PAPERIN SISÄLLYS:

INFINIITTINEN AISTI

ÄLYN TÄYDELLISYYS

Äly on ihmisen ääretön ja täydellinen aisti. Ihmisen äly ulottuu täältä tuonne, ja tästä sinne. Mikään asia, tila, oppi, olio tai uskonto ei voi olla esteenä älylle. Äly läpäisee kaikki esteet. Neutriinon pysäyttämiseksi tarvitaan vähintäin puolen valovuoden paksuinen lyijyseinä, mutta äly läpäisee kuinka paksun seinämän tahansa ilman vähäisintäkään hidastumista. Älyn nopeutta ei voida mitata, vaan sille voidaan ilmoittaa vain hetkellinen nopeus. Äly on yhdessä ainoassa hetkessä kulkenut minkä tahansa matkan, eikä äly siltikään ole kokenut mitään viivettä matkallaan.

Universumin äly on samaan aikaan sekä siellä että täällä. Ihmisen äly on universumin älyä. Kuten kaikki kaikkeuden asiat ovat täydellisiä, niin sitä on myös äly. Älyllä on mahdotonta tehdä mitään älytöntä, tai epätäydellistä. Mitä tahansa ihminen älyää, niin sen Hän on älynnyt aina täydellisesti. Jos taasen ihminen on älynnyt jonkin asian vain puoliksi, niin sen Hän on älynnyt täydellisesti puoliksi. Jos ihminen on älynnyt jonkin epätäydellisesti, niin silloin epätäydellisyys on täydellistä. Täydellinen epätäydellisyys ei kuitenkaan ole osoitus älyn käytöstä, vaan sokeasta uskosta johonkin oppiin, kuten ihmisen epätäydellisyyteen.
Ihminen on epätäydellinen vain teoriassa, eli opillisesti

Mitä tahansa älykäs ihminen tekee, niin se on tehty täydellisesti, eli hyvin, joka aiheuttaa kaikille vain pelkkää puhdasta, eli täydellistä hyvyyttä. Jos ihminen ei näe älyä täydellisenä universumin funktiona, niin se todistaa vain sen, ettei sellainen ole käyttänyt älyä. Älyllä ei voida hyökätä älyä vastaan, ja sanoa, että äly on jotakin vähemmän kuin täydellistä. Jos ihminen ei pysty älyämään oppiinsa sopimattomia asioita, niin se johtuu vain yksinomaan siitä, ettei ihminen käytä älyään, eli universumia. Älyn väittäminen rajalliseksi olisi samaa kuin väittää, että neutriinot eivät ole täydellisiä.
Jos et käytä universumia, niin se johtuu siitä, että uskot olevasi universumin ulkopuolella, ja siitä riippumaton.

1. KIELEN PERUSTA

Noam Chomsky on perustellut, miksi ja miten ihmisen kieli on täydellinen funktio. Tämän kirjoittaja tietää, että on paljon itseään tiedemiehiksi uskovia, jotka kieltävät ihmiskielen luonnollisen innovaatisuuden ja täydellisyyden, minkä negatiivisuuden He perustavat epäluonnolliseen ihmiseen. Jos ihminen ei käytä älyään, niin silloin Hän ei voikaan mitään muuta kuin esittää täysin älyttömiä perusteluja, joissa perusteluksi riittää viittaus mihin tahansa sairauteen tai epäluonnolliseen tilaan.

Esimerkiksi ihmisen kielen luonnollisuutta ei voida kumota sillä, että ihmiselle ei kehity kieltä, jos Hänet kasvatetaan pullossa tahi susien kanssa.

Huomattakoon, että terve, susien kasvattama ihminen pystyy ilman oppeja rakentamaan sudenpesän. Kuka tahansa ihminen pystyy luonnostaan rakentamaan lämpimän pesän itselleen, koska protopesän teko-ohjeet ovat ihmisenkin hermostoon ennalta langoitettu, ja vain pienen pieni muutos siihen protopesään saa aikaan niin suuria muutoksia eliöiden pesään, että opillisesti orientoituneet ihmiset uskovat, että eläimillä ei voi olla yhtä yhteistä alkuperää.
Ns. villieläinten kasvattama ihminen ei suinkaan jää kielen kehittymisestä paitsi, koska kaikki hermostot omaavat yhteisen protokielen, joka niissä on siksi, koska hermosto on aina universumin harw-warea. Susilapsi osaa sutta.

Ihmisen toimintaa ei voida ymmärtää, jos perusteluksi otetaan jokin luonnoton tilanne. Tähän asti esimerkiksi psykologit ja psykiatrit ovat tehneet ihmisestä perimmäisiä päätelmiä, kun He ovat tutkineet sairaita ihmisiä. On mahdotonta, että ihminen voitaisiin nähdä täydellisenä, jos tutkitaan sairaita ja epäluonnollisuuksia. Tietysti siitä ei voi seuratakaan mitään muuta kuin mekaaninen näkemys kielestä, jos väitetään, että ihmisyhteydestä erotetulle ihmislapselle ei kehity kieltä.

Asia on täysin sama, jos ihminen särkee tietokoneen käyttämällä sitä väärin, niin siitä voitaisiin havaita, ettei tietokone ole täydellinen, koska se voidaan rikkoa, kun sitä käytetään väärin! Jos ihminen käyttää itseään tahi muita ihmisiä väärin, niin tietysti silloin ihminen on rikki, mutta on täysin älytöntä vetää siitä johtopäätös, ettei ihminen voi olla täydellinen, koska Hänet voidaan rikkoa! Tai että kieli ei voi olla täydellinen, koska äärimmäisen pieni muutos ihmisen sisimmässä olevaan protokieleen saa puhutun kielen kuulostamaan täysin vieraalta kieltä. Ihmisen täydellisyys on vain siinä, kun Hän toimii universaalisesti, eli oikein.

Kun siis tutkijat tutkivat kieltä ja sen kehittymistä yksilöille, niin silloin on täysin mahdotonta päästä perimmäiselle tasolle, jos kielen kehittymisen perusteluiksi otetaan sellaisia elämiä, jotka ovat eläneet epäinhimillistä elämää. Susilapsien tai erityksissä pidettyjen lasten kielen kehittymättömyydestä on täysin mahdotonta tehdä hyppäystä kielen todelliseen olemukseen, koska silloin kielen 'todellisena' olemuksena nähdään jotakin aivan muuta kuin kielen tosin olemus.

Yhteiskunnan ulkopuolella kasvaneesta oliosta ei voida vetää sitä johtopäätöstä, että kieli ei kuulu kaikkeuden rakenteeseen. Jos kuitenkin joku näin tekee, niin se on voitu tehdä vain älyttömästi. Sillä kun vain ihminen käyttää älyään, niin Hän ei voi millään muotoa perustella ihmisen todellista olemusta luonnottomuuksilla. Huomatkaa, että jo siinä on tapahtunut älyttömyys, jos joku lapsi joutuu kasvamaan yhteiskunnan ulkopuolella, joten joka ikinen johtopäätös, joka siitä vedetään, --kieleen, mieleen tai sensoriseen käyttäytymiseen-- perii tuon saman älyttömyyden.

Noam Chomsky on ehkäpä perustellut kielen täydellisyyden jollakin muulla tapaa, mutta se ei varmastikaan tee perusteluista vähemmän uskottavia kuin vain niiden mielestä, jotka haluavat uskoa ihmisen epätäydellisyyteen kaikissa suhteissaan. Jos Sinä kielitutkija et halua pitää ihmistä ja kieltä täydellisinä, niin tietysti on täysin selvää, ettet Sinä pysty uskomaan mitään sellaista perustelua, jossa toisin todistetaan. Ja sanottakoon täysin selvästi, että jos epätäydellisyys on Sinulle ehdoton este, niin silloin Sinä et voi olla älykäs, koska jo logiikka sen todistaa, ettei älylle ole olemassa mitään todellisia esteitä, koska äly on aina ilmentyessään ehdottoman täydellistä ja rajattomuuteen pyrkivää, jotta maailmassa olisi yhtenäisyys.

2. POIKKEUS KUMOAA EPÄTÄYDELLISYYDEN

Maailmassa ei vallitse yhtenäisyys ja rauha. Maailman johtajat eivät siis ole älykkäitä, koska jos vain maailman hallitsijana olisi älykäs olento, niin silloin olisi täysin mahdotonta, että maailmassa olisi jokin asia hullusti. Ja maailman johtajat eivät ole älykkäitä, koska papit ja psykologit opettavat, että ihminen on epätäydellinen, eikä ihmisessä ole mitään täydellistä.

Rikkaat siis uskovat pappeja,
A) koska muutoin papit eivät voisi saada elantoaan, jos kaikki pääsivät taivaaseen, eli jos helvettiä ei olisi, ja
B) koska epätäydellisyys sopii rikkaille kuin nenu päähän, koska jos rikkaiden äly olisi täydellistä, niin silloin rikkaat eivät voisi olla köyhiä rikkaampia.

Epätäydellisyyteen uskovat maailman silmäätekevät (papit, poliitikot ja muut rikkaat) joutuvat siis täst'edes sen tosiasian eteen, että He ovat myös älyltään epätäydellisiä pitäessään ilman puhtaan järjen todistusta itseään epätäydellisinä. On tietysti kaikille älykkäille täysin selvää, että ihminen voi nähdä maailman epätäydellisenä vain silloin, kun Hän itse uskoo olevansa epätäydellinen.

Kun ihminen uskoo olevansa epätäydellinen, niin Hänen uskonsa voi säilyä vain niin kauan, kun Hän ei käytä älyään. Äly ja usko ovat toisensa poissulkevia, koska reaalisuus ja epäreaalisuus eivät voi vallita samaan aikaan.
Yleiseen epätäydellisyyteen uskova ihminen kauhistuu, jos Hän kohtaa ihmisen, joka sanoo, että Hänessä on jotakin täydellistä. Jos joku fundamentalisti tätä lukee, niin ole huoleti, et Sinä minua tämän takia ole voinut tuomita, koska Sinä olet jo opillasi tuominnut kaiken älyllisyyden, ja vain oma oppisi riittää Sinulle.

Jos siis tuo opin täydellisyyden sanotaan olevan älyn täydellisyyttä, niin mikään mahti ei voi estää itsensä epätäydellisesti tuntevia julistamasta täydellisen älykästä ihmistä täydellisen sairaaksi, ja helvetin omaksi, tai peräti epätieteelliseksi, koska tieteessä ei saa uskoa ihmisen ja älyn täydellisyyteen. Tuo yleinen uskomus ihmisen epätäydellisyydestä riittää lähes kaikille tiedemiehillekin, koska tieteessä saa tehdä yleistyksiä vain yleisellä suhteellisuusteorialla, mutta se on täysin epätieteellistä väittää uskoa ihmisen yleiseen epätäydellisyyteen vain pelkäksi uskomukseksi, jolla ei ole mitään tieteellistä arvoa.

Ihmisen epätäydellisyyden täydellinen arvottomuus nähdään siitäkin, ettei koskaan ole täydellisesti todistettu kaikkien ihmisten olevan kaikilta osiltaan täysin epätäydellisiä. Olisi se vaan hiton hauskaa nähdä sekin päivä, kun tiedemiehet omalla epätäydellisellä älyllään todistavat tieteellisesti, että ihmisen äly ei voi olla täydellistä, koska esimerkiksi ihmiset pystyvät rikkomaan toisiaan.

Juuri se todistaa ihmisen sokeaksi uskovaiseksi, kun Hän kieltäytyy näkemästä ihmisen ja ihmisenä olemisen täydellisyyttä. Siihen ei tarvita minkään sortin älyä, vaan vain pelkkä uskomus, kun hoetaan, ettei kukaan ihminen ole täydellinen. Ja samaan aikaan nuo epätäydellisyyttään julistavat hokevat, ettei saa yleistää. Yleistäminen on sokeiden mielestä osoitus älyttömyydestä, sillä tietysti tarvitaan vain sokeutta siihen, kun kaikessa ylimielisessä yleistämisinhossaan ei pysty mihinkään muuhun kuin yleistämään jokainen ihminen epätäydelliseksi.

Yleistämiselle ei ole mitään rajaa silloin, kun se palvelee omaa ansiokehitystä, kun taasen kaikki muu yleistäminen olisi uhkana omalle opille. Opillisille ei tuota mitään vaikeuksia yleistää epätäydellisyyttä kaikkeen, mutta muiden oppien harhaoppisuutta ei voi yleistää omaan oppiin, koska silloin opillisuus olisi hyödytöntä, jos kaikki opit olisivat yhtä lähellä totuutta.

Mutta entäpä, jos Noam Chomsky onkin oikeassa, kun Hän sanoo, että ihmisen kieli on täydellinen? Jos ihmisestä löytyy yksikin funktio, joka on täydellinen, niin eikö jo filosofiassakin todisteta, että poikkeus kumoaa säännön? Jos siis ihminen on yhdessäkin kohtaan täydellinen, niin silloin ihminen ei voi olla olemukseltaan epätäydellinen. Voivatko omaa yleisinhimillistä epätäydellisyyttään julistavat millään tavoin ajatella tätä? Onko Sinun älysi sitä laatua, jolla ei pystytä ylittämään uskomuksia ja näkemään todellisuutta sellaisenaan, ilman oppeja?
Koska tässä on äly, jolla on älytty ihmisessä olevan täydellisiä funktioita, niin miettikääpä visusti sitä, että miten silloin äly voisi olla vähemmän epätäydellistä kuin älyllä älytty täydellisyys? Miten ihminen voi olla älykäs, kun Hän väittää olevansa olemukseltaan epätäydellinen? Tässäpä epätäydellisen ihmisen todisteita omasta epätäydellisyydestään:

• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska Hän voi rikkoa selkänsä raatamalla hullun lailla.
• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska Hän ei kestä viinaa.
• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska Hänen maksansa ei kestä viinaa rajattomasti.
• Ihminen ei voi olla älykäs, koska Hän tarvitsee lakisysteemiä.
• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska Hän ei muista huomista päivää.
• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska Hän ei voi uskoa kaikkeuden olevan ikuinen.
• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska Hän voi kuolla.
• Ihminen ei voi olla täydellinen, koska köyhät eivät pysty elämään, jos rikkaat eivät Heitä koko ajan holhoa.

3. EPÄTÄYDELLISEN ÄLYN TARPEET

Kielen täydellisyys on kiistaton todiste, että myös äly on täydellistä. Koska jos kielen uskotaan olevan epätäydellinen ihmisen funktio, niin silloin sellaisen kielen käyttäjän äly on sitä sen saman uskon mukaan myös. Epätäydellisellä älyllä on mahdotonta älytä mitään täydellistä, joten se on täydellistä, kun epätäydellisyyteensä uskova ei voi pitää mitään asiaa itsessään täydellisenä. Koska täydellisyys vaatii absoluuttisena välttämättömyytenä täydellisen älyn.

Jos siis ihminen ei usko älynsä täydellisyyteen, niin silloin Hänellä on selvästi jokin tarve, jonka Hän voi saada vain epätäydellisellä älyllään. Tämä on älykkäälle täysin itsestään selvää, koska älykkäillä ihmisillä ei ole tarpeita, puhumattakaan, että täydellisen älykkäällä olisi tarve uskoa epätäydellisiin asioihin.

Ihminen siis pitää itseään epätäydellisen älykkäänä, kun Hän uskoo, että siitä on Hänelle itselleen hyötyä. Mutta koska epätäydelliseen älyyn uskovan äly ei ole täydellistä, niin siksi voimme heti havaita, että epätäydellisellä älyllä voidaan kehittää vain tarpeettomia ja turhia tarpeita. Epätäydellisellä älyllä ei voida uskoa ihmisenä olemisen perustarpeisiin, koska kun vain ihminen on älykäs, niin Hänen ei edes tarvitse miettiä omia perustarpeitaan, koska äly toteuttaa ne elämisen sivutuotteina muutenkin.

Epä-älyllinen toiminta taasen ei voi tuottaa mitään muuta kuin tyhmyyttä, joten epä-älykkäät tunnetaan siitäkin täydellisen epä-älykkäiksi, kun He perustelevat epä-älylliset tarpeensa sillä, että He eivät ole täydellisiä, ja siksi He tarvitsevat sitä sun tota.

4. SUOMENTAJAN HUOMIO

Tässä näiden asioiden älyämiseen on käytetty universumin älyä, joten Teidän on turha syyttää tästä tällaisesta älykkyydestä näiden asioiden suomentajaa, joka voidaan tuntea jollakin nimellä. Pyydän. Käyttäkää Tekin oman uskomuksiin perustuvan 'älyn' sijasta Universumia hyväksenne, jolloin Teidän ei tarvitse käyttää toinen toisianne hyväksenne. Älyn mukaan se on älytöntä, eli epäinhimillistä käyttää vertaisiaan, jotta itse välttyy elämän realiteeteilta. Jos Teidän älynne ei ole universaalista älyä, niin silloin tietysti Teidän älyllä ei voida ylittää uskomuksellisia rajoja, ja on siten ilman muuta selvää, että Te ette pärjää ilman köyhiä, jos Teidän älynne on tyhmyyttä.

Se ei millään tavoin ole huonouden osoitus, kun käyttää universumin älyä. Mutta se on täydellisen huonouden, eli tyhmyyden todiste, jos kieltäytyy hyvästä hedelmästä ja sen sijaan napostelee sellaista, josta itsekään ei pidä. Kukaan terve ihminen ei voi pitää siitä, että Hänen älynsä ei olekaan täydellistä. Voitte toki väittää kuinka paljon ja kauan tahansa, ettei ihmisessä ole mitään hyvää, ja että ihminen on perisyntinen ja epätäydellinen, mutta siitä Te ette pidä, jos Teidän älyänne kutsutaan epätäydelliseksi. Miksi?

Juuri siinä on opillisen älyn kaikkinainen epätäydellisyys, kun se pettää jatkuvasti itseään julistamalla, miten epätäydellisiä me kaikki ihmiset olemme. Mutta opillinen ei hyväksy lainkaan sitä, että tuo väite on silloin myös epätäydellinen, jota ei voi täydellistää mitenkään. Oppiin oppinut voisi täydellistää oman ja yleisen ihmisen epätäydellisyyden vain siten, että Hän pitäisi ihmisen älyä ehdoitta täydellisenä. Mutta silloin oppinut ei enää voisikaan käyttää ketään hyväkseen, koska silloin Hänen olisi ehdottomasti tuotava ilmi universumin kaikkisyleilevää älyä, jolla on täysin mahdotonta elää itsekästä elämää.

5. UNIVERSAALINEN ÄLY

Universumin älyä ei voida käyttää tyhmästi. Se tässä onkin juuri paradoksi, että me kaikki tiedämme kaikki nämä asiat, mutta ihminen pystyy niin täydellisesti pettämään itseään. Ja ihminen pettää itseään aina vain siksi, että Hän saisi itselleen paremman elämän kuin on valmis antamaan kelle tahansa toiselle. Ihminen ei voi käyttää älyä mihinkään pahaan. Jos ihminen on ahne ja itsekäs, niin sitä Hän voi olla vain tyhmänä. Pahaa voidaan tehdä vain älyttömästi, koska kukaan järkevä ei voi ihmisenä sanoa pahaa hyväksi.

Jos ihminen vaatii palkkaa, niin siihen ei tarvita minkäänlaista älyä. Rikkaat eivät koskaan ole älynneet mitään, koska He eivät ole vielä koskaan käyttäneet älyä, joka on aina universaalista älyä. Tämän todistaa Teille älykäs ihminen, joka on älynnyt tämän kaiken luopuessaan uskomasta siihen, etä Hänen pitäisi olla rikkaampi kuin kuka tahansa toinen.

Älykäs ihminen todistaa, ettei äly voi koskaan olla lokaalia. Jos nimittäin äly olisi lokaalista, niin silloin se olisi tietysti sitä vain yhdessä ainoassa kohdassa. Koska jos äly vaatisi älyämistä muistakin kohdista, niin silloin älyyn sisältyisi älyämisen lokaalittomuuden vaatimus. Esimerkisi näiden kirjoitusten älyäminen ei vaadi mitään erityistä paikkaa, vaan voit älytä tämän missä tahansa Mattina tahi Maijana, lapsena tahi aikuisena.

On siis eittämätön totuus, että äly on älyä vain silloin, kun mikään ei ole sille rajoituksena. Matin äly ei voi olla olemukseltaan jotakin muuta kuin älyä, kun se on Maijassa. Matti todistaa tämän tahattomasti, kun Hän tiedostamattomasti vaatii, että Maijalla pitää olla kyky älytä mikä tahansa Matin älyllinen asia. Matti taasen todistaa olevansa älytön uskova, jos Hän väittää Maijan älyä naisen logiikaksi, jos ei ymmärrä Matin älyä.

Älykäs olento ei voi väittää, että joku toinen älykäs olento ei pystyisi itse älyämään mitä tahansa älykästä asiaa. Jokainen älykäs olento siis sanoo, että Hänen älynsä on yhtä universumin älyn kanssa, koska muu olisi täysin älytöntä.

6. USKONNOLLINEN ÄLY

On ehdottoman typerää julistaa, että ihmisen äly on Hänen omaansa, koska silloin tietysti ihminen tarvitsee oikean opin, jolla vain joku toinen voisi älytä sen uskomuksen, jonka toinen on jo sillä opillaan älynnyt. Sellaista älyä pitää kutsua universaaliseksi typeryydeksi, joka vaatii opin, jotta joku toinenkin voisi älytä jonkun asian.
Opillisuuden vaatijat eivät kuitenkaan jostain syystä usko muiden oppien sanomaan, vaikka opilliset vaativatkin kaikkia olemaan, elämään ja liikkumaan vain opillisesti. Miksiköhän opillisuuden vaatimus synnyttää harhaoppi-käsitteen?

Esimerkiksi puolueen-X kannattajan on täysin mahdotonta ymmärtää puolueen-Y asioita ilman puolueen-X oppia. On erinomaisen helppoa 'älytä' puolueen-X opilla kaikki asiat, kun käytetään puolueen-X oppia, mutta on täysin mahdotonta älytä puolueen-X opilla sellaista, joka voidaan älytä vain jollakin toisella opilla. Tästä voidaan havaita, että se on todellakin universaalista typeryyttä käyttää asioiden älyämiseen lokaalisia oppeja, kun mikä tahansa asia voidaan älytä oikein vain, kun ei uskota mihinkään oppiin.

Vain opiton näkemys on totuudellinen näkemys. Totuus ei kuulu millekään opille, mutta jokainen oppi on olemassa vain, kun sitä väitetään ainoaksi oikeaksi totuudeksi, joka on siis täysin älytöntä. Tästä syystä jokainen oppi julistaa myös opeitta ajattelevat aina harhaoppisiksi, joka jo sinänsä todistaa jotakin vain opillisten älykkyydestä, koska onhan se melkoisen älytöntä väittää sellaista, ettei ihminen pysty ajattelemaan, jos ei usko johonkin oppiin.

Opillisten yleisen ja yhtäläisen uskomuksen mukaan ajattelu on mahdollista vain opillisesti; --että jokainen ajatus kuuluu johonkin oppiin, mutta vain meidän opissa ajattelu on oikeaoppista. Opillinen ajattelu vaatii absoluuttisena välttämättömyytenä opin, joten opillisesti ajattelevalla ei ole mitään mahdollisuutta ajatella sellaista ajatusta, joka ei kuulu mihinkään oppiin. Opillisille opittomuus on utopiaa, ja parhaimmillaankin vain anarkiaa sen negatiivisessa merkityksessä.

Ei siis ihme, että opillisilla on aina ikuinen hinku päättymättömiin ketjuihin, kuten siihen, että jos Jumala on luonut kaiken, niin kuka loi Jumalan, kuka loi Jumalan luoneen Jumalan,... Tuo ei ole todisteena älyn infiniittisyydestä, vaan siinä on älyn infiniittisyys, kun se pääsee alusta loppuun ilman, että sen pitää kuvitella lopun jälkeen jotakin. On erinomaisen älykästä pysäyttää kausaalisuus Jumalaan.

Tästä nähdään erityisesti se, ettei ole lainkaan älykästä kutsua opillisia älykkäiksi, koska äly on Heille täysin tarpeeton, joka vain haittaisi Heidän omahyväisiä bisneksiään. Sillä ihmisen on täysin mahdotonta toimia ns. itsekkäästi, kun Hän on älykäs. Vain oppeihin uskovat voivat olla niin tyhmiä, että He voivat uskoa, että Heidän maailmansa on paras mahdollinen maailma Heille, kun He pitävät yllä ihmiskunnan jakoa köyhiin ja rikkaisiin.

Mikään ei voi olla niin tyhmä kuin rikas, ja rikastumista himoitseva. Sillä yksikään rikas ei ole voinut älytä, että maailma on paras mahdollinen vain silloin, kun yksikään ihminen ei riistä ketään, eikä yksikään aikuinen ihminen vaadi toisen ihmisen työtä itselleen.
Jos Sinä lukija olet aiemmin lukenut kati sinenmaan kirjoituksia, ja olet pahoittanut mielesi, niin voit uskoa, että tässä kohtaan Sinä joko pahoitat itse lisää mieltäsi, tai sitten Sinä alat tässä kohtaan jo edes hieman ymmärtämään, miten suuresta älyttömyydestä lakiuskovaisuudessa on aina kyse.
Tässä kohdassa on tilaa kääntyä 180 astetta sekä pystysuoraan että vaakatasossa, ja huomata, että se olikin oma varjo, jonka uskottiin olevan maailman pahuus. Saat itse valita, haluatko edelleenkin ylläpitää tätä nykyistä tyhmää menoa, tai korvata sen kokonaisuudessaan järkevällä elämällä.

7. OPPIEN KORJAILIJAT

Väärämielistä systeemiä ei pidä korjailla, koska sen perusta on ehdottoman typerä. Joka ikisen lakisysteemin perustana on sokea usko ihmisen epätäydellisyyteen, eli ihmisen tyhmyyteen, joka pitää korvata ihmisen pompottamisella, eli lakien loputtomalla rustaamisella. Ihminen ei tule tippaakaan viisaammaksi tai älykkäämmäksi sillä, että Hän jatkaa väärämielistä systeemiä. Jos rakennuksen perusta on surkea, niin se on tyhmää rakentaa sille surkealle perustalle lisää ja lisää kerroksia.
Jos haluaa nähdä komeamman ryminän, kun lakisysteemi sortuu, niin tietysti kannattaa pitää yllä uskoa lakisysteemin vaihtoehdottomuuteen. Mutta on älytöntä kutsua huonolle perustalle rakennetun systeemin korjaajia tai kehittäjiä älykkäiksi.

Jos ihmisen uskotaan olevan yleisesti epätäydellinen, eli siis tyhmä, niin silloin on sokeasti, eli täysin älyttömästi perusteltu, miksi ihmiset tarvitsevat vain lisää ja lisäää lakeja ja holhousta. Vain täysin tyhmät vaativat lisää lakeja, koska kaikessa tyhmyydessään He uskovat täysin älyttömästi siihen sokeaan uskomukseen, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä.

Usko ihmisen epätäydellisyyteen ei voisi olla uskottava, jos samaan aikaan uskottaisiin ihmisen älyn täydellisyyteen. Täytyy siis olla älyltään täysin epätäydellinen, jos ei ymmärrä, että usko epätäydellisyyteen pitää yllä sokeaa uskoa siihen, ettei ihminen voi elää, jos Häntä ei koko ajan holhota. Usko huviksesi, että uskosi ihmisen epätäydellisyyteen todistaa vain Sinun älysi epätäydellisyydestä, eikä sillä voida todistaa mitään lopullista ihmisestä.

Lakiuskovat eivät pysty ymmärtämään edes sitä, että 'tyhminkin' ihminen silti saattaisi olla vähintään niin älykäs kuin mikä tahansa eläin, joka pystyy rakentamaan pesänsä, vaikka ei olekaan saanut mitään oppia siihen. Lakiuskovien on mahdotonta uskoa ihmisen hyvyyteen, koska silloin Heidän pitäisi sallia tuon hyvyyden esille tuleminen ilman lakia.

8. ÄLYN TILAVUUS

Hyvät lukijat. Nyt tässä on annettu Teille äärettömällä tarkkuudella tieto siitä, mikä on oman todellisen älynne tilavuus. Aidosti älykkäät ymmärtävät, että Heidän älynsä on samaa älyä kaikkien älykkäiden kanssa, koska muutoin kukaan ei voisi älytä, mitä toinen älyää. Jos Sinä olet älynnyt jotakin tästä, niin silloin se on kiistaton todiste, että siihen olet käyttänyt yleistä älyä, universumin älyä.

Totuus voidaan älytä vain yleisellä älyllä. Yleisen älyn tilavuudelle ei voida ainakaan älyllisesti esittää mitään numeroituvaa rajaa. Jos Sinä kuitenkin haluat pitää älysi rajallisena, niin ole toki hyvä vaan, mutta silloin Sinun pitäisi pystyä tieteellisesti osoittamaan, miten suuri ja missä se Sinun älysi on. Ja miksi se on! Muutoin älysi on kaikilta osiltaan vain perusteeton uskomus.

Jos Sinun älysi ei palvele universumia, niin silloin se ei tietystikään voi olla yleistä, eli aitoa älyä. Universumi ei nimittäin ole voinut luoda edes ihmiseen sellaista älyä, joka olisi jotakin muuta kuin universaalista älyä. Ihminen todistaa olevansa älykäs vain silloin, kun Hän on yleistänyt oman älynsä universumin universaaliseksi älyksi.
Siihen siis ei tarvita älyä, kun väitetään, ettei äly ole peräisin universumista. Sillä tuollaiseen väitteeseen sisältyy automaattisesti se, että uskotaan älyn olevan peräisin sattumasta, ex-nihilo. Sattumaan uskovien on täysin mahdotonta älytä älyn todellista olemusta ja sen lähdettä. Ja tämä pätee yhtä lailla sellaisiin uskoviin, joiden Jumala ei ole läsnäoleva Jumala.

Oppien älyllinen tilavuus on aina rajallista. Oppien tilavuus on numeroituvaa, koska jos näin ei olisi, silloin oppisi syleilisi opeitta kaikkea. Voit siis edelleenkin uskoa oppeihisi, koska kaikessa opillisessa älyttömyydessäsi Sinulla ei ole älyä elää elämääsi oikein. Sillä oikein eläminen voi tapahtua vain universaalisella älyllä, jonka Sinä kiellät ehdottomasti silloin, kun haluat käyttää oppejasi, jotta voisit uskoa olevasi minimipalkkasi arvoinen, joka merkitsee sitä, että olet tälläkin hetkellä palkkakuopassa.

Eikö se yhtään pänni opillisesti uskovaa, kun jo logiikka todistaa, että älysi määrä on rajallista? Mistä kummasta Sinä voit silloin tietää, ettet ole jo tyhjentänyt älysäilöäsi?
Kun sokea sokeaa taluttaa, niin molemmat ovat jo pudonneet palkkakuoppaan.

9. ÄLYN EPILOGI

Täten äly todistaa, että ihmisen hermosto on kuin piirilevy, johon äly laskeutuu. Ihmisen älyn hermostollinen perusta ei ole jonkun sokean luonnon valinnan tulos, koska se olisi älytön perustelu, miksi äly ilmenee luonnossa.
Noam Chomsky on oikeassa, kun Hän sanoo, että ihmisaivot ovat kuin piirilevytehtaassa valmiiksi ohjelmoitu (Hard-Wired) tietokoneen emolevy. Mikään muu ei voi tulla kysymykseen, koska älyn hermostolliseen ilmentymiseen on olemassa tasan tarkkaan yksi ainoa tapa. Ihminenkin rakentaa piirilevyt älyllä ja älyä varten, vaikka niitä useimmiten saatetaankin käyttää opillisesti, eli älyttömästi.

Ihmisälyn ilmennys tulee olla älyllisesti esitettävissä. Siksi mikään älytön esitys --kuten esimerkiksi älytön luonnonvalinta, tai sattuma-- ei voi tulla kysymykseen. Vain opilliset voivat olla niin älyttömiä, että Heille kelpaa mikä tahansa oppi älyn esiintymisen selittämiseen, kunhan vain se ei ole älykäs esitys. Sillä älykäs esitys älystä ja sen perustasta ei voi olla mitään muuta.

Älyllisen on erittäin helppoa älytä, miten äly tulee hermostoon. Koska hermosto ei ole syntynyt sokeasta valinnasta eikä mistään sattumasta, vaan kaikki hermostot ovat älyn aikaansaannosta. Kun ihminen luo tekoälyn, niin siihen tekoälyyn voi tulla älyä vain siten, että se on ihmisen älyn kopiointia. Ja jokaisen ihmisen äly on kopio universumin älystä.

Universumin koko ja sen näennäinen harva-aineisuus voi aiheuttaa sellaisen näköharhan, ettei pystytä näkemään universumia älykkäänä olentona, mutta tuo näkemisen vaikeus johtuu yksinomaan opillisuuden korostamisesta. Opiton järjen käyttäjä näkee kyllä ilman muiden todistuksiakin, miten asiat ovat. Asiat ovat niin juuri.

Pyrin erityisesti huomauttamaan rajattomaan kehitykseen uskovaisia siitä, että kun äly ja kieli käsitetään täydellisinä ja rajattomina, niin silloin Te ette voi kritisoida sitä vastaan, että ihmisen sisäinen rajattomuus tuottaa ulkoisen ja loputtoman kehityksen. Ihminen on sisimmältään rajaton, joka tarkoittaa sitä, että ihminen on olemukseltaan infiniitinen, sillä muutoin ihminen ei voisi tuottaa rajattomasti uutta, jos Hänen sisäinen olemuksensa ei olisi muuttumaton rajattomuus.

Muuttumaton rajallisuus ei tietystikään pystyisi tuottamaan uutta, mutta kun pidetään itsestään selvänä, että hermossa ilmentyvä äly on universumin hard-warea, niin silloin ihmisen hermostollinen äly ei olekaan niin kovin rajallista, josta heti nähdään, että hermoston äly on olemukseltaan muuttumatonta rajoittamattomuutta.
En oikein pysty älyämään Teitä, jos Te kiellätte hermostonne olevan universumin hermostoa, eikä suinkaan Teidän yksityisomaisuutta.

Älyllisesti Teistä kukaan ei voi kieltää sitä, että vain infiniittinen voi olla muuttumaton kaikessa muutoksessa. Älyn muuttumaton perusta ei siis ole kiellettävissä sillä preusteella, että muuttumaton äly ei voisi tuottaa muutosta. Äly pystyy tuottamaan jatkuvasti ja loputtomasti muutosta, koska se on olemukseltaan rajatonta ja ääretöntä.

Sillä yllä on osoitettu, miten heikoilla ihminen, jos Hän kuvittelee itselleen lokaalisen älyn. Ihmisessä oleva äly on universumin älyä, ja siksi sitä ei voida käsittää järjellä muutoin kuin universaalisesti.

Miten yhdestä tulee esille moninaisuus, ei ole älykkäälle mikään ongelma, koska älykäs älyää, että se yksi on olemukseltaan Isä Infiniittinen. Vain opilliset voivat uskoa, että infiniittisyys on ainoastaan matemaattinen suure, mutta mikään asia ei välttämättä ole aktuaalisesti infiniittinen. Tässä kuitenkin todistetaan, että äly on olemassa vain sellaisessa todellisuudessa, jossa yksi on aktuaalisesti infiniittinen --kaikkien ominaisuuksien osalta, myös älyltään.

Rajattomalla (opittomalla) älyllä on erittäin helppoa todistaa, että todellisuudessa ei voi olla kuin yksi äly. Sillä se ei ole reaalista olettaa päällekkäisyyksiä todellisuuteen. Siksi on täysin älykästä sanoa, että vain yksi voi olla aktuaalisesti infiniittinen, ja että Hänen tulee sitä olla, koska muutoin infiniittisyys ei ole reaalinen, jos yksi ei ole sitä joka hetki.
Älyn ulottuvuudet ihmisessäkin ovat siksi juuri rajattomat, koska myös ihmisen äly on universumin infiniittistä älyä, jolle mikään reaalinen ei ole mahdotonta.

Lue lisää:
Internet: NOAM CHOMSKYN ajatuksia kielestä ja kielen oppimisesta
Internet: Intelligent Design Network
Sinenmaan: Kosmologia
Paperi: Vieläkö kaipaat todisteita?
Paperi: Totaaliulottuvuus
Arkisto: Jumalatodistus

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   13. lokakuu 2004