SISÄLLYS

Optimaalinen Symmetria

TASAPAINOISILLE

Valtakunta on dynaamisen optimaalisuuden tilassa. Joka hetki valtakuntalaiset tekevät rehellisiä valintoja ja kaikin puolin viisaita päätöksiä, koska He tietävät, että Heidän kunkin päätöksestä riippuu, miten optimaalinen Valtakunta on. Koska Valtakunta on joka hetki optimoitu, eli tasapainoitettu kaikkein korkeimpaan asteeseen, niin se on vain siksi, koska kaikki valtakunnan osatekijät ovat auto-optimoituja toteuttamaan kaikkein korkein hyvä kaikkein vähimmällä kulutuksella.

Kaikki valtakuntalaiset lapsista vanhuksiin tietävät, että He eivät olisi viisaita, jos He eivät toimisi optimaalisesti. Jos ihminen ei toimi optimaalisesti, silloin Hänen elämänsä ei voi olla kovinkaan rikasta, eikä elämän tarkoitus, olemisen tarkoituksenmukaisuus ja liikkeen johdonmukaisuus voi tulla esille, jos elää vähemmän viisasta elämää.

Ilman tarpeellisuuden tunnetta elämä olisi epäjohdomukaista ja satunnaiset asiat vaivaisivat ihmistä niin, että se olisi äärettömän vaikeaa uskoa maailman hyvyyteen. Jos siis ihmisestä vaivaa elämäntarkoituksettomuus, silloin Häntä vaivaa myös viisaudettomuus, joka on suora seuraus epäjohdonmukaisuudesta, joka taasen ei voi johtua muusta kuin epä-älyllisestä elämästä, eli siis siitä, että ihminen kuluttaa tarpeettomasti itseään ja ympäristöään, joka on siis epä-optimaalista elämää, missä kuluttaja ei tajua, että Hän pääsisi optimaaliseen, eli suurimpaan mahdolliseen kulutuksen, kun vain Hän ei nukuttaisi tai panttaisi omia kulutustavaroitaan.

Älyllisesti ja fyysisesti laiskat ovat elämän sattumuksien armoilla, koska He eivät laiskuuttaan ole ottaneet omaa elämää hallintaansa, jolloin tietysti se tuntuu, ettei elämällä ole tarkoitusta, koska laiskaa vaivaavat satunnaiset asiat, joita ei voida oikein pohtiakaan, koska älyllisyys vaatii älyllistä ponnistelua, eli omien aivojen käyttöä.

Keywords

1. EPÄSYMMETRIA

Ihminen ei voi olla viisas, jos Hän tuntee elämän olevan tarkoituksetonta. Tarkoitukseton elämä ei voi olla kovinkaan johdonmukaista, joten ihmisen epäjohdonmukaisuus kaikenlaisena holtittomuutema ja itsetuhoavuutena ei tietystikään voi tuottaa ihmiselle tunnetta omasta tarpeellisuudesta, joka voidaan nähdä vain elämäntarkoituksen yhteydessä.

Viisaus sulkee pois holtittoman elämän ja ihmisen haavoittuvuuden, kun taasen tyhmyys saa aikaan kaikkea sitä, mistä ajalliset, kuolemaan tuomitut valtakunnat kärsivät. Kuoleman valtakunnat kärsivät suunnattomasti, koska niiden kansalaiset eivät pysty optimoimaan kulutustaan, koska itse systeemi on sellainen, että tavaroiden tuottaminen on samaa kuin tavaroiden kulutus.

Nykyisiä ajallisia yhteiskuntia ei siis voida periaatteessakaan tasapainottaa minkään suhteen, koska ne ovat kaikessa täysin yksipuolisia.
Kulutustakin on täysin mahdotonta optimoida silloin, kun tavaroiden määrä on suorassa suhteessa kulutukseen. Jotta yhteiskunta voisi päästä optimoinnista osalliseksi, silloin tavaroiden määrän pitää olla kääntäen verrannollinen kulutukseen, jonka sanoo se yksinkertainen järki, että kulutus ja määrä eivät voi olla samalla puolella, jos niillä on sama etumerkki.

2. TASAPAINOTTOMAT

Ihmiset ovat siis tyhmiä siellä, missä He elävät yksipuolista elämää, koska He eivät voi edes periaatteessakaan harjoittaa tasapainoilua, sillä itse se hilavitkutin --valtio--, jolla pitäisi tasapainoilla, ei sisällä lainkaan sellaista asentoa, jolla tasapainoilu olisi mahdollista.

Se tosiasia, että tämän maailman valtiot makaavat, eivätkä ole pystyssä, johtuu tasan tarkkaan siitä, että niitä hallitsevat älyllisesti laiskat ihmiset, joiden etu on siinä, että Heidän ei tarvitse itse ponnistella omilla aivoillaan, vaan He kaikissa päätöksissään aina tukeutuvat puolueen oppiin, kuten lapsi tukeutuu kolmipyörään.

Mutta siinä, missä lapsi haluaa oppia tasapainon, niin valtioiden johtajat kauhistuisivat sitä, jos Heidän pitäisi olla älyllisesti tasapainoisia ihmisiä. Eikä ihminen voi olla tasapainossa, jos se ei tule esille ihmisen elämästä. Eikä ihmisen elämä ole tasapainossa, jos Hän opettaa, että ihmisten pitää lisätä kulutusta lisäämällä tavaroiden määrää, jotta rahavirta köyhiltä rikkaille ei tyrehtyisi.

Suomalaisetkin ovat tasapainottomia vain siksi, koska yhteiskunta ei salli ihmisten tasapainoilevan. Ja ainoa keino, jolla yhteiskunta on voinut estää ihmisten tasapainoilun, on siinä, että yhteiskunta on kaikissa suhteissaan täysin yksipuolinen. Tasapainotettavia asioita ei ole asetettu toisiaan vastaan, vaan ne on lätkäisty yhteen. Selvimmin tämä tulee esille juuri kulutuksessa: Ihmiset eivät voi tasapainottaa kulutustaan, koska yhteiskunnan päättäjät vaativat ihmisiä lisäämään tavaroiden määrää, jotta kulutus lisääntyisi. Ei siis puhettakaan, että ihmiset voisivat lisätä kulutustaan vähentämällä tavaroiden määrää, joka olisi se viisas tapa.

3. OPTIMOINTIA

Optimaalisessa yhteiskunnassa ihmiset eivät voi olla olematta koko ajan yhteiskunnan optimoijia, koska sellaisessa yhteiskunnassa suurin mahdollinen kulutus saadaan aikaan pienimmällä mahdollisella määrällä kulutustarvikkeita.

Valtakunnan ihmiset eivät siis voi olla muuta kuin äärettömän viisaita, koska He eivät voi olla optimoimatta kulutustaan kuluttamalla tavaroitaan pienimmällä mahdollisella tuotannolla. Sillä viisaat tietävät, että optimaalinen kulutus on kaikkein korkeinta kulutusta, eikä yksikään ajallinen valtakunta pysty pääsemään lähellekään sitä kulutuksen tasoa, joka vallitsee optimaalisessa yhteiskunnassa.

Kulutus voidaan optimoida vain siten, että kulutuksen lisääminen vähentää tavaroiden määrää kunnes on saavutettu optimaalinen kulutus. Jokainen huomaa päivän selvästi, että tämä on täysin mahdotonta näissä kuoleman valtakunnissa, joihin Suomikin kuuluu, kuten kaikki nykyiset tämän maailman valtakunnat ja valtiot ja valtasuuruudet.

Jos nyt joku tämän lukija alkaa vaatimaan, että Suomi pitää muuttaa sellaiseksi, missä tasapainoilu on mahdollista, eli missä kansalaiset voisivat optimoida tuotannon, jotta se tuottaisi suurimman mahdollisen määrän kulutettavaa, niin on sanottava, että yksikään poliitikko ei siihen pysty suostumaan siksi, koska He ovat älyllisesti laiskoja havaitsemaan itse ne yhteiskunnan perustuksien heikkoudet, jotka tuottavat yhteiskunnan kaikki ongelmat.

Kyse on siis tässä siitä, että nykyiset yhteiskunnat sortuisivat, jos niiden johtajista tulisi älykkäitä johtajia. Maalliset johtajat ovat täysin pihalla järjestä. koska He eivät pysty tunnustamaan, että se on Heidän yhteiskuntiensa perustus, joka on täysin mätä. Perustusta ei voida korjata, vaan jos perustus laitetaan kuntoon, silloin itse systeemistä on tullut sellainen, missä ei enää tarvita nykyisen laisia älyllisesti laiskoja johtajia ja muita rahasta-ajattelijoita.

4. TASAPAINOILUA

Valtioiden hallitsijoiden älykkyyden aktiivisuustasosta huolimatta Valtakunta julistaa, että kuka tahansa ihminen pystyy halutessaan optimaalisen elämän harjoittamiseen, koska kaikki ihmiset ovat perimmiltään Valtakunnan kansalaisia. Yksilöiden tasapainoilu kulutuksen ja tuotannon välillä onnistuu hienosti, kun vain yksilö alkaa itse tuottamaan kulutusta ja kuluttamaan tuotantoa. Siis tässä ei puhuta absraktien asioiden tuottamisesta, vaan siitä, että ihmisestä siirtyy energiamuunnoksia yksilön ulkopuolelle muiden kehojen käytettäväksi.

Ihminen ei siis tuottaa kulutusta, jos Hän vain harrastaa sirkushuveja, kuten skeittailua, ajattelua, pappeutta, (pää)ministeryyttä, veneilyä, tai muuta semmoista, jonka nautinnosta muut eivät pääse osalliseksi. Jos esim. skeittaaja tai pääministeri haluaisi tasapainottaa omaa mieltään, silloin Hänen tulisi jollakin tavoin olla tavaroiden tuottaja, eikä pelkästään kuluttaja. Sillä se optimaalisen kulutuksen tasapainopiste ei sijaitse ihmisen ulkopuolella, vaan se on oltava jokaisen mielekkyyttä havittelevan ihmisen oman kehon keskipisteessä, jos mielii lausua jotakin viisasta, eli positiivista tästä maailmasta.

Kun siis kaikki yksilöt toimisivat sekä tuottajina että kuluttajina, silloin kaikilla olisi mielin määrin kulutettavaa, koska tuottajat eivät tuottaisi tavaraa muuta kuin tarpeeseensa. Eikä kenenkään tarpeena voi olla jätteen tuottaminen, joten kulutuksen ja tuotannon kanssa olevat tasapainoiset ihmiset olisivat täysin vapaita kaikesta siitä saastaisuudesta, joka on normaalia kuoleman valtakunnille.

Tästä huomataan täysin selvästi, miten kammottavan yksipuolisia maalliset valtiot ovat, koska niissä kuluttajat ja tuottajat ovat jyrkästi erotettu toisistaan. Kun siis joku on kuluttaja, ja joku muu taasen tuottaja, silloin yksilöt eivät voi olla muuta kuin epätasapainossa, koska se tasapainopiste kulutuksen ja tuotannon välillä ei ole kenessäkään yksilössä, vaan se on jossakin epämääräisessä paikasssa, josta kukaan ei tiedä yhtään mitään.

5. TUOKUTTAJA

Maalliset valtiot ovat täysin yksipuolisia, koska niiden päättäjät ovat älyllisesti laiskoja siirtämään tuotannon ja kulutuksen tasapainopiste omaan kehoonsa. Jos hallitsijan kehossa ei sijaitse tasapainopistettä, silloin sitä ei voida löytää valtakunnastakaan. Asia on niin, että tasapainoton hallitsija ei ole pätevä julistamaan, missä kohtaan valtakuntaa se tasapainopiste sijaitsee jonka pitäisi sijaita Hänessä itsessään!

Ainoa keino, jolla päättäjät saavuttavat oman kehonsa harmonian, on siinä, että He alkavat itse tuottamaan omalla kehollaan saman verran kulutustarvikkeita, joita He itse kuluttavat. Jos päättäjät eivät suostu tuotannontekijöiksi, niin se johtuu täysin siitä, että He ovat tasapainottomia ihmisiä, joiden oikea paikka olisi jossakin muualla kuin valtakunnan hallinnossa.

Tässä tuottavaa kuluttajaa --tasapainoista ihmistä-- kutsutaan tuokuttajaksi. Sillä se erottaa kivasti optimaalisen ihmisen pelkästä kuluttajasta tai tuottajasta.

Jumalallisesti sanoen tuokuttaja on sydämellinen kuluttaja, joka tuottaa himpun verran enemmän kuin kuluttaa, jotta avaruus laajentuisi. Tästä siis nähdään selvästi, että yksilön maailma supistuu, kun ihminen kuluttaa enemmän kuin tuottaa, kun taasen tuokuttajien maailma vain avartuu ja laajenee ikuisesti, koska kaikkeudessa on infiniittisesti tilaa.

6. SYMMETRIARIKKO

Kuten jokainen viisas sen tietää, niin luonnossa vallitsee pienen pieni ero ulospäin suuntautuneisuuden ja sisäänpäin kääntyneisyyden välillä. Luonnon olosuhteissa uroksia syntyy himpun verran enemmän kuin naaraita. Ja Paratiisista lähtee aina himpun verran enemmän sieluja ulospäin kuin niitä palaa takaisin päin --jotta infiniittinen kaikkeus loipulta täyttyisi elämästä.

Näin myös tuotannontekijöitä tulee olla himpun verran enemmän kuin kuluttajia, jotta yhteiskunta olisi siltäkin osin täysin luonnollinen. Ja tämä pienen pieni symmetriarikko tuotannon ja kulutuksen välillä saadaan aikaan sillä, että kukin ihminen siirtää omaa tuotannon ja kulutuksen välistä tasapainopistettään himpun verran navan yläpuolelle, sinne missä sijaitsee sydän.

Näin siis pappien, filosofien, päättäjien ja muiden rikkaiden tulee tuottaa omin käsin himpun verran enemmän, jotta He olisivat sydämellisiä, sillä jos ihmisen tasapainopiste ei ole sydämessä, silloin ihminen on epätasapainossa, eikä tiedä, mikä Häntä loppujen lopuksi liikuttaa.

7. OPTISYMMETRIA

Jotta tasapaino olisi absoluuttinen tosiasia, silloin myöskin symmetrian tulee olla optimoitavissa.

Symmetria ei voi olla absoluutti, koska symmetria on suhde. Mutta tasapaino on absoluutti, koska se on yksi tekijä, joka ei tarvitse mitään ehtoa ollakseen olemassa. Tasapaino osoittautuu absoluutiksi, koska aliabsoluuttinen ajatus ajattelee tasapainon olevan ehdoton tasajako, mutta sitä tasapaino ei suinkaan ole.

Koska siis symmetria koostuu osista, ja koska meillä on tasapaino, silloin aliabsoluuttista ajatusta himpun verran tasapainoisempi ajatus sanoo, että symmetrian täytyy olla optimoitavissa, jotta tasapaino olisi tosiasia. Sillä se on jälleen aliabsoluuttinen ajatus, joka ajattelee, että kaksi juttua ihan vaan sattumalta muodostaa symmetrian keskenään, eikä siinä ole ajatuksella mitään tekemistä, että on symmetria.

Symmetriset asiat eivät olisi olemassakaan, jos niitä ei voitaisi optimoida. Jonkun on siis itsestään suoritettava symmetriaoptimointi, jotta symmetria olisi olemassa, koska jos kukaan ei asettaisi symmetriaa optimoituun asentoon, silloin symmetriaa ei esiintyisi missään muodossa.

Se, mitä jotkut kutsuvat symmetriarikoksi, ei siis ole rikkomus, vaan se on taiten tehty alkuehdoton optimointi, jotta ne symmeriset jutut olisivat juuri sillä tavoin symmetriassa, että ne näyttävät aliabsoluuttisia ajattelevalle mielelle sillai rikkinäisiltä jutuilta, jotka ihan vaan sattumalta niin olisivat.

Sivun alkuun