KANNIBAALIEN SYSTEEMI

Kun rikkaat heittävät väkeään pihalle, He vain toteavat, että näin yhteiskunta toimii. Mistä sitten yritykset ovat alun perin hankkineet niin kelvotonta väkeä, että sen ulosheittämisellä pitää todistella, kuinka yhteiskunta toimii? Jos kaksi maailmankaikkeutta yhdistettäisiin. niin kumpi Jumalista valittaisiin uuden superkaikkeuden Jumalaksi, ja kumpi Heistä saisi lähteä etsimään hanttihommia? Jos Suomi ja Ruotsi yhdistyisivät, niin tulisiko Tarjasta silloin Tarja Suuri, vai Kalle Kustaan lakeija?

Kaikkeudet, valtiot ja yritykset voivat yhdistyä vain siinä tapauksessa, että Ne pelkäävät toisiaan. Jos vain ihminen on rohkea, silloin Hän ei tapa vihollistaan, vaan rohkea uskaltaa elää vihollistensa keskuudessa härnäämättä vihollisiaan. Sama periaate tulee koskea myös yrityksiä, kuntia ja valtioita. Vain sellainen yritys on rohkea, joka ei osta toista yritystä pois omalta markkina-alueeltaan. Yrityksen ostamisessa (ns. yritysfuusiossa) on aina kyse toisen yrityksen tappamisesta.
Ihmisen on mahdotonta syödä toista ihmistä elävältä. Ja ostettava yrityskin pitää yritysostajan mielessä jo olla kuollut ennen kuin siitä tulee osa yritystä.

Yritykset ostavat vain niitä yrityksiä, joita Ne pelkäävät. Yritysjohtajat eivät siis halua itse kehittää yrityksiään, jotta ne pärjäisivät markkinoilla, vaan yritysjohtajat tappavat jokaisen kilpailevan yrityksen, jotta Heidän omat kurjat tuotteensa menestyisivät paremmin. Ja tuota toimintaa typerät taloustieteilijät pitävät markkinataloutena. Ja tuon toiminnan nimissä yhtä typerät yritysjohtavat pistävät väkeä pellolle, koska tyhmät ylistävät tyhmyyttä.

Markkinatalous edellyttää, että yrityksiä ei tapeta minkään syyn nojalla, vaan yrityksien annetaan elää niin kauan, kun yrityksillä on elinvoimaa itsessään jäljellä. Yrityksien ostaminen on yrityksien murhaamista, missä yrityksen johtajisto ja henkilökunta saa ennemmin tai myöhemmin kenkää. Asia on aivan sama, jos ihminen söisi ihmisen. Syöty ihminen tietysti muuttuu syöjänsä lihaksi. Mutta hetimmiten alkaa paskantaminen, ja lopulta ihmisyöjä saa itseensä hirvittävän kuru -taudin, joka tappaa ihmisyöjän yhtä tekokkaasti kuin Wall Streetin pörssi tappaa kehitysmaita.

Systeemi, joka antaa yrityksien syödä yrityksiä, on kannibalistien yhteiskunta. Kannibalisteilta tietyti puuttuu järki, joka vain voisi sanoa --ja varmasti sanoisikin--, että jos joku syntyy, silloin sen pitää antaa elää omaa elämäänsä juuri niin kauan, kun se vain elää. Syntyvän asian laadulla ei ole väliä, vaan jos esimerkiksi syntynyt asia on vauva, niin sen tulee antaa elää oma elämänsä täyteen vanhuuteen asti, ja jos syntynyt asia on yritys, niin senkin tulee antaa elää omaa elämäänsä, eikä sitä saa syödä, eli niin sanotusti ostaa pois yrityskannibaalien markkinoilta.

Yritysostajien markkinat ovat siis yrityskannibalistien markkinoita. Aivan samoin kuin ihmisyöjät vaeltavat kaduilla etsien herkullisen näköisiä selkäpaloja ja reisiä syötäväksi, niin myös yritysjohtajat käyskentelevät pörsseissä etsien mehukkaita yrityksiä. Ja hysteerisesti yritysjohtajat etsivät lehdistä uutisia, missä joku toinen yritys on tehnyt asian paremmin. Mitään periaatteellista eroa ei ole ihmissyöjän ja yritysostajan välillä. Molemmat haluavat herkutella sellaisella, joka ei ole Heidän omaa ansiotaan, ja jonka syöminen hävittää tuon ansion lopullisesti maailmasta, ja tilalle jää vain iljettävä tehtävä purkaa päällekkäisyyksiä, eli paskantaa väkeä pellolle, kun kuru -tauti jo vaivaa johtajaporrasta.

Yritysjohtajat puhuvat yritysfuusioista ihan samalla tavoin kuin ihmisyöjä puhuu toisen ihmisen syömisestä. Kannibaalitkin puhuvat, miten ihmislihan syöminen on piristysruiske Heidän vitaalisuudelleen ja mieskunnolle, mutta koska kannibaaleilta puuttuu järki täysin, niin Ne eivät tietystikään näe, miten toisen ihmisen tappaminen piristää ja vitalisoi tapettua ihmistä.

Aivan vastaavasti me voimme lukea lehdistä päivittäin, miten yritysfuusiot piristävät yrityksiä, ja samalla lukemalla voimme lukea, miten esimerkiksi vuotta aiemmin joku yritysostolla piristetty yritys ei puhu eikä pukahda enää pirteydestään lainkaan, vaan vain tylysti ilmoittaa väen vähentämisen olevan pakon sanelemaa, koska on tullut hankittua päällekkäistoimintoja. Sekin tietysti pakon sanelemana, koska yritys oli niin heikko, että sille piti pistää piristysruiske pyllyyn

On se vaan merkillistä, että yritysosto piristää yritystä vain hetkellisesti? Aivan kuten hölmöläinenkin piristyy, kun kusee pakkasella housuihinsa! Luulisi näin puhtaalla luonnon logiikalla ajatellen, että yrityksen elämään kuuluu vasta- ja myötämäkiä, eikä terve yritys nauti piristeitä, eikä vasitenkaan käytä dopingia.

Ainakin näin ajatellen yhteiskunta toimisi terveesti, kun yritykset eivät käyttäisi piristysaineinaan muita yrityksiä, eivätkä ylipäätään mitään piristeitä, koska piristeen käyttäminen on kiistaton todistus yrityksen heikkoudesta. Yritykset siis ostavat heikkouteensa muita yrityksiä, kuten kannibaalit syövät herkullisen näköisiä ihmisiä vain omaa heikkouttaan. Vahvat ihmiset ja yritykset eivät käytä piristeitä.

Mutta tämä ajatteluhan edustaakin tervettä ajattelua, eikä tätä ajattelua voi soveltaa tähän nykysysteemin, missä yritysjohtajat hysteerisesti etsivät piristysruiskeita vaikka Kiinasta:
Yritykset ovat siis tulleet himoriippuvaisiksi piristeistä --yrityksien tappamiseta-- jotta ne voidaan fuusioida, jotta sitten voidaan huutaa lehdille, miten tämä yritysfuusio kummasti piristää meidän yritystä.

Lukekaa kuitenkin sitten vuoden parin kuluttua samaisen pirisitetyn yrityksen irtisanomisilmoittelua yhtä aikaa sen jutun kanssa, jolloin yritys iloisesti kailotti, kuinka mieskuntoinen se silloin oli. Te ette lue uutisia oikein, jos Te ette lue uutisen kanssa vanhoja uutisia, jotka koskevat samaista uutista.

Yritysostojen seurauksena liikalihavuudesta kärsivät yritykset purkavat päällekkäisyyksiä, eli suomeksi sanottuna yrityksiä syövät yritykset paskantavat väkeä ulos. Jos sitten pyydetään yrityksien keskusliittoa puuttumaan inhimillisyyden nimissä asiaan, niin vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: "Yritysjohtajat tietävät itse parhaiten, mikä on parasta yrityksille."
Koska kirjoittajana on suomenkielen ja suomalaisuuden mestari, niin minun velvollisuuteni on suomentaa poliitikkojen, rikkaiden ja yrityksien keskusliiton johtajien lausuntoja. TT:n Seppo Riski: "Järjestöt eivät voi vaikuttaa yritysten päätöksiin."

Seppo Riski siis tuossa vain toteaa, että Hän ei ole niin hyvä yrityksen toiminnalle kuin yritys itse. Koska siis Teollisuuden Työnantajien Riski ei ole paras asiantuntija, niin miksi sitten Seppo Riski ottaa palkkaa yrityksien edusmiehenä toimimisesta? Sillä yrityksethän itse ovat Hänen mukaansa parempia kuin Hän ja Hänen edustamansa järjestö? Yrityksethän olisivat hieman tyhmiä, jos Ne nyt käyttäisivät TT:tä ja Seppo Riskiä edustajanaan, koska Riskin mukaan Hän ei ole pätevä neuvomaan yrityksiä (inhimillisessä) yritystoiminnassa.

Sahasiko Seppo Riski oman vihreän oksansa poikki? Saapas nähdä ja pannaan kattoen, miten Hän nyt perustelee oman tarpeellisuutensa yrityksille, kun on ensin tehnyt itsensä tarpeettomaksi yrityksiä koskevassa asiassa.

Kyseessä ei siis ole lainkaan siitä, etteivätkö järjestöt voisi vaikuttaa yritysten tekemisiin, vaan vain siitä, että työnantajien järjestöjohtajat olisivat itsekin työnantajina täysin valmiita kohtelemaan työntekijöitä täsmälleen samoin. Niinpä se on tietty erittäin helppoa väittää, ettei TT voi vaikuttaa yritysten päätöksiin, koska TT:n johtajat olisivat itsekin tehneet saman, mitä nyt tekee esimerkiksi Elisa Communications.

TT:n Seppo Riski on kuin onkin yrityksien asianajaja myös tässä Elisan väen vähentämisessä, eikä Seppo Riski voi pestä tässä asiassa käsiään sillä, että Hän vetäytyy ikään kuin vastuusta sillä lausunnollaan, ettei järjestöt voi vaikuttaa yritysten päätöksiin --silloin, kun yritykset tekevät omin päin sen saman, johon muutoin tarvittaisiin järjestöjen apua ja neuvontaa.

TT:n Seppo Riskin ei siis tarvitse ohjeistaa yrityksiä näissä yrityksien ulostusjutuisissa, koska ne sopivat erinomaisesti TT:n omaan yritysstrategiaan. Lisäksi yrityksien ulotusjutut ovat kovin haisevaa ja likaista puuhaa, joten se ei ole Seppo Riskin kaltaiselle puhtaalle miehelle sopivaa auttaa yrityksiä pyyhkimään persettään, kun on ensin tullut vetelät housuihin.

Tässäkin asiassa tarvitaan vain hieman sisälukutaitoa, ja kykyä nähdä asia päin vastoin, jolloin asia nähdään oikein. Kun luet uutisen, niin käännä asia päälaelleen, jolloin näet uutisen oikeassa kontekstissa. Tämä asian kääntäminen päälaelleen johtuu siitä, että tämä nykysysteemi on täysin epäreaalinen, joten asian kääntäminen päinvastaiseksi saa asian tulemaan reaalisena esille. Katsokaa aina asiaa sen kääntöpuolelta, koska markkinavoimien totuus on siellä aina piilossa, jotta markkinavoimat saisivat edelleenkin jyrätä pienen ihmisen maton alle.

Yllä oleva voidaan suoraan nähdä myös poliitikoiden funktiona. Poliitikotkaan eivät likaa käsiään, kun markkinat toimivat yrityksien parhaaksi. Mutta poliitikoita tarvitaan heti hätiin, jos markkinat eivät toimi yritysjohtajien mielen mukaan. Poliitikot mielellään puhuvat, miten markkoinoille tulee antaa mahdollisuus, rauha ja kunnon tilaisuus hoitaa itse itseään, eivätkä poliitikot mielellään puutu markkoinoiden toimintaan, jos vain markkinat itse pystyvät huolehtimaan rikkaiden perustarpeista, kuten pääministerin tilautosta, ja kelohonkamökistä, sekä puolen vuoden kesälomista.

Mieleen tulee väkisinkin kysymys, että mihin sitten poliitikoita tarvitaan, kun poliitikot antavat kaikki vaikeimmat päätökset aina markkoinoiden ratkaistaviksi! Ehkäpä poliitikoita tarvitaan vain poliitikoiden itsensä tähden, eikä poliitikoilla olekaan antaa mitään lisäarvoa itse markkinasysteemille, koska poliitikot eivät pysty eivätkä halua sekaantua markkinavoimien sisäisiin asioihin.

Olisihan se markkinavoimille kauhistuttavan heikkouden merkki, jos poliitikot olisivatkin markkinavoimia voimakkaampia! Koska siis poliitikot itsekin ymmärtävät olevansa markkinavoimia heikompia, niin silloin heikoinkin markkinavoima jyrää aina välkisinkin kenen tahansa poliitikon maton alle, jos vain poliitiikko ei pidä varaansa, eli jos vain poliitikko ei jätä yhteisiä asioita markkinavoimien armoille.

Kenenkään ei pidä kuvitella, että tässä halvennettaisiin poliitikoita, sillä poliitikot ovat itse todistaneet, että markkinat osaavat hoitaa markkinat paremmin kuin poliitikot. Kyeessä on täsmälleen sama lausunto, joka nähtiin yllä TT:n Seppo Riskin lausumana, kun Hän totesi, etteivät järjestöt pysty puuttumaan yritysten sisäisiin asioihin --silloin, kun yritykset tekevät juuri sitä, joka olisi järjestöjohtajienkin neuvon mukainen oikeaoppinen tapa toimia.

On siis vain totuuden puhumista, kun todetaan, että poliitikot ovat markkinavoimien etujärjestö, eivätkä täten poliitikot puutu markkinavoimien sisäisiin jännitteisiin, kun markkinavoimat tekevät vain sitä, joka muutoin olisi poliitikoiden tehtävä, jotta rikkaat eivät joutuisi käyttämään omia pankkitilejään, vaan He tulisivat toimeen pelkillä luontaiseduillaan.

Poliitikoiden pitää siis antaa osuus palkastaan markkinavoimille, koska poliitikot jättävät kaikki tärkeät päätökset aina markkinavoimien luotettavaan ja inhimilliseen hoivaan. Sillä mehän voimme päivittäin lukea, miten poliitikot ylistävät markkinoiden kykyä hoitaa tuollaiset mitättömätkin jutut kuin päällekkäisyyksien purkamisen yrityksistä, joita väkisinkin syntyy siitä, kun markkinavoimat mylläävät.

Kasautuvathan kevätjäätkin päällekkäin rantakivikoille, kun luonnonvoimat jylläävät, ja vastaavasti kuten aurinko sulattaa ahtojäät, niin myös luonto hoitaa pääällekkäin menneet yritystoiminnot, joten tästäkin nähdään, että poliitikot ovat itse asiassa täysin tarpeettomia yhteiskunnalle, sillä: A) Markkinavoimat ovat politiikkaa voimakkaampi voima, ja B) luonto kyllä hoitaa maton alle lakaistut ihmispolot. Poliitikot ovat siis yliarvostaneet oman arvonsa markkinavoimille, joten tässä vain markkinavoimat sanovat totuuden poliitikoista, koska poliitikot ovat niin heikkoja, että He eivät itse pysty sanomaan totuutta itsestään.
Oikea hinta poliitikoista markkinavoimille markkinavoimien hallitsemalle paskasysteemille on salaisen lisäpöytäkirjan mukaan seuraava: Minimitoimeentulo.

Monet poliitikot ja muutkin kannibaalisilla hyveillä varustetut närkästyvät nyt tästä suuresti, ja väittävät, että yritysostoissa ja yritysmyynneissä on kyse vain liiketoiminnasta. Tuo on aivan totta. Aivan vastaavasti kannibaalitkin perustelevat ihmissyöntiä, että ihmissyönnissä ei suinkaan ole kyse muusta kuin aivan viattomasta tavasta, josta ei millään tavoin ole kellekään mitään vahinkoa.

Yritysostoissa ei siis taatusti oile kyse yhteiskunnan hyvästä, koska kerta poliitikot ja liikemiehet vannovat ja vakuuttavat, että se on vain liiketoimintaa, eikä siihen tule sekottaa moraalia, koska moraali ei kuulu bisnekseen, eikä politiikkaan. Olisihan poliitikonkin hieman hankalaa politikoida, jos Hänen pitäisi ottaa huomioon inhimilliset seikat, joten tästä syystä poliitikot ovat aina julistamassa, että bisnes on bisnestä.

Ihmissyöjienkin mukaan ihmissyönti on ihmisyöntiä, eikä siihen tule sekottaa moraalia, koska muutoin sitä olisi hankalampaa harjoittaa --aivan kuten yritysbisnestäkin olisi hieman vaikea harjoittaa nykyisen laisin arvoin, jos bisneksen teossa pitäisi ottaa huomioon inhimilliset näkökohdat. Poliisitkaan eivät voisi huumata karkotettavia asiaikkaitaan, jos poliisien pitäisi kohdella Heitä ihmisinä, tuntevina ihmisinä.

Kun siis yrityksen omistaja myy yristystään, silloin kyseessä on aivan sama asia, jos joku myisi itsensä ihmisyöjien syötäväksi. Ja jos yritys ostaa toisen yrityksen, niin silloin tuollainen yritys on vain löytänyt halukkaan yrityksen, joka haluaa tulla syödyksi. Ei tässä siis mitään moraalia tarvita, vaan pelkkää puhdasta logiikkaa, joten jos Sinä lukijani tästä närkästyt, niin miksi Sinä niin teet, koska Sinä olet jo todennut sentuhannen kertaa, että bisnes on bisnestä, ja politiikka on politiikkaa, eikä niihin kumpaankaan tule sekottaa moraalia!

Syö nyt vaan aivan kaikessa rauhassa tätä erittäin herkullista hedelmää, jonka Sinä itse olet tuottanut. Sillä tiesithän, että Saksassakin on tänäkin päivänä ihmisiä, jotka etsivät ihmisiä syötäväksi, ja ihmisiä, jotka ovat halukkaita tulemaan syödyksi. Kerro nyt ihan rehellisesti, miten tuo eroaa siitä, kun rikkaat etsivät yrityksiä yrityksien syötäväksi, tai kun rikkaat halukkaasti myyvät yrityksiä yrityksiä yrityksien syötäväksi?

Rikkailla on päivän selvästi kannibalistien arvot, koska kannibalistien arvoilla voidaan aivan hyvin harjoittaa yritysostoja ja yritysmyyntejä, kun vain ihmisostojen ja ihmismyyntien tilalle pannaan sana yritys. Ja päin vastoin: Laitetaan bisnesmiesten, rikkaiden ja poliitikkojen yrityssanan paikalle sana ihminen, jolloin me saadaan juuri sitä toimintaa, jota ihmissyöjät harrastavat. On siis tullut kiistattomasti ja tieteellisesti todistettua, että poliitikoilla on ihmissyöjien arvomaailma.

Asiasta lisää:
Ajankohtaiset: Rikkaiden hyvelista, 1. marraskuuta
Google Haku: German Cannibal
Ajankohtaiset: Päällekkäiset Aivostot, 29. lokakuuta
Paperi: Riistokapitalisti
Paperi: Alaston Totuus

Alkuun