiden käyttäytymiseen. Siksi tiedemiesten on pakko pitää sattumaa perimmäisenä vaikuttaja, joka vaikuttaa hiukkasiin ulkoapäin. Tieteen mukaan sattuma ei ollut esimerkiksi Big Bangin sisäinen ja looginen voima, vaan se on pelkkä energiaton ja järjetön vaikutus kaikkeuden ja hitujen ulkopuolelta.

Koska siis tiede on löytänyt sattumasta lopullisen syyllisen hiukkasten käyttäytymiseen, niin siksi tiedemiesten mukaan ei ole mitään syytä etsiä hiukkasesta itsestään mitään sisäistä informaatiota, koska tieteen mukaan informaatio on hiukkasiin vaikuttava ulkoinen voima, joilla ei ole itsellään mitään energiaalisjärjellistä olemassaoloa, vaan joka vertautuu täysin poliitikkojen luomiin valtiosysteemeihin.

Poliitikkojenkin olisi mahdotonta pitää kansalaisia työllistämisen kohteina, jos vain ihmiset nähtäisiin itsellisinä olentoina, joita ohjaa niiden sisäinen informaatio. Kun ihminen ohjaa itse itseään, niin silloin tietysti ihminen ei voi ruokkia rikkaita, joten rikkailla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin pitää väkivaltakoneistolla yllä sellaista uskomusta, että ihmiset tarvitsevat poliitikkoja.

Institutionaalinen tiede on siis perinyt maailmanselitysopit uskontojen papeilta, jotka ovat periyttäneet sen sellaisenaan järjettömyyden papeille, eli poliitikoille. Tiedemiesten on pakko pitää hituja järjettöminä ja tiedottomina aineen paloina, koska tiedemiehet tukevat poliitikkoja, jotka pitävät ihmisiä täysin järjettöminä, ja siksi pelkästään työllistämisen kohteina, jotta rikkaille saataisiin lisää rikkauksia. Uskonnoissakin vastustetaan kiivaasti yksilöiden omaa järkeä jopa siinä määrin, että uskonnot tuomitsevat jokaisen järjen käyttäjän syvimpään helvettiin.

Sillä Jumalan antamalla ihmisen omalla järjellä on mahdotonta tuottaa oppia rankaisevasta Jumalasta. Eikä omajärkinen tiedemieskään olisi voinut keksiä järjetöntä luontoa, jos tiedemies eläisi omatoimisesti, eli tekisi käsillään töitä oman elantonsa eteen. Niin kauan tiedemiehet joutuvat pitämään uskontojen ja poliitikkojen perusasennetta yllä, kun tiedemiehet saavat palkkansa systeemiltä.

Poliitikoilla, papeilla, tiedemiehillä ja laitosfilosofeilla on kaikilla sellainen asenne, että hiukkasia pitää joka hetki töniä jollakin ulkoisella järjettömällä voimalla, koska He juuri pitävät yllä sellaista systeemiä, missä ihmiset nähdään pelkästään järjettöminä olentoina, joita pitää töniä valtion väkivaltakoneistolla, jotta ihmiset tuottaisivat valtion palkollisille ylellisen minimitoimeentulon.
Kun ihminen elää kausaalista, ei-intuitiivista elämää, niin silloin Hän ei pysty ymmärtämään sellaista, että hiukkaset ovatkin todellisuudessa ei-kausaalisia, eli informaatiota, jotka eivät pidä siitä, että niitä tönitään --tai mittaillaan.

15. TIETEEN PERUSTA

Tiede tulee kehittymään jumalalliseksi tieteeksi, koska mikään muu ei ole mahdollista. Mutta niin kauan tiede pysyy jumalattomana, kun tiedemiehet pelkäävät köyhyyttä. Köyhyyden pelko on sama asia kuin Jumalan epäileminen, joka on sama asia kuin sattumaan uskominen. Köyhyyden pelko on aina järjen köyhyyttä. Järjen köyhiä on jokainen, joka ei uskalla pitää Jumalaa faktana, koska silloin ihminen tuottaa pelkkää puppua maailmanselityksiinsä.

Ihminen ei saavuta rakkautta niin kauan, kun Hän haluaa ohjailla muita. Ihminen pääsee vain rakkaudelle irti kaikista peloistaan, mutta ihminen ei pääse rakkauteen, jos Hän uskoo oppeihin, että kaikkeuden olioissa ei ole itsessään mitään järjellistä ohjausmekanismia, vaan että niin ihmisiä kuin hiukkasiakin pitää ohjailla jollakin mystisellä ulkoisella voimalla. Kuten poliitikoille ihmiset ovat pelkkiä ajopuita, niin samoin tiedemiehet pitävät alkeishituja typerien ulkoisten voimien pelinappuloina. Se on köyhyyden pelko, joka tuottaa tiedemiesten teoriat kaikkeudesta. Koska tiedemiehelläkin on alitajunta, eikä tiedemies voi alitajunnalleen yhtään mitään.

Jos vain tiedemies aidosti rakastaisi itseään, niin silloin Hän itsestään ymmärtäisi olevansa puhdasta luonnon informaatiota, jota ei ole tuottanut sattuma, eikä ihminen, eikä ihmisen teoria. Jotta tiedemiehen tieto olisi aitoa tietoa, niin silloin sen on logiikan mukaan oltava jumalallista titeoa. Jotta tiedemies voisi tuottaa aitoa tiedettä, niin silloin Hänen on ensin rakastettava ehdoitta itseään, jotta Hän voisi samalla rakkaudella rakastaa niin hituja kuin ihmisiäkin. Mutta tiedemies osoittaa vihaavansa itseään niin kauan, kun Hän ei pysty suhtautumaan itseensä ei-kausaalisesti.

Jos tiedemies ei pysty näkemään itsessään perimmäisesti mitään muuta kuin sattuman, niin mahdotonta on silloin tiedemiehen nähdä tieteessäänkään mitään muuta kuin jumalattomuutta, joka selitetään kivasti ja lopullisesti sattumalla. On itsestään selvyys, että sattumaan luottava tiede väittää Jumalan olevan tarpeeton olettamus; usko sattumaan on mahdollista vain silloin, kun tiedemies ei rakasta itseään. Eikä kukaan voi rakastaa itseään, jos Hän ei tee fyysistä työtä.

Ihmisen on mahdotonta tuottaa oikeita ajatuksia pelkällä ajattelulla. Oikea tieto vaatii aina hiukkasta käyttäytymään tiedollisesti. Kaikki hiukkaset käyttäytyvät aina oman tietonsa mukaan, koska muutoin ihminen ei voisi saada mitään informaatiota aisteihinsa.
Samoin myös ihmisen on käyttäydyttävä oman sisäisen tietonsa mukaan, jotta Hän voisi ilmaista jotakin oleellista olemassaolosta. Ihminen ei käyttäydy informatiivisesti, jos Hän uskoo poistaneensa selittelyillään olioilta niiden sisäisen informaation.

Lue lisää:
Internet: Antrooppisesta periaatteesta
Internet: Bohm's Pilot Wave
Internet: Evoluution ihmeellinen maailma
Internet: Quardian: Physics and Metaphysics
Paperi: Ateismi
Paperi: Elektroni
Paperi: Hitujen Rakenne
Paperi: Totaaliulottuvuus

Sivun alkuun Copyrights www.geocities.com/sinenmaa/ 11.--15. ja 17.--18 joulukuu 2004

PAPERIN SISÄLLYS: