PAPERIN SISÄLLYS:

TSUNAMI 2004

00. ESIPUHE

Jumalan valtakunnasta osattomille on tavallista syyttää Jumalaa, jos luonto jollakin tavoin häiritsee Heidän bisneksiään ja rauhaansa. Samaan hengettömyyteen kuuluu myös se, että Jumalan väitetään olevan olematon, jos luonto on vähänkin häirinnyt tuollaisen sanojen bisneksiä. Mutta kaikkeen vähiten henkeä on sellaisilla, jotka asemansa puolesta opettavat, että Jumalaa voi epäillä joka kerta, kun silmien edessä näkyy ikäviä juttuja, kuten ihmisen suolen pätkiä, tai muita ihmisen osia. Viittaan tällä eritoten sellaisiin, jotka saavat palkkaa siitä, että He opettavat totuutta. Sillä totuus on, ettei totuus ole läsnä silloin, kun ihminen epäilee. Totuus on yhtä suurta niin luonnon katastrofissa kuin tyyneydessäkin.

Heimot ja kansakunnat ovat olleet tuhansia vuosia sellaisten johtajien pelkotilojen ja epäuskon armoilla, jotka ovat itse himoinneet valtaa ja helppoa elämää. Uskontojen absoluuttisia totuuksia opettavat sellaiset, jotka itse ovat ensinnä epäilemässä Jumalaa, jos näköpiiriin tulee hiemankin ikäviä juttuja. Miten kukaan looginen ihminen voisikaan uskoa oppineiden teologisia totuuksia Jeesuksen uhrikuolemasta, kun nuo samat teologiaa opettavat kallispalkkaiset oppineet ovat välittömästi julistamassa, miten oikeutettua se on epäillä Jumalaa ja Hänen hyvyyttään, jos Maa sattuu hieman järkkymään, tai jos tsunami tulee pikavisiitille kyliin?

Olkaa kosmoksen kansalaisia, jotta voisitte ymmärtää tämän maallisen elämänne oikeissa mittasuhteissa. Jo nyt voidaan nähdä, ettei ihmiselle tule riittämän maapalloistuminen, vaan ihmisen pitää tajuta ehdoitta oma kosminen asemansa ja omata itselleen lahjaksi kosmoksen kansalaisuus, jottei tulisi syyllistyneeksi turhuuksien julistamiseen ja viattomuutensa tahraamiseen. Sillä jokainen ihminen näkee ja tuntee itsekin, miten hienoviritteisesti planettaa Maa hoippuu aurinkousvassa ja vipeltää kosmoksessa, joten ei ole mitään syytä pysäyttää näkemystään pelkästään globaalille, eli maailman tasolle, vaan sen on jatkuttava rajatta kaikkien rajojen ylitse ja tuolle puolen.

1. RIKKAIDEN PAIKKA

Maailmaan ei saada rauhaa niin kauan, kun rikkaat luulevat olevansa köyhiä parempia. Jumala ei tule jättämään planeettaa staattiseen tilaan ennen kuin rikkaat tajuavat, että Heidän on itse ehdoitta alettava elämään omaa fyysistä elämäänsä, ja annettava köyhienkin toteuttaa itseään sillä fyysisellä työllä, joka vielä nyt menee lyhentämättömänä rikkaiden taskuihin. Rikkaiden on ymmärrettävä, että He ovat osattomia viisaudesta, järjestä, rohkeudesta ja kaikista hyvistä ominaisuuksista tasan niin kauan, kun He vaativat köyhiä tuottamaan rikkaille rikkauksia.

"Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."

Loogisesti yllä olevaa sitaattia tarkastellen huomataan, että rikkaat eivät ole oikeassa valtakunnassa, koska He haluavat olla rikkaampia kuin muut. Ihminen on vailla mieltä, jos Hän kuvittelee olevansa jotenkin arvokkaampi. Rikkaat ovat osattomia kaikista oikeista ominaisuuksista, koska He eivät toimi oikein. Rikastuminen muiden työllä ei ole järjen mukaan oikeaa elämää. Kukaan ei pääse rikkaana totuuden tuntoon. Rakkauskin on totta vain siellä, missä almuja ei jaeta liiasta, vaan omista tarpeistaan. Ihmisen on jaettava sitä, mitä muutkin tarvitsevat, jotta Hän olisi viisas.

Rikkaat luulevat olevansa hyviä, kun jakavat köyhille köyhien omaa työtä, koska eivät ymmärrä, että jos He itsekin jakaisivat almujen, käskyjen, lakien ja neuvojen sijaan köyhille fyysistä työtään, silloin köyhätkin olisivat rikkaita, kun saisivat oikeuden omaan työhönsä. Rahan valtakunnassa elävät rikkaat eivät käsitä, että Heillä olisi oikeus omaan työhön, vaikka He tekisivätkin fyysistä työtä, joka käsitetään täydellisesti rakkauden valtakunnassa:

Se on rakkautta, kun ihminen jakaa omaa työtään ehdoitta muille. Rakkaudesta työtään tekevän ei tarvitse ostaa liikuntapalveluja, eikä muutoinkaan Hänen kehonsa, aivonsa tai mielensä kärsi tyhmyydestä. Ihminen voi tehdä ehdotonta, eli ilmaista työtä vain iloisesti. Ihminen ei voi muuta kuin masentua ja valittaa, jos Hän kuvittelee, että Hänellä on oikeus olla rikkaampi kuin muilla, koska silloin ihmisen on mahdotonta tehdä ehdotonta hyvää. Rikkaat ovat siellä, missä on jo hammastenkiristys ja ainainen valitus, joka johtuu vain siitä, että He eivät jaa mitään omastaan, vaan luulevat olevansa hyviä, kun jakavat köyhille köyhien itsensä tekemää työtä.

Rikkaiden elämä on älyllisesti äärimmäisen köyhää juuri siksi, koska He vaativat itselleen kaiken, eikä sekään riitä. Jos ihminen ei elä Jumalan valtakunnassa, niin silloin Hän elää helvetillistä elämää siksi, koska Hänen elämänsä on syynä kaikkeen köyhyyteen. Köyhät eivät voi olla syyllisiä köyhyyteen, koska kaikki rikkaiden himoitsemat tavarat ovat köyhien tekemiä. Köyhät pystyvät ja osaavat tehdä fyysistä työtä, joka on juuri sitä, josta kaikki rikkaat ovat osattomia, koska rikkaat himoitsevat köyhien työtä itselleen, joka voi olla totta vain silloin, kun rikkaat eivät itse pysty tekemään mitään todellista.

Rikkaat eivät pääse kuoltuaan helvettiin, koska He elävät jo nyt helvetissä, joka on puhdasta, itseaiheutettua tyhmyyttä. Juuri tämä oli Jeesuksenkin sanoma: Rikkaat eivät ole Jumalan valtakunnassa, koska He ovat riippuvaisia rahasta. On turha kuvitella, että sellaista älyllisyyttä ja viisautta olisi Jumalan valtakunnan ulkopuolella, jolla ihminen pystyy elämään vaatimatonta elämää. Rahan ja ansion vaatiminen on himoa, eikä älykkyyttä. Rikkaat ovat köyhyysriippuvaisia.

Jokainen sellainen on osaton Jumalan valtakunnasta ja siten riippuvainen köyhyydestä, joka ei pysty elämää fyysistä elämää. Niin sanottu henkinen työ on tyhmyyttä eikä suinkaan mitään sellaista älykkyyttä, joka jollakin tavoin ylittäisi köyhien älykkyyden. Ihminen tuottaa köyhyyttä, jos Hän ei tee fyysistä työtä --ilmaiseksi ja ehdoitta. Jos ihminen haluaa tuntea, mitä on aito henkisyys, niin silloin Hän olkoon äärimmäinen materialisti, eli tehköönsä itse fyysistä työtä, joka siten vapauttaa köyhätkin toteuttamaan itseään.
Rahalla ei voi korvata fyysistä työtä, koska se on fyysinen työ, joka pitää yllä ihmisen fyysistä kuntoa, johon kuuluu myös älykkyys ja rohkeus. Kukaan ei voi ostaa rahalla terveyttä, sillä vaikka ihminen tyhmyyttään maksaisikin pääsystä kuntosalille, niin siellä Hänen on kuitenkin omasta halustaan ja ehdoitta itse tehtävä liikesarjojaan. Se tosin on tyhmää maksaa siitä, että saisi itselleen fyysistä liikuntoa, koska se on jokaisen omaa silloin, kun ihminen tekee omaehtoista fyysistä työtä.

Kun rikas maksaa vaikka vain liikkumisestaan, niin siihenkin käytetyt varat ovat tulleet köyhien työstä. Köyhien on pakko korvata työllään joka ikinen kolikko, jonka rikas tuhlaa ja kuluttaa. Ja tuota rikkaat kutsuvat viisaaksi, kun He joutuvat pitämään ihmisiä köyhyydessä ja kurjuudessa, että He voisivat ostaa itselleen liikuntoa, asuntoja, lomapaikkoja... Rikkaiden älykkyys ei ole kehittynyttä, koska tyhmyys on evoluution tavoittamattomissa. Rikkaat toimivat tänäänkin täsmälleen samalla periaatteella, miten He ovat aina toimineet. Tyhmyys ei voi kehittyä viisaudeksi, eikä viisas voi koskaan toimia tyhmästi. Vaatimaton elämä on viisautta.

2. RAHAN VASTAAVUUS

Kun rikkaat väittävät esimerkiksi, että Heillä pitää olla varallisuutta, jotta He voisivat elättää köyhiä, niin juuri tuollaiset väitteet osoittavat, missä paikassa rikkaat elävät; helvetissä, joka on aina siellä, missä ihminen ei toimi järkevästi. Muistetaan aina, että rikkaat eivät elä rahasta, vaan köyhien tuotteista. Rikkaat luulevat kaikessa järjettömyydessään, että kun He antavat tahi myyvät köyhien tekemiä tuotteita köyhille, niin se on osoitus rikkaiden systeemin ylivertaisuudesta ja vaihtoehdottomuudesta. Silti me kaikki pystymme huomaamaan, että ne ovat köyhät, jotka joutuvat omalla työllään korvaamaan jokaisen tuotteen, jonka rikkaat ovat ostaneet, antaneet, myyneet, tahi heittäneet pois.

Rikkailla ei ole osaa eikä arpaa fyysisten asioiden tuottamiseen, mutta silti He kaikessa suuruudenhulluudessaan luulevat, että Heidän omistusoikeutensa asuntoihin, tavaroihin ja tuotannontekijöihin on tosi siksi, koska He ovat maksaneet ne rahalla. Rikkaiden on täysin mahdotonta myöntää, että jopa Heidän rahansa on peräisin yksinomaan köyhiltä, puhumattakaan kaikista fyysisistä asioista. Rahallakaan ei olisi mitään arvoa, jos maailmassa ei olisi sitä vastaava määrä fyysistä työtä, ja aikakausien fyysisen työn tuotteita. Raha ei ole työn lähde, kun taasen rahaa ei ole olemassa ilman työtä.

Työ sitä vastoin on aina ollut olemassa ilman rahaa. Oikean työn tekeminen ei koskaan ole sidottu rahatalouteen, kun taasen järjettömyys ja kaikki turhuudet ovat olemassa vain rahatalouteen sitoutuneena, koska rahatalous on itsessään pelkkä mielettömyys. Rikkaat kutsuvat sitä rahataloudeksi, kun köyhän pitää korvata työllään kaksinverroin se työ, jonka rikkaat antavat almuina, ostavat, myyvät tahi heittävät tunkiolle.

3. TALOUSKASVU

Talouskasvu on vain sitä, että köyhän pitää tehdä joka päivä täysin turhaa työtä tehokkaammin ja nopeammin, jotta Hän voisi korvata rikkaiden keräämät ja kuluttamat tavarat. Sillä rikkaat eivät kuluta rahaa, vaan ainoastaan köyhien työtä, joka on turhuutta silloin, kun rikkaat eivät itse tee fyysistä työtä. Rikkaat tosin luulevat, että vain Heillä on ainoa oikea käsitys taloudesta ja siitä, miten sen pitää toimia, mutta jokainen huomaa omalla järjellään, että rikkaiden opetus talouskasvusta perustuu rikkaiden pelkoon siitä, että He eivät voisikaan kuluttaa köyhien työtä.

Koska rikkaat eivät tuota mitään todellista maailmaan, siksi köyhiä pitää olla jatkuvasti yhä enemmän ja enemmän, jotta Heidän työnsä riittäisi korvaamaan rikkaiden täysin mielettömän elämän, joka on himoriippuvuutta luonnon kulutuksesta. Ilman rikkaita ihmiset saisivat pitää itsellään oman työnsä, mutta se ei onnistu siellä, missä rikkaat uhkaavat ihmisiä valtion väkivaltakoneistolla rikkaiden rustaamien lakien nimissä, jos köyhät eivät mene juuri sellaisiin töihin, joilla rikkaille tuotetaan kaikki turhuuksien turhuudet.

Rikkaat kuolisivat kauhusta, jos köyhillä olisi laillinen oikeus omaan työhönsä, koska silloin myös rikkailla olisi lakiin perustuva velvollisuus tehdä vain fyysistä työtä. Kun rikkaat tekisivät fyysistä työtä, niin silloin tietysti rikkaat eivät voisi kuluttaa köyhiltä riistämiään varoja esimerkiksi maksullisiin liikuntapalveluihin, jolloin rikkaiden oppi talouskasvusta ja kilpailukyvystä kärsisi lopullisen inflaation, koska He pysyisivät huippukunnossa ilman ostopalveluja, ja ilman painonvartijoita.

Kun köyhät saisivat omistusoikeuden omaan työhönsä, niin silloin tietysti rikkaat eivät voisi päästä vaikkapa Thaimaan Khao Lakiin lomalle elämästään, vaan rikkaatkin joutuisivat nauttimaan omasta fyysisestä elämästään tässä ja nyt, kuten köyhätkin. Mutta.
Koska rikkaat ovat pihalla Jumalan valtakunnasta, niin He eivät ole koskaan voineet tajuta, miten nautittavaa oman kehon käyttäminen on silloin, kun ihminen saa tehdä sitä täysin omaehtoisesti, ilman rikkaiden uhkailuja ja painostusta.

Rikaskin voisi ymmärtää elämän vain silloin, kun Hän tekisi fyysistä työtä ja ehdoitta, eli rakkaudesta. Ihminen ei rakasta itseään, jos Hän käyttää kehoaan rahasta. Jokainen, joka vaatii teoistaan palkkaa, on huora. Rikkaat tosin ovat emäpettäjiä siinäkin, kun He ovat määritelleet vain alapään myymisen huoruudeksi, kun taasen rikkaiden yläpään myyminen on rikkaiden mukaan tervettä, koska se pitää rikkaat leivissä ilman, että rikkaiden tarvitsee tehdä mitään fyysistä työtä.

Rikas ei voi tehdä ehdoitta työtään, eli rakkaudesta omaan itseensä. Rikkaan on pakko tehdä ns. työtään rahasta, joka on peräisin köyhiltä, koska rikas ei koskaan voi päästä sisälle ymmärrykseen, vaan rikkaan ikuisena osana on tyhmyys, jolle tällainen puhe on täyttä hulluutta:
Kun ihminen rakastaa itseään, niin silloin Hän ei vaadi muiden työtä itselleen, koska vain itseään rakastava voi rakastaa muitakin samalla rakkaudella. Ihminen voi osoittaa aitoa lähimmäisen rakkautta vain silloin, kun Hän antaa lähimmäistensä rakentaa itse omat ihmisen pesänsä, eikä vaadi Heitä asumaan valmiiksi rakennetuissa pesissä, missä ihmiselle ei jää ensimmäiseksi muuta kuin laiskanvirka.
Tämä maailma ei ole vielä koskaan ymmärtänyt rakkautta, joka on todellista vain silloin, kun ihminen rakastaa itseään ehdoitta ja ilmaiseksi, eikä myy itseään.

4. SOTAINEN RAUHA

On suoranaista järjettömyyttä ajatella, että tämän planeetan pitäisi olla niin vakaa, että rikkaat saisivat rauhassa kyykyttää köyhiä, jotta köyhien selkänahasta saataisiin revittyä satakymmenprosenttisesti rikkaille kaikki ylettömät hyödykkeet ja turhuuksien turhuudet aina kaikkien samanlaisten tuhlattujen tilalle. Jokaisen tulee ottaa visusti huomioon se, että ihmisen on täysin turhaa kuvitella tulleensa tänne pelkästään turistimatkalle, jolla on oikeus nauttia rauhasta rannalla sillä välin, kun köyhät siivoavat rikkaan paskoja! Erityisesti tämä koskee jokaista uskovaista, joka menee rannalle makoilemaan siinä toivossa, että voi unohtaa planeetan epävakauden ja köyhien hädän ja epätoivon.

Mitä rauhaa se on, kun ihminen laiskana nauttii köyhien työtä, tai kun ihminen syyttää välittömästi Jumalaa, jos Hän ei saakaan rauhassa kuluttaa köyhien työtä? Kun ihmisellä on oikea rauha, jota sodat eivät seuraa, niin Hän ei varmasti syyttele silloin Jumalaa, eikä Hän myöskään voi surra sitä, jos ihmisiä kuolee, koska Jumalan valtakunnassa elävä ihminen ymmärtää, että kuolleet eivät kärsi, eivätkä kuolleet ole joutuneet mihinkään pahaan paikkaan.
Mitä rauhaa sekin on, kun esimerkiksi ateistit julistavat, ettei Jumalaa ole olemassa, koska Jumala ei anna ateistien rauhassa maata rannalla kuluttamassa köyhien työtä, vaan pelottelee Heitä milloin tsunameilla, milloin muilla järkytyksillä.

Jopa piispojen luulisi ensinnä tajuavan, että on täysin turhaa epäillä Jumalan hyvyyttä, tai peräti Hänen eksistenssiään vain siksi, kun ei voi maata rannalla rauhassa, kun ympärillä parveilee kaiken maailman tsunameja ja tsunamien uhreja. Sillä piispat kuuluvat rikkaisiin, väittävät He mitä muuta tahansa, eikä yksikään rikas ole koskaan tajunnut elämää siinä määrin, että pystyisi pitämään Jumalaa faktojen faktana silloinkin, kun luonto iskee sinnekin, missä on useampiakin lähituttuja kuluttamassa köyhien työtä.

Kun piispa julistaa epäilevänsä Jumalaa nähdessään kärsimystä ja tuhoa, niin media toistaa sitä toistamasta päästyäänkin, ja ihmiset saavat siitä jälleen yhden uuden uskon vahvistuksen, miten Heidän itsensäkin on uskottava, että Jumala on Heidät hyljännyt, ja että kuolleillakin on paha olla jossakin pappien luomassa helvetissä. Tuollainen oppineiden käytös tietysti luo ihmisille sellaisen kulttuurisen perinteen, että kuoleman on oltava masentavaa, koska kerta jopa piispojen usko osoittautuu heikoksi, kun piispat suhtautuvat uskomustensa mukaan vaikkapa tsunamin tuhoon, joka on rikkaiden syytä.

Jo Rousseau julisti, että luonnon tuhot olisivat huomattavasti pienempiä, jos ihmiset eivät rakentaisi jättimäisiä kaupunkeja, ja fyysikko Vandana Shiva esitti, että jos ihmisiä ei kasattaisi kasvillisuudesta putsatuille meren rannoille, jotta rikkaat voisivat kuvitella olevansa arvokkaita, niin tämänkin tsunamin tuhot olisivat olleet lähinnä rantojen puhdistusta. Eläimet ja alkuasukkaat osasivat ilman minkäänlaista teknologian orjuutta paeta hyökyaaltoa korkeille paikoille, joten on turha syyttää luontoa tai Jumalaa siitä, kun turhuuksiin turrutetut ihmiset eivät osaa käyttäytyä oman vaistonsa mukaan järkevästi.

Kuolleiden sureminen on kulttuurinen asia, eikä mikään inhimillinen peritotuus, joka nousee geeneistä. Se on länsimaisen kulttuurin ns. älymystö, joka ylläpitää ja vahvistaa sitä käsitystä, että ihmisen on pakko surra edesmenneitä, ja jos ihminen ei sure, niin älymystö lähettää paikalle psykologin, joka todistaa ihmisen olevan sairas ja pehmeän huoneen tarpeessa, kun käyttäytyy älymystön oppien vastaisesti. Länsimaisen kulttuurin psykologiakin on yhtä älykästä kuin tuo älytön älymystökin, joka vaatii lapsia sortumaan isien perinnäissääntöihin, jotta rikkaat eivät kuolisi nälkään.

Kun uskonoppineet epäilevät Jumalaa, niin jokainen järkevä tajuaa siitä, että silloin uskonoppineiden opit maailmasta ja Jumalasta eivät voi pitää paikkaansa.
Uskonoppineet eivät epäile Jumalaa silloin, kun He tuomitsevat ihmisiä harhaoppisiksi ja polttavat harhaoppisia roviolla, tai ristiinnaulitsevat profeettoja, joita He eivät edes halua ottaa alas, jotta voisivat tehdä murhatuista profeetoista toteemit itselleen. Oppineiden uskoa koettelee suuresti se, jos Heidän silmiensä edessä on tapahtunut jotakin kauheaa, jota He itse eivät ole tuottaneet, tai joka on luettavissa vain oppien rivien välistä.

Jeesus ei puhunut vain sille rikkaalle silloin parituhatta vuotta sitten, kun Hän sanoi, ettei rikas pääse taivasten valtakuntaan --totuuden tuntoon-- ennen kuin jakaa omaisuutensa köyhille. Ymmärtäväinen ihminen ei edes kerää omaisuutta, jota sitten pitäisi jakaa köyhille, jotta pääsisi osalliseksi viisaudesta, koska juuri siinä on viisaus, ettei luo itselleen ongelmia, jotka sitten pitäisi ratkaista viisaiden neuvoja tottelemalla.
Ei kukaan piispakaan voi olla totuudentunnossa kuvitellen olevansa turvassa, kun saa kuukausipalkkaa, ja kun pääsee kesä- ja vuosilomille, ja saa vieläpä laillisen lomaltapaluurahankin niin, ettei Hänen tarvitse edes kerjätä sitä näkyvästi itse, koska rikkaan kerjäämisoperaatio tapahtuu lain pakosta, joka pakottaa köyhät tuottamaan kaiken sen, mistä rikkaat fyysis-älyllisesti laiskoina nauttivat.

5. LAILLISTA KERJÄÄMISTÄ

Kun ihminen vaatii itselleen lakiosaa, niin se on täsmälleen samaa kuin suora kerjääminenkin. Rikkaat luulevat, että He eivät voi olla köyhiä, koska Hehän vain vaativat itselleen lain mukaista ansiota, joka on täsmälleen samaa, jos joku näkee säkin, ja tietää sen sisältävän tukuttain rahaa, niin Hän on vain itsensä pettäjä, kun Hän väittää, ettei Hän toki sitä säkin sisältöä vaadi, vaan vain säkin.
Laki on rikkaille kuin säkki, jonka sisällä rikkaat tietävät olevan köyhiltä peräisin olevaa rahaa. Rikkaat siis kerjäävät vain lakia itselleen, joka taasen tuottaa rikkaille kaikki maailman rikkaudet, joten eiväthän toki rikkaat ole kerjäläisistä kaikkein pahinta sorttia, koska Hehän vain vaativat itselleen sitä lakiosaa, jonka He ovat itse itselleen määränneet.

Rikkaat vaan eivät ole koskaan tätä voineet tajuta, koska rikkaina He uskovat saavansa vain ansionsa mukaan, kun säätävät lailla, mitä Heille kuuluu. Ja juuri se on kauheinta tuossa, että uskontojen oppineet pitävät yllä tuota kerjäämistä, jota laillisuudeksi kutsutaan, jotta oppineet kautta maailman saisivat nauttia köyhien palveluista, kun itse ovat fyysisesti täysin saamattomia.

Mikä laki esimerkiksi määrää, että poliitikkojen on pakko ottaa kymmenittäin sivuvirkoja paperihommista? Jos poliitikoilla on kaiken päivää luppoaikaa lakien säätämisestä, niin miksi He eivät mene töihin vaikkapa porrassiivoojiksi, tai vanhustenhoitajiksi, joista on kuulemma niin kova pula, että poliitikoiden on paasattava kaiken päivät, miten tänne on saatava lisää halpatyövoimaa, tai muutoin vanhukset kuolevat koteihinsa! Poliitikot perustelevat paperiset sivuvirkansa sillä, että siten He pääsevät paremmin perille yhteiskuntakoneen toiminnasta, joten kyllä se varmaan selvenee parhaiten sillä, että toimii fyysisesti siinä arjessa, josta on niin huolissaan.

Poliitikot eivät perustele mielettömiä hanttihommiaan lailla, vaan täysin epäloogisesti, koska joka ikinen köyhä tajuaa, että aivan varmasti poliitikko pääsisi vaikkapa rappusiivoojana näkemään monia niistä epäkohdista, joita pitäisi politiikalla korjata!

Kun poliitikot menisivät fyysisiin sivuvirkoihin, niin tietysti He eivät voisi saada siitä sen enempää, mitä kuuluu siivoojillekin, joten siksi poliitikot katsovat, että Heidän poliittisia päämääriään palvelee paremmin se, että He menevät yrityksien hallintoneuvostoihin, joista saa siivoojan kuukausipalkan pelkästään kirjoittamalla läsnäolotodistukseen nimensä, jos ehtii sinne toisesta kovapalkkaisesta sivuvirasta, jonne taasen piti ajaa taxilla, koska piti ensin piti käydä Venäjän Karjalassa paperitehtaan hallintoneuvoston kokouksessa kirjoittamassa allekirjoitus, jottei vaan jää ilman matka- ja päiväraha, kulukorvauksia ja kokouspalkkioita,... Niin, ja illaksi pitää vielä ehtiä Brysseliin ilmaiselle illalliselle, josta taasen pitää ehtiä aamuksi eduskuntaan kirjoittamaan nimi läsnäolotodistukseen....

Rikkaiden kerjääminen tapahtuu laillisuuden varjolla, joten tietysti uskontojen oppineetkin luulevat saavansa palkkansa omasta ansiostaan, eikä suinkaan kerjäämällä. Hyvinpä papit julistavat, että jokaisen tulee olla kuuliainen esivallalle, koska tuo esivalta toteuttaa pappien ja muiden rikkaiden ylellisen elämän. Joidenkin on pakko olla näkyvästi kerjäläisiä silloin, kun rikkaat ovat päättäneet, että Heillä on lainmukainen ansio siihen, mitä He ovat. Rikkaiden mukaan He ovat itse ansainneet omilla hyvillä ja erittäin pätevillä teoillaan omat geeninsäkin, puhumattakaan rikkaiden aivan verrattoman loistavasta älykkyydestä, jolle mikään ei vedä vertoja, sillä niin erinomaisia ajattelijoita kaikki rikkaat ovat, koska se on Heidän omaa ansiota kaikin puolin.

Eihän toki kukaan rikas pysty sanomaan rikkaista, että Heillä ei ole vaatteita. Rikkaat eivät pysty uskomaan sitä, että He ovat kerjäläisistä kaikkein köyhimpiä, koska rikkaiden kerjuu tapahtuu lakeja säätämällä, miten ainoastaan rikkaiden paperityöt ovat arvokkaita kaikin puolin. Ja rikkaat toteuttavat laillisuuden uhkailemalla köyhiä perusturvan menetyksellä ja valtion väkivallalla, jos köyhät eivät mene rikkaiden osoittamaan työhön, olkoon se fyysisesti tai mielenterveydellisesti miten paha tahansa. Köyhien suuri sairastavuus selittyy sillä, että He joutuvat tekemään vastenmielistä työtä, kun taasen rikkaiden ei tarvitse tehdä yhtään mitään, vaikka He luulevatkin kaikessa tyhmyydessään ajatteluaan kovaksi työksi, josta pitää vielä maksaa Heille minimipalkkaakin.

6. VALTION SYVIN TARKOITUS

Rikkaat ovat itse päättäneet korvasyyhyssään, mitkä työt ovat sellaisia, joiden tekijöille kuuluu köyhien työ, ja mitkä ovat sellaisia, joiden tekijöille ei kuulu mitään, muuta kuin loputon raadanta, jotta rikkaiden laillinen elämä toteutuisi. Juuri siinä on valtion perusta, kun rikkaat ovat itse päättäneet, että köyhien pompottelu on erittäin vaativaa työtä, josta pitää maksaa hirmuisesti, koska muutoin poliitikoiden pitäisi itse tehdä elämällään jotakin hyvää.

Valtion koko toiminta tähtää ainoastaan ja vain köyhien patisteluun sellaisiin töihin, jotka pitävät rikkaat erossa fyysisestä elämästä. Ilman köyhiä ihmiskunnassa ei olisi yhden yhtäkään valtiota. Valtio muodostuu vain sinne, missä ihmiset eivät tunne totuutta. Valtio on aina osoitus siitä, että siihen uskovat eivät elä omaehtoista, viisasta elämää. Vain valtiossa papitkin voivat julistaa Jumalan valtakuntaa, koska oppineet eivät itse ole menneet sisälle Jumalan valtakuntaan, eivätkä halua päästää sinne ketään muutakaan, jotta köyhyys ei katoaisi maailmasta.

Missään luonnossa ei lueta sellaista, että jokin työ olisi arvokkaampaa kuin mikä tahansa muu työ. Jopa Jeesus osoitti tämän, kun Hän kertoi vertauksen isännästä, joka palkkasi aamusta iltamyöhään asti työläisiä, joille maksoi sopimuksen mukaan saman palkan.
Pappien ja muiden rikkaiden on täysin turhaa kuvitella, että He voisivat älykkyydellään todistaa olevansa niin hyviä, että Heille kuuluu suurin osa planeetasta ja sen varoista.

Älymystö ei ole koskaan älynnyt mitään todellista, jota todistaa sekin, kun He kuvittelevat olevansa älykkäitä joutuessaan maksamaan fyysisestä kunnostaan, tai siitä, että pääsisivät lomalle elämästään. Jos ihminen joutuu maksamaan elämästään ja kehonsa kunnosta, niin se todistaa vain sitä, että ihminen ei ole kosmoksen kansalainen. Kaikkein vahvin todistus älymystön älykkyyden tasosta on siinä, kun älymystö kuvittelee olevansa älykäs, kun ei pysty ajattelemaan hyviä ajatuksia, jos ei saa siitä rahaa.

Ei ihme, että rikkaat ovat koko ajan putoamassa yhä syvemmällä palkkakuoppaan, jota köyhien on jatkuvasti kaivettava, jotta rikkaat eivät hermostuisi ja lopettaisi köyhiltä lakisääteistä perusturvaa, koska sekin olisi täysin laillista, sillä rikkaat ovat jo löytäneet kaikki porsaanreiät omista laeistaan, kuten mäyrä tuntee tarkasti kaivamansa onkalot. Valtio on kirjanoppineille Taivaan valtakunnan sijaistoimintaa, turhuuksien turhuutta kaikki tyynni.

Pappienkin on pakko uskoa enemmän valtioon kuin omaehtoiseen elämään, koska mitenkään muutoin papit eivät voisi elää rikkaan elämää. Ilman valtiota pappienkin olisi pakko jakaa omansa kaikkien kanssa, ja tehdä fyysistä työtä siinä, missä kaikki muutkin. On siis itsestään selvää, että pappien yksityiseen etuun kuuluu opettaa esivallan kunnioitusta, eli pappien on oltava kaikessa uskollisia valtiovallalle.

Jumala ei ole käskenyt ihmisten kunnioittaa esivaltaa, vaan sen opetus on kirjanoppineiden oma yksityinen etu, jotta rikkaat voisivat pitää kiinni saavutetuista eduistaan vaatimalla jatkuvasti itselleen vain lisää etuisuuksia. Vain valtion puitteissa papeilla on sellainen elämä, jota He mitä ilmeisimmin pitävät ikimuistoisena oikeutenaan, joka tietysti periytyy papeille jo ihmisen esihistoriasta, ajalta, jolloin ensimmäinen täysin patalaiska mies pystyi puhumaan kylänsä asukkaat ympäri, ja nimitti itse itsensä ylipapiksi ja poliitikoksi.

Ja siitä lähtien miehet ovat opettaneet elämän vastaista opetusta ainoana todellisena vaihtoehtona koko ihmissuvulle. Ei ihme, että nyt puhutaan päällään seisovasta Jeesuksesta, jonka julistus tulee helpommin pappien toisesta korvasta ulos, mitä se menee sisään, koska pappien pirtaan ei sovi mikään fyysinen työ, koska silloin papit eivät voisi julistaa esivallan kunnioitusta, jos Heidän pitäisi elää vaatimattomasti itseään työllään rakastaen köyhien keskellä.
Käännä kaikki oppineiden keskeiset dogmat päälaelleen, niin siinä Sinulle on taivaallinen ja tervejärkinen totuus, jonka mukaan elämällä Sinulla on omakohtainen kokemus positiivisesta elämän tarkoituksesta.

7. ELÄMÄN EPÄVARMUUS

Jeesus kertoi kerran vertauksen rikkaasta, joka oli kerännyt koko elämänsä rikkauksia aittoihinsa. Mutta sitten tuli sellainen pieni seikka, jota rikas ei ollutkaan osannut arvostaa; kuolema! Missä silloin oli rikkaan rikkaudet? Rikas oli käyttänyt koko elämänsä sellaisen keräämiseen, josta Hän ei voinut koskaan nauttia, vaan jota Hän joutui mielettömästi vain vartioimaan sitä saaden sieluunsa pysyvän vamman.

Aivan vastaavasti ovat asiat tänäkin päivänä, ja tulevat olemaan täsmälleen niin kauan, kun yksikin ihminen luulee olevansa arvokkaampi kuin kuka tahansa toinen. Tänäkin päivänä kukaan ei voi ihmistietoisuudellaan tietää päiviensä määrää, eikä kukaan voi olla varma siitä, näkeekö silmillään seuraavan päivän valon, vaiko jääkö ikuinen uni päällensä, joka tosin on valoisa siinä, missä päiväkin.

Rikkaiden on syytä jo tässä vaiheessa historiaa alkaa järkeilemään, mitä järkeä on puhua elämän epävarmuudesta, jos samaan aikaan vaatii köyhiä tekemään työtä, jotta rikkailla olisi kaikki hyvin! Jos ihminen ei osaa arvostaa kuolemaa, niin silloin Hän todellakin luulee, että ihminen syntyy tänne joko rikkaaksi tai köyhäksi, jotka osaavat puhua elämän epävarmuudesta korkeintaan pari päivää, jos Heidän lähellään on tapahtunut jotakin odottamatonta.

Rikkaat eivät ole koskaan järkeilleet sitä, mitä hiton järkeä on puhua elämän epävarmuudesta, koska kun vain ihminen alkaa sitä mielessään pohtimaan, niin Hän ei voi tulla mihinkään muuhun kuin siihen johtotulemaan, että nautitaan tästä päivästä, eikä murehdita huomisesta, koska juuri se on osoitus elämän epävarmuuden järkeilystä, kun tekee päätöksen, että vain tämä päivä on arvokas.

Kun päiväsi on Sinulle arvokas, silloin et vaadi huomista olemaan arvokkaampi. Jos luulet huomisen olevan Sinulle arvokkaampi, niin silloin Sinä pidät halpana tätä päivää. Huomisen rikkauksia havittelevat vain sellaiset, jotka eivät itse elä tätä päivää, vaan vaativat köyhiä tekemään työtä, jotta Heidän itsensä ei tarvitse muuta kuin kuluttaa.

Rikas! Mieti itse, mitä hyötyä Sinulla on siitä, että köyhien pitää tehdä Sinulle tavaroita, koska jo huomispäivänä Sinun niskaasi voi tippua asteroidi, jääpuikko tai jopa koko katto, tai joku ajaa autolla ylitsesi, tai olet makaamassa kaukorannalla, etkä tajua planeetan toiminnasta edes sen vertaa, että tietäisit tsunamin voivan tulla milloin tahansa, ja tehdä Sinustakin hakkelusta!

Miten rikkaat voivat kuvitella olevansa älykkäitä rustatessaan vaikkapa tsunamihälytintä valtameren rannoille, kun kuka tahansa luonnonkansan kyläläinen pystyy omalla järjellään näkemään ennusmerkit ja varoittamaan kylää. Luonnonkansat ovat aina korvanneet mekaaniset hälyttimet pelkällä kehon aistisysteemillä, joten mitä erinomaista onkaan turruttaa ihmiset luottamaan mekaanisiin laitteisiin?

Rikkaat! Kun annatte kaikkien elää omaa elämäänsä, niin silloin Teidän ei tarvitse rakentaa globaaleja hälyttimiänne, koska luonnollinen ihminen on luonnostaan yhtä herkkä instrumentti kuin eläimetkin vaistoamaan luonnonmerkeistä tulevat tapahtumat. Turhaan vaaditte mekanismejanne korvaamaan elävän ihmisen herkkyyden, koska kun Te rakennatte mekaanisia varoitussysteemejänne, niin samaan aikaan Teidän on turrutettava ihmisten luontainen aistiherkkyys, jotta Te voisitte uskoa mekaniikkaan luonnollisuuden sijasta.

Lukekaa vuoden 2004 tsunamista, miten Nikobaarien ja Andamaanien luonnonkansat reagoivat meren outouteen. Ja lukekaa, miten eläimet samoiten reagoivat siihen. Vain ne ihmiset menivät tulvassa, joiden luonnollisuus oli tuhottu valtion väkivallalla uhkaamalla, jotta Heidät oli saatu rikkaiden vaatimiin töihin tuottamaan turhuuksien markkinoille turhuuksia.

Ymmärryksestä, eli Jumalan valtakunnasta osattomien on mahdotonta olla varmoja mistään. Jumalan epäilijöiden on pakko elää epävarmuudessa, ja Jumalaa voidaan epäillä vain silloin, kun ihminen ei elä omaehtoista fyysistä elämää.

Mitä hyötyä ihmiselle on rikkauksista, jos Hän ei edes tunne sen vertaa planeetan toimintaa, että planeetan aktiivisuus voi milloin tahansa ottaa ihminen pois köyhien keskuudesta? Jos taasen rikas tajuaa planeetan olevan niin aktiivinen, että se aiheuttaa epävarmuuden, niin silloin rikas voi osoittaa ymmärtäneensä asian, kun Hän lopettaa kertakaikkisesti köyhien riistämisen, ja alkaa itse elämään fyysistä elämää.
Silloin rikas varmasti huomaisi, että Hänen ei tarvitse kuluttaa rahojaan edes kuntoiluun, eikä talonkaan ostamiseen, kun sen saa tehtyä tuosta noin vain omin käsinkin. Jos rikas ei huomaa, mitä etua fyysisestä elämästä Hänelle olisi, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että se systeemi, jonka varaan rikas on perustanut elämänsä, ei salli ihmisen olevan älykäs itsessään.

8. KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ

Jokainen meistä on kuullut kysymyksen, mitä tekisit, jos nyt eläisit viimeistä päivääsi. Tämä viimeisin, mutta ei viimeinen luonnonnäytelmä tuolla Aasian puolella osoitti, miten hataralla pohjalla rikkaidenkin elämä tällä planeetalla on. Jos rikas kerrankin ajattelee, mitä Hän tekisi viimeisenä päivänään, niin silloin Hän ei voi tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että Hän lopettaisi välittömästi vaatimasta köyhiä maksamaan elämästään. Koska mikään muu johtopäätös ei voi olla järjellinen, sillä epävarmuudessa jokainen päivä on viimeinen päivä, koska muutoin ihminen suhtautuu ylimielisesti siihen epävarmuuteen, jota opettaa silloin, kun se epävarmuus liippaa vain läheltä.

Jokaisen tulee itse järkeillä, mitä hyötyä on maksaa asuntolainaa, kun elämä on sitä, mitä on, eli äärimmäisen epävarmaa. Miten ihminen nauttii elämästä, jos joutuu koko ajan huolehtimaan veloistaan ja huomisesta? Sekö on elämää, kun vaaditaan väen väkisin päästä kehitysmaan hiekkarannalle köyhistä köyhimpien ruokittavaksi, jotta voisi päästä vähäksi aikaa eroon huolistaan? Tiedättekö, että Teillä kellään ei ole mitään mahdollisuutta perustella järjellä kuluttamisen, asuntovelkanne tahi lomailunne olevan ihmisen tarpeita?

Asuntovelkannekin on tarpeellista vain niin kauan, kun on ihmisiä, jotka ovat niin hemmetin laiskoja, että He eivät pysty tekemään yhtään mitään omilla käsillään. Lomailu ja turismi ylipäätään on tarpeellista vain sellaisessa maailmassa, missä ihmisen arkielämä palvelee yksinomaan rikkaita. Ihmiset eivät tosiasiassa nauti siitä pääasiallisesta elämästään silloin, kun He haluavat lomalle arkielämästään. Turistit ovat lomalla elämästään, joten tietysti turistit kauhistuvat suunnattomasti, kun luonto ei olekaan niin vakaa, mitä sen piti kirjanoppineiden mukaan olla. Luonnon käytös ei yllätä sellaisia, jotka ovat vapaita rahasta ja vallasta. Raha ja valta perustuu kirjanoppineisuuteen, kun taasen älykkyys perustuu luonnolliseen herkkyyteen, jolloin ihminen tuntee iloa ilman rahaa ja turhuuksien markkinoita.

Kun ihminen nauttii elämästään, niin Hänen on silloin mahdotonta toimia eri rooleissa. Aitoa elämää elävä ei muutu vuosittain pariksi viikoksi turistiksi, koska aitoon elämään kuuluu, että se on yhtä nautintoa vuoden jokaisena päivänä. Omaa elämää elävä ei palvele rikkaiden iäti tyydyttämättömiä tarpeita, vaan vain luontoa, ja sitäkin vain ilmaiseksi, koska muutoin ihminen eläisi vain rikkaita varten, eikä tuntisi elämää.

9. KVANTTITSUNAMI

Omaehtoista, luontoa hyödyttävää elämää elävä tietää itsestään, miten eläväinen luonto on. Luonto on syvimmältäkin osiltaan äärettömän elollinen, jopa siten, että tiedemiehet tulevat loputtomasti ihmettelemään, eikö kaikkeuden perusrakenne missään kohdassa kohtaa lopullista ja loogisesta tietoisuudesta irrallista irrationaalista vakautta.

Luonnon perusta on kvanttimaailma, mutta kvanttimaailman perusta on ihmisen tietoisuus. Elävä ihminen tuntee tietoisuutensa olevan erottamattomasti kietoutuneena luonnon perustaan, koska mikään muu ei ole mahdollista. Jumalan valtakunnassa elävä ymmärtää itsestään, ettei tietoisuus ole luonnosta erillään --irrationaalinen--, vaan se on erottamaton osa ikuista ja johdonmukaista luontoa. Olisihan se vähän tyhmää ajatella, että tietoisuus olisi täysin erillään kvantti-ilmiöistä, jotka fysiikan laboratorioissakin vaativat tietoisuuden, jotta ne voidaan havaita.

Fyysikot ovat ikuisesti harhassa, jos He luulevat, että He pystyvät tietoisuudellaan tunkeutumaan niin syvälle aineeseen, että siellä ei voi ennen Heidän tietoisuuttaan olla mitään tietoisuutta. Aito fyysikko käsittää, että Hänen tietoisuutensa on luonnon tietoisuutta, joten silloin fyysikko ei voi olla harhassa, kun Hän suhtautuu luontoon omana itsenään. Se, mitä aineellisuudeksi kutsutaan, ei voi olla miltään syvyydeltä vailla tietoisuutta. Jos nimittäin kvanttimaailma olisi vailla tietoisuutta, niin miten silloin ihmisen tietoisuus voisi sinne tunkeutua? Eihän kukaan pysty kuvittelemaan sellaista maailmankaikkeuttakaan, josta tietoisuus puuttuisi! Jos et usko tätä, niin lue ajatuksella seuraava kappale: Ihmisen Kokemus.

Rikkaat eivät pysty ymmärtämään sitä, että maailma reagoi Heidän tietoisuuteensa. Jokaisen ihmisen uskomus maailmasta muuttaa omalta osaltaan luontoa vastaamaan sitä, mitä ihminen odottaa luonnolta. Jos ihminen ei elä rauhassa ja sopusoinnussa luonnon kanssa, niin silloin Hänen tietoisuutensa luo planeettaan epävakautta, jonka pakko järkyttää ihmisten elämää, jos ihminen ei omaehtoisesti toimi viisaasti.

Tietoisuuden kuuluminen erottamalla tavalla luonnon perusrakenteeseen saa aikaan sen, että planeetta ei voi saavuttaa fyysistä vakautta, jos ihmiset eivät itse pysty elämään omaehtoista ja rauhallista elämää. Planeetta tulee rahoittumaan geologisesti välittömästi, kun viimeinenkin rikas luopuu ehdoitta rikkauksistaan.

Ihmiset eivät tietystikään pysty uskomaan planeetan olevan tuhoisa siksi, kun He itse elävät äärettömän itsekeskeistä elämää, joka on tuhoisaa köyhille ja luonnolle. Rikkaat eivät välitä hevon paskaa köyhien elämästä, kun ne ovat poissa näkyvistä, mutta jos rikkaita kuolee köyhien kanssa, niin kyllä sitten rikkaat osaavat välittömästi syyttää luontoa ja Jumalaa rikkaiden rauhan häirinnästä. Rikkaiden sokeus oman tietoisuutensa jatkuvaan tuhoisuuteen on ilmiselvää. Mutta juuri siksi rikkaat ovatkin hengellisesti täysin sokeita, kun He eivät pysty näkemään, millaista tuhoa Heidän mielettömät oppinsa saavat aikaan joka päivä köyhien keskuudessa.

Kun me räknäämme maailman historiassa tapahtuneita luonnon onnettomuuksia, niin emme voi olla huomaamatta, miten vähän ne ovat vaatineet ihmishenkiä verrattuna rikkaiden saamaan tuhoon. Nytkin tämä vuoden 2004 tsunami sai aikaan vain parinsadan tuhannen hengen taivaaseen menon, kun taasen rikkaiden taloussysteemi on niin erinomainen, että köyhiä kuolee rikkaiden aikaansaamaan köyhyyteen joka päivä saman verran.

Rikkaiden ei tosin tarvitse välittää köyhien poismenosta, koska sillä tavalla talouskasvu pysyy pystyssä. Vastaavasti nuo luonnontuhot ovat rikkaiden tilaamia, koska rikkaiden ei tarvitse paljoa pohtia, miten köyhiä työllistetään, kun köyhät joutuvat uudestaan ja uudestaan rakentamaan hökkelinsä sinne, missä luonnontuhot aina ovat sattuneet, kun taasen rikkaiden on pakko jatkuvasti korottaa asuinalueidensa turvallisuustasoa.

10. JAA JUMALAN TYÖTÄ

Rikkaiden on helppoa olla anteliaita, koska He parhaimmillaan jakavat köyhille köyhien omaa työtä ja köyhien tekemiä tavaroita. Myös pappien on helppoa uskoa Jumalaan silloin, kun Heillä on säiliöt täynnä köyhien lahjoittamia varoja ja kun köyhät suostuvat ilomielin tekemään ilmaiseksi avustustyötä kirkoille. Helppoahan se on jakaa muiden omasta, mutta jos joku haluaa tuntea rakkauden, niin Hän ymmärtäköön, kenen oma Hän itse on.

Valtioihin uskovat eivät pysty hyväksymään sitä ajatusta, että ihminen on itsessään Jumalan työtä. Kun ihminen tekee ehdoitta työtä, niin silloin Hän vain lahjoittaa Jumalan työtä muille. Se ei ole millään lailla ihmiseltä itseltään pois, kun Hän tekee vaikkapa vapaaehtoistyötä. Mutta juuri se erottaa rikkaat ja kaikki oppineet Jumalan valtakunnasta, kun He eivät luulevat, että He menettävät jotakin, jos tekisivät työtä alihintaan, tai jopa täysin ilmaiseksi.

Rikkaat kauhistuvat ajatustakin, että Heidän pitäisi polkea hintoja. Koska rikkaat kaikessa omahyväisessä ylimielisyydessään uskovat siihen, että He eivät ole Luojan kädestä lähtöisin, vaan kaikki, mitä He ovat, on yksinomaan Heidän omaa ansiota. Eivät edes papit pysty uskomaan olevansa Jumalan työtä, koska jos kuka tahansa uskoo olevansa Jumalasta, niin Hän voi todistaa uskonsa vain siten, että Hän jakaa Jumalan työtä ansiotta muille.

Myös rikkaiden ja oppineiden elämä osoittaa Heidän uskonsa todeksi. Sillä rikkaiden elämä osoittaa kiistattomasti, että He eivät usko olevansa luotuja, vaan He ovat itse asettaneet itsensä sellaisen jumalan asemaan, jonka ei itse tarvitse tehdä mitään työtä, vaan joka armottomasti voi vain vaatia muita tekemään työtä puolestaan, jotta elämä olisi mahdollisimman helppoa. Tuollainen jumala on kuitenkin epäjumala, jolla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.

Oppinut osoittaa vain typeryyttään, jos Hän uskoo, että Hänen aivonsa ovat Hänen, eikä Kosmoksen! Vain täysin tietämättömät, eli hengellisesti sokeat luulevat, että Heidän kehonsa on Heidän ikioma, johon kuuluu se, että He luulevat tulevansa köyhiksi, jos Heidän pitäisi käyttää kehoaan luonnon ja ihmisen hyväksi rahatta ja hinnatta. Jos uskot, että Sinä omistat kehosi, niin silloin voit osoittaa sen todeksi vain siten, että Sinä tiedät olevasi kehosi luoja.

Kerro välittömästi tietosi ihmisestä, jotta tiedemiehet voisivat lopettaa työnsä täysin hyödyttömänä, koska Sinä tiedät kaiken! Jos taasen et ole kehosi luoja ja et tunne kehoasi absoluuttisesti, miten voit väittää sitä omaksesi? Tiede on päätöksessään jo nyt, koska rikkaat kehonsa omistajina tietävät absoluuttisesti, miten ja miksi keho on tehty! Vai salaavatko rikkaat tietonsa ihmisestä siksi, että He voivat sillä tavoin pompottaa köyhiä fyysikoita rikkaita hyödyttävään työhön?

Kehon omistajien on ehdoitta pystyttävä kertomaan, miten, miksi ja mistä keho on tehty. Rikkaat kuitenkin hokevat kaiken päivää, ettei Heidän kehollaan ole mitään tarkoitusta, joka on tietysti totta Heille, koska vain sellainen voi tuntea elämänsä tarkoituksen, joka jakaa kehon voimaa ja taidollisuutta ilmaiseksi muille. Sillä vain ehdotonta työtä tekevä on kosmoksen toimiva ja täydellinen osa, joka ymmärtää ilman oppineita, miten maailma makaa.

Jumalan valtakunnan, eli kosmoksen kansalainen jakaa kehonsa voimaa muille yhtä helposti kuten rikkaat jakavat köyhien työtä köyhille. Ainoa ero viisaan ja rikkaan välillä on siinä, että viisaan ei tarvitse ostaa fyysistä kuntoa, eikä maksaa elämästään mitään, koska vain ilmainen elämä on viisasta elämää.

Myös rikkaat pyrkivät mahdollisimman halpaan elämään. Koska rikkaat ovat vailla elämän ja totuuden tuntemusta, niin siksi rikkaiden on pakko pitää yllä jumalatonta köyhien armeijaa, joita asetellaan rikkaiden pöydälle kuten tinasotilaita, jotta rikkailla olisi oma rauhansa panssariaitojen takana ja turvamiesten keskellä.
Kuitenkin, rikkaiden oma tietoisuus on täynnä pelkoa helpon elämän menettämisestä, kun ympärillä on köyhiä, joiden elämä ei ole helppoa, koska He ovat se mylly, joka tuottaa rikkaiden mielettömän ja tarkoituksettoman turistielämän.

Rikkaiden tietoisuus on vastaavuussuhteessa aineeseen, koska mikään muu ei ole mahdollista. Rikkaiden äärimmäisen tuhoava tietoisuus aiheuttaa planeettaan ne vastaavat tuhoavuudet, jotka nousevat oppineiden uskomuksista, koska mikään muu ei ole mahdollista, sillä tietoisuus ei voi olla irrallaan siitä energiaalisesta aineellisuudesta ja sen perimmäisyydestä, missä se on. Rikkaiden on täten täysin mahdotonta päästä sellaiseen maailmanrauhaan ja rauhallisesti käyttäytyvään planeettaan, missä rikkaat saisivat täysin vapaasti pompottaa köyhiä mihin työhön tahansa, joka vähänkin helpottaa omapäisiä pääoman omistajia.

Jos rikkaat tuntisivat totuuden, niin He katsoisivat peiliin joka kerta, kun He etsivät syyllisiä joko ihmisten aiheuttamiin kärsimyksiin tai luonnon tuhoihin. Vuoden 2004 tapaninpäivänä tapahtunut Maan järkkyminen ja sitä seurannut tuhoaalto oli fyysinen vastaavuus sille tuholle, mitä rikkaat ovat aiheuttaneet luonnolle ja sen osana oleville ihmisille. Tämän todistaa oikeaksi sellainen tietoisuus, joka ei jaa omastaan, vaan jakaa ihmiskunnalle Jumalan meille antaman kehon voimaa ja sen ikuista täydellisyyttä. Jolla on korvat kuulla ja silmät nähdä, Hän tarkatkoon, miten maailma makaa.

Lue lisää:
Ajankohta: Ilotuliterahat Köyhyyteen
Elo: Kosminen Informaatio
Talous: Elämän Talous
Internet: Natural Selection Acts On The Quantum World
Internet: Decoherence, Interaction and the Consciousness
Internet: Rousseau to Voltaire, 18 August 1756

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   4.--6., 9.--10. ja 14. tammikuu 2005