LUONNON LAKI
YUMALAN TAPA
Kun looginen olento toimii, niin silloin Hänen ympäristönsä pysyy tietyssä järjestyksessä. Olento tunnetaan epäloogiseksi siitä, ettei Hänen ympäristönsä pysy kunnossa. Luonto tunnetaan älyllisen olennon tavaksi toimia siitä, että siinä toimii itseorganisaatio, ja että tuo funktionaalinen itseorganisaatio järjestää maailmaa yhä suurempaan järjestyneisyyteen sitä mukaan, kun siinä olevat järjen lahjalla varustetut olennot alkavat toimia yhä loogisemmin.
Jos ihminen ei itse järjestä omin käsin luonnon asioita, niin silloin Hän ei voi myöskään ymmärtää luontoa. Luonto on ymmärrettävissä vain silloin ja siinä, kun ihminen toimii samoin kuin luonto. Kukaan ei voi kiistää luonnolta auto-organisaatiota, koska kaikki olennotkin ovat tuon auto-organisaation tulosta.
Kun ihminen ei toimi itseorganisoivasti, eli kun ihminen toimii ulkoisen, ihmisen luoman lain mukaan, niin Hän väittää, ettei Jumala voi olla olemassa, koska tapahtuu katastrofeja, koska ihmiset ovat pahoja toisilleen. Ja paljon muuta semmoista sanovat sellaiset ihmiset, jotka eivät toimi luonnon lain mukaan, eli luonnon auto-orgaaneina, johdonmukaisesti.
1. AINEEN LAIT
Aineellisen luonnon lait ovat Jumalan tapa toimia. Jos ihminen ajattelee olevansa ainetta, niin silloin tietysti Jumala kohtelee Häntä sellaisena, joten ihminen tekee kehäpäätelmän, kun Hän ensin väittää olevansa aineellinen olento, ja sitten Hän joutuu törmäilemään sen kanssa, jota Hän kutsuu aineeksi. Jumala ei voi pelätä ihmisen tahtoa. Jumalan ei tarvitse edes ajatella sitä, että jokin menisi rikki tai häviäisi kaikkeudesta, jos Hän toteuttaisi pahoja ajatuksia. Jumalan mielestä mikään ajatus tai tahtomus ei voi olla paha, koska mikään ei voi rikkoa kaikkeutta.
Kaikkeus menisi rikki vain siten, että Jumala toimisi epäloogisesti, eli jos Jumala heittäisi jotakin pois kaikkeudesta. Jumala ei voi jättää ihmisen tahtoa huomiotta, koska muutoin Jumala joutuisi käyttämään energiaa hävittääkseen sellaista, jota Hän pitäisi pahana. Ja jos Jumalan mielestä jokin olisi pahaa, niin silloin Jumala joutuisi pelkäämään, että Hän ja Hänen kaikkeutensa menisi rikki.
Jumala ei olisi jumalallinen, jos Hänen kaikkeutensa olisi rikottavissa. Joten jos ihminen tahtoo väkisin olla ainetta, niin silloin ihminen joutuu huomaamaan olevansa niiden aineen lakien alainen, joka on se tapa, jolla Jumala suhtautuu aineeseen. Ja Jumala näkee jonkun olevan aineta vain siten, että Hän toteuttaa luotujensa tahtoa olla ainetta. Ja ainoa keino, jolla luotu voi tahtoa olevansa ainetta on siinä, etä Hän haluaa törmäillä sellaisten ilmiöiden kanssa, joita Hän kutsuu aineeksi juuri siksi, koska Hän haluaa törmäillä.
- Jos ihminen tahtoo, ettei aine ole tietoista, ja jos ihminen haluaa itse samastua tuollaiseen aineeseen, niin silloin jumalallisuus vaatii, että ihminen saa juuri sitä, mitä Hän haluaakin. Sillä Jumala ei voi alkaa valikoimaan tahtomuksia, vaan Hän toteuttaa kaikki tahdot; Jumalan ei tarvitse pelätä minkään häviämistä, vaikka Hän antaisikin sataa tulta ja tulikiveä ihmisten niskaan, jos kerta ihmiset itse sitä toivovat.
2. JUMALAN LOGIIKKAA
Jumala toimii ikuisesti johdonmukaisesti, koska muutoin ikuisuutta ei voisi olla olemassa, jos ei olisi Olentoa, joka on toiminut ikuisuuden johdonmukaisesti. Johdonmukaisuus voi olla totta vain, kun joku on on ollut ikuisesti looginen. Jos loogisuus olisi ollut olemassa vasta jonkin aikaa, niin silloin tietysti kukaan ei voisi löytää maailmasta mitään johdonmukaisuutta, eivätkä tiedemiehet olisi voineet löytää luonnosta mitään toistettavuuttakaan.
Johdonmukaisuus ei ole johdonmukaisuutta, jos siihen sisältyisi ainoastaan ajallisuus. Johdonmukaisuuden käsitteen on sisällytettävä laajin kuviteltavissa oleva johdonmukaisuus. Ihminen ei ole johdonmukainen, jos Hän kuvittelee johdonmukaisuuden vain tietylle ajalle, koska ajalliseen käsityskykyyn kykevä pystyy yhtä helposti ylittämään kaikki luomansa ajalliset käsitykset.
Jos siis ihminen rajaa johdonmukaisuuden vain ajalliseksi, niin silloin tuo on täysin järjetön rajaus, koska ihmisellä on kyky ylittää ajallisuus. Järkikin siis vaatii, ettei johdonmukaisuutta voi rajata ajallisuuteen, joten ihminen ei voi olla järjellinen, jos Hän ei pidä logiikka ikuisena.
- Ajallinen johdonmukaisuus on aina järjetöntä, koska siinä ihminen ei ole lainkaan järkeillyt koko asiaa. Jos johdonmukaisuuden käsite on epäjohdonmukainen, niin silloin ihminen ei ole voinut saada sitä järjestä, koska järki voi luoda ainoastaan johdonmukaisuutta. Ihminen on tehnyt epäjohdonmukaisen --järjettömän-- käsitteen johdonmukaisuudesta jos se on tehty vain ajallisuutta varten.
Kun siis ihminen järkeilee aidosti, niin Hän ei voi olla käyttämättä ikuisia asioita järkeilynsä rakennusosina. Koska jos ihminen rakentaa järjellään vain ajallisia rakenteita, niin ne tulevat vääjäämättä sortumaan. Olkoon ihminen miten oppinut ja korkeasti palkattu loogikko hyvänsä, niin Hänen logiikkansa sortuu, jos se on rakennettu ajalliseksi. Ajallinen logiikka sortuu välittömästi ja suurella ryminällä, kun se joutuu kohtaamaan aitoa logiikkaa, eli ikuisen johdonmukaisuuden, jota Jumala käyttää, jotta kaikkeus olisi olemassaoloa.
Logiikka ei voi olla aitoa, jos se on jo tuomittu katoamaan. Ajallinen logiikka on alusta asti tuomittu, joten ajallinen logiikka ei voi kuvata järjellisesti mitään reaalista. Vain sellaiset ovat vapaat tuomiosta ja kadotuksesta, jotka ovat olleet ikuisesti. Ajallinen ei voi koskaan olla vapaa kadotuksesta, koska ajallisuuteen kuuluu katoaminen. Ikuisen logiikan mukaan ajallisuus olisi harhaa, jos se olisi katoamatonta.
Ajallisella logiikalla ei voida loogisesti esittää ajallisen olevan katoavaa, joten ajallisuuden oleminen sama asia kuin katoavaisuus, todistaa kiistattomasti ihmisen ominaisuuksien olevan ikuisia. Pelkästään ajallinen olento ei voisi tietää kadotuksesta mitään.
3. TAHDON VAPAUS
Lue lisää:
Kosminen Informaatio
| Sivun alkuun Copyrights www.geocities.com/sinenmaa/ 19. joulukuu 2004 |