Hei kaikki!
Siita onkin jo pari kuukautta kun viimeks oon kirjotellu. Niin paljon
on tapahtunu etten tieda mista alottaa. Tanaa 21.7. istutin itteni Northern
Territory:n parlamenttitalon kirjastoon (paikka on just niin hieno ja virallinen
milta kuulostaa) ja paatin viimein muistella menneita viikkoja Austraalian
mantereella ja tietty ymparoivalla pienehkolla vesistolla (oikeestaan lukijakunnan
painostus, kuten susta ei oo kuulunu pitkaan aikaan???!!!! pakotti viettamaan
taman varsin kauniin ja aurinkoisen paivan kirjastossa uima-altaan sijaan,
joo joo kylla ma oikeesti ajattelen teita : ).
Takana lahemmaks 1200 meripeninkulmaa (1 nm = 1.8km), 40 pv veneessa,
satoja tunteja purjehdusta, lukuisia asumattomia saaria, merta … runsaasti
baari-iltoja, Sunnyvale:a siis halpaa purkkiviinia (4 l = n. 6 egee) ,
loistavia ihmisia, loistavia ihmisia, loistavia ihmisia… rauhallisia iltoja
omassa kampassa telkun edessa … hostelleja… duunia … tsykailya 30km/h (it’s
always the race) +30 ja arskaa… vesiputouksia…
Kaikki alko siis (kuulostaapa hienolta! ) maanantaina 24.5, kun muutin
36 jalkaseen purjeveneeseen, josta tuli mun koti paljon pitemmaks aikaa
kun olin aluks ajatellu, mut siita lisaa myohemmin.
Kuten varmaan muistatte (oikeestaan epailen, etta muistatte, joten
valaisen asiaa hieman) vastasin Cairnsin hostellin ilmotustaululle jatettyyn
viestiin, jossa etsittiin purjehdusseuraa (yhta tyttolasta kuten sain selville
myohemmin) reitille Cairns-Darwin. Tapasin siis botskin omistajan, ”vanhan”
miehen (joka muuten osottautu 32 v, sorge kaikki lahemmax kolmekybaset
) kerran ennen varsinaista departure-ajankohtaa. Tarkotuksena oli viettaa
seuraavat 4-5 viikkoa kymmenen metrisessa liikkuvassa ”purkissa”.
Kuvitelkaa nyt, mina, joka oon aina karsinyt pahoinvoinnista vahan niin kun jokaisessa vempeleessa, olin ajatellu asua viikkoja epavakaissa olosuhteissa. Oppia ohjaamaan venetta yksin, yolla ja huolimatta millaset saaolosuhteet olisivat edessa (huomatkaa etta kaikkissa botskeissa, joihin olin astunu aikasemmin OZ:ssa olin aina ollu enemman tai vahemman pahoinvoiva).
Ensimmaiset 3 viikkoa suju varsin leppoisasti. Liikkeeseen tottu nopeesti,
enka, than god, ollu koskaan huonovointinen. Purjehdittiin keskimaarin
kymmenisen tuntia paivassa (niita joita kiinostaa, veneen keskinopeus oli
n. 6nm/h ja max 12.5nm/h), valilla pysahdyttiin muutamaks paivaks mielenkiintoseen
paikkaan siis ankkuroiduttiin saaren tai mantereen kupeeseen.
Maisemat ja kasvillisuus muuttu huomattavasti pohjoseen purjehdittaessa.
Ensimmaiset saaret oli jotain aivan uskomatonta, taydellisia pienia paratiisisaaria,
rehevan viidakon ymparilla valkosta hienoa hiekkaa, koralliriuttoja lahella
rantaa, merikilpikonnia, pienia riuttahaita, rauskuja, aivan sanoinkuvaamattoman
upeita auringonlaskuja ja nousuja (usein noustiin viiden kuuden aikoihin)
… u name it ja mika parasta ei ihmisen ihmista.
Cape Yorkin (Austraalian pohjoisin kohta) niemeketta lahestyttaessa
maisemat muuttu karuks ja kiviseks. Saaret oli kuitenkin yhta upeita kun
aikasemmin. Yhen saaren edustalla kalastettiin muutamana paivana syottikaloilla
(joista me suomalaiset oltais jo innolla vasatty vaikka minkalaisia kalaherkkuja)
veneesta ja saatiin 4 kpl 80cm – 1m riuttahaita. Ne tietty oli niin sopoja
etta paastettii ne sit takas aippaa ettimaan, ja jouduttiin itte tyytymaan
purkkitonnikalaan. Kalaonnea oli vahan enemman ”perassavedettavalla” siis
siimalla, joka heitettiin 15cm:n syotin kera mereen kun oltiin liikkeessa.
Suurin fisu oli spanish mackeral (sanoo varmaan paljon, mut ihan ok kala,
vaikkei voita lohta) 1m ja 8 kg! Maukkain oli 80 cm:n tonnikala josta vasasin
susi-rullia, yami. Tonnikala on muuten loistavaa raakana!
Muutaman paivana ankkuroiduttiin jokien kupeeseen ja yritettiin pyydystaa
rapuja. Krokotiilit kuitenkin rikko pyydykset ja soi syottikalat, joten
taas jouduttiin tyytymaan purkkitonnikalaan.
15.6. lahettiin ylittamaan Gulf of Carpentaria. Vois oikeestaan sanoo
etta tasta vasta alko PURJEHDUS! 340 nm (612km), 64 h purjehdusta yota
paivaa, 3 tunnin jaksoissa ratissa, 5-6 m aallot, tuulta 20-35 solmua (ei
varmaan sano paljoakaan, mut niin myrskysta ettei voinu syoda tai nukkua
kolmeen paivaan). Ettei kavis liian helpoks paatin nukahtaa just sina hetkena
kun botski kallistu 60 astetta. Ma tietty putosin sangysta, loin paan,
sain aivotarahdyksen ja voin tosi huonosti seuraavat paivat, mut silti
oli ohjattava botskia (en siis ollu ainoo joka oli vasyny eika saanu nukuttua
tai syotya). Vahanko oli ihanaa vihdoin pysahtya ja paasta kaymaan maissa
(taas yks niista upeista valkohiekkasista saarista). Seuravana aamuna ylos
seiskalta ja edessa 290 nm ja 55 h purjehdusta, siis yota paivaa. Saa oli
onneks vahan parempi. Ei sillei etta se olis ollu huono Gulf:lla. Se on
kai aina aika rough.
Kax paivaa myohemmin oltiin Darwinissa. Viimisen 9 pv:n aikana purjehdittiin
keskimaarin 19.5h/vrk!
Siis opin ajamaan venetta yksin, yolla ja huolimatta saasta! Oon aika
ylpee itestani ; ) Tultiin Claytonin kanssa hyvin toimeen, vaikka voitte
kuvitella etta aluks pelotti aika paljon. Viis viikkoa voi olla pitka aika
pienessa tilassa ihmisen kanssa jota ei voi sietaa. Ma olin viela tosi
onnekas. Clayton laitto ihan torkeen hyvaa safkaa ja viela ihan mielellaan.
Mun kokkaustaidot tuntien oltais muussa tapauksessa eletty nuudeli-purkkitonnikalalla
viis viikkoa. Ai niin, ehka purkkituna olis vaihtunu tuoreeseen kalaan.
Ma kun yleensa fileroin fisut.
Asuin botskissa viela 5 paivaa ennen kun se lahti pariks viikoks merella ja ma aloin taas totutella hostellielamaan. Hostellissa en kuitenkaan ehtiny asua kovinkaan kauaa ja se aika kulu paaosin baarissa, muutaman suomalaisen tytsyn kanssa jubaillen (ensimmaiset finskit yli puoleen vuoteen ja tietty kanssa Korsosta!) tai nukkuen. Loysin halvan huoneen, 30 egee/vk ja muutin kolmekypasen aussimiehen kamppikseks city centrumin laidalle. Sekaan ei sit kestany kauaa, mut oli kuitenkin varsin ahdistavaa aikaa. Kaipasin kovasti seuraa (Dave oli oikeestaan aina duunissa), kavereita, kaupunkia… Just kun olin paattany ilmottaa etta muutan pois Daven vanhemmat oli muuttamassa Darwiniin ja kyseiseen huoneeseen. Sain sit asuu viikon ilmaseks, en loukannu ketaan ja botskikin tuli takas just sopivasti, joten muutin takas purjehdus clubille muutamaks paivaks, niin ja sit taas hostelliin.
Nyt ollaan sitten viime viikossa. Tiistaina muutin hostelliin, eri hostelliin jossa olin aikasemmin ollu. Osottautu varsin hyvaks ratkasuks. Sain duunia muutamaks paivaks ilmasta majotusta ja safkaa vastaan. Tapasin duunin merkeissa yhen ausssisurffarin (jo oli aikakin, en oo ollu taalla kun 9 kk!). Sellasen ihan protyypin eli blondit hiukset, hyva kroppa ja sillai. Se oli tullu bakkiin maailman ymparysmatkalta pari kuukautta sitten ja oli nyt duunissa yhessa tour-yrityksessa, joka jarkkaa tsykailyretkia valilla Pearth – Broome. Se oli lahossa seuraavalle 4 pv reissulle Kakadu ja Litchfield luonnonpuistoihin lauantaina. Joku tyyppi oli peruttanu matkan edellisena iltana ja niilla oli tyhja paikka, joten paasin megeen ilmaseks (saastin sellaset 300 egee). Tulin siis takas eilen. Oli ihan loistava reissu. Tsykailtiin kymmenia kilsoja paivassa, uitiin vesiputouksilla, nukuttiin teltoissa, kokattiin nuotiolla...
Kaikkia kiinnostaa aina saa… eli arskaa pilvettomalta taivaalta + 30. Yot on kuitenkin tosi kylmia. Darwinissa aika siedettavia, mut esim kakadu:ssa (parisataa kilsaa sisamaahan) lampotila laski lahelle nollaa, eli aivan loistava telttailusaa, ihan tuli Suomen festarit mieleen. Aamut oli kanssa aika koleita, mut ei tulis mieleenkaan valittaa, varsinkin kun oon kuullu miten ihanan nautittava kesa teilla siella on ollu.
Darwinissa olis viela tarkotus olla ainakin muutama paiva (aussisurffari lahtee pe.na ) ja sit yrittaa selviytya johonkin tai teha jotain tai vaan jotain… Eipa viela osaa sanoo mita eteen tulee. Taalla kun on vaan parasta go with the flow = paras suunitelma on ehdottomasti olla ilman suunitelmaa (vois toimii oikeestaan missa vaan, oon aika varma etta toimii missa vaan) . Mun kohdalla taa on toiminu paremmin kun loistavasti. Mut joo, parempi lopettaa pitkastyttamasta teita. Good job, jos ootte selviytyny tahankaan asti nukahtamatta. Pitais varmaan olla teille joku loppuhuipennus, esim. et oon loytany elamani miehen, jaamassa tanne kotiaidiks etc. yhta kliseista… hmmmm no, ei nyt tuu mieleen mitaan extra mehukasta, sorry guys!
Seuraavaan kertaan!
Pitakaa huolta ittestanne, live life to the fullest… ja kaikkee sellasta!
Nahaa joskus marraskuussa…
Love you all!
Riikka
~~~ From AUSTRALIA by RIIKKA (in Finnish) ~~~
~~~ RIIKAN matkakirjeitä AUSTRAALIASTA ~~~
Austraalia Marraskuu/Nov. -04
Austraalia Lokakuu/Oct. -04
Austraalia Syyskuu/Sept. -04
Austraalia,Heinäkuu/July -04
Austraalia,Toukokuu/May -04
Austraalia,Huhtikuu/Apr.-04
Austraalia,Maaliskuu/Mars -04
Austraalia,
Tammikuu/Jan.-04
Austraalia,Joulukuu/Dec. -03
Austraalia,Marraskuu,26/Nov. -03
Austraalia,Marraskuu,11/Nov -03
PADI sukelluskursseja mm.
Takaisin Riikan
kotisivulle
Tämän kirjeen kuvat ovat yllä olevasta lenkistä.
Copyright © Riikka I ,2003-2007
Undersea,Australia
Skyrail,Cairns
Raija's home page
Purjeveneen kuvasi Riikka I.
Taustamusiikki on Johannes Brahmsin unkarilainen tanssi numero 6.