|
1. ÄLYN REVIIRI
Äly on älyä vain silloin, kun äly tajuaa ihan itse, ettei Hänen älynsä ole älyä, jos Hän ei näe itsensä kaltaista älyä muissa. Äly tajuaa paljon muutakin silloin, kun se tajuaa älyn muissakin. Älykäs tajuaa tietystikin älynsä, ja älykäs tajuaa jokaisen älyn absoluuttisen tarpeen oman itsensä esille tuomiseen. Älykäs näkee älyä, kun taasen älyttömät käyvät muiden kimppuun siksi, koska He eivät näe muissa oman laistaan älyä. Älyttömät ovatkin älysokeita, jotka lankeavat kuoppaan älyttömyyttään.
Ihminen ei ole älykäs, jos Hän estää muita olemasta älykkäitä. Ihmistä on estetty olemasta älykäs, jos Hän ei saa itse käyttää älyään valitessaan elämänsä ja asumisensa olosuhteita. Tämä totuus koskee erityisesti Heitä, jotka nyt luulevat tämän oikeuttavan Heidät valtaamaan muiden asuinsijoja itselleen. Älykäs ihminen ei tee muille mitään pahaa juuri siksi, koska Hän on älykäs. Älykäs ihminen on jopa älykkäämpi kuin maailman parhaimmin palkattu filosofi, sillä älykäs ihminen tajuaa, että Hän on myös viisas, sillä viisauden erottaminen erilleen älykkyydestä, ei ole kovinkaan älykästä. Äly ei voi pelata ilman viisautta, eikä viisas voi olla älytön.
Maailman parhaimmat filosofit eivät nimittäin tajua sitä, että se on kovin älytöntä tehdä älystä ja viisaudesta erillisprosesseja, jotka pystyvät toimimaan ihmisessä erillään toisistaan. Kun taasen älykäs ihminen tajuaa välittömästi, miten älytöntä se on väittää älykkään olevan tyhmä, tai viisaan olevan älyä vailla. Ja nyt huomataan, että älykkäälle ei edes tarvinnut maksaa mitään tämän itsestään selvyyden älyämisestä, kun taasen filosofeille pitää maksaa siitä, että He pystyvät luokittelemaan ja paloittelemaan kokonaisuuden, jotta voisivat ymmärtää, miten osat toimivat.
Miten ne siis toimivat? Filosofien mielestä viisaus toimii älyttömästi, koska kerta filosofi on tehnyt äärimmäisen nerokkaan luokittelun, johon luonto sopii kuin valettu. Tätä totuutta ei nyt voi paeta edes skeptismiin, koska tämän kirjoittaja löytää tyhmyyden puutteen kaikkialta varmemmin kuin ruumiskoira kuolleet.
Te voitte vaikkapa nyt soittaa Suomen valtakunnan Valtion Konttoriin, ja kysyä sieltä, paljonko He olisivat joutuneet pulittamaan filosofian proffalle, jotta suomalaiset olisivat saaneet tämän ajatuksen rahan arvolla ylevöitettynä, jotta se uppoaisi kuin häkä poliitikoiden asettamaan asiantuntijakomiteaan.
Tällaisia ajatuksia sitten ajatellaan päivittäin Taivaan Valtakunnassa, joten jos vain huvittaa, niin tänne ovat kaikki rahattomat ajattelijat aina tervetulleita asumaan omalla maallaan.
Jos Te taasen ajattelette, että se olisi typerää mennä kysymään, miten paljon valtion palkkaamien filosofien ajatukset maksavat, niin olkoon niin. Mutta täällä Valtakunnassa mikään ei estä meitä ajattelemasta niin, että jos kerta jollekin maksetaan luokittelevasta ajattelusta, niin silloin pitää olla mahdollista luokitella luokittelevat ajatukset rahallisen arvon mukaiseen järjestykseen, jotta totuus ei unohtuisi.
2. ÄLYN SÄILYVYYS
Äly tarvitsee älyllisen reviirin, jotta yksilön äly olisi älyä, eikä sitä, mitä filosofeilta saa. Älyolento ei siis voi käyttää muuta kun älyä, kun Hän valtaa reviirin itselleen. Älyolento ei käytä älyttömästi luonnonlihasvoimiaan vallatakseen omaan hallintaansa itselleen älykkäästi täsmälleen älyn suuruisen reviirin. Toisin sanoen: Älyn reviireitä ei oteta haltuun voimalla, koska voimalla on omat reviirinsä, joita vallataan voimalla, mutta ei älyllä. Äly on taasen suurempaa ja korkeampaa kuin voima, joten ihminen voi todistaa olevansa älykäs vain siten, että toimii älyn ehdoilla.
Koska siis ihmistä on siunattu älyllä, silloin ihmistä ei ole tarkoitettu voimapolitiikan käyttäjäksi, eikä ihminen toimi inhimillisesti, jos Hän käyttää voimaa älyn sijasta vallatessaan reviirin itselleen. Ihminen on ihminen vain älykkäänä, eikä ihminen ole älykäs, jos älyä ei näy ihmisen päivittäisessä ja hetkittäisessä toiminnassa. Älykäs ihminen käyttää lihaksiaan älykkäästi, joka tarkoittaa juuri sitä, että älyn hallinnoima lihasvoima ei hyökkää muita vastaan, koska älyolento on tajunnut omalla älyllään, että se ei ole älykästä kumota älyä.
Älyolento on siis kumonnut oman älynsä, jos Hän hyökkää mitä tahansa älyä vastaan. Äly tarvitsee maaperän. Eikä älyolento tyydyty, jos älyolennon asumus on älyttömästi hankittu. Älyolento huomaa oman älynsä elävän kurjassa älyn köyhyydessä, jos Hän väittää olevansa älyllinen olento, mutta pelkää muita itsensä kaltaisia olentoja. Ja älykkyys tulee ilmi siinä, että Hän tajuaa olevansa pelkuri, jos ei uskalla elää vihollistensa keskuudessa. Ei se ole älykäs, joka hyökkää vihollistensa kimppuun, koska äly sanoo kaikissa älyolennoissa, että Hän voi olla rohkea vain silloin, kun Hän ei tee pahaa vihollisilleen, vaan elää niiden kanssa rauhassa.
Eihän se ole rohkea, joka tappaa käärmeen, vaan se on rohkea, joka uskaltaa elää pelkäämänsä käärmeen kanssa antaen käärmeen elää omaa elämäänsä, ja eläen itse omaa elämää.
3. OMAN TUNTU
Älykkäällä olennolla on ehdoton tarve tuntea maailma omakseen. Älykkyys on siinä, että älykäs ihminen ei estä kenen tahansa älykkään olennon oman edun tunteita, kuten sitä tunnetta, että maailma on minun, kun minä saan valita tietynkokoisen maa-alueen omaan hallintaani mistä tahansa Maan pinnalta.
Raharikkaat ovat rikkaita siinä mielessä, että He katsovat, että vain Heillä on oikeus ostaa oma tontti mistä tahansa maan pinnalta, missä arvostetaan rahaa. Älykäs ihminen osoittaa älyllisen aspektinsa olevan realiteetti, kun Hän järjestää olosuhteet sellaisiksi, että kaikille ihmiselle on annettu raharikkaan oikeudet maan hankintaan ilman rahaa.
Älykäs ihminen tietää toki älyllään, miten yhteiskunta pitää järjestää, jotta kaikilla ihmisillä voisi olla tunne omasta planeetasta. Rikkaat tunnetaan älyttömäksi siitä, että Heillä ei ole systeemiä, joka antaisi kaikkien tuntea tämä yksi ja yhteinen rikkauden planeetta omakseen.
Jos rikkailla olisi älyä, silloinhan rikkaiden systeemissä kaikilla olisi aktuaalinen tunne siitä, että tätä planeettaa ei saa saastuttaa, eikä tuhota mitenkään, koska se on meidän kaikkien ikioma planeetta, eikä vain rikkaiden.
Koska rikkaat tuhoavat tätä planeettaa, niin se johtuu siis siitä, että Heillä ei ole älyä, josta seuraa se, että He eivät tunne tätä planeettaa omakseen, koska He ovat kieltäneet tuon tunteen kaikilta muilta, joka on siis älytöntä. Rikkaat eivät voi saada rahalla aitoja tunteita, kuten sitä tunnetta, että He tuntisivat tämän planeetan omakseen. Ihminen voi saada tunteen omasta planeetasta vain siten, että jakaa tämän planeetan ehdoitta kaikkien itsensä kaltaisten olentojen kanssa.
Jos ihminen ei tunne jotakin paikkaa omakseen, silloin Hänen on mahdotonta toimia tuon paikan hyväksi. Eikä ihminen voi saada sisäistä tunnetta sillä, että kuvittelee omaavansa laillisen oikeuden maahan, jonka Hän on saanut ulkoisella rahalla. Ihmisen tulee saada kokea tämä planeetta siten, että Hän on yhtä tämän planeetan kanssa, eikä se voi onnistua, jos ihmisen omistusoikeus maahan on siinä, miten paljon puusta tehtyä värjättyä paperisilppua Hän on antanut rikkaille.
Ostetusta omistuksesta seuraa se, että ihmisen oman maan tunnun pitää kadota, kun Hän myy omistuksensa jollekin toiselle. Rahalliseen omistukseen uskova on luovuttanut tunteensa rahalle. Rahalliseen omistukseen uskova myy omat tunteensa, kun Hän myy tunteellista omaisuuttaan. Rahasta jotakin omistava ei itse asiassa lainkaan omista sitä, jonka on rahalla hankkinut, koska se rahalla hankittu menetetäänkin rahasta, ja kaikki tunteet sen mukana.
Koska siis raha synnyttää ihmiselle väärän tunteen omaisuutta kohtaan, silloin ihmisen pitäisi pelkästään tunteitaan tarkastelemalla tajuta totuus rahasta, joka on asetettu tunteiden yläpuolelle ja tunteiden luojaksi. Aito ja väärentämätön ja kestävä tunne maahan ei siis voi syntyä rahallisesta omistusoikeudesta. Koska rahalla ei voi saada aitoja tunteita, silloin ihmisen pitää itseään rakastaakseen hankkia oikeita tunteita elämällä ilmaista elämää.
4. OMA REVIIRI
Valtakunnassa kaikilla on aitoja tunteita, koska He eivät hanki tunteitaan kaupan hyllyltä, tai maakeinottelijalta, eikä kiinteistön myyjäkään pysty myymään kellekään reaalisubjektille maan mukana edes muutamaa milligrammaa ehtaa tunnetta omasta maasta. Koska maan ostajat eivät voi olla pohtimatta maan myymistä, jos tulee hyvä tarjous, tai pakkohuutokauppa. Jos siis omistamisen tunne on kahden kaupan välissä, silloin tunne pitää hävitä kaupan mukana, tai ihmiselle käy maattomana maanomistajana huonosti.
Pelkästään tällaisia realiteetteja tarkastelemalla ihmiset lopulta tulevat ryntäämään Valtakuntaan, missä Heitä odottaa ehdoton vapaus vallata mistä tahansa planeetan kolkasta itselleen täsmälleen niin suuri reviiri ihmisasumatonta maata, jonka He ovat valmiita ehdoitta antamaan kelle tahansa ihmisille. Nämä yllä kerrotut ehdot ovatkin riittäviä siihen, että laskut ja tarvittavat kalkyylit ovat nyt suoritettu ja lopullinen isojako on tehty.
Reaaliset valtakuntalaiset eivät halua hallita maata, joka olisi Heille laillista, sillä Valtakunnassa laki ei ole ihmisen yläpuolelle, eikä laki voi sanoa ihmisille, mikä on oikein. Niinpä valtakuntalaiset ovat antaneet kaikille aikuisille älyllisen oikeuden reviirin valtaamiseen, jotta Heillä olisi aito tunto siihen maahan, jonka He ovat vallanneet. Jos nimittäin ihmisen hallintaoikeus olisi sidottu lailliseen hallintapaperiin, silloin ihmisellä ei olisi suoraa oikeutta maahan, joten silloin ihmisen olisi mahdotonta tuntea suoria ja rehellisiä tunteita maataan kohtaan.
5. HALLINTAOIKEUS
Valtakunnassa ihmisen hallinnoima reviiri ei ole Hänen omistuksessaan siinä mielessä, miten omistusoikeuden käsitys määritellään ajallisissa, eli kuoleman valtakunnissa. Sillä valtakunnan ihmiset ovat suurenmoisen viisaita kaikki tyynni, joten He tietävät, että Heille riittää elämän kaikkinaiseen onneen sekin, että He ovat antaneet toinen toisilleen ehdottoman hallintaoikeuden omaan reviiriin niin pitkäksi aikaan, kun ihminen haluaa reviirillään olla. Eikä kukaan loukkaa kenenkään hallintaoikeutta, koska Heillä kaikilla on täsmälleen se sama oikeus.
Valtakunnan hallintaoikeudella on erittäin mielenkiintoisia seuraamuksia. Hallintaoikeus nimittäin jo itsessään sanoo ilman erillistä lakia, että kukaan ei voi myydä, periyttää, pantata, yhdistää eikä muutenkaan kaupitella maata. Siis pelkkä älykkäiden ihmisten keskenään suullisesti tekemä hallintasopimus estää pääoman kertymisen harvojen käsiin, koska kukaan ei voi myydä tai luovuttaa reviiriään jollekin tietylle ihmiselle. Koska tässä on kyse täydellisestä luonnonoikeudesta.
6. LUONNONOIKEUS
Luonnossa eläimillä on oikeus vallata asumaton reviiri itselleen. Mutta eläimet eivät saa myydä valtaamaansa reviiriä, eikä eläimillä ole oikeutta jättää sitä omille jälkeläisilleen, koska eläinten omat jälkeläiset eivät olen sen arvollisempia ötököitä kuin muidenkaan ötököiden aikuisiksi kasvaneet pennut.
Eläimet eivät voi myöskään yhdistää reviiriään, jotta useampi eläin voisi asuttaa suurempaa reviiriä. Vaan jos tietylle alueelle tulee useampi saman lajin eläin, silloin reviirikokoa automaattisesti pienennetään, jotta kaikilla olisi yhtäläinen oikeus maan hallintaan. Maan hallinta on siis niin perustavaa laatua oleva luonnon oikeus, että maata järjestetään kaikille halukkaille jopa reviirikokoa pienentämällä.
Tämä luonnonoikeus saattaa kauhistuttaa heikompihermoista pientä ihmistä, jos Hän on tähän asti kuvitellut, että luonto ei millään tavoin puutu siihen, kun Hän omistaa tuhansia hehtaareita asumatonta maata, kun taasen useimmat Hänen lajikumppaneistaan on jätetty maan hallinnan suhteen täysin heitteille.
Tämä nettikirjoitus on luonnon puuttumista siihen epäoikeudenmukaisuuteen, eli luonnottomuuteen, joka on näihin päiviin asti saanut tässä maailmassa rehottaa. Luonnolla on ehdoton oikeus puuttua mihin tahansa ihmisten asiaan sellaisillakin tavoilla, joita yksipuoliset, pienissä ympyröissään hyörivät ihmiset eivät lainkaan ole tulleet ajatelleeksi luonnon asiaan puuttumisena. Asiaan on tullut nyt muutos tavalla, joka yllätti monet kesken luonnottomien maakauppojen, koska luonnossa maanomistus on mahdoton asia.
7. IHMISEN OIKEUS
Luonnonoikeus --Luonto- sanoo siis jokaiselle ymmärtäväiselle, että kaikilla aikuisilla ihmisyksilöillä on ehdoton oikeus vallata itselleen ihmisasumaton maa-alue, jotta kaikilla ihmisillä olisi aito mahdollisuus tuntea omassa henkilökohtaisessa kokemuksessaan, miltä tuntuu hallita omaa maata. Ihmisen elämänkokemus jää keskeneräiseksi, jos Häneltä evätään kokemuksia.
Jotta kaikilla aikuisilla olisi aito mahdollisuus vallata itselleen asumaton alue, silloin kellään ei saa olla oikeutta periyttää näin saatua reviiriään sukulaisilleen, tai jättää sitä ystävilleen. Ihminen ei myöskään voi käydä kauppaa ilmaiseksi hankkimallaan reviirillään, eikä sitä voi millään tavoin pantata. Ja erityisesti reviireitä ei saa yhdistää.
Jos reviirin haltijana on pari, silloin reviirin koko on edelleen se, joka on vielä pariutumattomallakin ihmisellä, sillä luonnonoikeus ei salli sitä, että reviireitä yhdistettäisiin, vaan jos jollekin tietylle alueelle muuttaa useampi kuin yksi aikuinen, silloin yleinen ja yhtäläinen reviirikoko jaetaan kaikkien reviirille muuttaneiden aikuisten yksilöiden kesken.
8. LAPSEN OIKEUS
Lapsilla taasen ei ole oikeutta reviiriin, koska Heidän on määrä kasvaa aikuisiksi, joilla on ehdoton oikeus reviiriin. Sillä luontoa lukemalla me kaikki näemme, että eläinlapsilla ei ole reviireitä, vaan He asuvat vanhempiensa reviirillä, kunnes He ovat irtautuneet vanhempiensa huolenpidosta. Lapset voivat selviytyä luonnossa ilman vanhempiaan vasta sitten, kun Heistä on tullut itsenäisiä aikuisia, joilla on kykyä ja kapasiteettia tulla uuden sukupolven vanhemmiksi.
Luonnossa lapsilla on oikeus olla lapsia, eikä Heiltä tule vaatia selviytymiskykyä siten, että Heidät jätettäisiin ilman vanhempien huolenpitoa ja ohjausta. Ihminen olkoon lapsi niin kauan, kun Hän vaatii jotakin vanhemmiltaan, koska vaatimuksien esittäminen on kiistaton merkki siitä, että ihminen ei selviä omillaan, jos Hän vaatii muita elättämään itseään jollakin tavoin.
Lapsilla ei kuitenkaan ole oikeutta olla lapsia kaiken aikaan. Luonnosta me näemme, että luonto on armoton Heitä kohtaan jotka eivät halua aikuistua, vaan He jäisivät mieluusti imemään vanhempiensa energiaa, jotta Heidän ei itse tarvitsisi etsiä itselleen omia energialähteitään.
Luonnolliset eläimet ovat armollisia jälkeläisiään kohtaan aikansa. On opettavaa seurata vaikkapa lintuvanhempia, joiden hoivattavaksi jää pentueen kuopus, tai sellainen joka ei ota oppiakseen sitä tapaa, millä emot itse löytävät ruokaa.
Emot nimittäin eivät vasiten opeta ruuan etsintää pennuille, vaan He tietävät, että pennut oppivat emoja matkimalla, miten maailmassa pitää elää. Niinpä lintuemotkin 'opettavat' kuopustaan, tai sitä uppiniskaista pentuaan etsimällä itselleen ruokaa, ja He luopuvat omasta madostaan yhä harvemmin pentunsa hyväksi, kunnes pentu vihdoin tajuaa, että Hän jää nälkäiseksi, jos ei itse ala nokkimaan maata niin kuin emo nokkii.
Ihmispentujenkin vanhemmat tietävät erittäin hyvin, että Heidän lapsensa matkivat Heitä. Jos siis lapsen biologinen vanhempi ei itse ole pystynyt irtautumaan itsenäiseksi yksilöksi, silloin Hän ei halua tunnustaa sitä tosiasiaa, että Hänen lapsesta ei voi kasvaa itsenäistä, koska Hänen lapsellaan ei ole itsenäistä mallia, jota seuraamalla lapsesta voisi kasvaa aidosti aikuinen ihmislajin yksilö.
Riippuvaiset vanhemmat osoittavat riippuvaisuutensa silläkin, että He ovat riippuvaisia omista lapsistaankin, koska muista riippuvainen ei ymmärrä omaa riippuvuuttaan ja sen syvyyttä, joka voidaan saada selville vain elämällä syvähenkistä elämää.
Se saattaa siis olla omien lapsien vihaamista, jos Hänen viikkorahaansa korotetaan sitä enemmän mitä lähempänä lapsi on aikuisuutta. Luonnossa kaikkein eniten voivat oikeudellisesti vaatia vain vastasyntyneet, kun taasen yksilöt voivat todistaa aikuisuutensa vain siten, että He ovat luopuneet vaatimasta toisilta rahaa, ruokaa, asuntoja, lämmintä, huviloita, optioita, osinkoja, palkankorotuksia.
Luonnossa kellään aikuisella/vanhemmalla ei ole mitään oikeutta elättää muita oman tasoisia lajikumppaneitaan. Jos joku vaatii rahaa aikuisilta, silloin tuota vaatijaa on ehdoitta kohdeltava lapsena, jolla ei voi olla luonnonoikeutta omaan reviiriin. Sillä tämän sanoo luonnollinen lapsen oikeus.
9. Järjen kirja
Luonnossa sellaiset eläimet eivät saa omaa reviiriään, jotka eivät pärjää omillaan, joten olkoon näin myös ihmisten kesken, jotta ihmiset olisivat luonnollisia. Jos ihmiset eivät olisi luonnollisia, silloin Heidän tekonsa olisivat luonnottomia. Ihmisten pitää siis lukea luonnosta, miten ollaan luonnollisia, sillä ihmiselle annettuun järkeen sisältyy potentiaalina väärin ymmärryksen mahdollisuus, joka voidaan siis eliminoida, kun järjellä katsotaan, miten luonto on asiat hoitanut.
Luonnossa kaikki aikuiset saavat vapaasti valita itselleen ilmaisen reviirin, sillä näin me asian luemme omalla luonnollisella järjellämme luonnonkirjasta. Jos me emme lukisi tätä asiaa luonnosta, silloin meillä ei olisi mitään mahdollisuutta elää luonnollista elämää, koska vaikka järkemme on sataprosenttisesti luontoa, niin järkeen sisältyy aina vaara absraktiivisen maailman luomiseen, jos se ei ole yhtä sen luonnon kanssa, joka on järjen luonutkin.
Kun siis me luemme luonnosta järjellämme, miten luonto on luonnolliset asiat järjestänyt, niin silloin meidän ei tarvitse luoda itsellemme kuvitteellista maailmaa, ja sitten kuvitella, että ihminen on erkaantunut luonnosta, koska Hän elää kuvitteellisessa maailmassaan. Kuvitteelliset maailmat sisältävät aina sellaisia asiota, joita me emme luonnosta voi nähdä.
Kuvitteellisessa maailmassa asuvat ihmiset pitävät luontoa äärimmäisen köyhänä, koska Heidän mukaansa He elävät rikkaampaa elämää, kun eivät toimi luonnollisesti. Luonnollinen ihminen, joka elämä on yhtä luonnon kanssa, on tosin eri mieltä siitä, kumman maailman elämä on sisältörikkaampaa: Sekö maailma olisi köyhempi, joka mahdollistaa järjen elämisen täysin kuvitteellisessa maailmassa?
Mutta koska järki on edelleen luontoa, silloin järjellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin pyrkiä selittämään luonnottomuudet luontoa yksioikoisesti tulkitsemalla. Kyllä ihminen aina syyn löytää luonnosta, miksi Hänen pitää esimerkiksi käyttäytyä pelkästään seksistisesti, sillä monet apinalajitkin harrastavat seksiä alvariinsa. Pitäisi silloin ottaa siitä esimerkkieläimestä kaikki muutkin ominaisuudet, ja käyttäytyä sen eläimen lailla, jos mielii olla johdonmukainen.
10. ESIMERKIN OTTOA
Koska siis ihmisillä on suuri tarve puolustella omia luonnottomuuksiaan ottamalla luonnosta yksittäistapauksia, joiden ihminen kuvittelee olevan luonnottomuutensa alkuperäinen syy, silloin ihmisten pitää jo tässä vaiheessa käsittää, että yhdenkin ihmisen toiminnan puolustaminen luonnon toiminnalla, johtaa siihen, että silloin ihmisillä on oikeus puolustaa oikeuttaan omaan reviiriin, koska luonnossa harrastetaan sitäkin toimintaa!
Jos Sinä valikoit, mitkä toiminnat ovat ihmisellä luonnon perua, silloin Sinä väität, että loput ihminen vetää hihasta.
Järki vaatii, että joko ihminen perustelee kaiken luonnollisin syin, tai sitten Hänellä ei ole oikeutta perustella mitään toimintaansa luonnosta otetuin esimerkein. Toisaalta ihminen ei voi muuta kuin perustella ihmisen funktionaalisen toiminnan pelkästään ja sata prosenttisesti luonnolla, joten silloin ihminen tekeytyy tyhmäksi, jos Hän vetää omia käyttäytymissääntöjään hihasta, eikä luonnosta.
Jos siis ihmistä estetään valtaamasta reviiriä itselleen, silloin kyseessä ei voi olla oikeudenmukainen toiminta, vaan tuo on täysin luonnotonta toimintaa, jota ei ole tarkoitettukaan palvelemaan ihmiskuntaa, vaan vain rikkaiden etuja. Rikkailla ei siis voi olla mitään järkisyytä estää aikuisia ihmisiä elämästä omilla reviireillään, koska järki on täysin luonnon prosessi, ja luonnon prosessilla ei voida vastustaa luontoa.
Oikeastaan se on sataprosenttisen luonnotonta vastustaa järjellä reviiriasumista. Järjellinen olento ei voi löytää yhden yhtäkään syytä, miksi aikuiset ihmiset eivät saa itse valita itselleen omia reviireitään. Jokainen järjellinen olento tietää tämän olevan sataprosenttinen totuus. Kun taasen kuoleman valtakuntien hallitsijoiden on mahdotonta hyväksyä tätä totuudeksi, koska silloin He joutuisivat itsekin elämään tavallisen ihmisen elämää, eikä Heillä olisi enää mitään mahdollisuutta vaatia itselleen enempää kuin kuka tahansa muu saa pelkästään siksi, että on ihminen.
Rikkaiden olisi hyvä tietää, että Heillä on toki oikeus perustella omat seksiaddiktionsa luonnollisin syin, ja rikkaat voivat edelleen ryypätä viinaa, koska punatutkutkin niin tekevät, mutta silloin Heillä ei ole järjellistä oikeutta estää ihmisiä valtaamasta rikkaiden asumattomia maita omiksi reviireikseen, koska sekin on luonnollista toimintaa.
Palkankorotuksia, osinkoja, optioetuja ja muita semmoisia ei sitten voikaan perustella luonnosta otetuilla syillä, jollei ole valmis tunnustamaan olevansa riippuvainen ihmisaikuisista, joka on siis samaa kuin sen tunnustaminen, ettei ole oikeutettu pitämään hallussa yhden yhtäkään neliötä maaperää. Sillä luonnossa vain aikuisilla eläimillä on oikeus hallita maata, eikä kukaan luonnollinen aikuinen estä itsensä kaltaisia olentoja hallitsemasta maata.
Linnunpoikanen saa enemmän matoja linnun poikasena, kun taasen aikuinen lintu on oikeutettu suurempaan matomäärään, jos Hän tekee itse sen eteen työtä. Aikuinen, joka ei lihastyötä tee, sen ei syömänkään pidä. Linnunpoikaset, jotka ovat pieninä saaneet enemmän matoja, päätyvät itsenäisyyteen ennen pikkusisariaan, joita emo mallintaa elämää varten, kunnes viimeinenkin linnunpoikanen ymmärtää toimia oikean mallin mukaan.
Milloinka rikkaat ovat valmiita toimimaan luonnon ehdoilla luonnollisesti, jotta köyhät pääsivät vapaiksi rikkaiden ruokkimisesta, ja köyhät pääsivät vapaina lentämään omia teitään?
Sivun alkuun
|