PAPERIN SISÄLLYS:

TODENNÄKÖISYYKSIEN
VARMUUDESTA

Tiedemiehille on tyypillistä, että kaiken sanotaan olevan olemassa vain jollakin todenköisyydellä. Mutta jos jonkun sellaisen sanotaan olevan olemassa, joka ei kuulu tiedemiehen uskomusmaailmaan, niin silloin tiedemies ei tarvitsekaan todennäköisyyttä mihinkään, vaan Hän vaatii siihen täyttä varmuutta. On tietysti järkevää, että Jumalan olemassaololle ei vaadita todennäköisyyksiä, vaan vain varmuus silloin, kun ei pidetä Jumalaa faktana. Todennäköinen Jumala on varmaan tyhmempienkin mukaan käsitehirviö, johon uskominen ei todellakaan ylevöitä ihmistä.

On huomion arvoista, että kaikki opilliset käyttäytyvät täsmälleen samoin. Poliitikotkin vaativat kasvihuoneilmiölle täyttä varmuutta, ennen kuin He tekisivät täydellisen muutoksen politiikkaansa, koska kasvihuoneilmiö ei sovi poliitikoiden oppeihin. Kasvihuoneilmiötä faktana pitävä poliitikko olisi jo muuttanut oman elämänasenteen kasvihuoneilmiöön sopivaksi. Mutta sellaiset poliitikot eivät pysty muuttamaan kulutustottumuksiaan, jotka eivät usko kasvihuoneilmiöön siksi, ettei sitä ole Heille sataprosenttisesti todistettu.

Tässä siis esitellään se tosiasia, että kaikkien oppien uskovaiset käyttäytyvät kaikkialla täsmälleen samalla tavalla. Tämän huoneen edellisistä papereista me jo tiedämmekin, että jokaisen opin ainoa tarkoitus on pitää oppiin uskova kaikkia muita parempana. Niinpä on selvää, että poliitikot eivät pysty muuttamaan oppiaan, eli valtion suuntaa, koska Heidän puolueensa oppi on paras mahdollinen oppi, joka turvaa niihin uskovien faktuaalisen paremmuuden, jonka todisteena on rikkaiden jatkuva rikastuminen ja muita parempi ansionkehitys.

1. TODENNÄKÖISYYDEN TEOLOGIAA

Tiedemiehet eivät pysty uskomaan Älylliseen Suunnitelmaan kaiken olevaisen selittämiseksi, koska sen todennäköisyys ei ole vielä riittävän suuri. Mutta minkään suuruinen todennäköisyys ei voi koskaan olla niin suurta, että ihminen pystyisi sen perusteella uskomaan johonkin faktaan. Ihminen on rakennettu niin, ettei faktuaalista voida perustella millään todennäköisyydellä. Koska ihminen on täydellinen myös silloin, kun ihminen uskoo epätäydelliseen.

Jumalan olemassaoloa, tai universumin älyllistä suunnitelmaa ei voi perustella kellekään niiden todennäköisyyksillä, koska ihmisen perusfunktio on täydellisyys. Jos ihminen ei olisi perimmäisyydeltään täydellinen, niin silloin tietysti kaikki ihmiset saataisiin uskomaan tosiasioihin pelkästään niiden todennäköisyyteen viittaamalla. Ei siis tarvittaisi asiaa sinänsä, vaan riittäisi, että olisi olemassa vain viittaus asiaan, jolloin pelkkä todennäköisyysviite olisi asian korvaava tosiasia. Mutta silloinkin asia olisi olemassa ilman todennäköisyyttä.
Ihminen ei voi toteutua todennäköisesti, koska ihminen on olemassa vain, kun Hänen kaikki osansa ovat täydellisiä. Ihminen on niin sanotusti redusoitumaton, eli ihmistä ei voida palauttaa mihinkään, eikä ihmisestä voida ottaa mitään funktiota pois.

Ihmisessä oleva täydellisyyden faktuaalisuus on aktuaalista ilman katkoja, joten minkään suuruinen todennäköisyys ei riitä sille, että ihmisestä tulisi sen faktan todennäköisyyden perusteella faktaan uskova. Faktojen olemassaolon todennäköisyys on täyttä humpuukia, joka todistuu sellaiseksi joka kerta, kun joku yrittää selittää, mikä on Jumalan tai älyllisen suunnitelman todennäköisyys, jotta niihin uskomattomat kääntyisivät niihin uskoviksi tuon todennäköisyyslaskelman kautta.

Vaikka kaikki tiet vievätkin Roomaan, niin sinne ei päästä, jos tienviittassa lukee, että Rooma on olemassa vain sillä tai tuolla todennäköisyydellä, mutta vain, jos uskot tähän laskelmaan. Todenköisyys on aina luonteeltaan täysin uskonnollista. Todennäköisyyteen uskova käyttäytyy täsmälleen samoin kuin mihin tahansa uskontoon uskova. Sillä sekä uskonnoista että todennäköisyydestä puuttuu luja luottamus asioiden tosiasialliseen olemassaoloon. Asian varmuus ei synny siitä, että siihen uskotaan vain siksi, koska sen todennäköisyys on se ja se.

Jos uskotaan asian todennäköisyyteen, niin sillä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Jos uskotaan oppiin Jeesuksesta, niin sillä ei ole mitään tekemistä itse elävän Jeesuksen kanssa. Asiat ovat edelleenkin niin kuin ne ovat, niiden todennäköisyydestä huolimatta.

2. ETSIKÄÄ NIIN TE LÖYDÄTTE

Tiedemiesten mukaan kaikkeus ei voi olla älyllisen olennon suunnittelema, koska tiedemiehet eivät ole löytäneet tippaakaan älyä Alkuräjähdyksestä. Koska siis tiedemiehet eivät ole etsineetkään mitään älyllisyyttä standarditeoreettisesta Big Bangista, niin ei se mikään ihme olekaan, että tiedemiehet eivät voi todistaa kaikkeuden olevan älyn suunnittelema ja sinänsä älykäs prosessi. Älyn puuttuminen teoriasta todistaa teorian olevan älytön.

Älyn tunnustaminen universaaliseksi riittäisi siihen, että voidaan älytä älyn pystyvän rakentamaan sellainen teoria, jossa on älyä. Älyn pitäminen lokaalisena sattumana on tietysti uskottavaa vain silloin, kun ollaan älyllisesti niin saamarin laiskoja, ettei edes yritetä ujuttaa älyä mukaan universumin perusrakenteeseen.

Tiedemiesten on jopa täysin mahdotonta uskoa Älylliseen Suunnitelmaan, koska He eivät usko siihen. Jos jonkun mielestä edellinen lause kuulosti älyttömältä, niin se toki sallitaan, koska onhan se täysin luonnollista, että älykäs olento ei voi pitää omaa perimmäistä lähdettään älyttömänä. Älyllä ei voi koskaan todistaa älyn alkuperän olevan älytön. Älyttömään älyn alkuperään voidaan uskoa vain älyttömästi.
Tämä oli vain muuan toinen tapa sanoa, että oppeihin uskovien ei tarvitse käyttää älyä, koska oppeihin voidaan uskoa vain älyttömästi. Sehän ei voikaan olla mikään oppi, kun sanotaan, että äly tulee älystä, koska tuossa ei tarvita mitään todennäköisyyttä, eikä uskoa, vaan vain totena pitämistä. Vain älyllä voidaan älytä, että älyn alkuperä on äly.

Älyttömään Big Bangiin uskovilla on jokin tarve uskoa, että kaikkeudesta puuttuu kaikkiallinen äly. On enemmän kuin todennäköistä, että me näemme tieteen tarpeen pitää kaikkeutta pohjimmiltaan älyttömänä, kun vain emme tulkitse sitä, mitä jumalattomuutta todistelevat tiedemiehet meille puhuvat. Sillä äly on universumin älyä, ja se todistaa meille, että meidän korvamme ovat universumin korvat, ja kun me kuulemme, niin silloin universumi kuulee. Jolla korvat, se kuulkoon, mitä äly nyt puhuu.

Kun siis tiedemiehet puhuvat, että Jumala on tarpeeton olettamus, ja että kaikkeus tulee toimeen hyvin ilman Jumalaakin, niin siinä me olemme kuulleet, mikä on se tarve, joka vaaditaan, että tiedemiehet eivät tarvitse Jumalaa. Hitto, että se on kielenpäässä... Siis, tiedemiehet eivät tarvitse Jumalaa, koska tiedemiehillä on tarpeena esiintyä jumalattomina, koska muutoin jumalattomat tiedemiehet eivät ole muita parempia.
Tähän ei tarvita mitään todennäköisyyslaskelmaa, että opilliset ovat muita parempia, koska jos Heidän oppinsa ei tekisi Heitä muita paremmiksi, niin silloin He tietysti kääntyisivät sellaisen opin uskoviksi, joka takaisi Heille varmasti muita paremman aseman. Se on siis varma asia, että oppiin uskova on omasta mielestään aina kaikkia muita paremmassa asemassa, koska muutoin Hän vaihtaisi opin joksikin toiseksi, jonka uskovat ovat myös omasta mielestään muita parempia.

Oppiin uskovat eivät pysty uskomaan, että Heidän oma parhaansa löytyisi opittomuudesta, koska joka ikiseen oppiin kuuluu sisäänrakennettuna se uskomus, että tarvitaan juuri tämä oppi, jotta olisit kaikkein lähimpänä totuutta. Jokainen oppi on opin sisältä katsottuna korkein totuus, eikä mikään toinen oppi voi yltää totuudessa lähellekään oppiin uskovan totuutta. Täten on täysin varmaa, että jumalattomuuteen uskovat ovat omasta mielestään kaikkein totuudellisempia, eikä täten kellekään voi todistaa totuuden todennäköisyyttä, koska totuus on opeista riippumattomasti olemassa.

Opilliset vain eivät tajua, että He ovat totuuden väärinkäyttäjiä; että joku voi pettää itseäänkin vain siksi, koska Hän on olemassaolossaan täydellinen. Ihminen pystyy valehtelemaan vain silloin, kun tuntee totuuden. Mutta ihminen on ikään kuin poissa tolaltaan, jos Hän pitää itseään pienempänä kuin totuus. Sillä usko oppiin vaatii, että ihmiset pitää saada uskomaan, miten totuus voi löytyä vain opillisena totuutena. Oppeihin uskovat eivät pysty uskomaan sellaiseen totuuteen, joka on oppien ulkopuolella, koska kun ihminen tuntisi totuuden ilman oppia, niin silloin mikään mahti maailmassa ei voisi saada Häntä uskomaan johonkin oppiin.

Tieteen ei siis tarvitse etsiä totuutta, koska Heillä on jo se. Tieteen mukaan totuus on ikuista, eli tieteen totuus yltää kaikkeuden alusta hamaan ikuisuuteen asti, eikä mikään määrä todennäköisyyttä pysty muuttamaan tiedemiehen asennetta, koska opillisen ajattelun mukaan asenne voidaan muuttaa vain omaksumalla toinen oppi.
Mitäpä siitä, että logiikan, eli järjen mukaan jokainen oppi toimii täsmälleen samalla asenteella, eli omahyväisellä ylimielisyydellä, jotta ihminen voisi kuvitella, että Hän tarvitsee enemmän kuin köyhät, koska Hän on niin helvetin hyvä ihminen uskoessaan tähän ainoaan oikeaan totuuteen.

Oppien mukaan opillinen ihminen ei pysty selviytymään, jos Hän ei saa elää yletöntä elämää, koska jokainen opillinen on omasta mielestään älykkäämpi kuin muiden oppien uskovat. Oppien uskovat todistavat älynsä määrän, kun eivät pysty elämään vaatimatonta elämää, koska opillisuus on totta vain silloin, kun sitä käytetään muiden alistamiseen.

3. TIEDEMIEHEN VERRATON ÄLY

Tiedemiehet voivat toki tehdä laskelmia Jumalan olemassaolon todennäköisyydestä, mutta Jumalan ominaisuuksia He eivät voi kiistää, koska kaikki ihmisen funktiot perustuvat siihen, että ihminen käyttää Jumalan ominaisuuksia. Oppienkin totuudet eivät tarvitse oppia totuudesta, koska totuus on yksi Jumalan seitsemästä ulottuvuudesta. Opit ja teoriat tarvitsevat annetun totuuden, kuten tiedemies tarvitsee annetun älyn. Yksikään tiedemies ei voisi tehdä yhtään mitään, ei edes ajatella, jos Hänellä ei olisi käytettävissä Jumalan ominaisuuksia.

Totuus, äly ja tietoisuus ovat todellisuuden ominaisuuksia. Tietoisuus ei voi olla tiedemiehen ominaisuus --paitsi silloin ja siinä, kun tiedemies uskoo johonkin oppiin. Oppiin uskovat tiedemiehet ovat kertakaikkisen naurettavia, koska He käyttävät Jumalalta saamaansa älyä muka sen 'älyämiseen', että kaikkeudesta puuttuu äly.

Tiedemiehen älyn mukaan se on verrattoman älykästä uskoa, että universumi ei kuule mitään, kun Hän kuulee, eikä universumilla ole mitään tekemistä ihmisen älyn kanssa. Tiedemiehen verrattoman typerä Jumalan älyn käyttäminen johtaa ihmikuntaa vain yhä suurempiin älyttömyyksiin, kuten siihen on syypäitä jokainen, joka uskoo johonkin oppiin.

Älyn väärinkäyttäjien mielestä He ovat minimipalkkansa palkkansa arvoisia, kun He julistavat omaa oppiaan, miten älyttömän pieni on se todennäköisyys, että universumi olisi älykkäästi suunniteltu. Ja koska siis tiedemiehen uskomuksen mukaan universumin äly ei ole täysin varmaa, niin siksi se ei voi olla tottakaan --jotta tiedemies olisi palkkansa ansainnut. Mitä nyt pienistä logiikkavirheistä tiedemiehen päättelyissä, koska tiedemiehelle tärkein tarve on elää jumalatonta elämää, koska se on niin helvetin hauskaa --kun saa olla uskossa oppiin, jonka uskovat ovat opin mukaan maailman parhaimmistoa.

Tiedemiehet todistavat, ettei Heidän oppinsa ole yhtään parempi kuin mikä tahansa uskonto, koska tiedemiehet haluavat vain päättää kaikkien muiden elämästä ja ikuisuuskohtalosta. Sillä tiedemies ei pysty yksin käymään tietoisuutensa ikuiseen häviämiseen, joten pelätessään ikuista katoamistaan, Hän ei voi mitään muuta kuin opettaa, että kaikki kokevat saman kohtalon.

Kaikilla onkin tosin sama kohtalo, mutta lopullisuus ei koskaan voi olla huonoa, eikä lopusta voi puuttua mikään sellainen, joka on alusta asti ollut. Se, mikä on nyt, on ollut olemassa aina, ja tulee olemaan ikuisesti. Äly on totta nyt vain, kun sillä älytään, ettei todellisuus ole milloinkaan ollut älytön.

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   15. lokakuu 2004