PAPERIN SIS�LLYS:

ENNUSTAVA TEORIA

00. ESIPUHE

Jos tieteen kosmisella teorialla olisi vaihtoehtoja, niin silloin se ei tietystik��n voisi olla tiedemiesten mielest� uskottava, eli tieteellinen teoria. Jotta tiedemiehet voisivat uskoa teorioihinsa, niin siksi teorioille ei tule j�tt�� valinnanvaraa tuottaa jotakin sellaista, joka ei jo sis�lly teoriaan. Koska jos teoria nyhj�isisi hatusta jotakin, niin silloin tietysti teoria olisi aidosti ennustanut jotakin, mutta se ei voisi tiedemiesten mukaan olla uskottavaa, koska sellainen profeetallisesti toimiva teoria ei voisi perustella ennustetaan muutoin kuin n�in: Tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli.

Tiedemiesten ennusteet tulee johtaa tieteen teorioista, jotta ne olisivat tieteellisi�. T�st� syyst� tiedemies ei voi olla j�rkev�, jos H�n esitt��, ett� Jumala ei voi kuulua tieteeseen, koska H�nen tekojaan ei voi perustella kausaalisesti, mutta jos tieteen teoria tekee saman, niin silloin tiedemies ylist�� teoriaa, koska se pystyi ennustamaan jotakin sellaista, joka ei ennalta kuulunut teorian rakenteeseen.

1. FENOMENOLOGINEN ONTOLOGIA

Kun havainnot kootaan matemaattiseen tai mekaaniseen muotoon, niin sit� kutsutaan fenomologiseksi teoriaksi. Havainnoista riippuvainen teoria selitt�� vain havainnot, kun taasen ennustavan teorian katsotaan selitt�v�n havaitsemattomia havaintoja. Tiedemiesten mukaan kosmologinen teoria ei ole havainnoista riippuvainen, koska sen sanotaan ennustavan ilman havaintoja, mit� taivaalta pit�isi havaita. Teorian t�llaista k�ytt�ytymist� voidaan kutsua ontologiseksi, koska se tuottaa ennusteita siit�, miten asiat oikeasti ovat.

Ontologinen teoria saa vahvistusta, kun sen sanotaan ennustaneen sellaista, jonka tiedemiehet sittemmin havainnoilla vahvistavat. Tiedemiesten puheista huomataan, ett� sit� ennustusta eiv�t ole tehneet tiedemiehet, vaan itse teoria. Tiedemiehet ovat vain lukeneet teorian ilmoittaman ennustuksen, jonka toteutuminen ulkoa tehdyist� havainnoista vahvistaa teorian tieteellisyytt� ja tiedemiesten uskoa teorian oikeellisuuteen, ja samalla lis�� tiedemiesten omaa --tieteest� riippumatonta-- uskoa Jumalan olemattomuuteen.

Jumalan existenssi on tieteest� ja tieteen teorioista t�ysin riippumaton; Tiede ei ole jumalattomuuden l�hde. Tiedemiesten usko jumalattomuuteen ei tule tieteest�, vaan tiedemiesten ajattelemattomuudesta, jota jatkuu tasan niin kauan, kun tiedemiehet eiv�t pysty el�m��n ilman k�yhien ty�voimaa, koska maailmasta poistuisi kaikkinen k�yhyys v�litt�m�sti, kun sen �lymyst� alkaisi vihdoinkin el�m��n �lyk�st� el�m��.

Jos tiedemiehet tunnustaisivat itse ennustaneensa havainnot, niin silloin tietysti tiedemiehet eiv�t voisi uskoa teoriaan, vaan omaan itseens�. Kun tiedemiehet uskoisivat teorian sijasta itseens�, niin silloin tietysti tiedemiehet eiv�t voisi uskoa teorian tieteellisyyteen. Teoria voi olla tieteellinen vain silloin, kun teoria ennustaa tieteen temppeliss� t�ysin itsen�isesti tiedemiehille, miten asiat ovat. Ja sitten tiedemiehet menev�t ulos taivasalle, ja katsovat taivaalle, josta He haivainnoivat havaintona sen, mist� Teoria oli Heille ennustanutkin.

2. FENOMENOLOGINEN TEORIA

Havainnoista kehitetyn teorian er�s esimerkki on Klaudios Ptolemaioksen rakentama Maa-keskisen kosmoksen malli, mihin lis�ttiin episyklej� sit� mukaan, kun havainnot tarkentuivat. Koska Ptolemaioksen teoria oli kasattu havainnoista, niin siksi Ptolemaios ei pyyt�nyt sit� ennustamaan. Ptolemaios pystyi kehitt�m��n Maa-keskist� malliaan, koska sen piti olla kuvaus kosmoksesta, eik� sen pit�nyt olla jumalallinen profeetta, joka olisi kertonut, mit� taivaalta piti viel� havaittaman.

Ptolemaios pystyi kehitt�m��n mallinsa niin t�ydelliseksi, ett� se seurasi tarkasti taivaan ilmi�t�. Se, ett� ne ilmi�t luotiin Ptolemaioksen mallissa episykleill� ei mill��n tavoin tee siit� sellaista, joka olisi ollut k�ytt�kelvoton. Taivaan mallin sis�isen rakenteen ei ole pakko toimia taivaan mekaniikalla.

Jos tiedemiesten vaatimuksena on, ett� tieteellisen mallin on toimittava samalla periaatteella kuin kosmos, niin huomataan, ett� vain kosmos voi toimia ja toimiikin kosmisesti. Vain kosmos toimii ontologisesti. Kaikki ihmisen tekem�t mallit esitt�v�t kosmoksen ilmi�it� ja liikkeit� ainoastaan fenomenologisesti. T�st� syyst� Ptolemaioksen episyklimalli on tasan yht� hyv� ilmi�iden kuvaus kuin mik� tahansa nykyajan simulaatio aurinkokeskisest� kosmoksesta.

Eiv�t ne tietokoneen ruudulla n�kyv�t pisteet liiku gravitaation viemin� tyhj�ss� avaruudessa, vaan se rautalankamekaniikka, joka aikoinaan liikutti ilmi�it� Proleamaioksen simulaatiossa on nykyaikana korvattu s�hk�mekaniikalla. Minusta tiedemiehet ovat hieman ylimielisi�, jos He v�itt�v�t, ett� Heid�n simulaationsa kosmoksesta on p�tev�mpi, koska se simulaatio toimii s�hk�ll�, kun taasen Ptolemaios joutui k�ytt�m��n veivi� saadakseen aikaan toimivan pienoismallin.

3. ONTOLOGINEN SIMULAATIO

Kaikkeuden simuloinnissa ei ole mit��n v�li� sill�, mill� mekanismilla kaikkeuden ilmi�t on tuotettu simulaation havaitsijalle. Episyklimalli on t�sm�lleen yht� oikea tapa tuottaa taivaan ilmi�t kuin jos ne tuotettaisiin tietokoneohjelmalla tietokoneen n�ytt�ruudulle valopistein�. Sill� tietokoneen ruudulla n�kyv� valopiste on t�sm�lleen yht� v�h�n taivaallinen objekti kuin olisi Ptolemaioksen episyklilaitteen rautalankapallukatkin. T�m�n p�iv�n py�riss� on yht� paljon py�r�� kuin mink� tahansa toisenajan py�riss�.

Tietokonesimulaatiot ovat yht� v�h�n ontologisia simulaatioita kuin vaikkapa esihistoriassa neanderilaisen n�kem�t taivaan liikkuvat kuviot. Teorioissa ja simuloinnissa ei ole kyse ontologian simuloinnista, vaan fenomenologisesta ilmi�iden liikkeen ja ominaisuuksien kuvailusta. T�st� syyst� se on ainoastaan omahyv�ist� ylimielisyytt�, jos tiede kuvittelee olevansa nyt parempi ja enemm�n selville ikuisesta totuudesta kuin tuhansia vuosia sitten el�neet olivat.

Esimerkiksi auringon sisustan ilmi�iden liikkeen kuvaus korkeudelta X ei ole yht��n sen ontologisempi kuin olisi auringon pinnan liikkeiden kuvaus, tai auringon ytimen kuvaus. Ihmisenkin el�m�n ja tajunnallisen liikkumisen kuvausta ei voi ymm�rt�� yht��n sen ontologisemmin, jos tekee simulaation ihmisen sisuskaluista! Ihminen ymm�rt�� ontologisuuden vain silloin, kun H�n k�ytt�ytyy ihmisiksi, eli kun ihminen toimii ilman ulkoista lakia ja k�yhyyden tarvetta --�lykk��sti.

Kaikki liike on vain liikett�, eik� mill��n liikkeell� voi perustella mink��n toisen liikkeen perimm�ist� olemusta. Edell� olevaa lausetta ei voi todistaa ontologisesti mill��n toisella lauseella! Jos edell� oleva lause on ontologinen todistus sit� edelt�v�st� lauseesta, niin silloin se on kuvaus kaikista mahdollisista lauseista. Mutta silloin mik��n lause ei olisi mit��n edell� olevan lauseen rinnalla. Joka ymm�rt�� edell� olevan, H�n ymm�rt�� my�s sen, ettei mik��n liike ole kuvaus mist��n muusta kuin itsest��n. Kaikki lauseet ovat absoluuttisia lauseita, josta heti n�hd��n, ettei mik��n teoria voi olla ontologinen teoria, koska kaikki lauseet todistavat vain sen, mit� niiss� on.

Mill��n lauseella ei voi olla jonkun toisen lauseen totuusarvoa. Jokaisella lauseella on totuus ainoastaan itsest��n. Samoin my�s kukaan ihminen ei voi olla totuus toisesta ihmisest�; jokainen ihminen on totuus itsess��n. Kun totuusarvoa edelleen vied��n eteen p�in, niin tajutaan, ettei mik��n teoria voi olla totuus kaikkeudesta, tai edes toisesta teoriasta. Jos kahdella samann�k�isell� teorialla on erilaiset alkuehdot, niin silloin niill� on my�s oma, toisistaan riippumaton totuus, joka ei ole yksi yhteen reaalimaailman kanssa.
Kun tiedemies uskoo, ett� totuus ilmi�ist� on ilmi�iden ulkopuolella, niin H�nen tulee johdonmukaisuuden vuoksi uskoa, ett� ulkopuolinen Jumala on H�nen totuutena, ja ett� H�n itse on vailla sis�ist� totuutta, eik� siten voi totuutta tuntea.

Totuus ei ole numeroituva suure, vaan totuus on ikuista, joten totuus on siten my�s infiniittist�. Kukaan j�rkev� ihminen ei ala v�hent�m��n selville saatujen faktojen m��r�� ��rett�m�st� faktajoukosta. Ainakin n�in voidaan ajatella jo Ojalan laskuopin perusteella, joka sanoo, ett� ��ret�nt� ei voi l�hesty� numeroituvasti tai ajallisesti.

Todellisuuden rakenne on t�m�n p�iv�n ihmisille tosiasiassa yht� ihmeellinen mit� se on ollut kaikkien aikakausien ihmisille. Jos tiedemies v�itt��, ett� nyky��n tiedemiesten ei en�� tarvitse ihmetell� todellisuutta (l�hesk��n) niin paljoa kuin mennein� aikoina ihmeteltiin, niin silloin jokainen j�rkev� huomaa, ettei tuo tuollainen ole se asenne, joka tarvitaan havaintojen tekemiseen.

4. TUNTEMATTOMAN TUHLAAJAT

Viel� tuntemattomia havaintoja on t�n�kin p�iv�n� j�ljelle ��rett�m�sti, koska muutoin ��rett�myys ei voisi olla totta, jos havaintoja olisi vain rajoitetusti! Jos nimitt�in havaintoja olisi saatavilla vain rajoitetusti, niin silloin tietysti tiedemiesten ei en�� tarvitsisi ihmetell� kaikeutta l�hesk��n niin paljoa kuin ennen muinoin oli tapana. Jos tiedemies edelleenkin ihmettelee kaikkeutta aidosti ja rajatta, niin silloin se funktio todistaa itsess��n, ett� ��rett�myys on tosiasiallista, eik� vain laskennallinen apusuure.

Voidaankin t�ysin oikeutetusti kysy�, miten paljon tiedemiehill� on viel� tuntematonta? Mik� on tieteen arvio siit�, miten kauan Heid�n tuntemattomanvarantonsa viel� kest�v�t? Nyky��n puhutaan kovasti kaiken teoriasta, joka pian ilmestyy. Kun kaiken teoria tulee, niin silloinhan tiedeuskovaiset p��sev�t lopultakin eroon tuntemattomasta ik��n kuin sit� ei olisi koskaan ollutkaan, eik� Heid�n en�� tarvitse vaivautua ihmettelem��n mit��n?

Ihmisen olisi mahdotonta ihmetell� mit��n, jos kaikkeus olisi rajoitettu. Ihmeellisyys on aito funktio vain ja vain siksi, ett� kaikkeus on tosiasiallisesti infiniittinen, ja siten my�skin ikuinen.
Kun siis puhutaan siit�, ett� teoria ennustaa sellaista, jota ei ole viel� havaittu, niin siin� on kyse vain siit�, ett� teorianmuodostuksessa teoriaan kirjoitetaan niin kivoja seikkoja, ett� sit� on kivaa lukea yh� uudestaan ja uudestaan. Aivan sama ilmi� tapahtuu kaunokirjallisuudessakin; hyv� kirjailija osaa kirjoittaa niin hyv�� teksti�, ett� lukija ei pysty sit� yhdelt� istumalta n�kem��n kaikista suunnista, vaan saa joka kerralla lukemisestaan samaa nautintoa l�yt�ess��n siit� uusia tekstirakenteita.

5. KAUNOTEOREETIKOT

Tieteellinen teorianmuodostus on ymm�rrett�v� ennen kaikkea kaunokirjallisena taiteena. Kuten hyv� kirjailija kirjoittaa teksti� oman el�m�ns� pohjalta lis�ten siihen omaa ideaalisuuttaan, niin samoin my�s hyv� teoreetikko ymm�rt��, ett� teoria on sit� parempi ennustaja mit� enemm�n siin� on kauniita ja kivan n�k�isi� koukeroita ja hauskasti muotoiltuja termej�. Teorian lukijat tulkitsevat teorian koukerot t�ysin mielivaltaisesti, mutta vain ne teorian koukerot toimivat teorian profeettaosiona, joiden kauneus koskettaa tulkitsijan kauneustajua. Ja mit� enemm�n teoriassa on outoutta sit� enemm�n se vieh�tt�� ihmisi� ja sit� hanakammin sit� tulkitaan.

Voidaan hyvin kuvitella, miten tiedemiehet kokeilivat valtavasti erilaisia koukeroita, miten ne sopivat yhteen. Thomas Edisonkin kokeili tuhansia erilaisia materiaaleja ennen kuin l�ysi sellaisen, joka kesti s�hk�lampun hehkulankana. Sama periaate p�tee my�s teoreetikoihinkin. Teoreetikotkin toimivat t�sm�lleen samalla periaatteella kuin kuka tahansa kokeellista tiedett� tekev�.

Teoreetikot ovat vain itsens� pett�ji�, jos He luulevat, ett� teorian tekeminen ei ole kokeellista tiedett�, vaan teorianmuodostus olisi jotenkin korkeamman asteista ihmisen toimintaa kuin kirjailijan ihmisyys, joka tuottaa kaunokirjallisuutta moneen kertaan artikuloiduista lauseista ja kielen p��ll� maiskutelluista termeist�. Teoretisointi ei ole mit��n muuta kuin kokeellisuutta:
Tieteen teoriat ovat kasattu k�sinpoimituista vakioista ja huolella valikoiduista muuttujista, joihin on sekoitettu pari desi� numeroita ja muutama prosentti isoja ja pieni� kirjaimia, jotka on sidottu yhteen hyvin huolella valikoiduilla matemaattisilla operaattoreilla.
Hapatteena tiedemies k�ytt�� jumalattomuutta, jota tarvitaan vain yksi sana, jotta se hapattaisi kaikki teoriat, koska tiedemiehet on jo pienest� pit�en saatu sokeasti uskomaan, ett� tieteen pit�� olla jumalatonta, jotta se olisi tieteellist�.

Teoreetikot eiv�t voi mit��n muuta kuin yritt�� tehd� teorioistaan mahdollisimman kauniita. Kaunista todellisuutta ei voi kuvata rumilla teorioilla, joka on yht� pit�v�� sen kanssa, ett� myyttisiin mittoihin voi ylt�� vain sellainen kirjallisuus, josta lukija l�yt�� joka lukukerta jotakin uutta. Raamattuakin luetaan vain niin kauan, kun siihen rakennettu tulkintojen m��r� on t�ytetty.

Teoriat eiv�t itsess��n ennusta yht��n mit��n, mutta teorian sanotaan ennustavan, kun joku tulkitsee sit� eri tavalla. Teorian tulkinta edellytt�� my�s sit�, ett� teorian muuttujia vaihdellaan ja niihin sijoitetaan sellaisia lausekkeita, joiden muuttujia tai vakioita ei suoraan n�hd� alkuper�isest� teorialausekkeesta. Kun teoreetikko ei suoraan n�e toisen tekem�st� teoriasta jotakin, joka siit� tulee esille sijoitusoperaatiolla, niin sit� kutsutaan teorian ennusteeksi.

Kuitenkin pit�� havaita, ett� teorioissa ei koskaan voi olla olematonta, josta tulisi esille jotakin sellaista, jota teoriaan ei oltu laitettu. Teoria ei voi edes teoreettisesti sis�lt�� sellaista, jota siihen ei ole laitettu. Jos joku kuitenkin sanoo, ett� teoriasta syntyy uutta, niin se on t�sm�lleen sama, jos joku oikeasti vet�isisi energiaa olemattomuudesta. Energialla ei voisi olla lakia, jos teoria voisi toimia l�hteen�.

6. TEORIAN MAHDOLLISUUDET

Kun puhutaan, mit� mahdollisuuksia Jumalalla oli luodessaan kaikkeuden, niin se, ett� meilll� nyt on t�m� kaikkeus, ei mill��n oikealla j�rjell� ajatellen ole mik��n todiste Jumalan tarpeettomuudesta t�lle kaikkeudelle. Kysyt��n sit� samaa esimerkiksi atomipommin simulaatiosta: Mit� mahdollisuuksia atomipommin simulaatiolla on tuottaa tietokoneen ruudulle kuvaus atomipommin r�j�hdyksest�.

Jos olet rehellinen, niin et voi mit��n muuta kuin tunnustaa, ett� atomipommin simulaatiolla ei ole mit��n mahdollisuuksia, vaan sen ainoa funktio on toimia atomipommin simulaationa. Jos atomipommin simulaatiolla olisi mahdollisuuksia, niin silloin niit� ei voisi olla vain muutama, vaan rajattomasti. Rajattomasti mahdollisuuksia sis�lt�v� atomipommin simulaatio ei voisi toimia s��nn�n mukaan atomipommin simulaationa, vaan se tuottaisi ruudulle ainoastaan m�hk�bittej�, joista ei pirukaan ottaisi selv��, mit� ne simuloivat.

On mahdoton ajatus, ett� teoreetikko voisi m��r�t� mahdollisuuksien m��r�n, mit� teoria tai sen simulaatio vain saa sis�lt��. T�st� syyst� teoreetikot eiv�t voi sallia teorioilleen mit��n mahdollisuuksia. Teorian ja sen simulaation mahdollisuuksiin kuuluu vain teorian tulkitsijat. Teorian mahdollisuudet ovat yksinomaan teoreetikoissa, kuten maailmankaikkeuden mahdollisuudet sis�ltyv�t yksinomaan Jumalaan. ��rett�m�n �lykk��n teoreetikon mahdollisuudet olisivat yht� olemattomat kuin Jumalankin mahdollisuudet t�m�n hyvin toimivan kaikkeuden suhteen.

Yksik��n teoreetikko ei voi olla totuus teoriansa tulkitsijoista. Jos teet kauniin teorian, niin Sinun ei tarvitse pel�t�, ett� sit� voitaisiin tulkita vain yhdell� tavalla. Erityisesti teoreetikkojen ei pid� pel�t� sit�, ett� Heid�n teorioitaan luetaan kuin pirun raamattua, koska kaikki tulkinnat ovat kuin Pirun Raamatun lukua.

Varmasti jokainen tulkitsija voi tulkita teoriaa tai Raamattua vain omalla tavallaan, jos ylip��t��n on olemassa sellaista kuin tulkinta. Jos taasen teoreetikko vaatii, ett� teoriaa ei saa tulkita mitenk��n muutoin kuin H�nen tavallaan, niin varmaa on, ett� teoria ei voi ennustaa mit��n, jos sen k�det ovat niin sanotusti sidotut. Teorialla on siis mahdollisuuksia ennustamiseen vain silloin ja siin�, kun sit� tulkitaan. Sit� vastoin kaikkeuden perusrakenne ei anna sijaa tulkinnoille, koska se antaa sijan el�m�lle.

Raamatun tulkinnoista tied�mme, ett� se ennustaa sataprosenttisesti jo tapahtuneet asiat. Aivan samoin teoriatkin ennustavat kaikki havainnot, koska teoreetikot vain lis��v�t teoriaan juuri sopivat vakiot ja muuttujat ja teoreetikot tekev�t juuri oikeat sijoitukset, jotta teorian voidaan sanoa ennustaneen etuk�teen havainnot. Otetaan vaikkapa kokeellista t�htitiedett� tekevien uudet havainnot vaikkapa pime�st� energiasta, tulkitusta avaruuden kiihtyv�st� laajentumisesta ja l�hikosmoksen uudet galaksit.

Nyt on niin, ett� jos teoriat voisivat tuottaa uutta, niin silloin ne olisivat jo tuottaneet nuo asiat, mutta koska teoria eiv�t voi sis�lt�� mit��n muuta kuin teoreetikon ideaalisen kauniin oman kuvan, niin nyt teoreetikoiden on pakko laittaa teorioinsa lis�� episyklej�, jotta niiden pohjalle tehdyt simulaatiot py�ritt�isiv�t t�m�n kaikkeuden kuvausta uskottavasti my�s n�iden uusimpien havaintojen selitt�miseksi.

Teoreetikot eiv�t voi antaa teorioilleen mit��n mahdollisuuksia tuottaa sellaista, joka ei kuvaa kaikkeutta. Joka on yht� pit�v� sen kanssa, ett� Jumalalla ei ollut vaihtoehtoja, kun H�n loi t�m�n ainoa kaikkeuden. Jumalan oli pakko luoda kaikkein paras, kaunein ja suurin kaikkeus, koska muutoin Jumalaa ei olisi olemassa, jos H�n olisi ep�r�inyt tai muutoin ollut v�hemm�n kuin t�ydellisen j�rkev�.

7. TEORIANKUVAT

Se, ett� meill� on t�m� kaikkeus, todistaa vain Jumalasta, joka on yht� pit�v�� sen kanssa, ett� koska teoreettisilla kosmologeilla on teoria t�st� kosmoksesta, niin siksi He eiv�t tarvitse Jumalaa, vaan jumalattoman teoriansa, jolla ei ole mit��n mahdollisuutta tuottaa jonkin muunlaista kaikkeuskuvausta. Huomataan, miten tiede tarvitsee jumalattomuuden, jotta se voisi tuottaa jumalattoman kuvauksen t�st� kaikkeudesta. Jumalattomuus on jumalattomuuteen uskoville ehdoton v�ltt�m�tt�myys, jotta tieteen teoriat olisivat jumalattomille tiedemiehille Jumalan kaltainen totuus luomisesta.

Mutta ei edes teorioita ja niiden pohjalta tehtyj� simulaatiota olisi olemassa ilman reaalimaailman ominaisuuksia. �ly ei ole ihmisen ominaisuus, vaan jokainen hiemankin �ly��n k�ytt�v� �ly�� itsest��n, miten �ly on tullut siihen, jota ihminen kutsuu omaksi itsekseen. Tarvitaan vain �lytt�myytt� sellaisten v�itteiden tekemisen, ett� kaikkeus ei tarvitse olemassaoloonsa ja toimintaansa mit��n ihmisen ulkopuolista �ly�, koska vain �lytt�myydess� el�v� ihminen voi kuvitella niin �lyt�nt�, ett� H�nen �lyns� ei ole tullut H�neen universumilta.

Tiedeuskovat puhuvat meid�n tavallisten ihmisten jumalakuvista. Tieteess� ei uskota Jumalaan, koska tiedemiehet ovat itse m��ritelleet, ett� teoria ei ole Jumalan kuva, vaan tarkentuva kuva kaikkeudesta, joka n�hd��n vain, kun ollaan irti ihmisen kokemusper�isest� arjesta. On t�ysin oikein puhua tiedemiesten jumalattomuuskuvasta, koska juuri tiedemiesten oma jumalattomuus tekee tiedemiesten teorioista Heille tieteellisesti uskottavia kuvauksia. Tieteen sis�lt� ei pystyt� n�kem��n sit�, ett� tiedemiehet ovat tehneet keh�p��telm�n m��ritelless��n ensin, ett� teoria ei tarvitse Jumalaa selitt�j�n�, josta seuraa pakosta, ett� tiedemies on tieteess� uskottava vain, kun H�n uskoo luovaan teorianmuodostukseen enemm�n kuin oman luovuuden l�hteeseen.

Teoria on aina Luojan korviketta. Teoriaan uskovilla on yht� luja usko kuin Jumalaan uskovillakin. Teoriauskovaiset perustelevat tieteen jumalattomuuden teorian jumalallisuudella. Teoriaan uskovien on pakko uskoa, ett� teorialla ei ollut mit��n mahdollisuutta tuottaa muunlaista kaikkeutta. Jos nimitt�in teoria ei onnistuisi tuottamaan t�m�n kaikkeuden kuvausta, niin silloin teoriauskovaiset tekisiv�t teoriaansa sellaisia muutoksia, ett� se lopulta tuottaa t�m�n kaikkeuden kuvauksen.

Ei olla kovinkaan kaukana totuudesta, kun sanotaan, ett� teoriat ovat matemaattisesti formuloituja luetteloita havainnoista. Teorian muodostajille erityisen kiinnostavia havaintoja ovat ne, joilla n�hd��n jokin perimm�inen merkitys. Havaintojen on aina oltava ainakin jollakin tavoin ehdottomia, eli niiden tulee olla mahdollisimman l�hell� syyt�nt� alkusyyt�, jotta ne kelpaisivat uskovaisille. Eih�n jumalauskovaisillekaan kelpaa arkiset havainnot todisteeksi Jumalan olemassaolosta, koska Heille on opetettu, ett� esimerkiksi ei-kausaalinen j�rki on synti� uskontojen opetuksia kohtaan.

8. TEORIAN RAAMIT

T�ten n�hd��n, ett� esimerkiksi py�reys ei ole tieteen teorioista johdettavissa oleva havainto, jonka tieteen pit�isi selitt��, koska se on niin arkinen, ett� se tulee kaikkialla vastaan. T�st� syyst� py�reytt� ei lasketa jumalisuudessa eik� tieteess� todisteeksi kummastakaan, koska tiedemiehetkin ovat laittaneet perimm�isyytt� selitt�viin teorioihinsa piin, eli ympyr�n halkaisijan suhteen sen keh��n ja gravitaatiovakion ja paljon muutakin tunnettua, josta on helppoa koota melkoisesti muutakin tunnettua, kuten legopalikoista.

Jos teorioiden pit�isi tuottaa pii siten, ett� sit� ei ole ennalta niiss�, niin kovimpa v�h�iset olisivat teorian ennustamisen mahdollisuudet siihen. Teorian on pakko sis�lt�� kaikki arkiset asiat, koska vain niiden puitteissa teoretisointi kuten my�s teologisointi on mahdollista. Ei tosiaankaan ole mik��n ihme, kun vuoden 2005 Tieteen P�ivill� esitt�m�ni kysymykset teorian olemuksesta j�iv�t ik��n kuin ilmaan tavoittamatta professoreiden ajatusmaailmaa.

Eih�n se tosiaankaan sovi korkealentoiseen uskovaisuuteen esitt�� niin Maan l�heisi� kysymyksi� kuin ett� mist� ympyr� tuli kaikkeuteen, ja miksi pii ja sen arvo on jo valmiina niiss� teorioissa, joiden sanotaan ennustavan fundamentaalisia havaintoja. Tieteellinen alkur�j�hdysteoria olisikin suurissa vaikeuksissa ympyr�n, ellipsin ja hitujen luomisen suhteen, jos pii ei siihen kuuluisi. Oikeastaan olisin tyytyv�inen, jos teoriasta tulisi tyhj�st� nyhj�sten edes karvaton ja kaikin puolin kliininen ympyr�, eik� sen tarvitsisi olla edes ellipsi, puhumattakaan geoidimuodosta.
Mutta kun en vain pysty mill��n ajattelemaan, ett� teoria, joka sis�lt�� ympyr�n, jollakin tavoin fundamentaalisesti ennustaisi jotakin ympyr�� perimm�isemp��, kuten elektronin tai galaksin.

On onnetonta j�tt�� arkip�iv�n ilmi�t vain ns. teorioiden vasemmalla puolelle. Luulisin ett� arjen ilmi�iden tuottaminen teorioilla ei voisi olla niin hankalaa kuin tuottaa koko kaikkeus tyhj�st�. Vai onko sittenkin niin, ett� teoretisointi tapahtuu arjen ilmi�iden sis�ll� niin arkisesti, ett� teoreetikot eiv�t edes tule ajatelleeksi, miss� puitteissa He teoriaa harrastavat? Ja miten?

9. KOKEELLINEN TEORIA

Teoreetikot katsovat mielell��n kokeellisuutta hieman nen�nvartta pitkin. Teoreettisen fysiikan m��ritelm� nimitt�in sanoo, ettei teoretisointi ole kokeellisuutta. Teoreettisuuden m��ritelm� sanoo, ett� teoriat vedet��n hihasta, koska teoreetikkojen ei tarvitse kokeellisesti kasata teorioita. (T�ss� vaiheessa ehk�p� monet huomaavat, ett� kovimpa �kkin�isesti min� ilmoitan, miten asiat ovat.)

Kun tarkastelemme teoretisointia avoimin mielin, niin meid�n on mahdotonta olla n�kem�tt� teoretisoinnin olemusta. Avoimesti asioita katsoen n�hd��n aina asiat juuri niin kuin ne ovat, koska jos ihminen ei n�e asiaa sellaisenaan, vaan puhuu ik��n kuin ep�varmasti, niin se ei voi johtua muusta kuin puhujan v�h�ist� suuremmasta umpimielisyydest�.
Teoretisoinnin ydinkysymyksi� ei ole, miten paljon teoria ennustaa, vaan ett� miksi se ylip��t��n voi ennustaa. Sill� teoriaa katsomalla saadaan v�lit�n vastaus siihen, miten teoria ennusta, joten tarvitaan vain kysy�, ett� miksi. Teoreetikot eiv�t voi teorian tarpeella korvata Jumalan tarpeellisuutta, kun ymm�rret��n, miten teorian profeetallinen luonne kasvaa teoreetikkojen kokeellisuuden pohjalta, joka viel� t�t� ennen oli kovin huonosti tunnustettu asia.

Kun tehd��n oikeita kysymyksi� saadaan v�ltt�m�tt� my�s oikeita vastauksia. Teoreettisen fysiikanlaitoksen sis�ll� tuskin voidaan kysy� vaikkapa sit�, ett� onko teoretisointi kokeellista fysiikkaa, koska teorian-teorian mukaan teoriat eiv�t synny kokeellisesti, vaan ik��n kuin ex nihilo. T�m� on triviaalia, sill� muutoinhan teoretisointia ei sanottaisi ei-kokeelliseksi fysiikaksi.

Teoreetikot eiv�t pysty kysym��n kaikkia kysymyksi�, joten silloin tietysti meid�n muiden tulee auttaa Heit� siin�kin, koska muutoin teoretisoinnin perustukset olisivat vailla kovaa pohjaa. Jos nimitt�in teoreetikot jo olisivat kysyneet, onko teoretisointi my�s kokeelliseen el�m��n kuuluva asia, niin silloinhan me kaikki jo tiet�isimme paljon erilaisia teoriamuotoisia vastauksia, miten teorianmuodostus poikkeaa kokeellisuudesta, vai poikkeaako se periaatteesssa siit� mitenk��n.

T�m� teoreetikkojen kuuluminen meihin on eritt�in t�rke�� koko inhimillisen el�m�n kannalta, sill� miten me voimme olla yksi ihmiskunta, jos �lymyst�ksi itse��n tituleeraavat haluavat olla eri joukkoa? Onko se sitten niin �lyk�st� sanoa, ett� kaikki muut kokeilevat, mutta teoreetikot ja teologit vet�v�t oppinsa hihasta?

Jos p��sisimme katsomaan teoreetikkojen naamav�rkkej� oikein l�hiet�isyyydelt�, niin huomaisisimme, miten He maiskuttelevat, kun asettelevat yht�l�it��n kosmiseen j�rjestykseen. Kosmologien ei tule pahastua t�st�, koska me kaikki muutkin maiskuttelemme, kun teemme kokeellisia juttuja. Ei se ole ollenkaan paha asia, ett� teoreetikot ja kosmologit maiskutellen laittavat yht�l�ihins� uusia valioita ja kokeilevat erilaisia muuttujien arvoa, jotta He saisivat kosmoksen kuvauksen n�ytt�m��n mahdollisimman hiotulta, jota sitten kehtaa esitell� Tieteen P�ivill�, ja jonka sitten kehtaa l�hett�� kustantajille tarvitsematta kovin paljoa pel�t� kustantajan maiskuttelua, kun H�n k�ytt�� punakyn��.

10. TEORIAN TEORIA

Teoretisoinnilla tulee ehdottomasti olla sellainen perustus, joka ei j�t� mit��n sijaa sille, mit� teoretisointi itse on, jos teoretisoinnin on m��r� tuottaa (mahdollisimman) ep�illykset�nt� totuutta kaikkeudesta. Ennen muuta teoretisoinnin tulee olla absoluuttisella perustalla, jos teoreetikot ihan vakavissaan luulevat, ett� teoretisointi sin�ns� tukkii kaikki ne aukot, joista Jumala viel� voisi p��st� tiedeyhteis��n sis�lle.

Teoretisoinnin ydinkysymys on, ett� mik� on teoretisoinnin itsens� toimintaperiaate. Ja mill� teorialla voidaan ennustaa teoretisoinnin emergenssi kaikkeuteen. Oliko teoretisoinnin mahdollisuus jo potentiaalisesti Alkur�j�hteess�, vai syntyik� teoretisointi olemattomuudesta vasta viime aikoina. Jos teoria itse ei kuulunut kaikkeuden alkuehtoihin, niin miten me voimme luottaa sellaiseen, joka ei kuulu kaikkeusjoukkoon?

Me voimme luottaa esimerkiksi pallonmuotoihin, koska me kaikki tied�mme, ett� kaikkeuden teoriat sis�lt�v�t piin, eli pii oli ja on edelleenkin kaikkeuden er�s alkuehto. Samoin me kaikki kokeellisuudsta osalliset voimme olla varmoja, ett� my�s �lyn tulee olla kaikkeuden alkuehto, koska ilman sit� kaikki teoriat olisivat �lytt�mi�. Kuten pii n�kyy kaikkeusteorioissa paljain silminkin, niin �lyk�s ihminen voisi havaita niist� yht� selv�sti my�s �lyn, koska muutoin kaikkeusteoriat toimisivat puppuenergialla, jota my�s sattumaksi kutsutaan.

Kaikkeuden alkuehtojen on pit�nyt olla olemassa ennen kaikkea muuta, koska muutoin meilt� puuttuisi kaikkeus, jossa voidaan etsi� alkuehtoja. Jos teorianmuodostus ei kuulunut kaikkeuden alkuehtoihin, niin silloin teoriaa ei voida kuljettaa kaikkeuden yl�puoliselle n�k�alapaikalle. Esimerkiksi �ly voi nousta ajan ja avaruuden yl�puolelle siksi, ett� �ly on kaikkeuden alkuehto. Mutta �lyll�k��n ei voi tehd� mahdottomia.

Alkuehtojen ominaisuus on, ett� ne voidaan milloin ja miss� tahansa asettaa my�s kaikkeuden alkuehdoiksi. Jos j�rki on kaikkeutta kuvaavan teorian alkuehto, niin silloin sen pit�� j�rjen mukaan olla my�s kaikkeuden alkuehto, koska muutoin teoria ei ole kuvaus j�rjen sis�lt�v�st� kaikkeudesta.

Ei ole �lyk�st� laittaa kaikkeuden alkuehdoiksi sellaista, joita siell� ei ollut. Teorialla ei voida esitt�� kaikkeutta, koska teoria ei itsest��n voi nousta kaikkeuden huipulle. Ennen teoriaa sinne nousee teoreetikko kokeellisine funktioineen, mutta teoreetikkokin j�� kaiken ymm�rryksen ulkopuolelle, jos H�n ei pysty kysym��n itselt��n, miten ja mist� aineesta teoria itse syntyi. Onko teoria �lyainetta, vai �lyt�nt�?

11. TEORIAN ALKUEHDOT

On �lyt�nt� uskoa, ett� �lytt�myys kuuluu kaikkeuden alkuehtoihin. Kuitenkin tiedemiehet luulevat olevansa tieteellisi�, kun j�tt�v�t teorioille oleellisen �lyn kaikkeuden alkuehdoista pois. T�m�n kaiken He tekev�t siksi, koska He ovat jo edelt� ilman mit��n j�rkiperusteita olettaneet, ett� alussa kaikkeus oli ideaalisen py�re�, mutta jumalaton piste teorian iin p��ll�.

Tiedemiehill� ei ole teoriaa siit�, miten ja mist� ja koska �ly tuli kaikkeuteen, koska Heill� on omasta mielest��n p�tev� syy uskoa, ett� kaikkeus on pohjimmiltaan ja alkuehdoiltaan t�ysin �lyt�n. Jotta tiedemiesten ei tarvitsisi lis�t� teorioihinsa �lyn synty�, niin siksi Heid�n on pakko sokeasti uskoa, ett� Jumala on tarpeeton olettamus, koska Heill� on jo niin hienot teoriat, ett� ne ennustavat kaikkeuden tilat eri aikoina paljon tarkemmin ja tieteellisemmin kuin mihin Jumala pystyisi.

Kuitenkaan tiedemiehet eiv�t halua ajatella sit�, ett� Heid�n teorioillaan on v�hint�in yht� huonot mahdollisuudet tuottaa jokin muu kuin t�m� kaikkeus kuin Jumalalla on luoda j�rjet�n kaikkeus. Koska jos kaikkeuden tieteellinen teoria ei joka kerta tuottaisi t�m�n kaikkeuden kuvausta, niin silloin tietysti tiedemiehet voisivat ajatella, ett� sen syyn� on Jumala eik� suinkaan teorioihin ymp�tty matemaattinen sattuma, jolla ei kuitenkaan ole sattuman ontologiaa. Tiedemiehet kutsuvat er�st� teoriassaan olevaa muuttujaa sattumaksi, kuten koiralle voidaan antaa nimeksi Sattuma, ja kun sitten koira tuntee nimens�, niin siit� tiedemiehet p��ttelev�t, ett� sattuma on totta.

Teorian alkuehtoihin ei siis voi kuulua sattumakaan, koska jos sattuma olisi ontologisessa vastuussa kaikkeuden synnyst�, niin mahdotonta silloin olisi tuottaa sattuman sis�lt�v�ll� teorialla muuta kuin puppua ja tauhkaa. Tiedemiesten on mahdotonta j�tt�� kaikkeuden teoriaa sattuman varaan, koska muutoin Heilt� puuttuisi sellainen teorianmuodostus, jonka puitteissa He sanovat, ett� Jumalaa ei voi olla, koska H�nell� ei ollut mit��n mahdollisuuksia luodessaan t�m�n kaikkeuden.

Meid�n on koko ajan pidett�v� mieless�, ett� tiedemiehill� ei ole mit��n toista kaikkeutta, jonka synty� ja olemusta Heid�n pit�isi tutkia. Tiedemiesten olettamukset Jumalan tarpeettomuudesta ovat siis t�ysin tarpeettomia, joita ilman tiede p��sisi paljon syvemp��n tuntemukseen kaikesta.

Ensin on t�m� paras maailma, ja vasta sitten voi olla joku teoreetikko, joka julistaa teoriakokeilujensa innostamana, ett� t�m� paras maailma ei tarvitse Jumalaa, koska t�m� maailman alkuehdot ovat niin tieteellisen tarkasti asetettu, ett� siihen ei tarvita Jumalaa, koska ne tulevat esiin teorioista.

12. LOPPUSANAT

Kaiken t�m�n j�lkeen t�h�n ei voida kirjoittaa muuta kuin se, ett� ihmisen on pakko uskoa omiin m��ritelmiins�, koska muutoin H�n joutuisi rukkaamaan niit�, kunnes ne olisivat j�lleen uskottavia. Ihminen on m��ritelmiens� orja, josta H�n ei voi vapautua edes teoreettisesti, koska ei edes teoretisointi ole inhimillist� vapautta ja aitoa j�rjen el�m��. Ei ole j�rjellist� korvata mahdollisuuksien Jumala teorialla, jolla ei ole mahdollisuuksia ollenkaan.

Jotta teoria voisi olla ontologinen, pohjimmaisia asioita selitt�v�, niin silloin teorialla itsell��n tulisi olla ontologinen perustus. Kaikkeuden teorioilta menee kuitenkin kaikki j�rjellinen uskottavuus, kun niiden kokoonpanijat kielt�v�t suunnitelmallisen intelligenssin kaikkeudesta v�itt�en t�ysin ep�loogisesti, ett� �ly syntyi tyhj�st� vasta viime aikoina ja vain �lymyst�n p�iden sis�puolelle.

�ly ei voi toimia olemuksellisesti, jos se ei saa olla universaalista ja ajasta aikaan voimassa. Ei ole lainkaan �lyk�st� erottaa ihminen kaikkeuden ontologiasta. Se on �lykkyytt�, kun �ly��, ett� ihmisen p��kallo ei ole ajallinen pullo, mihin ajalliseksi ajateltu universumi olisi s�il�nyt �lyn, jotta universumi itse olisi kaikilta muilta osiltaan niin �lyt�n, ett� se kelpaisi tiedemiehille.

Tiedemiesten pit�� jo alkaa aikuistumaan, ja mietti� omassa kammiossaan, mit� �lyk�st� siin� on, kun omii evoluution tuotteet ja alkuehdot itselleen, ja v�itt�� niist�, ett� ne eiv�t kuulu universumille. �lyn omiminen itselle, eli kaikkeuden ulkopuolelle asettuminen ei tee tiedemiehest� objektiivista havainnoitsijaa. On t�ysin �lyt�n v�ite, ett� tieteen tulee tutkia vain �lytt�myyksi�, jotta se olisi tieteellist�. Jos tieteellisyys on sit�, ett� alkuehdoksi tutkimuskohteelle annetaan �lytt�myys, niin kovimpa v�h�n mahdollisuuksia tiedemiehille j�� vet�� omaa �ly��n tyhj�st�.

Tiedemies ei kuulosta j�rkev�lt� ajatteleville korville, jos H�n ei anna Jumalalle oikeutta tuottaa mahdollista maailmaa, kun tiedemies itse vaatii, ett� teorialle ei pid� antaa mit��n mahdollisuutta tuottaa muuta kuin t�m� maailma. Samoin tiedemiesten tulee antaa Jumalalle ehdoton veto-oikeus Hihan k�ytt��n, jos tiedemies v�itt��, ett� teoretisointi ei ole kokeellista toimintaa.

Ihminen on ajallinen, kosmoksen hylk��m� sattuma, erill��n kaikesta muusta, jos kaikkeutta kuvaavat teoriat n�hd��n tieteellisin� vain silloin, kun niille ei ole annettu j�rke� ennakkoehdoksi. Tiedemiesten tulee ehdoitta k�sitt�� oma vastuunsa ihmisyydest�, joka ei ole alkeishiukkasten t�rm�ilyj�, vaan sit�, ett� �lykk��t henkil�lliset ihmiset eiv�t pid� yll� j�rjett�myytt� ja sattumaa korostavia uskomuksia.

Auktoriteettiuskovaisuuteen taipuvaiset tarvitsevat j�rjellisten ihmisten el�m�n esimerkki�, miten ihanteellista el�m� voi parhaimmillaan olla. Yksik��n rahasta-ajattelija ei pysty el�m��n ihanteellista el�m��, jota t�m� aika kaipaa kipe�mmin kuin koskaan. Jos tiedemiehetk��n eiv�t itse pysty el�m��n ihmisten arjessa mukana ��rimm�isen johdomukaisesti ilman k�yhien apua ja halpaty�voiman tarvetta, niin kuka siihen silloin kykenee?

Tiedemies on itse sulkenut loogisuuden el�m�st��n pois, jos H�n v�itt��, ett� tieteen teorioiden kuvaus t�st� ainoasta maailmasta on niin tarkkaa, ett� se ei j�t� Jumalalle en�� mit��n sijaa. Itse asiassa kuka tahansa voi j�rjen lahjojaan k�ytt�en havaita saman, mit� t�ss� on yl�s kirjoitettu, ett� tiedemiesten filosofointi teorioidensa luonteesta on t�ysin jumalatonta, eli j�rjet�nt�.

Lue lis��:
Paperi: Totaaliulottuvuus
X-Paper: X-Paper 1
Elon Ulottuvuudet: Todenn�k�isyyksien Varmuudesta
Usenet: Sattuma
Tapaus 03/28100: Oikeusoppineiden Mahdollisuudet
Novellit: Oikeudenk�ynti Jumala vastaan ihminen

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   14. ja 17.--19. tammikuu 2005