|
1. Tavallisten Ihmisten Yhteiskunta
Toisaalta me saatamme Valtakunnassa tavata sellaisenkin kansalaisen, jolla on kotonaan hyvin edustava kirjasto, koska se on kulmakunnan kuuluisin lainauspaikka, mihin kuka tahansa saa poiketa lainaamaan tai tuomaan kirjoja. Valtakunta ei rajoita ihmisten vapautta toimia yhteiskunnan hyväksi, joten kun ihmisillä on vapaus tehdä työtä yhteiskunnan hyväksi, silloin He tekevät niin, koska jokainen tajuaa, että se on samaa kuin oma korkein hyvä.
Sinenmaassa esimerkiksi hallitsijat hankkivat läppärin, mutta He eivät jätä läppäriään lukkojen taakse, missä se vain makaisi eikä kukaan voisi käyttää sitä uusien asioiden tuottamiseen. Niinpä Sinenmaan hallitsijat jättävät läppärinsä kenen tahansa tarvitsijan käytettäväksi, joka merkitsee sitä, että jokaisen ei tarvitse hankkia läppäriä itse, koska yhteiskunnassa on saatavilla lähes mistä tahansa läppäri, jonka joku käyttäjä on jättänyt, kun ei enää sitä tarvitse.
Valtakunnassa hallitsijoiden ei tarvitse pelätä tietovuotoja, koska Sinenmaan hallitsijat eivät tee salassa päätöksiään. Ja sinenmaalaiset voivat tietää tämän olevan totuus, koska He näkevät yhteisistä läppäreistään Valtakunnan hallinnolliset päätökset niiden valmisteluvaiheista aina lopulliseen muotoon asti.
Valtakunnassa ei siis tavata sellaista toimintaa, että ihmiset tuhoaisivat esimerkiksi tietokoneiden kiintolevyjä vain siksi, koska pelkäisivät salaisuuksiensa paljastumista, sillä Valtakunnassa kaikki tuntevat totuuden, joten kellään ei ole mitään tarvetta salata asioita. Ja tuosta seuraa siis se, että Sinenmaassa ei tuhota miljardien edestä täysin uutta vastaavia tavaroita pelkästään salaisuuden säilyttämisen nimissä.
Tässä oli muuan esimerkki muutaman miljardin säästämisestä Heille, jotka vielä epäröivät Valtakunnan kansalaisuuden ottamista. Jokainen voi itsekin hieman laskeskella, paljonko Sinun nykyinen valtiosi tuhlaa pelkästään siksi, että se joutuu salaamaan asioita Sinulta, ja tuhoamaan kovalevyjä ja asiakirjoja tuhottoman kalleilla silppureillaan, joiden mallisto uusitaan joka vuosi, jotta ne salaisuudet eivät joutuisi Sinun käsiisi. Montako työntekijää Sinun yhteiskuntasi on palkannut vain tuhoamaan ja hävittämään täysin käyttökelpoista tavaraa?
Eivät ihmiset koko aikaa käytä tavaroita, vaan vain tarvitessaan, joten sinenmaalaiset ovat oivaltaneet, että optimaalinen hyöty tulee siitä, että kulutustarvikkeet ovat yhteisiä, josta seuraa se, että Sinenmaan yhteiskunta ei tuota kulutustarvikkeita tuhlattavaksi, eikä Valtakunnassa täten tarvita jätehuoltoa, koska mitään jätteitä ei tuoteta, koska kaikki tavarat ovat optimaalisessa käytössä. Sinenmaassa ei tarvita jätekuskeja, joten He, joiden nyt pitää tehdä jätekuskin työtään jotta He eivät menettäisi työmarkkinatukeaan, voivat Sinenmaassa toteuttaa itseään jollakin korkeammalla tavalla kuin tekemällä arvottomampaa työtä kuin Suomen poliitikot puolen vuoden kesälomillaan.
Valtakunnassa myös tavarat pysyvät hereillä, kuten Sinenmaan rahakin. Kukaan ei nukuta tavaroitaan kotonaan pimeässä, vaan tavarat ovat hereillä koko sen ajan, jonka ihmisetkin ovat valveilla. Tavarat eivät tarvitse unta, joten ne ovat aina yhtä virkeinä palvelemaan uutta käyttäjää, kun edellinen käyttäjä on sen käsistään laskenut.
Valtakuntalaiset tietävät myös sen totuuden, että itselle otettu tavara pitää jättää paremmassa kunnossa muiden käytettäväksi, koska muutoin yhteiskunnan hyvä ei lisäänny. Niinpä jos joku nörtti saa käsiinsä läppärin, niin mikään ei estä Häntä parantamasta läppärin toimintaa joko hardwaren puolelta tai sitten ohjelmoida läppärin softaa paremmaksi. Ja koska Sinenmaassa on maailman paras internet, niin mikä tahansa parannus leviää aina kaikkien ulottuville.
Tästä huomataan, että koska Sinenmaassa tavaraa ei tuoteta kuin optimaalinen määrä, niin silloin kaikilla on aikaa yllin kyllin kehittää omia juttujaan ja toteuttaa itseään siinä, missä Hän on hyvä, sillä Sinenmaassa ketään ei uhkailla toimeentulon pienentämisellä, tai asunnon menetyksellä tekemään sitä, mitä parhaiten osaa.
Sillä sinenmaalaiset tietävät, että ihmiset tekevät vapaaehtoisesti sitä, missä He ovat hyviä, joten ihmisten annetaan itse etsiä se alue, mikä Heille parhaiten sopii, koska kun ihminen toteuttaa itseään siinä, mikä Häntä eniten kiinnostaa, silloin Hän tekee sitä ilosta, eikä rahasta. Sinenmaassa kukaan ei voi määrätä ihmistä tekemään jotakin työtä, jota Hän ei halua tehdä, koska kaikille on turvattu perustoimeentulo. Sinenmaalaiset ovat siis vapaita eloonjäämistaistelusta, joten He eivät kilpaile keskenään, kuka on parhain, vaan He vain ylittävät itsensä joka päivä.
2. Terveiden Yhteiskunta
Jos ihminen ei tee sitä, mitä parhaiten osaa, silloin Hän on onneton, koska silloin Hän ei voi tehdä työtään hyvin. Tämä on ikuinen totuus, jota Sinenmaassa ei ole tarvis opettaa, mutta se kerrotaan tässä Heille, jotka tahtoisivat parantua nykyisten poliittisten järjestelmiä piirissä, mutta He eivät uskalla parantaa itseään, koska He pelkäävät menettää nykyisen työnsä, ja sitä myötä toimeentulonsa ja mahdollisuuden maksaa elinikäisen asuntolainansa kiskurikorkoja, jotta He pääsivät puolivelattomana hautaan.
Nämä nykyiset poliitikkojen ja rikkaiden johtamat yhteiskunnat tarvitsevat sairautta ja köyhyyttä, kuten papit tarvitsevat syntiä ja helvettiä, jotta rikkaat saisivat jatkuvasti riistää köyhien työn itselleen. Sinenmaassa ei tunneta mitään riistoa, koska Sinenmaassa ihmiset ovat sitä rikkaampia mitä enemmän He tekevät itse työtä omalla kehollaan.
Koska Sinenmaassa ihmiset eivät tee sellaista työtä, josta He eivät pidä, niin silloin kaikki työntekijät rakastavat tehdä työtä, joten Sinenmaassa ei tunneta sellaista sääntöä, että joka ei työtä tee, sen ei tule myöskään asuman asunnossa, vaan työttömät kirjoittakoot 21 kertaa kuukaudessa sanan Työtön, jos He mielivät saada toimeentulon, joka alentaa Heidän ihmisarvoaan entisestäänkin.
Sinenmaa ei hyljeksi sairaita, mutta Sinenmaa ei vaan voi mitään sille, että Sinenmaa ei sairastuta ketään, joten sinenmaalaiset saavat elää omaehtoista elämää terveinä ja onnellisina vauvasta vanhuuteen, jos Heitä haluttaa vanhentua. Sinenmaan kulutus ei perustu siihen, että ihmiset pidettäisiin työssä, vaan sinenmaalaiset tekevät kulutustarvikkeita vain sen verran, joka on optimaalinen Heille itselleen. Ja tähän optimaaliseen kulutukseen kuuluvat kaikki kansalaiset nöyrimmästä paimenesta palvelevaan hallitsijaan asti.
Sitä vastoin kaikissa muissa systeemeissä ihmiset tavalla tai toisella pakotetaan tuottamaan mielettömästi tavaraa ja palveluja, koska muutoin rahavirrat köyhiltä rikkaille tyrehtyisivät. Suomenkin poliittinen systeemi vaatii ihmisiä tekemään yhä enemmän palvelutyötä, joka voi onnistua vain siten, että samaan aikaan ihmiset opetetaan uskomaan, että He eivät itse pysty elämään, jos joku ei tee rahasta työtä juuri Heidän eteen. Tuo tuollainen asenne on jo sairaus sinänsä, mutta karmeammaksi sen tekee se, että ihmiset sairastuvat yhä vakavampiin psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin siksi, koska Heiltä on viety mahdollisuus elää onnellista elämää omalla kehollaan tarvitsematta koko ajan miettiä, mitä rahallista hyötyä tämä tai tuo aktiviteetti minulle tuottaa!
3. Onnellisten Yhteiskunta
Kun ihmisen ei tarvitse aktiivisena ollessaan miettiä oman kehonsa rahallista hyötyä itselleen, silloin Hän on tietysti vapaa tekemään sitä ilman ehtoja. Ja kun ihminen käyttää omaa kehoaan tarvitsematta koko ajan miettiä sen toiminnan rahallista hyötyä, silloin ihminen on onnellinen, koska Hän ei voi silloin muuta olla. On täysin mahdotonta, että ihminen käyttäisi lihaksiaan vapaahtoisesti, mutta olisi onneton, koska ei saa lihastyöstään mitään rahallista hyötyä!
Sinenmaalaiset ovat onnellisia juuri siksi, koska He käyttävät omia lihaksiaan ilman rahaa ja täysin vapaasti, jolloin He ovat onnellisia siitä syystä, että silloin He ovat yksi elävä, toiminnallinen kokonaisuus. Ihminen ei voi olla onnellinen, jos Hän ei tunne olevansa kokonainen ihminen, eikä ihminen voi tuntea olevansa kokonainen, jos Hänen lihaksensa toimivat rahan voimalla ja rahapolitiikan ehdoilla.
Se on siis ilo ja elämän onni, joka saa sinenmaalaiset toimimaan ja tekemään työtä. Sinenmaalaisia ei motivoi raha, vaan halu yhä suurempaan ilon kokemiseen ja yhä harmonisempaan elämän onneen, jota on täysin mahdotonta ostaa rahalla. Koska siis se on ikuinen totuus, että onnea ei voi saada kaupan hyllyltä, silloin sinenmaalaisuus osoittautuu täydelliseksi rehellisyydeksi siinä, kun sinenmaalaiset eivät tee työtään rahasta, vaan ilosta.
Sinenmaalaistenkin iloa häiritsisi rumasti se semmoinen, jos He tuottaisivat tavaraa niin paljon, että He joutuisivat pitämään sitä lukkojen takana nukkumassa, ja sitten heittämään sen pois, koska markkinoille on tullut uusia mallistoja. Tästä siis huomataan, että ilo saa sinenmaalaiset tekemään työtään optimaalisesti, eli He eivät tee työtään kuin vain pari tuntia päivässä kulutustarvikkeitaan varten, kun taasen loput ajastaan He tekevät työtään oman elämänsä rakentamiseksi.
Kulutusyhteiskuntien työntekijät ovatkin onnettomia siksi, että He alitajuisesti tietävät tekevänsä liikaa tavaroita, eikä se tee Heistä lainkaan onnellisia, koska silloin Heillä on epäillys, että He ovat jonkun orjina tuottamassa maailmaan aivan liian paljon tavaraa. Politiikan ehdoilla pelaavien yhteiskuntien työntekijät saataisiinkin helposti onnellisiksi, kun vain sanottaisiin, että saat heti lähteä työstä pois, kun työ alkaa tympimään Sinua, koska työn tympivyys on sen merkki, ettei työtä tehdä ilosta, joten jos tekee tympivää työtä, silloin ihminen ei voi olla onnellinen, ja jos ei ole onnellinen, silloin sitä tulee sairastumaan psyykkisesti ja fyysisesti.
Kun siis ihminen tekee työtään ilon ehdoilla, silloin Hänen on mahdotonta sairastua psyykkisesti, koska iloisuutta ei oikein voida määritellä psyykkiseksi sairaudeksi. Iloista ihmistä ei voida luokitella tautiluokituksen mukaan, paitsi jos luokittelija luokittelee rahasta.
Ilon ehdoilla ei siis voida tuottaa maailmaan mielettömiä määriä kulutustavaroita, koska jos ihmiset olisivat vain tavaroiden tuottajia, eli palkkatyöläisiä, jotka tekisivät työtään rahan tähden ja rahapolitiikan ehdolla, silloin tietysti Heitä tympisi se suunnaton tavaramäärä, jota He ovat joutuneet tuottamaan. Iloinen työtekijä on iloinen, koska Hän ei joudu tuottamaan kulutustarvikkeita, vaan Hän tietää tekevänsä vain sen, joka on tarpeellista.
Ihminen voi tuntea itsensä tarpeelliseksi vain silloin, kun Hän tekee vain sen, joka on tarpeellista. Jos siis ihminen ymmärtää jollakin tavoin tuottavansa tarpeetonta työtä maailmaan, silloin Hän ei voi tuntea itseään tarpeelliseksi, joten ainoa tapa ratkaista oma tarpeettomuuskriisi on tehdä itsensä onnettomaksi ja sairaaksi, jotta pääsisi sellaisesta maailmasta pois, missä tuntee itsensä tarpeettomaksi.
Se on siis ihmisen ilo, joka automaattisesti optimoi ihmisen tuottamaan optimaalinen, eli tarpeellinen määrä työtä yhteiskuntaan, ja loput energiastaan ihminen saa käyttää itsensä toteuttamiseen, joka ei ole keltään pois. Jos ihminen ei iloitse työstään, niin se on ihan oikein, koska se on silloin täysin luotettava merkki siitä, että ihminen tekee tarpeetonta työtä. Yhteiskunta, joka vaatii ihmistä tekemään ilottomasti työtä, ei ole tarpeellinen yhteiskunta.
Yhteiskunta, joka ei välitä ihmisen työn tekemisen ilosta, ei pysty myöskään huomioimaan merkkejä, jotka selvästi osoittavat yhteiskunnan epäkohtia. Se on siis täysin poliitikkojen ja rikkaiden syytä, kun ihmiset ovat sairaita ja onnettomia, sillä jos hallitsijat osaisivat asiansa, silloin He eivät tietystikään teettäisi ihmisillä työtä rahasta, vaan He antaisivat ihmisten tehdä työtään ilosta.
4. Rikkaiden Yhteiskunta
Valtakunnassa köyhimmätkin ajelevat Mersuilla. Sillä Valtakunnan rikkaat eivät nukuta rahojaan, kuten raharikkaat nukuttavat rahojaan kuolemaan tuomituissa yhteiskunnissaan, ja siksipä juuri raharikkaiden yhteiskunnat ovatkin tuhoon tuomittuja, ja ne syntyvät vain kuolemaa varten, koska niiden perustus ei ole reaalinen ikiaikojen kallio, vaan raharikkaiden yhteiskunnat perustuvat puhtaasti ahneudelle, missä raha ja rahan arvo on aina korkeampi kuin persoonallisuus ja toisintekeminen.
Raharikkaiden yhteiskunnassa se on kiellettyä ajattelemasta, että maa voitaisiin vielä jakaa uudelleen, koska se viimeisin isojako oli pappien ja poliitikkojen mukaan Jumala Sanaa, joten maata ei voi enää antaa ilmaiseksi, koska kaikki maa on jo annettu rikkaille, eikä köyhille jäänyt muuta multakokkaretta kuin se, joka He itse ovat maattuaan muutaman vuoden kalliisti ostetussa kerroshaudassaan.
Raharikkaat opettavat yhteiskunnan väkivaltakoneistolla uhkaamalla, että maallisissa yhteiskunnissa vain köyhien rahat pitää pitää hereillä, kun taasen rikkailla on jumalallinen oikeus nukuttaa ei ainoastaan rahojaan, vaan kaikkea omaisuuttaan, koska muutoin raharikkaat joutuisivat huomaamaan, että köyhätkin olisivat rikkaita, kun vain rikkaiden rahat on saatu hereille.
Se olisikin kolossaalinen järkytys poliitikoille, kun rikkaiden rahat olisivat hereillä, jolloin poliitikot eivät voisikaan kinastella sillä, miten paljon työttömyys vähenee, kun köyhiltä kielletään eloonjääminen, jos He eivät pompi rikkaiden käskystä. Rikkaat kyllä järjestävät linnuille ja eläimille talviruomintaa vain siksi, että linnut ja eläimet ovat sitä mitä ovat, mutta rikkaat ovat täysin kyvyttömiä kohtelemaan ihmisiä samoin, koska se ei ole raharikkaan etu, jos Hänen pitäisi ruokkia lähimmäisensä pelkästään siksi, että lähimmäinen on ihminen.
Se on päivän selvää rahan nukuttamista, kun raharikas ei ole valmis luopumaan rahastaan lähimmäisensä hyväksi, sillä jos vain raharikas luopuisi rahastaan, niin sehän olisi päivän selvästi rahan hereillä pitämistä. Jos edes puolet raharikkaiden rahoista saataisiin hereille, silloin Teidän ei-Valtakuntalaisten ei tarvitsisi enää kinastella siitä, onko rahaherra Sailas oikeassa työllisyysraportissaan vaiko eikö.
5. Kaallisten Yhteiskunta
Valtakunta on rikkaiden valtakunta, eikä siellä ole köyhyydelle eikä alamaisuudelle sijaa. Valtakunnassa kaikki saavat ajella mersuilla, ja kaikilla on yleinen, yhtäläinen ja ehdoton oikeus ottaa omaan hallintaan tietty alue maata, jolle voi rakentaa omin käsin juuri sellaisen linnan, josta aina on haaveillut.
Ajallisissa, kuolevaisissa yhteiskunnissa vain kuninkaallisille on suotu sellainen elämä, joka Valtakunnassa kuuluu luonnostaan kaikille, sillä Valtakunnassa kaikki ovat yhden Super Kuninkaan perillisiä. Valtakunnassa kukaan ei korota itseään ylitse muiden esimerkiksi niin kertakaikkisesti ihmisarvoa alentavalla tavalla, että väittäisi oman työnsä olevan arvokkaampaa kuin kenen tahansa toisen ihmisen työ. Valtakunta ei kertakaikisesti suvaitse sitä, että ihmisen arvo lasketaan rahassa, vaan valtakunnassa ihmisen arvo lasketaan hyvyydessä.
Valtakunnan hyvyys on ilmeistä, sillä siellä rikkaat kilpailevat siitä, kun tuottaa eniten hyvää, eikä kukaan edes ajattele, että Heidän pitäisi kilpailla sillä, kellä on eniten rahaa nukkumassa pankkitileillä. Valtakunnan rikkaat tietävät, että se on Heidän oma etunsa, kun He eivät kerää varallisuutta itselleen, vaan He antavat sen kaikkien käyttöön, jolloin He itsekin tietysti saavat käyttää sitä, jonka He ovat antaneet kaikkien käyttöön.
Kuolevaisten kuoleman yhteiskunnissa kuninkaallisia arvostellaan sen mukaan, miten paljon Heillä on omaisuutta nukkumassa selän takana täysin hyödyttöminä, mutta näin ei ole kaallisten yhteiskunnassa, missä köyhätkin asuvat linnoissaan, jotka He ovat saaneet itse omin käsin rakentaa, koska He ovat onnellisia.
Kuoleman yhteiskuntien raharikkaat ja kuninkaalliset joutuvat jatkuvasti pelkäämään omaisuutensa menettämisen tähden, ja He uhraavat suunnattomasti yhteiskunnan varantoja pitääkseen köyhiltä riistämänsä omaisuudet köyhien ulottomattomissa. Jokainen ymmärtää, että se energia, jolla raharikkaat suojelevat omaisuuttaan köyhiltä, ei ole raharikkaiden energiaa, vaan raharikkaat tarvitsevat valtavat määrät ihmisiä pelkästään suojelu- ja vartiointitehtäviin, jotta köyhät pidettäisiin köyhinä, ja raharikkaat saisivat kaikenlaisten vartijoiden tuottaman hyödyn virtaamaan jatkuvasti rikkaiden pohjattomiin taskuihin, mistä ne virtaavat rikkaiden luukkuihin nukkumaan, jotta ne eivät millään tavoin olisi köyhien hyödyksi.
Sivun alkuun
|