PAPERIN SISÄLLYS:

LAPSEN USKO

LAPSIEN TIETOISUUDESSA
KAIKKI ON TOTTA

Lapsia ei tule kutsua teisteiksi siksi, että He monesti näkevät olentoja, joille on nimitykset uskonnollisissa kirjoituksissa. Lapsen kutsuminen jonkin idean tai aatteen edustajaksi ei kerro mitään totuutta lapsesta, mutta se kertoo koko totuuden aikuisista. Vain aikuiset voivat olla niin älyttömiä, että He eivät älyä lapsien olevan täydellinen ja suurenmoinen osa luontoa. Ja luonnossa kaikki on totta, joten lapset eivät voi mitään muuta kuin pitää kaikkia aistimiaan ja ajattelemiaan asioita ja ilmiöitä ehdoitta ja epäilyksettä täytenä totena.

Kun lapsi puhuu esimerkiksi ympärillään olevista olennoista, joita aikuiset eivät näe, niin aikuiset osoittavat vain täydellisen typeryytensä, jos He sanovat, että lapsi näkee harhoja. Koska vähäisinkin älyn määrä riittää sen ymmärtämiseen, että pieni lapsi ei osaa eikä voi valehdella, koska Hänelle kaikki on totta. Jos siis aikuiset eivät tätä älyä, niin se on täysin oikein kutsua aikuisia älyttömiksi, koska silloin aikuisten älyttömyys on täyttä totta, eikä siitä voi olla pienintäkään epäillystä.

1. LAPSEN LUONTO VALTION PERUSTANA

Kaiken inhimillisen toiminnan lähtökohtana ja päämäränä tulee olla ihmisen luonnollisuus luonnossa. Jos näin ei toimita, niin silloin ihmisiltä eivät vaikeudet koskaan lopu, koska luonnossa vain luonnollinen ihminen pystyy olemaan ja on täysin johdonmukainen, eli älykäs. Lapset ovat luonnostaan luonnollisia. Kaikki lapsien reaktiot, ajatukset ja puheet ovat täysin luonnollisia, ja sinänsä täysin kypsiä, eli erittäin älykkäitä.

Ihmiskunta on lähtöisin kahdesta ihmisestä. Ne kaksi ihmistä olivat ensin lapsia. Heidän ja meidän onneksi Heillä ei ollut opettajina muuta kuin luonto. Jos nimittäin silloin olisi ollut psykologeja, pappeja, poliitikoita ja tuomareita, niin He eivät olisi ensinkään hyväksyneet sitä luonnollista käyttäytymistä, joka ohjasi nuo kaksi suurenmoista lasta kypsään aikuisuuteen. Koska jos nuo kaksi ensimmäistä lasta esimerkiksi olisivat tavanneet jonkun psykologin, niin nuo kaksi lasta olisi välittömästi eristetty luonnosta aitaukseen, ja Heille olisi sanottu, että tämä on yleisen lasten edun mukainen ratkaisu, --eikä Teidän mielipiteellä ole merkitystä, koska se vaihtelee aivan liian paljon, jotta se olisi otollinen perusta lakiuskovaisuudelle, joka vaaditaan siihen, että Teistä voisi tulla oikeushenkilöitä...

Ja jos tuomari olisi nähnyt lapsen suun mutristuvan ja silmien kostuvan, niin viimeistään tuollainen tunteenpurkaus olisi ollut koko tuolle oppineiden poppoolle varma merkki, että nyt se lapsi taantuu kehityksessään, joten selvä kuin pässi, ettei tuollaista lasta saa päästää kehittymään yksin yhdessä sisarensa kanssa.

Tämä tuli vaan mieleen, kun kuulin erään psykologin haastattelun, missä Hän julisti, että psykologi diagnosoi lapsen taantumukseen, jos lapsi osoittaa tunteita psykologin puheita kohtaan. Puhe on valetta, jos se ei ole 'populismia', sillä jos puhuja saa pienen lapsen itkettymään, niin silloin lapsessa ei ole mitään vikaa, vaan vain puhujassa. Kukaan luonnollinen ihminen ei käyttäydy tunteellisesti tosiasioita kohtaan, eli jos lapsi ei pysty puhumaan ilman itkua, niin se johtuu vain siitä, että aikuiset ovat valehdelleet Hänelle.

Yhden yksikään kirjanoppinut ei tajua sitä, että lapset ovat lapsia siksi, koska vaihteleva mielipide ilmaisee sanallisesti vain Heidän täysin luonnollista sopeutumiskykyään. Aikuinen pystyy tajuamaan lapsen mielen asennoitumalla lapsen asemaan. Joku voi esittää kirjanoppinutta vain silloin, kun Hän ei halua asennoitua toisen ihmisen asemaan.
Aikuisten mukaan siis lapset ovat epäkypsiä siksi, koska Heidän sopeutumiskykynsä on vielä täysin turmeltumaton, eli mitä paremmin ihminen sopeutuu olosuhteisiin sitä kypsymättömämpi Hän on oppineiden mukaan, koska oppineiden oppineisuushan (ahdasmielisyys, Suom. Huom.) voi pysyä vain niin kauan, kun He eivät sopeudu olosuhteisiin. Kommunistikaan ei olisi kommunisti, jos Hän sopeutuisi olosuhteisiin!

Koska lasten mielipiteet eivät ensinkään sovi mihinkään oppiin, ja koska lasten mielipiteet ovat sanallinen heijaste luonnollisesta sopeutumiskyvystä, niin tietysti oppineiden on täysin mahdotonta hyväksyä lapsia kypsiksi ihmisiksi kypsien oppineiden joukkoon. Koska siis joku voi olla oppinut vain siten, että on tukahduttanut oman sopeutumiskykynsä, niin tietystikin tuollainen ihminen haluaa opettaa kaikki muutkin kypsiksi sillä, että väittää ihmisen olevan kypsymätön, jos ihminen uskoo oppineen latelemia valheita.

Koska jos joku ihminen puhuu totta, niin silloin Hän ei tietystikään voi väittää toden uskojaa epäkypsäksi, tai hyväuskoiseksi. Lapset eivät siis luonnostaan voi opettaa mitään oppia, koska Heiltä puuttuu täydellisesti tietoisuus ahdasmielisyydestä, sillä lapsien luontainen sopeutumiskyky voidaan nähdä myös täydellisenä vapautena. Lapset ovat siis vapaita niin kauan, kun He eivät ole oppineet, että maailmassa kaikki ei olekaan totta.

Ja maailmasta eivät valheet lopu niin kauan, kun aikuiset eivät älyä, että lapset ovat jo täysin kypsiä ihmisiä, joita ei tarvitse millään lailla kypsyttää. Aikuisten on pakko kertoa lapsille vain valheita niin kauan, kun aikuisilla on pakkomielteenä lasten kypsyttäminen pois kaikkeen sopeutumisesta. Aikuisten maailmaan ei sovi se, että ihminen sopeutuu olosuhteisiin, koska jos ihmiset saisivat säilyttää lapsenomaisen sopeutumiskykynsä, niin silloin kukaan aikuinen ei voisi enää pelätä muutoksia.

Aikuiset siis pitävät kynsin hampain kiinni perinteistään, koska perinne on sama kuin oppiin uskominen. Ja lapsia on mahdotonta saada uskomaan johonkin oppiin, jos lapsille ei valehdeltaisi. Koska jos aikuiset eivät valehtelisi lapsille, niin silloin myös aikuisille kaikki asiat olisivat ehdoitta totta. Tästä siis nähdään että joku ihminen voi olla oppinut vain silloin, kun Hän opettaa valheita, koska toden puhumiseen ei tarvita minkäänlaista oppineisuutta.

Oppineiden --kuten poliitikkojen, pappien ja tuomareiden-- on siis pakko opettaa satuja ja valheita ja kypsyttää muita (erityisesti lapsia), koska oppinut ei voi säilyttää omaa erityisasemaansa ihmisten keskuudessa mitenkään muutoin kuin ylimielisellä ja omahyväisellä valheellisella itsekorostuksella, joka toteutuu vain siten, että kaikkia muita oppineita katsotaan nenänvartta pitkin. Tämä oppineiden ylimielisyys on kaikkein selvintä silloin, kun oppineet käsittelevät lapsia pelkästään kypsymättöminä ihmisinä, joita valtion pitää kypsyttää esimerkiksi siten, että satujen kertominen ylevöitetään lailliseksi taiteeksi.

Sillä oppineet ovat täysin pihalla elämästä, joten oppineet eivät itse pysty elämään sankarillista ja jännittävää elämää, joka olisi lapsien korville parempaa kuin sadut. Satuihin uskovat aikuiset eivät itse pysty elämään hyvää elämää, koska satuihin uskovat uskovat, että hyvä elämä kuuluu satuihin, mutta ei yhteiskuntaan. Tästä syystä esimerkiksi poliitikot julistavat aina, että valtio (eli poliitikot, tuomarit ja virkamiehet) ei voi olla hyväntekijä. Ihminen ei tietystikään voi silloin toimittaa hyvää muille, kun Hän uskoo, että hyvä elämä kuuluu vain satuihin, koska jos poliitikko eläisi hyvää elämää, niin silloin poliitikon elämä olisi lapsien mielestä jännempää kuin satuolentojen elämä.

Hyväntekijät ovat Heitä, jotka itse elävät hyvää elämää, koska kukaan ei voi olla hyvän tekijä ilman hyvää elämää. Hyvää elämää elävä ei voi olla tekemättä hyvää, koska jos ihminen ei tee hyvää, niin silloin Hänen elämänsä ei ole hyvä. Kun siis poliitikot sanovat, että valtio ei voi olla hyväntekijä, niin siinä He vain todistavat, että Heidän oma elämänsä ei ole hyvä, koska valtio on olemassa vain valtion käskynhaltijoiden kautta ja Heissä.

2. VAIN LAPSET OVAT VAPAITA

Oppineisuus ei siis koskaan ole vapautta, koska joku voi olla oppinut vain silloin, kun Hän haluaa kypsyttää vapaat ja avaramieliset lapset pois lapseudesta. Ja lapset ovat melko voimattomia tuollaiselle opetuksella, koska lapset eivät voi luontaisesti ymmärtää olevansa opetuksen kohteita. Lapsi pystyy ymmärtämään olleensa manipuloinnin, eli opetuksen kohde vasta sitten, kun se on jo liian myöhäistä, eli kun lapsi on oppinut, että aikuiset valehtelevat kypsyttääkseen lapset pois lapsen vilpittömästä luonnosta.

Aikuiset eivät voi olla vapaita, koska aikuisten on täysin pakko jatkuvasti opettaa lapsille valheita, koska jos aikuiset puhuisivat totta, niin silloin kaikki olisi kaikille totta. Ja sellainen maailma, missä kukaan ei opeta valheita, säilyttäisi lapsen lapsenmielisyyden läpi ihmiselämän. Kun ihminen elää lapsenmielistä elämää, niin on täysin selvää kaikille älykkäille, että silloin kukaan ei voisi opettaa mitään oppia, sillä lapsenmielisyys on totta vain siellä, missä ihminen sopeutuu luonnon olosuhteisiin.

Luonnossa se on täysin luonnollista sopeutua luontoon. Ihminen voi olla sopeutumaton vain silloin, kun Hän ei toimi lapsenmielisesti, vaan ahdasmielisesti, eli orjamaisesti yrittää ajaa jotakin omaa suunnitelmaansa lävitse, eli luontoa vastaan. Ja ihmisellä voi olla oma, luonnon vastainen suunnitelma vain silloin, kun Hänet on manipuloitu uskomaan, että kaikki ei ole totta. Sillä luonnollinen ihminen ei koskaan voi tehdä mitään luonnon vastaista. Lapset eivät siis ole tehneet mitään luonnon vastaista, kun He koko ajan sopeutuvat olosuhteisiin, koska juuri se on ihmisen vapautta, että menee Hän minne tahansa, niin luonnostaan Hän tietää, ettei uudet olosuhteet voi Hänelle mitään, koska Hän sopeutuu niihin.

Lapsia ei tarvitse vapauttaa mistään, koska lapset ovat luonnostaan vapaita, koska lapset ovat sopeutuvaisia ja myös ns. herkkäuskoisia. Lapsien kasvattaminen eli kypsyttäminen on lapsien orjuuttamista. Kuten ihmiskunnan kaksi ensimmäistä lasta oppivat luonnostaan, niin silloin jokaisessa ihmislapsessa on edelleen se sama ominaisuus. Lapset eivät tarvitse toisten ihmisten kasvatusta, koska kukaan ihminen ihminen ei ollut kasvattamassa ihmiskunnan alkuituja.

Ihmiskunta kasvaa kieroon sitä enemmän mitä enemmän sillä on kasvattajia, eli ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa lapsia suurempia siksi, että Heissä on enemmän läskiä. Ja joku voi uskoa olevansa lasten kasvattaja vain silloin, kun Hänet on itse ensin manipuloitu, eli aivopesty siihen uskoon, että kaikki ei ole totta.
Kuitenkin, nyt me kaikki olemme nähneet, että kukaan ei ollut kertonut niille ensimmäisille ihmisille, että maailmassa kaikki ei olisikaan totta. Valhe ei ole alkuperäistä, vaan joku on sen tuonut tänne. Ja valhe tuli maailmaan yhdessä uskon kanssa, koska valhe ei voi elää, jos kaikki olisi totta.

3. USKON PIMEYS

Usko-käsitys voi olla olemassa vain siellä, missä on opittu, että kaikki ei ole totta. Ja joku voi olla manipuloitu uskomiseen vain silloin, kun Hänelle on kerrottu valheita. Ja sitten Hänelle opetetaan, että uskolla pääset takaisin todellisuuteen --kun vain uskot meidän oppiin. Usko on siis valheelle absoluuttinen välttämättömyys, koska ilman uskoa ihmisellä oli vain puhdas ja vilpitön tietoisuus siitä, että kaikki on totta. Kaikki valehtelijat vetoavat aina ihmisen uskoon. Yksikään valehtelija ei vetoa ihmisen tietoisuuteen, ihmisen luonnollisuuteen, koska valhe pysyy vain niin kauan, kun ihminen pidetään pimeydessä, luonnottomuudessa.

Uskon pimeydessään aikuiset eivät pysty näkemään, että käsite lapsen usko on täysin valheellinen, epätosi käsite. Uskolla ei koskaan voida päästä siihen, että olisi olemassa ihmisiä, joilla ei ole lainkaan uskoa. Vain älyään käyttävä ihminen voi älytä, että lapset eivät ole uskovaisia, eli lapsilla ei ole lapsen uskoa, koska lapset eivät tarvitse mitään uskoa, koska äly sanoo älykkäässä, että lapsien tietoisuudessa kaikki asiat ja ilmiöt ovat ehdoitta totta.

Usko pitää siis ihmisen pimeydessä, eikä suinkaan poista pimeyttä. Vain ihmisen luonnollisuudessa on valo, jonka valossa ihminen tuntee totuuden. Tämä uskon romuttaminen ei taasen sovi uskovien ja opillisten pirtaan, koska ilman uskoa He eivät voisi enää opettaa valheita. Sillä ilman uskoa ihminen ei voi mitään muuta kuin olla luonnollinen. Tämä on jopa älyttömän helppoa ymmärtää, kun vain rehellisesti tarkastelee kaikenmaailman uskovia ja joka sortin opillisia. Jokainen niistä haluaa Sinun uskovan omaan oppiinsa, joka voi pysyä vain niin kauan, kun kaikkia muita oppeja jollakin tavalla tai tasolla mollataan.

Yksikään uskova ei halua Sinun olevan luonnollinen, vaan uskovat jopa opettavat, että oman kehon ja järjen käyttäminen johtaa aina onnettomuuksiin. Uskoville ihmisen luonto on kauhistuksien kauhistus. Siksi juuri opilliset ja lakiuskovat haluavat ehdottomasti uskoa, että lapset eivät ole kypsiä niin kaun, kun He pitävät kaikkea totena, eli kun lapset uskovat uskovien valheisiin. Ja tuota kaiken hyväksymistä opilliset nimittävät lapsen uskoksi, koska kaiken hyväksyminen tekisi tyhjäksi jokaisen opin.

Yksikään oppi ei menestyisi maailmassa hetkeäkään, jos kaikki olivat lapsia ja lasten kaltaisia, koska siihen kuuluu, että kaikki hyväksytään, koska kaikki on totta. Lapsi ei pysty käsittämään, miksi Hän ei saa hyväksyä kaikkea sitä, mikä on totta. Ja vaikka lapsi ei tätä käsitäkään, niin jo järki sen sanoo, että se olisi todella älytöntä olla hyväksymättä sellaista, joka on totta. Lasten on mahdotonta olla ahdasmielisiä, koska ahdasmielisyys on samaa kuin tosiasioiden hylkääminen.

Tarvitaan siis valheellisuus, eli usko, että ihminen pystyy ilman mitään älyä hylkäämään tosiasioita, ja ottamaan niiden sijalle ahdasmielisen näkemyksen, jossa hyväksyttäviä ovat vain ne asiat, jotka sopivat uskoon. Tämäkin oli vain muuan tapa ilmaista, että opillisuus on aina ahdasmielisyyttä, olkoon se sitten lainoppineisuutta, tai teologiaa, sillä kaikki opillisuus on pohjimmiltaan yhtä ja samaa, eli valhetta.

Mitään toiminnallista ja laadullista eroa ei ole uskonnon ja valtion välillä, koska molemmat perustuvat ihmisen luonnollisuuden hylkäämiseen. Eivät lapset ole kypsymättömiä, vaan niitä ovat ennen muuta tuomarit, jotka pitävät lapsia kypsymättöminä. Koska tuomarit ovat manipuloituja, eivätkä siksi halua edes älytä, että lapsien mielipiteiden vaihtelevuus on absoluuttinen välttämättömyys lapsien sopeutumiskyvylle. Lapset olisivat täysin sopeutumattomia luontoon, jos Heillä ei olisi mielipiteiden vaihtelua, eli sopeutumiskykyä, eli ns. herkkäuskoisuutta, joka ei päde oikeudessa.

Oikeudessa pätevät vain luonnottomuudet, koska oikeus on luonnotonta. Luonnottomien on siis mahdotonta hyväksyä lapsen tietoisuuden olevan kypsää, koska lapsen tietoisuus ei tarvitse oppeja ja uskomuksia. Lakiuskovilla on oltava perustelu, miksi ihmiset tarvitsevat uskoa, ja ainoa tapa saada ihminen uskon tilaan on opettaa Hänelle valheita, jotta oikealla opilla olisi mahdollisuutensa...

Olisihan se uskovien mukaan kaikkien uskomuksien vastaista opettaa, että lapsen tietoisuudessa kaikki on totta, siksi uskovat kauhistuvat ajatusta siitä, että Heilläkin pitäisi olla tietoisuus, joka ei sisältäisi edes tietoisuutta valheesta. Jopa tuomarit eivät voi mitään muuta kuin kauhistella sitä, että mitä siitäkin tulisi, jos tuomarit tietäisivät vain tosiasioita! Sillä silloinhan tuomarit eivät voisi tietää edes sitä, että lapsia on helppoa manipuloida, koska vain valheella voidaan manipuloida.
Jotta tuomarit ja muut oppineet voisivat säilyttää uskonsa lapsien kypsymättömyydestä, niin siksi Heidän on itse koko ajan pidettävä valheita tietoisuudessaan, koska jos tietoisuudessa ei olisi tietoisia valheita, niin silloin lakiuskovilta puuttuisi tietoisuus manipuloinnin tai käännytyksen mahdollisuudesta.
Muuten. Se on itsensä vihaamista pitää valheita tietoisuudessaan. Se ei ole ainoastaan vihaa, vaan se on mielettömyyttä pitää yllä tietoisuutta valheista.

Koska siis oikeusoppineet ja lakiuskovaiset eivät tätä ole älynneet, niin se ei voi johtua mistään muusta kuin siitä, että oikeusoppineet ja muut lakiuskovaiset eivät halua sopeutua luontoon/olosuhteisiin, jotta He edelleenkin voisivat uskoa omiin oppeihinsa. Sillä jo pieni tilkkanen älyä riittää sen älyämiseen, että ihmisen on mahdotonta uskoa johonkin oppiin (ja opettaa sitä korkeimpana totuutena), kun ihminen on sopeutuvainen.

Vain sopeutumattomat ovat uskovaisia: tuomareita, psykologeja, pappeja, poliitikkoja,...

4. SOPEUTTAJAT

Sopeutumattomat on uudisnimitys kaikille oppineille. Sillä arkielämä yhdessä tämän kirjoituksen alkuosan kanssa jo sen näyttää, että ihminen voi olla uskossa johonkin oppiin vain silloin, kun Hän ei halua sopeutua ympäristöönsä. Sillä ihminen voi sopeutua ympäristöön vain vapaamielisenä. Ahdasmielinen ei voi sopeutua, koska ihminen on ahdasmielinen kaikessa sopeutumattomuudessaan.

Kirjanoppineille tulee näköjään tämän kirjoituksen myötä paljonkin synonyymeja. Jossakin on kirjoitettu, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakastanko minä nyt kirjanoppineita kovasti, kun olen tullut tietämään, että kirjanoppinutta vastaa moni muukin käsite, kuten ahdasmielinen ja sopeutumaton?

En toki voi vihatakaan kirjanoppineita, koska sellaista ei voi vihata, jota ei ole olemassakaan. Sillä vaikka joku oppisikin jonkun kirjan, niin mitä se elämää hyödyttää. Ei se ole lainkaan hyödyllistä itse elämälle ja sen suhteille tulla jonkun uskomuksen myötä ahdasmieliseksi, jotta voi pitää yllä uskoaan johonkin tiettyyn yksityiskohtaan.

Kirjoista ei voi oppia sitä, että kirjanoppien oppilaista tulee sopeutumattomia ja ahdasmielisiä, sillä kirjanoppineet nimenomaan korostavat, että opin myötä Heistä on tullut ainoan oikean totuuden oppilaita. Kirjanoppineiden näkökulmasta se ei nähtävästi näytä lainkaan ahdasmieliseltä olla jonkun puolella kaikkia muita vastaan. Kirjanoppineet ovat ilmeisesti omasta mielestään myös erittäin sopeutuvia, koska He sopeuttavat kaikki omaan oppiinsa. Ja jos jonkun muun opin parissa tapahtuu sellaisia asioita, jotka lasketaan oman opin tiliin, niin silloin se on helppoa julistaa, että se on vain Saatanan eksytystä, tai se tapahtui vain sattumalta, tai muuten vain ne harhaoppiset ovat livenneet siinä asiassa meidän puolelle.

Opillisuuteen siis kuuluu omia itselle kaikki universaaliutta hyväilevät käsitteet, kuten rakkaus, Jumala, totuus ja veljeys.

Kirjanoppineet eivät siis sopeudu, koska He haluavat vain sopeuttaa. Kaiken ja kaikkien on sovittava oppineen oppiin. Ja jos joku ei sovi suosiolla, niin kirjanoppineiden perustama valtio/väkivaltakoneisto kyllä omaa ne keinot, jolla varmasti oppiin sopeutumaton sopeutuu kirjanoppineiden maailmankuvaan. Tai jos harhaoppinen on riittävän rohkea, niin silloin jokaisessa opissa on sopiva lokero, johon armotta laitetaan kaikki ne, jotka eivät ole mieleltään sopeutuneet ainoaan oikeaan oppiin. Eli siis helvettikin on vain muuan tapa sovittaa harhaoppiset ainoaan oikeaan oppiin.

Ei siis puhettakaan, että kirjanoppineet pitäisivät itseään sopeutumattomina, koska He ovat omineet sopeutumiskäsitteen oppiinsa, mutta sen helvetillisessä muodossa. Kirjanoppineiden 'älyn' mukaan se on sopeutumista, kun sovitetaan, joten kirjanoppineiden on ihan turha opiskella, että sopeuttaminen on sopeutumisen vastakohta, koska kirjanoppineet ovat jo oppineet, että sopeutuminen merkitsee Heille sopeuttamista.

Jos nimittäin kirjanoppinut nyt oppisi, ettei sopeuttaminen ole sopeutumista, niin silloin Hän tietysti osoittaisi sopeutumista, joka taasen on opin vastaista toimintaa, koska sopeutumiseen ei tarvita oppia. Tästä siis huomattiin triviaalisti, että opin vastakohta ei ole toinen oppi, vaan luonnollisuus.
Huono juttu, mutta Sinä et voi oppia tätä asiaa kirjasta, vaan Sinun tulee tajuta tämä sisäisesti ihan itse ja yksinäsi. Sinä taistelet omaa oppiasi vastaan, jos taistelet toisia opillisia vastaan, koska kaikki opit kuuluvat oppien joukkoon. Mikään oppi ei voi olla oppijoukon ulkopuolella, joten opillisuus ei voi pysyä, jos opilliset taistelevat toisiaan vastaan, kuten Saatana on hyökännyt itseään vastaan, jos Hän käyttäytyy hyvin.

5. LAPSEUDEN RAISKAAJAT

Opilliset eivät voi siis hyväksyä luonnollisuutta, koska se ei sovi opillisten oppeihin. Kaikki, mikä vähänkin toimii omin avuin, on erittäin vaarallista opillisille, koska opillisten mukaan yksikään ihminen ei voi omin avuin pelastua tai päästä taivaaseen. Eikä edes ateisti voi päästä ikuiseen häviämiseen ilman ateistista oppia, jonka mukaan kaikki pääsevät minuuden lopulliseen häviämisen riippumatta Heidän uskomuksistaan.
Ateisteille kuten kaikille uskoville olisi kauhistus, jos jokainen pääsisi uskollaan sinne, minne uskookin, joten uskovien on pakko tehdä oppiinsa sellainen lokero, johon laitetaan kaikki oppiin sopimattomat.

Opillisille ei siten riitä se, että lapset ovat erittäin sopeutuvia, vaan sen lisäksi opillisten on kunkin oppinsa mukaan mahdollisimman varhain alettava sovittaa lapsia oppiinsa, jotta Heistä ei tulisi harhaoppisia. Koska opilliset ovat riivattuja kaikessa sopeuttamisessa, niin He eivät voi mitenkään jäädä odottamaan vaikkapa lapsien itsenäistä sopeutumista vallitsevaan oppiympäristöön, eli kulttuuriin vaikkapa kasvamalla terveiden aikuisten terveeseen aikuisuuteen.

Opilliset ovat siis sopeuttamisholisteja, eli opilliset ovat himoriippuvaisia sopeuttamisesta. Ja kuten me hyvin tiedämme, niin holistien on koko ajan saatava lisää riippuvaisuustoimintaa, koska opillisen hermosto koko ajan turtuu, joten sopeuttamiseen turtuneelle hermostolle pitää koko ajan antaa lisää ja voimakkaampia ehdollistamisreaktiota vaatimalla kaikkia sopeutumaan yhä tiukempiin sääntöihin.

Ihminen, joka ei ole koskaan käyttänyt jotakin huumetta, kuolisi hetimmiten sellaiseen huumeannokseen, joka pitkään huumetta käyttäneelle on minimiannos, jotta sillä olisi vaikutusta.
Samoin myös yksilönvapauteen syntynyt pieni lapsi kokee rajuja oireita yksilönvapauden rajoittamisesta. Tästä syystä lakiuskovat alkavat totuttaa lapsia pikkuhiljaa lakiuskovaisuuteen alkamalla kertoa lapsille laillisia satuja. Satujen tulee olla laillista valetta, jotta lakiuskovaisuutta voitaisiin edelleen kehittää, eli jotta yksilönvapauksia voitaisiin kaikin tavoin yhä suuremmin rajoittaa.

Lakiuskoville ei tule kuitenkaan mieleen, että satujen kertominen sellaisella, joka pitää kaikkea totena, on samaa, jos tajuton ihminen raiskattaisiin, tai jos pahaa aavistamaton murhattaisiin salaa.

Siis jo se, että aikuinen puhuisi lapselle sadun olemassaolosta, on lapsen terveen mielen sabotointia, koska terve mieli ei sisällä mitään epätotta. Lapsi ei voi käsittää, mitä satu olemukseltaan on, vaan lapsi uskoo sadun olevan totta siinä, missä mikä tahansa Hänelle kerrottu tarina.
Aikuiset siis osoittavat olevansa tosiasioista pihalla, koska lapselle ei tarvitse erikseen sanoa, että tämä tarina on satu, koska lapsi uskoo tarinan, vaikka sillä olisi mikä tahansa nimilappu.

Kun siis aikuinen julistaa jonkun tarinan saduksi, niin sen HÄn tekee vain siksi, että Hän saisi rauhan omaltatunnoltaan. Eivät aikuiset sanoa satua saduksi lapsen tähden, vaan vain siksi, että He saisivat pettää itseään ja kertoa lapsille valheita. Aikuiset jopa uskottelevat, että lapsi tarvitsee satuja, jotta Hänelle kehittyisi kyky erottaa hyvä ja paha.

6. LAPSI LUONNOSTAAN HYVÄ

Kun aikuiset uskovat, että lapset eivät luonnostaan erota hyvää pahasta, niin silloin tietysti aikuisilla on valtava hätä kasvattaa lapsia hyvän ja pahan tuntemiseen. Aikuiset siis eivät halua nähdä, että lapset luonnostaan tuntevat hyvän, jotta aikuiset saisivat edelleen kasvattaa lapsista sellaisia, jotka eivät kysele luonnollisuuden perään, jotta aikuisten valheellinen maailma ei vaan sortuisi.

Jos lapselle tarjotaan kitkeriä hedelmiä, niin lapsi tietysti torjuu ne. Lapset luottavat alusta omiin aisteihinsa, joten lasten aistit sanovat lapsille, mikä on hyvää, ja mikä aiheuttaa pahaa. Aistit eivät valehtele, joten kun ihminen luottaa omiin aisteihinsa, niin silloin Hän itse tietää ja ymmärtää, mikä on hyvää, koska omiin aisteihin voidaan luottaa vain silloin, kun luotetaan omaan järkeilyyn.

Lapset tulee kasvattaa pois omaan kehoon luottamisesta silloin, kun aikuiset haluavat jatkaa omaa valheellista elämäänsä. Koska jos aikuiset eläisivät rehellistä elämää luottaen omiin aisteihinsa, niin silloin He älyäisivät omilla aisteillaan, mikä on hyvää ja mikä sattuu.

Jotta aikuiset saisivat toimia lainsäätäjinä jatkossakin, niin siksi lakien ei tule sallia lapsille omaa järjen käyttöä, joka nojautuisi omiin aisteihin. Tästä syystä se on laki, joka sanoo, että lapset eivät luonnostaan voi olla hyviä, eivätkä lapset voi luonnostaan olla kypsiä ihmisiä, eivätkä lapset luonnostaan pysty esittämään omaa mielipidettään.

7. SYSTEEMIRAISKAAJAT

Rehellinen ihminen ei voi käyttää virallista lääketiedettä todistaakseen, että lasten tulee kasvaa pois lapsenmielisyydestä. Lakiuskovien mielestä lapsi ei ole luonnostaan hyvä systeemille. Siksi systeemin on käytettävä rajuja toimia, jolla lapsen luonnollinen hyvä saadaan kitkettyä pois, jotta sen tilalle voidaan istuttaa usko systeemin kaikkivoipaisuuteen.

Lapsen luova kaiken hyväksyminen ja luonnostaan leikkien oppiminen on systeemiuskovien mukaan sellaista, josta ei ole systeemille mitään hyötyä. Lakiuskovat sallivat juuri ja juuri lapsen olevan lapsi siihen asti, kun Hän on leikkien oppinut kielen, mutta jo nyt tuokin vaihe ihmisen elämässä on systeemin mukaan liian pitkä.

Lakiuskovat siis luovat lisää ja lisää lakeja, joihin uskomalla aikuisten on erittäin helppoa todistaa laillisesti, että lapsenmielinen ihminen ei ole kelvollinen esittämään itseään koskevia mielipiteitä. Aikuiset siis ensin raiskaavat lapsen lapseuden puhumalla lapselle, että tämä, mitä nyt kerron on satua, vaikka lapsi ei edes tajua, mitä eroa on sadulla ja tarinalla, ja sitten aikuiset käyttävät systeemiä sen todisteluun, että lapset eivät voi olla aikuisten vertaisia, koska lapset uskovat herkästi, mitä Heille kerrotaan.

Jos lapsi kuulee tuon, ja kun lapsi tulee siitä surulliseksi, niin aikuiset jatkavat systeemillä lapsen raiskaamista, kun aikuiset todistavat lapselle, että koska Sinä itket, kun Sinulle puhutaan aikuisten totuuksia, niin nyt Sinä olet taantunut ainakin muutaman vuoden kehityksessäsi, joten täysin selvästi Sinä et ole vielä kelvollinen systeemille...
Joten nyt aikuisten ei tarvitse lainkaan miettiä, miksi lapsi itkee, koska aikuiset ovat ihan laillisesti osoittaneet, että lapsi ei ole vielä kypsä, koska Hän käyttäytyy tunteellisesti, kun aikuiset toimivat laillisesti.

Psykologien ja psykiatrien mielestä lapsen täytyy puhua ilman tunteita vaikeimmistakin asioista, mutta jos lapsi ei pysty puhumaan leuan väpättämättä Häntä kohdanneista vaikeista asioista, niin silloin virallisen lääketieteen edustajat näkevät, että esimerkiksi 13-vuotias lapsi on taantunut viisivuotiaan tasolle, joten koska lapsi saadaan täten näyttämään ikäistään nuoremmalta, niin tuomarien ei edes tarvitse ajatella mitään, kun He sanovat, että lapsen mielipide ei merkitse mitään, koska Hän on tunteiltaan ailahteleva...
Huomattakoon, että samaan aikaan viranomaiset eivät kuitenkaan itse pysty puhumaan kaikista asioistaan muille, mutta silti He vaativat, että lapsien on ehdoitta pystyttävä puhumaan mistä tahansa asiasta ilman tunteita. Pystyykö psykologi näkemään itsensä taantuneena viisivuotiaan tasolla, jos Hän ei itse pysty keskustelemaan kenen tahansa kanssa omista perhesuhteistaan ilman tunteilua? Entä tuomarit? Tuomarit eivät siis taannu alaikäisyyteen, kun He eivät pysty keskustelemaan muille avioeroistaan, perheväkivallasta, verovilpeistään jms!
Laki sanoo, että lähisukulaisen ei tarvitse todistaa sukulaistaan vastaan, koska kyseessä ovat aivan liian tunnepitoiset seikat, jotka häiritsisivät todistusta. Mutta tuo ei koske lapsia, vaan nimenomaan laki pitää sitä lapsen kannalta raskauttavana, jos Hän ei pysty julistamaan kaikille kaikkia asioitaan ilman mitään tunteilua.

Mitäpä, jos esimerkiksi 40-vuotias psykiatri ei pystyisi kertomaan täysin tunteettomasti kaikista asioistaan, vaan Hän esimerkiksi itkisi samoin kuin lapsi, niin todistaisiko silloin toinen psykiatri Hänen taantuneen seitsemän (7) vaiko kolmekymmentäkolme (33) vuotta, koska esimerkiksi 13-vuotias psykiatrien mukaan taantuu ainakin 6-vuotiaan tasolle, jos Hän ei pysty puhumaan vaikeista asioistaan tunteettomasti? Minun mielestä itkevä psykiatri tai tuomari on taantunut pienen lapsen tasolle, joten koska tuomarit ja psykiatrit itkeskelevät silloin tällöin, niin se on yhtä varma todiste Heidän kypsymättömyydestään kuin se, että toisinaan itkeskelevä lapsi nähdään taantuneena ikäistään nuoremmaksi.

8. LAPSI--PERUSIHMINEN

Lapsi on luonnollinen. Aikuiset eivät ole tolkuissaan, jos He parantelevat luontoa. Aikuiset haluavat parannella lapsia, joka tapahtuu siis siten, kuten yllä olemme nähneet, että aikuiset väittävät lapsia epäkypsiksi. Se on tietysti aikuisten mielestä epäkypsyyttä, jos ihminen oppisi kuin lapsi --leikiten!

Jos aikuiset joutuisivat myös oppimaan leikillään kaikki asiat, ja jos Heidän työnsä olisi leikkiä, niin tietysti silloin aikuisten rahaleikki saisi hyvin hyvin ikävän lopun. Aikuiset siis haluavat ehdoitta aivopesty, eli manipuloida lapset, koska ilman manipulointia lapset eivät koskaan luopuisi leikkisästä elämänasenteestaan. Jos nimittäin aikuisten elämä sujuisi kuin leikki, niin silloin He eivät voisi riistää toinen toisiaan.
Lainoppineidenkin olisi hyvin hyvin vaikeaa perustella kovat palkkansa ja vielä kovemmat lisävaatimuksensa, jos lakia opittaisiin leikiten. Poliitikotkaan eivät olisi koskaan palkkakuopassa kun politikointi olisi leikinomaista.

Lue lisää:
Paperi: Ihmeelliset Lapset
Nykyisyys: Välittäminen On Manipulointia
Elon Ulottuvuudet: Kilpailu Oppina

Sivun alkuun  Copyrights   www.geocities.com/sinenmaa/   18., 20.-21. ja 23. syyskuu 2004