Päivitys 
Kaikki päätökset on perustettava tämän hetken tilanteisiin. -- Think about it.
Kosmos--> EtuPiha --> Nykyisyys

EtuPiha
Haku ja Kuvat
Huone II
Huone III
Huone V
Taivas Asia
Blogger
Uutiset
Agora

Sopeutumaton Poliitikko
Palkanvaatijoiden Ongelma
Nosta itse omaa älykkyystasoasi
Kysymyksiä oikeusoppineille
   Nykyisyys 22.-23. Joulusta 2004  
Osa 1 Osa 2 Osa 3 Osa 4 Osa 5

HUMANOIDIEN
KOVA KOHTALO

 

Poliitikoilla on kova hinku erotella ihmiset ikäryhmittäin: lapset lukkojen taakse lastentarhoihin. Nuoret nuorten taloihin. Aikuiset yökerhoihin ja vanhukset lukkojen taakse vanhainkoteihin.
Tämän kaiken erottelun poliitikot tekevät vain siksi, että Heillä olisi jotakin, jota kutsua työksi, ja jotta rikkaat rikastuisivat. Poliitikoille ihmisten erottelu ja luokittelu on muodostunut pakkomielteeksi, josta He eivät voi päästä eroon, koska psykologit eivät pysty näkemään poliitikoiden sairastavan himoriippuvuutta luokitteluun, koska psykologit tekevät samoin.

Psykologit saavat palkkansa siitä, että He ovat myötämielisiä poliitikoille, koska muutoin psykologit eivät voisi saada työtä systeemiltä, jos He todistaisivat, ettei se ole terveellistä erotella ja luokitella ihmisiä. Poliitikot eivät voi tunnustaa olevansa himoriippuvaisia ihmisten pompottelusta, koska systeemin muut osat tekevät samoin, jotta He olisivat rikkaampia kuin köyhät.

Jos poliitikoiden himoriippuvuus vallasta on työtä, niin silloin tietysti kaikille nisteille pitää maksaa kunnon palkaa, koska nekin ovat samanlaista työtä. Eläinten luokittelun tarve on sama kuin ihmistenkin.

Poliitikoiden ja muiden rikkaiden mukaan Heidän on pakko ottaa ihmisten työn arvo omiin taskuihin, koska muutoin He eivät voisi antaa köyhille almuja. Rikkaille ei siksi voi tulla mieleenkään, että He voisivat tehdä fyysistä työtä kuten köyhätkin, jolloin Heidän ei tarvitsisi rikastua sillä tekosyyllä, että muutoin He eivät voisi olla hyviä köyhille, jos Heillä ei olisi rahaa. Se on kehäpäätelmä vaatia rahaa siksi, että muutoin rikkaat eivät voisi elättää köyhiä.


1. KÖYHIEN ALMUT

Rikkaat siis perustelevat loputtoman rahantarpeensa sillä, että He eivät voisi mitenkään muutoin auttaa köyhimpiä, jos He eivät ensin ota köyhien työnarvoa itselleen. Rikkaille ei tule mieleenkään, mitä kumman järkeä on tehdä sellaista, joka ei ole oikeaa työtä vaan vain sitä, jolla rikkaat voivat omia köyhien työn itselleen.
Yhtä hyvin systeemi voitaisiin perustella niinkin päin, että hallintotyötä tekevien työnarvo pitää siirtää köyhien taskuihin, jotta köyhillä olisi varaa antaa almuja rikkaille.

Mutta rikkaiden mukaan se ei ole viisasta tehdä fyysistä työtä, koska muutoin He eivät voisi antaa köyhille almuja. Kun siis ihminen ei ota työstään ansiota, niin silloin Hänen työnsä menee suoraan köyhien hyväksi. Kumpi siis hyödyttää yhteiskuntaa enemmän;
rikas, joka ottaa köyhien rahat, jotta voisi 'antaa' liiastaan murusia takaisin köyhille, jos vain saa vähennettyä almunsa verotuksessa,
vaiko ihminen, joka kieltäytyy ottamasta työstään ansiota, koska Hän on niin viisas, että pitää tyhmänä sellaisia, jotka eivät pysty tekemään fyysistä työtä köyhien hyväksi?

Kumpi on rikkaampi; ihminen, joka antaa koko elämisensä, vaiko rikas, joka vaivoin pystyy luopumaan liiastaan, jos vain saa sen moninkertaisesti takaisin? Sillä huomatkaa, että rikkaat rikastuvat kaiken aikaan, joten silloin He eivät ole koskaan voineet menettää mitään, kun He ovat omasta mielestään hyviä! Rikas ei köyhdy antaessaan ylimielisesti köyhille almuja, koska rikkaan kaikki rikkaudet ovat peräisin köyhiltä. Rikas ei koskaan jaa mitään omastaan, vaan vain siitä kasasta, joka on peräisin köyhiltä.

Sen sijaan viisaat eivät koskaan voi kuvitella olevansa hyviä, kun jakavat sitä, joka ei ole Heidän omaansa. Esimerkiksi kirkko ei koskaan jaa omastaan mitään, vaan kirkko palauttaa vain pienen osan köyhille siitä, jonka köyhät ovat antaneet kirkolle elämisestään. Mitä hyvää siinä on, jos jakaa toisen taskusta toisille?

Kun rikkaatkin tekisivät fyysistä työtä, niin silloin Heidän ei tarvitsisi vaatia ansiota työstään, koska silloin kaikilla olisi yllin kyllin kaikea, kun kaikki tekisivät fyysistä työtä. Vain sellaisessa systeemissä on köyhyyttä, jota pitää pitää köyhyydessä almuilla, missä jotkut luulevat ajattelun olevan niin arvokasta työtä, ettei sitä voi tehdä, jos fyysisen työn kaikki arvo ei koko ajan virtaa Heidän taskuihinsa.

Kun siis ihminen ei ota vastaan palkkaa työstään, niin silloin Hän tietysti on suurempi kuin yksikään rikas, joka vaatii köyhien työnarvoa itselleen, jotta voi sitten palauttaa niin mitättömön osan siitä köyhille, jotta köyhät pysyisivätkin köyhinä, koska Heidän työnsä on kokonaan ensin siirretty rikkaiden taskuihin. Jos nimittäin köyhät saisivat pitää oman työnsä, niin tietysti He olisivat rikkaita, koska nyt rikkaat ovat rikkaita siksi, että Heillä on köyhien työ rahaksi muutettuna.


2. RIKKAIDEN RIKKAUS

Rikkaat eivät ole rikkaita siksi, että Heillä on rahaa, vaan siksi, että Heillä on köyhien työ. Ei rikas voi ajaa rahalla, eikä rikas voi syödä rahaa. Rikkaat eivät selviäisi rahalla hetkeäkään, jos He eivät omisi köyhien tekemää työtä itselleen väittäen, että ajatustyö on arvokkaampaa kuin fyysinen työ. Miten niin ajatustyö on muka oikeaa työtä, jos kerta rikas voi nauttia elämästä vain siten, että nauttii köyhien tuotteita? Rikkaita ei lämmitä yhtään se, mniten hienoja Heidän ajatuksensa ovat, vaan rikas voi toivoa asuvansa kuivassa ja lämpimässä vain siten, että Hän kieltää köyhiä tekemästä työtä itselleen, jotta köyhän olisi pakko tehdä työnsä rikkaille.

On siis pakko olla niin, että rikkaat ali-arvostavat köyhien työn täysin ala-arvoiseksi, jotta He voisivat varastaa köyhien työn itselleen, jotta he sitten voisivat väittää, että rikkaiden pitää olla vieläkin rikkaampia, jotta He voisivat elättää köyhät. Sillä jos vain köyhiä ei pompoteltaisi, niin silloin köyhät tekisivät työnsä itselleen, jolloin kaikkien muidenkin pitäisi tehdä fyysistä työtä --itselleen.

Ihminen on suunnattoman rikas silloin, kun Hän saa tehdä työtä ilman ansiota. Sillä työ ilman ansiota ei kierrä kenenkään kautta lyhennettynä köyhille, vaan se menee suoraan ja lyhentämättömästi lähimmäisten hyväksi. Kun ihminen tekee työtä ilman ansiota, niin silloin Hän ei luokittele ihmisiä sen mukaan, mitkä ihmiset ovat hyödyksi rikkaiden rikastumiselle, ja mitkä ihmiset ovat vain rikkaiden kulueränä.

Myös se on lähimmäisen hyväksi tehtyä työtä, kun lähimmäisen ei tarvitse tehdä työtä Sinun hyväksesi. Kun rakennat itse oman pesäsi, niin silloin lähimmäiselläkin on aito mahdollisuus rakentaa itse oma pesänsä. Kun jokainen aikuinen rakentaa itse oman pesänsä, niin silloin meillä on täystyöllisyys, ja rikkaat saisivat rakentaa oman pesänsä ihan ilmaiseksi.

Jos siis rikkaat eivät halua tehdä fyysistä työtä, niin silloin Heidän on tietysti aivan pakko käyttää valtiota kaikkia vastaan, jotta He voisivat saada sellaisen elämän, missä omaa kehoa ei tarvita lainkaan. Ja kun siis rikkaat eivät tee kehollaan mitään hyödyllistä, niin silloin Heidän kaikki ajattelunsakin on yhtä hyödytöntä.
Sillä ei tarvita paljoakaan järkeä sen tajuamiseen, että ihminen on tehty ensisijaisesti työntekoa varten, koska muutoin ihmisen on pakko uskoa, että ihminen ei ole hyödyllinen planeetan ekosysteemille. Vain sellainen ihminen tajuaa oman arvonsa, joka tekee ehdoitta työtä planeetan hyväksi. Elämän merkitys voi saada positiivisen arvon vain silloin, kun ihminen käsittää olevansa luonnon toiminnalle ehdoton välttämättömyys, kuten vaikkapa madot ovat maaperälle.

Jos ihminen ei tiedosta olevansa luonnolle välttämättömyys, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin älyllisestä epärehellisyydestä, joka on suora seuraus fyysisestä laiskuudesta. On täysin älytöntä kuvitella, että esimerkiksi madot tai ampiaiset ovat välttämättömyyksiä luonnolle ja sen toiminnalle, mutta luomakunnan korkein olento ei sitä olisi. Ihminen ei tietystikään pysty ymmärtämään omaa arvoaan, jos Hän ei tee ehdoitta fyysistä työtä, vaan kuvittelee, että Hänellä on jokin jumalallinen oikeus teettää omat perustarpeensa köyhillä.

Ihminen voi todistaa omaavansa ihmisarvon vain siten, ettei puhu typeriä. Se on typerää puhetta, että pidetään maaperän mikrobeja ja pieneliöitä tai hyöteisiä luonnolle arvokkaana, kun taasen ihmisen väitetään olevan luonnolle vain rasite, ja parhaimmassakin tapauksessa ihmisellä ei ole mitään arvoa luonnolle. Miten muka luonto olisi silloin voinut synnyttää ihmisen, jos kaikki muut eliölajit ovat luonnon toiminnalle hyväksi, mutta ihminen on pelkkä sattuman oikku?

Jos joku haluaa tietää totuuden ihmisen arvosta, niin Hän olkoon itsessään arvo luonnolle. Ihminen ei pysty tuntemaan omaa todellista arvoaan, jos Hän mittaa sen rahassa. Vain sillä on arvoa, joka on arvokas luonnolle. Jos ihminen ei tunne omaa luonnonarvoaan, niin tietysti silloin Hän joutuu kohtaamaan tylyn ja armottoman luonnon, koska luonto ei voi mitään muuta kuin kohdella tylysti ja arvottomasti sellaisia, jotka itse toimivat luonnottomasti.

Oman arvonsa tunteva ihminen tietää, mitä luonto on, koska mikään muu ei ole mahdollista silloin, kun asiaa katselee se järki, joka käyttäytyy luonnon suhteen järkevästi. Sillä järki on aina luonnon järkeä, ja joka ei toimii luontoa kunnioittaen, toimii vain järjettömästi.

Jos siis rikkaiden ajattelu olisi älykästä, niin tottahan toki He silloin olisivat jo tajunneet, että jos ajattelu maksaa tänään tuhat euroa tunnilta, niin silloin se ei voi ensivuonna maksaa yhtään sen enempää. Koska jos ensi vuonna köyhät joutuvat pulittamaan rikkaan ajatuksista enemmän, niin silloinhan rikkaan ajatuksien pitäisi silloin olla vastaavasti parempia ajatuksia. Jos siis rikkaan ajatukset eivät ole laadullisesti parempia ensi vuonna, niin silloin tietysti ei ole mitään järkeä maksaa rikkaille palkkaa ajattelusta.

Koska jos köyhällekin pitää maksaa lisää liksaa, vaikka laatu ei ole yhtään parempaa, niin miksi sitten köyhät eivät rikastu, vaikka rikkaat rikastuvat? Miksi rikkaat voivat antaa almuja köyhille, vaikka rikkaan rahamäärä senkun vain kasvaa, mutta jos köyhän pitäisi antaa almuja rikkaille, niin köyhän rahamäärä vähenisi?

Eihän rikas ole voinut antaa itseltään mitään reaalista, jos Hän ei itse koe mitään vähentymistä itsessään! Miten raha voi olla rikkaalle realista, jos kerta rikas voi jakaa sitä siten, että Hän vain rikastuu? Miten muka raha on reaalista, jos kerta köyhät vain köyhtyvät ja rikkaat vain rikastuvat, kun rikkaat jakavat sitä köyhille?
Rikkaat rikastuvat silloinkin, kun He ostavat autoja, asuntoja, lomamökkejä... Koska rikkaat jakavat kaikki avustukset itselleen täysimääräisinä, jotta He voisivat laittaa mielettömän palkkansa tuutimaan salaisille pankkitileille. Jos rikas köyhtyisi, kun ostaa auton/asunnon, niin silloin tietysti Hän ei olisi rikas. Rikkaille kaikki on ilmaista, koska muutoin rikkaat eivät voisi rikastua.

Huomataan siis selvästi, että rikkaat yliarvostavat omia ajatuksiaan, ja se tapahtuu vain siksi, koska rikkaiden ajatukset eivät ole minkään arvoisia. Miten muka sellainen ajattelu olisi aidosti arvokasta, joka vaatii, että rikkaan pitää koko ajan rikastua, mutta vastaavasti köyhät pysyvät koko ajan köyhinä, tai jopa vain köyhtyvät lisää, vaikka tekisivät miten paljon työtä tahansa rikkaiden hyväksi? On mahdotonta, että sellaiset ajatukset olisivat arvokkaita, jotka ylläpitävät köyhyyttä.

Rikkaat eivät siis ole rikkaita siksi, että Heillä on rahaa, vaan siksi, että Heillä on köyhien työ. Köyhät ovat köyhiä vain siksi, että Heidän työnsä ei hyödytä heitä itseään, vaan se menee lyhentämättömänä rikkaille. Koska jos raha olisi reaalista, niin silloin rikkaan olisi pakko tuntea se fyysisesti, kuten köyhä tuntee työnsä arvon fyysisesti.

Rikkaiden ei siis tarvitse tuntea elämää fyysisesti, koska Heidän rikautensa on köyhien työtä. Köyhät taasen eivät tunne elämää siksi, että He eivät tee työtä itsensä hyväksi suoraan, vaan rikkaille, jotka eivät arvosta köyhien työtä silloin, kun se on vielä köyhillä, vaan kun köyhä on saanut sen siihen kuntoon, että rikas voi sanoa sen olevan valmis. Ja tuo köyhien työn vedättäminen rikkaille vaatii, että rikkaat arvostavat vain työkykyisiä, joita rikkaiden tulee koko ajan pompottaa, koska rikkaat eivät itse pysty tekemään yhtään mitään todella arvokasta, josta olisi hyötyä luomakunnalle.

Jos siis tänne tulisi avaruudesta avaruusihmisiä, niin koska sieltä ei voi tulla muuta kuin vanhuksia, niin rikkailla olisi jo valmiina laki avaruusolentoja varten. Sillä rikkaiden mukaan vanhukset eivät pysty tuottamaan Heille fyysistä työtä, joten vanhat avaruusolennot laitettaisiin välittömästi vanhainkotiin. Ja rikkaat takavarikoisivat avaruusolentojen alukset, koska avaruusolennot eivät ole maksaneet niistä ajoneuvoveroa, ja polttoainekin on veronalaista, joten avaruusolennoille tuleva lainmukainen vanhuuseläke mitattaisiin täysimääräisesti rikkaiden taskuun, koska laki sanoo, että jos ajoneuvoa käytetään verottomalla polttoaineelle, niin siitä on maksettava satakertainen polttoainevero viimeisen tuhannen vuopen ajalta.

On tietysti täysin selvää jokaiselle järkevälle, että avaruusolennot tuntevat rikkaiden tavat täysin, koska He ovat seuranneet tätä planeettaa jo hyvän tovin. Siksi avaruusolennot eivät voi tulla julkisuuteen ennen kuin totuus rikkaista on paljastettu. Koska avaruusolennot todellakin tietävät, että He eivät ole maksaneet miljooniin vuosiin enää mitään veroa--ei sen jälkeen, kun Heidän kotiplaneetallaan tapahtui vastaava rikkaiden paljastaminen, josta lähtien He saivat pitää itsellään sen työn, jota He kulloinkin tekivät.

Mahdotonta olisi semmoinen ajattelu, että humanoidit eivät tekisi täydellistä selvitystä planeetasta ennen kuin tunkeutuvat sinne. Humanoidit tuntevat siis täysin tämän maailman menon, joten poliitikoiden turha kuvitellakaan, että humanoidit tuosta noin vain suostuisivat tulemaan tänne poliitikoiden pompotelviksi.

Lue lisää:
Elon Ulottuvuudet: Kosminen Informatio
Luonto: Luonnonlaki

Sivun alkuun   www.geocities.com/sinenmaa/   22.-23. joulukuu 2004
Hosted by www.Geocities.ws

1