Materian Hengessä
100% Ok
Kuluttaminen ei ole inhimillinen tarve -- Think it naturally.
EtuPiha --> Huone IV --> Elämän Talous
PAPERIN SISÄLLYS:
01. Rikkaiden Talous 02. Työn Arvonlisä 03. Rahatalouden Olemus 04. Ihmisen Rikkaus 05. Korkeakoulun Talousoppi



ELÄMÄN TALOUS




Ihminen on taloudellinen ja taloustietoinen, kun Hän tuottaa enemmän kuin kuluttaa. On epäloogista kuvitella, että sellainen voisi tuntea talouden ja opettaa kapitalismia, joka ei itse käyttäydy taloudellisesti. Eihän Jumalan valtakunnastakaan voi puhua aidosti kuin vain sellainen, joka elää hyvää, kaunista ja totuudellista elämää, taloudellisesti.
Jos joku opettaa taloutta rahasta, niin se kiistaton todiste, ettei sellainen talousopin opettaja itse elä taloudellisesti, joten silloin Hänen oppinsa on yhtä totta kuin sellaisen jumaluusoppineen, joka opettaa Jumalan valtakunnan asioita Jumalan valtakunnan ulkopuolelta.

Taloudellisuus on sitä, että prosessi tuottaa konkreettisuutta enemmän kuin syö. Luontoonkin on tullut hyödynnettäviä varantoja vain siten, että luonto tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Luonnossa ei voisi olla erilaisia kasautumia, kerrostumia ja suonia, jos luonto ei toimisi taloudellisesti taloudellisuuden perimmäisessä merkityksessä.

Luonto toimii tuottavasti, koska luonto saa energian täysin ilmaiseksi. Luonto ei joudu kuluttamaan energiaa. Auringosta tulee jatkuva energiavirta, joka virtaa luonnon lävitse. Luonto on elävä aurinkoenergian akkumulaattori, jonka varaus kasvaa ja jännite suurenee. Kun prosessi toimii ilmaisella energialla, niin silloin se ei voi olla tuottamatta hyvää.

Ihminen toimii luontoa vastaan ja äärettömän lyhytnäköisesti, jos ihminen vähentää luonnon saamaa varantoa. Älykäs ihminen on osa luontoa, joten ihmisen ei ole pakko kuluttaa luontoa. Ihmisessä oleva äly on luomakunnan kaunein ja suurin varanto, kun sitä käytetään luonnollisesti. Älyään käyttävä ihminen tajuaa itsekin, ettei luonto ole voinut luoda älyä siksi, että ihmisen pitäisin sen avulla kuluttaa luontoa. Ihminen ei käytä luonnollista älyään, jos Hän elää kuluttavaa elämää, jonka sanoo jo järkikin.


1. RIKKAIDEN TARPEET

Kenelläkään ihmisellä ei voi olla oikeutta luonnon tuhoamiseen. Myöskään kuluttamisen tarve ei ole luonnollista, eikä geneettistä. Kuitenkin, jos ihminen ei tee fyysistä työtä, niin silloin Hän on luonnon kuluttaja huolimatta siitä, mikä on Hänen geneettinen taustansa tahi sosiaalinen statuksensa. Ihminen voi olla hyödyksi luonnolle vain silloin ja siinä, kun Hän tekee fyysistä työtä. Ajattelu taasen ei ole sellaista työtä, josta ihminen pitäisi jollakin tavoin palkita. Ajatustyötä tekevät ovat luonnolle ja köyhille pelkästään rasite. Jos joku ihminen ei ole luonnolle hyödyksi, niin siitä kärsivät kaikki ihmiset, puhumattakaan luonnon tuhoutumisesta.

Ihmisen on pakko toimia kuluttajana, jos Hän ei tee ehdoitta fyysistä työtä. Kaikki eliöt luonnossa tekevät ehdoitta fyysistä työtä vaatimatta itselleen siitä minkäänmoista ansiota. Jos ihminen ei toimi samoin kuin muut eläimet, niin silloin ihminen on äärimmäisen brutaali luontoa ja elämää kohtaan.

Ihminen voi olla älykäs vain silloin, kun Hän käyttää älyään luonnon hyväksi. Ja ihmisen älykkyys on siinä, kun Hän tekee fyysistä työtä ehdoitta ja nurkumatta. Ihmisellä on nurkumista aiheuttava ja valittamista synnyttävä asennevamma, jos Hän uskoo, että Hänelle kuuluu työntekemisestä palkkataulukon mukainen minimikorvaus. Älykäs ihminen ymmärtää, että vain se on hyvää, joka on aineellista työtä. Pelkkä järkeily ilman kehon toimintaa ei tuota mitään älykästä. Ajatuksien on oltava hermostollisesti sitoutuneena hermoston autonomiseen kehonkuvaan, jotta ihmisen ajatukset olisivat järkeviä ja johdonmukaisesti luontoon sitoutettuja ajatuksia.

Kovapalkkainen 'henkinen' työ ilman autokraattista fyysistä ponnistusta ei tuota mitään hyvää, koska raha ei ole ruokaa, lämpöä tai suojaa. Jos rahaa voisi syödä, silloin se ei olisi rahaa, vaan ruokaa, joka kasvaisi luonnossa. Kuten luonnon varanto on täysin materiaalista, niin myöskin ihmisen älykkyys ja varallisuus on kokonansa sitoutunut siihen, jota aineellisuudeksi kutsutaan.

Jos joku luulee, että Hän voi korvata rahalla fyysisen työnteon, niin tuo luulo voi syntyä vain silloin, kun rahakas ei ole älynnyt elämästä mitään todellista. Rikas voi uskoa vain sellaiseen talousoppiin, jota opettavat toiset rikkaat. Vain sellainen elää luonnollista elämää, joka käyttää fyysistä kehoaan työntekoon vaatimatta siitä rahaa itselleen.

Vain fyysinen työn teko on ihmiselle tarpeellista, koska ilman sitä ihmisen fyysinen keho rappeutuu. Jos ihminen elää elämää, joka ei pidä ihmisen kehoa rahatta ja hinnatta kondiksessa, niin silloin tietysti on vain rehellistä sanoa, että sellainen ihminen ei ole älynnyt, mitä elämä Häneltä tosiasiassa vaatii. Viisas ei voi opettaa esimerkiksi sellaista, että eläminen vaatii kulutusta. Kuluttamiseen voivat uskoa vain sellaiset, jotka luulevat, että köyhyyttä ei voida poistaa maailmasta, joka on tietysti totta sellaisille, jotka haluavat olla rikkaampia kuin köyhät.

Vain fyysinen työ tuottaa sellaista, jolla on taloudellista käytännön arvoa. Raha ei koskaan voi tuottaa maailmaan mitään arvoa, vaan aina, kun rahaa käytetään, niin jossakin muualla jonkun tai joidenkin ihmisten on tehtävä fyysistä työtä merkittävästi enemmän kuin työvoimaa on käytetty siihen fyysiseen asiaan, joka rahalla saatiin. Mitä taloudellisuutta siis siinä onkaan, jos euron tavaraan tarvitaan kahden euron työpanos? Rikkaat tosin väittävät, että juuri tuo on sitä talouskasvua, joka tarvitaan, jotta syntyisi uusia työpaikkoja. Rikkaiden talousopin mukaan talouden tulee tuottaa lisää kulutettavaa, jotta se olisi tuottavaa taloutta. Mutta rikkaat eivät saa lisää kulutettavaa muuten kuin siten, että tarvitaan yhä enemmän köyhiä sitä tuottamaan.


2. TYÖN ARVONLISÄ

Rahalla voi toki ostaa rahaakin, mutta siinä kaupassa ei tapahdu mitään järkevää, joka hyödyttäisi ostajaa, myyjää tahi yhteiskuntaa. Rahan ostaja joutuu jossakin vaiheessa vaihtamaan rahaa tavaroihin, jotka ovat fyysistä työtä. Ja aina, kun joku käyttää rahaa, niin silloin Hän ei tee mitään fyysistä työtä, joka jollakin tavoin lisäisi hyvyyden määrää. Rahan käyttäjät tuottavat ainoastaan kärsimystä, mitä kokevat He, joille on sälytetty kaiken sen materian tekeminen, josta rikkaat nauttivat.

Ei kukaan elä rahasta. Jokainen tarvitsee elääkseen vain sitä, mitä nykyään tuotetaan yksinomaan köyhien työllä. Kun rikkaat käyttävät rahaa, niin He saavat rahallaan aina enemmän työtä, mitä ostettuun tavaraan on käytetty. Sillä rikkaiden on joka hetki saatava itselleen enemmän rahaa, mitä He kuluttavat, koska muutoin kukaan ei rikastuisi.

Rikkaat rikastuvat huolimatta siitä, miten paljon rahaa He kuluttavat. Rikkaat ovat laeillaan ja asetuksillaan määränneet, että köyhien tekemiin tuotteisiin pitää lisätä sen työn arvo, joka olisi kuulunut rikkaiden itsensä työksi. Rikkaat siis rikastuvat siksi, että köyhien työhön lisätään se rikkaiden tekemä ns. henkisen työn arvo, jonka rikkaat ovat määrittäneet rahallisesti monin verroin arvokkaammaksi kuin on rikkaiden ostamien aineellisiin tarpeisiin käytetyn työn arvo.

Kulutusyhteiskunnan fyysisen työn arvoon ei ainoastaan kuulu köyhän pitäminen joten kuten hengissä, jotta köyhä eläisi köyhänä huomennakin, vaan lisäksi siihen köyhän tuottaman tuotteen arvoon kuuluvat kaikkien välistä vetäjien elättäminen ja rahan kulutus, sekä kaikkein ylimpänä jokaisee tuotteeseen lisätään se summa, joka menee rikkaiden rikastuttamiseen.


3. RAHATALOUDEN OLEMUS

Rahatalous syntyy aina sinne, missä joku haluaa määritellä henkisen työn arvon suhteessa aineelliseen työhön. Rahalla ei ole itsessään mitään arvoa, vaan vain fyysisen työn tuotteet ovat ihmisille jollakin tavoin tarpeellisia ja arvossa pidettyjä. Kun siis rikkaat väittävät, että Heidän ns. henkinen työ on oikeaa työtä, ja sinänsä arvokasta, niin silloin rikkaat eivät suinkaan määritä henkiselle työlle rahallista arvoa, vaan rikkaiden on pakko lisätä oman työnsä arvo köyhien tekemiin tavaroihin. Rikkaat ainoastaan pettävät itseään, jos He luulevat, että Heidän henkityön arvo ei riipu köyhien lihastyöllä tuottamien tuotteiden ja palveluiden markkinahinnasta.

Ainoa keino, jolla rikkaat voivat julistaa olevansa itsessään arvokkaampia kuin köyhät, on luoda raha, jolla määritetään köyhän tekemä tavara ja siihen lisätty se rikkaan tekemä työ, jota rikas ei ole koskaan tehnyt. Eli rahalla määritetty tavaran arvo sisältää enemmän työn puutetta kuin siinä on tehtyä työtä. Ja jotta rahalla olisi rahataloudelle sitä arvoa, joka hyödyttää rikkaita, niin siksi köyhien on jatkuvasti korvattava lisätyöllä se konkreettinen työ, joka olisi kuulunut rikkaiden tehtäväksi.

Köyhyys syntyy juuri siitä, että tavaroihin on lisätty paljon enemmän tekemätöntä työn arvoa kuin niiden fyysiseen tuottamiseen on käytetty. Rikkaat tosin luulevat, että tässä asiassa He ovat oikeassa, kun Heidän rahansa todellisena arvona on köyhyys, eikä suinkaan rikkaus. Sillä raha ei ole rikkauden arvo, vaan raha osoittaa suoraan kuinka köyhä ihminen on. Ihminen on sitä saamattomampi mitä enemmän Hänellä on rahaa.

Ei siis mikään ihme, että rikkaita pitää suojella valtion väkivaltakoneistolla missä tahansa He liikkuvatkin. Sekään ei ole mikään ihme, kun vapaaehtoiset avustustyöntekijät eivät halua rikkaiden tulevan seuraamaan avustustyötä, koska rikkaiden ympärillä oleva turvallisuuskoneisto estää ilmaista työtä tekevien toiminnan, joka nähtiin tämän kirjoittamisen aikaan viimeksi Sumatralla. Rikas ei voi itse osallistua omalla lihaksistollaan mihinkään fyysiseen toimintaan, koska silloin Hän saisi korkeintain saman, mitä muutkin, jolloin rikas ei voisi rikastua, koska Hänen olisi pakko käyttää pankkitileillä nukkuvia rahojaan, eikä voisikaan laittaa sinne lisää rahaa nukkumaan.

Älykäs ihminen ymmärtää luonnostaan, että rikkaat ovat köyhien elättejä, eikä päin vastoin, koska rikkaat vaativat köyhiä korvaamaan sen konkreettisen työn, joka oikeudenmukaisesti olisi kuulunut rikkaiden itsensä tehtäväksi jo senkin takia, että rikkaiden ei tarvitsisi kuluttaa rahaa --köyhien työtä-- liikuntapalveluihin pysyäkseen fyysisesti joltisessakin kunnossa.


4. IHMISEN RIKKAUS

Mitä enemmän rahaa ihminen tarvitsee sitä köyhempi Hän on aineellisesti. Mitä arvokkaammaksi rikas määrittää ns. henkisen työnsä arvon sitä enemmän Hän työllistää köyhiä. Tässä työllistää-sana tulee käsittää samassa merkityksessä, miten rikolliset työllistävät poliiseja. Rikkaat tarvitsevat sitä enemmän köyhiä mitä arvokkaampia He itse luulevat olevansa. Jos joku ihminen luulee olevansa himpun verran arvokkaampi kuin yksi köyhä, niin silloin Hänen elättämiseen tarvitaan ainakin kaksi köyhää, koska yksi köyhä pystyy tuottamaan konkreettista työtä vain tietyn määrän.

Kun rahataloutta tutkitaan rehellisesti, eli järjellä, niin huomataan, että ihmisten kärsimystä ei voida poistaa, jos rahatalous halutaan säilyttää. Sillä rahataloudessa rahan arvo on rikkaille sitä arvottomampaa mitä enemmän rikkaat ovat lisänneet siihen oman ns. henkisen työnsä arvoa. Sillä jos raha olisi arvokasta, niin silloin vähällä rahalla saisi paljon, mutta mitä enemmän rikkaat tarvitsevat rahaa sitä arvottomampi raha on suhteessa köyhien työn arvoon. Nyt kuitenkin jokainen tajuaa --mutta harva pystyy tunnustamaan--, että raha on rikkaalle tosiasiallisesti pelkkää roskaa, jota pitää olla jumalaton määrä, jotta rikas pystyisi ylipäätään elämään ilman nälkäkuoleman pelkoa. Köyhät pystyvät arvostaan harvoja kolikoitaan, mutta rikas ei pysty arvostamaan miljooniakaan.

Jos esimerkiksi maailman rikkain mies ei olisi kerännyt rikkauksiaan, niin silloin tietysti kaikki sen rikkauden tuottanut työ olisi jäänyt Heille, joiden työn arvosta rikas oli rikastunut. Ja niin ollen myös kaikkien välistävetäjien olisi pitänyt tehdä fyysistä työtä, josta huomataan, että fyysisen työn määrä lisääntyy, kun kukaan ei rikastu toisen työllä. Kun siis joku rikastuu, niin silloin se funktio vähentää fyysistä työtä maailmasta, joka huomataan helposti siitäkin, että rikastuja itse ei tee mitään omalla kehollaan.

On valheoppia, että rikkaat työllistävät siinä merkityksessä, mitä opetetaan rikkaiden talousopeissa, koska selvää on, että jos kukaan ei rikastu toisen työllä, silloin jokaisen pitää tehdä fyysistä työtä. Ja kun jokainen tekee fyysistä työtä, niin silloin rikkaat eivät voi kärsiä työvoimapulasta. Kun kukaan ei rikastuisi, niin silloin maailmassa olisi täystyöllisyys, jonka arvo ei missään kohtaan voisi valua rikkaiden ja etuoikeuttujen taskuihin.

Täystyöllisyyden maailmassa rikkaiden on ollut pakko luopua kaikista etuoikeuksistaan, koska mitenkään muutoin ihmiset eivät voi olla tasa-arvoisia, eivätkä itsensä työllistäjiä. Rikkaiden on jonakin päivänä pakko tunnustaa, että Heidän pitää itsensäkin uhrata jotakin, jotta maailmaan saadaan pysyvä rauha. Se ei varmasti ole kellekään kuolemaksi, jos luopuu kaikista etuoikeuksistaan, jotta köyhien ei enää koskaan tarvitse taistella ihmisoikeuksien puolesta!

Huomatkaa, että jos vain maailmasta poistetaan rikkaiden etuoikeutettu luokka, niin silloin kukaan ei voisi käyttää köyhyyden puolustamista terrorisminkaan perusteluna! Maailmassa on etuoikeutettuja luokkia ja puoleita tasan tarkkaan niin kauan, kun köyhien pitää tehdä työtä laiskojen hyväksi. Se on juuri rikkaiden rikastuminen, joka saa aikaan kaiken pulan ja köyhyyden, joka onkin jo moneen kertaan todistettu, mutta tämäkin todistus pitää vielä kirjoittaa, koska muutoin totuus ei voi tulla julki.

Rikkaiden rikastumisen tähden kaikki valtiot kärsivät työvoimapulasta yhtä aikaa työttömyyden kanssa, koska ihmisten ei sallita tehdä sitä, mitä He luonnostaan osaavat. Rikkaiden ainoana työnä on estää ihmisiä toimimasta luonnostaan hyvin, koska jos ihmiset saisivat vapaasti toteuttaa itseään, niin silloin yksikään ihminen ei tekisi rikkaiden taloususkoa pönkittävää työtä.


5. KORKEAKOULUN TALOUSOPPI

Rikkaat sanelevat sen, mihin ideaan talouden tulee perustua. Koulujen talousoppikurssien peruskursseilla ei voida opettaa sellaista taloutta, joka toimisi taloudellisesti, koska jos taloudessa tärkeintä olisi taloudellisuus, niin silloin koulujen olisi pakko uusia kaikki talouden oppikirjansa. Rikkaiden idea taloudesta on erittäin yksioikoinen; rikkaiden tulee rikastua missä tahansa taloudellisessa tilanteessa. Tämä on se perioppi, joka pitää takoa jokaisen palkkatyöläisen päähän, jotta rikkaiden oppi taloudesta olisi uskottava.

Rikkaiden talousopin mukaan talous ei toimi oikein, jos rikas köyhtyisi ostaessaan uuden auton, tai kakkosasunnon. Rikas ei ole rikas, jos Hän joutuisi kuluttamaan säästöjään omiin hankintoihinsa, koska silloin Hänen pankkitiliensä saldot eivät kasvaisi. Rikkaan rikkaus perustuu siihen yksinkertaisuuteen, että rikkaalla on ehdoton oikeus hankkia omaisuuksia samaan aikaan, kun Hänen rahavarantonsa kasvavat, koska jos rikkaan varallisuus ei kasva, niin silloin rikas ei voisi tuntea yhteenkuuluvuutta rikkaiden kanssa. Rikas kuuluu rikkaisiin vain silloin, kun Hänellä on kaikissa oloissa täysin turvattu ansionkehitys.

Jotta rikkaat pystyisivät rikastumaan missä tahansa taloussuhdanteessa, niin siksi rikkaiden pitää jatkuvasti vaatia itselleen yhä lisää ja lisää etuisuuksia ja etuoikeuksia, koska rikkaan pitää tulla toimeen vain lisätuloillaan, jotta Hänen palkkansa jäisi koskemattomana kasvattamaan pankkitiliä. Etuisuuksia ei niin helpolla voi verrata kuin palkkaa. Semminkin, kun rikkaat eivät vaadi niistä lakiin perustuva selvitystä, joten rikkaat pystyvät elämään yletöntä elämää pelkästään sellaisilla etuisuuksilla, joista köyhät eivät osaa edes haaveilla.

On huomattava, että koulujen talousoppien mukaan rikkaiden kuuluukin saada kaikki mahdolliset etuisuudet, koska talousoppineiden mukaan rikkaat eivät selviäisi arkielämässä, jos Heidän pitäisi käyttää rahaa järkevästi, eli harkiten. Talousoppiin on sisäänrakennettu se oppi, että ihminen kuuluu vasta sitten rikkaiden etuoikeutettuun luokkaan, kun Hänen ei tarvitse lainkaan miettiä ostoksiensa hintaa. Talousoppineet siis opettavat, että rikkailla on ehdoton oikeus ja pyhä velvollisuus ainoastaan kuluttaa, koska muutoin talousoppineet itse jäisivät etuoikeutettujen luokan ulkopuolelle.

Kuten kaikki oppineet, niin myös talousoppineet eivät voi opettaa rikkaiden vastaisia oppeja. Rikkaat hyväksyvät vain sellaiset opettajiksi, joiden oppien mukaan rikkaiden ei milloinkaan tarvitse pelätä köyhtyvänsä missään taloudellissa tilanteessa. Valtion palkolliset eivät siis koskaan voi oppia itsestään taloudellista, eli vaatimatonta elämää, koska Heidän on systeemin pakottamana elettävä vain sellaista elämää, missä kaikenlainen oma ajattelu on ehdottomasti pois suljettu, jotta Heidän ei millään tavoin ajatella, mitä luonnolle tapahtuu, kun kulutusta ja ihmiskuntaa vain kasvatetaan, jotta vain rikkaat saisivat nauttia rikastumisesta.

Lue lisää:
Internet: Kansanuutiset; tuloerojen kasvattaminen ei tuo hyvinvointia
Ajankohtainen: Ilotuliterahat Köyhyyteen
Luonto: Tsunami 2004
Arkisto: Miten Autat Rikkaita Älykkäiksi
Paperi: Rikas--Köyhä

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   2., 7., 10. ja 12.--13. tammikuu 2005

Hosted by www.Geocities.ws

1