Jalleen hieman jutustelua pallon lampimammalta puolelta... Kello on 6 pm eli siella  sit 9 aamulla, tai ainakin lahelle tota.

Terkkuja siis Surfers Paradisesta! (en kylla ehka lukis paikkaa ihan paratiisiks, no ehka joo, jos oisin Riina)  Surfers on ihan kun Honolulu pienoiskoossa (eli se joka on kaynyt Honolulussa voi vapaasti jakaa tietoutensa Surfersin kaupunkikaavasta).  Kuvitelkaa kaupunki tavattoman pitkan mutta kapean rannan varrella.  Korkeita rakennuksia, lyhyehko kavelykatu alkaen surfers paradise- kaaresta (kaaren kuva on varmasti jokaisessa kaupnkia mainostavassa opuksessa) Kavelykadun varrella tyylikkaita ravintoloita ulkoterasseineen, ostoskeskus. Sivukaduilla makeita, koristeellisia baareja ja klubeja, paljon kirkkaita valoja kaikkialla, muutama limusiini. Niin ja tietty palmuja sopivasti aseteltuna vahan niin kun kaikkialle. Eli ihan perinteinen turistirysa! Ei oikeesti hirveesti eroo vastaavista Euroopassa.

Asun ihan kavelymatkan paassa kaikesta tohinasta. Silti valilla tuntuu, etta viiden minuutin kavely rannalla on ylivoimainen urakka ja paadyn ottamaan arskaa hostellin riippumattoon sen sijaan.      Hostelli on tallakertaa hyvin varustettu toimintakeskus, laiskimmat meista voivat siis helposti viettaa paivat "kodin" tuntumassa pitkastymatta kuoliaaksi. Huoneita on runsaasti ja ne ymparoi keskella olevaa ulkoilmaoleskelutilaa, vastaanottoa, kahvilaa, pienta kauppaa, riippumattoja, muutamia poytia ja mutamaa sohvaa (puolet tilasta katettua).  Sisalla on muutama bilispoyta, keittio, pieni baari (ennemminkin poyta jonka takana on muutama jaakaappi ja juomat tietty), sohvilla varustettu tv-tila ja valtava elokuvakangas. Leffat pyorii  aina iltasin ja sadepaivina, tai oikeestaan millon nyt haluu katela telkkuu/leffoja. Pihalla on uimaallas, aurinkotuoleja ja muuta asiaan sopivaa rekvisiittaa. Huoneet on  tilavia ja  ilmastoituja (thank god, koska meian dormissa on 18 ihmista).

Jottei elama kavis turhan raskaaks paatin tutustua paikalliseen yliopistoon. Tapasin yhen norjalaisen opiskelijan ja tuppauduin mukaan kouluun parina paivana. Tuli sit ihan kiltisti kuunneltua luontoja verotuksesta, osakekurseista ja muista backpackerille varsin hyodyllisista teemoista.

Vastapainoksi kaikelle aivotyoskentelylle halusin tutustua taiteen maailmaan. Hostellissa asuu ja tyoskentelee aboriginaalimies, jolla oli sopivasti vahan alotettu maalaus tyonalla. Heti istuuduttuani huomasinkin pienten suorien viivojen aikaansaamisen tavattoman haastavaksi (oikeesti ne ei olle aluks suoria ollenkaan). Muutaman tunnin jalkeen alko nayttaa jo paremmalta ja  sainkin aboriginaalien kuviot melko oikeen nakosiks.

Tanaa paasin vihdoin pois kaupungin polysta ja suuntasin sademetsaan yhteen alueen lukuisista kansallispuistoista. Maisemat oli taas upeita. Eukalyptyspuitten peittamia kumpuja, laaksoja pieninen viljelmineen, ja maatiloineen, kapeita teita ja paatteeks sedemetsakasvillisuutta. Paanahtavyys puistossa oli national bridge, luola, jonka katosta olevasta aukosta  laskee vesiputous ja muodostaa luolaan  pienen lammen. Paatettiin sit pitaa piknik sademetsassa lammen rannalla ja tietty menna uimaan (180 dollarin sakon uhalla). Siella sit pulikoitiin vesiputouksen alla. Vesi oli ihanan raikasta, kylmaa ja puhdasta. Voitte kuvitella etta oli sit alamani ehdottomasti paras uimakokemus!!! Paadyttiin kans muutaman turistin kuvauksenkohteeks, taas vaihteeks.

Pieni briiffi siita miten ma tanne paadyin...
Viimeks olin varmaan jossain sydney/melbourne tuntumassa. Eli eka pari viikkoa duunissa eurooppalaisten design suunnittelijoiden vaatekaupassa, sellasessa kiertavassa.  Sit Formula 1 Melbournessa, asuttiin ilmaseks yhtien sydney tuttujen kampassa viikko, sit 12h dosalla takas Sydneyn, yks yo aussie backpackerissa (taas kerran) ja seuraavana paivana 14h dosalla Byron Bayhin.

Byronissa oli tarkotus viipia pari paivaa, mut tuli taas hengattu pari viikkoa. Byron Bay on ehka yks tunnetuimmista ja suosituimmista kohteista ausseissa. Ilmapiiri on niiiiin relax ettei sielta maltais lahtea pois lainkaan. Hostellien korkee hintataso pakottaa kuitenkin jatkamaan matkaa...
  Byron on sellanen pieni (oikeesti tosi pieni), muutaman tuhannen asukkaan kylanen, jossa suurin osa ihmisista on turisteja. Kaupungissa on oikeestaan yks lyhyt katu, ja sivukatu. Naitten varrella on sit kaikki mita tarvii, mika ei todellakaan oo paljon byronissa. Elama on paa'asiassa seuraavanlainen, aamulla ylos, aamiainen omalla terassilla, jossain vaiheessa bitsille surffaa, arskaa, uimaan, tai jotain mita nyt rannalla keksii teha.  Illalla muutama olunen beach hotellin terassilla auringon laskiessa, takas hostelliin (huomaa etta kaikkialle on sellanen parin minuutin kavelymatka), illalla bilettaa tai vaan relax biitsilla tai jossain.
  Jos valitsee ekan vaihtoehdon on ihan pakko tutustua paikallisen rakalan Cheekie Monkeys:n tarjontaan. C M on varmasti aussien tunnetuin baari. Baari, jossa tanssilattiana toimii 4 pitkaa poytaa ja koroke. Taattu hyva meno viikon jokaisena paivana!
  Tunnetuin paikka Byronissa on kuitenkin ranta, tai oikeestaan rannat. Alueella on 37km rantaviivaa ja 7 maailman luokan surffirantaa. Paikka on erityisesti suosittu, kuten kuvitella saattaa, surffarien keskuudessa.

Koko huone sit lahti samaan aikaan johonkin pain ausseja ja ma paadyin surfersiin, kuten suunitelmissa aiemmin olikin.

Jos joku miettii yksinmatkustamista ja sita et se kay joskus yksinaiseks voin kertoo ettei taa urbaani legenda pida paikkansa (ainakaan taalla). Nyt kun mietin mun matkaa, en oo ollu yksin paljoakaan. Aina tapaa jengii, nopeemmin ja enemman kun joskus haluiskaan.

Nyt kun muistelee viimeista kuukautta, ihmisia, paikkoja, tapahtumia, tunteita... tajuu vasta kuinka paljon on kokenut ja nahny. Jollei pysahdy valilla miettimaan kunnolla ei tajuu kuinka paljon tapahtuu joka paiva, vaikka tuntuu ettei mitaan tapahtuis. On siis ihan mahotonta kirjottaa kaikki mita haluis mut taa nyt taas tallakertaa.
 

Riikka