Tervetuloa
Sinenmaan
verkkopalveluun

Wälkommen till
Sinenmaas
webbservice

Welcome to
Sinenmaa's
web service

Etusivulle

Uusin
Uudempi
Uutta

Valtakunnan
  puhelinnumerot

SUHTEELLINEN ÄLYKKYYSTESTI

Älymystön edustajien mukaan terroristien älykkyys eroaa vain suhteellisesti heidän omasta älykkyydestä; että kaikkein älyttömimmätkin teot ovat suhteellisesti ottaen älykkäitä. Tässä kerrotaan syy siihen, miksi älymystö opettaa lapsille, että se vaatii erittäin suurta taitoa ja älykkyyttä terrorisoida ihmiskuntaa, tehdä älyttömiä tekoja

Lapset haluavat, että heidät hyväksytään --älykkäinä toimijoina. Kun siis aikuiset opettavat, että se vaatii erinomaista taitoa murhata ihmisiä, joten koska siihen ei tarvita mitään taitoa, niin siksi laiskat ihmiset mielellään ryhtyvät rikollisiksi, koska siinä saa helposti kunnioitusta älykkäänä, kun pystyy taitaviin tekoihin, kuten selkään puukottamiseen - riittää, että lapsellisuuteen taipuva ihminen tekee muille pahaa, niin hänellä on älymystön antama oikeus pitää itseään älykkäänä ja inhimillisenä. Aikuisten puheet terroritekojen älyllisyydestä saa lapsista hyvän kasvualustan, kun aikuiset muualla ovat tehokkaasti etsimässä omaa etuaan, jolloin kaikille ei riitä sitä vihreää oksaa.

Jos ihmistä pidetään taitavana ja älykkäänä, joka tunkee ihmisiä sellaisiin paikkoihin, johon ihmiset eivät kuulu tai eivät halua, niin silloin varmaan sekin on älykäs ja taidollinen ihminen, joka yrittää alati älykkyystestissä tunkea neliön muotoista palaa ympyräkoloon. Apinatkin pystyvät älyämään, että se on älytöntä yrittää tunkea tuuman oksaa puolen sentin termiitin koloon, ja siksi apinoiden ei koskaan nähdäkään kokeilevan, mahtuuko kuuden tuuman oksa tuuman reikään. Mutta, kun ihminen yrittää tunkea toisen ihmisen täysin epäinhimilliseen olotilaan, niin kummasti vaan silloin ei puhuta älyttömyydestä, vaan julkisesti kerrotaan, miten taitava ja älykäs sellainen ihminen on, kun on pystynyt älyttömyyteen toista ihmistä kohtaan.

Jos älykkyystutkijat ja psykologit väittävät, että lapsi oppii yrityksen ja erehdyksen avulla laittamaan palat sopiviin paikkoihin, niin miten on silloin selitettävissä, että terroristit eivät vastaavasti opi laittamaan ihmisiä inhimillisesti hyviin paikkoihin, --jos kerta terrorismissa on kyse älykkyydestä? Jopa apinat pystyvät pelkällä päättelykyvyllä sovittamaan palat ilman yritys-erehdys -menetelmääkin, joten onko todellakin soveliasta väittää, että ihmisten pompottamisessa on kyse järjestä?

Poliittinen Älykkyystesti

Kaikille ihmisille tulee vaatia poliittisen älykyystestin läpäisyä. Poliittinen älykkyystesti perustuu palikkatestiin. Palikkatestiin osallistuva luetaan älykkäiden joukkoon, kun hän osaa laittaa tietyn muotoiset palikat oikeisiin lokeroihin, kuten esimerkiksi apinat ovat älykkäitä, koska ne eivät edes yritä noukkia termiittejä kuuden tuuman oksalla tuuman termiitin reiästä.

Jos joku yhteiskunnallista valtaa himoitseva tunkee ihmisiä paikkoihin, johon ihmiset eivät halua, niin silloin tuollainen valtaan haluava ei ole osoittanut älykkyyttä. Ihmisiä ei tule tunkea sellaisin koloihin, jotka eivät ole ihmistä varten, joka on yhtä pitävää sen kanssa, että neliön muotoista palaa ei voida älyllisesti tunkea ympyrän muotoiseen reikään. Kyse on vain johdonmukaisuudesta; jos ja kun kerta psykologit määrittävät ihmisten älykkyyttä palikkatestein, mikä palikka sopii mihinkin reikään, niin samoin myös ihmisiä tulee käsitellä ihmisen oman sopivaisuuden kannalta, jotta oltaisiin edes vähimmässä määrin älyllisiä ja sivistyneitä.

Jos kuka tahansa halua siirtää ihmisiä sopimattomiin paikkoihin, niin se tulee ottaa vain älyttömyytenä, sillä varmasti sitäkin kummasteltaisiin, jos poliitikko alkaisi väkisin ängetä vaikka virka-autoaan paikkaan, joka ei ole autoille tarkoitettu. Kyllä ihmisten sopimaton siirtely pitää nähdä älyttömyytenä vieläkin selvemmin kuin palikkatestissä reputtanut, sillä kyse on sentään inhimillisyydestä.

Älymystön edustajat eivät kuitenkaan voi tuomita ihmisten terrorisointia puhtaasti älyttömäksi, koska älymystä itsekin on olemassa vain silloin ja siinä, kun se terrorisoi ja pakottaa köyhiä. Älymystön edustajien on koko ajan pakotettava ihmiset puolueohjelmien mukaisiin muotteihin välittämättä mitään ihmisten omista toiveista, jotta älymystön ei itse tarvitsisi liata käsiään fyysiseen työhön. Jos ja kun ihminen elää omaehtoista fyysistä elämää, niin silloin hän niputtaa samaan joukkoon sekä terroristit että älymystön, koska nuo molemmat ryhmät vaativat muilta ehdotonta tottelevaisuutta, jotta terroristit tai poliitikot voisivat tuntea olevansa ihmisten hallitsijoita, joille kuuluu parempi elämä kuin muille.

Joku voi olla terroristi vain silloin, kun hän pitää itseään muita parempana. Samoin myös joku voi uskoa kuuluvansa älymystöön vain silloin, kun hän pitää yllä ihmiskunnan jakautuneisuutta, joka on pohjana terroriteoillekin. Terroristit eristävät itsensä köyhistä tekemällä niille pahaa, ja samoin myös älymystö rakennuttaa itselleen raja-aitoja, joiden takana älymystö kuvittelee olevansa turvassa köyhiltä, joilta älymystö on vienyt tasavertaisen ihmisyyden pitäessään köyhiä vain tuotannontekijöinä, jolla pääoma ja rikkaudet virroitetaan rikkaille.

Hyvin monet asiat ovat samoja terroristeille ja älymystölle. Se on vain aste-ero ihmisten nopsan räjäyttämisen ja ihmisten hitaan tappamisen välillä. Suhteellisesti ottaen älymystö voidaan laskea terroristeihin, koska älymystö laskee terroristit suhteellisesti ottaen älymystöön kuuluvaksi --koska älymystö pitää terroritekoja suhteellisesti ottaen älykkäinä tekoina.

POJAT OVAT POIKIA
***
LAILLINEN USKONTO KUMOAA VALTION JA OIKEAMIELISYYDEN

Jos lapsen sosiaalinen ympäristö hyväksyy lapsen tuhman käytöksen, niin silloin lapsen käsitystä tuhmuuden hyväksyttävyydestä vahvistetaan. Terrorismin alkusyyt ovat lähempänä kuin moni arvaakaan. Jos aikuiset hymyilevät ja nauravat ns. hyvätahtoisesti lasten ja nuorten toilauksille, niin silloin lapsi on saanut myönteistä palautetta toiminnastaan, jolloin hän pyrkii tekemään lisää samansuuntaisia tekoja, jotta voisi tuntea itsensä hyväksyttävänä ihmisenä.

Lapsi, jonka pahoja tekoja on katsottu läpi sormien vaikkapa toteamalla, että pojat ovat poikia, on oman lähiympäristönsä terroristi. Tietystikään kaikki lapset eivät suinkaan jää pahan tekemisen koukkuun, koska jossakin vaiheessa suurin osa lapsista kasvaa ulos lapsellisesta ajattelusta väliaikuisuuteen. Mutta sekin pieni osa, josta on tullut himoriipuvaisia yhteisen omaisuuden tuhoamisessa, riittää tuottamaan sen pienen pienen vähemmistön, joka saa aikaan ns. kansainvälisen terrorin.

Kun valtion lainsäädäntäelin on elimellisesti yhtä kansan valtauskonnon kanssa, niin sellaisessa ympäristössä poikien pahantekemistä pidetään osoituksena uskonnolliseen miehuuteen kasvamisesta. Esimerkiksi Osamasta ja S. Husseinista ei olisi tullut kyseisiä kuuluisuuksia ilman ahdasmielistä uskonnollisuutta, missä kaikenlainen kärsimyksen tuottaminen selitetään uskonnon pyhiä kirjoja sopivasti tulkitsemalla osaksi inhimillistä toimintamallia. Pikku Adolfinkin taltuttamiseen olisi riittänyt himpun verran vanhemman rakkautta.

Jos vanhemmat hymistelevät lapsen ilkikurisuudelle tai hymyilevät vieressä, kun pieni lapsi satuttaa toista, niin silloin sellaisen vanhemman ei tule millään tavoin tuomita niitä ihmisiä, jotka ilman omaatuntoa räjäyttelevät isompina muita ihmisiä.

VALTION USKONNOT

Maallinen lainsäädäntä on elimellisesti yhtä uskonnon kanssa silloin, kun poliitikot säätävät ehtoja, joiden mukaan jonkin ideologian mukainen käytös on uskontoa. Valtio on erotettu uskonnosta vasta silloin, kun valtio ei millään tavoin osallistu minkään ideologian siunaamiseen lailliseksi uskonnoksi. Jos jonkin ideologian status on laillinen, niin silloin valtio ja uskonto ovat erottamattomasti yhtä.

Jos uskonnon uskovat vaativat uskomuksilleen valtion hyväksynnän, niin silloin uskonnon korkein entiteetti ei ole Jumala, vaan valtio. Kun valtio siunaa lainsäädännällä erilaisia arvoja eri ihmisryhmien arvoiksi, niin silloin valtio on itse luopunut perustuslakiin perustuvista kaikkia ihmisiä koskevista ihmisarvoista. Valtion viranhaltijat ja julkisen vallan toimeenpanijat toimivat perustuslakia vastaan, jos he antavat ihmisille luvan toimia uskonnon arvoilla. Uskontojen arkipäivän arvot eivät koskaan ole yleismaailmallisia ihmisarvoja ja ihmisoikeuksia. Joku voi haluta puolueelliset/uskonnolliset arvot vain siinä tapauksessa, ettei hän halua elää yhteisten arvojen mukaan.

On erinomaisen epäloogista, että valtio sanoo toteuttavansa perustuslaillisia ihmisarvoja, kun se samaan aikaan on antanut erilaisille ryhmille oikeuden harrastaa omia arvojaan! Valtion ei tule antaa kellekään oikeutta elää muiden arvojen kuin perusarvojen mukaan. Miten lapsista voikaan kasvaa vastuullisia aikuisia, jos lasten sosiaalinen ympäristö toimii täysin epäloogisesti? Ja tuon epäloogisuuden aiheuttaa valtion hallinto, joka ei jämäkästi pidä kiinni ihmisarvoista, vaan pelkurimaisesti jakelee sinne sun tänne ns. laillisia oikeuksia erivapauksiin.

Jos jonkun ideologian uskovat eivät pysty uskomaan ideologiaansa, jos sillä ei ole valtion siunausta, niin silloin sellainen ideologia on järjen vastainen, koska se on asettanut valtion korkeammalle kuin ideologiansa hengellisen korkeimmuuden. Ja sama pätee myös lainsäätäjiin, koska heidän mielestään korkeinta oppia opettavan ideologian on oltava alisteinen maalliselle laille, eli lainsäätäjät ja uskovat itse asiassa kumoavat jokaiseen ideologiaan kuuluvan korkeimmuuden asettamalla se lainalaiseksi.

Jos ja kun ideologia on korkein, niin silloin se ei tarvitse lakia, koska silloin se toimii oikein laista huolimatta. Jos jonkun ryhmän ideologia vaatii sen uskovia tekemään pahaa, niin silloin tuollainen ideologia on olemukseltaan alhaista, eikä silloinkaan sille tule suoda mitään laillista asemaa ihmisarvoisessa yhteiskunnassa. Ideologian arvot ovat ikuisessa ristiriidassa laillisten arvojen kanssa, jos ideologialla tarkoitetaan jonkun ryhmän erivapauksia inhimillisyydestä ja erivapautta tuottaa kärsimystä, kuten ympärileikkausta, tai vaatteen pitämistä siksi, että miehet eivät halua hillitä viettejään. Arvot eivät ole ihmisarvoja, jos joku ihminen joutuu vaikka hikoilemaan niiden tähden.

VALTION JA PUOLEEN EROTTAMINEN

Yllä olevasta huomataan, että valtion ei tule suvaita myöskään poliittisia puolueita, koska joku voi uskoa puolueeseen vain silloin, kun sen arvot poikkeavat merkittävästi perustuslakiin kirjatuista arvoista ja oikeuksista. Erityisesti valtion viranhaltijalla ei voi olla järjellisiä oikeuksia harrastaa puolueen arvoja, koska valtion viranhaltijan tulee kaikessa toiminnassaan toteuttaa valtion perustuslakiin kirjattuja arvoja, jotta valtion arvot olisivat voimassa.

Eihän tieliikennelakikaan ole voimassa, jos poliitikoille on annettu erivapauksia niiden suhteen, joten sama pätee myös perusarvoihin; poliitikoiden on ehdoitta noudatettava vain valtion arvoja, jotta valtio olisi voimassa, koska jos poliitikko noudattaa puolueen arvoja, niin silloin poliitikko halveksii valtiota. -- Poliitikot itse väittävät, että ihmiset loukkaavat itsensä, jos he noudattavat omia liikennesääntöjä, joten jos poliitikko noudattaa omia arvojaan valtion arvojen sijaan, niin silloin hän on jo arvoinvalidi.

Valtion viranhaltijoiden tulee kuulua korkeintaan valtion 'puolueeseen', eli jokaisen julkishallinnon työtekijän tulee omata vain ihmisarvot eikä mitään muuta arvoa. Jos poliitikko ei pysty elämään hyvää elämää valtion perusarvoilla, niin silloin poliitikkojen on ehdoitta uudistettava valtion perustuslakia niin, että valtion hyväksymillä arvoilla voidaan elää hyvää elämää. Jos poliitikot eivät elä valtion arvoilla, vaan vaativat saada elää puolueen arvoilla, niin silloin valtio on ainoastaan poliitikkojen oma yksityinen rahakone, jonka arvo on korkeintaan siinä, että valtiolla on kiva siunata puolueelliset arvot.

Koska yksikään poliitikko ei pysty elämään perustuslaillisilla arvoilla, niin silloin on näytetty toteen, että poliitikoilla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin jaella erioikeuksia kaikille niille ryhmille, jotka haluavat yllä pitää ihmiskunnan osittuneisuutta ja ihmisten kärsimyksiä. Valtio on heikko ja voimaton silloin, kun puoluepoliitikot käyttävät valtion arvoa vain omiin alhaisiin tarkoitusperiinsä:

Minkään uskonnon tahi puolueen arvot eivät voi olla korkeampia kuin perustuslakiin kirjatut arvot. Valtion viranhaltijat ovat alentaneet perustuslailliset arvot, jos heillä on sellaisia ajatuksia, että valtion arvot eivät ole riittävän hyviä kaikille ihmisille. Poliitikot ovat kumonneet valtion ja asettaneet omat puolueensa valtion paikalle, jos ajatuksena on, että puolueilla ja uskonnoilla on parempia arvoja kun valtion arvot!

Laillisuudesta on tehty vain rikkaiden rahakoneen viritinosa silloin, kun puoluiden arvojen sanotaan olevan parempia kuin valtion arvojen. Koska on mahdotonta, että puoluepoliitikko voisi elää puoluepoliitikkona, jos hän ei ole ensin julistanut puolueensa arvojen olevan laillisesti parempia kuin perustuslailliset arvot. Tätä ei kumoa edes laki, jolla poliitikot ovat antaneet itselleen oikeuden jakaa erioikeuksia ihmisryhmille, kuten Jehovantodistajille, juutalaisille, muslimeille ja vähemmistöille.

Joku voi väittää kuuluvansa vähemmistöön vain silloin, kun hän halveksii valtion perusarvoja. Sama pätee eritoten poliitikoihin; joku voi vaatia itselleen oikeutta kuulua puolueeseen vain silloin, kun valtion arvot eivät ole hänelle minkään arvoisia. Tai, kun valtio arvona on vain siunata erioikeudet, jotta voi elää kun sika pellossa, --mutta valtion arvoista ei tarvitse mitään välittää, koska jo puolueen ideologian mukaan "meidän puolueen arvomaailma on parempi kuin valtion arvot".

Jos puolueella, eli ideologialla on laillinen asema valtiossa, niin silloin laki on asettanut puolueen valtion sijaan. Yksikään puolueen jäsen ei koskaan noudata valtion lakeja, koska hänen mukaansa valtiota tarvitaan vain silloin, kun sillä siunataan puolueellisuus ja lahkolaisuus. Puolueuskovat noudattavat valtionlakeja vain siinä määrin, että voivat uskotella olevansa lainkuuliaisia, kun he vaativat joka käänteessä itselleen lisää ja lisää erivapauksia ja etuoikeuksia. Puolueuskoville puolueeseen kuuluminen on laillinen oikeus, joten puolueeseen kuuluvat eivät koskaan pysty ajattelemaan, että valtio on heille vain se työkalu, jolla on kiva vaatia itselle laillisia oikeuksia, joita ei muutoin löydy perustuslaista.

Perustuslaissa ei yksilöidä, mitä erioikeuksia ihmiset tarvitsevat ihmisoikeuksien lisäksi, koska puoluepoliitikot ovat laittaneet sinne yleispätevän lain, että ihmisille pitää jakaa laillisia erivapauksia, koska muutoin puolueuskovilla ei olisi laillista oikeutta etuoikeuksiinsa, vaan heidän pitäisi kitkutella elämänsä läpi inhimillisesti eläen.

Yleisesti ottaen joku voi uskoa ihmisten tarvitsevan puolueita vain silloin, kun puolueuskovat yleismaailmallisesti julistavat, että korkein viisaus löytyy keski-ikäisiltä. On kuitenkin helposti osoitettavissa, että elämää paljon kokeneet ikäihmiset eivät pysty ajattelemaan, että ihmisillä on laillinen oikeus erivapauksiin, koska laki sen sallii. Sillä todellista viisautta ei voi käyttää kehäpäätelmien rustailuun. Esimerkiksi oikeutta puolueellisuuteen ei voi perustella lailla, koska joku voi laatia lakeja puolueellisuuden oikeuttamiseen vain silloin, kun hän haluaa itselleen etuoikeuksia ja erivapauksia; eriarvoja, eli vapautta yhteisistä arvoista.

Poliitikoilta puuttuu rohkeutta elää niiden perusarvojen mukaan, joita he ovat itse lakiin kirjanneet, koska poliitikot ovat kirjanneet lakiin myös sen, että perusarvoista voidaan aina joustaa, jos oma etu sitä vaatii.

Poliitikkojen on mahdotonta erottaa valtiota ja uskontoa toisistaan niin kauan, kun he uskovat, että heillä on laillinen oikeus toimia puolueen arvojen mukaan, eikä valtion arvojen. Ja koska poliitikoilla ei ole valtion arvoja, niin silloin poliitikot tulevat jatkossakin vaatimaan uskontojen uskovia rukoilemaan valtiolta siunausta, jotta uskonnot olisivat laillisia, kuten puolueet ovat laillisia vain silloin, kun niiden arvot eivät ole valtion arvoja, vaan valtio on se arvo, jolla poliitikot laillistavat rikoksensa järkeä vastaan.

LAILLISET ROSVOT JA VARKAAT

Sellaisessa valtiossa ei ole terrorismia eikä rikollisuutta, jonka hoitajat elävät yhteisesti sovittujen arvojen mukaista merkityksellistä elämää. Terrorismilla on hyvä kasvumaa vain silloin, kun valtion käskynhaltijat käyttävät valtiota vain laillistaakseen oman etuoikeutetun elämänsä. Joku voi käyttää laittomia keinojakin vain silloin, kun julkishallintoa käytetään lain nimessä omien tarkoitusperien ajamiseen, jolloin se synnyttää muille pelon siitä, että he jäävät ilman, kun valtion käskynhaltijat ahmivat rikkauksia itselleen laillisuuden varjolla.

Yksikään ihminen voi olla ansainnut omalla päetvyydelleen itselleen miljardeja. Jos joku sanoo ansainneensa miljardiomaisuutensa omin ansioin, niin hän vain pelkkä varas, joka ei ole ajatellut, kuka se todellisuudessa on saanut lahjaksi ne avut, joita väittää omiksi ansioikseen. Jos taasen joku ajattelijana itseään pitävä on rikas, niin silloin hän astetta törkeämpi varas, eli roisto, koska väittää, että järkeä tulee väittää omaksi ansiokseen, jolloin tuollainen omasta mielestään järjeltään lahjakas käyttää järkeään heikompiaan vastaan.

Jos se on oikeudenmukaista, kun enemmän järkeä saanut käyttää järkeä alistaakseen muut, niin silloin se on yhtä oikeudenmukaista, että lihaksiltaan vahvempi on oikeassa, kun hakkaa heikompiaan. Edelleen tätä sama logiikkaa käyttäen huomataan, että poliitikot väittävät terroristien olevan taitavia, kun he hyökkäävät salaa muiden kimppuun. --> Jos suurempijärkinen on omasta mielestään laillisesti ansinnut rikkautensa, niin silloin tietysti on yhtä järkevää sanoa, että selkäänpuukottajat ovat taitavia, kun pystyvät murhaamaan ihmisiä.

Sama asia huomataan siitä, kun poliitikot puhuvat, miten paljon taitoa tarvitaan, että joku voi salaa räjäyttää pommin ihmisten keskuudessa. Kaikki tuollaiset kuuluvat samaan luokitukseen; järjettömyyteen. Poliitikot eivät pysty sanomaan suoria sanoja, koska heidän rikkautensa ja etuoikeutensa on saatu oikeudettomasti, eli rikollisesti. On rikollista käyttää valtiota oikeuttaakseen puolueen tai uskonnon arvot ylemmäksi kuin valtion arvot. On rikollista vaatia järjen käytöstä mitään hintaa, koska järjellinen ihminen ei voi olla muuta kuin järkevä -- 24h per vrk. Virka-aikainen järkevyys ja pätevyys on tyhmyyttä.
Terroristeja sanotaan taitaviksi vain sellaisessa systeemissä, missä lahjaksi saatua järkeä käytetään vähemmän lahjakkaita vastaan, jolloin sitä kutsutaan pätevyydeksi.

Perusoikeuksien ja ihmisrvostuksen on oltava niin laaja-alaista, jotta valtiolla ei ole tarvetta jaella 'laillisia' erivapauksia millekään ryhmälle. Jos sitten sellaisen valtion perusarvot eivät kelpaa jollekin, niin silloin valtion on oltava erittäin jämäkkä puolustamaan omia arvojaan, eli valtion tulee käyttää niin paljon voimaa kuin on tarpeen, jotta valtion takaamalle kansalle vieraat arvot pystyvät valtion ulkopuolella.
Edellä kuvatta valtio ei toteudu silloin, kun poliitikoiden arvot ovat puoluesidonnaisia; valtion hoitajien tulee olla vain valtioon sitoutuneita, jolloin sitä sitoutumista ei tarvitse vahvistaa rahapalkkioin ja poliittisin lehmänkaupoin, vaan pelkkä oma järki riittää.

Lue lisää:
Internet: Maailma Albert Einsteinin silmin

HYVYYDEN OMISTAJAT

Näillä sivuilla on toistuvasti ja monin eri sanakääntein kerrottu, miten poliitikot ja uskovaiset omivat hyvyyttä omaksi ansiokseen. On mitä ilmeisintä, että tuollainen omahyväisyys ei ole ihmisluonteelle luonnollista, vaan ihmisen on pakko luulla olevansa ansiokas omiin lahjoihinsa ja muissa olevaan hyvään silloin, kun ihminen ei itse ajattele.

Ajattelukyky on ihmiselle luonnollista, joten jos ihminen ei itse ajattele asiaa, niin silloin on tyhmää väittää ajattelemattomuutta inhimillisyydeksi, ja ihmisyyden luonnolliseksi ominaisuudeksi. Puutteen väittäminen ominaisuudeksi on vain typeryyden, ajattelemattomuuden osoitusta. Jos järjen puute on ihmisen ominaisuus, niin silloin se voi koskea vain poliitikoita.
Varmasti totta, koska rikkaat (joiden joukkoihin poliitikot omasta himostaan haluavat kuulua) väittävät, että köyhyys on köyhien oma vika, eli rahan puute on köyhien ominaisuus, eikä se suinkaan voi johtua millään tavoin rikkaista.

Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa oli artikkeli, missä muuan tutkija oli huomannut, miten yritysjohtajat omivat yrityksen menestystarinoita omaksi ansiokseen --kepulikonsteilla. Tuo yritysjohtajien tapa omia muiden ihmisten tuottamaa hyvää omaksi ansiokseen perustuu täsmälleen samaan, mihin perustuu minkä tahansa tahon toisen hyvän omiminen. Uskonnoissakim väitetään, että oman uskonnon noudattajien hyvät teot ovat Jumalasta, mutta muiden uskontojen uskovien tuottama hyvä on Saatanan eksytystä. Jos nimittäin uskonnot pitäisivät hyvää universaalina, niin silloin uskontojen olisi mahdotonta olla yhtymättä.

Jos vain ihminen on rehellinen, niin silloin hänen on täysin mahdotonta väittää, että oman yrityksen/uskonnon/puolueen ihmisten tuottaman hyvän omiminen yritysjohtajan, papin tai poliitikon omaksi ansioksi on jollakin tavoin järkevää, kun samaan aikaan jopa suoraan annetaan ymmärtää, että vastaava hyvä muualla on lähtöisin peräti Saatanasta.
Jopa vanhemmat pitävät omien lapsiensa geenejä ja/tai koulu/kilpailumenestystä omana ansionaan, joka pitäminen ei taatusti voi olla seurausta järjen käytöstä, vaan sen täydellisestä puuttumisesta sellaisessa pitämisessä. Koska se vaatisi myös omien geenien ja oman lahjakkuuden olevan vain omaa ansiota.
Oikeusoppineetkin väittävät, että heidän pätevyytensä ei riipu geeneistä, koska he väittävät, että heidän mielettömillä palkkioilla korvattava pätevyys on heidän omaa ansiotaan, joka ei taatusti menisi läpi oikeudessa, koska siinä väitetään, että ihminen on itse luonut itsensä...

Helsingin Sanomien yleisönosastossa on jo pidemmän aikaa ollut kirjoittelua, miten joidenkin koulujen paremmuus on opettajien ansiota. Tuohon koulujen arviointiin ja paremmuusluokitteluun liittyen Helsingin Sanomien vuoden 2005 kesäkuun 13. päivän yleisönosastossa on Laura Korpelan erinomainen mielipidekirjoitus. Kyseisessä kirjoituksessa Laura tuo esille, miten kummassa jonkun koulun opiskelijoiden hyvät arvosanat voivat olla opettajien ansiota, jos kerta kouluun on hakeutunut oppilaita, joiden lähtötaso on jo alunperinkin muiden koulujen oppilaita korkeampi.

Nimittäin poliitikoilla on se ajatus, että sellaisten koulujen opettajille tulee maksaa bonuksia, joihin on tullut lähtötasoltaan hyviä oppilaita. Laura Korpela:

"Ehdotus on pöyristyttävä. Samalla logiikalla voitaisiin alkaa jakaa lääkäreille bonuksia potilaiden parantumisesta. Sääli niitä lääkäreitä, joiden hoidettavaksi sattuu vakavasti sairaita."

Poliitikot ja muut kirjanoppineet vaativat ansiottomalle lahjakkuudelle rahallista korvausta vain siksi, että kaikkinainen järjettömyys tukee suoraan sellaisten yletöntä elämää, joiden yletön ja luontoa tuhoava elämä perustuu järjettömyyksiin. Jokainen itsenäinen ajattelija ymmärtää itsestään, ettei lahjakkuuden palkitseminen rahalla ole seurausta lahjakkaasta aivojen käytöstä, vaan vain niiden täydellisestä käyttämättömyydestä.

Tuollaisen järjettömyyden vastapainoksi on hyvä kertoa tässä hyviä uutisia Järvenpäästä, mihin ollaan peustamassa Suomen ensimmäistä demokraattista koulua. Voima -lehden numerossa 5/2005 sivulla 6 on artikkeli: Oppimisen tasavalta

"Järvenpään demokraattisessa koulussa opettajatkin ovat oppimassa ja hierarkinen arvoasteikko on tuntematon käsite.

Verrataan nyt tuollaista koulusysteemiä sellaiseen kouluun, jonka opettajille maksetaan bonuksia siitä, että oppilaat ovat ansiottomasti lahjakkaita. Kuten vain järki sen sanoo, niin jos joku oppilas on lahjakas, niin se ei voi olla kenenkään ihmisen ansiota, joten jos lahjakkuudesta maksetaan jotakin, niin silloin se on on aina pelkkää puhdasta järjettömyyttä.

On rehellisesti pystyttävä kysymään, johtuuko demokraattisen koulun perustaminen lahjakkuuden käytöstä vaiko onko se poliitikoiden ansiota? Jos demokraattinen koulu perustuu lahjakkuudelle, niin silloin se perustuu järjen käytölle. Ja silloin tuollaisen koulun oppilaat ja opettajat ja tukijat tietävät, että järki ei ole kenenkään omaa ansiota, koska vain järjen (lahjojen) käyttämisellä voidaan tuntea totuus.

Lahjojen käyttäjät tietävät itsestään, että lahjakkuus ei ole omaa ansiota. Vain sellaiset voivat väittää jotakin ansiokseen, jotka eivät käytä lahjojaan, kuten järkeään. Ja täten on näytetty toteen, että lahjakkuuden omiminen ja palkitseminen ei ole osoitus lahjakkuuden käytöstä, vaan sen täydellisestä puuttumisesta.

Koska oppimisen tasavaltaisen koulun perustaminen on järkilahjan käyttöä, niin silloin lahjakkuuden palkitseminen opettajille, poliitikoille, johtajille on osoitus järkilahjan käyttämättömyydestä.

Asiasta lisää:
Internet: Voima: Oppimisen tasavalta

POLIITTINEN SATIIRI

Poliitikoiden on erittäin helppoa esittää kritiikkiä politikointia kohtaan --sen jälkeen, kun kansa on päässyt esittämään sitä. On poliittista satiiria parhaimmillaan, että poliitikot alkavat kritisoimaan poliitikoiden tekoja vasta sitten, kun kansa on jollakin tavoin onnistunut sanomaan oman painavan sanansa.

Poliitikoiden kritiikki Euroopan perustuslakia väsänneitä poliitikoita kohtaan ei tunnu yhtään uskottavalta, kun samaan aikaan nuo poliitikot itse eivät pysty puolittamaan köyhyyttä puolittamalla ensin oman ansiotasonsa ja puolittamalla ensin omat etuoikeutensa.

Yksikään poliitikko ei tietystikään pysty puolittamaan omaa rikkauttaan, koska He väittävät, että heidän tulonsa ja etuikeutensa ovat perustuslaillisia, joten siksi poliitikko ei pysty puolittamaan ansioitaan, koska hänen on pakko elää rikkaana rikkaiden joukossa.
Ajatelkaapa vaikkapa sitä, miten poliitikot päättivät salata puhelinlaskunsa. Varmasti sekin perustuu perustuslakiin, joten poliitikot eivät voi mitään muuta kuin lammasmaisesti määkyä, että päättäjien kaikki päätökset perustuvat vain perustuslakiin.

Poliitikoiden rustaama monisatasivuinen perustuslaki on jo sinänsä osoitus poliitikoiden epäelämästä; mitä pidempiä perustuslakeja poliitikot rustaavat sitä eksyneempiä poliitikot ovat. Sillä pitää olla todella eksyksissä, jos ei ymmärretä, että perustuslaissa tulee korkeintain sanoa julki se, mitä ihmiset toivovat itselleen tehtävän, ja kaiken muun sääntelyn tulee noudattaa sitä.

Perustuslain pitää olla korkeintaan yhden lauseen mittainen. Jos poliitikot eivät pysty muotoilemaan yhden lauseen mittaista perustuslakia, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että poliitikot yrittävät kahmia itselleen lisää etuoikeuksia ja rahaa. Poliitikoiden mukaan perustuslaki antaa heille ehdottoman oikeuden käyttää valtaa omaksi hyväkseen, mutta perustuslaki ei anna poliitikoille mitään oikeutta vähentää rikkaiden etuoikeuksia.

Perustuslaiksi ei pidä kutsua sellaista tekstiä, missä yksityiskohtaisesti säädellään ihmisten elämää tai poliitikoiden toimia. Kaikkien niiden tulee perustua perusarvoon, mutta se ei ole sama, että ne kerrottaisiin jo perustuslaissa.

Esimerkiksi demokratian määrittely ei voi olla perusarvo, eikä ainakaan ihmisoikeudet voi olla esiteltyinä perustuslaissa vasta sitten, kun ensin on esitelty persoonattomat rakenteet. Ennen kaikkea muuta pitää olla esiteltynä perusarvo, josta kaikki muu seuraa.

Perustuslain tulee olla pelkästään kaikille yhteinen arvo. Perustuslakiin ei tule laittaa tavoitteita, toimivaltuuksien jakoa, Euroopan Unioniin kuulumisia, säädöksiä ja demokraattisten prosessin määrityksiä. Kaikkien noiden perustana pitää olla yksi ainoa arvo, eikä niin, että esimerkiksi tavoite tai demokraattinen prosessi olisi perusarvoon rinnastuva ihmiskunnan peruspilari.

Kun vain ihmisellä on oikea arvo, niin silloin hän ei tarvitse perustuslakiin kirjattua tavoitetta, koska oikean arvon toteuttaminen johtaa myös oikeaan suuntaan. Kukaan ei voi saavuttaa tavoitteitaan, jos tavoitteeseen pyrkivällä ei ensin ole oikeaa arvoa.
Edellisestä huomataan, että perustuslaissa ei saa olla mitään sellaista, jota ihmisellä ei ole jo tällä hetkellä. Kukaan ihminen ei voi olla tavoitteessa tahi tavoitteeseen johtavalla tiellä, jos Häneltä puuttuu yksi kestävä arvo. Ihmisillä ei ole ihmisarvoa, jos ihmisarvon rinnalle on laitettu persoonattomien rakenteiden määrittelyt --muka perustuslaiksi. Kun ihmisellä on kestävä arvopohja, niin vasta sitten Hänellä on kaikki muutkin.

Kuten me hyvin tiedetään Suomen poliitikoista, miten heidän kaikki etuoikeutensa (kuten salaiset puhelinlaskut) perustuvat vain ja ainoastaan perustuslakiin, niin täten me tiedämme, että mitä pitempi perustuslaki sitä enemmän päättäjillä on etuoikeuksia. Suomen perustuslaki on Suomen päättäjien mielestä niin pitkä, että siitä löytyy helposti perustelut, miksi poliitikoiden pitää kuulua rikkaisiin, ja miksi poliitikoilla on perustuslaillinen oikeus salata etuoikeutensa.
Koska siis päättäjät olivat vaatimassa Euroopalle lähes 400-sivuista perustuslakia, niin sen perusteella on helppoa päätellä, että Euroopan päättäjien olisi pitänyt jatkuvasti salailla omia etuoikeuksiaan ja ja jatkuvasti vaatia niitä lisää, koska päättäjät eivät voisi toteuttaa pitkää perustuslakia, jos he eivät käytä sitä pelkästään rikkaiden hyväksi:

Jos perustuslaissa on ihmisarvon lisäksi muita arvoja, niin silloin päättäjät jättävät huomiotta perustuslaillisen ihmisarvon, koska päättäjät eivät voisi toteuttaa niitä muita arvoja, jos niiden pitäisi perustua ihmisarvoon.
Koska siis etuoikeutettu ihminen on etuoikeutettu vain silloin, kun hän ei toteuta ihmisarvoa, niin siksi yksikään etuoikeutttu ei pysty luomaan inhimillistä ja yksinkertaista perustuslakia.

Etuoikeudet ja lain pituus

Etuoikeuksia voidaan käyttää vain etuoikeuksien lisäämisen. Etuoikeutettu poliitikko ei koskaan pysty muotoilemaan lyhyttä perustuslakia. Mitä enemmän poliitikolla on etuoikeuksia sitä enemmän lakeja hän joutuu rustaamaan, jotta voisi pitää omat etuoikeutensa. Kukaan ei voi pitää staattisia etuoikeuksia, vaan etuoikeuksia tulee jatkuvasti käyttää etuoikeuksien lisäämiseen, jotta etuoikeutettu voisi pystyä etuoikeutetussa asemassaan.

Jos Euroopan perustuslain tekstin tekeminen olisi annettu tavallisille ihmisille, niin siitä olisi tullut lyhyt ja ytimekäs ilmaisu inhimillisen elämän puolesta. Koska kuitenkin Euroopan perustuslain teko annettiin etuoikeutetuille, niin heilläpä ei olekaan mitään mahdollisuutta päästä lyhyeen ja ytimekkääseen perustuslakiin, koska jokainen etuoikeutettu vaatii perustuslakiin kirjattavaksi sen tavan, jolla jokainen etuoikeutettu voi kahmia itselleen lisää etuoikeuksia.

400-sivuinen perustuslaki on perustuslain irvikuva. On huomattavaa, että jotkut poliitikot alkoivat esittämään kritiikkiä tuollaista mössöä lakia kohtaan vasta sitten, kun ensin tavalliset ihmiset olivat päässeet sanomaan, että he eivät tarvitse sitä. Poliitikko, joka esittää rikkaana kritiikkiä poliittisia päätöksiä kohtaan on keinotekoinen narri. Oikea narri on olemukseltaan narri, kun taasen kriittiset poliitikot ovat lumenarreja, koska he kaikesta huolimatta itse pitävät kiinni etuoikeuksistaan --vaatimalla jatkuvasti itselleen lisää palkkaa ja etuoikeuksia, koska yksikään poliitikko ei ole olemukseltaan pätevä.

Kun ihminen on olemukseltaan pätevä, niin silloin hän on sitä 24 tuntia / vrk, eikä vain virka-aikana. Olemuksellisesti pätevä ihminen ei voi olla tekemättä pätevää työtä vaikka ei saisi siitä mitään palkkaa. Ihminen on epäpätevä, jos hän ei pysty olemaan pätevä ilmaiseksi.

PS. Mitä pidempi perustuslaki sitä enemmän muita lakeja, asetuksia, säännöksiä ja käskyjä tarvitaan. Koska pitkää perustuslakia ei voi pitää yllä, jos muut lait eivät olisi siihen samassa suhteessa. Poliitikoiden etu vaati, että heidän pitää laatia mahdollisimman pitkä perustuslaki, jotta poliitikot voisivat edelleen lisätä muita lakeja rikkaiden etuoikeuksien lisäämiseksi. Jos nimittäin perustuslaki olisi yksinkertainen Kultainen Sääntö, niin silloin rikkaat eivät voisi rikastua.

Asiasta lisää:
Internet: EU-perustuslaki
Laki ja Oikeus: Lain erusta

Ihminen ei voi samaan aikaan noudattaa kahta erilaista arvoa.

Ihminen ei voi toteuttaa ihmisarvoa, jos hän toteuttaa jonkin muun asian arvostusta.

Kun havaitaan, miten terrorit tunkevat ihmisiä sopimattomiin paikkoihin, niin he eivät taatusti tee sitä siksi, että oppisivat tunkemaan ihmisiä sopiviin paikkoihin!

Terrorismissa ei ole kyse älykkyyteen oppimisesta, kuten ei ole älymystöönkään kuulumisessa.

Joku voi uskoa olevansa osa älymystöä vain silloin ja siinä, kun hän on omasta mielestään niin älykäs, ettei tarvitse köyhiä muuhun kuin halpatyövoimaksi.