Poliitikot tietävät elämänviisautta täynnään olevia vanhuksia paremmin, että ihmisten tulee levätä loppuelämänsä, kun Heille koittaa virallinen eläkeikä. Poliitikoiden viisauden mukaan vanhusten pitää iloisesti alistua toimettomuuteen ja laiskuuteen, jotta vanhuksista kehkeytyisi oikeaoppisia poliitikoiden politikoinnin objekteja. Poliitikoiden mukaan vanhuksien keho ja mieli eivät tarvitse omaehtoista työtä, vaan vanhus pysyy kokonaisuutena erittäin terveenä pelkän nuoruuden voimansa ansiosta.
Nuo samat poliitikot tietävät senkin, että He eivät itse olisi päteviä, jos Heille ei makseta minimipalkkaa siitä, kun He lakeineen eristävät lapset ja vanhukset omiksi ryhmikseen, jotta miehet ja isät saisivat rakentaa lapsille ja vanhuksille päiväkoteja oman asuntonsa sijasta.
Nuo samat poliitikot tietävät kaikkiviisaina senkin, että lapsien on älyttömän paljon helpompaa oppia olemaan kuuliaisia laille kuin oppia olemaan kuuliaisia omille aisteilleen. Lasten oma huomaavaisuus on poliitikoiden erittäin huono asia, koska lapset eivät oppisi lakeja, jos lapset oppisivat itse huomaamaan ympäristönsä
Poliitikoiden mielestä lapsia ei saa opettaa huomaavaisiksi, koska jos lapset oppisivat huomaavaisiksi, silloin Heille ei tarvitsisi säätää lakia edes siitä, kuinka päästään oikeaoppisesti kadun ylitse. Tuollaisista lainkuuliaista lapsista siis kehkeytyy ennätysajassa oikeaoppisia vanhuksia, joille sitten voidaan oikeaoppisesti luoda virikkeitä, koska He ovat oppineet, että vanhuksien pitää sitten olla toimettomina loppuelämänsä.
Nimittäin poliitikot saivat kivasti luotua viriketyöntekijät vanhuksia varten, kun He ensin opettivat, että vanhuksien ei tule tehdä enää töitä, jotta nuorille annettaisiin myös mahdollisuus. Mihin?
Jos nimittäin vanhukset olisivat virkeitä, silloin tietysti kukaan ei voisi kuvitella olevansa vanhusta pätevämpi sanomaan kunnianarvoiselle vanhukselle, millainen on oikeaoppinen virike häntä varten.
Viemällä vanhuksilta työnteko ja heittämällä Heidät elämänkokemuksineen pois yhteiskuntaelämästä, silloin tietysti vanhukset tuomitaan virikkeettömyyteen, jotta saataisiin luotua nuorille työmahdollisuuksia vanhuksien virikkeellistämiseen ja kaikenlaiseen hoivaamiseen.
Ja jotta työelämässä vielä oleville annettaisiin mahdollisuus rakentaa homepäiväkoteja, niin entiset pitää purkaa, jotta nuoret sitten saataisiin vuorostaan rakentamaan lapsille ja vanhuksille poliitikoiden suunnittelemia erityistaloja, jottei ihmisille jää aikaa käyttää oma elinaikansa suoraan oman kodin rakentamiseen.
Jos ihmiset olisivat omatoimisia ja vireitä hamaan loppuunsa asti, niin mihin silloin poliitikoita tarvittaisiinkaan? Poliitikoita tarvitaan vain ja ainoastaan sellaisessa yhteiskunnassa, missä tahallaan aiheutetaan poliitikoille työtä. Politiikan perimmäinen tarkoitus on aiheuttaa yhteiskuntaan köyhyyttä, levottomuutta, raihnaisuutta, aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta, hoivaamistarvetta ja rikollisuutta, jotta poliitikot voisivat perustella kansalle tarpeellisuutensa osoittamalla sormellaan noita itse luomiaan epäkohtia.
Papitkin tarvitsevat opin helvetistä, jotta papit voisivat opettaa ainoaa oikeaa uskontoa, missä taivas on sijoitettu seuraavaan elämään.
Näin siis se on täysin poliitikoiden itsensä vika, jos vanhukset eivät tunne olevansa tarpeellisia yhteiskunnalle. Ja vanhukset eivät tietystikään tunne tarpeellisuuttaan, kun juppipoliitikot opettavat, että vanhukset ja lapset pitää pitää erillään, jotta molemmille ryhmille voidaan rakentaa omat tarhansa ja päiväkerhonsa, jotta iseille saadaan töitä.
Ja jotta äiditkin saataisiin pois omien biologisten lastensa kasvattamisvastuusta, niin äitien pitää mennä oikeisiin töihin päiväkoteihin ja vanhainkoteihin hoivaamaan keinovirikkeellisiä lapsia ja virikkeettömiä vanhuksia. Tietysti äitien pitää ensin opiskella poliitikoiden rustaamat pätevyysoppinsa.
Olisihan se poliittisesti melkoisen rohkeaa opettaa, että isien ja äitien elämästä lapset vievät vain pienen osan, joten pysyköönsä kotona sen ajan, jos He eivät ole valmiita antamaan kasvatusvastuuta viisaammilleen, isovanhemmille.
On se vaan ihmeellinen asia, kun jupit väittävät, miten lapsien tulee antaa olla keskenään, eikä lapsenmielisten vanhusten tule antaa olla lasten kanssa, jotta äidit saadaan työelämään. Mitä kumman järkeä siinä on väittää, että lasten tulee antaa olla keskenään, jos kerta yhteiskunnassa vanhukset luetaan lapsenkaltaisiksi ihmisiksi? Vanhuksethan ovat elämän rauhoittamia lapsia, kun taasen lapset tarvitsevat seuraansa rauhallista elämää, jotta lapset lähtisivät mahdollisimman varhain rauhoittumisen tielle.
Lapset ja lapsenmieliset kuuluvat yhteen; elämän ääripäiden välille ei saa rakentaa kuiluja.
Miten muutoin vanhusten elämänviisaus saadaan kasvamaan kuin vain siten, että annetaan lasten ja lastenmielisten (ns. vanhuksien) olla yhdessä? On täysin mahdoton oletus, että vanhuksien elämänviisaus ei siitä enää kasva, mitä se nyt on? Jos kuitenkin joku olettaa, ettei yhteiskuntaa saa käyttää vanhusten elämänviisauden kasvattamiseen, silloin tietysti vanhukset nähdään hyödyttöminä yhteiskunnalle.
Hyödyttömiksi katsotut vanhukset tietysti pitää eristää omiin laitoksiinsa, jotta vanhukset eivät olisi lapsenmielisesti sotkemassa kaikkitietävien puoluepoliitikkojen pasmoja, miten vain raha saadaan virtaamaan köyhiltä rikkaille. Esimerkiksi pätevät lastentarhatädit voivat päästää vanhuksia vain vähäksi aikaa lasten tykö, mutta jo heti kohta palkkatädit hätistävät vanhukset pois, jotta palkkatädit voisivat tehdä rahaa:
Minä teen nyt rahaa, etkä Sinä vanhus ole pätevä neuvomaan meitä, miten elämässä pärjätään, koska Sinä pärjäät elämässä vähemmällä kuin me, joten Sinä et ole oikea ihminen neuvomaan meitä, miten tehdään rutkasti rahaa, jotta me voisimme sitten kuluttaa sitä.
Aikuiset opettavat, että aikuisten tärkein tehtävä on tehdä rahaa, koska aikuisten mukaan He eivät voisi muuten elättää lapsia ja vanhuksia, jos aikuiset tekisivät työnsä suoraan ilman rahaa lasten ja vanhuksien hyväksi. Jos ihmiset saisivat suoraan omin käsin rakentaa itse oman asumisensa, silloin huomattaisiin, että Heille jäisi paljon enemmän aikaa toinen toisilleen.
On siten tunnustettava rehellisesti, että rahalla ei voida hoitaa oireita, jotka ovat syntyneet rahan tähden elämisestä. Jos aikuiset vaativat, että aikuisuuden tärkein tehtävä on rahan hankkiminen, jotta rahalla voidaan pitää yllä yhteiskuntaa, silloin tietysti tuollainen ajattelu halventaa ihmistä, joka varmasti pystyisi tekemään työtä oman itsensä hyväksi ilman rahaakin.
Aikuiset eivät kuulosta kovin vakuuttavilta, kun He sanovat, miten tasa-arvoisia me olemme, ja samaan lauseeseen He saavat halutessaan mahtumaan vielä senkin, miksi Heidän työnsä on arvokkaampaa kuin muiden. Aikuisten mukaan ihmiset ovat kyllä tasa-arvoisia, mutta rikkaiden ihmisten tekemä työ on aina arvokkaampaa kuin köyhien työt. Miten niin ihmiset voivat olla tasa-arvoisia, jos kerta ihmiset itse ovat määrittäneet työt eriarvoisiksi? Miten kummassa ihminen voi samaan aikaan väittää olevansa tasa-arvoinen, kun Hän vaatii itselleen enemmän kuin on valmis antamaan muille?
On mahdotonta kuvitella, että työt olisivat ilman ihmistä eriarvoisia! Jos töitä laitetaan arvojärjestykseen, niin se kyllä johtuu tasan taatusti vain siitä, että työn arvottaja kuvittelee itse olevansa muita parempi! Sillä mitenkään muutoin työt eivät voi päästä eriarvoisiksi kuin vain siitä, kun ihmiset haluavat tahallaan olla eriarvoisia.
Poliitikoiden työ ei siis itsessään julista, miten arvokas, hieno ja filmaattinen 'Hän' on, koska poliitikon työ ja poliitikko ovat eri asia, Ne ovat siis poliitikkoja, jotka haluavat, että Heidän työnsä olisi eriarvoisempi kuin matalapalkkaiset työt. Poliitikkojen mukaan politiikka ei ole matalapalkka-ala, koska poliitikot tuntevat olevansa eriarvoisia alempipalkkaisiin verrattuna. Tästä siis nähdään, että poliitikot eivät noudata yhteiskunnan tasavertaisuusperiaatetta, puhumattakaan, että poliitikot ylläpitäisivät yhteiskunnan neutraalisuusperiaatetta.
Poliitikot ovat itse rikkoneet omat lakinsa, joten ei ole mikään ihme, että kansalaisetkaan eivät pysty olemaan pelkkiä lain jatkeita. Poliitikkojen väittämät poliittisen työn raskaudesta ja kalleudesta ovat pelkkää puppua, koska poliitikot ovat jo mielessään asettaneet itsensä perustuslain vastaisesti eriarvoiseen asemaan, ja sitten poliitikot julistavat tuolta korokkeeltaan, että poliitikot tarvitsee paljon rahaa, koska He eivät voi muuten olla päteviä.
Mitenkään muutoin töiden eriarvoisuus ei voi olla vallitseva poliittinen totuus kuin vain siksi, että poliitikot ovat itse asettaneet itsensä jo ihmisinä muita paremmiksi. Huippupoliitikko astukoonsa alas tavallisten ihmisten tasolle, jolloin Hän huomaisi heti, että politiikkaa pystytään tekemään viisaasti vain kansan tasolta.
Huippupoliitikon on mahdotonta astua tavallisen kansalaisen tasolle, jos Hän väittää olevansa tasa-arvoinen, mutta Hänen työnsä vastuullisuus vaatii Häntä ottamaan pakosta vastaan kovaa palkkaa, jonka poliitikot ovat itse itselleen määränneet. Työ ei takuulla vaadi yhtään mitään eriarvoisuutta, vaan kaikki eriarvoisuus nousee ihmisen sisältä. Mutta se eriarvoisuus ei ole geeneissä, vaan ihmisen himossa.
Joku voi hyvinkin ihmetellä, miten poliitikot ja poliitikoiden palkkaus liittyvät vanhuksiin, puhumattakaan viisaudesta. Mutta on rehellisesti ja avoimesti tunnustettava, että me emme voi puhua vanhuksista oikeilla käsitteillä, jos me emme puhu samaan aikaan lapsista, nuorista ja aikuisista kaikessa viisaudessamme.
On mahdotonta käsittää vanhusta, jos me emme tiedä, miten vanhuksesta tuli vanhus! Jotta me tietäisimme, miten ihminen muuttui vanhaksi, niin silloin meidän on tarkasteltava nuoruuden ja aikuisuuden kautta sitä lapsuutta, josta ihminen on muuttunut vanhaksi. Näin siis vanhuksista puhuminen saa aina aikaan puhetta yhteiskunnasta ja sen eri kerroksista.
Jotta me voisimme ymmärtää, miksi vanhukset tarvitsevat yhä enemmän hoivaa, niin silloin meidän pitää katsoa avoimin ja kirkkain silmin lapsuutta. Sillä lapsuus on se maaperä, johon ihminen vanhana palaa. Jos siis lapset nähdään vain lainkäytön kohteina, silloin lapset kasvavat lainkäyttämisen kautta vanhuksista, joilta on loppunut oma veto, koska se tapahtui jo lapsuudessa, kun lasten ei sallittu olla omien aistiensa varassa, vaan lapset pakotettiin kuolemallakin uhkaamalla tottelemaan sokeasti lakia.
Laki siis opettaa jo lapsille, että sitten vanhana Sinun ei tarvitse tehdä mitään, koska meillä on laki, joka sanoo, että vanhukset joutuvat hoitokotiin, koska vanhukset eivät saa olla yhteiskunnallisessa elämässä mukana käyttämässä omaehtoisesti sitä viisautta, jonka He ovat elämältä ilmaiseksi saaneet. Lain mukaan siis mielekäs liikunta ei ole pakollista vanhuksille, koska laki sanoo, että ihmiset ovat vanhoina eläkeläisiä, ja koska lain mukaan eläkeläinen on määritelty sellaiseksi ihmiseksi, josta ei ole mitään hyötyä yhteiskunnan rahasysteemille.
Laki siis opettaa jo lapsille, että vanhusten keho ja mieli (vanhus itse) säilyy terveenä, vaikka vanhus ei tekisi mielekästä työtä. Ja kukahan tuollaisen opetuksen takana sitten on? Poliitikot tietysti, koska poliitikot eivät voisi olla muita tasa-arvoisempia, jos poliitikot eivät voisi tehdä oikeita lakeja --ihmisiä varten. Ja poliitikot eivät voisi tehdä lakeja esimerkiksi vanhuksia varten, jos yhteiskunta arvostaisi vanhuksia ja Heidän kokemustaan.
Yhteiskunta ei arvosta vanhuksia ja Heidän elämänviisauttaan, jos vanhukset eivät saa omatoimisesti tuoda esille omaa itseään, elämänviisauttaan. Jotta lakisysteemi pystyisi estämään vanhusten omaehtoisen virikkeellisyyden, niin siksi lakisysteemin on saatettava vanhukset sellaiseen tilaan, missä lakisysteemi voi luoda nuorille ja aikuisille lisää työpaikkoja, kuten sellaisia, joiden tehtävänä on keksiä virikkeitä vanhuksille, koska laki sanoo, että vanhukset eivät itse saa kaikessa viisaudessaan tehdä mitään sellaista, jota ei lue laissa. Vanhus ei saa yksin lähteä ulos ilman hoitajaa.
Vanhuksien elämänviisaus ei mahdu mihinkään lakiin. Jotta vanhukset mahtuisivat lakisysteemiin, niin lainsäätäjillä ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin väittää, että ihminen on kaikkein viisaimmillaan hoitaessaan raha-asioita. Koska siis terveet vanhukset eivät niinkään välittäisi rahasta, niin silloin tietysti vanhukset eivät ole päteviä hotamaan lapsia tai yhteiskuntaa, koska silloin poliitikot tekisivät tasa-arvoista työtä, eikä kenenkään tarvitsisi tehdä matalapalkkaista työtä. Koska joku työ voi olla huonosti arvostettua vain sellaisessa systeemissä, missä poliitikot ovat itse arvostaneet oman työnsä muiden töitä arvokkaammaksi.
Matalapalkka työ on huonosti arvostettua, koska poliitikot ovat itse tehneet tuon työnarvostuksen. Työt eivät arvosta itseään eriarvoisiksi, vaan sen voivat tehdä vain epätasa-arvoiset poliiitikot. Ja koska poliitikkojen mukaan ihminen on viisaimmillaan vain hoitaessaan raha-asioita, silloin tietysti tuohon viisauteen kuuluu, että ihminen on sitä viisaampi mitä suurempia rahoja Hän läpsyttelee.
Poliitikot siis ovat kuin ovatkin lapsia; lapsellisia aikuisia, jotka eivät ole päässeet viisaiksi, koska He ovat kieltäneet omilta vanhemmiltaankin elämänviisauden hyötykäytön. Ja poliitikot siis kieltävät vanhuksia käyttämästä elämänviisautta yhteiskunnallisesti, koska muutoin poliitikot eivät voisi läpsytellä suuria seteleitä. Poliitikot ovat siis kuin kakaroita, jotka ovat mieltyneet hienosti kuvioituihin paperilappusiin, joita He kaikessa poliittisessa viisaudessaan kutsuvat turvaseteleiksi, koska se on hienoa, kun yhteiskunnassa on mahdollisuus pahuuteen.
Se on siis rahasysteemi ja sen ylläpito, joka vaatii poliitikoita väittämään, että eläkeläiset pysyvät virkeinä, vaikka He eivät käyttäisikään sitä omaa sisinätään millään tavoin hyödyllisesti ihmskunnan parhaaksi, koska jos vanhukset saisivat olla omatoimisia viisautensa mukaan, silloin rahasysteemi olisi helisemässä kolikkoineen päivineen. Vanhukset eivät pysy virkeinä, kun Heiltä on viety mahdollisuudet elää mielekästä elämänviisaan elämää, joten siksi poliitikoiden pitää nyt esittää huolestunutta, että mistä me nyt saamme lisää vanhusten hoitajia, kun pitäisi nuo kulutustavaratehtaatkin pitää jatkuvasti tuottamassa lisää kulutettavaa.
Ja miksiköhän ihmiset haluavat jatkuvasti kuluttaa? Koska poliitikot ovat opettaneet, että jos ihmiset eivät kuluta, niin silloin ihmisille ei ole työtäkään! Poliitikkojen mukaan ihmisiä ei saa päästää rakentamaan omin käsin elämää ja asuntoa itselleen, koska silloin ihmiset eivät voisi kuluttaa, jos He hoitaisivat omaa elämäänsä, eivätkä rikkaiden elämää, johon ei mahdu mitään sellaista kun omien käsien käyttäminen.
Poliitikot ovat hätää kärsimässä, kun He maalaavat uhkakuvia seinille, miten vanhuksia on tulevaisuudessa yhä enemmän, ja miten He ovat yhä huonokuntoisempia, kun samaan aikaan suomalainen aikuisväestö ei riitä edes Nokian pyörittämiseen. Niinpä poliitikot eivät voi mitään muuta kuin pitää kehitysmaidenkin ihmisiä lain käytön objekteina, jotta niistä saataisiin tuotannontekijöitä, jotta poliitikkojen palkkaus ei putoaisi minimitason alapuolelle, sillä nykyisellään poliitikon palkka on vain se minimi, jolla poliitikko pystyy tekemään työnsä pätevästi.
Poliitikkojen on mahdotonta käsittää, että ns. hartiapankkirakentaminen on oikeaa työtä, koska jos ihmiset saisivat vapaasti rakentaa omat asuntonsa, silloin poliitikot eivät voisi rikastua, ja silloin poliitikoiden pitäisi itsekin ruveta tekemään oikeaa työtä. Jos siis yhteiskunta arvostaisi vanhuksia, eli sallisi vanhuksien tekevän elämänviisautensa mukaan yhteiskunnallisia päätöksiä, silloin tietysti ihmiset saisivat elää jo lapsesta asti omaehtoista elämää, missä ihmiset saisivat opetella kunnioittamaan ensisijaisesti vain omia aistejaan. Ei luonto luonut ihmiselle viisautta siksi, että se pitäisi kypsänä työntää vanhainkoteihin.
Ihminen ei säily virkeänä, jos Hänet jo lapsesta asti opetetaan elämään muiden luomien virikkeiden mukaan. Kun ihminen elää omien aistiensa mukaan, silloin Hän ei tarvitse muiden tekemiä virikkeitä. Ihmisen omat aistit ovat virkeinä vain silloin, kun ihminen elää niiden mukaan. Ja ihminen tuntee vireyttä vain sillon, kun Hänen aistinsa ovat vireitä. Ja ihmiset aistit säilyvät aikuisinakin virkeinä, kun Hän saa toteuttaa lapsuuden majansa omana asuntonaan. Sillä eivät lapset ole syntyneet ilman pesänrakennusgeenejä, vaan nimenomaan lasten mieltymys majojen rakenteluun johtuu yksinomaan lapsissa olevista pesänrakennusgeeneistä, jotka pyrkivät harjoittamaan ihmislapsen oman pesän rakentajaksi.
Poliitikot kuitenkin pitävät lasten majan rakentamista vain leikkeinä, koska poliitikot eivät leiki politiikallaan, vaan He tekevät poliitikkaa äärettömän vakavasti, josta on osoituksena poliitikkojen toisilleen lähettelemät kikkelikortit ja poliitikkojen ilmaisen kosteat iltakoulut ja hyväveli-saunaillat.
Jos lasten leikkeihin suhtauduttaisiin oikeasti, silloin jokainen ymmärtäisi, että koska lapset kaikkialla leikkivät majaleikkejä, silloin siinä näkyy luonto puhtaimmillaan: se on lapsen luonto, joka harjoituttaa lasta myöhempää ihmisen pesän rakentamista varten.
Poliitikot eivät kuitenkaan voi sallia ihmisille pesägeenien toimintaa, koska jos ihmiset saisivat rakentaa oman ihmisen pesänsä geeneettisesti, niin mihin silloin tarvittaisiin arkkitehteja, tai miten silloin saataisiin vanhuksille hoitajia, lapsille tarhatätejä ja Nokialle liukuhihnatyöntekijöitä? Poliitikoiden on siis poliittisista syistä luotava kaikille ihmisille poliitikoiden värittämä keinovirikkeellinen ympäristö, jotta ihmiset eivät voisi toimia luonnostaan omien sisäisten virikkeidensä mukaan. Kun siis vanhuksille kehitellään virikkeellistä elämää, niin nyt on todistettu, että vanhuksien virikkeet ovat täysin poliittisia virikkeitä.
Ilman politikointia vanhuksia ei tarvitsisi virikkeellistää. Ilman poliitikoiden tekovirikkeitä vanhukset saisivat elää täysipainoista elämänviisaan elämää. Mutta nyt poliitikot hoitavat vain vanhuksien oireita, kun He palkkaavat vanhuksille virikkeellistäjiä. Sillä jos poliitikot todella hoitaisivat vanhusten oireiden syytä, silloin poliitikoiden olisi järjen pakosta annettava vanhuksien itsensä elää sitä elämä, missä vain vanhuksien elämänviisaus olisi omassa elementissään.
Politiikka siis estää vanhuksia elämästä viisaasti, joten koska tämä on rehellisesti sanottu totuus, silloin totuuden mukaan tuo sama politiikka tekee lapsista virikkeitä kaipaavia vanhuksia, jotta poliitikot saisivat minimipalkkaa.
Asiasta lisää:
Paperi: Maksimipalkka
Valtakunta: Sinenmaan Vallinto
Ajankohtainen: Yhteiskunnan Neutraalisuusperiaate 2. 12. 2003
Paperi: Käsittäminen