12. tammikuuta, 2004
| Vastaaja |
Kati Maria Sinenmaa Poste Restante, 00100, Helsinki 10 Sähköposti: [email protected] Kotisivut: www.geocities.com/sinenmaa |
| Kantaja | Helsingin kaupunki, sosiaalinen puoli |
|
ASIA ASIAN NO. |
Huoneenvuokrasaatava 03/28100 |
Suomen Helsingin Kaupunki on lähtenyt ajamaan riita-asiaa Suomen kansalaista vastaan tavalla, joka pyritään tässä esittämään mahdollisimman täydellisesti hallinnon omaksi virheeksi. Tämän vastineen lisäksi vastaaja esittää itsestään kirjallisia todisteita, joita on yksilöity ja lueteltu tässä vastineessa, sekä lopuksi vielä liiteluettelossa. Tätä vastinetta ei ole kirjoitettu kenenkään miellyttämiseksi. Tässä on esitetty tosiasioita, ja jos tosiasioiden esittäminen lasketaan rikokseksi siksi, ettei se miellytä Suomen valtiovaltaa tai jotakin sen osaa (kuten Helsingin kaupunkia), niin olkoon sitten niin. Totuus on kuitenkin siinä, ettei kansalaisten tehtävänä ole miellyttää kansan palvelijoita, julkisen vallan käskynhaltijoita.
Johtuen asian luonteesta ja vastaajan luonnosta (joka ei ole rikos valtiota vastaan), niin tämä vastine kirjoitetaan tällaisenaan suoraan internetiin luettavaksi vastaajan kotisivuilta. (Liitteen 1 sivulla 5 on julkishallinnon tilaama asiantuntijalausunto vastaajan originellisuudesta ja asiallisuudesta, joten koska sitä ei silloin syytetty rikokseksi ihmisyyttä vastaan, eikä pidetty sairautena, niin katson, etten ole nytkään syyllistynyt mihinkään laittomaan, kun elän oman persoonallisuuteni mukaista elämää.).
Miksi näin teen (että laitan tämän julkiseksi), tulee mielestäni riittävän selvästi esille semminkin, koska luonteeni vaatii minua perustelemaan kaiken. Tässä vastineessa on yleisen kansalaisen oikeuskäsityksen kannalta huomionarvoisia seikkoja, jotka täten tulevat välittömästi jokaisen kansalaisen käytettäväksi, mitä tulee julkisen vallan yksityisiin kansalaisiin kohdistamissa riita-asioissa. Tämä vastine ehkäpä osoittaa, kuinka julkisen vallan kanteet omia osiaan vastaan synnyttävät tuntevien ja älyllisten kansalaisten esille tuomina yksilön oikeussuojan kannalta ratkaisemattomia ongelmia, mitä tulee laillisuutta korostavien julkisen vallan (kuten Helsingin kaupungin) käskynhaltijoiden jääviys- ja esteellisyysnäkökohtiin.
Perusteluihin on siis otettu mukaan koko valtiovalta juuri siksi, että vastaajalla ei ole julkisen vallan vastaajalle antaman ja ylläpitämän köyhän statuksen tähden mitään mahdollisuutta rahan valtaa vastaan, jos tätä asiaa ajettaisiin palkkaa nauttivien asianajajien välityksellä. Vastaajalle mahdollisesti kuuluva oikeusavustaja ei pystyisi laatimaan näin laaja-alaista perustelua, puhumattakaan, että oikeusoppineilla oikeusavustajilla olisi sovinnaisuuden tähden edes uskallusta ottaa esille tällaisia perusteluja. Näin ollen vastaaja esittää, ettei Hän tule vaatimaan itselleen missään asiassa laillista oikeutta oikeusavustajaan, koska oikeusavustajat toimivat sovinnaissääntöjen puitteissa ollen siten esteellisiä perustelemaan vastaajan asiaa millään epäsovinnaisella, mutta sinänsä täysin laillisella perusteella. Vastaaja siis katsoo, että vastineen (mahdollinen) epäsovinnaisuus lasketaan sinänsä lailliseksi teoksi.
Epäsovinnaiset perustelut eivät voi todistaa vastaajan olevan asiaton ja epäkohtelias henkilö. Kuten vakavuuskaan ei voi todistaa minkään asian totuudellisuutta tahi oikeudenmukaisuutta. Jos joku katsoo olevansa oikeassa, koska osaa ottaa asian vakavasti, niin silloin tuollainen käytös julistaa, että vakavuus on totuuden yläpuolella, jolloin tietysti vakavuus sinänsä olisi sama asia kuin totuus. Mutta koska Suomen virallinen valtiovalta hakee siunauksensa Jumalalta, niin siteeraan Hänen Poikaansa, ja sanon, että lasten suusta kuullaan totuus. Tuo siis kuuluu ymmärtää siten, että oikeaoppisten, ja varsinkaan vakavien suusta ei kuulla totuutta.
1.1 Oikeuden pyytämistä perusteista
Oikeus pyysi vastaajalta perusteita, mutta oikeus ei kuitenkaan voinut yksilöidä, mitkä perustelut vain voivat tulla kysymykseen. Vastaaja siis katsoo, ettei Hän ole voinut tehdä mitään rikkomusta tahi rikosta siksi, että Hän käyttää omaa laajentunutta tietämystään perustellakseen asiaansa tavalla, jonka vastaaja tietää olevan ennen kuulumatonta oikeusvaltiossa. Ennenkuulumattomuus kuuluu elämään ja ihmisarvostukseen. Helsingin käräjäoikeus ei siis voinut pyytää vastaajaa perustelemaan vain sellaisin perustein, jotka miellyttävät oikeutta, vaan oikeuden on oikeudenmukaisuuden tähden otettava oikeuden harkintavaltaan myös sellaisia perusteita, jotka eivät miellytä oikeuden jäseniä.
Jos nimittäin oikeus tuomitsee jonkun ihmisen oikeuden halventamisesta, niin silloin oikeuslaitos on todistanut, että on olemassa myös oikeutta miellyttäviä lausuntoja. Oikeuden päätöksiin voidaan silloin vaikuttaa miellyttämisellä, jos oikeuden päätöksiä voidaan koventaa vastaajan tunteilla, joiden oikeus katsoo halventavan oikeutta. Koska tässä asiassa esiintyvä vastaaja Kati Sinenmaa ei halua sen paremmin miellyttävää kuin epämiellyttävääkään tuomiota, niin Hän ei pyri millään tavoin miellyttämään oikeutta perusteluillaan, vaan Hän toimii tässä asiassa oman tietämyksensä varassa, mihin kuuluu myös omakohtainen kokemus siitä, miten piilossakin olleet (oliot, asiat ja ilmiöt) olivat jo vaikuttaneet Häneen ennen esille tulemistaan.
Vastaaja siis katsoo, ettei oikeus rajannut tahi muutoin yksilöinyt perustelujen aihepiiriä, joten vastaaja voi ottaa perusteluikseen minkä tahansa asian, jonka vastaaja katsoo perustellusti liittyvän tähän asiaan. Vastaaja siis katsoo, ettei Hän ole voinut tehdä mitään rikosta ottaessaan perusteluikseen vastineessa kaikki esille tulevat asiat.
Tässä siis korostetaan sitä asiaa, että vastaaja saa oikeutetusti perustella omaa asiaansa myös oikeusteknisillä asioilla, koska vastaajan käsityksen mukaan ei voida olettaa, että oikeus olisi tässä asiassa ehdottoman absoluuttinen siinä mielessä, että se olisi täysin jumalallinen ja erehtymätön. Jos oikeus pitää itseään täysin erehtymättömänä, niin silloin tietysti nämä perustelut ovat synti oikeuden erehtymättömyyttä vastaan, mutta jos oikeudella on tiedossa yleisesti tiedossa oleva totuus, että lait ovat ihmisten kirjoittamia yleistyksiä, niin silloin kenellä tahansa ihmisellä on oikeus perustella omaa asiaa myös reflektiivisesti, eli osoittaa oikeudelle perustellusti oikeuden heikkoja kohtia, jotta oikeuden tuomarit olisivat tietoisia mahdollisimman laaja-alaisesta asioiden liittymisestä toisiinsa.
Oikeuden heikkous on siis perustellusti vastaajan puolella syytteiden ja vaatimusten kantajia vastaan.
1.2 Kaikki vaikuttaa kaikkeen on yleisesti tiedossa oleva totuus
Koska on yleisesti tiedossa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin tässä halutaan nimenomaan korostaa tätä asiaintilaa kaikille, sillä ilman sen asiaintilan rehellistä tunnustamista tämän lukija ei voi ymmärtää lukemaansa. Yleisesti tiedossa oleva asioiden liittyminen yhteen on siis vastaajan itseistodisteena kaikelle sille, miksi vastaaja on nostanut tässä vastineessa esille sellaisia asioita, joita lainopilliset asianajajat eivät olisi voineet ajatellakaan minkäänlaisen puolustuksen todisteeksi missään asiassa. Oikeuden tulee siis kiinnittää huomio siihen, että vastaaja todistaa tällä asiakirjalla omaavansa huomattavan laajan kokonaisnäkemyksen asioiden toisiinsa liittymisestä, eikä täten kaikki vaikuttaa kaikkeen -lause ole vastaajan ymmärryksessä pelkkä hokema, vaan se saa tämän asiakirjan myötä korkeamman ilmennyksen, mitä kukaan lainopillinen rahasta-ajattelija olisi siitä voinut esittää.
Jos siis lainsäätäjät tahi tuomiovalta on tunnustanut missä tahansa yhteydessä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin silloin kellä tahansa on oikeus oman älyllisen tasonsa ja henkisen kehityksensä puitteissa esittää, miten mikä tahansa asia todistaa Hänen omaa asiaansa.
Näin ollen tuomiovallalla on ehdoton velvollisuus ottaa huomioon kaikki tuollaiset esitykset huolimatta siitä, että oikeuden tuomarit eivät mahdollisesti itse olisi osanneetkaan ajatella juuri sellaista asiaintilan yhteyttä.
Siksi tässä vastineessa on esitelty asioita, jotka eivät näennäisesti kuuluisi rikkaiden mielestä näin vähäpätöiseen asiaan, mutta joka tältä puolelta näyttää syvältä loukkaukselta vastaajan henkilöyttä kohtaan. Koska rikkaat haluavat aina prosentuaalisia palkankorotuksia, niin rikkaille euro ei ole edes miljoonan alku, kun taasen köyhille euro on usein päivän palkka.
1.3 Paikasta riippumaton laillinen oikeus loukkantumiseen
Kukaan ei voi laillisesti kieltää kansalaista loukkaantumasta, ja näyttämästä myöskin sitä muille. On mahdotonta kuvitella, että jos julkinen valta on loukannut kansalaista, niin kansalaisen pitäisi esitellä se täysin neutraalina asiana. Koska siis psykologia kuuluu osana julkiseen vallankäyttöön, ja koska tuo samainen psykologia sanoo, ettei ihmisten pidä torjua tunteitaan, niin jos tämä vastine tuntuu jostakin loukkaavalta, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että julkinen valta on hyökännyt minua vastaan.
Koska siis julkinen valta on asettunut ihmisten yläpuolelle, niin käsitelköönsä se nyt tätä julkista asiakirjaa neutraalisti ja ehdottoman oikeudenmukaisesti, joka ottaa huomioon ihmisen tuntevana ihmisenä, jonka arvoon kuuluu perustuslainkin mukaan ehdoton oman järjen käyttäminen. Persoonattomalla julkisella vallalla ei ole edes kykyä loukkaantua, joten kukaan ei voi loukata julkista valtaa. Jos taasen julkinen valta loukkaantuu, niin silloin se ei ole ihmisen yläpuolella, joten silloin sillä ei ole oikeutta jakaa tuomioitakaan. Tuomioiden pitää siis aina olla täysin riippumatonta asianajajien ja tuomarien palkkioista; Julkisen vallan on pystyttävä antamaan oikeudenmukaisia tuomioita täysin ilman rahaakin, kuten lakimiesten pitää pystyä pätemään missä tahansa asiassaan ilman palkkaa.
Oikeudenmukaisuuden toteutumiseen riittää pelkkä ihmisarvo. Jos tuomiovallan haltijoiden oma inhimillisyys ja ihmisarvo ei riitä oikeudenmukaiseen tuomioon, niin silloin on sanottava, että mikä tahansa lisäarvo on madaltanut ihmisarvon, jolloin tuomarien tehtävään kuuluu katsoa, että ihmisarvoa ei madalleta millään kuviteltavissa olevalla lisäarvolla, kuten oppineisuuden korostamisella. Tuomiovallalla ei siis ole oikeutta korostaa lainoppineiden (ns. kapula)kieltä suhteessa kansalaisten arkikieleen.
1.4 Lakipykälien riisuttu kieli vastaajan todisteena
Arkikielen käyttäminen on ihmisarvon toteuttamista, joten arkikieli on täten myös julkisen vallan käyttämä kieli. Jos siis tämä vastine ei täytä lakikielisyyden kielioppisääntöjä, niin se johtuu tasan siitä, että vastaaja suomalaisuutensa ja ihmisarvonsa säilyttääkseen käyttää omaa äidinkieltään. Lainoppineiden oppi ei ole Suomen perustuslain mukaista, jos He korottavat oman alansa ammattislangin Suomessa virallisesti opetettavan suomenkielen yläpuolelle. Jos lainoppineet epäilevät tämän vastineen oikeakielisyyttä, niin He voivat toki tarkistuttaa tämän suomenkielen opettajilla, mutta Heillä ei ole laillista oikeutta teettää sitä tarkistusta lakikielen asiantuntijoilla. Oikeudenmukaisuuden toteuttaminen ei siis edellytä lakimiesten slangin käyttämistä, vaan lakimiehet tunnustavat olevansa perustuslain suhteen välinpitämättömiä, jos He eivät halua käyttää oikeuden kielenä perustuslain mukaisia kieliä.
Koska on yleisesti tiedossa oleva totuus, että lakimiehiä tarvitaan, jotta laeista saataisiin mahdollisimman yksiselitteisiä ja tulkintavapaita, niin silloin tuo lainsäätäjien huippupalkkansa perusteeksi kehittämä olettamus on kumottu välittömästi, jos oikeuden tuomarit pystyvät lukemaan tämä lauseen niin kuin se on kirjoitettu. Jos nimittäin oikeuden tuomarit pystyvät ymmärtämään tämän tällaisenaan ilman tulkintaa, niin silloin valtion tuomiovalta on todistanut, ettei lakien tarvitse olla jonkun kirjoittamattoman lain mukaan tehtyjä, jotta itse lait olisivat laillisesti tehtyjä ja lain mukaisia.
Lait siis kirjoitetaan jonkin oletetun lakikielen kieliopin mukaan (joka ei ole suomi), jotta ne olisivat ehdottoman yksiselitteisiä ja täysin tulkintavapaita. Koska siis valtiovalta sanoo, että vain lait ovat yksiselitteisiä ja tulkintavapaita, niin silloin looginen järki sanoo, että kaikki muu on pelkkää tulkintaa. Jos nimittäin oikeus katsoo, ettei tämä ole tulkintaa, vaan oikeuden jäsenet pystyvät ymmärtämään tämän juuri tällaisenaan, kirjaimellisesti, niin mihin silloin tarvitaan lakiasiantuntijoita, jos tällainen tavallinen, absoluuttisen köyhä ihminen pystyy kirjoittamaan yksiselitteisiä perusteluja vastineessaan oikeudelle? Huomautan siis oikeutta tästä seikasta, jota pidän perustellusti vastaajan asiaa puoltava seikkana.
Jos siis oikeus tuomitsee vastaajan tässä asiassa tahi tämän vastineen perusteella mihin tahansa tuomioon, niin silloin julkisen oikeusvallan omille kansalaisilleen antaman selvityksen mukaan se ei voi olla muuta kuin oikeuden jäsenten oma tulkinta. Koska jos asia ei olisi näin, niin silloin lakeja säädettäessä ei tarvitsisi lainkaan miettiä niiden yksiselitteisyyttä ja tulkinnanvaraisuutta. Pyydän siis oikeutta huomaamaan, ettei vastaaja voi allekirjoittaa edes oikeuden tulkintaa, vaan vastaaja allekirjoittaa vain ja ainoastaan oman järkensä mukaiset asiat, eli tässä asiassa tämän asiakirjan.
1.5 Luonnollisuus--Oikeuden todellinen raja
Ihmisarvoon olemuksellisesti kuuluva järki siis johdonmukaisesti sanoo, että kellä tahansa ihmisellä on ehdoton vapaus lukea ja ymmärtää mikä tahansa kirjoitus juuri niin kuin se on kirjoitettu, tahi tehdä siitä oma tulkintansa. Mikään laki ei voi kumota tätä vapautta, koska kyseessä on luonnonlaki siitä, missä rajoissa ihminen pystyy toimimaan. Luonnon mukaan ihmisen tulkintavapaudelle ei ole olemassa mitään rajaa, vaan jokainen ihminen pystyy luonnostaan joko pitämään näkemäänsä totena, tahi tulkitsemaan sitä. Luonto ihmisessä ja ihmisenä ei vaadi ketään ihmistä tekemään lakia, jotta vältyttäisiin tulkinnalta.
Oikeusvaltiossa ei edes oikeudella ole mitään oikeutta kumota ihmisen luonnollisuutta. Vastaaja katsoo siis perustellusti esittäneensä, että lakeja säätävillä lainoppineilla on epäluonnolliset olettamukset ihmisten kyvykkyydestä ymmärtää kirjoitettua sanaa. Myös oikeuden jäsenet ovat luonnonlain alaisia, joten Heillä on täysi vapaus joko ymmärtää nämä perustelut tällaisinaan, jolloin oikeus vapauttaa kantajan, tahi oikeuden jäsenet voivat tulkita tätä oman mielensä mukaan, jolloin vastaaja ei voi allekirjoittaa sitä, koska jokainen ihminen on vastuussa vain omista perusteluistaan tai tulkinnoistaan. Kun siis oikeus vain tulkitsee, eikä koskaan lue kirjaimellisesti muuta kuin lakia, niin tästä asiasta on esitetty lisää perusteluja tämän vastineen osassa 2.
2.1 Vastaajan viattomuus kaikkiin syytteisiin
Ensinnäkin kiistän kaikki itseeni kohdistuvat syytökset. Olen kaikilta osiltani täysin viaton, koska jos en näin tuntisi ja järkeilisi, niin silloinhan olisin täysin valmis linnaan. Rehellisenä ihmisenä minä en voisi olla menemättä kuritushuoneeseen, jos kuvittelisin olevani jotakin muuta kuin viaton. Ja rehellisyyden tähden minä en voi uskoa ketään, joka sanoo, etten minä muka ole täysin viaton. Tulen siis oikeuden eteen todistetusti täysin viattomana, eikä kukaan voi saada minua uskomaan omaan syyllisyyteeni, koska minä itse tiedän olevani kaikilta osiltani täysin viaton.
Erityisesti kiistän siis tässä nimenomaisessa asiassa Helsingin Kaupungin esittämät vaateet, koska enhän ole edes saanut Helsingin Kaupungilta mitään tietoja tästä asiasta ennen tätä haastetta. Jos nimittäin olisin saanut Helsingin Sosiaalitoimistolta kyseisiä vuokrarästejä koskevia kuitteja, niin enkö muka olisi toimittanut niitä hetimmiten takaisin Sosiaalitoimiston maksettavaksi, kuten tein kaikille muillekin Heidän lähettämilleen laskuille? Tämä minun huolellisuuteni ja asiallisuuteni kaikissa asioissani tulkoonsa tämän vastineen myötä kaikkien niidenkin tietoon, jotka eivät minua henkilökohtaisesti ole vielä tavanneet.
2.2 Systeemi ei voi olla itsessään virheetön, jos se näkee virheitä omissaan
Systeemi ei milloinkaan korjaa virheitään oikeudessa, mutta jos systeemi havaitsee virheitä, niin systeemistä löytyy aina lakimiehiä, joille maksetaan minimipalkkaa siitä, että He löytävät jonkun yksittäisen kansalaisen syylliseksi virheeseen, joka aivan hyvin voi johtua vaikkapa tietokonevirheestä. Joskus kuitenkin tapahtuu niin, että systeemi kaikkine kirjanoppineineen hyökkää sellaisen kansalaisen kimppuun, jota ei voi nujertaa millään keinolla.
Kati Sinenmaan perusteluihin siis kuuluu kysyä kaiken muun lisäksi, että miten kummassa Helsingin Kaupunki voi olla itsessään täysin virheetön ja viaton, jos kaupungin asianajajat etsivät ja näkevät tuomiovallan alaisia virheitä vain kaupunkilaisistaan? Voiko kello näyttää oikeaa aikaa, jos rattaat etsivät virheitä toisistaan?
Miksi siis kaupungin tahi valtion hallinnon eri osat eivät milloinkaan syytä toisiaan oikeudessa? Johtuuko se siitä, että kun julkisen vallan käyttäjät eivät syytä toisiaan julkisoikeudellisesti, niin siksi He saavat korjailla omia virheitään saaden tuosta hallinnon virheiden korjailusta taulukkopalkkaa, ja ylityökorvauksiakin? Siis muut saisivat niistä virheistä linnaa, joista julkisen vallan haltijat saavat rahaa ja korvauksia, ja pään silittelyä.
2.3 Tulkitsematon totuus tuomion perusteena
Tähän vastineeseen on liitetty myös koko joukko liitteitä, jotka osoittavat kiistattomasti, että nyt systeemi on tehnyt kaksoisvirheen, kun se ensinnäkin väittää, ettei systeemi ole tehnyt mitään virhettä, 1.) kun se on itse jättänyt maksamatta sille toimitetut vuokranmaksukuitit, ja 2.) kun on käynyt kansalaisen päälle, joka on elänyt todistettavan hyvää elämää, jotka (todisteet) tulee huomioida sellaisinaan ilman mitään tulkintaa, kun oikeuden tuomarit tekevät tässä asiassa päätöksensä.
Tulkinta ei voi järjen mukaan olla totuus toisesta. Jos tätä vastinetta ja sen liitteitä ei lueta niin kuin niissä lukee, niin silloin oikeuden on mahdotonta tehdä oikeamielistä päätöstä. Kati Sinenmaan vastine ei siis perustu Kati Sinenmaan tulkinnalle, vaan Kati Sinenmaa käyttää omaa järkeensä, ja kirjoittaa ylös sen sellaisenaan. Koska järki sanoo, että ajatus todistaa vain itsestään, joten mikään toinen ajatus ei voi todistaa tämän ajatuksen puolesta. Toisin sanoen: Tämä lause voidaan ymmärtää vain, kun se luetaan juuri niin kuin se on tähän kirjoitettu. Jos joku alkaa selittelemään tätä lausetta, niin silloin selittelijä on mennyt jo heti ensimmäisellä tavullaan täysin harhaan, eikä niin ollen pysty siihen suuntaan kulkiessaan mitenkään ymmärtämään tätä kirjoittelua oikein.
Jos siis tämän lukija ei huomioi tätä vastinetta tällaisenaan, niin millä perusteella tämän lukija huomioi sitten sen jonkun muun kirjoituksen, johon tämän vastineen tuomitseminen perustuu? Tällä siis halutaan kiinnittää huomio siihen, ettei ole soveliasta ottaa kantajan kirjoitelmaa sellaisenaan, mutta käyttää sitten tulkintaa, jotta ymmärtäisi mitä Kati Sinenmaa tässä kirjoittaa. Jos siis lukija ei ymmärrä tämän vastineen sisältöä kirjaimellisesti, niin miten Hän muka voisi ymmärtää sen sillä tavalla, että tekee tästä oman tulkintansa? Jos Kati Sinenmaan vastineesta on tehty tulkinta, niin täten Kati Sinenmaa juhlallisesti ilmoittaa, ettei Hän ole sitä tulkintaa allekirjoittanut, eikä tule milloinkaan allekirjoittamaankaan. Kati Sinenmaalla on ehdoton oikeus ja pyhä velvollisuus allekirjoittaa vain omat ajatuksensa. Tulkinta ei ole milloinkaan totuus; Totuus ei ole tulkinta, eikä oikeudenmukaisuuteen päästä tulkitsemalla vastineita. Oikeus ei ole kahden tai useamman tulkinnan synteesi, eikä kompromissikaan vastaa oikeudenmukaisuutta, vasitenkin kun toinen on rikas, ja toinen köyhä.
2.4 Tuomio ei voi olla tulkinta
Jos siis tämän lukija ei ymmärrä lukemaansa, vaan alkaa tulkitsemaan tätä väittäen jopa sitä (tulkintaa) Kati Sinenmaan vastineeksi, niin täten ilmoitetaan, ettei tämän tulkitseva lukija ole palkkansa ja asemansa arvoinen. Korkeammassa asemassa oleva reaalisubjekti ei milloinkaan tulkitse alempiaan, vaan osaa ottaa Heidät kirjaimellisesti. Tulkintaa tarvitaan vain siellä, missä subjekti ei ole kovinkaan reaalisella pohjalla.
Kun siis oikeus tekee ratkaisunsa, niin se ei saa olla tulkinta sen paremmin kantajan kuin vastaajankaan papereista ja todistuksista. Tuomarien tuomion on perustuttava ehdottomasti pelkästään tuomarien omalle järjelle. Ei ole järjellistä väittää, että oma järki on tulkintaa. Kuten totuus ei ole tulkinta, niin järkikään ei koskaan ole tulkinta. Tulkinnallinen tuomio on aina pelkkää epäoikeudenmukaisuutta. Kun siis oikeus tekee asiassa ratkaisunsa, niin oikeuden jäsenten on unohdettava asemansa, ja käsiteltävä asia pelkästään puhtaalla järjellään. Koska jos oikeuden jäsenet ajattelevat tuomiota tehdessään olevansa palkattuja tuomareita, niin miten He silloin voivat olla puolueettomia tuomitessaan systeemin käskynhaltijoina oman systeeminsä rahattomia osia? Palkatut tuomarit eivät koskaan voi olla systeemin suhteen puolueettomia, vaan kun tuomarit tuomitsevat systeemin haastamia kansalaisia, niin silloin systeemi on tuomioistuimessa käynyt kaksin käsin kiinni ravistelemaan omaan osasysteemiään.
Jos systeemi hyökkää itseään vastaan, miten se voi olla 'tuhatvuotinen' valtakunta? Tämän maailman valtakunnat eivät pysy pystyssä edes tuhatta vuottakaan, joten se todistaa, että tämän maailman valtakunnat ovat sisäisesti ristiriitaisia. Jos valtion arvot edustavat ajallisia arvoja, niin silloin tuollainen valtio on heti syntymästään lähtien kuolemaisillaan. Ja valtion arvot ovat ajallisia, jos julkinen valta hyökkää omia osiaan vastaan raha mielessään. Tämä on totuus siksi, että ajallisen, eli lyhytikäisen valtakunnan (kuten Suomen) kaikki vallat oikeuslaitosta myöten pysyvät pystyssä vain rahalla. Koska siis oikeus perustuu rahaan, niin silloin oikeuden kaikki tuomiotkin pohjautuvat rahallisille arvoille. Ei-rahallinen arvo toteutuu vain siellä, missä rahalla ei ole mitään sijaa.
Rahallisille arvoille perustuva (kolmi)valta taistelee tuomioissaankin kansalaisiaan, osiaan vastaan, koska vallan käskynhaltijat eivät oman todistuksensa mukaan pysty olemaan päteviä, jos He eivät saa minimipalkkaa kaikkine mahdollisine etuisuuksineen, joista tavallinen kansanosa ei pysty edes haaveilemaan.
2.5b Suomen liittymissopimus EU:iin liitetty liitteeksi
Koska siis Suomi oli itsenäinen vain alle sata vuotta, niin Suomen liittäminen Euroopan mahtimaiden alusmaaksi olkoon sen todisteena, ettei Suomesta tullut tuhatvuotista valtakuntaa, koska Suomen kolmivallan arvot ovat ajallisilta arvoiltaan huomattavasti lyhytikäisempiä kuin ne arvot, joilla valta voisi saavuttaa kunnioitettavan tuhatvuotisen iän. Eläväthän ne puutkin tuhansia vuosia, joten miksi päättäjät pitävät Suomea halvempana kuin puita?
Suomen perustuslaki ei voi olla enää perimmäinen laki, koska Suomi-valtion kolme valtaa rahallisella pätevyydellä varustetuilla käskynhaltijoilla ovat asettaneet perustuslain yläpuolelle Euroopan Unionin lait, asetukset ja säädökset kaikkine direktiiveineen.
Koska se oli heti alun alkaen selvää, että rahasta pätevästi työtään tekevät valtion käskynhaltijat eivät ole päteviä käyttämään omaa järkeään ilmaiseksi, niin tässä kohtaan en ilmoita mitään vaatimuksia Suomen valtiolle, johon Helsingin kaupunkikin kuuluu, vaan vain esitän syvän osanottoni Suomen kansalaisille, koska Teidät on myyty rahasta suuremmalle rahalle, jotta julkisen vallan käskynhaltijat voisivat väittää olevansa minimipalkkansa arvoisia.
Sillä nyt on osoitettu, että Suomen perustuslain säätäjät eivät voi olla niin järkeviä kuin Euroopan Unionin (tulevan ESA:n) perustuslain säätäjät, koska kerta Suomen perustuslaki on asetettu tulevan Euroopan perustuslain alapuolelle. Suomen lait eivät siis ole hyviä lakeja, koska ne eivät perustu korkeimpaan lakiin, vaan Suomen julkisen hallinnon käskynhaltijoiden mukaan (Helsingin Kaupungin asianajajat mukaan lukien) on olemassa korkeampi laki kuin Suomen perustuslaki. Jotta tuo julkisen vallanhaltijoiden näkemys tuntuisi Heistä itsestään oikealta, niin siksi Suomi ei saanut elää edes sataa vuottakaan, puhumattakaan, että Suomesta olisi tullut loistava esimerkki maailman valloille, miten valtakunta pystyy helposti ylittämään tuhannen vuoden ikäpyykin.
Kati Sinenmaa ei siis voi asiassaan jättää huomiotta tuomiovallan hyväksymää Suomen liittämistä Euroopan Unioniin, koska tuomarit pystyivät hyväksymään kyseisen sopimuksen vain siksi, että He saivat siitä hyväksynnästä minimaalisen korvauksen rahana. Julkisen vallan haltijat eivät siis olleet tyytyväisiä suomalaisuuteen, koska jos He olisivat olleet tyytyväisiä, niin Heidän ei olisi tarvinnut ottaa minimipalkkaa siitä, että He liittivät Suomen suuren rahan yhteyteen. Ja jotta kyseessä olisi todella rahasta, niin Kati Sinenmaa ei voi olla huomauttamatta tuomiovaltaa siitä, että Suomi menettää jatkuvasti työntekijöitä kiina-ilmiön seurauksena, joka siis johtuu siitä, että julkisen vallan haltijat eivät milloinkaan ole olleet tyytyväisiä omaan palkkaukseensa.
Suomen liittymissopimus on tämän vastineen todisteena liitteenä 4. siksi, koska tuomiovalta on todistanut, että Suomen perustuslaki ei ole enää aito perustuslaki, koska Suomi on hyväksynyt muita lakeja (jotka eivät ole luonteeltaan perustuslakeja) Suomen perustuslain yläpuolelle. Kati Sinenmaa katsoo siis toteen näytetyksi, että Suomen julkisen vallan tuomiovalta ei ole osoittanut riittävää järkeen perustuvaa itsenäisyyttä, kun se on alistanut Suomen perustuslain tavallisten lakien alle, lakien, joita ei ole edes säädetty Suomen perustuslakiin perustuen. Vai ovatko ne?
2.5c Euroopan Unionilla on Suomen Perustuslaki
Edelleen tähän kyseiseen asiaan kuuluu, että koska Suomeen tuodaan lakeja ulkopuolelta, ja koska perustuslain mukaan Suomen lakien on kaikilta osiltaan perustuttava vain ja ainoastaan Suomen perustuslakiin, niin tästä on helppoa huomata, että Suomen ulkopuolella on voimassa Suomen perustuslaki, koska muutoin niitä tuontilakeja ei oltaisi voitu säätää, jos ne olisi säädetty jonkun muun kuin Suomen perustuslain mukaan.
Euroopan Unionilla on jo siis perustuslaki, ja se on kaikiltaan Suomen perustuslaki, koska muutoin tuomiovalta ei voisi tuomita tuontilakien mukaan, jos tuontilakeja ei oltaisi säädetty Suomen perustuslain mukaan. Jos tämä on väärin tai jopa rikollisesti järkeilty, niin nyt tuomiovallan tulee esittää perustelut, miksi tuomiovalta on hyväksynyt tuontilakeja, joita ei muka oltaisikaan säädetty Brysselissä olevan Suomen perustuslain mukaan.
Edellä olevaan ja tähän asiakirjaan viitaten esitän, että tuomioistuin hylkää kaikki Kati Sinenmaata vastaan esitetyt vaatimukset ja syytteet, koska ilmiselvästi absoluuttisen köyhä Kati Sinenmaa pystyy käyttämään järkeään vähintään yhtä terävästi kuin huippupalkkaa nauttivat lakimiehetkin.
Tuomioistuimen tulee laittaa tämä huomio oikeuden pöytäkirjoihin, jotta rikkailla, minimimaalisen pientä palkkaa saavilla asianajajilla olisi asiasta ihmeteltävää. Sillä rikkaat ovat todistaneet, että He ovat älykkäitä siksi, koska He saavat suurta palkkaa, koska rikkaiden mukaan älykkäiden on pakko käyttää älyään köyhiä vastaan, koska muutoin rikkaat eivät kuuluisi rikkaisiin, jos He eivät käyttäisi suurenmoista älyään heikompilahjaisiaan vastaan.
2.6 Julkinen valta on kokonaisuudessaan rikkaiden joukossa
Koska Suomen kansalainen on alistettu muun kuin Suomen perustuslain alle, ja koska tässä on kyseessä Suomen julkisen vallan haaste omaa osaansa vastaan, niin katson, että Suomen julkinen valta ei ole kansan asialla tässäkään asiassa, vaan Suomen julkinen valta mitä ilmeisimmin kuvittelee olevansa vain itseään varten. Julkinen valta siis on tässäkin asiassa pelkästään rahan asialla, joka voidaan helposti osoittaa toteen sillä, että julkisen vallan julkiset henkilöt tarvitsevat yhä lisää ja lisää rahaa, jotta He voisivat tuntea olevansa päteviä omassa asiassaan.
Jos nimittäin valtion käskynhaltijat olisivat päteviä Kati Sinenmaan asiassa, niin silloin He eivät tarvitsisi siihen rahaa, koska Kati Sinenmaakaan ei tarvitse rahaa ollakseen pätevä ja asiallinen. On erittäin epäasiallista käyttää ja vaatia rahaa, jotta voisi olla pätevä rahattomia vastaan! Oikeamielisyys vaatii, ettei kukaan saa olla köyhiä vastaan pätevä rahasta. Yksikään rikkaiden joukossa seisova ei voi olla oikeamielinen köyhän asiassa. Jokainen rikkaiden joukossa seisova on lähtökohdiltaan asettunut puolueelliseksi, eli pitämään rikkaiden puolta. Julkinen valta käyttäjineen kuuluu kaikkinensa rikkaiden joukkoon, joten vastaaja katsoo täten toteen näytetyksi, ettei Hän voi saada oikeamielisyyttä osakseen, jos syyttäjät ja tuomitsijat haluavat palkkaa siksi, että He eivät muutoin olisi päteviä. Suomen perustuslaki ei kuitenkaan missään kohtaan anna ymmärtää, että julkisen vallan haltijoiden pitää kuulua rikkaiden joukkoon, jotta He olisivat päteviä.
2.7 Tuomarien esteellisyydestä
Tämä vastine antaa siis selvästi ymmärtää, ettei tällaisia vastineita kirjoitella rahasta, vaan vain hyvää hyvyyttään, joka ei voi olla rikos muuta kuin rahasysteemissä rahasta työtään tekeviä vastaan.
Julkinen valta siis itse asiassa aiheuttaa kansalaisten elinkustannusten nousun, joten kun julkinen valta vaatii esimerkiksi vuokrasaataviaan omilta kansalaisiltaan, niin tuo vaatimus perustuu vain julkisen vallan haltijoiden oman ylettömän elämän pönkittämiseksi. Tämä kohta on erittäin tärkeää oikeudelle, kun se tekee ratkaisujaan rahavaatimuksissa.
Kati Sinenmaa siis vaatii, että oikeudenistunnon tuomarit tulee valita köyhien keskuudesta, koska jos rikkaiden joukkoon kuuluvat tuomarit tuomitsevat absoluuttisen köyhän Kati Sinenmaan rikkaan kaupungin rikkaan asianajajan lausunnon perusteella, niin silloin on selvää, ettei Kati Sinenmaa voi saada oikeamielisyyttä osakseen. Tuomarien ja lakimiesten kuuluminen rikkaiden joukkoon on tuomarien esteellisyyssäännön mukaan riittävä este oikeamielisille tuomareille asettumasta köyhien tuomareiksi. Semminkin, koska mikään laki ei pakota tuomareita kuulumaan rikkaiden joukkoon.
Kati Sinenmaa on varmasti köyhä, kun sitä asiaa katsotaan raharikkaiden puolelta, mutta Hän ei taatusti kuulu järjen köyhien joukkoon. Jos siis tuomarit näkevät Kati Sinenmaan köyhänä, niin se todistaa, että rikkaat katsovat asiaa rikkaiden näkökulmasta.
Tässä siis esitetään se asia, että lakimiehet perustelevat kovat palkkionsa kehäpäätelmällä: ensin lakimiehet vaativat ihmisiltä erittäin korkeita asianajopalkkiot, ja lakimiehet itse tekevät erittäin kalliit oppikirjansa jotta He sitten voivat esittää, että oikeustieteellinen koulutus maksaa. Lainopillisen koulutuksen korkea hinta on lakimiesten itsensä syy, joten se ei voi olla mikään perustelu sille, että lakimiehet eivät pysty pätevään työskentelyyn, jos He eivät saa työstään koulutustaan vastaavaa korvausta.
2.8 Helsingin kaupungin syyllisyys asumisen kalleuteen ilmeistä
Varmasti oikeudenkäyntikulut ovat täysin ja yksinomaan lakimiesten itsensä syy, sillä mikään laki ei vaadi lakimiehiä vaatimaan huippukalliita palkkioita asian ajamisesta tai edes oppikirjojen rustaamisesta. Täten vastaaja esittää, että Helsingin kaupungin asian ajajilleen maksama palkkio Kati Sinenmaan asiassa on perusteeton, koska se perustuu lakimiesten omiin kehäpäätelmiin koulutuksen ja elämän kalleudesta.
Helsingin kaupunki on siis itse syyllinen siihen, että sen pitää maksaa kovia vuokria omista asunnoistaan, koska Helsingin kaupungin päättäjät eivät ole itse ajatellet, että poliitikoiden ja muiden julkisen vallan haltijoiden huippupalkat ja palkkiot ovat Heidän itsensä aiheuttamia, jotta elämä olisi Heille itselleen mahdollisimman halpaa, jotta elämä olisi köyhille samalla kertaa mahdollisimman kallis. Helsingin kaupunki siis on perusteetta uskonut, että lakimiehet ovat palkkansa arvoisia, koska lakimiehet ovat itse syyllisiä koulutuksensa ja oikeuden kalleuteen.
Helsingin kaupungin vaatimukset siis perustuvat perusteettomille uskomuksille, joten tähänastinen asiakirjan selvitys huomioiden vastaaja vaatii oikeutta hylkäämään kaikki Helsingin kaupungin esittämät vaatimukset tahi syytteet Kati Sinenmaata kohtaan perusteettomina, koska Helsingin kaupunkia voidaan pitää täysin oikeutetusti syyllisenä asumisen ja elämisen kalleuteen, kun taasen Kati Sinenmaa ilmainen elämä ei ole voinut muuta kuin laskea kaikkien kansalaisten elinkustannuksia. Jätän kaikkien omaan harkintaan, kumpi on suurempi rikos ihmisyyttä ja ihmisarvoa kohtaan; elinkustannusten nostaminen, vaiko elinkustannusten laskeminen siten, ettei vaadi muita maksamaan oman itsensä toteuttamisesta.
Suomen julkiseen valtaan kuuluvan Helsingin kaupunginkaan ei olisi pitänyt ottaa todesta lakimiesten hihasta vetämiä hintoja lakimiesten ajan kalleudesta. Jos kuitenkin Helsingin kaupunki pitää kiinni siitä näkemyksestään, että julkisen vallan haltijoiden on kuuluttava rikkaisiin, jota He olisivat päteviä omassa asiassaan, niin silloin Helsingin kaupunki on siten luonut Kati Sinenmaalle oikeuden vaatia Helsingin kaupungilta täysimääräinen korvaus tästä työstä, jonka Hän tekee oman asiansa hyväksi. Mitä tämän kyseisen korvauksen määrään tulee, niin se on esitetty ja hyvin perusteltuna asiankirjassa toisinkin sanoin kuin mitä tässä kohtaan asiasta on sanottu.
2.9 Elämisen realiteetit ja asiakirjan ensimmäisen osan loppuun vienti
Yllä oleva olkoon tähänastinen vastaajan selvitys siitä, että julkinen valta voi ylipäätyään käydä vaatimuksineen omien kansalaisten kimppuun vain siksi, ettei julkisen vallan haltijat itse pysty elämään vaatimatonta elämää. Joku voi elää vaatimatonta elämää vain siten, ettei Hän itse aiheuta millään tavoin elinkustannusten nousua. Jos siis kuka tahansa vaatii itselleen palkkaa, palkkiota tai etuisuuksia, niin silloin se on kiistaton todistus siitä, että tuollainen elämä vaikuttaa jokaisen ihmisen elinkustannuksiin niitä nostavasti. Järjen pätevyyteen kuuluu sen ymmärtäminen, että jo pelkkä palkankorotuksien vaatiminen on osoitus siitä, ettei vaatija edes halua elää vaatimattomasti. Vaatimaton ihminen luottaa ihmisten omaan tuntoon, joten vaatimaton ihminen antaa ihmisten tehdä hyvää itselleen ilmaiseksi. Vain vaatimattomat ovat järkeviä.
Vaatimattomuus ei voi millään tavoin olla kenenkään etuja vastaan. Siksi puheet siitä, ettei ihmiskunta voi elää milloinkaan rauhassa ja eturistiriidattomasti kuulostavat löyhästi sanoen hieman köykäiseltä ja kevytmieliseltä ajattelulta vaatimattoman ihmisen korvassa. Vastaajan mielestä julkisen vallan haltijoiden on ennen muita pystyttävä omalla elämällään osoittamaan todeksi se, että ihmiset pystyvät elämään (risti)riidattomasti. Mutta julkinen valta kaikkinensa on silloin itse aiheuttamassa kaikenlaisia (risti)riitoja, kun sen haltijat haluavat väen väkisin elää rikkaina rikkaiden joukossa.
Tämä on niin kiistatonta, että ei ole väärin tai laittomasti sanottu, kun sanotaan, että jos joku muuta väittää, niin Hän ei ole yhteiskunnan asialla, vaan haluaa itselleen oikeudettomasti enemmän kuin on valmis antamaan kelle tahansa toiselle. Köyhät ovat ehdottomasti lähempänä elämän perusarvoja kuin yksikään rikas, joten rikkaiden on mahdotonta säätää lakeja oikein, koska rikkaat eivät itse koe, miltä tuntuu asunnottomuus, miltä tuntuu kylmyys, miltä tuntuu asbestipöly keuhkoissa tai miltä tuntuu tehdä työtä ilmaiseksi ja erittäin pätevästi!
3.1 Kati Sinenmaan intressit
Liitteistä selviää, ettei vastaajalla ole mitään sellaista intressiä, josta syystä Hän olisi jättänyt toimittamatta vuokrakuitteja kaupungin sosiaalitoimiston maksettavaksi. Liitteistäni selviää myös se, että vastaaja on elänyt säntillistä, asiallista ja järkevää elämää, jota Hän ei olisi voinut elää, jos vastaaja olisi ollut huolimaton vaikkapa vain näiden kyseisten vuokrakuittien suhteen. Esimerkiksi Liitteen 1 sivulla 7 todetaan muun muassa seuraavaa: Työkokeilussa asiakas kävi säännöllisesti sopimusten mukaan. (Liitteen 1 sivu seitsemän olkoon kokonaan erityisenä perusteluna sille, ettei asiakkaalla ole mitään intressejä pimittää Helsingin kaupungilta rahaa).
Edellä oleva on kirjoitettu vuonna 1996, joten yleiseen inhimilliseen elämänkokemukseen nähden on mitä ilmeisintä, ettei hyvää elämää elävä voi elää tulevaisuudessa vähemmän hyvää elämää. Kuten lainsäätäjien vannomiskirjassa --Pyhässä Raamatussa--todetaan, miten hyvät tulevat hyvemmiksi, ja pahat pahemmiksi. Pyhä Raamattu on siis myös tämän vastineen liitteenä, koska siinä on juuri sellaisia todistussanontoja, jotka osoittavat, ettei hyvästä puusta korjata huonoa hedelmää, eikä huono puu tuota hyvää hedelmää. Sanomattakin on selvää se, että koska tuomarit pitävät Raamattua pöydällään, niin silloin siihen saadaan viitata, sillä mikä se semmoinen kirja oikeusistuimessa olisikaan, jonka sisällöstä tuomarien ei tarvitse mitään välittää, tai johon vastaajat eivät saisi viitata.
Tähän kohtaan sopii siis kertoa se syy, miksi olen laittanut liitteiksi muitakin kuin vain vuokrakuitteja. Se on yksinkertaisesti siksi, että Teille muodostuisi minusta oikea kuva. Minun luonteeseeni ei nimittäin kuulu antaa itsestäni mitään sellaista kuvaa, jota minä en ole.
3.2 Helsingin kaupunginhallinnon osien ristiriitaisuus
Kun siis olen vuokrakuittien ja muiden liitteiden lisäksi laittanut liitteiksi Julkishallinnon tilaama Ortonin Työklinikan työselvitys ja Helsingin Kaupungin Sosiaaliviraston Yhteispalveluosaston antama työtodistuksen, niin se on vain siksi, että Te ette jäisi vain tämän kirjoittelun varaan kuvitellessanne, millaisen ihmisen päälle julkinen valta on tässä asiassa hyökännyt.
Kun siis olette lukeneet liitteestä 2. Helsingin kaupungin Kati Sinenmaalle kirjoittaman työtodistuksen, missä kaupunginhallinnon osa todistaa, miten tunnollinen ja vastuullinen Kati Sinenmaa, niin miten voidaan järjellä enää kuvitella, että sama kaupunki jossakin toisessa kohtaan syyttää Kati Sinenmaata huolimattomaksi?
Koska siis todisteet osoittavat kiistattomasti Helsingin Kaupungin eri osien toimivan toisiaan vastaan, niin katson jo yllä olevan perusteella, etteivät Helsingin kaupungin rahalliset vaatimukset ole oikeutettuja. Vastaaja on toki mittaamattoman arvokas, joten kuinka on käsitettävissä se, että Helsingin kaupunki haluaa mitata Kati Sinenmaata näin mitättömillä summilla, joiden syntymistä Helsingin kaupungin hyväpalkkaiset lakimiehet eivät ole edes itse tutkineet, vaan ehkäpä vain huomanneet tietokoneajona, että tulosvastuullisuudessa on pieniä aukkoja, joita kaupunki ei pysty ottamaan omille niskoilleen, vaan joiden paikkaaminen pitää suorittaa käymällä kallispalkkaista sotaa hallinnon muita osia vastaan, jotta hallinnon kaikki osat olisivat rahapalkkansa arvoisia.
Jos vain kaupungin lakimiehet olisivat esittäneet Kati Sinenmaalle jotakin ilmaisuvapaata toimintaa, niin sekin olisi ollut kokonaisuuden kannalta parempi kuin tämä julkisten varojen yletön tuhlaaminen, jotta julkisella hallinnolla olisi työtä sellaisille, jotka eivät häpeä pyytää lisää palkkaa siksi, että muutoin He eivät voi tehdä työtään pätevästi.
Vaadin siis oikeutta ottamaan huomioon sen, että kaupunki syyttää Kati Sinenmaa siksi, koska Helsingin Kaupunki ei pystynyt siirtämään itse tekemänsä lain mukaisesti omia rahojaan omasta taskustaan toiseen taskuunsa.
Kun Kati Sinenmaa sai postissa vuokrakuitit, niin Hän vei ne sosiaalitoimistoon aina ja asiallisesti. Siellä oli siihen asiaani hoitavana sosiaalivirkailijana Seppo Juutilainen. Yksikään kuitti ei jäänyt Kati Sinenmaalle, vaan Hän vei aina parin kolmen kuukauden välein seuraavan jakson vuokrakuitit sosiaalitoimiston maksettavaksi.
Liitteestä 5 selviää, että sosiaalitoimisto ei jättänyt edes omavastuuosuuksia Kati Sinenmaan maksettavaksi, vaan sosiaalitoimiston piti vastaajan oman käsityksen mukaan maksaa nekin suoraan kaupungin toisesta kassasta saman kaupungin siihen kassaan, mihin oli jo tuloutettu saman vuokran KELAn asumistuki
Samasta liitteestä selviää myös, miten kaupungin piti maksaa myös kaupungin antama asumistuki suoraan omaan taskuunsa, eikä vastaaja koskaan saanut penniäkään rahaa siksi, että Hänen olisi pitänyt itse maksaa pankin kautta vuokria kaupungin tileille.
3.4 Vilunkia toimeentulotuella, Liite 7
Liitteestä 5 selviää, että Helsingin kaupunki on myöntänyt Kati Sinenmaalle toimeentuloa täsmälleen asunnon vuokran verran. Ja sitten Helsingin kaupunki on perinyt itselleen tuon samaisen summan niin ettei siitä ole tuloutettu Kati Sinenmaalle penniäkään. Huomautan oikeutta tästä, koska samaan aikaan Helsingin kaupunki on saanut KELAlta Kati Sinenmaalle myönnettyä asumistukea noin 1100 markkaa kuukaudessa vuoden 2001 kesäkuun loppuun asti. Sillä nyt nähdään selvästi, että Helsingin kaupungin toimeentulomenot vain näyttävät suurilta, koska Helsingin kaupunki on kirjannut omaan kirjanpitoonsa maksettuna toimeentulotukena sellaista, jonka Helsingin kaupunki on saanut suoraan Valtion hallinnoimalta KELAlta!
Vastaajana katson tämän olevan erityisen raskauttava asianhaara kantajaa vastaan, koska nyt on näytetty toteen, että julkista valtaa käyttävä Helsingin kaupunki on asettanut tulosvastuullisuuden numeroineen ihmisarvon yläpuolelle. Syytän siis Helsingin kaupunkia oikeutetusti siitä, ettei se näe omien asukkaidensa ihmisarvoa, vaikka Suomen perustuslaki ei anna tässä kohtaan mitään erityisvapautta edes Helsingin kaupungin virkamiehille arvosokeudesta, joten vastineessa esitetyt korvausvaatimukset vastaajan tunteista katsotaan tämänkin vastineen kohdalta erittäin perustelluiksi.
3.5 Helsingin kaupunki ei näe ihmisen arvoa, Liite 11
Liitteestä 11 nähdään, että Helsingin kaupunki on sokea ihmisen arvolle. Perusteluni ovat seuraavat:
Helsingin sosiaalipuolelta sanottiin, että asiakas Kati Sinenmaa, joka tässä on vastaajana, saa tuoda kaikki laskunsa sosiaalitoimistoon maksuun. Kun sitten asiakas Kati Sinenmaa toimi näin niin kuin oli sovittu, niin miten monta kertaa Hän saikaan Sosiaalitoimistolle viemänsä laskun takaisin Poste Restantesta. Kuten liitteestä 11 käy selvästi ilmi, niin lasku on erääntynyt, vaikka se oli aiemmin viety kuuliaisesti Fattaan sosiaalitoimiston maksettavaksi.
Niinpä asiakas, eli vastaaja meni vuoden 2003 kesäkuun 30 päivänä pyytämään rahaa laskua varten, joka Hänelle myönnettiinkin. Liitteistä 11 ja 11a selviää, että Helsingin sosiaalitoimistosta myönnettiin hammaslääkärilaskua varten 300 euroa, josta suoritettiin heti seuraavana päivänä pankkiin hammaslääkärilaskuna 265,3 euroa ja pankkimaksuna 4 euroa. Vastaajalle jäi täten käteen vajaat 31 euroa, jolla Hänen olisi virallisesti pitänyt elää heinäkuu 2003 --sillä liitteestä selviää, että tuki annettiin ajalle 30.6. 2003--29.7. 2003.
Se ei ole mikään puolustus julkiselle vallalle, ettei vastaaja pyytänyt muuta kuin hammaslääkärimaksun verran rahaa. Sillä valtiovalta on itse luonut lain, että julkisen vallan haltijoiden on ehdoitta nähtävä ihmisen arvo sellaisenaan, ja on täysin kohtuuton ja epäinhimillinen vaatimus, että vastaajan olisi pitänyt kerjätä tai jopa rukoilla julkista valtaa, jotta olisi saanut osakseen perustuslaillista oikeuttaan! Julkisen vallan on ehdoitta nähtävä itse jokaisen ihmisen todellinen arvo, sillä laki ei anna tässä kohtaan mitään tulkinnan varaa yhdellekään julkisen vallan haltijalle.
Vastaaja Kati Sinenmaa on oikeutettu toimimaan ihmisarvoisesti, joten koska se ei ole ihmisarvolle sopivaa eikä millään tavoin suotavaa kerjätä tahi rukoilla muilta ihmisiltä apua perustoimeentuloon, niin katson täten toteen näytetyksi, että Suomen julkinen valta ei arvosta tippaakaan ihmisen todellista arvoa. Vastaaja jättää täst'edeskin rukoilematta apua ihmisiltä, olkoot He miten korkeassa asemassa tahansa, koska inhimillinen Kati Sinenmaa luottaa siihen, että jokainen ihminen toimii kaikessa oman tunnon mukaan. Vastaaja nimittäin katsoo, että Hän ei voisi olla ihmisarvoinen, jos Hän rukoilisi tahi kerjäisi apua perustoimeentuloonsa kaltaisiltaan olennoilta.
Liitteestä 11 käy selvästi ilmi myös se, että Helsingin kaupunki tiesi vastaajan olevan täysin varaton. Pidettäköön myös tätä asiaa raskauttavana asiana julkista valtaa vastaan. Jos oikeus lukee lakia, että ihmisen on rukoiltava julkista valtaa ennen kuin julkinen valta voi nähdä ihmisen todellisen arvon, niin pidettäköön tätä lopullisena todisteena julkisen vallan epäinhimillisyydestä.
3.6 Vuoden 2001 todisteiden puuttumisesta ja ihmisarvon loukkauksesta
Vastaaja huomauttaa, että kun Hän soitti Fattaan sosiaalivirkailijalle, niin usein vastaajaa pyydettiin ainoastaan jättämään vuokakuitit toisen kerroksen vahtimestarille, josta sosiaalivirkailija hakisi ne. Koska minä vastaaja, eli Kati Sinenmaa ei vuoden 2001 puolella halunnut rukoilla toimeentuloa itselleen, niin silloin sosiaalivirkailijan ei tarvinnut pyytää minua henkilökohtaisesti paikalle, vaan Hän lupasi laittaa ne maksuun, kunhan vaan tuon ne sinne sopimuksen mukaan.
Koska liitteiden mukaan Kati Sinenmaa ei ole sopimusrikkoja tyyppiä (esim. liitteet 1 ja 2), niin silloin voidaan katsoa, ettei vastaaja muuttunut sellaiseksi vuoden 2000 jälkeenkään, koska liite 11 todistaa, että vastaaja käyttäytyi vuonna 2003 siinäkin sopimuksen mukaan.
Liite 5 taasen todistaa, että vastaaja on elänyt syksyyn 2000 niillä säästöillään, joita Hän sai aikaan olleessaan työssä Helsingin tekstiilityökeskuksessa, mistä sai noin 2000 markan huippupalkkaa kuukaudessa, joka sinänsä laskettakoon julkisen vallan sokeudeksi ihmisarvoa kohtaan.
Kun siis vastaaja vei viimeisiä vuokrakuitteja Fattaan maksettaviksi, niin Hän jätti ne sopimuksen mukaan toisen kerroksen vahtimestarille. Ja on huomattava, että siihen aikaan sosiaaliviraston virastotalo oli remontissa, ja kyseinen osa talosta suljettiin kokonaan sinä kesänä vuodeksi. Kaikkien näiden seikkojen nojalla vastaaja Kati Sinenmaa katsoo, ettei Hän ole vastuussa siitä, mitä vastaajan toimittamille kuiteille on julkisen vallan sisällä tapahtunut.
Huomattakoon siis tässä ne seikat, että julkinen valta ei ole kohdellut Katin Sinenmaata ihmisarvoisesti, ja että julkinen valta todistettavasti on laittanut Kati Sinenmaan kaksinkertaiseksi kulukseen, vaikka julkinen valta perustuslaissa sanoo, että ihmisarvo ei voi olla minkäänlainen kuluerä julkiselle vallalle.. Koska siis tämä vastine liitteineen todistaa, että julkinen valta pitää vastaaja Kati Sinenmaata ainoastaan kulueränä, niin katson kantajan vaatimuksien jo sinänsä loukkaavan Kati Sinenmaan ihmisarvoa ja Hänen oikeutettuja tunteitaan.
Kyseisten liitteiden olemassaolo todistaa jo sinällään Kati Sinenmaan intressien olevan äärettömän paljon korkeammalla kuin vuokrakuittien maksattamatta jättäminen. Vuokrakuittien maksattaminen hoituu ilman mitään rasitteita juuri siitä syystä, miksi nämä kyseiset liitteet ovat ylipäätään olemassa. Sillä pyydän oikeuden huomiota sille asialle, ettei välinpitämätön ja epäasiallinen ihminen voisi millään saada sellaista todistusta itsestään, joka näiden liitteiden sisällöstä huokuu lukijalle.
4.1 Miten vuokrien maksaminen sovittiin
Tämä kyseinen vuokra-asia siis juontaa juurensa siihen, kun vastaaja sai Helsingin Kaupungin ErityisSosiaaliTOimiston (ESTOn) kautta asunnon Helsinginkatu 11:sta. Vastaaja, Kati Sinenmaa meni marraskuussa 1999 kertomaan omia asioitaan Helsingin Kaupungin päiväkeskukseen Sörnäisiin, Pääskylänrinne viitoseen. Muistamansa mukaan Hän ei mennyt sinne ajatellen pyytävänsä asuntoa, mutta kun Hän lähti sieltä, niin Hän meni sosiaalivirkailija Kirsti Jussilan (kirsti.jussila@hel.fi) kanssa kävellen sieltä suoraan Helsingin kaupungin virastotalolle, Toiselle linjalle.
Lähtiessään Helsingin Kaupungin virastotalolta vastaajalla oli Helsinginkatu 11 C:n asunnon avaimet taskussa, ja lupaus siitä, että Hän saa viedä huoneistoon postitetut vuokrakuitit sosiaaliviraston maksettaviksi.
Koska vastaaja ei halunnut vastiikkeetta elää kaupungin vuokralaisena, niin Hän meni hetimmiten pyytämään työtä Työpajankadun toimistolta (Asiasta tietää siellä esimerkiksi Harri Tammes (harri.tammes@hel.fi)), joka kuuluu myös osana Helsingin kaupungin hallintoon. Ja sitä kautta vastaaja sai työpaikan Helsingin kaupungin ompelimosta kankaiden laakaajana, joka oli muuten vastaajan ensimmäinen kokemus teollisuustyöstä. (työtodistus, liite 2). Kyseiseen työpaikkaan kuului viitisen sataa markkaa viikossa palkkaa.
Jos valtiossa on pakosta oltava kahtiajako rikkaisiin ja köyhiin, niin silloin köyhillekin tulee kuulua köyhien oikeus, ja silloin köyhien tulee saada köyhien hallitus, ja köyhien eduskunta ja köyhien poliisi, joka pamputtaisi rikkaita...
Kun siis Kati Sinenmaa sai asunnon ja työpaikan aivan yllättäen, niin sen jälkeen Hän sai odottaa muistamansa mukaan parisen kuukautta, ennen kuin posti toi ensimmäiset vuokrakuitit. Kyseinen sosiaalivirkailija voi ehkäpä muistinsa mukaan todistaa, että siihen aikaan kiinteistöpalvelukeskuksen tietokoneet olivat jotenkin epäkunnossa, joten He eivät saaneet tulostettua vuokrakuitteja minulle postitettavaksi.
Sosiaalivirkailijat siis sanoivat, että sosiaalitoimisto huolehtii vuokranmaksusta, kunhan minä vaan toimitan kyseiset kuitit sosiaalivirkailijoille. Ja kuten Helsingin kaupungin käräjäoikeudelle toimittamasta vaatimuksesta selviää, niin siinä ei puhuta maksamattomista vuokrista, vaan vain vuokranlisistä, joten on selvää, että vastaaja on toimittanut vuokrakuitit Helsingin kaupungin maksettavaksi.
Katson siis tälläkin perusteella yllä olevaan viitaten, että vastaaja Kati Sinenmaa on heti vapautettava kaikista Helsingin kaupungin vaatimuksista, ja oikeudenpöytäkirjoihin on kirjattava vain tämä vastine kaikkine liitteineen, jotta Suomen kansalaisen köyhä elämä rikkaassa Helsingissä tulisi arkistoitua tulevien sukupolvien hämmästeltäväksi.
5.1 Riita-asian perusteltu vihamielisyys
Katson, ettei tämä Helsingin kaupungin vireille panema asia voi olla riita-asia, koska vastaaja sai tiedon tästä vasta hakiessaan suuren ihmettelyn vallassa käräjäoikeudelta kantajan haasteen. Jotakin asiaa voidaan järjen mukaan kutsua riidaksi vain, jos osapuolia on kaksi. Mutta milloinkaan tätä haastetta aiemmin vastaaja ei tiennyt olevansa riidassa kaupungin kanssa, joten katson toteen näytetyksi, ettei kyseessä voi olla riita-asia, vaan kaupungin vihamielisyys.
Koska Kati Sinenmaata ei edes huvita riidellä kenenkään kanssa, vaikka Helsingin kaupunki esittäisikin Hänelle riitaisuutta, niin näistä kahdesta syystä johtuen esitän, että Helsingin kaupunki on ryhtynyt oman asukkaansa vihamieheksi. Oikeuden toteutumisen tähden Kati Sinenmaan näkemys Helsingin kaupungin--julkisen vallan vihollisuudesta vastaajaa kohtaan on otettava sinänsä huomioon. Ystävät eivät riitele.
Henkilökohtaisen yhteydenoton puuttuminen todistaa, ettei Helsingin kaupunki asianajajineen pitänyt Kati Sinenmaata niin tärkeänä henkilönä, että Helsingin kaupungin lakimiehet olisivat soittaneet edes paria puhelua sosiaalivirastoon, kysyäkseen, mistä Kati Sinenmaan tavoittaa, jotta He olisivat saaneet minuun henkilökohtaisen kontaktin, ja siten Helsingin kaupunki olisi välttynyt tällaiselta tuhlaavalta ja erittäin loukkaavalta julkisen vallan käytöltä.
5.1b Rikas Helsingin kaupunki tiesi vastaajan varattomuuden
Koska on täysin tiedossa se, että Helsingin kaupungilla on tieto Kati Sinenmaan täydellisestä varattomuudesta Kati Sinenmaan olinpaikan lisäksi, niin silloin vastaaja katsoo tulleen toteennäytetyksi, että Helsingin kaupunki kohtelee omaa asukastaan erittäin vihamielisesti vaatimalla Kati Sinenmaalta oikeusteitse jopa tuhansiin nousevia euromääräisiä summia. Kati Sinenmaa ei voi tulla tästä mihinkään muuhun johtopäätökseen, mutta jos oikeus katsoo, että Helsingin kaupunki vain kaikessa ystävällisyydessään yrittää kaikin tavoin saada Kati Sinenmaa tuottamaan rahaa kaupungin kassaan, niin on merkittävää oikeuden toteutumisen kannalta se, ettei perustuslaissa puhutaan yhtään mitään ihmisarvon olevan rahallista arvoa.
Julkiselle vallalle ei ole annettu mitään mahdollisuuksia määritellä, mikä on ihmisarvo, vaan jokainen Suomen kansalainen on perustuslain mukaan ehdottoman oikeutettu perustoimeentuloon huolimatta siitä, että julkisen vallan haltijoiden oma tulokehitys ei vastaisikaan julkisen vallan haltijoiden omia haaveita rikkaan elämästä. Pyydän oikeuden huomiota sille tosiasialle, että vastaaja tekee esimerkiksi tämänkin vastineen kirjoittamisessa täsmälleen samanlaista työtä, mistä lakimiehet saavat palkkaa, joten se on ainoastaan Helsingin kaupungin oma vika, jos se ei maksa huippupalkkaa Kati Sinenmaalle tämän vastineen kirjoittamisesta. Helsingin kaupunki ei siis voi perustella Kati Sinenmaan rahallista arvottomuutta kaupungin hallinnolle, koska Kati Sinenmaa on julkiselle vallalla täysin arvoton vain siksi, ettei Helsingin kaupunki näe Kati Sinenmaan toiminnassa mitään sellaisia arvoja, joista kuuluisi maksaa huippupalkkaa.
5.2 Kaikki tunteet oikeutettuja oikeussalissa
Koska Kati Sinenmaa on itse valinnut asettumisen köyhien puolelle, niin Hän saa tietysti syyttää vain itseään, kun julkinen valta kohtelee Häntä kuin vihollistaan. Mutta juuri siksi Kati Sinenmaa valitsi köyhyyden, jotta Hän voisi tuntea sen, miltä köyhistä tuntuu, kun julkinen valta kohtelee Heitä erittäin epäinhimillisesti, johon ei kuulu tippaakaan köyhien arvostaminen ihmisinä sinänsä, vaan julkinen valta haluaa pompottaa köyhiä vain siksi, että julkisen vallan haltijat voisivat kuvitella, että He kuuluvat sentään rikkaisiin.
Vapaaehtoinen köyhyys ei estä minua loukkaantumasta, kun minua loukataan. Eikä mikään laki voi kieltää minua tuomasta esille omia tunteitani. Juuri siksi minä tunnen olevani erittäin terve myös järjeltäni, koska minä en torju tunteitani, enkä patoa niitä sisimpääni, vaan kuten nyt kantaja ja oikeus itse näkevät, niin minä annan tunteideni virrata, jotta pysyisin psyykkisesti terveenä, eivätkä tunteeni patoutuisi minuun somaattisia vaivoja aiheuttaen. Jos nimittäin oikeus kieltää ne ns. negatiiviset tunteet oikeussalista, niin silloin oikeus on syyllistynyt ihmisen psykofyysisen kokonaisuuden rikkomiseen. Oikeus ei ole tapahtunut, jos oikeus vaatii ihmisiä torjumaan tunteensa.
Suomen julkinen valta psykologiana sanoo, ettei edes oikeusali voi olla tunteettomuustyhjiössä. Valtapsykologian mukaan inhimillisessä olemassaolossa ei ole tunteiden tyhjiöitä, ja jos joku kuvittelee, että neutraalius on tunteettomuutta, niin vastaaja vaatii silloin sanojaa tuntemaan, miten Hän voi tuntea olevansa neutraali. Myös neutraalius on tunne, koska muutoin kukaan ei voisi tuntea olevansa neutraalina neutraalinen.
Julkisen vallan ei pidä edes pyytää julkisen vallan ylläpitämiltä asiantuntijaorganisaatioilta erikseen lausuntoja, vaan julkisen vallan haltijoiden on tiedettävä julkisen vallan kammioiden koko sisältö. Jos siis tuomiovalta ei ota huomioon esimerkiksi valtapsykologian ihmiskäsitystä ja ihmisen herkkyyttä psykofyysiseen reagointiin, niin silloin oikeuslaitos on tuominnut psykologianlaitoksenkin ainoastaan valtion hallinnon suojatyöpaikaksi.
Jos siis oikeuslaitos ei tunne psykologian ja filosofian ihmiskäsitystä, ja koska silloin tuomiovalta on tuominnut nuo valtion laitokset vain rahavallan suojatyöpaikoiksi, niin silloin johdonmukaisuuden tähden myös oikeuslaitos on vain valtiovallan suojatyöpaikka.
Sillä jos valtio ei tarjoaisi filosofistyyppisille ihmisille hyväpalkkaista suojatyötä, niin silloin valtiovaltaan kohdistuisi tämän vastineen tyyppisiä perusteltuja kannanottoja. Valtiovalta siis on suojannut itsensä filosofien ajatuksilta sillä, että valtio maksaa filosofeille sellaisten ajatuksien ajattelemisesta, jotta valtio voi toisaalla tarjota joillekin muille arkistointityötä; Valtiovalta ei ole luonut informaatiotietä filosofian laitoksilta valtioneuvostoon, koska valtioneuvosto katsoo, ettei sen tarvitse millään tavoin ottaa valtion filosofien ajatuksia päätöksen teossa huomioon
Jos siis oikeus huomaa, että tässä vastaaja ei esiinny sovinnaisen neutraalisti, niin pyydän oikeuden tuomareita pitämään tätäkin asiaa vastaajan viattomuuteni kaikkiin Häntä vastaan esitettyihin kanteisiin. Kati Sinenmaa siis vaatii, että vastineesta mahdollisesti huokuva muu kuin neutraaliuden tunne on kiistaton osoitus siitä, että Kati Sinenmaa toimii oman ihmisarvonsa ja inhimillisen reagoinnin mukaan, joten mikään oikeamielinen laki ei voi tuomita ihmistä siitä, että Hän toimii tunteidensa mukaan, joka täten osoitettuna on sama asian kuin ihmisarvolle täysin sopiva järjellinen toiminta, jota laki suosittelee kaikille, ja jota julkisen vallan haltijoiden on perustuslain mukaan ehdoitta edistettävä.
5.2b Tunteiden kunnioittaminen ja ihmisarvo
Oikeuden ei tule millään tavoin osoittaa epäkunnioitusta ihmisarvolle. Kun oikeus kunnioittaa ihmisarvoa, niin silloin oikeus kunnioittaa myös ihmisen järkeä ja kaikkia tunteita. Ihmisarvoon kuuluu oma, laeista riippumaton järki. Laille järki on absoluuttinen välttämättömyys, mutta järki ei tarvitse lakia toimiakseen järkenä. Ihmisarvo ei voi myöskään esiintyä tunteettomana, tai olla olemassa pelkästään sellaisilla tunteilla, jotka miellyttävät oikeuden tuomareita. Kun siis oikeuden tuomarit kunnioittavat ihmisen tunteita, silloin tuomarien on mahdotonta tuntea, että jonkun tunteet olisivat loukanneet oikeutta.
Jos oikeuden jäsenet syyttäisivät jonkun tunteita oikeuden loukkaamisesta, niin tuo olisi yksikäsitteiden todistus siitä, etteivät oikeuden jäsenet kunnioita ihmisarvoa, kokonaista ihmistä.
5.3 Vastaajan perusteltu olettamus kaupungin tärkeämmyydestä
Yllä oleviin viitaten vastaaja siis toteaa tässä neutraalisti, että kaupunki asian ajajineen tuntee itsensä palkkansa tähden tärkeämmäksi, koska tämän mukaan vastaaja ei ole kaupungille ja sen asian ajajille edes puhelin soiton arvoinen, jotta Helsingin kaupunki olisi välttynyt tällaiselta rahan tuhlaukselta. Rikkaat siis tuhlaavat rahaa köyhien kanssa riitelyyn, jotta He voisivat tuntea olevansa tärkeitä. Sillä julkisen hallinnon ikimuistoisen perinteen mukaan ihminen on sitä tärkeämpi mitä enemmän julkinen valta maksaa Hänelle palkkaa. Tästä siis nähdään, että Helsingin kaupunki teki aivan oikein, kun se ei pidä köyhää Kati Sinenmaata tärkeänä henkilö.
Huomautan vielä, että julkinen valta saa aina itse valita, milloin se toimii tunteettomasti, tai milloin sen tunteita on loukattu. Köyhillä ihmisillä ei ole nokan koputtamista siihen asiaan, milloin julkinen valta toimii neutraalisti, tahi milloin se on valinnut persoonien yksinoikeuteen kuuluvan loukkaantumismallin. Järkevänä ihmisenä vastaaja ei voi kuitenkaan pitää julkista valtaa persoonallisuutena, joten kukaan ei voi suuttua tästä vastineesta, joka on kirjoitettu äärettömän johdonmukaisesti, ja joka siten sinänsä jo todistaa, että julkinen valta on syyttä suotta käynyt riitelemään sellaisen kanssa, jota ei huvita minkäänlainen riitely.
5.4 Rikkaiden oikeassa oleminen perustuu rahaan
Julkiselle vallalla ei tietääkseni ole annettu mitään oikeutta kohdella omia osiaan (kansalaisiaan) vihamiehinään, eikä julkisen vallan arvokkuudelle sovi myöskään minkäänlainen riitely omien osiensa kanssa. Huomautan oikeutta siitä, että mitä mahdollisuuksia köyhällä onkaan sellaista tahoa vastaan, joka pitää itseään kaikissa kohdin rikkaana.
Todistettavasti julkisen vallan haltijat ovat lukemattomia kertoja sanoneet, että He ovat päteviä, koska He saavat julkiselta vallalta niin ja niin korkeaa taulukkopalkkaa. Ja julkisen vallan ikimuistoisena perinteenä on pitää vallan käskynhaltijaa sitä pätevämpänä mitä enemmän julkinen valta maksaa Hänelle palkkaa. Eli julkisen vallan haltijat itse ensin päättävät, että julkisen vallan haltijoiden pitää kuulua rikkaisiin, ja jotta tuo ennakko-oletus olisi sitten totta, niin julkisen vallan haltijat käyttävät julkista valtaa toteuttaakseen omat, perustuslaittomat vaatimuksensa. Huomattakoon tästä, että kansa on jaettu kahtia julkisen vallan haltijoiden toimesta silloin, kun julkinen valta katsotaan kuuluvaksi rikkaiden puolelle. Perustuslaissa ei puhuta mitään kansan kahtia jaosta, eikä missään perustuslaissa sanota niinkään, että oikeudenpalvelijoiden tulee kuulua rikkaisiin.
Pätevyyden minimipalkkaa nauttivat asianajajat ovat hyökänneet Kati Sinenmaan kimppuun Kati Sinenmaan siitä mitään tietämättä, ja jos oikeus ei kohtele tätä riita-asiaa köyhän oikeutena, niin tietysti silloin on täysin selvää, että rikas julkinen valta ei lopeta koskaan esittämästä vaatimuksiaan köyhille. Tässä on vain pyritty osoittamaan, että kyllä ne köyhätkin osaavat ajatella täysin loogisesti, vaikka eivät saisi minkäänlaista palkkaa.
Jos loogisesta ajattelusta pitää maksaa huippupalkkaa päättäjille, niin silloin tuo sama logiikka sanoo, että jokaiselle ihmiselle kuuluu maksaa huippupalkkaa loogisesta ajattelusta huolimatta Heidän yhteiskunnallisesta statuksesta. Kyllä se köyhänkin status nousee kummasti, kun vain Hänen loogista ajatteluaan kohdellaan loogisen tasavertaisesta kenen tahansa muun loogisen ajattelijan rinnalla.
5.5 Lainsäätäjien pakko ja lakien pätevyysehto
Koska siis tämä vastine todistaa köyhien ajattelukyvyn olevan vähintään yhtä hyvää ja korkeata kuin korkeapalkkaisten lainsäätäjien, niin tästä syystä johtuen tuomiovallalle on näytetty toteen, ettei kenenkään pätevyys ole alisteista rahalle, vaan kuka tahansa pystyy pätemään omassa asiassaan täysin ilman rahaa. Mutta koska lainsäätäjät ovat julkisesti julistaneet, että He tarvitsevat maksimaalista minimipalkkaa, jotta He voisivat olla päteviä, niin vaadin tuomioistuinta ottamaan tässä asiassa huomioon lainsäätäjien oman todistuksen, että lainsäätäjät eivät ole voineet säätää lakeja oikein jos He eivät saa olla rikkaiden joukossa. Sillä tuomareilla on luettavanaan vain rikkaiden lainsäätäjien rustaamia lakeja. Rikkaiden joukosta tuskin voidaan missään tapauksessa julistaa oikeudenmukaisuutta köyhille.
Lainsäätäjät ovat siis itse asettaneet lakien pätevyyden ehdoksi sen, että lainsäätäjien pitää pakosta kuulua rikkaisiin. Koska lainsäätäjien oman todistuksen mukaan lainsäätäjät eivät pysty säätämään pätevästi lakeja, jos Heille ei makseta siitä niin paljoa, että se riittää pitämään lainsäätäjät poissa köyhien joukosta.
Oikeuden tulee siis kirjata ylös se, että lainsäätäjät ovat asettaneet lakien pätevyyden ehdoksi sen, että lakeja saavat säätää vain rikkaat. Koska siis lakeja voivat säätää vain rikkaat, niin silloin pyydän oikeuden jäseniä huomioimaan sen, että nyt Te olette tuomitsemassa köyhää rikkaiden säätämien lakien mukaan, jotta rikkaiden ikimuistoiset edut pysyisivät edelleen voimassa, eli kansa jaettuna rikkaisiin ja köyhiin.
Vastaaja siis vaatii oikeutta huomioimaan esimerkiksi Suomen lakia säätävän eduskunnan puhemiehen lausunnon, missä Hän totesi julkisesti, että lainsäätäjille pitää maksaa paljon, jotta lainsäätäjät olisivat päteviä säätämään lakeja.
Olisihan se täysin ennenkuulumatonta järjen käyttöä, jos köyhät tuomittaisiin laeilla, joita vain rikkaat osaavat rustata. Koska siis rikkailla ei ole köyhän kokemusta, niin He eivät tietystikään voi uskoa, että köyhätkin pystyvät käyttämään loogisesti omaa järkeään. Ja rikkailla ei tietystikään ole köyhän kokemusta, koska He ovat julkista valtaa käyttäen ulkoistaneet oman sisäisen köyhyytensä yhteiskunnan syrjäyttämiin ihmisiin.
Ja tämän kaiken rikkaat ovat julkisesti myös todistaneet ja tulevat näin myös sen vast'edeskin todistamaan, koska muutoin rikkaat eivät voisi perustella itselleen, miksi ihmiselle pitää maksaa maltaita siitä hyvästä, että Hän toimii kutsumusammatissaan.
5.6 Laillisesti kahtia jaettu kansakunta
Tässä vastaaja vetoaa yleisesti tiedossa oleviin tosiasioihin ja julkisen vallan haltijoiden omiin todistuksiin, että valtiovallan käskynhaltijoille tulee maksaa reilusti palkkaa ja Heidän tulee saada nauttia kaikista etuisuuksista, jotta He olisivat päteviä julkisen vallan toimijoita. Vastaaja pyytää täten oikeutta kiinnittämään erityistä huomiota vastineen tähän osaan, koska nyt on kiistattomasti näytetty toteen, että julkisen vallan haltijat ovat itse jakaneet kansakunnan kahtia köyhiin ja rikkaisiin silloin, kun He julkisesti ilmoittavat olevansa kansakunnan rikkaiden puolella.
Koska siis julkisen vallan käskynhaltijoiden lausunnot ovat julkisen vallan käyttämistä, niin silloin julkinen valta on itse jakanut kansakunnan rikkaisiin ja köyhiin, kun julkisen vallan haltijat katsovat itse kuuluvansa rikkaiden puolelle. Sillä olisihan se mahdoton ajatus, että julkisella vallalla on köyhyyden- ja asunnottomuuden poisto-ohjelmia, jos nuo ohjelmat olisi suunnattu päättäjien elämänlaadun parantamiseksi. Valtiovallan päättäjät eivät voisi puhua köyhistä objekteina, jos päättäjät itse kuuluisivat köyhiin. Julkisen vallan haltijoiden mukaan siis kansakunnassa on kaksi eri ihmisryhmää --köyhät ja rikkaat-- ja julkinen valta kuuluu julkisen vallan antaman julkisen itseistodistuksen mukaan kokonaisuudessaan kansakunnan rikkaalle puolelle.
Mitenkään muutoin ei olisi selitettävissä sellainen kummallisuus, että julkinen valta rustailee köyhyydenpoisto-ohjelmia samaan aikaan, kun se itse yrittää pitää kansankunnan jaettuna köyhiin ja rikkaisiin, jotta kansakunnan päättäjien elämä olisi ylellisempää ja kuluttavampaa kuin muiden elämä.
Vastaaja katsoo siis toteennäytetyksi, että koska julkinen valta kaikkinensa kuuluu rikkaiden puolelle, niin silloin rikkaalla vallalla ei ole mitään mahdollisuutta käsitellä rikkaan vallan Kati Sinenmaata kohtaan esittämiä vaatimuksia oikeudenmukaisesti, joten jotta tapahtuisi oikeus ja kohtuus, niin vastaaja vaatii tämänkin vastineen kohdan perusteella rikkaiden tuomiovaltaa hylkäämään ehdoitta kaikki Helsingin kaupungin vaatimukset Kati Sinenmaata kohtaan, ja sen sijaan Kati Sinenmaa esittää, että Helsingin kaupungin tulee korvata täysimääräisesti Kati Sinenmaalle tästä käräjöinnistä aiheutetut henkiset ja psykofyysiset tunteet ja niiden ajanmenetykset, sekä julkiselta vallalta piiloon jääneet kärsimykset, koska julkinen valta ei toimi sillä persoonallisuuden ilmentymisen tasolla, jolla vain kuka tahansa olento voi todistaa olevansa ja elävänsä järjellisenä olentona.
Kati Sinenmaa vertaa tätä rikkaiden julkisen vallan esiintymistä Kati Sinenmaata kohtaan ikään kuin norsu kävisi tahallaan muurahaisen päälle. Tästä vertauksesta kukin voi itse päätellä, miltä se tuntuu jäädä norsun tallottavaksi, ja siten jokainen voi itse mielessään laskea oman hintansa, jonka esittää julkisen vallan alle jäämisestä.
Lakimiesten yleiseen kokemukseen nojautuen esitän siis, että koska tällaisen vastineen kirjoittaminen olisi vaatinut lakimiehiä vaatimaan tuhansien eurojen palkkiota itselleen, niin jotta Suomen kansalaiset olisivat perustuslain mukaisesti tasavertaisessa asemassa, niin Helsingin kaupungin tulee korvata Kati Sinenmaalle tämän vastineen laadinta yleisesti tiedossa olevan huippulakimiestaksan eli kahdensadan euron tuntitaksan mukaan
Jos joku huippuasianajaja pystyy tekemään tällaisen laajan ja erittäin seikkaperäisen vastineen halvemmalla, niin tehköönsä niin, jotta yleinen oikeus olisi ihmisille mahdollisimman halpaa. Kati Sinenmaalla on kuitenkin täydellinen oikeus vaatia asiansa esittämisestä kunnon korvausta, joka täten merkittäköön pöytäkirjoihin, jottei syntyisi käsitystä, että vain lakikoulutuksen saaneilla on oikeus saada palkkio sellaisesta työstä, jota köyhät saattaisivat tehdä pätevämmin ja halvemmalla. Huomautetaan, että lakimiesten huimat palkkiot perustuvat Heidän itsensä ilmoittamiin huimiin elinkustannuksiin, kuten siihen, että He itse vapaalla tahdollaan maksavat liikehuoneistostaan, mitä vain pyydetään.
6.1 Julkinen valta on hyvässä systeemissä yksi jakamaton kokonaisuus
Julkinen valta ei toimi oikein, jos sen eri osat toimivat jollakin tavoin toisiaan vastaan. Koska siis julkisen vallan osat omilla toimillaan saavat aikaan hallinnon osien kulujen ja kansalaisten elinkustannusten nousun, niin silloin kansalaisilla on oikeus kertoa oma mielipiteensä asiasta julkiselle vallalle aina, kun se on mahdollista. Kati Sinenmaalle avautui tilaisuus kertoa oma perusteltu mielipiteensä julkisen vallan haltijoille, kun hallinnon osa alkoi syyttämään Kati Sinenmaa rahattomasta elämästä. Sillä kaikkien tiedossa on, että nykyisessä kulttuurissa kaikki mitataan ainoastaan rahassa, joten kun ihminen tiedostaa tämän asian syvästi, niin silloin Hänen oma --perustuslain kunnioittama, ei arvottama-- ihmisarvo vaatii Häntä yksityisenä kansalaisena luopumaan tuollaisen julkijumalattoman menon tukemisesta.
Tuohon menoon sopii siis erityisen hyvin tämänkaltaiset oikeudenkäynnit, koska julkisen vallan on jatkuvasti joko säädettävä lakeja tai käytävä jollakin muulla tavoin kansalaisten kimppuun, jotta julkisen vallan haltijoilla olisi edes jotakin työtä. Koska jos kaikki sujuisi kuin itsestään, niin silloin julkinen hallinto riisuisi itseään, mutta koska nyt jokainen näkee, miten julkinen hallinto vain paisuu, tehostuu, kiireellistyy ja tressaantuu, niin tuo on kiistaton osoitus siitä, ettei julkinen valta kulje oikeaan suuntaan, kun se toimii esimerkiksi siten, että se täysin tietoisesti käy täysin varattomien ihmisten kimppuun, jotta pitää yllä rahavirtaa köyhiltä rikkaille. Ei julkinen valta voi sanoutua irti siitä toiminnasta, jonka seurauksena on yleinen pahoinvointi, kiirettä, masennusta, tressiä ja lasten hätää.
Pyydän oikeutta huomioimaan sen, että kun Helsingin kaupunki tietää vastaajan varattomuuden, niin Helsingin kaupunki tietää yhtä hyvin senkin, että Helsingin kaupungin sosiaalivirasto haluaa pitää itsensä niin sanotusti tulosvastuullisuuden linjalla, kun se sitten laskuttaa tästä saman hallinnon muita osia. Koska kyseessä ei ole kokonaisen Helsingin kaupungin etu, niin silloin asiaa ei tule ratkaista kantajan hyväksi, koska kantaja ei itse ilmeisestikään tiedä, mitä se on tekemässä.
6.2 Julkisen vallan jakamaton vastuu omista teoistaan
On typerää väittää, ettei julkisella vallalla ole osaa eikä arpaa esimerkiksi lasten pahoinvoinnin lisääntymiseen, vaan julkinen valta syyttää siitä vain vanhempien kiireitä ja vastuuttomuutta. Tämän vastineen kirjoittaja on esittänyt lyhyet perustellut järkiperustelut tässä asiakirjassa sille, että kun Helsingin kaupunki pitää itseään täysin viattomana tässä asiassa, niin samoin käyttäytyy julkinen valta kokonaisuudessaan kaikkialla ja kaiken aikaa.
Tämä vireillä oleva asia ei ole mitenkään mikään poikkeustapaus julkisen vallan käyttäytymismallista, vaan nimenomaan vastaaja näkee täysin selvästi, että se on rikkaiden puolella seisovan julkisen vallan oma vika, kun se vaatii rahaa rahattomilta. Sillä julkinen valta määrittää ja korottaa hintojaan riippumattomalla vallalla. Julkisen vallan hintojen ja kustannusten korotukset ovat perustuslain mukaan riippumattomia markkinavoimista
Juuri tuollainen ylläkuvattu julkisen vallan käyttäminen aiheuttaa yhteiskunnan jakautumisen lukemattomiin vastinpareihin, joista vähäisin ei ole (ns.) aikuisten ja lasten maailman eriytyminen toisistaan. Suurin kuilu on köyhien ja rikkaiden välillä, vaikka mikään laki ei pakotakaan julkisen vallan haltijoita olemaan rikkaita, tahi rikastumaan. Jokainen julkisen vallan haltija, joka haluaa rikastua, käyttää tietämättään julkista valtaa juuri siten, että julkinen valta tulee yhä riippuvaisemmaksi vallan käyttäjästä. Jos oikeus ei tätä usko, niin vetoan tässä asiassa valtapsykologien todistamaan ihmiskäsitykseen, missä mikä tahansa riippuvuus saa ihmisen valitsemaan kaveripiirinsä ja tekemään ympäristöstään juuri sellaisen, missä Hänen riippuvuutensa ei aiheuta Hänelle synnintuntoja.
Julkisen vallanhaltijat ovat siis himoriippuvaisia vallan käytöstä. Ja tuo vallanpitäjien sairaus tuottaa juuri tällaisia näennäisoikeudenkäyntejä, joiden ainoa perimmäinen tarkoitus on virroittaa pienimmätkin rahanorot virtaamaan köyhiltä rikkaille. Ja jos tuossa valtavirrassa havaitaan jotakin akanvirtoja, niin se johtuu korkeintaan siitä, että rikkailla on vielä tallella ripaus häpeää.
Mutta tässä on kerrottava vastaajan rehellinen mielipide oikeudelle, joten vastaaja kirjoittaa täydellisen rehellisyyden vallitessa, että rikas Helsingin kaupunki ei ole hävennyt tippaakaan vaatia rahattomaksi tietämältään asukkaaltaan saatavia, joiden oikeudellista perustelua Kati Sinenmaa ei kantajan haasteesta etsimälläkään löytänyt. Huomautan painokkaasti oikeutta, ettei kellään ole oikeutta vaatia oikeudenpäätöstä pelkän perustelemattoman seitsemän rivin listan ja muutaman lakisanan tähden. Asiakkaan perustellun olettamuksen mukaan kuitenkin tuollainen toiminta on muodostunut julkiselle vallalle tavaksi, joten tavan mukaan Helsingin kaupunki voi luottaa asiassaan siihen, ettei tuomiovalta vaadi kantajan perusteluita asiassa, koska yleisen käsityksen mukaan oikeuslaitos pitää julkista valtaa täysin nuhteettomana.
6.3 Helsingin kaupungin kulut tuulesta temmattuja
Helsingin kaupunkikaan ei tietystikään pysty etsimään vikaa itsestään, kun sillä on niin kiire vaatia köyhiä palkkatöihin, jotta Helsingin kaupunki voisi tarjottimella tarjota rikkaille lisäarvolla varustettuja luonnonkauniita asuinpaikkoja, joihin rikkailla ei tietystikään olisi varaa, jos He eivät voisi rikastua yhä lisää ja lisää tällaisellakin konstilla, mitä Helsingin kaupunki tässä asiassa osoittaa.
Ei Helsingin kaupunkikaan osoita vastuullisuutta sillä, että se ulkoistaa kaikki kulunsa köyhien maksettavaksi. Myös siinä tapauksessa Helsingin kaupunki toimisi hävyttömästi, jos se jakaisi tietokoneen näyttämät negaatiot tasan rikkaan itsensä ja köyhien kanssa, koska rikkaalle euro ei ole miljardinkaan alku, kun taasen euro on usein köyhän päiväpalkka.
Itse asiassa pitää ihan ihmetellä, että miten kummassa Helsingin kaupunki sai tähänkin haasteeseen kirjoitettua, että sillä on tästä kuluja, koska kaiken järjen mukaan Helsingin kaupungin työntekijät saavat huippupalkkaa työajastaan, ja Helsingin kaupungin tietokoneet jauhavat muutenkin tyhjää tai näytönsäästäjiä vähintään 99 prosenttia virallisesta prosessointiajastaan! Jos kantaja ja oikeus ei usko, että tietokoneen prosessori joutuu lähes koko toiminta-aikansa odottamaan prosesseja, niin pyydän oikeutta ottamaan asiassa yhteytä valtiovallan ylläpitämään Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyopin laitokselle, missä riittää asiantuntijoita todistamaan tämä yleisesti tietokoneista jotakin tietävien tiedossa oleva asia.
Vastaaja siis on osoittanut perustellusti, että Helsingin kaupungille ei ole voinut syntyä kuluja tämän asian setvimisestä, koska jo järkikin sen sanoo, ettei Helsingin kaupungin työtekijöillä ole oikeutta vaatia palkan lisäksi korvauksia siitä, että He tekevät vain työtään. Mitä tulee Helsingin kaupungin haasteen vuokrasaataviin, tahi tietokoneiden käyttökustannusten tai muiden vastaavien kulujen korvaamiseen, niin ne on jo toisaalla osoitettu perusteettomiksi, joten vastaaja katsoo tämänkin vastineen kohdan todistavan perustellun arvovaltaisesti kantajan kaikki vaatimukset vain rahankeruuyritykseksi, eli kerjäämiseksi, jotta musiikkitalo saataisiin rakennettua, ja rikkaille tehtyä riittävän arvokas asuinpaikka kanavineen ja sulkuineen.
Jos siis oikeus ei anna oikeutta tämän vastineen työlle, silloin vaadin oikeutta perustelemaan, miksi sitten oikeuden tuomaritkin ottavat palkkaa tällaisesta samanlaisesta työstä?
Jotta oikeus välttyisi tuhlaamasta julkisia varoja itsestään selvyyksien perusteluihin, niin oikeuden on oikeutettava Kati Sinenmaan vastineen kirjoittaminen täydeksi huipputyöksi, jonka arvosta on vastineen muissa osissa jo esitetty tarkka laskelma, jonka mukaan Helsingin kaupungin tulee korvata Kati Sinenmaalle tämä Helsingin kaupungin tahattomasti aiheuttama työ kaikkine loma- ja lomaltapaluu rahoineen.
6.4 Käräjäoikeus rikkaan puolella
Helsingin käräjäoikeus kirjoittaa haastehakemuksessa, että se voi ratkaista asian yksipuolisella tuomiolla, ellei vaatimus ole selvästi perusteeton. Nyt vastaaja kysyy, että noinko vähiin perusteluihin oikeus yleensä tyytyy, mitä Helsingin kaupunki on tässä asiassa esittänyt? Seitsemän rivin listaus vuokrasaatavien summista, ja muutama hyvin kevyt sananen asian raskaudesta?
6.4b Oikeuden puolueettomuus ja raskauttava todiste kantajaa vastaan
Se tosiasia, ettei Helsingin kaupungin asian ajaja esitä millään tavoin todisteita haasteessa esittämiensä väitteiden tueksi, on luettava raskauttavaksi asianhaaraksi sekä Helsingin kaupunkia että oikeuslaitoksen puolueettomuutta vastaan. Koska tästä kohdasta vastaaja voi suoraan päätellä omalla järjellään, ettei oikeus ole ennenkään tällaisissa tapauksissa tarvinnut perusteluja oikeuttaakseen Helsingin kaupungin saamaan väittämiään vuokrarästejä maksuun.
Tuomiovalta on siis ennalta päättänyt, ettei sen tarvitse käyttää harkintavaltaa tällaisissa läpihuutojutuissa, koska tuomioistuimen antamasta haastepaperista käy selvästi ilmi, että se ratkaisee asian julkisen vallan kantajan hyväksi, vaikka julkinen valta ei olisi esittänyt mitään perusteita (Jotta oikeus näyttäisi puolueettomalta, niin sen ei pitäisi kertoa, että se voi ratkaista asian yksipuolisella päätöksellä kantajan hyväksi, vaan siinä pitäisi selvästi lukea vain, että käräjäoikeus käyttää asiassa omaa harkintavaltaansa, ja piste.).
Vastaajan täytyy nimittäin olettaa, ettei vastaaja ole ensimmäinen, jolta Helsingin kaupunki perii oikeusteitse vuokriaan. Ja koska siis haasteessa on vain listaus vuokrasaatavista ja muutama sananen sen päälle, niin vastaaja katsoo täten toteennäytetyksi, että Helsingin käräjäoikeus on aina perusteitta ratkaissut kanteen Helsingin kaupungin hyväksi. Koska jos Helsingin käräjäoikeus olisi yhdenkin kerran ratkaissut asian jonkun vastaajan hyväksi, niin silloin Helsingin kaupungin asian ajajat varovaisuussyistä olisivat esittäneet edes muodon vuoksi joitakin perusteluita ja todisteita vaatimustensa tueksi --myös tässä haasteessaan.
6.5 Lisää perusteluita oikeuden puolueellisuuden puolesta
Kyllä köyhät ovat erittäin heikoilla julkisessa vallan käytössä, jos todellakin käytäntönä on se, että julkisen vallan esittämässä haasteessa ei tarvita muuta kuin pari riviä numeroita ja muutama painavaksi väitetty sananen? Koska siis en katso olevani tässä asiassa poikkeus, joka kumoaisi säännön, niin katson toteennäytetyksi, että oikeuslaitos tuomitsee köyhiä rikkaiden oikeudella. Tähän asiaan on esitetty erittäin perusteltu näkemys tässä vastineessa, johon liitteenä olkoon Helsingin käräjäoikeudelta samani haastehakemuksen sivulta kaksi ja sen kolmannesta kappaleesta löytyvä maininta yksipuolisesta tuomiosta kantajan hyväksi.
Vastaaja Kati Sinenmaa esittää, ties monennenko kerran, tässä asiakirjassa asiansa erittäin hyvin perustellen, että tuomiovalta luopuu kaikkien syytteiden ajamisesta Kati Sinenmaata vastaan, koska tuomiovaltakin on nyt osoittanut omalla tekstillään, että se ei edes käytä harkintavaltaa tuomioita jakaessaan, vaan oikeus jo edeltä ilmoittaa vastaajalle, että Hänet tullaan tuomitsemaan kantajan syytteiden mukaan, joiden oikeudellisiksi perusteiksi näköjään riittää numerolistaus ilman yhden yhtäkään liitettä.
Kati Sinenmaa ei voi lukea lieventäväksi asianhaaraksi tässä sitä, että Helsingin käräjäoikeus on toisaalla samaisessa haasteessa kirjoittanut vastaajalla olevan oikeus kiistää vaatimukset, ja jopa perustella, mihin seikkoihin kiistäminen perustuu. Yllä olevaan viitaten edelleen kysyn, miksi Helsingin käräjäoikeus vaatii vain vastaajalta perusteluita, jotta oikeus mahdollisesti voisi ratkaista kanteen vastaajan hyväksi, kun taasen kantajan vaatimukseen riittää, että se ilman yhden yhtäkään todistetta esittää pelkän listauksen, jonka se sanoo todistavan kiistattomasti Helsingin kaupungin olevan saamapuolella oikeutta jaettaessa?
Tässä kohtaan Helsingin käräjäoikeus on kirjallisesti todistanut, että se on jo ennalta harkinnut päätöksen kantajan hyväksi, jos kantaja ei selvästi perustele asiaansa. Korostan sitä oikeudelle ja kaikille tämän asiankirjan lukijoille, että Helsingin käräjäoikeus itse vaatii vastaajalta selviä perusteluita, ja todisteita, joihin perusteluissa viitataan, mutta kantaja, Helsingin kaupunki ei ole toimittanut yhden yhtäkään todistetta omien perusteettomien vaatimustensa tueksi.
Jos nimittäin oikeus nyt hyväksyy todisteeksi pelkän hakemuksessa olevan seitsemän rivin listauksen, ja sen perään liitetyt sanat asian raskaudesta, niin silloin tasapuolisuuden tähden tämä vastine ei itse asiassa tarvitsisi yhden yhtäkään liitettä. Mutta jotta asiani tulisi perustelluksi ja esitetyksi tuhat kertaa paremmin, mihin palkkaa saavat lainoppineet pystyvät, niin tulen kyllä liittämään liitteitä tämän erittäin asiallisen ja perusteellisen vastineen mukaan, jotta oikeus näkisi, että tässä on tehty vähintään yhtä hyvää työtä, vaikka huippupalkkiota vaativat lainoppineet eivät pystykään tunnustamaan tämän vastineen olevan taatusti vähintään yhtä hyvää työtä siinä, missä kenen tahansa huippuasianajajan rustaamat kirjoituksetkin.
Vaadin siis Helsingin kaupungilta hyvityksen, koska Helsingin kaupunki on tietoisesti pyrkinyt loukkaamaan Kati Sinenmaan loukkaamatonta ihmisarvoa, sekä täyden korvauksen tästä työstä, joka itse asiassa olisi kuulunut Helsingin kaupungin itsensä selvitettäviin asioihin. Korvaussumma on jo mainittu muualla tässä vastineessa, mutta tämäkin kohta vain vahvistaa, että kyllä köyhienkin kirjoittamat vastineet päihittävät lainoppineiden perusteettomat listaukset mennen tullen.
6.6 Takavarikko, eli lopullisia järkiperusteluja julkista valtaa vastaan
Vastaaja esittää oikeudelle, että oikeus määrää välittömästi Helsingin kaupungin tietokoneet takavarikkoon, koska mikä tahansa oikeuden päätös tässä asiassa onkaan, niin on pelättävissä, että Helsingin kaupungin asian ajajat tuhoavat tai väärentävät Kati Sinenmaata koskevaa aineistoa, jotta Helsingin kaupunki ei häviäisi asiassa. Jos Helsingin käräjäoikeus ei tuomitse Helsingin kaupungin tietokoneita takavarikkoon, niin vastaaja katsoo sen olevan kiistaton todiste siitä, että Suomen oikeuslaitos pitää Helsingin julkista hallintoa täysin viattomana ja kykenemättömänä tekemään mitään väärää.
Perustuslain mukaan oikeudessakin kaikki ovat tasa-arvoisia. Koska siis Helsingin kaupunki on oikeudessa tasa-arvoinen vastaajan kanssa, niin silloin Helsingin kaupunkia ei tule kohdella mitenkään absoluuttisen viattomana, jos oikeus ei pidä Kati Sinenmaata erityisen viattomana. Koska siis olemme nyt oikeudessa, niin se on kiistaton todistus siitä, ettei Helsingin käräjäoikeus pidä Kati Sinenmaata erityisen viattomana, mutta samaan aikaan käräjäoikeuden mielestä Helsingin kaupunki on absoluuttisen viaton ja syyntakeeton kaikkiin tekoihinsa. Tämä on ilmeistä siksi, ettei Helsingin käräjäoikeus ilmeisestikään tule vaatimaan Helsingin kaupungin hallussa olevien todisteiden takavarikoimista, jotta Helsingin kaupungilta vietäisiin mahdollisuus todisteiden manipuloimiseen.
Käräjäoikeus siis tulee pitämään Helsingin kaupunkia puhtaana ja viattomana, koska oikeuslaitos luottaa ehdoitta siihen, ettei julkisen vallan haltijat millään tavoin vääristele ja manipuloi todisteita julkisen vallan kanteiden eduksi, vaikka Helsingin kaupungin hallussa olevia todisteita ei takavarikoitaisikaan. Tekee Käräjäoikeus sitten minkä tahansa päätöksen, niin jos tämä oikeuskäsittely tästä jatkuu kantajan kannattamana, niin silloin vastaaja Kati Sinenmaa tulee vetoamaan siihen, että Helsingin kaupunki on manipuloinut todisteensa Kati Sinenmaan etuja vastaan.
Jos nimittäin asia olisi niin, että Kati Sinenmaalla olisi tietokone, jossa olisi julkisen vallan kannalta arvokkaita tiedostoja, niin oikeus ei epäröisi hetkeäkään vaatiessaan poliisia takavarikoimaan Kati Sinenmaan hallussa olevat todistusaineistot. On siis näytetty toteen, ettei oikeuslaitos pidä kantajaa ja vastaajaa yhdenvertaisina oikeuden edessä, joten tämänkin kohdan perusteella on osoitettu, ettei Kati Sinenmaa tule saamaan oikeutta, koska oikeuslaitos on osa julkista valtaa, ja julkinen valta on osoittanut, ettei se välitä tippaakaan Kati Sinenmaan ihmisarvosta.
Minkä tahansa päätöksen oikeus siis tekeekään, niin Kati Sinenmaa menettää siinä samassa oikeutensa oikeudenmukaisuuden toteutumiseen, koska Helsingin kaupungille jätetään kaikesta huolimatta täydellinen mahdollisuus todisteiden manipuloimiseen. Täten ilmoitetaan, että vastaaja tulee varmasti jatkamaan tällaista asiansa perustelua, mutta entistä voimakkaammin, jos Helsingin kaupunki jatkaa kanteiden esittämistä Kati Sinenmaata vastaan, tahi jos Helsingin kaupunki Helsingin käräjäoikeuden myötävaikutuksella osoittaa, että Kati Sinenmaan status on köyhän status.
6.7 Huippupalkkio korkeimpana perusteluna rikkaiden oikeudelle
Oikeudelle annetaan tiedoksi, että jopa oikeuden mikä tahansa tässä asiassa antama tuomio nähdään vain rikkaiden oikeutena köyhää vastaan. Tähän näkemykseen minulla on ehdoton oikeus, koska huippupalkkaa saavat tuomarit eivät voi periaatteessa uskoa, että varaton ja köyhä ihminen olisi ansainnut tämän vastineen kirjoittamisesta saman, mitä oikeus antaa huippuasianajajille. Puhumattakaan siitä, että käräjäoikeus ei hyväksy mitään Kati Sinenmaan vaatimuksia, tai jos se hyväksyy niistä vain osan.
Koska oikeuden ei tarvitse vaatia rikkailtakaan selvitystä, mihin He tarvitsevat huimia palkkioitaan, niin katson toteen näytetyksi, ettei köyhienkään tarvitse antaa selvitystä rahatarpeistaan, vaan jokaiselle riittää, että kaikki voivat ensin elää yli varojensa, ja sitten väittää, että eläminen on niin kallista, joten tässä tarvitaan lisää liksaa.
Tämä ei kuitenkaan ole peruste sille, että vastaaja olisi elänyt varattomana varojaan tuhlaten, vaan tässä on esitetty perustelu sille, etteivät edes rikkaat voi käyttää itse valitsemaansa kallista elämää huimien palkkojensa perusteluna, joten koska oikeus oikeuttaa huippuasianajajille huimat palkkiot tämän perustellun näkemyksen mukaan perusteitta, niin myös vastaaja on oikeutettu huimiin palkkioihin, vaikka Hän viisaana ei olekaan vuokrannut markkinahintaista liikehuoneistoa Keskuskadulta asiansa ajamiseen, vaan kirjoittaa tätä pätevää vastinetta yleisistä roskalaatikoista löytämillään ja kasaamillaan ja kunnostamillaan atk-laitteilla, jotka lakisysteemin mukaan on luokiteltu ongelmajätteiksi, ja tuhottaviksi, koska lakisysteemi ei koskaan ole luonnon puolella, vaan korostaa ihmisten kulutusta ylitse kaiken.
6.7b Kati Sinenmaan pysyvä köyhän status oikeuden esteenä
Näin on todistettu, että oikeus on puolueellinen, kun se 'harkitsee' köyhän oikeutettuja vaatimuksia, koska jos köyhä saisi oikeutetun korvauksen, niin silloin Hänen statuksensa nousu uhkaisi oikeusoppineiden omia perinteisiä käsityksiään rikkaiden statusmaailmasta. Oikeus siis näkee Kati Sinenmaan yhteiskunnallisen statuksen olevan pysyvästi köyhän status, joten on mahdoton ajatus, että oikeusoppineet alkaisivat nostamaan Kati Sinenmaan statusta rikkaiden silmissä, joihin He itsekin itsensä lukevat. Oikeusoppineiden on mahdotonta poistaa rikkauden rasitetta itseltään, joten vastaaja ei ole syyllinen oikeuden halventamiseen, kun se näkee oikeuden palvelijoiden kuuluvan tietoisesti ja tahallaan eri puolelle kuin mihin oikeus sijoittaa vastaajan
Sillä jos ihminen on älykäs, niin silloin Hänellä on myös looginen ajattelu, jolloin Hänelle tulisi loogisuuden nimissä maksaa palkkaa loogisesta ajattelusta aivan yhtä paljon kuin keille tahansa päättäjille, jotka sanovat olevansa päteviä ajattelijoita, koska He saavat huippupalkkaa. On mahdotonta kuvitella, että pätevä ajattelu olisi jotakin muuta kuin loogista ajattelua. Koska siis rikkaat pitävät Kati Sinenmaan statusta köyhän statuksena, niin yksistään tuo olettamus estää rikkaita maksamasta Kati Sinenmaalle kunnon korvaus pätevästä ajattelusta. Ja siksi rikkaat saavat oikeutuksen edelleen nähdä Kati Sinenmaan ajattelu epäpätevänä, koska muutoinhan rikkaiden tulisi johdonmukaisuuden tähden maksaa Kati Sinenmaalle pätevästä ajattelusta.
6.7c Kati Sinenmaa loistava pätevyys
Koska Kati Sinenmaa ei vihaa itseään, niin Hän ei voi muuta kuin pitää itseään pätevänä tässäkin asiassa. Vastaaja on siis vähintään yhtä pätevä kuin pätevin ihminen, koska jos vastaaja ei näin ajattelisi, niin silloin Hän ei olisi looginenkaan, joten silloin Kati Sinenmaa ei olisi voinut kirjoittaa henkilökohtaisesti näin korkeaa ja perusteltua vastinetta. Tämä asiakirja siis itsessään todistaa, että vastaaja on huippupätevä, koska muutoin vastaaja ei olisi voinut kirjoittaa edes tätä lausetta, puhumattakaan siitä, että se lause johdonmukaisesti on konsistenssissa tämän asiankirjan muun loogisen sisällön kanssa.
Koska huippuasianajajat vaativat noin 200 euron tuntipalkkaa, niin Kati Sinenmaa ei voi olla Heitä halvempi tässäkään asiassa, koska jos oikeus ja kantaja eivät hyväksy Kati Sinenmaan itsensä määrittelemää arvoa, niin miten He silloin pystyvät hyväksymään kenen tahansa samansuuruiset vaatimukset? Yllä on nimittäin osoitettu, että lainoppineilla ei ole loogista oikeutta perustella kalliita palkkioitaan oikeustieteellisen ja opintojensa kalleudella, koska lainoppineet ovat itse aikaan saaneet opiskelunsa kalleuden vaatimalla huippupalkkiota siitä, että He käyttävät aikaansa, joka muutoinkin kuluisi vääjäämättä loppuun. Opiskelu eikä mikään elämänvaihe voi olla minkäänlainen looginen ansioiden perustelu.
Opiskelijat ovat itse valinneet uransa, joten olisi melko ajattelematonta esittää, että vapaa uran valinta on riittävä peruste tyydyttymättömälle rikastumisen halulleen. Ja vielä vähemmän aikaa tahi elämänvaiheita voidaan käyttää palkan muodostuksen perusteena, koska kukaan ei voi olla käymättä lävitse omaa elämäänsä. Kulutettu aika ei milloinkaan ole mikään rikastumisen perustu, koska se aika pitää nyt vain jotenkin kuluttaa, vaikka kyllä se kuluu itsestäänkin.
6.7d Perusteltu lista vaatimuksistani
Mutta siitä huolimatta Kati Sinenmaa esittää, että koska Hän on käyttänyt tähän asian ajamiseen kymmenen päivää, ja kunakin päivänä keskimäärin 6 tuntia, niin Kati Sinenmaan asianajopalkkiovaatimus oikeudelle on 60 x 200 euroa, joka laskutoimituksena antaa tulokseksi 12000 euroa. Tämän lisäksi tulee riittävä hyvitys tunteistani, joka on noin 1600 euroa. Lisäksi tulee asiakirjan laatimiseen käytetyn tietokoneen rakennus-, käyttö- ja huoltokustannukset vastaajan työaikoineen, jotka yhteensä ovat 2000 euroa.
Yhteensä siis Kati Sinenmaan perustellut ja oikeutetut vaatimukset Käräjäoikeudelle esitettyinä ovat:
Vastaaja ei vaadi mitään korvausta esimerkiksi asiakirjojen tulostamisesta ja kopioinnista, tai siitä, kun Hän toimitti tämän asiankirjan suoraan html-tiedostoksi kotisivuilleen, josta kuka tahansa voi ladata sen omalle koneelleen. Tietysti oikeuden tuomarit tietävät, mitä kuluja ja kustannuksia tällaisen asiakirjan tuottaminen muodostaa, joten mikään ei estä oikeutta lisäämästä vaatimukseen myös niitä lainoppineiden yleisesti lisäämiä kuluja.
Helsingin kaupunki siis säästää siinäkin, kun se saa tämän asiakirjan suoraan internetistä omille tietokoneilleen, joka ei siis ole Helsingin kaupungin ansiota semminkin, koska se ei toimittanut vastaajan käyttöön mitään tietojenkäsittelylaitetta. Miten kummassa Helsingin kaupunki voi olla asukkaidensa asialla, koska se ei anna kaupunkilaisten omistamia tietokonelaitteita asukkaidensa käyttöön? Sillä totuus, että julkisen vallan haltijat eivät omista Suomea ja sen osia.
Jos siis Helsingin käräjäoikeus tahi Helsingin kaupunki eivät hyväksy Kati Sinenmaan oikeudelle esittämiä vaatimuksia, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että kyseiset tahot pitävät Kati Sinenmaan statusta liian heikkona kantamaan noin suuria summia, koska tuo summahan riittäisi melkein siirtämään Kati Sinenmaan statuksen rikkaiden joukkoon. Mutta sehän ei taatusti käy silloin, kun rikkaille Suomi on ainoastaan tasa-arvoon pyrkimisen luvattu maa, eikä sellaisessa maassa tule kuulonkaan, että julkinen valta jotenkin suvaitsisi köyhien yhteiskunnallisen statuksen nostamista, koska silloin rikkaat eivät olisi niin rikkaita, jolloin rikkailla ei olisi senkään vertaa varaa ostaa kalliita asuntoja Helsingin kaupungin rikkaille varta vasten koristamalta luonnon kauniilta paikalta, kuten Aurinkolahdelta, jonne Helsingin kaupunki on lupautunut kuluttamaan rahaa seuraavan tuhannen vuoden aikana vähintään miljardi euroa. Rikkaiden puolelta katsoen köyhien ja rikkaiden välinen kuilu pitää pitää riittävän syvänä, jotta rikkaat olisivat rikkaita.
6.7e Vastineen viimeistelyä hienolla järjellä
Edelleen perustellaan sitä, ettei Helsingin kaupunki eikä julkinen valta ylipäätään osoita kunnioittavansa ihmisarvoa, koska jos Helsingin käräjäoikeus todella suostuisi Kati Sinenmaan vaatimuksiin, niin sen se tekee vain siksi, koska oikeuden tuomarit luottavat siihen, että Helsingin kaupunki voi käyttää tähän loputtomasti varojaan, joten Kati Sinenmaa tulee lopulta häviämään, kun vastassa on suuren rahan asianajajat, joilla on oikeuden siunaama monopoli asianajajapalkkioihin.
Koska jos oikeuden lakimiehet eivät olisi hiljaa hyväksyneet lainoppineiden huimia palkkioita, niin silloin tuomarit eivät voisi vedota palkkojensa jälkeenjääneisyyden tarkistamisen vuosipäivänä yleiseen lakimiesten hintatasoon, joka siis perustuu lakimiesten omille hintapyynnöille, ja joka siis perustuu lakimiesten luomaan hyvävelisysteemiin. Ja koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin silloin oikeusoppineet voivat vedota jopa yleiseen rikkaiden palkkatasoon, joka on noussut sille tasolleen juuri siksi, koska lakimiehet ovat sitä omilla vaatimuksillaan nostattaneet, jotta Heillä olisi varaa ostaa Helsingin kaupungin köyhiltä peräisin olevilla verorahoilla kaunistetulta luonnonkauniilta Aurinkolahdelta kallis asunto itselleen.
Jos nimittäin käräjäoikeus kunnioittaisi ihmisarvoa, niin silloin käräjäoikeus alkaisi vertailemaan, onko huippuasianajajien järki yhtä pätevää ja loogista kuin Kati Sinenmaan tässä asiakirjassa esille tuoma johdonmukainen asioiden perustelu myös sellaisilla seikoilla, jotka eivät hetikään olisi tulleet oikeusoppineiden mieleen, kuten esimerkiksi Irak-vuotojutun käyttäminen vastaajan perusteltuna perusteluna.
6.7f Irak-vuoto lopullinen sinetti kantajan perusteettomille vaatimuksille
Kukapa lainoppinut olisi pystynyt koplaamaan Irak-vuodon Kati Sinenmaan todisteisiin? Koska kyseessä ei ole leikki, vaan tämä on elämää, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin olkoon tämä koplaus oikeudelle lähes lopullisena todisteena siitä, että vastaajan johdonmukainen ajattelu pystyy perustelemaan Kati Sinenmaan viattomuuden millä asialla tahansa.
Olisiko siis Paavo Lipponen saanut (virkarikos)syytettä, jos Hän olisi itse vuotanut itsensä salaamia asioita julkisuuteen? Loogisuuden, eli järjen, eli laillisuuden nimissä Paavo Lipposellakaan ei voi olla mitään laillista oikeutta paljastaa omia salaisuuksiaan! Jos nimittäin Paavo Lipponen olisi puhunut julkisuuteen omia salaisuuksiaan, niin miten kummassa kukaan olisi erottanut salaisuuksien paljastamispuheita Paavo Lipposen muusta puheesta? Nythän on nimittäin asia niin, että Paavo Lipponen vain pystyi sanomaan, että Hänen puheitaan paljastellaan, joten Paavo Lipponen oli omalla asiallaan, kun siitä yleisesti tiedossa olevasta asiasta tuli ns. Irak-vuotojuttu.
Asia voidaan havainnollistaa, kun Sinä salaat jonkun asian, ja viet sitten sen salaisuuden arkistoon. Ja jos sitten joku muu julkistaa sen, silloin Sinä tiedät, että salaisuus on paljastettu. Mutta onko tuo silloin valtiosalaisuus, vaiko vain yksityishenkilön salaama asia. Ovatko kaikki valtiosalaisuudet luonteeltaan sellaisia, että vain salaaja itse pystyy sanomaan, milloin asiaa on julkistettu. Tämä on tärkeää siksi, että salaajat ja paljastajat eivät ole tasavertaisia, koska salaaja voi ikään kuin salaa tuoda salaamiaan asioita esille, kun taasen salaaja itse voi heti huutaa julki paljastussyytteen, jos Hänen salaamiaan asioita paljastellaan.
Jotta julkisen vallan käyttäjät olisivat oikeudessa salaisuuksien suhteen tasavertaisia, niin silloin oikeuden ei tule hyväksyä salaisuuksista sellaisia asioita, jotka eivät ole oikeuden salaisiksi tuomitsemia. Oikeuden toteutuminen vaatii, ettei kukaan voi yksityishenkilönä edes pääministerinä julistaa jonkun asian salaiseksi, van salauspäätös pitää perustua oikeuden harkinnalle, jotta se olisi kollektiivinen, ja jolloin vasta salaisuuden tietäjät olisivat tasavertaisia oikeudessa salaisuuden paljastajien kanssa. Koska jos näin ei toimita, niin silloin oikeus on ikään kuin antanut hiljaisen hyväksynnän sille, että esimerkiksi pääministeri voi tänä päivänä salata jonkun asian, ja kertoa sen huomenna julkisuuteen, ennen kuin kukaan edes sai tietää, että pääministerin mukaan asia oli salainen ainakin puolivuorokautta!
Miten siis Suomen oikeuslaitos voi väittää itseään korkeimman oikeudenmukaisuuden tyyssijaksi, jos se sallii salailijoiden oman mielivallan? Koska nyt on ilman muuta selvää, että esimerkiksi pääministeri Paavo Lipponen olisi pari päivää USA:n matkansa jälkeen muitta mutkitta itsekin voinut julistaa keskustelunsa Irak-asiasta, joten näin on osoitettu, että Suomen oikeuslaitos sallii poliitikoille täydellisen mielivallan omissa asioissaan. Poliitikoiden salailu ei koskaan perustu lakiin, koska julkisen vallan haltijoille ei ole missään annettu salaisen vallan käskyvaltaa. Jos valtakunnassa jokin asia pitää salata, niin sitä ei koskaan pidä jättää yhden ihmisen harkinnan varaan, koska silloin tuollaisen harkinnan tekijä itse ei joudu syytteeseen omassa asiassaan.
Jos siis Paavo Lipponen pääministerinä olisi saanut paljastaa omia salaisuuksiaan, niin silloin kansalaiset eivät ole lain edessä tasa-arvoisia, jos joku muu ei saa paljastaa Paavo Lipposen salaiseksi luokittelemia asioita ilman pelkoa valtionsyyttäjän syytteistä. Oikeuden on siis ennen muuta kysyttävä, olisiko valtakunnansyyttäjä lähtenyt ajamaan paljastussyytettä pääministeriä vastaan, jos pääministeri olisi jostakin syystä itse julkaissut kyseistä asiakirjaa.
6.8 Irak-vuodosta syntynyt perusteltu johtopäätös
Jos oikeus ei katso voivansa syyttää asian salaajaa salauksen paljastamisesta, niin vastaaja katsoo tämä kohdan puoltavan vastaajan asiaa julkista valtaa vastaan. Koska jos kerta julkinen valta kohtelee korkeimmalla tasollaan ihmisiä epätasa-arvoisesti, niin silloin on näytetty toteen, että tuo epäoikeudenmukaisuus läpäisee koko systeemin aina Kati Sinenmaan asiaan saakka.
Tähän perusteluun siis kuuluu, että julkisen vallan yksityisillä henkilöillä ei voi olla oikeutta käyttää salaista valtaa. Lain mukaan kellekään julkishallinnon käskynhaltijalle ei ole annettu oikeutta salaisen vallan käskynhallintaan. Salainen valta ei voi kuulua julkiseen valtaan, joten lain mukaan kellään ei voi olla oikeutta yksityishenkilönäkään salata julkiselta vallalta mitään asiaa, koska julkinen valta ei ole julkista valtaa, jos sillä on salaisuuksia. Valtiovallan päätökset eivät voi perustua salaisuuksille, koska silloin Valtio ei voi millään tavoin perustella kaikkia koskevia päätöksiään.
Jos siis oikeus todistaa, ettei Suomen pääministerin ja valtioneuvoston päätökset ole voineet koskettaa Kati Sinenmaata, niin silloin oikeuslaitos on tuominnut Kati Sinenmaan epäkansalaiseksi. Vaadin siis Helsingin käräjäoikeutta ottamaan tämän ns. Irak-muistion vuotojutunkin Kati Sinenmaan perustelun mukaisesti huomioon tuomion perusteluissa, kun käräjäoikeus tekee tässä asiassa päätöksensä. Sillä Suomen kansalaisena Kati Sinenmaa ei voi hyväksyä sitä, että valtiovallan korkeimmat päätökset perustuvat salaisuuksille, koska silloin valtiovalta ei voi perustella kansalaisilleen kansalaisia koskevia päätöksiään. Jos nimittäin tuossa jutussa ei ollut kyse kansalaisia koskevasta päätöksenteosta, niin miksi Paavo Lipposelle maksetaan silloin palkkaa Valtion kassasta?
Kansalaisena vastaaja ei voi hyväksyä mitään sellaista päätöstä, jonka perimmäiset perustelut eivät ole julkisia. Voidaan siis hyvästä syystä kysyä, että tämänkö julkishallinnon korkeimman mallin mukaan myöskään Helsingin kaupungin ei tarvinnut perustella kanteessaan esittämiä vaatimuksia? Jos valtiovallan kansalaisia koskevat päätökset saavat perustua salaisuuksille, niin vaadin tuomioistuinta antamaan asiasta perustuslain mukaisen selvityksen, mihin lakiin salainen, kansanvallalta salassa oleva päätösvalta perustuu. Salliiko oikeusvaltio sen, että kansanvaltaisen systeemin ei tarvitse esittää perimmäisiä päätöksiensä perusteluja kansalaisilleen, vaan vain vihjailla, että päätökset ovat kyllä oikeita, mutta Teille ei voida niiden perusteluja kertoa, koska Te kansalaiset olette päättäjien palvelijoita, eikä toisin päin.
6.9 Perustuslaiton salainen valta oikeuden suojeluksessa
Jos oikeus ei ota tätä vastineen kohtaa huomioon, niin katson, että oikeus ei pidä Suomen kansalaista sen arvoisena, että edes tuomiovalta perustelisi järjellä, miksi julkisen vallan haltijat saavat pitää salaista valtaa suuremmassa arvossa kuin julkista valtaa. Jos nimittäin salainen valta on parempaa ja voimakkaampaa kuin julkinen valta, niin silloin tietysti Helsingin kaupungillakin on oikeus käyttää salaista valtaa asukkaitaan koskevassa päätöksen teossa. Ja miten silloin Helsingin kaupunki ei voi olla käyttämättä salaista valtaa, jos kerta salaisen vallan käyttäminen on päättäjien tapa, jolla päätöksiä tehdään.
Julkisen vallan yläpuolelle laitettu salaisen vallan ei tietystikään tarvitse välittää mistään ihmisarvoista tai perustuslaista, koska jos salainen valta toimisi perustuslain mukaan niin silloin se ei olisi salaista valtaa. Koska siis Suomen valtiovalta uskoo salaiseen valtaan ylitse julkisen vallan, niin syytän julkisesti Suomen valtiovaltaa perustuslaittomuudesta ja ihmisarvon häpäisemisestä, joka tulee ilmi esimerkiksi siten, että Suomen Helsingin kaupunki ei arvosta tippaakaan Kati Sinenmaata, vaan on luokitellut Hänet statukseltaan köyhäksi, jota ei voi kohdella samalla arvokkuudella, jolla julkinen valta kohtelee Heitä, jotka salailevat yhteisiä asioitamme. Päätökset ovat kansakunnan yhteisiä asioita myös valmisteluvaiheessa, koska niiden pitää jokaiselta vaiheeltaan perustua julkiseen perustuslakiin.
Koska nyt on näytetty toteen, että Suomen kansan kansalaiset eivät voi tietää, mitkä ovat lainsäätäjien todelliset perustelut laeille ja kansalaisia koskevassa päätöksen teossa, niin katson, että oikeuden on otettava tämä vastineen kohta huomioon vastaajalle myönteisenä seikkana, koska vastaaja katsoo toteen näytetyksi, että Helsingin kaupunki julkisena valtana ei ole tehnyt omia säädöksiään perustuslain hengessä, vaan salaisen vallan pimennossa, josta rehellinen kansalainen ei voi lopultakaan tietää, mitä se mahtaa olla.
6.10 Lainsäätäjien arvokkuus vastaajan todisteena
Kati sinenmaa katsoo tässä vastineessa, että lainsäätäjien arvokkuus ei voi olla jotakin muuta ihmisarvoa kuin ihmisarvo. Täten katsotaan, että valtiovallan päättäjissä ihmisarvon pitää olla puhtaana ja ehdoitta kaikkein selvimmin nähtävillä, koska jos tuomiovalta ei välitä mitään lainsäätäjien arvokkuudesta, niin miten silloin oikeus voi vaatia kansalaisia toimimaan jotenkin arvokkaammin kuin miten näkyvät vallan pitäjät käyttäytyvät?
Koska huippupoliitikot edustavat äärimmäisen näkyvää ihmisarvoa, niin silloin tietysti Suomen julkishallinnon tavalliset toimijat eivät toimi niin arvokkaasti kuin mihin ministerit kykenevät, joten kun siis Helsingin kaupunki on ottanut asiakseen kantaa asiaansa Kati Sinenmaata vastaan, niin se johtuu siitä, että Helsingin kaupungin virkailijoille sallitaan vähempikin ihmisarvoinen käyttäytymismalli. Suomen oikeuslaitos siis perinteen mukaan katsoo, että mitä alemmalla yhteiskunnallisella tasolla ihminen sitä vähemmän ihmisarvokkuutta Häneltä voidaan vaatia. Tästä samasta syystä johtuen se on erittäin oikeudenmukaista nähdä Kati Sinenmaa vain pelkkänä objektina, koska kerta Hänellä ei ole valtiovallan antamaa statusta, joka vaaditaan, että oikeuslaitos voisi nähdä Kati Sinenmaan ihmisarvoisena toimijana.
Tuomiovalta pitää näköjään ihmisarvolle sopivana sellaista menoa, mitä tuolla kansakunnan kaapin päällä harrastetaan, joten silloin oikeudella ei ole laillista oikeutta vaatia kansalaisia käyttäytymään korrektimmin kuin mihin julkisen vallan haltijat näyttävät pystyvän. Tuomiovallan haltijat eivät ole voineet olla muiden kansalaisten tavoin näkemättä, että valtion korkein valta käyttäytyy riitaisesti, kanssaedustajiaan nimitellen ja haukkuen ja jopa lähetellen toinen toisilleen kikkelikortteja hamekankaita, joten koska tuomiovalta ei ole tuominnut lainsäätäjien arvokkuuden olevan ristiriidassa ihmisarvokkuuden kansa, niin vastaaja katsoo toteen näytetyksi, että tuomiovalta näkee ihmisarvon korkeimmillaan silloin, kun se katsoo valtioneuvoston ja eduskunnan jäseniä.
Tästä nähdään välittömästi, ettei oikeusvaltio voi vaatia esimerkiksi Helsingin kaupunkia toimimaan arvokkaammin kuin mitä oikeuslaitos moitteitta sallii valtiovallan korkeimmille haltijoille. Koska siis Helsingin kaupungin päättäjien sallitaan olevan vähemmän arvokkaita ja koska Helsingin kaupungin päättäjien sallitaan käyttävän salaista valtaa, niin täten vastaaja katsoo, ettei Hän voi pitää Helsingin kaupunkia yleensäkään luotettavana toimijana, joten kaikkien muiden perustelujen lisäksi katson toteennäytetyksi, että Helsingin kaupungin päätökset ovat jollakin tavoin perustuslain vastaisia, koska
A) Helsingin kaupungin päättäjille on sallittua vähintään sellainen mieles6täni epäasiallinen arvbokkuus, jonka oikeuslaiton on hiljaisella suostumuksellaan hyväksynyt valtion korkeimmille viranhaltijoillekin, ja
B) koska vastaaja ei mitenkään tietää, etteivätkö Helsingin kaupungin kaikki päätökset perustu salaisuuksille, koska kerta tuomiovalta on siunannut salaisen vallan olemassaolon ja sen vaikutuksen kaikkeen päätökseen tekoon.
Kansalaisena minä en voi tietystikään todistaa, mihin salaisuuksiin valtion ja sen kaikkien osien päätökset perustuvat, koska salaisuudet eivät olisi salaisuuksia, jos kansalaisten sallittaisiin tietävän ne. Ja koska on kiistaton tosiasia, että julkinen valta käyttää salaista valtaa, niin silloin pitää olla yhtä suuri tosiasia, että julkisen vallanpäätökset eivät perustu perustuslakiin, vaan salaisuuksille.
Koska siis valtio pitää salaisuuksia, niin silloin se myös käyttää niitä päätöksen teossa, koska jos valtiolla ei olisi mitään käyttöä salaisuuksille, niin silloin ketään päättäjää ei risoisi se, että Heidän salaisiksi julistamat asiakirjat vuotavat julkisuuteen. Koska siis päättäjiä risoo salaisuuksien vuotamisjutut, niin silloin sekin itsessään todistaa, että päättäjät pitävät salaisuuksia päätöstensä perusteluina. Jos nimittäin päättäjien päätökset perustuisivat kaikilta osiltaan perustuslaille, niin silloin päätöksiä ei tarvittaisi salata päätösten missään vaiheessa, ei edes silloin, kun perustuslakia noudattava päättäjä saa ensi kerran päähänsä, että tästä täytyy tehdä päätös.
Vastaaja katsoo kaikkeen yllä olevaan perustuen, että Hän on esittänyt tähän mennessä omasta mielestään riittävästi perusteltuja todisteineen sille, että Helsingin kaupungin ajama perustelematon kanne Kati Sinenmaata vastaan hylättäisiin kaikilta osiltaan.
Mutta vastaaja katsoo tulleen toteennäytetyksi, että Suomen julkinen valta Valtioneuvostosta Helsingin kaupunkiin asti on sokea ihmisarvolle, joten koska perustuslaki kieltää arvosokeilta julkisen vallan käytön, niin sen perusteella vastaaja vaatii kanteen ajajaa korvamaan täysimääräisesti kaikki Kati Sinenmaan tuntemat tunteet siitä, että julkinen valta ei näe ihmisten ihmisarvoa, vaan julkinen haluaa ennen muuta katsoa vain rahanumeroitaan, jotta sen tulokset ja taseet olisivat lain edellyttämillä tasoilla.
Esimerkiksi vastineen osasta 3.5 selviää, että Suomen julkinen valta Helsingin kaupunkina ei näe ihmisen arvoa sinänsä, vaan vaatii ihmistä rukoilemaan itseään, ennen kuin julkinen valta voi toteuttaa ihmiselle Hänen perusoikeuksiaan ja ihmisarvoaan. Mikä ihmisarvo se sellainen, että ihmisen on alistuttava ja nöyrryttävä toisen ihmisen edessä? Vastaaja uskoo, että tuo tuollainen toiminta perustuu lakiin, mutta se ei taatusti perustu perustuslakiin, vaan lainsäätäjien salaiselle vallalle, jolla turvataan valtaa pitävien omat edut.
Mutta koska vastaaja Kati Sinenmaa osoitti kiistattomasti, että valtiovaltaan kuuluva tuomiovalta ei millään tavoin tuomitse julkisen vallan käyttäjien salaista vallan käyttöä, niin silloin vastaaja katsoo toteen näytetyksi, että julkisen vallan kirjanpitolait perustuvat salaisuuksille, josta vastaaja Suomen kansalaisena ei voi olla tietoinen, joten vastaaja pyytää oikeuslaitosta vaatimaan tämän asian todisteet valtiolta. Vastaajan puolelta asia on toteen näytetty siksi, että tuomiovalta sallii ylipäätään salaisen vallan olemassaolon, joka siis nähdään siitä, että Suomen Valtioneuvostollakin on lukemattomasti salaisia asiakirjoja.
Ja koska monissa Helsingin sosiaalitoimiston lapuissa lukee, miten niiden laillisuus perustuu Valtioneuvoston päätökselle se tai tuo, niin vastaaja katsoo, ettei Hän ole voinut saada julkiselta vallalta perustuslaillista oikeutta oikeuksiinsa ja arvokkuuteensa.
Miten kukaan voi uskoa, ettei valtioneuvoston päätökset perustu salaiselle vallalla, koska juuri se on salaista valtaa, ettei sitä voida julkistaa? Koska siis valtiovalta saa käyttää laillisesti salaista valtaa, niin silloin sen sanoo ennen muuta järki, että salainen valta on tavalla tahi toisella mukana kaikessa päätöksenteossa.
Vastaaja katsoo myös näytetyksi toteen, että Hänen vastineeseen käyttämä työ on valtiovallan erityisessä suojeluksessa täsmälleen samalla tavalla, miten valtiovalta suojelee esimerkiksi huippuasianajajien työtäkin. Vastaaja siis vaatii tunteiden korvaustensa lisäksi kantajalta vastineeseen käytetyn työn täysimääräistä korvausta oikeuslaitoksen yleisesti hyväksymän käytännön mukaan, joka tarkoittaa sitä, että oikeuslaitos hyväksyy asianajajan menot ja kulut yleensä sellaisinaan asianajajan vaatimusten mukaan. Joten koska en pidä omaa ihmisarvoana millään tavoin vähäisempänä, niin kohdan 6.7d eritellyt kulut ja korvaukset esitetään vastaajan oikeuttuina korvauksina tunteista ja työstä ja muista menoista.
Suomen Helsingissä, 12 tammikuuta, vuonna 2004
________________________________________
Kati Sinenmaa
Liite 1. Suomen julkishallinnon työvoimatoimiston tilaama Työklinikkalausunto. Liitteen perusteluita vastineen osissa 3.1, 3.2 ja 3.6 ja Esipuheessa.
Liite 2. Suomen julkishallintoon kuuluvan Helsingin kaupungin antama Työtodistus. Liitteen perustelua vastineen osissa 3.2 ja 3.6
Liite 3. Pyhä Raamattu. Pyhän Raamatun perustelu liitteenä on vastaajan mukaan itsestään selvyys.
Liite 4. Suomen liittymissopimus Euroopan Unionin kanssa (Koska kyseessä on julkisen vallan tekemä sopimus, niin vastaaja olettaa, että se löytyy tuomiovallalta, koska tuomiovalta on osa julkista valtaa. Täten vastaajan ei itse tarvitse sitä liittää tähän kuin vain viitteen omaisesti). Liitteen 4 perustelu on pääasiassa esitelty vastineen osassa 2.5b.
Liite 5. Perusteluita vastineen osassa 3.3 ja 3.6
Liite 6. Tästä käy ilmi, että KELA maksoi asumistuen suoraan Helsingin Kaupungille
Liite 7. Tästä käy ilmi, että Helsingin kaupunki myöntää toimeentuloa vain vuokran suuruisen summan, jonka se sitten siirtää suoraan oman hallintonsa toiselle pankkitilille. Liitteen 7 perusteluja osassa 3.4
Liite 8. Suomen perustuslaki (Koska tuomiovalta kuuluu valtana valtiovaltaan, silloin vastaaja katsoo, että tässä ei tarvitse tuoda oikeuteen vastaajan kopiota perustuslaista, vaan tuomiovallan alkuperäiskappale riittää.). Perusteluja vastineen osissa 2.1b, 2.1c, 2.5b, 2.5c, 2.5d, 2.6, 3.3 ja 5.6.
Liite 9. Suomen eduskunnan puhemiehen, Riitta Uosukaisen julkinen lausunto siitä, että lainsäätäjien tulee kuulua rikkaisiin, jotta lait tulisivat pätevästi tehdyiksi. Julkisesti tiedossa olevan Liitteen 9 sisällön perusteluja on vastineen osassa 5.5.
Liite 10. Helsingin käräjäoikeuden haastehakemuksen sivu 2, kappale kolme.
Liitteet 11 ja 11a. Nämä liitteet todistavat, että Helsingin kaupunki tiesi vastaajan olevan täysin varaton, ja että Helsingin kaupunki odottaa, että ihmisten pitää rukoilla julkista valtaa, ennen kuin julkinen valta voi toteuttaa ihmisen perustarpeet.
Liite 12. Vastaajan todistus siitä, että kaupunki tiesi hakijan olevan säästäväinen ja varaton.
Liite 13. Asiantuntija Jaakko Hintikan lausunto (HS 12.1. 2004) asiantuntijoiden hyödyttömyydestä valtiolle. Liitteen perusteluja osassa 5.2a